Tuomas Pelttari
Musiikki kuuluu kaikille on kaikille avoin blogi, jossa on esillä musiikkiin ja musiikkikirjastoihin liittyviä kirjoituksia, haastatteluita, henkilökuvia ja yleisiä kuulumisia.
Blogissa julkaistaan esimerkiksi Pekka Gronowin kirjoitussarjaa, ajankohtaista musiikkia esittelevää sarjaa Odotettuja levyuutuuksia ja esittelyjä Kirjastokaistan videosarjaan Löytöretki musiikkiosastolla.
Artikkeleita voi kommentoida blogissa ja Musiikkikirjastot.fi:n somekanavilla.
Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Gronowin yhdennentoista artikkelin aiheena on Saksa.
YouTuben rinnalla Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetään Finna.fi-palveluun.
Tulossa seuraavaksi
KomoritLisää Harharetkiä YouTubessa
Espanja
Havaiji
Luxemburg
Myanmar
Norja
Papua-Uusi-Guinea
Québec
Ranska
Suriname
Tšekki
Pekka Gronow
Saksa
Ennen toista maailmansotaa kaikki Suomen ylioppilaat kirjoittivat pitkän saksan. Latinan osuus oli yksi prosentti, englantia ei kirjoittanut kukaan. Saksa oli sivistyneiden suomalaisten kieli, sieltä haettiin jatko-opintoja ja vaikutteita. Saksalaiset elokuvat kilpailivat tasaväkisesti Hollywoodin kanssa, ja saksalaisia iskelmiä, schlagereita, suomennettiin ahkerasti. Sota muutti kaiken. Saksan tilalle tuli englanti ja saksan arvostus romahti.
Jonkin aikaa schlager piti vielä pintansa. Kriminal-tango, Egon ja muut 1950-luvun iskelmät kääntyivät vielä suomeksi, mutta rockin tultua angloamerikkalainen musiikki on saanut niin vahvan ylivallan, että kaikki muu jää varjoon. Juuri äsken kuulin tv-juontajan kommentoivat ironisesti suomalaisen bändin menestystä Saksassa – eiväthän saksalaiset tajua populaarimusiikista mitään.
Ei pitäisi olla ylimielinen. Saksassa on maailman kolmanneksi suurimmat musiikkimarkkinat ja rikas musiikkikulttuuri. Sukelletaan nykyisen Saksan ytimeen ja katsotaan Rammsteinin ’Deutschland’.
Rammstein on berliiniläinen, kansainvälisesti menestynyt metallimusiikki-yhtye, jonka tyyli tunnetaan nimellä Neue Deutsche Härte, uusi kova Saksa. Kaksitoista minuuttia kestävä video alkaa muinaisista germaaneista ja etenee avaruusaikaan, välissä paljon liekkejä ja aseita. Sillä on YouTubessa jo lähes 200 miljoonaa katsojaa, ja se herätti ilmestyessään kohun. Lastensuojelusta vastaava viranomainen, Bundesprüfstelle für jugendgefährdende Medien halusi kieltää videon alaikäisiltä, mutta oikeus kumosi kiellon.
Rammstein ei kuitenkaan ole koko Saksa. On myös maakuntien Saksa, jossa pukeudutaan nahkahousuihin, puhutaan murretta ja katsotaan iltaisin televisiosta paikallisia tähtiä. Vuonna 1988 television suuren laulukilpailun Grand Prix der Volksmusikin voitti Regensburgista kotoisin oleva Original Naabtal Duo. Heidän voittajasävelmäänsä ’Patrona Bavariae’ myytiin yli miljoona kappaletta. Laulussa kiitetään neitsyt Mariaa, Baijerin suojeluspyhimystä.
Original Naabtal Duo: Patrona Bavariae.
Grand Prix der Volksmusik oli vuosina 1986–2010 Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä ja Etelä-Tirolissa valtavan suosittu ohjelma. Se oli alppimaiden Eurovision laulukilpailu, jossa kaikki kappaleet esitettiin saksaksi, tai sitten baijeriksi, kuten tässä. Katsojien ei tarvinnut pelätä, että he joutuisivat kuuntelemaan vieraita kieliä.
