Pekka Gronow Harharetkiä YouTubessa Osa 11 • Saksa
Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Gronowin yhdennentoista artikkelin aiheena on Saksa.
YouTuben rinnalla Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetään Finna.fi-palveluun.
M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow
Pekka Gronow Saksa
Ennen toista maailmansotaa kaikki Suomen ylioppilaat kirjoittivat pitkän saksan. Latinan osuus oli yksi prosentti, englantia ei kirjoittanut kukaan. Saksa oli sivistyneiden suomalaisten kieli, sieltä haettiin jatko-opintoja ja vaikutteita. Saksalaiset elokuvat kilpailivat tasaväkisesti Hollywoodin kanssa, ja saksalaisia iskelmiä, schlagereita, suomennettiin ahkerasti. Sota muutti kaiken. Saksan tilalle tuli englanti ja saksan arvostus romahti.
Jonkin aikaa schlager piti vielä pintansa. Kriminal-tango, Egon ja muut 1950-luvun iskelmät kääntyivät vielä suomeksi, mutta rockin tultua angloamerikkalainen musiikki on saanut niin vahvan ylivallan, että kaikki muu jää varjoon. Juuri äsken kuulin tv-juontajan kommentoivat ironisesti suomalaisen bändin menestystä Saksassa – eiväthän saksalaiset tajua populaarimusiikista mitään.
Ei pitäisi olla ylimielinen. Saksassa on maailman kolmanneksi suurimmat musiikkimarkkinat ja rikas musiikkikulttuuri. Sukelletaan nykyisen Saksan ytimeen ja katsotaan Rammsteinin ’Deutschland’.
Rammstein on berliiniläinen, kansainvälisesti menestynyt metallimusiikki-yhtye, jonka tyyli tunnetaan nimellä Neue Deutsche Härte, uusi kova Saksa. Kaksitoista minuuttia kestävä video alkaa muinaisista germaaneista ja etenee avaruusaikaan, välissä paljon liekkejä ja aseita. Sillä on YouTubessa jo lähes 200 miljoonaa katsojaa, ja se herätti ilmestyessään kohun. Lastensuojelusta vastaava viranomainen, Bundesprüfstelle für jugendgefährdende Medien halusi kieltää videon alaikäisiltä, mutta oikeus kumosi kiellon.
Rammstein ei kuitenkaan ole koko Saksa. On myös maakuntien Saksa, jossa pukeudutaan nahkahousuihin, puhutaan murretta ja katsotaan iltaisin televisiosta paikallisia tähtiä. Vuonna 1988 television suuren laulukilpailun Grand Prix der Volksmusikin voitti Regensburgista kotoisin oleva Original Naabtal Duo. Heidän voittajasävelmäänsä ’Patrona Bavariae’ myytiin yli miljoona kappaletta. Laulussa kiitetään neitsyt Mariaa, Baijerin suojeluspyhimystä.
Original Naabtal Duo: Patrona Bavariae.
Grand Prix der Volksmusik oli vuosina 1986–2010 Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä ja Etelä-Tirolissa valtavan suosittu ohjelma. Se oli alppimaiden Eurovision laulukilpailu, jossa kaikki kappaleet esitettiin saksaksi, tai sitten baijeriksi, kuten tässä. Katsojien ei tarvinnut pelätä, että he joutuisivat kuuntelemaan vieraita kieliä.
Naabtal Duo edusti kuitenkin väistyvää Saksaa. Grand Prix der Volksmusik lopetettiin vuonna 2010 katsojamäärien hiipuessa. Saksan levytuottajien virallisella myyntilistalla on pitkään ollut tasaväkisesti kotimaisia ja kansainvälisiä artisteja. Kaikkien aikojen suosituin levy Saksassa on Herbert Grönemeyerin albumi Mensch (Ihminen, 2003). Sitä on myyty yli kolme miljoonaa kappaletta, ja siihen liittyvä video voitti MTV Music Video -palkinnon.
Herbert Grönemeyer: Mensch.
– Momentan ist richtig Momentan ist gut Nichts ist wirklich wichtig Nach der Ebbe kommt die Flut
Video ei ehkä heti avaudu katsojalle, joka ei osaa saksaa. Mitä rannalla vaeltava jääkarhu oikein haluaa? Laulussa pohditaan romanttisten runoilijoiden perinteen mukaisesti elämän peruskysymyksiä, ihmisenä olemista ja hetkessä elämistä. Rakennetaan hiekkalinnoja, vaikka tiedetäänkin, etteivät ne pysy pitkään koossa. ”Nyt on hyvä. Mikään ei ole todella tärkeää, laskuvedettä seuraa aina nousuvesi”. Grönemeyerin taikavoimasta saa vielä paremman kuvan, jos katsoo kiertueella tehdyn konserttitaltioinnin. Yleisö on täysin hurmiossa.
Herbert Grönemeyer (live)
Saksalaisilla menee niin hyvin, etteivät he hirveästi välitä, vaikka maailma ei arvostaisikaan heidän populaarimusiikkiaan. Goetheen ja Wagneriin luottava virallinen Saksa ei itsekään ole arvostanut sitä kovin korkealle. Fanikirjallisuuden ylittäviä hyviä yleisesityksiä saksalaisesta populaarimusiikista ei tahdo löytyä millään kielellä. Täytyy taas turvautua englantilaisen kustantajan Routledgen sarjaan Global Popular Music. Seibtin, Ringsmutin ja Wickströmin kirja Made in Germany: Studies in Popular Music on erinomainen johdatus aiheeseen. Omat lukunsa saavat iskelmä, Krautrock, Neue deutsche Welle, Eurodisco, saksalainen metallimusiikki, turkkilainen musiikki Saksassa ja äärioikeistolainen RechtsRock.
Jos ei halua syventyä aiheeseen ihan näin perusteellisesti, netti auttaa. Saksankielisessä wikipediassa on erinomainen artikkeli hakusanalla ”Schlager”. Vaikka ei osaisi saksaa, on helppo poimia jutusta keskeiset nimet 1900-luvun alusta viime vuosiin saakka. YouTubesta löytyy näytteitä. Jos Otto Reutter, Comedian Harmonists, Marlene Dietrich, Zarah Leander, Fritzi Massary, Lizzi Waldmüller, Freddy, Dalida ja Gitte tuntuvat vanhanaikaisilta, on parasta valita Helene Fischer, Saksan Jenni Vartiainen, jonka laulua ’Atemlos durch die Nacht’ (Henki salpautuneena läpi yön) on katsottu netissä 86 miljoonaa kertaa. Sävelmä on kokoelmasta Farbenspiel, jota on myyty 2,4 miljoonaa kappaletta.
Helene Fischer: Atemlos durch die Nacht.
Helene Fischer on syntynyt Krasnojarskissa, entisessä Neuvostoliitossa vuonna 1984. Hän kuuluu siihen sukupolveen ulkosaksalaisia, joka pääsi kotimaahansa Neuvostoliiton romahdettua. Häntä pidetään nykyisin Saksan ”iskelmäprinsessana”. Kuningatar on edelleen Andrea Berg, edellisen sukupolven Katri Helena, jonka levyjä on myyty yli 15 miljoonaa.
Rammstein, Helene Fischer ja Herbert Grönemeyer edustavat Saksan musiikkimarkkinoiden kaupallista kärkeä, mutta alalla toimii lukematon määrä muitakin artisteja. Yksi suosikeistani on punk-yhtye nimeltä Feine Sahne Fischfilet (sananmukaisesti ”hieno kalafilee kermakastikkeessa”), johon voi törmätä vahingossa internetin ruuanlaittosivuilla.
Grachmusikoff: Oiner isch emmer dr Arsch.
Maakuntien Saksakin on yhä voimissaan, vaikka se ei välttämättä käytä enää perinneasuja. YouTubessa tuli vastaan Bad Schussenriedistä kotoisin oleva yhtye nimeltä Grachmusikoff, joka laulaa svaabiksi. Yhtyeen nimi juontuu kirjasaksan sanasta ”krach”, ”ryske”, joten se voisi olla suomeksi ”mölykööri”. Svaabin kielen taidossani on aukkoja, mutta arvelisin että ’Oiner isch emmer dr Arsch’ tarkoittaa ”Yksi jää aina viimeiseksi”. Ihastuin erityisesti bändin kymmenvuotiaaseen nokkahuilusolistiin, joka soittaa kuin kokenut ammattilainen. Mitähän hänestä vielä tulee?
Pekka Gronow
Lue lisää saksalaisesta iskelmästä | Klaus Kuhnke Archiv
Klaus Kuhnke -arkisto Bremenissä on vähän tunnettu tietolähde saksalaisesta populaarimusiikista. Edesmenneen keräilijän valtavan arkiston internet-sivuilla on hakemisto, josta voi etsiä kirjallisuusviitteitä ja lehtiartikkeleita artisteista. Englanninkielinen versio ei toimi, saksalainenkin on kömpelö, mutta missään muualla ei taida olla vastaavaa hakemistoa, josta löytäisi viitteet vaikkapa kaikista Kraftwerkistä kirjoitetuista artikkeleista.
Kuhnke-arkiston valikkoriviltä Zeitschriftenindex pääset eteenpäin: – Hier finden Sie Nachweise zu Artikeln über einzelne Künstler oder Ensembles.
Artikkelin YouTube-linkit tarkistettu 14.10.2021. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kiitokset karttapallon lainaamisesta, Mikko Luukko.
Pekka Gronow Harharetkiä YouTubessa Osa 10 • Québec
Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Gronowin kymmenennen artikkelin aiheena on Québec.
YouTuben rinnalla Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetään Finna.fi-palveluun.
M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow
Pekka Gronow Québec
Vuonna 1967 Ranskan presidentti Charles de Gaulle oli valtiovierailulla Kanadassa. Puhuessaan Montrealin kaupungintalon parvekkeelta 24. kesäkuuta hän innostui lausumaan väkijoukolle Vive le Québec libre! [Eläköön vapaa Québec!]. Yleisö aplodeerasi villisti, mutta valtiovierailu päättyi tähän, ja kenraali kiikutettiin kohteliaasti takaisin Pariisiin. Isännät kokivat lausuman provokaationa, sillä provinssissa oli juuri näihin aikoihin syntymässä aktiivinen itsenäisyysliike.
Québec ei ole vieläkään itsenäinen, vaikka kokonsa puolesta voisikin olla. Se on ranskalainen alue keskellä Pohjois-Amerikkaa. Pinta-alaltaan provinssi on viisi kertaa Suomen kokoinen, ja asukkaita on kahdeksan miljoonaa. Québeciä pidettiin kuitenkin kauan takamaana, jota katolinen papisto hallitsi. Siellä elivät vanhat ranskalaiset kansanlaulut, jotka emämaasta olivat jo kadonneet, ja paikalliset pelimannit soittivat katrilleja, valsseja ja marsseja.
Kanadalainen tutkija Gabriel Labbé julkaisi vuonna 1977 teoksen Les Pionniers du disque folklorique québécois 1920–1950, joka kartoitti vanhojen viulupelimannien tuotantoa. Sekä kirja että levyt ovat keräilyharvinaisuuksia, mutta verkosta voi kuunnella monia pelimanneja kuten Joseph Allard, Joe Bouchard, J. O. LaMadeleine ja Isidore Soucy. Joku asianharrastaja on syöttänyt heidän vanhoja savikiekkojaan YouTubeen.
Québecin äänilevyteollisuuden ensimmäinen tähti oli kuitenkin tukkikämpillä keittäjänä oppinsa saanut laulaja nimeltä Mary Bolduc (1894–1941). Kun kuuntelee La Bolducin rallatuksia, ymmärtää että Pariisiin on monta tuhatta kilometriä. Tästä lauluista tulee mieleen pikemminkin Hiski Salomaa kuin Édith Piaf: ”Jos makkarat osaisivat puhua”.
