Musiikki kuuluu kaikille on kaikille avoin blogi, jossa on esillä musiikkiin ja musiikkikirjastoihin liittyviä kirjoituksia, haastatteluita, henkilökuvia ja Intervalli-lehden artikkeleita. Blogissa julkaistaan Pekka Gronowin kirjoitussarjaa, ajankohtaista musiikkia esittelevää sarjaa Odotettuja levyuutuuksia ja infoa videosarjaan Löytöretki levyhyllyihin. Artikkeleita voi kommentoida blogissa ja Musiikkikirjastot.fi:n somekanavilla.
Sekä Intervalli-lehden toimituskunnassa että Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen hallituksessa on ollut keskustelua siitä, että olisi mukava esitellä Intervallissa henkilöitä, jotka vaikuttavat musiikkikirjastoalalla ja jotka ovat monelle meistä jollakin tavalla vielä tuntemattomia. Tutustuin Tommi Harjuun IAMLin kongressissa Riiassa kesällä 2017, ja kun maaliskuussa 2023 pääsin osallistumaan yliopistokirjastojen väliseen henkilökuntavierailuun, tuli mahdolliseksi haastatella Tommia hänen työpaikallaan Helsingissä. Tämän juttusarjan ensimmäinen vieras on siis Tommi Harju.
Vauhdikkaita vuosia kaiken kaikkiaan. Tulin tähän tehtävään joulukuussa 2016, Sibelius-Akatemiassahan olin ollut jo 10 vuotta ennen sitä. Tulin tilanteeseen, jossa kirjasto yhdistyi eli luotiin Taideyliopiston kirjasto, Taideyliopistohan oli ollut jo vuodesta 2013 olemassa ja sitten vasta 2017 yhdistettiin kirjastot. Olimme toki tehneet paljon yhteistyötä itsenäisinä kirjastoina ennen sitä kun tiedettiin, että yhdistyminen tulee. Sitten siinä tulivat YT-neuvottelut heti kärkeen, ja oppimisen käyrä sellaisessa tilanteessa on valtava. Tämä aiheutti myös turbulenssia täällä kirjaston organisaatiossa, kun oli juuri aloitettu yhtenä kirjastona. Tavallaan vetäistään matto alta heti kättelyssä ja joutuu rakentamaan täysin uudelleen sitten sen koko organisaation.
Sen jälkeen tilanteet ovat tasaantuneet, on ollut kaikenlaista mm. palvelualustan vaihto, siirryttiin Voyagerista Almaan ja sitten tuli tämä korona, mikä toi omat juttunsa. Taideyliopistokin toki tässä kehittyy aina rinnalla, on ollut monessa vaiheessa yliopiston sisäistä organisoitumista ja erilaisia asioita kehitettävänä. Vauhdikkaat vuodet on olleet!
Mehän olimme mukana Alman toisessa aallossa. Korona iski päälle juuri kun toinen aalto oli rakentumassa, mutta toisaalta se vapautti meidän henkilöstön tekemään sellaista tietokannan siivoustyötä mitä Almaan siirtyminen edellytti. Ilman koronaa ei välttämättä siihen olisi ollut mahdollisuutta, että jos nyt haluaa näitä positiivisia hakea. Tavallaan myös henkilöstön kouluttautumiseen, vaikka se tehtiin etänä, oli paljon enemmän mahdollisuuksia. Olen jälkeenpäin miettinyt sitä, että mitä siitä kaikesta olisi tullut jos meillä olisi pyörinyt normaali arki tässä. Olisi varmaan selvitty, mutta lopputulos olisi ollut hyvin toisenlainen.
Kyllä, olin Kuopiossa siellä Sibelius-Akatemian silloisessa Kuopion kirjastossa. Kirjastouran ohella tein väitöskirjan ja myös opetin, vedin siellä kandiseminaaria monta vuotta sivutoimisesti. Minulla on kokemusta siis myös opetuksesta ja tutkimuksesta, mikä tähän nykyiseen tehtävään on ollut ihan omiansa, että tietää sen arjen mitä tutkimuksen ja opetuksen puolella todella tapahtuu ja minkä tyyppisiä aineistoja opiskelijat käyttää. Varsinkin tällaisessa yliopistossa, jossa tutkimus on jollain tavoin taiteellisesta painottunutta, ei puhuta ihan puhtaasti tieteellisestä tutkimuksesta, vaan siellä voi olla taiteellisia elementtejä mukana ja myös se näkökulma on sitten vähän toisenlainen kun humanistisen tiedekunnan musiikkitieteessä tai vastaavassa.