Naabtal Duo edusti kuitenkin väistyvää Saksaa. Grand Prix der Volksmusik lopetettiin vuonna 2010 katsojamäärien hiipuessa. Saksan levytuottajien virallisella myyntilistalla on pitkään ollut tasaväkisesti kotimaisia ja kansainvälisiä artisteja. Kaikkien aikojen suosituin levy Saksassa on Herbert Grönemeyerin albumi Mensch (Ihminen, 2003). Sitä on myyty yli kolme miljoonaa kappaletta, ja siihen liittyvä video voitti MTV Music Video -palkinnon.
Herbert Grönemeyer: Mensch.
– Momentan ist richtig
Momentan ist gut
Nichts ist wirklich wichtig
Nach der Ebbe kommt die Flut
Video ei ehkä heti avaudu katsojalle, joka ei osaa saksaa. Mitä rannalla vaeltava jääkarhu oikein haluaa? Laulussa pohditaan romanttisten runoilijoiden perinteen mukaisesti elämän peruskysymyksiä, ihmisenä olemista ja hetkessä elämistä. Rakennetaan hiekkalinnoja, vaikka tiedetäänkin, etteivät ne pysy pitkään koossa. ”Nyt on hyvä. Mikään ei ole todella tärkeää, laskuvedettä seuraa aina nousuvesi”. Grönemeyerin taikavoimasta saa vielä paremman kuvan, jos katsoo kiertueella tehdyn konserttitaltioinnin. Yleisö on täysin hurmiossa.
Herbert Grönemeyer (live)
Saksalaisilla menee niin hyvin, etteivät he hirveästi välitä, vaikka maailma ei arvostaisikaan heidän populaarimusiikkiaan. Goetheen ja Wagneriin luottava virallinen Saksa ei itsekään ole arvostanut sitä kovin korkealle. Fanikirjallisuuden ylittäviä hyviä yleisesityksiä saksalaisesta populaarimusiikista ei tahdo löytyä millään kielellä. Täytyy taas turvautua englantilaisen kustantajan Routledgen sarjaan Global Popular Music. Seibtin, Ringsmutin ja Wickströmin kirja Made in Germany: Studies in Popular Music on erinomainen johdatus aiheeseen. Omat lukunsa saavat iskelmä, Krautrock, Neue deutsche Welle, Eurodisco, saksalainen metallimusiikki, turkkilainen musiikki Saksassa ja äärioikeistolainen RechtsRock.
Jos ei halua syventyä aiheeseen ihan näin perusteellisesti, netti auttaa. Saksankielisessä wikipediassa on erinomainen artikkeli hakusanalla ”Schlager”. Vaikka ei osaisi saksaa, on helppo poimia jutusta keskeiset nimet 1900-luvun alusta viime vuosiin saakka. YouTubesta löytyy näytteitä. Jos Otto Reutter, Comedian Harmonists, Marlene Dietrich, Zarah Leander, Fritzi Massary, Lizzi Waldmüller, Freddy, Dalida ja Gitte tuntuvat vanhanaikaisilta, on parasta valita Helene Fischer, Saksan Jenni Vartiainen, jonka laulua ’Atemlos durch die Nacht’ (Henki salpautuneena läpi yön) on katsottu netissä 86 miljoonaa kertaa. Sävelmä on kokoelmasta Farbenspiel, jota on myyty 2,4 miljoonaa kappaletta.
Helene Fischer: Atemlos durch die Nacht.
Helene Fischer on syntynyt Krasnojarskissa, entisessä Neuvostoliitossa vuonna 1984. Hän kuuluu siihen sukupolveen ulkosaksalaisia, joka pääsi kotimaahansa Neuvostoliiton romahdettua. Häntä pidetään nykyisin Saksan ”iskelmäprinsessana”. Kuningatar on edelleen Andrea Berg, edellisen sukupolven Katri Helena, jonka levyjä on myyty yli 15 miljoonaa.
Rammstein, Helene Fischer ja Herbert Grönemeyer edustavat Saksan musiikkimarkkinoiden kaupallista kärkeä, mutta alalla toimii lukematon määrä muitakin artisteja. Yksi suosikeistani on punk-yhtye nimeltä Feine Sahne Fischfilet (sananmukaisesti ”hieno kalafilee kermakastikkeessa”), johon voi törmätä vahingossa internetin ruuanlaittosivuilla.