Madame Bolduc: Si les saucisses pouvaient parler.
Aikanaan väheksytty laulaja on nykyisin nostettu yhdeksi Kanadan kansallisaarteista, hänestä on tehty kokoillan elokuvat sekä ranskaksi että englanniksi, molemmat ovat YouTubessa.
Kun de Gaullen piti kuuluisan puheensa vuonna 1967, Québecissa oli jo käynnissä hiljainen vallankumous, jonka taustalla oli talouden kasvu ja quebeciaisten kasvanut itsetietoisuus. Jälkeenjäänyt koululaitos erotettiin kirkosta. Québecin teattereissa ryhdyttiin Pariisin ranskan sijasta käyttämään paikallista ääntämystä, jota oli pidetty ”hevosmiesten murteena”, ja lauluntekijät ryhtyivät kirjoittamaan kansallistuntoa nostattavia chansoneita.
Yksi heistä oli Félix Lecrerc (1914–1988), kirjailija ja lauluntekijä, joka oli ehtinyt saavuttaa tunnustusta myös Ranskassa. Siellä québeciläiset nähtiin vielä ”metsien miehinä”. Tämä voisi olla vaikkapa pätkä Suomi-filmistä, tukkijätkiähän tässä on liikkeellä tervahöyryllä. Moi, mes souliers on ylistyslaulu mutaisille kengille.
Félix Lecrerc: Moi, mes souliers.
Félix Lecrercista tuli modernin kanadanranskalaisen chansonin suuri esikuva. Hänen mukaansa on nimetty myös Québecin musiikkiteollisuuden vuotuinen palkinto Prix Félix. Esa Tölkki on kirjoittanut mainion kirjan Kanadan ranskankielisestä laulusta, joka ilmesty jo vuonna 1986. Siitä löytyy lisää tietoa myös Leclercin elämästä ja tuotannosta. Kirjan rinnalla Félix-palkinnon saajien luettelo on hyvä johdatus Kanadan ranskankieliseen musiikkiin.
Kansainvälisesti tunnetuin palkinnonsaaja on varmasti montrealilainen Céline Dion (s. 1968), joka on saanut sen useita kertoja. Kerran hän tosin kieltäyi vastaanottamasta sitä, koska hänet oli palkittu ”vieraskielisten laulajien” sarjassa. Dionin englanninkielisiä levyjä on myyty yli sata miljoonaa kappaletta, mutta sydämeltään hän vakuuttaa olevansa ranskalainen. Sen voi uskoa, kun kuuntelee hänen tulkintansa toisen quebecilaisen laulajasuuruuden Robert Charleboisin laulusta ’Ordinaire’. Kyyneleet eivät johdu vain laulusta, sillä Céline oli hiljattain menettänyt aviomiehensä.
Céline Dion ja Robert Charlebois: Ordinaire.
Québec ei tietenkään ole immuuni kansainvälisille virtauksille, ja uudet musiikkityylit ovat saaneet myös kanadanranskalaisen asunsa. Félix-palkinnon saajien listalta kannattaa poimia esimerkiksi rockyhtye Noir Silence, poliittista folkia tekevä Les Cowboys Fringants ja hip-hop -ryhmä Loco Locass. Myös chanson on uudistunut. Perinteen pelastajaksi nousi 2010-luvulla Béatrice Martin, punk-piireissä kasvanut nuori pianisti-laulaja, joka käyttää taiteilijanimeä Cœur de pirate [Merirosvon sydän]. Hänen lauluissaan paistaa läpi melko kyyninen näkemys miehistä, mikä ei ole juuri vähentänyt hänen suosiotaan.
Cœur de piraten tunnettuja kappaleita ovat ’Adieu’, ’Comme des enfants’, ’Place de republique’, ’Mistral gagnant’ ja ’Ensemble’. Jos joku on kiinnostunut, laulujen tekstit löytyvät internetistä myös englanninkielisinä käännöksinä. Onpa joku ihailija jopa kääntänyt pari laulua suomeksi – ne löytyvät Lyricstranslate – sivustolta. Niiden suosioon ovat varmasti vaikuttaneet erinomaiset musiikkivideot, joilla on YouTubessa miljoonia katsojia. Videoista ’Adieu’ on ehkä paras tapa tutustua artistin mieskuvaan, mutta henkilökohtaisesti ihastuin kappaleeseen ’Ensemble’, jossa kaikki näkyy kahtena. Nokkela video kannatta katsoa, vaikka ei välittäisi musiikista.
Cœur de pirate: Ensemble.
Mainitsin alussa, että Québecin populaarimusiikin juuret eivät niinkään ole Pariisissa kuin Kanadan metsissä. Siinä on yhtymäkohtia myös Yhdysvaltain country-musiikkiin. Québecista löytyy laulajia, jotka suoraan jäljittelevät Nashvillen musiikkia ranskaksi. Parhaimmillaan québecilaisella country-musiikilla on kuitenkin oma kanadanranskalainen äänensä. Paul Daraîchen ’Rosalie’ lienee jonkinlainen ihannekuva elämästä Kanadan maaseudulla. Laulaja kiittää Rosalieta elinikäisestä kumppanuudesta ja rukoilee, ettei tämä vielä lähtisi pois. Videon alussa Rosalie makaakin sängyssä varsin voipuneena, mutta laulun edetessä mummo virkistyy niin, että lähtee lopuksi pojan komealla avoautolla kuuntelemaan country-musiikkia paikallisessa baarissa.
Paul Daraîche: Rosalie.
Paul Daraîche on yksi Québecin country-musiikin suurista nimistä. Jos haluaa todella syventyä aiheeseen, kannattaa etsiä YouTubesta ohjelma nimeltä Aller-retour country. Se on paikallistelevisio-ohjelma, joka lähetetään viikoittain Saguenay-Lac-St-Jeanin paikallistelevisiossa. Saguenay on syvällä Québecin maaseudulla, ja kun on katsonut läpi parikymmentä osaa sarjasta, voi todella sanoa perehtyneensä kanadanranskalaiseen country-musiikkiin. Jos tavoitteena on laajempi kuva Québecin musiikista, voi jatkaa Félix-palkinnon saajien kuuntelua.
Pekka Gronow
Lue lisää Québecin populaarimusiikista | Finna.fi
Kanadan ranskankielinen lauluEsa Tölkki, 96 sivua | Esa Tölkki 1986 Esa Tölkin teokseen sisältyy laaja kirjallisuusluettelo.
Pekka Gronow Harharetkiä YouTubessa Osa 9 • Ranska
Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Gronowin yhdeksännen artikkelin aiheena on Ranska.
YouTuben rinnalla Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetään Finna.fi-palveluun.
M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow
Pekka Gronow Ranska
Kaikista maailman maista Ranska on parhaiten pystynyt pitämään puoliaan angloamerikkalaisen musiikin invaasiota vastaan. Suomessakin on levytetty lukemattomia ranskalaisia lauluja, ja välillä tuntuu kuin joka toinen suomalainen naisnäyttelijä olisi tulkinnut Édith Piafia. Piaf kuuluu Elviksen, Beatlesien ja Sinatran kanssa siihen populaarimusiikin kuolemattomien joukkoon, joka jokaisen itseään kunnioittavan taiteilijan on tunnettava. Juuri hiljan bongasin YouTubesta Lady Gagan tulkitsemassa Piafin kuolematonta laulua ’La vie en rose’.
Édith Piaf (1915–63) tuleekin ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan ranskalaisesta chansonista. Nopea haku pääkaupunkiseudun kirjastoista löytää 183 kirjaa, levyä, nuottikokoelmaa ja videota. Lähikirjastostani löytyvä Piaf-elämäkerta Jumalani, kuinka olen elänyt on jo kahdeksas painos, mikä todistaa, että laulajalta löytyy Suomessa ihailijoita sukupolvesta toiseen.
Jos haluaa tietää kaiken Piafista, on tietysti parasta hakeutua Pariisiin, Ranskan kansalliskirjastoon. Bibliothèque Nationale käynnisti muutama vuosi sitten jättiläisprojektin, jossa kaikki ranskalaiset levyt vuoteen 1963 saakka digitoitiin. Jos hakee kirjaston luettelosta netistä vaikkapa Piafin laulua ’La vie en rose’, saa tulokseksi dokumentin, johon liittyy 30 sekuntia pitkä ääninäyte. Lisäksi dokumentissa on linkki verkkopalveluun, jossa kappaleen voi kuunnella.
Chanson sinänsä on vaikeasti määriteltävä käsite. Vaikka sana tarkoittaa sanakirjan mukaan ”laulua”, kaikki ranskankieliset laulut eivät edusta chansonia. Esa Tölkki, joka on kirjoittanut erinomaisen oppaan chansonista, määrittelee sen ”kevyt, koominen, satiirinen tai kaksimielinen laulu, jonka juuret juontavat keskiaikaiseen Pariisiin”. Tähän voisi vielä lisätä, että monet chansonien esittäjät myös itse kirjoittivat laulunsa – he olivat ”singer-songwritereitä” ennen kuin termi tuli muotiin. Vuonna 1984 ilmestyneessä teoksessa Ranskalainen chanson on esitelty kriittisesti toista sataa laulajaa, keskeisiä levytyksiä ja alan kirjallisuutta. 1980-luvulla ranskalaisten levyjen saanti Suomesta oli hankalaa, mutta nykyisin lähes kaikkiin kirjassa esittelyihin laulajiin voi tutustua verkossa.
Tölkin mukaan chansonin ”kolme suurta” ovat Georges Brassens, Jacques Brel ja Léo Férre. Kaikilta löytyy suomennettuja lauluja, ja iskelmän tuntijat voivat muistella, mitkä Brassensin ja Férren laulut on levytetty suomeksi (Vihje: esittäjien joukossa on Olavi Virta). Suomesta katsottuna Brel on kuitenkin ylivoimainen: fono.fi -tietokannasta löytyy suomen kielellä 143 äänitystä. Esittäjät ulottuvat Eino Grönistä Hectoriin ja Susanna Haavistosta Martti Suosaloon.
Sama koskee muita kieliä: englannin kielellä Brelin laulujen tulkitsijoiden lista on ainakin metrin pituinen ja siitä löytyvät mm David Bowie, Joan Baez, Ray Charles, Tom Jones, Barbra Streisand ja Nirvana. Brelin lauluista on tehty off-Broadway-musikaali ja kokoillan elokuva Jacques Brel is alive and well in Paris, löytyy YouTubesta.
Tärkeintä on tietysti tutustua Breliin itseensä, mieluiten videoilta. Hänen aktiiviuransa kesti vain viisitoista vuotta, mutta hän oli legenda jo eläessään. Paul Gauguinin tavoin hän vietti viimeiset vuotensa kaukaisella Tyynen meren saarella. Kun näkee Brelin raivokkaan tulkinnan laulusta ’Amsterdam’, ymmärtää miksi äänilevyt eivät riitä selittämään Brelin taikaa.
Video löytyy INA:n, Ranskan kansallisen audiovisuaalisen instituutin arkistosta. Hakusana ”chanson” löytää hienon valikoiman eri laulajien tulkintoja. Tölkin chanson-oppaassa riittää pitkäksi aikaa puuhaa harrastajalle, joka ei aikaisemmin ole tutustunut chansoniin. Hän on lisäksi julkaissut 1980-luvulla useita oppaita tunnettujen laulajien elämästä ja tuotannosta. Internetin ansiosta aineistoon tutustuminen on nykyisin helppoa.
Chanson ei tietenkään ole samaa kuin ranskalainen populaarimusiikki: siinä on paljon muitakin virtauksia. Ranska oli jo 1930-luvulla edelläkävijä, kun ryhmä jazziin innostuneita nuoria perusti Hot Club de France -nimisen järjestön. Siitä kasvoi mahtava organisaatio, joka järjesti konsertteja, julkaisi Jazz Hot -nimistä lehteä sekä pyöritti maailman ensimmäistä jazziin erikoistunutta levymerkkiä Swing. Hot Clubin suojissa varttui myös Quintette du Hot Club de France, kitaravirtuoosi Django Reinhardtin johtama yhtye, monien mielestä ensimmäinen eurooppalainen jazzkokoonpano, joka pystyi kilpailemaan tasaväkisesti amerikkalaisten kanssa.
