Pekka Gronow katsoo Puolaan
Harharetkiä YouTubessa • Osa 25
Saksa • Tšekki • Itävalta
Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään Gronowin valitsemia musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Gronowin 25. artikkelin aiheena on Puolan populaarimusiikki. Sarjan muut osat löytyvät linkkeinä artikkelin lopusta.
Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetään Finna.fi-palveluun.
M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow
Puola
Pekka Gronow
Minun ikäpolveni muistaa Puolan populaarimusiikista ainakin Sopotin laulukilpailut. Puolan yleisradio järjesti ne Sopotin rantalomakohteessa ensi kerran vuonna 1961. Tarkoituksena oli luoda kilpailija Eurovision laulukilpailulle ja osittain siinä onnistuttiin. Itä-Euroopan kommunististen maiden lisäksi mukana olivat säännöllisesti Sveitsi, Ranska ja useat muut läntiset maat. Meidän Marionimme voitti kilpailun vuonna 1974. Olen kuitenkin ollut aistivinani, että kilpailu laskettiin meillä lähinnä B-sarjaan, palkintorahoja ei voinut vaihtaa länsivaluuttaan.
Puolan populaarimusiikilla on rikas perinne, mutta Suomesta käsin se on jäänyt poliittisen ja kielellisen muurin taakse. Viimeistään puolan kielen konsonanttirykelmät ovat karkottaneet uteliaimmatkin. Sata vuotta sitten Puola sijaitsi maantieteellisesti huomattavasti nykyistä idempänä. Kolmasosa asukkaista oli muita kuin puolalaisia – lähinnä juutalaisia ja ukrainalaisia. Varsovassa toimi yksi Euroopan menestyneimmistä riippumattomista levy-yhtiöistä, Syrena, jonka studioissa Dallapé-orkesterikin kävi levyttämässä. Puolalaista tangoa voidaan hyvin pitää yhtenä suomalaisen tangon isistä.
Sotien välisen aikakauden suuria nimiä olivat Puolan Georg Malmsten, Mieczysław Fogg (1901–1990) sekä säveltäjä-orkesterinjohtaja Jerzy Petersburski (1895–1979). Petersburskin ’Tango milonga’ (tunnetaan Suomessa nimellä ’Oi Donna Clara’) oli aikanaan suuri menestys Euroopassa, mutta hänen uransa katkesi maailmansotaan. Juutalainen säveltäjä onnistui pakenemaan itään, missä hän ehti parissa vuodessa jättää näkyvän jäljen venäläiseen iskelmään (mm. Sinii Platochek, Sininen liina). Vuonna 1941 Petersburski jatkoi Persiaan liittyäkseen siellä vapaan Puolan armeijaan ja edelleen Palestiinan ja Brasilian kautta Argentiinaan, jossa hän loi pitkän uran teatterimuusikkona. Vanhoina päivinään hän palasi vielä kotiin Varsovaan. Hänen sävellyksiään on kuultu viime vuosina monissa toista maailmansotaa käsittelevissä elokuvissa, esimerkkinä Schindlerin lista.
Petersburski: Tango milonga • solistina Mieczysław Fogg
Toisen maailmansodan jälkeen Puola joutui Neuvostoliiton valtapiiriin. Äänilevyteollisuus valtiollistettiin ja musiikissa ryhdyttiin soveltamaan sosialistisen realismin oppeja. Populaarimusiikin alalla tämä merkitsi lähinnä sitä, että länsimaisia vaikutteita piti varoa, mutta Puolassa oppia sovellettiin joustavammin kuin idempänä. Stalinin aikana jazz oli kiellettyä, mutta pian Puolasta kehittyi yksi Euroopan johtavia jazz-maita. Rock omaksuttiin samalla tavoin: ulkomaisia rock-levyjä ei ollut tarjolla eikä läntisiä sävellyksiä sopinut soittaa, mutta ”big beat”, rytmikäs kitaramusiikki oli hyväksyttävää, kunhan sävellykset olivat kotimaisia. Vielä parempi, jos yhtyeen nimi oli Punaiset kitarat – Czerwone Gitary.