Grachmusikoff: Oiner isch emmer dr Arsch.
Maakuntien Saksakin on yhä voimissaan, vaikka se ei välttämättä käytä enää perinneasuja. YouTubessa tuli vastaan Bad Schussenriedistä kotoisin oleva yhtye nimeltä Grachmusikoff, joka laulaa svaabiksi. Yhtyeen nimi juontuu kirjasaksan sanasta ”krach”, ”ryske”, joten se voisi olla suomeksi ”mölykööri”. Svaabin kielen taidossani on aukkoja, mutta arvelisin että ’Oiner isch emmer dr Arsch’ tarkoittaa ”Yksi jää aina viimeiseksi”. Ihastuin erityisesti bändin kymmenvuotiaaseen nokkahuilusolistiin, joka soittaa kuin kokenut ammattilainen. Mitähän hänestä vielä tulee?
Pekka Gronow
Klaus Kuhnke -arkisto Bremenissä on vähän tunnettu tietolähde saksalaisesta populaarimusiikista. Edesmenneen keräilijän valtavan arkiston internet-sivuilla on hakemisto, josta voi etsiä kirjallisuusviitteitä ja lehtiartikkeleita artisteista. Englanninkielinen versio ei toimi, saksalainenkin on kömpelö, mutta missään muualla ei taida olla vastaavaa hakemistoa, josta löytäisi viitteet vaikkapa kaikista Kraftwerkistä kirjoitetuista artikkeleista.
Kuhnke-arkiston valikkoriviltä Zeitschriftenindex pääset eteenpäin: – Hier finden Sie Nachweise zu Artikeln über einzelne Künstler oder Ensembles.
Schlager | Wikipedia
Grand Prix der Volkmusik | Wikipedia
BVMI Bundesverband Musikindustrie | Gold-/Platin-Datenbank
List of Best-Selling Albums in Germany | Wikipedia
MTV Europe Music Award for Best German Act | Wikipedia
Berlin Music Video Awards | BMVA Archive
Rammstein – koko tarina Ulf Lüdeke & kääntäjä Juho Nurmi, 224 sivua | Minerva Kustannus Oy 2016
Das Lexikon des deutschen Schlagers – Geschichte, Titel, Interpreten, Komponisten, Texter [Serie Musik Piper-Schott] Matthias Bardong, 464 sivua | Schott 1993
Future Days – Krautrock And The Building of Modern Germany David Stubbs, 495 pages | Faber & Faber 2014 & 2018
Future Days – Krautrock And The Birth of a Revolutionary New Music David Stubbs, 495 pages | Melville House 2015
Krautrocksampler – One Head’s Guide To The Great Kosmische Musik – 1968 Onwards Julian Cope, 136 pages | Head Heritage 1996
Made In Germany – Studies In Popular Music Editors Oliver Seibt & Martin Ringsmut & David-Emil Wickström, 248 pages | 9780815391784 | Routledge 2020
Schlager – Das grosse Schlager-Buch – Deutscher Schlager 1800–Heute Monika Sperr, 349 sivua | Rogner & Bernhard 1978
Mensch Herbert Grönemeyer • CD | EMI Electrola 2002
Pop 2000 – 50 Jahre Popmusik und Jugendkultur in Deutschland • 8CD | Grönland 1999
Rammstein Rammstein • 2LP • CD | Rammstein GbR 2019
Schlager 2005 – die Hits des Jahres • 2CD | EMI Music Germany 2005
Tonwellen 1970–1990 – Two Decades of German Progressive Music • CD | Tonwellen Ausfart 1990
Artikkelin YouTube-linkit tarkistettu 14.10.2021. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kiitokset karttapallon lainaamisesta, Mikko Luukko.
Tuomas Pelttari
Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Gronowin kymmenennen artikkelin aiheena on Québec.
YouTuben rinnalla Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetään Finna.fi-palveluun.