Django kuoli jo vuonna 1953, eikä hänestä näytä löytyvät edustavaa filmimateriaalia ainakaan YouTubesta (levyjä sitäkin enemmän). Ranskassa järjestetään vuosittain hänen nimeään kantavaa festivaalia, ja jazzin vaikutus putkahtaa tuon tuostakin esiin ranskalaisessa populaarimusiikissa. Kun kuuntelee Zaz -nimisen laulajan parin vuoden takaista hittiä ’Je veux’, voisi hyvin kuvitella palaavansa takaisin 1930-luvun Pariisiin.
Zaz: Je veux.
1980-luvun jälkeen ranskalaisessa populaarimusiikissa on tapahtunut paljon, eikä ainakaan suomen kielellä löydy teosta, joka antaisi siitä kokonaiskuvan. Englannin kielellä voi suositella Routledgen Global Popular Music -sarjaan kuuluvaa teosta Made in France, joka sisältää hyviä artikkeleita Ranskan musiikkiteollisuudesta, ranskalaisen populaarimusiikin historiasta ja eri virtauksista. Ranskalaiset ovat vuosien mittaan sulattaneet oman perimäänsä populaarimusiikin uudet kansainväliset virtaukset tangosta jazziin ja rockista rappiin. Rockista tuli Ranskassa yé-yé, ja metallimusiikkikin on saanut maassa monia ansiokkaita edustajia. Rap-musiikki on levinnyt kulovalkean tavoin.
Kun puhutaan Ranskan populaarimusiikista, ei myöskään saa unohtaa maan monia vanhoja ja uusia vähemmistöjä. Alan Stivell toi bretoninkielisen kansanmusiikin osaksi kansainvälistä kelttibuumia. Es Remess Sini laulaa rockia elsassiksi. Kun kirjailija Georges Simenon juhli vuonna 1931 ensimmäisen Maigret-kirjansa julkaisua, hän järjesti bileet Boule Blanche -nimisessä yökerhossa Pariisissa. Valintaa pidettiin uskallettuna, koska paikka oli martiniquelaisten kotiapulaisten suosiossa. Simenon ei kerro muistelmissaan, millaista musiikkia silloin soitettiin, mutta Orchestre de la Boule Blanche teki useita levyjä, jotka löytyvät netistäkin.
Sen jälkeen Antillien musiikin vaikutus Ranskassa on vain kasvanut, ja esimerkiksi guadeloupelaisista muusikoista koottu Kassav on tehnyt useita listahittejä. Ennen tämä musiikki oli ”biguine”, nykyisin ”zouk”. Uusia tulokkaita Ranskan musiikin kartalla ovat arabimuusikot, kuten algerialais-ranskalainen Rachid Taha (1958–2018). Hänen yhtyeensä Carte de Séjour (”Oleskelulupa”) jätti 1980-luvulla vahvan jäljen ranskalaiseen rockiin. Tahan esiintymisissä oli karismaa, joka tuo mieleen nuoren Mick Jaggerin, ja hänen videonsa ovat todella katsomisen arvoisia. ’Bleu de Marseille’ (1985) on Sveitsin ranskankielisen television RTS:n arkistosta.
Carte de Séjour: Bleu de Marseille.
Katsomisen arvoinen on myös Tahan Elvis-impersonaatio ’It’s Now Or Never’. Tämäkin tuli vastaan aivan sattumalta, se osoittaa jälleen, miten harharetkillä netissä voi tehdä löytöjä. Kirjastossa ja netissä ranskalaisen populaarimusiikin harrastajalle on jatkotutkimuksia varten aineistoa yllin kyllin. Ranskankielisen Wikipedian artikkeli Chanson française tarjoaa kielitaidottomallekin hyvän nimilistan.
Netistä löytyy myös monenlaisia listoja ”parhaista chansoneista”, esimerkiksi Top 100 des plus belles chansons françaises. Syvällisempiä opintoja varten on kuitenkin parasta siirtyä kirjastoon.
Pekka Gronow
Lue lisää Édith Piafista ja chansonista | Finna.fi
Artikkelin YouTube-linkit tarkistettu 10.9.2021. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kiitokset karttapallon lainaamisesta, Mikko Luukko.
Pekka Gronow Harharetkiä YouTubessa Osa 8 • Suriname
Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Gronowin kahdeksannen artikkelin aiheena on Suriname.
YouTuben rinnalla Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetään Finna.fi-palveluun, tässä artikkelissa myös WorldCat.org-verkkokataloogiin.
M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow
Suriname Tietokilpailukysymys: missä Etelä-Amerikan maassa virallinen kieli on hollanti ja suurimman väestöryhmän muodostavat intialaiset? Helppo juttu. Vastaus on tietysti Suriname (aiemmin Surinam).
Ensimmäinen kosketukseni surinamelaiseen musiikkiin tapahtui Amsterdamissa kauan sitten, joskus vanhemmalla vinyylikaudella. Kun Surinam itsenäistyi vuonna 1975, asukkaille tarjottiin mahdollisuus muuttaa entiseen isäntämaahan, joka oli aikanaan vastannut heidän siirrostaan Amerikkaan. Puolet asukkaista hyväksyi tarjouksen, ja Alankomaissa onkin nykyisin suuri surinamelainen yhdyskunta.
Levykaupassa silmiini osui albumi nimeltä Bam Bam, Baby Let’s Dance. Samannimisiä albumeita on maailmassa varmasti kymmeniä, mutta tämä oli äänitetty Paramaribossa. Levyn solisti oli Cynthia Bhikharie. Discogs-tietokannasta selviää, että Cynthialla on takanaan mittava levytysura, ja YouTubesta löytyy videopätkä, joka on taltioitu Surinamin televisiosta nelisenkymmentä vuotta sitten. Tässä hän esittää sävelmän nimeltä ’Dil Mera Kare Dhak Dhak’.
Albumin tuottaja on Thakeorpersad Bhikharie, Cynthian setä ja tunnettu paikallinen musiikkimies. Hänen edustamansa tyyli tunnetaan nimellä chutney – sekoitus intialaisia ja karibialaisia aineksia. Surinamen intialaiset ovat väestömäärään nähden olleet levyalalla hämmästyttävän tuotteliaita. Discogs-tietokannassa on myynnissä satoja surinamelaisia levyjä, ja Lata Ramasarin maksi-singlestä ’The Greatest Name That Lives’ on tullut legendaarinen diskoharvinaisuus. Venäläinen diileri pyytää siitä netissä 1 500 euroa.
YouTubesta löytyy jopa surinamenintialaisen musiikin oma kanava, Sarnami TV. Haluan kuitenkin tietää, millainen musiikki on tällä hetkellä Surinamessa kaikkein suosituinta. Haen varmuuden vuoksi hollanniksi (kiitos, Google translate) ”suriname top ten hits deze week.” Saan vastaukseksi, että Surinamen suosituin levy toukokuussa 2021 oli Zaskia Gotikin (feat. RPH & Donall) esittämä ’Paio’:
Tämä on niin outoa musiikkia, että minun on haettava Zaskia Gotik Googlesta. Kuka hän on? Käy ilmi, että Zaskia on suosittu indonesialainen laulaja. Hänen levymerkkinsä on Nagaswara, ja hänen Instagram-tilillään on 27 miljoonaa seuraajaa. Olisi pitänyt arvata. Jaavalaiset ovat Surinamin kolmanneksi suurin väestöryhmä, ja he seuraavat tietysti esi-isien vanhan kotimaan musiikkia.
Toisella sijalla listalla on trinidadilainen Nicki Minaj. Hänen kappaleensa ’Tusa’ vastaa paremmin odotuksiani siitä, millaista musiikkia Surinamessa soitetaan. Maan toiseksi suurin väestöryhmä on afrikkalaisperäinen, samoin kuin lähellä sijaitsevilla Karibian saarilla. Kolmantena listalla on Patko Josafath, hänen kappaleensa on nimeltään ’Malenge’. Patko asuu Ranskan Guyanassa, joka on Surinamin naapurimaa, ja video on kuvattu siellä.
Patko Josafath: Malenge.
Tunnen kuitenkin yhä olevani väärällä polulla. Tämäkään ei täysin vastaa odotuksiani siitä, mitä perinteinen surinamelainen musiikki on. Surinamen ”kansallista” musiikkia on monien lähteiden mukaan kaseko, afrokaribialaisen musiikin suuntaus, joka muistuttaa trinidadilaista socaa. Sitä ei lauleta hollanniksi tai hindiksi, vaan paikallisella kreolikielellä, joka on sekoitus monista suunnista tulleita vaikutteita.
Sabroso ft. Bigi-Poku Toppers: Kaseko Medley.
Hakusana ”kaseko” tuokin vastaukseksi suuren määrän videoita. Monet ovat kopioita vanhoista levyistä, mutta mukana on myös live-esityksiä. Seuraava näyte lienee taltioitu Alankomaissa, mutta yleisö heiluttaa innokkaasti Surinamen lippuja.
Pekka Gronow
Lue lisää Surinamen musiikista •Read more about the music in Suriname | Finna.fi
Artikkelin YouTube-linkit tarkistettu 25.8.2021. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kiitokset karttapallon lainaamisesta, Mikko Luukko.
Pekka Gronow Harharetkiä YouTubessa Osa 7 • Luxemburg
Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Gronowin seitsemännen artikkelin aiheena on Luxemburg.
YouTuben rinnalla Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun, tässä artikkelissa WorldCat.org-verkkokataloogiin. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetään Finna.fi-palveluun.
M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow
Pekka Gronow Luxemburg
Luxemburg on puolen miljoonan asukkaan pikkuvaltio Ranskan ja Saksan välissä. Se on suunnilleen Nurmeksen kunnan kokoinen, maan läpi ajaa helposti vahingossa. Tärkeimmät elinkeinot ovat finanssipalvelut ja teräs.
Luxemburg on kuitenkin voittanut Eurovision laulukilpailut viisi kertaa. Vicky Leandrosin komea ’Après toi’ oli yksi viisuhistorian suurimpia hittejä. Onko pieni Luxemburg siis populaarimusiikin suurvalta?
Kun voittajasävelmiä tutkii tarkemmin, totuus paljastuu. Yksikään voittajasävelmistä tai esittäjistä ei ollut luxemburgilainen. Radio Luxembourg oli Euroopan johtava mainosradio, joka soitti kuulijoille englannin, ranskan ja sakankielisiä hittejä. Euroviisuissakin Luxemburgin televisio RTL toimi ranskalaisten levy-yhtiöiden bulvaanina. Onko luxemburgilaista musiikkia ylipäänsä olemassa?
Haku kirjastosta tuo aluksi esiin vain Franz Leharin operetin ’Luxemburgin kreivi’ ja kommunistijohtaja Rosa Luxemburgin teokset. Sitten löytyy Luxemburgin kansallislaulu ’Ons Heemecht’, oudolla kielellä kirjoitettu laulu kotimaalle. Wikipedia kertoo, että se on luxemburgin eli lëtzebuergin kieltä ja ylistää Mosel-viinin tuoksua:
– Wou d’Rief laanscht d’Musel dofteg bléit, den Himmel Wäin ons mécht.