Kyllä, tietää jo valmiiksi että mitä tarvitaan ja mikä on se näkökulma mistä henkilökunta, opettajat ja opiskelijat tulee tähän yliopistoon.
Ei ollut. Se oikeastaan kirkastui vasta musiikkitieteen opintojen myötä. Musiikkitieteen opintojen ohella olin Jyväskylän yliopistolla sinfoniaorkesterin intendenttinä neljä vuotta ja tein melkein enemmän intendentin hommaa kuin sitten opiskelin. Välillä se vei mukanaan, mutta siinä myös tuli sellainen jotenkin “kirkastus” että työkseen voisi tehdä jotain muuta. Meillä oli todella hyvä musiikin laitoksen kirjasto siellä Jyväskylässä ja erittäin hyvä ja taitava kirjastonhoitaja Hannele Saari. Tätä kautta sitten kun tein valtionhallinnon harjoittelun myös siellä Musica-kirjastossa, lähti oikeastaan kiinnostus kaikkeen tähän.
Olisi kyllä, musiikkitiedehän avaa mahdollisuuden vaikka mihin. Se on koulutusala, joka ei valmista sinänsä mihinkään ammattiin. Tämä oli myös sitten kun tajusin, että kirjastoala voisi olla sellainen, niin halusin kumminkin itselleni jonkun niin sanotun ammattipätevyyden ja opiskelin sitten nämä kirjastoalan opinnot siinä ohessa. Pystyy sitten tekemään jotakin muuta, jos tilanne tulee sellaiseksi.
Opintoja ei niinkään, mutta elättelen haaveita, että jossain vaiheessa pystyisin jatkamaan tutkimusta.
Jäi aika montakin kiveä. Englanninkielinen versio, muokattu versio, kaupallinen versio väitöskirjasta, tiedän että sille olisi kysyntää ihan takuulla ja tätä myös minun vastaväittäjäni painottivat lausunnossaan, että olisi tärkeää, että tästä jatkettaisiin. Sitten tuli uusi työ ja kaikki tämä edellä kuvattu. Muutama vuosi sitten ennätin vielä kirjoittaa pari artikkelia, mutta nyt se on kyllä aika lailla pysähdyksissä ollut. Edelleenkin Kuopiossa käyn tuntiopettajuutta tekemässä, muutamia luentokertoja on ja joitain ohjattavia on edelleenkin, että pysyy vähän kosketus siihen akateemiseen maailmaan. Se on kiva.
Kyllä se vie, että sitten pitäisi hakea apurahaa ja ihan jättäytyä taas virkavapaalle tai toimivapaalle vähäksi aikaa.
Minähän toimin tosiaan myös nyt FUNin eli Suomen yliopistokirjastojen verkoston puheenjohtajana seuraavat kaksi vuotta. Tässä on tosiaan yhteys Kuopioon, kun AMKIT-konsortion puheenjohtajana on Mira Juppi Savonia-ammattikorkeakoulusta, ja tunnen hänet jo monen vuoden ajalta ennestään. Siltä pohjalta on helppo tehdä yhteistyötä, kun meillä on säännöllisiä tapaamisia AMKITin ja FUNin työvaliokunnan ja joryn välillä, niin tätä kautta meillä on tällaista organisaatioiden tai tavallaan eri sektorien yhteistä toimintaa ja näen sen hyvin tärkeänä. Sitten jos mennään ihan musiikkikirjastotyöhön, niin se on toki osa sitten vaan sitä kirjastojen työtä, meille toki täällä Taideyliopistossa tosi olennainen ja keskeinen, mutta muualla ei välttämättä niinkään. Siihen täytyisi varmaan miettiä jotain yhteistyön muotoja. Yksi on ainakin FUNin sisällä tämä henkilökuntavierailu missä sinä olet parhaillaan, että sitä kautta pääsee tutustumaan kyllä.