Lisää Harharetkiä YouTubessa
Espanja
Havaiji
Luxemburg
Myanmar
Norja
Papua-Uusi-Guinea
Ranska
Saksa
Suriname
Tšekki
Pekka Gronow
Québec
Vuonna 1967 Ranskan presidentti Charles de Gaulle oli valtiovierailulla Kanadassa. Puhuessaan Montrealin kaupungintalon parvekkeelta 24. kesäkuuta hän innostui lausumaan väkijoukolle Vive le Québec libre! [Eläköön vapaa Québec!]. Yleisö aplodeerasi villisti, mutta valtiovierailu päättyi tähän, ja kenraali kiikutettiin kohteliaasti takaisin Pariisiin. Isännät kokivat lausuman provokaationa, sillä provinssissa oli juuri näihin aikoihin syntymässä aktiivinen itsenäisyysliike.
Québec ei ole vieläkään itsenäinen, vaikka kokonsa puolesta voisikin olla. Se on ranskalainen alue keskellä Pohjois-Amerikkaa. Pinta-alaltaan provinssi on viisi kertaa Suomen kokoinen, ja asukkaita on kahdeksan miljoonaa. Québeciä pidettiin kuitenkin kauan takamaana, jota katolinen papisto hallitsi. Siellä elivät vanhat ranskalaiset kansanlaulut, jotka emämaasta olivat jo kadonneet, ja paikalliset pelimannit soittivat katrilleja, valsseja ja marsseja.
Kanadalainen tutkija Gabriel Labbé julkaisi vuonna 1977 teoksen Les Pionniers du disque folklorique québécois 1920–1950, joka kartoitti vanhojen viulupelimannien tuotantoa. Sekä kirja että levyt ovat keräilyharvinaisuuksia, mutta verkosta voi kuunnella monia pelimanneja kuten Joseph Allard, Joe Bouchard, J. O. LaMadeleine ja Isidore Soucy. Joku asianharrastaja on syöttänyt heidän vanhoja savikiekkojaan YouTubeen.
Québecin äänilevyteollisuuden ensimmäinen tähti oli kuitenkin tukkikämpillä keittäjänä oppinsa saanut laulaja nimeltä Mary Bolduc (1894–1941). Kun kuuntelee La Bolducin rallatuksia, ymmärtää että Pariisiin on monta tuhatta kilometriä. Tästä lauluista tulee mieleen pikemminkin Hiski Salomaa kuin Édith Piaf: ”Jos makkarat osaisivat puhua”.
Madame Bolduc: Si les saucisses pouvaient parler.
Aikanaan väheksytty laulaja on nykyisin nostettu yhdeksi Kanadan kansallisaarteista, hänestä on tehty kokoillan elokuvat sekä ranskaksi että englanniksi, molemmat ovat YouTubessa.
Kun de Gaullen piti kuuluisan puheensa vuonna 1967, Québecissa oli jo käynnissä hiljainen vallankumous, jonka taustalla oli talouden kasvu ja quebeciaisten kasvanut itsetietoisuus. Jälkeenjäänyt koululaitos erotettiin kirkosta. Québecin teattereissa ryhdyttiin Pariisin ranskan sijasta käyttämään paikallista ääntämystä, jota oli pidetty ”hevosmiesten murteena”, ja lauluntekijät ryhtyivät kirjoittamaan kansallistuntoa nostattavia chansoneita.
Yksi heistä oli Félix Lecrerc (1914–1988), kirjailija ja lauluntekijä, joka oli ehtinyt saavuttaa tunnustusta myös Ranskassa. Siellä québeciläiset nähtiin vielä ”metsien miehinä”. Tämä voisi olla vaikkapa pätkä Suomi-filmistä, tukkijätkiähän tässä on liikkeellä tervahöyryllä. Moi, mes souliers on ylistyslaulu mutaisille kengille.
Félix Lecrerc: Moi, mes souliers.
Félix Lecrercista tuli modernin kanadanranskalaisen chansonin suuri esikuva. Hänen mukaansa on nimetty myös Québecin musiikkiteollisuuden vuotuinen palkinto Prix Félix. Esa Tölkki on kirjoittanut mainion kirjan Kanadan ranskankielisestä laulusta, joka ilmesty jo vuonna 1986. Siitä löytyy lisää tietoa myös Leclercin elämästä ja tuotannosta. Kirjan rinnalla Félix-palkinnon saajien luettelo on hyvä johdatus Kanadan ranskankieliseen musiikkiin.