Hieno kansallislaulu. Taitaa olla ainoa kansallislaulu, jossa ei puhuta verestä vaan viinistä. Puolet Luxemburgin asukkaista puhuu äidinkielenään lëtzebuergia, mutta maan viralliset kielet olivat pitkään ranska ja saksa. Lëtzebuergisch oli kieli, jolla juoruttiin naapurin rouvan kanssa. 1980-luvulla Luxemburg koki kansallisen herätyksen. Vuonna 1984 luxemburgista tuli maan kolmas virallinen kieli. Radio ja televisio alkoivat lähettää enemmän kotikielistä ohjelmaa, ja ensimmäinen kansallisella kielellä tehty elokuva, Wat huet e gesot, ilmestyi 1982. Kun tarpeeksi kauan etsin, löytyi jopa luxemburgilaisen rockin historia, Luxemburgs Rock Story 1959–1982.
Olen yrittänyt löytää kirjaa nettikirjakaupoista tai kirjastoista, mutta se taitaa olla keräilyharvinaisuus. Kaukolainaa voisi vielä kokeilla, mutta tällä kertaa tyydyn etsimään lisätietoja teoksen tekijästä Luke Haasista. Käy ilmi, että hän oli ”luxemburgilaisen rockin dinosaurus”, kunnioitettu veteraani. Kun hän kuoli vuonna 2015, Luxemburger Post julkaisi koko sivun muistokirjoituksen ja muusikkokollegat muistivat toveriaan juhlakonsertilla. YouTubestakin löytyy muutama Haasin tallenne, valitsin kappaleen ’Weisse Wanterboesch’. Se on hyvä johdatus kielen alkeiden opiskeluun, sillä kyseessä on Suomessakin tunnettu jouluiskelmä.
Luke Haas: Weisse Wanterboesch.
Haas on toimittanut myös luxemburgilaisen sarjakuvan historian. Ryhdyin saman tien kaivamaan lisätietoja luxemburgilaisesta populaarimusiikista, mutta aluksi tulikin seinä vastaan. Tavanomainen haku ”maan nimi + hits” ei toimi YouTubessa, koska tuloksena on Radio Luxembourgin soittolista, jolla ei ole yhtään luxemburgilaista kappaletta. Lopulta löytyy lupaavan tuntuinen kappale nimeltä ’Den hit op RTL’, nimi on ainakin paikallisella kielellä. Tekijöinä ovat Serge Tonnar & Legotrip.
Musiikkivideo alkaa lupaavasti: diskoasuihin pukeutunut Legotrip saapuu kuljettajan ohjaamalla limusiinillä Radio Luxembourgin talolle, ja musiikkipäällikkö jakaa bändin jäsenille kultalevyt. Mutta siten jokin menee pieleen. Kun bändi astuu ulos rakennuksesta, vastassa onkin pettyneitä mielenosoittajia, joiden mielestä bändi on pettänyt ihanteensa. Julisteissa lukee ”Tonnar géi Heem”, Tonnar painu kotiin. Soittajat palauttavat kultalevynsä, vaihtavat auton pienempään ja yrittävät onneaan koulukonsertissa, mutta kukaan ei enää halua heitä. Lopulta he suuntaavat Pohjanmeren rannikolle ja soittavat aalloille.
Den hit op RTL.
Tämä ei ole ihan tavallinen hittivideo. Serge Tonnar (s. 1970) on monipuolinen laulaja, näytelmäkirjailija ja elokuvamusiikin tekijä. Legotrip oli yksi hänen monista projekteistaan, joka on keikkaillut vuodesta 2003. Tonnarin YouTube –kanavalla on yli 50 musiikkivideota, joiden musiikkityylit vaihtelevat rapista chansoniin. Viehättävä ’Déi Kleng Chamber’ (Kaikukammio) vie meidät sadan vuoden takaiseen korttelibistroon, jossa joku yleisöstä innostuu laulamaan soittajain mukana.
Kappaleessa ’De leschte Slow’ (Viimeinen slovari) on jo edetty hieman pitemmälle kapakkatunnelmassa. Monet videot eivät avaudu kielitaidottomalle, mutta ’Wéi eng Blumm déi aus dem Betong bléit’(Kuin betonista kukkiva kukka), jossa ihmispäät kasvavat betonista, puhuu kyllä kaikille. ’Wot den Noper seet’ (Mitä naapuri sanoo) on kuvaus vinksahtaneista kotibileistä. Katsomisen arvoinen. (Käännöksistä vastaa Google translate, sieltä löytyy myös luxemburgin kieli.)
Wot den Noper seet.
Jatkan kartoitusta, mutta eteneminen on hankalaa. Paikallisia levyjä ole myynnissä tavanomaisissa lähteissä. Luxemburgilaiset bändit suosivat englanninkielisiä nimiä kuten Cold Feet tai Sleepwalk – saman nimisiä on maailmassa vaikka kuinka monta. Onneksi löytyy sentään Sandy & The Hüettes, jonka alkuperästä ei voi erehtyä. Lisätietojen haun voi aloittaa vaikkapa lëtzebuergin kielisen wikipedian sivulta Rockmusek (kirjoitettuna e-kirjaimella).
Pekka Gronow
Lue lisää luxemburgilaisesta musiikista | WorldCat
Aiheesta löytyvää kirjallisuutta voi olla vaikea löytää Suomesta. Alla linkkejä WorldCat.org-verkkokatalogiin.
Luke Haas: Lëtzebuerger Rocklexikon II 1987–1994 (1995).
Toimitukselta
Artikkelin YouTube-linkit tarkistettu 17.8.2021. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kiitokset karttapallon lainaamisesta, Mikko Luukko.
Musiikkikirjastot.fi vinkkaa loppuvuoden 2021 odotettuja levyuutuuksia blogissa Musiikki kuuluu kaikille.
Esillä on pienten ja suurten levy-yhtiöiden suojatteja Suomesta ja ulkomailta. Marras-joulukuun aikana tulee esimerkiksi Adelen, Omnium Gatherumin ja Swallow The Sunin uutuuslevyt, ja ensimmäinen ABBA-albumi neljäänkymmeneen vuoteen. Luvassa myös Robert Plantin & Alison Kraussin toinen yhteisalbumi, Volbeat-uutuus ja uusi Damon Albarnin (ex-Blur) levytys. Sting-uutuus The Bridge on ulkona 11. marraskuuta.
Jos uutuus on jo varattavissa kirjastosta, pääset kirjastosaatavuuteen levyn otsikosta. Linkki vie Finna.fi-tietokantaan. Finna-verkkokirjastoalustaa käyttää lähes 90 % Suomen yleisistä kirjastoista.
Vinkkaa lisää uutuuksia toimitukselle: tuomas.pelttari@hel.fi
Melodisen progehtavan deathmetalin suomalainen suurbändi Omnium Gathering saa 5. marraskuuta ulos uutuusalbumin Origin – ennakkoraitoinaan ’Paragon’ ja ’Reckoning’.
Bändin yhdeksäs studiolevy Origin on ulkona 5. marraskuuta 2021. Sitä edeltävät Grey Heavens (2016) ja The Burning Cold (2018).
Toimituksen lämmin suositus Amorphis-fanien lisäksi esimerkiksi Swallow The Sunin ja Devin Townsendin ystäville. Omnium Gatherum tekee marraskuussa 2021 lyhyen kiertueen Suomessa.
4.11. Tavastia, Helsinki 5.11. House Of Rock, Kouvola 6.11. Utopia, Turku 10.11. Suistoklubi, Hämeenlinna 11.11. Lutakko, Jyväskylä 13.11. Olympia, Tampere
Omnium Gatherum Jukka Pelkonen – laulu Markus Vanhala – kitara, clean vocals Aapo Koivisto – kosketinsoittimet Mikko Kivistö – bassokitara, clean vocals Atte Pesonen – rummut
Swallow The Sun: Moonflowers | Century Media Records 2021
Melodista ja kaihoisaa metallimusiikkia tekevä suomalainen Swallow The Sun palaa albumilla Moonflowers. Kahdeksannen studiolevyn ennakkoraitana tuli ulos juhlava ’Woven Into Sorrow’.
Mitä ihmeellisin popmusiikkimaailman paluu on totta: ABBA julkaisi 2. syyskuuta singleraidat ’I Still Have Faith In You’ ja ’Don’t Shut Me Down’. Ruotsalaisnelikon uusia biisejä osattiin odottaa jo vuosia, mutta suurin yllätys pysyi piilossa viimeiseen asti.
Somessa 26. elokuuta alkanut ABBA Voyage -vyörytys tarkoitti jotain, mitä kukaan ei osannut odottaa: uutta kymmenen biisin albumia. Voyage on ulkona 5. marraskuuta 2021, hieman alle 40 vuotta The Visitors -klassikon jälkeen. Ensi keväänä on luvassa ABBA Voyagen keikkaelämys, jossa Agnetha, Anni-Frid, Björn ja Benny esittävät uusia ja vanhoja ABBA-biisejä digitaalisten ABBAtar-hahmojen välityksellä.
Voyage I Still Have Faith In You When You Danced With Me Little Things Don’t Shut Me Down Just A Notion I Can Be That Woman Keep An Eye On Dan Bumblebee No Doubt About It Ode To Freedom
I Still Have Faith In You.
** **
Adele: 30 | Columbia 2021
Laulaja-lauluntekijä Adele palaa kuusi vuotta albumin 25 jälkeen uutuuslevyllä 30. Ensimmäinen singleraita ’Easy On Me’ julkaistiin 15. lokakuuta. Adelen (s. 1988) paluualbumi 30 on ulkona 19. marraskuuta.
Robert Plant & Alison Krauss: Raise The Roof | Rounder 2021
Kaunis Raising Sand saa jatkoa 14 vuoden jälkeen kun Robert Plant ja Alison Krauss saavat ulos toisen yhteislevytyksensä. Raise The Roof on ulkona 19. marraskuuta 2021, mukana singleraita ’Can’t Let Go’.
Raise The Roof Quattro (World Drifts In) The Price Of Love Go Your Way Trouble With My Lover Searching For My Love Can’t Let Go It Don’t Bother Me You Led Me To The Wrong Last Kind Words Blues High And Lonesome Going Where The Lonely Go Somebody Was Watching Over Me
Damon Albarn: The Nearer The Fountain, More Pure The Stream Flows | Transgressive Records 2021
Englantilainen muusikko Damon Albarn on tehnyt kiinnostavia levytyksiä Blurin ja Gorillazin lisäksi soolona. Albarnin tuorein levytys on ulkona 12. marraskuuta 2021. Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Tame Impalan ja The Nationalin ystäville.
Levyn The Nearer The Fountain, More Pure The Stream Flows avaa sen vaikuttava nimiraita.
Brittiläinen rocktähti ja laulaja-lauluntekijä Sting (ex-The Police) jatkaa virkeää julkaisutahtia, johon on totuttu soolouran debyytistä The Dream Of The Blue Turtles (1985) lähtien. The Bridge on Stingin (Gordon Sumner, s. 1951) viidestoista studioalbumi.
Uutuuslevyn The Bridge ennakkobiiseinä julkaistiin irtonainen ’If It’s Love’ ja syyskuun viimeisenä ulos tullut ’Rushing Water’. Stingin edelliset albumit ovat vapautuneesti rokkaava 57th & 9th (2016), jamaikalaisartisti Shaggyn kanssa tehty 44/876 ja inspiroitunut reworks-levy My Songs (2019).
Volbeat: Servant Of The Mind | Vertigo/Republic/Universal 2021
Tanskalainen Volbeat saa ulos lisää poppaavaa ja billyvivahteista metallia: kahdeksas studioalbumi on ulkona 3. joulukuuta 2021. Uutuuslevy Servant Of The Mind sisältää ennakkoraidat ’Wait A Minute My Girl’ ja ’Shotgun Blues’.
Pekka Gronow Harharetkiä YouTubessa Osa 6 • Havaiji
Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Gronowin kuudennen artikkelin aiheena on Havaiji.
YouTuben rinnalla Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetty Finna.fi-palveluun.