En tiedä onko isompi ääni, mutta on ainakin painoarvoa enemmän. Ja kyllä se toisaalta tekee myös näkyväksi, että missä tahansa yhteistyössä sen pienenkin merkitys on yhtäläinen kuin isomman. FUNissahan on ollut perinne, että yleensä puheenjohtaja tulee isommasta organisaatiosta, mutta nyt me muutimme myös sitä mallia, jolloin mahdollistui, että pienemmästä organisaatiosta voi tulla puheenjohtaja. Mietittiin innovatiivisesti uusi ratkaisu tähän ja tämä näyttää toimivan hyvin. Ettei kauheasti jäykistytä siihen, että jos pitäisi aina mennä vuosikaudet samalla meiningillä vaan kehitettävä ja norjistettava vähän tätä kaikkea tekemistä.
Ei todellakaan saisi jäädä.
Olin itse asiassa kokonaan unohtanut tämän Ammus-ryhmän. Ehdottomasti siis kyllä olen yhteistyön kannalla ja tämä itse asiassa näkyy meidän yliopistokirjastojen verkoston toimintasuunnitelmassa mikä on nyt laadittu kahdelle vuodelle. Siinä korostuu yhteistyö eri sektoreiden välillä. Se on toki sellaista vähän ylemmän tason, mutta koen itse kauhean tärkeäksi yhteistyön, ja Suomi on kuten totesit, todella pieni maana. Korkeakoulukenttä on pieni, kun verrataan mihin tahansa muuhun isompaan maahan, niin yhteistyötä saa tehdä.
Sitten toisaalta musiikkikirjastotyön yhtenä tärkeänä instanssina näen Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen, vaikka siinä on laajemminkin sekä yleiset kirjastot että korkeakoulukirjastot mukana, se on kumminkin musiikkikirjastotyön kannalta äärimmäisen tärkeä kokonaisuus.
Tämäpä tämä. Olen nyt yli 15 vuotta ollut alalla työelämässä. Silloin kun itse valmistuin ja olin siirtymässä työelämään, niin tilanne oli ihan toinen. Tämän muutoksen on tässä kyllä huomannut kaikkinensa. Onko meillä tulevaisuudessa tällaisia koska nyt nähdään tämä humanismin alasajo joka paikassa.
Ymmärrän todella hyvin tiukat taloudelliset tilanteet missä yliopistot tällä hetkellä on, mutta että onko se humanismi aina se ensimmäinen missä kannattaisi leikata, että voisiko tätä miettiä jotenkin myös muuten? Tiedän että on humanistit ei ole välttämättä niitä ahkerimpia artikkelien kirjoittajia tai rahoitusten hakijoita, mutta siitä huolimatta kannan tätä humanismin soihtua kyllä korkealla edelleen.
Kyllähän se työ tekijänsä neuvoo tiettyyn asti, mutta täytyy siihen olla myös jonkinlainen kiinnostus siihen tekemiseen ja varmaan aika moni on myös musiikin harrastaja jollakin lailla. Jos joskus tulee mahdollisuus rekrytoida joku, niin tietyt musiikin opinnot on eduksi. Ne ei välttämättä ei ole ratkaiseva tekijä varsinkaan muuttuvassa työympäristössä ja vaatimuksissa, mutta totta kai se auttaa niin kun sisäistämään sitä, että mihin tulee. Ja mikä on se perinne tavallaan siinä kirjaston taustalla, isompi kulttuuriperinne, niin ilman muuta sillä on merkitystä.
Ajatellaan esimerkiksi sävellajiasiaa, kyllä meiltäkin tullaan kysymään ihan tuolla asiakaspalvelussa että onko teillä tätä laulua tässä sävellajissa ja nyt jos ihminen ei hallitse tai edes tiedä mikä sävellaji on, niin siinä ollaan aika ulapalla. Kyllä jotkut tällaiset alaan liittyvät perustaidot täytyy olla hanskassa. Saman voisin kuvitella itsekin jos menisin jonnekin tekniikan alan kirjastoon, olisin aika kuutamolla siellä kyllä.