Sopotin festivaali oli Puolan yritys avautua maailmalle, mutta vaikutus lännessä jäi vähäiseksi. Ainoa Sopotista noussut kansainvälinen menestys oli Hootenanny Singersin ’Gabrielle’, josta tuli ponnahduslauta Björn Ulvaeuksen uralle. Senkin syntyperä oli tarkasti salattu: ruotsalainen yhtye oli kopsannut Tamara Miansarovan voittajasävelmän Pust vsegda budet solntse ja pyyhkinyt etiketistä pois tiedot alkuperäisistä tekijöistä. Tämä oli laillista, koska Neuvostoliitto ei vielä ollut mukana kansainvälisessä tekijänoikeusjärjestelmässä. (Arja Saijonmaa levytti myöhemmin kappaleen paremmin alkuperäistä vastaavassa muodossa suomeksi nimellä ’Olkoon aurinko aina’).
Näiden vuosien tunnetuin puolalainen artisti Czesław Niemen ei koskaan voittanut kilpailua. Niemen (1939–2004) aloitti uransa beat-yhtyeiden kosketinsoittajana ja laulusolistina. Itse Marlene Dietrich ihastui niin paljon hänen sävellyksiinsä, että levytti saksaksi laulun ’Mutter, hast du mir vergeben’. Niemenin varsinaiseksi tunnukseksi nousi kuitenkin vuonna 1967 julkaistu ’Dziwny jest ten świat’ (Tämä maailma on outo). Siitä tuli Puolan ensimmäinen kultalevy, ja sitä tulkittiin laajalti kommunistihallinnon kritiikkinä. Vaikutelmaa lisäsivät Niemenin pitkä tukka ja hippiasu. Itse asiassa laulussa vain kritisoitiin yleisesti ”pahoja ihmisiä.” Niemen sai matkustaa ja tehdä musiikkia melko vapaasti, ja hän vieraili monissa Euroopan maissa – myös Helsingin juhlaviikoilla vuonna 1972. ’Dziwny jest ten świat’ löytyy YouTubesta useina tulkintoina, jotka osoittavat Niemenin taitoa varioida omaa teemaansa. Ensin taltiointi Sopotin festivaaleilta vuodelta 1967, jolloin Niemen oli vielä pukeutunut sovinnaisesti puolalaiseen talonpoikaisasuun.
Viisi vuotta myöhemmin Helsingissä sekä pukeutuminen että tulkinta olivat uusiutuneet, ja tukka ainakin kymmenen senttiä pitempi.
Vuonna 2004 kuolleen Niemenin kuva ei ole haalistunut. Hänen tulkintojaan on helppo löytää YouTubesta, ja ainakin puoli tusinaa puolalaista artistia tehnyt tribuuttiäänityksiä hänen kappaleistaan. Niemenin vaikutus tuntuu laajalti myös idässä: hänen laulujaan voi kuulla käännettyinä mm. Ukrainan ja Armenian X-Factor-kilpailuissa. Toinen saman aikakauden suuri nimi sen sijaan näyttää Puolan ulkopuolella kokonaan unohtuneen, vaikka hänellä on kotikaupungissaan Krakovassa peräti kaksi näköispatsasta. Jos Niemen oli Puolan Jim Morrison, Marek Grechuta oli Puolan Leonard Cohen – tai ehkä jopa elitistisemmän taiderockin tekijä Van Dyke Parks.
Marek Grechuta (1945–2006) oli runoilija, laulaja, säveltäjä, arkkitehti ja taidemaalari. Vuonna 1967 hän perusti Cabaret Anawa -nimisen kokoonpanon, jota seurasi WIEM-teatteri. Grechuta julkaisi elinaikanaan toistakymmentä albumia, ja kuoleman jälkeen konserttiäänityksiä on julkaistu enemmänkin. YouTubesta löytyy lisäksi katkelmia televisio-ohjelmista, jotka osoittavat, että visuaalisuus oli konserteissa aina tärkeätä. Saattaa olla, että enimmäkseen valkoisessa frakissa esiintyneen enkelimäisen Grechutan taiteen ymmärtämiseen tarvitaan hyvä puolan kielen taito, mutta kielitaidoton voi aloittaa teoksesta Magia obłoków (1974), joka on itse asiassa pitkä free jazz-improvisaatio.