M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow
Havaiji Pekka Gronow
Havaijilainen musiikki on klisee, joka tuo mieleen palmurannat ja ruokohameiset tanssitytöt. Havaiji on kuitenkin ollut yksi viime vuosisadan populaarimusiikin suurista vaikuttajista. Havaijilaiset muusikot kiersivät jo 1910-luvulla maailman revyynäyttämöitä, ja heidän levyjään myytiin miljoonia kappaleita. Joseph Kekukun vuonna 1889 keksimästä havaiji-kitarasta tuli modernin country-musiikin peruselementti, ja iskelmäsäveltäjät kautta maailman kirjoittivat lauluja Honolulun ihanuudesta. Suomessakin laulettiin, miten
”Siellä sellaiset on aatteet, että heitetään pois vaatteet. Tule Honoluluun paratiisihin”
Havaijilaisen musiikin perusteos on George KanahelenHawaiian Music and Musicians, jonka University of Hawaii Press julkaisi vuonna 1979. Helsinkiläiset löytävät sen Kaisa-kirjastosta. Kirja on mahtava tietopaketti merkittävistä havaijilaisista muusikoista ja heidän opetuslapsistaan; Suomestakin on mukana Onni Gideon, jonka Aloha Havaiji-yhtye toi palmusaarten aatetta meille sodan jälkeisinä pulavuosina. Teoksesta on myös vuonna 2012 julkaistu uudistettu laitos.
Helmet-kirjastoissa on peruskokoelma havaiji-levytyksiä CD-painoksina, mutta jos haluaa tutustua aiheeseen perusteellisemmin, kannattaa hakeutua Santa Barbaran yliopiston ylläpitämään tietokantaan Discography of American Historical Recordings. Siitä on muutamassa vuodessa tullut korvaamaton tietolähde kaikille musiikin ja äänilevyn historiasta kiinnostuneille. DAHR sisältää tiedot yli 300 000 amerikkalaisesta äänilevystä vuosisadan alusta 1940-luvulle saakka. Näistä 45 000 on suoraan kuunneltavissa. Tietokannan kaikkien hakuominaisuuksien oppiminen vie aikansa, mutta se kannattaa. Tarkoituksena on, että siitä löytyisivät aikanaan KAIKKI amerikkalaiset levyt toiseen maailmansotaan saakka. Tässä on mallia muillekin maille.
Otetaan esimerkiksi kaikkien aikojen tunnetuin havaijilainen sävellys Aloha oe. Tietokannasta löytyy 115 levytystä, joista 31 on heti kuunneltavissa. Kaikista on tarkat diskografiset tiedot, ja monista esiintyjistä löytyy myös taustatietoja. Laulun tekijä Lili’uokalani (1838–1917) oli Havaijin viimeinen hallitsija, joka syrjäytettiin valtaistuimelta vuonna 1893, kun amerikkalainen vaikutus saarilla alkoi kasvaa. Teoksen esittäjien luettelo on kuin havaijilaisen musiikin ”kuka kukin on”. Siitä löytyy myös monen tyylisiä sovituksia, kuten Fritz Kreislerin klassinen tulkinta. Suosittelen erityisesti Hawaiian Quintette -nimisen kokoonpanon Victor-yhtiölle vuonna 1913 tekemää levytystä. Havaiji-kitaraa soittaa Walter Kolomoku. Ryhmä oli mukana suurta huomiota herättäneessä laulunäytelmässä ”Paratiisilintu”, jota esitettiin Broadwaylla 112 kertaa. Vuonna 1919 seurue kiersi Eurooppaa tekemässä Havaijia tunnetuksi.
Kanahelen teoksesta voi poimia havaiji-kitaran mestareita, jotka löytyvät myös äänilevytietokannasta, kuten Frank Ferera, Pale Lua, Sam Ku West, Bennie Nawahi ja Sol Hoopii. Tietokannasta löytyy myös yksi maailman ensimmäisistä sähkökitaralla tehdyistä levytyksistä. Helmikuun 22. päivänä 1933 Noi Lane toi Victor-yhtiön studioon uuden sähköistetyn havaiji-kitaransa, tuloksena oli kappale nimeltä Dreams of Aloha. Tästä alkoi myös rock and roll…
1940-luvulla havaijilainen musiikki alkoi maailmalla jäädä taka-alalle. Omassa maassaankin alkuperäiset havaijilaiset olivat jääneet vähemmistöksi. Alkuperäisväestön osuus saarilla on nykyisin vain viisi prosenttia. 1970-luvulla he alkoivat vaatia oikeuksiaan. Oma musiikki ja kieli haluttiin nostaa kunniaan. Alkoi ”toinen havaijilainen renessanssi”. Ensimmäinen renessanssi oli ollut sata vuotta aikaisemmin, kun kuningas Kalakaua (1836–1891) yritti luoda saarista modernin itsenäisen valtion.
”Kū ha’aheo e ku’u Hawai’i Mamaka kaua o ku’u ‘āina ’ ‘O ke ehu kakahiaka o nā ‘ōiwi o Hawai’i nei No ku’u lahui e hā’awi pau a i ola mau”
”Seiso ylväänä, Havaiji. Kansamme uusi aamu on saapunut. Kansan puolesta haluan antaa kaikkeni, jotta perintömme säilyy”.
Tämä voisi olla Runebergin tai Topeliuksen kynästä, mutta Havaijilla unelma itsenäisestä valtiosta ei toteutunut.
Taiteilijoilla oli tärkeä osuus toisessa kansallisessa herätyksessä. Tärkeitä nimiä liikkeessä olivat Eddie Kamaei, Gabby Pahinui, veljekset Keola ja Kapano Beamer sekä Ledward Ka’apana. Näiden levytyksiä löytyy netistä paljon, mutta filmimateriaalia on valitettavasti niukasti. Harvinaisessa YouTube-videossa esiintyy Eddie Kamae, yksi toisen havaijilaisen renessanssin suurista nimistä. Hänen yhtyeensä Sons of Hawaii palautti havaijilaiseen musiikkiin ominaisuudet, joita havaijilaiset itse pitivät tärkeinä: oman kielen, falsettilaulun (ei tosin tässä näytteessä) ja ukulelen. Kappale on Mauna Kea.
Eddie Kamae: Mauna Kea
Havaijilla arvostetaan toki havaiji-kitaraa ja ollaan ylpeitä siitä kehitetyn steel-kitaran menestyksestä maailmalla, mutta nykymuusikot näyttävät suosivan enemmän slack key –kitaraa. Se on kitara, jossa on tavallisesta poikkeava viritys ja soittotekniikka. Slack keyn tunnustettuja mestareita ovat Gabby Pahinui ja Ledward Ka’apana, jonka käsissä kitara näyttää soivan melkein itsestään. Kappaleen nimi on Opihi Moe Moe.
Ledward Ka’apana: Opihi Moe Moe.
Havaijilaisella musiikilla oli pitkään oma kategoriansa jaettaessa Grammy-palkintoja, Yhdysvaltain suurinta äänilevypalkintoa. Kategoria poistettiin vuonna 2011, kun palkintojen määrää supistettiin, ja havaijilaiset levyt saavat nykyisin kilpailla tunnustuksesta samassa sarjassa epämääräisen ”maailmanmusiikin” kanssa. Osa havaijilaisista muusikoista pettyi päätöksestä, toiset olivat tyytyväisiä. Heidän mielestään mikään ”mantereella” istuva toimikunta, joka ei ymmärrä havaijin kieltä eikä laulutekniikkaa, voi arvioida havaijilaisten levyjen ansioita.
Havaijilaisen musiikin asemaa edistävät nykyisin Hawaiian Academy of Recording Arts ja Hawaiian Music Hall of Fame. Viimeksi mainittu julkaisee vuosittain kunniataulun, johon on koottu merkittäviä nykyisiä ja edesmenneitä tekijöitä. Se on hyvä lähde, jos haluaa seurata musiikkia saarelaisten näkökulmasta.
Esimerkiksi vuoden 2017 listalla ovat Richard “Babes” Bell, Krash Kealoha. Skylark Rossetti, Kimo Kahoano, Karen Keawehawai‘i, Melveen Leed ja Israel Kamakawiwo‘ole. Meillä tuntemattomia nimiä, paitsi ehkä viimeksi mainittu, jonka levytys Over the rainbow oli vuonna 1993 yllätyshitti monessa maassa. Levytys osoittaa, miten mikä tahansa sävelmä voi tulla aidoksi havaijilaiseksi musiikiksi, kunhan sen esittäjällä on oikea asenne. Uskomaton tulkinta on katsottava videolta, jotta sen voisi oikein oivaltaa.
Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Gronowin viidennen artikkelin aiheena on Norja.
YouTuben rinnalla Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetty Finna.fi-palveluun.
M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow
Norja Pekka Gronow
Kaikki tietävät, että Norjan Sibelius oli Edvard Grieg. Mutta kuka oli Norjan Laila Kinnunen? Tai Sleepy Sleepers? Pelkäänpä, että useimpien tiedot norjalaisesta populaarimusiikista rajoittuvat Eurovisio-iskelmiin, eivätkä ne todellakaan anna kattavaa kuvaa naapurimaan monivivahteisesta musiikista.
Jos lähtee etsimään taustatietoja kirjastosta, saa palata tyhjin käsin. Onneksi tietoa aiheesta on helppo saada. Norjan populaarimusiikin kansallismuseo Rockheim avasi ovensa Trondheimissa vuonna 2010. Komea museorakennus on käynnin arvoinen, ja museon nettisivuilla on tuhti annos asiaa norjalaisesta populaarimusiikista norjaksi ja englanniksi. Museon kunniataulu Hall of Fame esittelee alan keskeiset nimet 1950-luvulta alkaen.
Listalta osuvat heti silmään jazzmuusikko Jan Garbarek ja saamelaislaulaja Mari Boine, jotka ovat monille tuttuja. Norjan Laila Kinnusen rooliin sopii Nora Brockstedt, joka oli Norjan ensimmäinen edustaja Euroviisuissa 1960. Bobbysocks voisi olla Norjan Lordi, vaikka yhtyeiden musiikki onkin kirjon vastakkaisista päistä: he voittivat Eurovision laulukilpailut vuonna 1985 kappaleellaan ’La det swinge’, kuten kaikki Eurovisiofanit muistavat. Bobbysocks sai muuten kiitokseksi suurkäräjien eli Norjan eduskunnan Peer Gynt-palkinnon, mutta Lordilta taisi mennä Sibelius-palkinto ohi.
Päävirran iskelmän edustajaksi sopii Åge Alexandersen, Norjan Kari Tapio, jonka levyt myivät 1980-luvulla säännöllisesti yli satatuhatta kappaletta. Runollinen ’Lys og varme’ (Valoa ja lämpöä) on mielestäni yksi hänen parhaista kappaleistaan. YouTubesta löytyy vuosien varrelta monta tulkintaa, pidän erityisesti tästä.
’Lys og varme’ oli menestys myös muissa pohjoismaissa. Ruotsissa Vikingarna teki siitä tylsän tanssilavaversion (Ljus och värme). Laulusta on myös Aappo I. Piipon kirjoittama lattea suomenkielinen versio Usko, toivo ja rakkaus, jossa ei ole jäljellä mitään alkutekstistä. Levyllä sen tulkitsevat Lasse Hoikka ja Souvarit; tämäkin löytyy YouTubesta. Aappo oli taitava kääntäjä ja osasi hyvin ruotsia, joten olisi luullut hänen selviävän myös norjasta, mutta tässä hän on mennyt siitä missä aita on matalin. Sen sijaan pidän Lars Lilholt Bandin tanskalaisesta tulkinnasta, jota kuunnellessa voi miettiä tanskan ja norjan kielten eroja.