Kansainvälisesti tunnetuin palkinnonsaaja on varmasti montrealilainen Céline Dion (s. 1968), joka on saanut sen useita kertoja. Kerran hän tosin kieltäyi vastaanottamasta sitä, koska hänet oli palkittu ”vieraskielisten laulajien” sarjassa. Dionin englanninkielisiä levyjä on myyty yli sata miljoonaa kappaletta, mutta sydämeltään hän vakuuttaa olevansa ranskalainen. Sen voi uskoa, kun kuuntelee hänen tulkintansa toisen quebecilaisen laulajasuuruuden Robert Charleboisin laulusta ’Ordinaire’. Kyyneleet eivät johdu vain laulusta, sillä Céline oli hiljattain menettänyt aviomiehensä.
Céline Dion ja Robert Charlebois: Ordinaire.
Québec ei tietenkään ole immuuni kansainvälisille virtauksille, ja uudet musiikkityylit ovat saaneet myös kanadanranskalaisen asunsa. Félix-palkinnon saajien listalta kannattaa poimia esimerkiksi rockyhtye Noir Silence, poliittista folkia tekevä Les Cowboys Fringants ja hip-hop -ryhmä Loco Locass. Myös chanson on uudistunut. Perinteen pelastajaksi nousi 2010-luvulla Béatrice Martin, punk-piireissä kasvanut nuori pianisti-laulaja, joka käyttää taiteilijanimeä Cœur de pirate [Merirosvon sydän]. Hänen lauluissaan paistaa läpi melko kyyninen näkemys miehistä, mikä ei ole juuri vähentänyt hänen suosiotaan.
Cœur de piraten tunnettuja kappaleita ovat ’Adieu’, ’Comme des enfants’, ’Place de republique’, ’Mistral gagnant’ ja ’Ensemble’. Jos joku on kiinnostunut, laulujen tekstit löytyvät internetistä myös englanninkielisinä käännöksinä. Onpa joku ihailija jopa kääntänyt pari laulua suomeksi – ne löytyvät Lyricstranslate – sivustolta. Niiden suosioon ovat varmasti vaikuttaneet erinomaiset musiikkivideot, joilla on YouTubessa miljoonia katsojia. Videoista ’Adieu’ on ehkä paras tapa tutustua artistin mieskuvaan, mutta henkilökohtaisesti ihastuin kappaleeseen ’Ensemble’, jossa kaikki näkyy kahtena. Nokkela video kannatta katsoa, vaikka ei välittäisi musiikista.
Cœur de pirate: Ensemble.
Mainitsin alussa, että Québecin populaarimusiikin juuret eivät niinkään ole Pariisissa kuin Kanadan metsissä. Siinä on yhtymäkohtia myös Yhdysvaltain country-musiikkiin. Québecista löytyy laulajia, jotka suoraan jäljittelevät Nashvillen musiikkia ranskaksi. Parhaimmillaan québecilaisella country-musiikilla on kuitenkin oma kanadanranskalainen äänensä. Paul Daraîchen ’Rosalie’ lienee jonkinlainen ihannekuva elämästä Kanadan maaseudulla. Laulaja kiittää Rosalieta elinikäisestä kumppanuudesta ja rukoilee, ettei tämä vielä lähtisi pois. Videon alussa Rosalie makaakin sängyssä varsin voipuneena, mutta laulun edetessä mummo virkistyy niin, että lähtee lopuksi pojan komealla avoautolla kuuntelemaan country-musiikkia paikallisessa baarissa.
Paul Daraîche: Rosalie.
Paul Daraîche on yksi Québecin country-musiikin suurista nimistä. Jos haluaa todella syventyä aiheeseen, kannattaa etsiä YouTubesta ohjelma nimeltä Aller-retour country. Se on paikallistelevisio-ohjelma, joka lähetetään viikoittain Saguenay-Lac-St-Jeanin paikallistelevisiossa. Saguenay on syvällä Québecin maaseudulla, ja kun on katsonut läpi parikymmentä osaa sarjasta, voi todella sanoa perehtyneensä kanadanranskalaiseen country-musiikkiin. Jos tavoitteena on laajempi kuva Québecin musiikista, voi jatkaa Félix-palkinnon saajien kuuntelua.