Vuosina 1960–2000 puolalainen populaarimusiikki kävi läpi monta kehitysvaihetta, joita on käyty läpi Patryk Galuszkan toimittamassa teoksessa Made In Poland. Kirjoittajien mielestä maan merkittävin rock-yhtye oli Maanam, jonka tuotannosta nostetaan erityisesti esiin ’Stoję, stoję, czuję się świetnie’ (Seison, oloni on mahtava, 1981).
Punk saapui Puolaan sopivasti maan yhteiskunnallisten levottomuuksien kanssa. Johtava puolalainen punk-yhtye Dezerter käytti aluksi nimeä SS-20 neuvostoliittolaisten rakettien mukaan, mutta sotatilan vuoksi se ei ollut mahdollista. ’Polska złota młodzież’ (Puolan kultainen nuoriso, 1988) kuvastaa ajan ilmapiiriä, joka johtikin kommunistihallinnon romahtamiseen seuraavana vuonna.
Dezerter: Polska złota młodzież
2000-luvulla Puolasta on tullut samanlainen osa kansainvälisen angloamerikkalaisen populaarimusiikin maailmaa kuin Suomestakin. Tuoreessa Puolan top ten -listassa oli seitsemän kappaletta laulettuina englanniksi, kolme puolaksi eikä ainoatakaan millään muulla kielellä. Onneksi internet avaa elintilaa myös muille. Café Fogg oli legendaarinen kabaree, jonka Mieczysław Fogg avasi Varsovaan heti kaupungin vapautuksen jälkeen vuonna 1945. Kymmenen vuotta sitten joukko muusikoita teki samannimisen albumin, jolle oli koottu puolalaisia ikivihreitä ’Tango milongasta’ alkaen. Yllätyin suuresti, kun niiden joukosta löytyi Muzykoterapia-nimisen yhtyeen tulkitsemana tuttu kappale: Kari Kuuvan ’Pikku Nina’ vuodelta 1965.
En pysty nyt tähän hätään selvittämään, onko kappale todella tullut ikivihreäksi Puolassa. Tähän viittaavat ainakin puolankieliset sanat ja se, että kappale on saanut uuden nimen, ’Pikkunina’ yhteen kirjoitettuna. Hypoteesina voisi esittää, että joku puolalainen ravintolamuusikko on kuullut sen Suomessa aikanaan ja vienyt sen mukanaan kotimaahansa. Miten tahansa, se oli yksi niitä hauskoja yllätyksiä, joita internetissä aina tulee vastaan.
Muzykoterapia: Pikkunina
Lue lisää puolalaisesta populaarimusiikista ja populaarikulttuurista
Finna.fi
Puolan populaarimusiikista on Suomen kirjastoissa niukasti kirjallisuutta. Yksi harvoista teoksista on
Made In Poland – Studies In Popular Music Toimittaja Patryk Galuszka, 235 sivua | Routledge 2020.
Popular Music In Communist And Post-Communist Europe sisältää pitkän analyysin Marek Grechutan taiteesta. 345-sivuisen teoksen ovat toimittaneet Jan Blüml, Yvetta Kajanová ja Rüdiger Ritter | Peter Lang 2019.
Pekka Gronow
CD • LP
Niemen
Finna.fi
1960-luku
Dziwny Jest Ten Świat… | LP Polskie Nagrania Muza 1967 • CD Polskie Nagrania Muza 1996
Sukces | LP Polskie Nagrania Muza 1968 • CD Polskie Nagrania Muza 1996
Czy mnie jeszcze pamiętasz? | LP Polskie Nagrania Muza 1969 • CD Polskie Nagranie 1996
1970-luku
Toimitukselta
Lisää Harharetkiä YouTubessa
Argentiina
Belgia
Brasilia
Dagestan
Entinen Jugoslavia
Espanja
Euroviisut
Georgia
Havaiji
Intian klassinen musiikki
Italia
Itävalta
Komorit
Korea
Kreikka
Lauluja koronaa vastaan
Luxemburg
Meksiko
Myanmar
Norja
Papua-Uusi-Guinea
Québec
Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat
Ranska
Ruotsi
Saamelaisten musiikkia
Saksa
Somalia
Suriname
Tšekki
Venäjä
Yhdistynyt kuningaskunta