(Lys og varme tanskaksi)
Rockheimin kunniataululla ovat myös A-ha, Jokke and Valentinerne, Popol Ace, Motopsycho, Raga Rockers, TNT ja DumDum Boys, jotka ovat jääneet meillä monille tuntemattomiksi. Jokseenkin kaikki löytyvät YouTubesta, joten tästä on hyvä alkaa norjalaisen populaarimusiikin opinnot. Pari tärkeää nimeä puuttuu kuitenkin. Rockheimin kriitikoiden tausta on rockissa, ja listalta puuttuu kokonaan norjalaisen iskelmän vanhin sukupolvi.
Norjan Georg Malmsten on Jens Book-Jenssen (1910–1999), jonka ihailijat tuntevat nimellä Book’n. Hänen uransa äänilevyillä, näyttämöllä ja elokuvissa alkoi vuonna 1936. Katkeamatonta suosiota jatkui melkein 60 vuotta. Book’n oli laulaja, tekstinkirjoittaja ja näyttelijä, ja suurin osa hänen ohjelmistostaan oli romanttisia iskelmiä Malmstenin tyyliin. Tähän olen kuitenkin valinnut hänen levytyksensä ’Norge i rødt, hvitt og blått’ (Norjan punainen, valkoinen ja sininen). Kyse on tietysti Norjan lipun väreistä.
Norge i rødt, hvitt og blått
Laulu liittyy sotavuosiin ja Saksan miehityksen aikaan. Siitä on tullut yksi Norjan kansallisista symboleista, jota lauletaan yhä 17. toukokuuta, kansallispäivänä. Book-Jenssenin levytys on 1960-luvulta.
Rockheimin kunniataulusta puuttuu myös mies, joka valittiin vuonna 1990 vuoden taiteilijaksi Norjassa. Knut T. Storbukås, paremmin tunnettu taiteilijanimellä Sputnik, on yhtä norjalainen kuin ruskea mes-juusto tai Holmenkollenin kisat. Sputnikille ei löydy Suomesta vastinetta, ellei sitten onnistu kuvittelemaan Esa Pakarista cowboy-asussa. Sputnikin kasetteja myytiin 1980-luvulla satoja tuhansia kappaleita, ja hänellä on seinällään suunnilleen 15 kultalevyä. Hän ei käytä keikkabussia, vaan kiertää Norjaa uskollisella kuorma-autollaan, kuten seuraavassa videossa. Laulu on hänen tunnetuin hittinsä ’Skilles, Johanne’ (Erotaan, Johanne) – surullinen tarina miehestä, joka päättää lopulta jättää rakastettunsa, kun tämä alkaa heitellä häntä silitysraudalla.
Sputnik: Skilles, Johanne
Vuonna 2020 Rockheimin kunniatauluun kirjattiin Radka Toneff (1952 – 1982), nuorena kuollut bulgarialais-norjalainen jazzmuusikko. Hänen albumiaan Fairytales (1982) pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista norjalaisista levyistä. Parhaillaan on käynnissä vuoden 2021 uusien nimien valintaprosessi. Ehdokkaiden joukossa ovat metalliyhtye Mayhem, tanssiorkesteri Ole Ivars sekä 1970-luvulla suosittu pelimanniyhtye Vømmøl Spellmannslag. Viimeksi mainittu on norjalaisten kansallinen erikoisuus: se edusti Norjassa hyvin menestynyttä maolaista opiskelijaliikettä, ja lienee ainoa pohjoismainen kansanmusiikkiyhtye, jonka lauluissa ylistettiin Marxia, Leniniä ja Maoa. Se ei siis ole aivan Norjan Agit-prop, esikuvat olivat kauempana idässä. Muitakin on varmasti tulossa. Odotan mielenkiinnolla, nouseeko Vazelina Bilopphøggers, Norjan Sleepy Sleepers jonakin vuonna listalle. YouTubesta löytyy useita näiden autonromuttajien musiikkivideoita.
Jos haluaa tutustua syvällisemmin Norjan populaarimusiikkiin, lisätietoja on helppo hankkia verkkokirjakaupasta. Jos ei aikaisemmin ole tullut kokeiltua, voin vakuuttaa, että norjan lukeminen sujuu kouluruotsin perusteella. Alan perusteos on Norsk pop & rock leksikon(Jan Eggum / Bård Ose / Siren Steen). Vinyyliharrastajille on tarjolla Haugstadin Vinylens historie, osat 1–2. Niille, jotka ovat unohtaneet että Norjassa on kaksi virallista kieltä, bokmål ja nynorsk, voi suositella myös teosta Nynorsk vinyl – songskatten i rillene (Arild Torvund Olsen).
Pekka Gronow
Lue lisää norjalaisesta populaarimusiikista | Finna.fi
Norsk pop & rock leksikon – populærmusikk i hundre år Jan Eggum & Bård Ose & Siren Steen, 616 sider | Vega Förlag 2005 Norsk pop & rock leksikon – fra Abel til AabelJan Eggum & Bård Ose & Siren Steen, 750 sider | Vega Förlag 2013
Vinylens historie 1 – Norge 1958–1969Børre Haugstad, 167 sider | Schreibtisch Verlag 2019 Vinylens historie 2 – Norge 1970–1990Børre Haugstad, 226 sider | Schreibtisch Verlag 2020
Artikkelin YouTube-linkit tarkistettu 5.8.2021. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kiitokset karttapallon lainaamisesta, Mikko Luukko.
Musiikkikirjastot.fi vinkkaa syksyn 2021 odotettuja levyuutuuksia blogissa Musiikki kuuluu kaikille.
Esillä on pienten ja suurten levy-yhtiöiden suojatteja Suomesta ja ulkomailta. Esimerkiksi Amyl And The Sniffers, José González, Steve Hackett, Iron Maiden, Manic Street Preachers, Lindsey Buckingham ja Low saavat uutuusalbuminsa ulos syyskuussa. Syksyllä on luvassa myös The Metallica Blacklist -tribuuttialbumin julkaisu. Lokakuussa 2021 ilmestyvät Tori Amosin, BadBadNotGoodin, Biffy Clyron, Duran Duranin, Lisa Ekdahlin, Lana Del Reyn, Coldplayn, Ed Sheeranin, Elton Johnin, Mastodonin, Santanan, Sufjan Stevensin & Angelo De Augustinen, Triviumin ja The War On Drugsin levyt sekä uutuudet progelegendoilta Dream Theater ja Yes.
Syksyn 2021 uutta suomalaista: Lyyti, Astrid Swan, Happoradio, Ellinoora, Arppa, Auri, Haloo Helsinki!, Ismo Alanko & Oulu Sinfonia, Pekko Käppi & K:H:H:L, Malady, Remu, Ressu Redford, Sepikka, Tero-Petri & Korvaamattomat ja Sami Yaffa.
Jos uutuus on jo varattavissa kirjastosta, pääset kirjastosaatavuuteen levyn otsikosta. Linkki vie Finna.fi-tietokantaan. Finna-verkkokirjastoalustaa käyttää lähes 90 % Suomen yleisistä kirjastoista.
Vinkkaa lisää uutuuksia toimitukselle: tuomas.pelttari@hel.fi
Ismo Alangon syksyyn 2021 kuuluu elämäkerran julkaisun lisäksi Oulu Sinfonian kanssa toteutettu albumi Kaiken maailman kehtolauluja. Oulu Sinfoniaa johtaa levyllä Jaakko Kuusisto. Tuplavinyyli ja CD ovat ulkona 10. syyskuuta.
Katja Ketun kanssa tehty Ismo Alangon elämäkertateos on luvassa lokakuussa 2021, julkaisijana Johnny Kniga.
Laulaja-lauluntekijä Astrid Swanin uusi levy D/other julkaistaan 8. lokakuuta 2021. Ennakkoon tulleita singleraitoja ’Silvi’s Dream’ ja ’Not Your Mum’ seuraa ’Luxuries’.
Laulaja-lauluntekijä Arppa palaa debyyttialbumin Laavalamppuja seuraajalla. Kakkoslevyn Kinovalon alla vinyylipainos on ulkona 24. syyskuuta. Syksyksi 2021 on luvassa myös toivottu uusintapainos Laavalampuista.
Johanna Kurkela, Tuomas Holopainen ja Troy Donockley ovat Auri. Yhtyeen toinen albumi Those We Don’t Speak Of on ulkona 3. syyskuuta 2021. Se seuraa debyyttilevytystä Auri (2018).
Laulaja-lauluntekijä Ellinooran (s. 1994) kolmosalbumi julkaistaan 24. syyskuuta, mukana ennakkoraita ’Meille käy hyvin’. Syksyn 2021 uutuus Viimeinen romantikko seuraa menestyslevyjä Villi lapsi (2016) ja Vaaleanpunainen vallankumous (2019).
Melankolisen stadionpopin taitaja Happoradio palaa albumilla Majakka. Yhtyeen kahdeksas studioalbumi seuraa levytyksiä Elefantti (2014) ja Kauniin kääntöpiiri (2017).
Majakan CD ja striimi ovat ulkona 3. syyskuuta, LP-painos lokakuun alussa. Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Irinan ja Neljän Ruusun ystäville.
Kamus-kvartetti ja Baltic Sea Action Group ovat tuottaneet suomalaisen Alba Recordsin kanssa Itämeri-aiheisen albumin Itämerelle – För Östersjön – For The Baltic Sea. Alba Records lahjoittaa osan levyjen tuotosta Baltic Sea Action Groupin (BSAG) työhön Itämeren hyväksi.
Uutuuslevyn CD/SACD-hybridi on ulkona Alba Recordsilta syyskuussa 2021.
Kamus-kvartetti Terhi Paldanius – viulu Jukka Untamala – viulu Jussi Tuhkanen – alttoviulu Petja Kainulainen – sello
Itämerelle – För Östersjön – For The Baltic Sea Carl Nielsen • String quartet no 1 in G minor Op.13, FS4 Wilhelm Stenhammar • String quartet no 6 in D minor Op. 35 Lotta Wennäkoski • Culla d’aria Andrea Tarrodi • Sorg och glädje
Pekko Käppi & K:H:H:L: Aamunkoi | Svart Records 2021
Lisää koskettavaa lauluntekoa ja jouhikkopsykedeliaa: neljäs Pekko Käppi & K:H:H:L -albumi on ulkona 10. syyskuuta. Aamunkoi seuraa levyjä Sanguis meus, mama! (2015), Matilda (2017) ja Väärä laulu (2019).
Kesäkuu 11. julkaistu singleraita ’Dyadi’ pohjustaa Maladyn kolmatta albumia. Levyjen Malady ja Toinen toista seuraaja Ainavihantaa on ulkona 24. syyskuuta, julkaisijana Svart Records.
The Creatures, Kalevala ja Hurriganes -bändeistä tunnettu rocklegenda Remu Aaltosen (s. 1948) uusi albumi Rocking All Life Long julkaistaan 3. syyskuuta. Remu & Skuugi Darlings -levyä edeltää ennakkoraita ’You’ve Been Knocking (A Song For Cisse)’.
Rocking All Life Long Remu Aaltonen Jarmo Heikkinen Juha Seilonen Petri Laukka
Ressu Redford: Hölmö sydän | Universal Music Finland 2021
Laulaja ja poptähti Ressu Redfordin pitkään odotettu uutuusalbumi julkaistaan 29. lokakuuta. CD Hölmö sydän sisältää mm. hitin ’Viimeinen päivä’, jolla on fiittaajana Pyhimys.
Hölmö sydän 1. Viimeinen päivä feat. Pyhimys 2. Hölmö sydän 3. Se olit aina sinä 4. Kävi miten kävi 5. Corolla 6. Pieni askel 7. Miksi ei riitä 8. Onnen kyyneleet 9. Mitä sanoisit nuorelle itsellesi 10. En voi elää niin 11. Perillä
Jos esimerkiksi Arppa, Liekki tai Radiohead ovat lähellä sydäntäsi, niin toimituksen lämmin suositus on Sepikka. Aiemmin The Scenes- yhtyeessä soittanut Joni Seppänen on tehnyt vaikuttavaa jälkeä ensimmäisellä Sepikka-albumillaan En kestä kylmää lailla ahvenen. Levy on ulkona 3. syyskuuta 2021.