Tässä on paljon hyviä piirteitä. Tykkään tästä yliopistosta, tämän monitaiteisesta ilmapiiristä. Tykkään paitsi musiikista, myös kuvataiteet ja teatteri ovat tosi tärkeitä. Tämä muodostaa hyvän yhdistelmän ja taideyliopisto menee koko ajan eteenpäin mitä on ilo katsoa. Me täytetään nyt 10 vuotta, että kuten kuka tahansa yhdistyvä organisaatio tietää, että pieniä töyssyjä matkalla on, mutta kyllä tässä mennään hyvään suuntaan. Työ tuottaa minulle iloa ja pääsen tekemään uusia asioita. Kun tietää tutkimuksen tarpeita omasta näkökulmastaan, mitä se on laajemmin ja opetuksen tarpeet myös, siinä näkee, että menneestä on hyötyä kun ratkoo näitä uusia haasteita. Olen sillä tavalla kyllä hyvin tyytyväinen tähän kaikkeen.
Vedän Taideyliopistossa avoimen tieteen ja tutkimuksen työryhmää nyt vuoteen 2024 asti. Se on ihan olennainen osa nyt kirjaston uutta vakiintunutta toimintaa. Myös meidän kirjastossa on minun aikana pystytetty nyt kaikki meidän tarjoamat tutkimuksen palvelut. On aineistonhallintaa, julkaisuneuvontaa ja kaikkea, niitä ei ollut silloin kun aloitettiin. Se on ollut minulle iso satsaus ja toisaalta myös resurssien siirtoa sitten kun resurssi ei kasva. Se täytyy jostain löytää ja se vaikuttaa sitten kokonaistekemiseen, mutta kumminkin nämä on sellaisia tulevaisuuden ja uusia tekemisiä mitkä ei tule vähenemään missään tapauksessa. Parhaassa tapauksessa tuo sellaisen lisän tähän meidän kaikkeen tekemiseen ja tavallaan vahvistaa meidän perinteisempää tekemistä myös.
Avoimen tieteen seuranta, joka toteutettiin menneenä vuonna osoittaa, että meillä Taideyliopistossakin kasvua on ollut, ja sijoitumme tasolle 2. Tämä avoimen tieteen kehittäminen kuitenkin vaatii tekijöitä ja sitten jos organisaatio on pieni niin kehittyminen on hitaampaa.
Taidepuolen osalta avoimessa tieteessä on aina omat kysymyksensä. Ne on ihan omat erityiskysymyksenä, vaikka itse toisaalta yritän välttää korostamasta sitä, että taideala olisi aina poikkeus. Ei siihen voi aina vedota, mutta kyllähän se on ihan selkeää, että kun ajatellaan käsitepareja avoin tiede ja tekijänoikeudet, avoimet lisenssit ja tekijänoikeuslisenssit, jo tässä tulee sellainen törmäys että se avoimen tieteen realismi on myös tuotava tässä esille, ainakin meidän yliopiston kontekstissa. Tekijänoikeus menee kumminkin aina avoimuuden edelle, taiteilijan on saatava omistaa se, mitä hän on itse luonut. Sitä ei voi avata täysin että vaikka toisaalta taide on avointa ja yleisölle asioita tarjoavaa. Siinä on hyvin toisenlaiset säännöt millä se etenee. Käy hyvin mielenkiintoiseksi hyvin nopeasti, kun alkaa pohtimaan niitä avoimen tieteen vaatimuksia, joita kansallisesti asetetaan.
Luulen varmaan että näitä kaikkia, ne tasapainottavat hyvin toinen toistaan. Työelämä ja oma elämä on hyvä pitää erillään, sen olen tässä oppinut ja vapaa-ajalla on hyvä tehdä niitä asioita mistä itse tykkää. Minulle niitä on ikonien maalaaminen ja soittaminen ja kesäisin puutarhanhoito.
Siinä harrastaessaan, soitti tai maalasi tai kitki puutarhassa, niin jännästi se alitajunta kumminkin askartelee eri asioiden parissa, vaikkei ne ole siinä nyt koko ajan mielessä. Voi jopa tehdä jonkun ratkaisun siellä. Kuntoliikunta on myös tässä erittäin hyvä väline, se on sellainen keino millä pääsee miettimään ja puhdistamaan ajatuksia ja siinä saa myös jaksamisen välineitä hyvin mukaan.