Pekka Gronow
Kanadan ranskankielinen laulu Esa Tölkki, 96 sivua | Esa Tölkki 1986
Esa Tölkin teokseen sisältyy laaja kirjallisuusluettelo.
Chanson québécoise Wikipediassa
Félix-palkinnon saajat Wikipediassa
Lisää québeciläistä kantria
Luettelo québeciläisistä perinnemuusikoista Wikipediassa
Musique du Québec Wikipediassa
Rock québécoise Wikipediassa
Les pionniers du disque folklorique québécois, 1920–1950 Gabriel Labbé | Montreal 1977
Musiciens traditionnels du Québec 1920–1993 Gabriel Labbé | Vlb éditeur 1995
Artikkelin YouTube-linkit tarkistettu 30.9.2021. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta.
Tuomas Pelttari
Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Gronowin yhdeksännen artikkelin aiheena on Ranska.
YouTuben rinnalla Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetään Finna.fi-palveluun.
Lisää Harharetkiä YouTubessa
Espanja
Havaiji
Luxemburg
Myanmar
Norja
Papua-Uusi-Guinea
Québec
Saksa
Suriname
Tšekki
Kaikista maailman maista Ranska on parhaiten pystynyt pitämään puoliaan angloamerikkalaisen musiikin invaasiota vastaan. Suomessakin on levytetty lukemattomia ranskalaisia lauluja, ja välillä tuntuu kuin joka toinen suomalainen naisnäyttelijä olisi tulkinnut Édith Piafia. Piaf kuuluu Elviksen, Beatlesien ja Sinatran kanssa siihen populaarimusiikin kuolemattomien joukkoon, joka jokaisen itseään kunnioittavan taiteilijan on tunnettava. Juuri hiljan bongasin YouTubesta Lady Gagan tulkitsemassa Piafin kuolematonta laulua ’La vie en rose’.
Édith Piaf (1915–63) tuleekin ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan ranskalaisesta chansonista. Nopea haku pääkaupunkiseudun kirjastoista löytää 183 kirjaa, levyä, nuottikokoelmaa ja videota. Lähikirjastostani löytyvä Piaf-elämäkerta Jumalani, kuinka olen elänyt on jo kahdeksas painos, mikä todistaa, että laulajalta löytyy Suomessa ihailijoita sukupolvesta toiseen.
Jos haluaa tietää kaiken Piafista, on tietysti parasta hakeutua Pariisiin, Ranskan kansalliskirjastoon. Bibliothèque Nationale käynnisti muutama vuosi sitten jättiläisprojektin, jossa kaikki ranskalaiset levyt vuoteen 1963 saakka digitoitiin. Jos hakee kirjaston luettelosta netistä vaikkapa Piafin laulua ’La vie en rose’, saa tulokseksi dokumentin, johon liittyy 30 sekuntia pitkä ääninäyte. Lisäksi dokumentissa on linkki verkkopalveluun, jossa kappaleen voi kuunnella.
Édith Piaf: La vie en rose.
Chanson sinänsä on vaikeasti määriteltävä käsite. Vaikka sana tarkoittaa sanakirjan mukaan ”laulua”, kaikki ranskankieliset laulut eivät edusta chansonia. Esa Tölkki, joka on kirjoittanut erinomaisen oppaan chansonista, määrittelee sen ”kevyt, koominen, satiirinen tai kaksimielinen laulu, jonka juuret juontavat keskiaikaiseen Pariisiin”. Tähän voisi vielä lisätä, että monet chansonien esittäjät myös itse kirjoittivat laulunsa – he olivat ”singer-songwritereitä” ennen kuin termi tuli muotiin. Vuonna 1984 ilmestyneessä teoksessa Ranskalainen chanson on esitelty kriittisesti toista sataa laulajaa, keskeisiä levytyksiä ja alan kirjallisuutta. 1980-luvulla ranskalaisten levyjen saanti Suomesta oli hankalaa, mutta nykyisin lähes kaikkiin kirjassa esittelyihin laulajiin voi tutustua verkossa.