Maailmanlaajuisesti tunnetun basisti-ikoni Sami Yaffan (s. 1963) sooloalbumi otti aikansa. Rockbändien Yaffa-jatkumoon Pelle Miljoona Oy, Hanoi Rocks, Demolition 23, Mad Juana, New York Dolls ja Michael Monroe tulee The Innermost Journey To Your Outermost Mind. LP ja striimi ovat ulkona 3. syyskuuta 2021.
Syys-lokakuussa on vuorossa Sami Yaffan Suomen-kiertue.
Tero-Petri & Korvaamattomat: Olet aina mukana | Plastic Passion 2021
Laulaja-lauluntekijä Tero-Petri palaa yhtyeensä Korvaamattomat kanssa. Uutuuslevy Olet aina mukana on ulkona 22. lokakuuta (CD+striimi) ja 11. joulukuuta (vinyyli). Levyllä mukana singleraidat ’Oman maailmansa kansalainen’ ja ’Yhteenkasvaneet’.
Tero-Petri Suovanen (s. 1972) tunnetaan soolouran ja Korvaamattomat-bändin ohella aiemmasta rockyhtyeestä Limonadi Elohopea. Turkulainen orkesteri teki viisi studioalbumia vuodesta 1995 eteenpäin. Kokoelmalevy Taskuelokuvia 94–04 julkaistiin vuonna 2007.
Oman maailmansa kansalainen. Ohjaaja: Petri Erkkilä.
** **
Tori Amos: Ocean To Ocean | Decca Records 2021
Yhdysvaltalaisen Tori Amosin (s. 1963) kuudestoista studioalbumi, korona-aikana taltioitu Ocean To Ocean julkaistaan 29. lokakuuta 2021. Uutuus on Amosin ensimmäinen studiolevy kovatasoisen Native Invaderin (2017) jälkeen.
Tulevan levyn ensimmäinen singlelohkaisu tulee ulos syyskuun lopulla. Ocean To Ocean on ulkona 29. lokakuuta 2021, 2LP-vinyylipainos on luvassa tammikuussa 2022.
Ocean To Ocean 1. Addition Of Light Divided 2. Speaking With Trees 3. Devil’s Bane 4. Swim To New York State 5. Spies 6. Ocean To Ocean 7. Flowers Burn To Gold 8. Metal Water Wood 9. 29 Years 10. How Glass Is Made 11. Birthday Baby
Amyl And The Sniffers: Comfort To Me | Rough Trade 2021
Australialaisen Amyl And The Sniffersin punk rock lavenee toiseen albumiin 10. syyskuuta. Uutuuslevy Comfort To Me jytää melodisella rytkeellä suoraan sydänalaan, kärkenä laulaja Amy Taylorin estoton ote.
Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Patti Smithin, Public Image Limitedin ja Sweatmasterin ystäville.
Kanadalainen jazzryhmä BADBADNOTGOOD palaa 8. lokakuuta studioalbumilla Talk Memory. Odotettu studiolevy jatkaa aiemmista BBNG-albumeista III (2014) ja IV (2017).
Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Pekka Pohjolan ja Red Snapperin faneille.
Skottilainen rocktrio Biffy Clyro tulee uudella albumilla reilun vuoden verran menestyslevyn A Celebration Of Endings jälkeen. Biffyn yhdeksäs studiolevy The Myth Of The Happily Ever After on ulkona 22. lokakuuta 2021. Ennakkoraitoina ovat jo ulkona ’A Hunger In Your Haunt’ ja ’Unknown Male 01’.
Biffy Clyro Simon Neil – kitara, laulu James Johnston – bassokitara, taustalaulu Ben Johnston – rummut, taustalaulu
The Myth Of The Happily Ever After 1. DumDum 2. A Hunger In Your Haunt 3. Denier 4. Separate Missions 5. Witch’s Cup 6. Holy Water 7. Errors In The History Of God 8. Haru Urara 9. Unknown Male 01 10. Existed 11. Slurpy Slurpy Sleep Sleep
A Hunger In Your Haunt/Unknown Male 01. Ohjaaja: Oscar Sansom.
** **
Lindsey Buckingham: Lindsey Buckingham | Buckingham Records/East West Records 2021
Fleetwood Macistä 70-luvun puolivälistä lähtien tuttu laulaja-lauluntekijä Lindsey Buckingham (s. 1949) palaa pitkästä aikaa uuden soolomateriaalin kanssa. Levyistä Gift Of Screws (2008) ja Seeds We Sow (2011) jatkava Lindsey Buckingham on artistin seitsemäs studiolevy, ulkona 17. syyskuuta.
Brittiläisen Coldplayn uutuus Music Of The Spheres sisältää mm. singlen ’Higher Power’. Liki kaksi vuotta edeltäjäalbumin Everyday Life jälkeen julkaistava studiolevy on ulkona 15. lokakuuta 2021.
Popmusiikin legendat Simon LeBon, Nick Rhodes, John Taylor ja Roger Taylor tulevat jälleen. Duran Duranin uusi levy julkaistaan viisi vuotta Paper Godsin jälkeen. Future Past on vuonna 1978 perustetun bändin viidestoista studioalbumi.
Kehutun Distance Over Time -albumin jälkeen on luvassa lisää Dream Theateria. Yhdysvaltalaisen progemetalliyhtyeen viidestoista studioalbumi A View From The Top Of The World on ulkona 22. lokakuuta 2021.
A View From The Top Of The World 1. The Alien (9:32) 2. Answering The Call (7:35) 3. Invisible Monster (6:31) 4. Sleeping Giant (10:05) 5. Transcending Time (6:25) 6. Awaken The Master (9:47) 7. A View From The Top Of The World (20:24)
John Petrucci – kitara John Myung – bassokitara James LaBrie – laulu Jordan Rudess – kosketinsoittimet Mike Mangini – rummut
Lisa Ekdahl: Grand Songs | Lisa Ekdahl/Sony Music 2021
Ruotsalaisen laulaja-lauluntekijä Lisa Ekdahlin (s. 1971) jazzlevy More Of The Good saa jatkoa albumilla Grand Songs. Uutuudelta on julkaistu ennakkoon ’Wish You Were Gay’, ’Stop! In The Name Of Love’ ja ’Most Of The Time’. Grand Songs on ulkona 8. lokakuuta 2021.
Genesis-klassikon Selling England By The Pound kanssa konsertoinnin ja akustisen instrumentaalilevytyksen Under A Mediterranean Sky jälkeen Steve Hackett (s. 1950) tulee rockalbumilla Surrender Of Silence. Progeikonin uutuus on ulkona 10. syyskuuta 2021.
Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Genesis- ja GTR-faneille.
Iron Maiden: Senjutsu | Parlophone/Iron Maiden LLP 2021
Odotettu Iron Maidenin albumi Senjutsu on ulkona 3. syyskuuta – kun Maidenin edellisestä studioalbumista The Book Of Souls on kulunut lähes päivälleen kuusi vuotta.
Senjutsu on Iron Maidenin seitsemästoista studiolevytys. Sen ensimmäinen singleraita on ’The Writing On The Wall’.
Senjutsu 1. Senjutsu (Smith/Harris) 8:20 2. Stratego (Gers/Harris) 4:59 3. The Writing On The Wall (Smith/Dickinson) 6:13 4. Lost In A Lost World (Harris) 9:31 5. Days Of Future Past (Smith/Dickinson) 4:03 6. The Time Machine (Gers/Harris) 7:09 7. Darkest Hour (Smith/Dickinson) 7:20 8. Death Of The Celts (Harris) 10:20 9. The Parchment (Harris) 12:39 10. Hell On Earth (Harris) 11:19
Bruce Dickinson – laulu Steve Harris – bassokitara Nicko McBrain – rummut Adrian Smith – kitara Dave Murray – kitara Janick Gers – kitara Tuottajat: Kevin Shirley
Ruotsalainen laulaja-lauluntekijä José González (s. 1978) saa ulos neljännen studioalbuminsa. Local Valley julkaistaan 17. syyskuuta 2021. Se seuraa kiiteltyjä albumeita Veneer (2003), In Our Nature (2007) ja Vestiges & Claws (2015).
Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Devendra Banhartin, J.J. Calen ja Leonard Cohenin faneille.
Lana Del Rey: Blue Banisters | Polydor Records/Interscope Records 2021
Laulaja-lauluntekijä Lana Del Rey (s. 1985) palaa jälleen uudella albumilla, vain puolisen vuotta oivallisen Chemtrails Over The Country Clubin jälkeen.
Levyltä Blue Banister on julkaistu nimiraidan lisäksi ennakkoon ’Text Book’, ’Arcadia’ ja ’Wildflower Wildfire’. Albumi on ulkona 22. lokakuuta, LP-painos tosin julkaistaan jälkikäteen.
Hushed And Grim on vuonna 2000 perustetun Mastodonin kahdeksas studioalbumi. Uutuuslevyn ennakkoraitoina on julkaistu ’Pushing The Tides’ ja ’Teardrinker’.
Hushed And Grim 1. Pain With An Anchor 2. The Crux 3. Sickle And Peace 4. More Than I Could Chew 5. The Beast 6. Skeleton Of Splendor 7. Teardrinker 8. Pushing The Tides 9. Peace And Tranquility 10. Dagger 11. Had It All 12. Savage Lands 13. Gobblers Of Dregs 14. Eyes Of Serpents 15. Gigantium
Yhdysvaltalainen metallibändi Metallica julkaisi elokuussa 1991 Black Album -nimellä tunnetun tuplalevyn (2LP/CD) Metallica. 30 vuotta myöhemmin luvassa on suureksi menestykseksi nousseen albumin tribuuttilaitos The Metallica Blacklist.
Laajalla koostella kymmenet artistit erilaisista musiikin genreistä antavat yhteensä 53 näkemystä Metallica-albumin kahdestatoista alkuperäisbiisistä. Esimerkiksi ’Nothing Else Matters’ on mukana kahtenatoista esityksenä.
The Metallica Blacklist on ulkona striiminä 10. syyskuuta, 4CD ja 7LP-painokset 1. lokakuuta 2021. Albumin tuotot jaetaan levyllä vierailevien artistien valitsemiin hyväntekeväisyyskohteisiin.
Klassikkolevyn 30-vuotisjuhlat täydentyvät myös alkuperäislevytyksen Metallica [Black Album] uusilla painoksilla. Klassikkolevyn remasterit ovat ulkona 10. syyskuuta 2021.
Metallican itse tekemistä cover-versioiden rutistuksista kuuluisiin lienee 1987 julkaistu The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited. Tiivis EP sisältää inspiroituneita ottoja Budgien, Diamond Headin, Holocaustin, Killing Joken ja Mistfitsin klassikkobiiseistä.
Poptähti Ed Sheeranin (s. 1991) neljäs studioalbumi = Equals tulee ulos 29. lokakuuta 2021. Se seuraa laulaja-lauluntekijän menestyslevyjä + Plus (2011), x Multiply (2014) ja ÷ Divide (2017). Tulevalta uutuusalbumilta on saatu ennakkoraidat ’Bad Habits’ ja ’Visiting Hours’. Syyskuun 10. ilmestyy Equalsin kolmas single ’Shivers’.
Elton Johnin (s. 1947) albumi The Lockdown Sessions sisältää 16 biisiä ja lukuisia artistivieraita. Elton John mainitsi 1.9. infossaan levyltä löytyvän ainakin country-, rap-, soul- ja dance-vaikutteita. Mukana on myös biisejä, joissa Elton John on ollut mukana vierailijana, ikään kuin sessiomuusikkona.
Elton Johnin 30. studioalbumin studioalbumin Wonderful Crazy Night (2016) ja soundtrackin Rocketman (2019) seuraaja The Lockdown Sessions on ulkona 22. lokakuuta 2021.
The Lockdown Sessions 1. Elton John & Dua Lipa – Cold Heart (PNAU Remix) 2. Elton John, Young Thug & Nicki Minaj – Always Love You 3. Surfaces feat. Elton John – Learn To Fly 4. Elton John & Charlie Puth – After All 5. Rina Sawayama & Elton John – Chosen Family 6. Gorillaz feat. Elton John & 6LACK – The Pink Phantom 7. Elton John & Years & Years – It’s a sin (global reach mix) 8. Miley Cyrus feat. WATT, Elton John, Yo-Yo Ma, Robert Trujillo & Chad Smith – Nothing Else Matters 9. Elton John & SG Lewis – Orbit 10. Elton John & Brandi Carlile – Simple Things 11. Jimmie Allen & Elton John – Beauty In The Bones 12. Lil Nas X feat. Elton John – One Of Me 13. Elton John & Eddie Vedder – E-Ticket 14. Elton John & Stevie Wonder – Finish Line 15. Elton John & Stevie Nicks – Stolen Car 16. Glen Campbell & Elton John – I’m Not Go
Rina Sawayama & Elton John: Chosen Family.
** **
Santana: Blessings And Miracles | Starfaith LLC/BMG 2021
15. lokakuuta julkaistava studioalbumi Blessings And Miracles näyttää, että latin rockin suurbändi Santana on kovassa vedossa 2020-luvulla – reilusti yli 50 vuotta perustamisensa jälkeen. Kitaristi ja säveltäjä Carlos Santanan (s. 1947) johtamana yhtyeen taival jatkuu mm. laulaja-lauluntekijä Rob Thomasin (s. 1972) tähdittämänä.
Blessings And Miracles seuraa levyjä Shape Shifter (2012), Corazón (2014), Santana IV (2016) ja Africa Speaks (2019).
Sufjan Stevens & Angelo de Augustine: A Beginner’s Mind | Asthmatic Kitty 2021
Laulaja-lauluntekijä Sufjan Stevens (s. 1975) palaa lokakuussa kollaboraatiolla folkkari Angelo De Augustinen kanssa. Luvassa on vähemmän kiillotettua herkkyyttä kuin Stevensin studiolevyllä The Ascension (2020), toisaalta monimuotoisempaa materiaalia kuin ambientilla suurtuotannolla Convocations (2021).
Uutuusalbumi A Beginner’s Mind on ulkona 24. syyskuuta, vinyylinä 15. lokakuuta 2021.
Ensimmäinen The War On Drugs -albumi neljään vuoteen on ulkona 29. lokakuuta 2021. I Don’t Live Here Anymore jatkaa eteenpäin klassikkolevyistä Lost In The Dream (2014) ja A Deeper Understanding (2017).
Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Jonathan Wilsonin ja Neil Youngin faneille.
Kolme vuotta albumin Double Negative jälkeen julkaistaan uusi Low-levytys. Yhdysvaltalaisbändin kolmastoista studiolevy Hey What sisältää upean ennakkoraidan ’Days Like These’.
Rakastettu walesilainen rockbändi Manic Street Preachers jatkaa komean kolmen vuoden takaisen Resistance Is Futilen jälkeen ultravoxiaanisella singlellä ’Orwellian’. Trion James Dean Bradfield, Nicky Wire ja Sean Moore neljästoista albumi The Ultra Vivid Lament julkaistaan 3. syyskuuta 2021.
Manic Street Preachers | kotisivu Manic Street Preachers | Facebook Manic Street Preachers | Twitter
Trivium: In The Court Of The Dragon | Roadrunner Records 2021
Amerikkalaisen heavybändi Triviumin kymmenes albumi on ulkona 8. lokakuuta 2021. In The Court Of The Dragonin progehtava metalli jatkaa eteenpäin menestyslevyistä The Sin And The Sentence (2017) ja What The Dead Men Say (2020).
Legendaarinen progeyhtye Yes jatkaa eteenpäin ilman alkuperäisjäseniä. Vuonna 1968 perustetun bändin 22. studioalbumi julkaistaan 1. lokakuuta. The Quest seuraa vuonna 2014 julkaistua albumia Heaven & Earth.
Toimituksen lämmin suositus klassisen progen ystäville.
Pekka Gronow Harharetkia YouTubessa Osa 4 • Myanmar
Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Neljännessä artikkelissa aiheena on Myanmar, entinen Burma.
YouTuben rinnalla Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetty Finna.fi-palveluun.
M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow
Myanmar Pekka Gronow
Kymmenet tuhannet suomalaiset ovat käyneet Thaimaassa, mutta naapurimaa Myanmar, entinen Burma, on jäänyt useimmille tuntemattomaksi. Keväällä 2020 maa nousi uutisotsikkoihin, kun kenraalijuntta syrjäytti presidentti Aung San Suu Kyin. Huhtikuussa 2021 vanha hallitus perusti pakolaishallituksen, jonka jäsenet kenraalijuntta saman tien etsintäkuulutti. Nyt armeija pommittaa maaseutua, käynnissä on sisällissota.
Tämä ei ehkä ole paras hetki tutustua Myanmarin kulttuuriin. Päätin kuitenkin selvittää, millaista on tämän päivän myanmarilainen musiikki. Wikipediassa on suppea artikkeli ”Music of Myanmar”. Kirjastosta löytyy teos nimeltä Ampukaa artisti, jossa on hyvä artikkeli musiikin sensuurista Myanmarissa. Finna-hakemistosta löytyy lisää tietoa, mutta päätän siirtyä suoraan nettiin.
Myanmarin pääkielenä on burma, jolla on oma kirjaimistonsa. Internet tuntee senkin, mutta minua se ei paljon auta, kun en tunne kieltä. Turvaudun tuttuun konstiin: yhdistän YouTubessa hakusanat ”Myanmar” sekä vuorotellen ”songs”, ”popular songs”, ”new songs” tai ”hits”. Heti osuu, ja esiin tulee ”Top 10 Myanmar Hits Songs 2020”. Laulujen nimet ovat burmaksi, enkä tiedä millä kriteereillä ne on valittu, mutta kuulen melodista ja hyvin tuotettua musiikkia, jonka ei pitäisi karkottavaa edes suomalaisia radiokuuntelijoita.
Wikipedia kertoo, että rock-musiikkia kutsuttiin aikaisemmin Myanmarissa nimellä ”stereo” – ihan loogista. Siirryn siis YouTubeen ja teen haun ”Myanmar stereo songs”. Tuloksena on laaja kokoelma vanhoja hittejä. Niiden joukossa on myös cover-versioita kansainvälisistä menestyskappaleista, ja esimerkiksi laulu nimeltä ေသခန္းျပတ္ပဲသူငယ္ခ်င္း ပုလဲ osoittautuu yllättäen burmankieliseksi käännökseksi Kris Kristoffersonin klassikosta Sunday Mornin’ Comin’ Down.
Voitte itse kokeilla copy-paste-menetelmällä. Kaiken kaikkiaan tulos on nostalgisen kokoelma sikäläisiä rautalankayhtyeitä. Tiedot kappaleista ja esiintyjistä ovat enimmäkseen burmaksi. Päätän vielä testata, miten netti ymmärtää burmaa, ja kopioin hakukenttään sanan အၾကင္နာည. Google-haku toimii taas, ja päädyn sivulle, jolta löytyvät laulun sanat.
Lopetan tällä kertaa burman kielen opiskelun ja kaivaudun syvemmälle YouTubeen. Myanmarissa on useita vähemmistökansoja, joista suurimmat ovat shanit ja karenit. Kumpiakin on lähes yhtä paljon kuin suomalaisia, joten kyse ei ole ihan pienistä ryhmistä. Millaista on niiden musiikki? Nyt ei hakuteoksista ole apua. ”Shan songs” osoittautuu erityisen ongelmalliseksi, sillä Intiassa vaikuttaa suosittu elokuvatähti nimeltä Shaan, ja vaikka hän kirjoittaakin nimensä kahdella a:lla, YouTuben algoritmit tyrkyttävät koko ajan hänen videoitaan.
Pitkän selauksen jälkeen intialainen devanagari-kirjaimisto vaihtuu lopulta burmalaiseen, ja pääsen shan-kansan pariin. Vastaan tulee YouTube-kanava nimeltä ”Hark tai song”. ”Tai” on shanien omakielinen nimi. Videolla on melodista pop-rockia soittava bändi, joka voisi menestyä pienemmillä suomalaisilla festivaalillakin. Taustakuvassa näkyy kuitenkin kivääriä pitelevä sissi, ja yleisö heiluttaa innokkaasti shan-kansan lippua. Kelta-vihreä-punainen tunnus muistuttaa muuten Liettuan lippua, mutta keskellä paistaa shanien valkoinen aurinko.
Jätän shanit ja siirryn etsimään kareneita. Turvaudun taas vanhaan konstiin ja teen YouTubessa haun ”Karen songs”. Internetillä näyttää olevan tärkeä rooli roolin karenien kulttuurissa. ”Karen Music Channel” on paikallisen popmusiikin oma kanava, jolta löytyy satoja videoita. Ne ovat ammattimaisesti tuotettuja musiikkivideoita, joissa esiintyy nuoria laulajatähtiä maaseutuympäristössä. Katselumäärät ovat kuitenkin niin pieniä, että niillä täytyy olla muitakin jakelukanavia.
YouTubesta löytyy runsaasti muutakin kareninkielistä aineistoa. Haku ”Karen movies” nostaa esiin filmin nimeltä Ka Pla Oo flies from plane – karen funny movie. Video on ladattu YouTubeen hiljattain, 6. toukokuuta 2021, ja se alkaa todellisentuntuisella kohtauksella, jossa ryhmä kyläläisiä pakenee henkensä edestä pommikoneita. Kun on juuri lukenut lehdistä uutisia Myanmarin armeijasta pommittamassa karen-kyliä, kuvauksessa on vahva realismin tuntu. Tämä taitaa kuitenkin olla fiktiota, tosin filmin hauskuus menee minulta ohi.
Karen songs nostaa esiin myös videoita, joissa sota on oikeasti läsnä. Karen hip hop song on ladattu YouTubeen huhtikuussa 2021. Ryhmä suunnilleen kymmenvuotiaita poikia räppää pakolaisleirin kaatopaikalla. Rebuild Our Kaw Thoo Lei on suunnattu ulkomaisille katsojille, laulu on tekstitetty kotitekoisella englannilla. Outo yhdistelmä nykyaikaa ja historiaa: TohPahDoh, BigBird, EMD, MicroboyZ, Tigger ja Eh Soe Ku räppäävät norsujen selästä karenien sorrosta.
Myanmarilaisen YouTuben selailu on hämmentävä kokemus. Tuntuu kuin olisin täysin kielitaidottomana ja ilman karttaa joutunut keskellä myanmarilaista maaseutukaupunkia. Yhdelle aukiolle on pystytetty konserttilava, harrastajakitaristi virittelee pihassa soitintaan. Kaupungin laidalla tulee vastaan ryhmä aseistettuja sotilaita. Kaikki maan poliittiset ryhmät käyttävät aktiivisesti internetiä.
Vaikka paikallisilla kielillä tehdyt videot on ensisijaisesti suunnattu kotiyleisölle, koko maailma voi katsella pari päivää sitten nettiin ladattuja kuvia joen varrella makaavista ruumiista. Ryhmillä on omat YouTube-kanavansa. Mizzima TV on pakolaishallituksen äänitorvi, KNU KNLA edustaa ”Karenien vapautusarmeijaa”. Vain Myanmarin viralliselle TV:lle on käynyt samoin kuin eräälle tunnetulle ex-presidentille: sen tili on suljettu.
Artikkelin YouTube-linkit tarkistettu 24.6.2021. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kiitokset karttapallon lainaamisesta, Mikko Luukko.