Tölkin mukaan chansonin ”kolme suurta” ovat Georges Brassens, Jacques Brel ja Léo Férre. Kaikilta löytyy suomennettuja lauluja, ja iskelmän tuntijat voivat muistella, mitkä Brassensin ja Férren laulut on levytetty suomeksi (Vihje: esittäjien joukossa on Olavi Virta). Suomesta katsottuna Brel on kuitenkin ylivoimainen: fono.fi -tietokannasta löytyy suomen kielellä 143 äänitystä. Esittäjät ulottuvat Eino Grönistä Hectoriin ja Susanna Haavistosta Martti Suosaloon.
Sama koskee muita kieliä: englannin kielellä Brelin laulujen tulkitsijoiden lista on ainakin metrin pituinen ja siitä löytyvät mm David Bowie, Joan Baez, Ray Charles, Tom Jones, Barbra Streisand ja Nirvana. Brelin lauluista on tehty off-Broadway-musikaali ja kokoillan elokuva Jacques Brel is alive and well in Paris, löytyy YouTubesta.
Tärkeintä on tietysti tutustua Breliin itseensä, mieluiten videoilta. Hänen aktiiviuransa kesti vain viisitoista vuotta, mutta hän oli legenda jo eläessään. Paul Gauguinin tavoin hän vietti viimeiset vuotensa kaukaisella Tyynen meren saarella. Kun näkee Brelin raivokkaan tulkinnan laulusta ’Amsterdam’, ymmärtää miksi äänilevyt eivät riitä selittämään Brelin taikaa.
Video löytyy INA:n, Ranskan kansallisen audiovisuaalisen instituutin arkistosta. Hakusana ”chanson” löytää hienon valikoiman eri laulajien tulkintoja. Tölkin chanson-oppaassa riittää pitkäksi aikaa puuhaa harrastajalle, joka ei aikaisemmin ole tutustunut chansoniin. Hän on lisäksi julkaissut 1980-luvulla useita oppaita tunnettujen laulajien elämästä ja tuotannosta. Internetin ansiosta aineistoon tutustuminen on nykyisin helppoa.
Chanson ei tietenkään ole samaa kuin ranskalainen populaarimusiikki: siinä on paljon muitakin virtauksia. Ranska oli jo 1930-luvulla edelläkävijä, kun ryhmä jazziin innostuneita nuoria perusti Hot Club de France -nimisen järjestön. Siitä kasvoi mahtava organisaatio, joka järjesti konsertteja, julkaisi Jazz Hot -nimistä lehteä sekä pyöritti maailman ensimmäistä jazziin erikoistunutta levymerkkiä Swing. Hot Clubin suojissa varttui myös Quintette du Hot Club de France, kitaravirtuoosi Django Reinhardtin johtama yhtye, monien mielestä ensimmäinen eurooppalainen jazzkokoonpano, joka pystyi kilpailemaan tasaväkisesti amerikkalaisten kanssa.
Django kuoli jo vuonna 1953, eikä hänestä näytä löytyvät edustavaa filmimateriaalia ainakaan YouTubesta (levyjä sitäkin enemmän). Ranskassa järjestetään vuosittain hänen nimeään kantavaa festivaalia, ja jazzin vaikutus putkahtaa tuon tuostakin esiin ranskalaisessa populaarimusiikissa. Kun kuuntelee Zaz -nimisen laulajan parin vuoden takaista hittiä ’Je veux’, voisi hyvin kuvitella palaavansa takaisin 1930-luvun Pariisiin.
Zaz: Je veux.
1980-luvun jälkeen ranskalaisessa populaarimusiikissa on tapahtunut paljon, eikä ainakaan suomen kielellä löydy teosta, joka antaisi siitä kokonaiskuvan. Englannin kielellä voi suositella Routledgen Global Popular Music -sarjaan kuuluvaa teosta Made in France, joka sisältää hyviä artikkeleita Ranskan musiikkiteollisuudesta, ranskalaisen populaarimusiikin historiasta ja eri virtauksista. Ranskalaiset ovat vuosien mittaan sulattaneet oman perimäänsä populaarimusiikin uudet kansainväliset virtaukset tangosta jazziin ja rockista rappiin. Rockista tuli Ranskassa yé-yé, ja metallimusiikkikin on saanut maassa monia ansiokkaita edustajia. Rap-musiikki on levinnyt kulovalkean tavoin.
Kun puhutaan Ranskan populaarimusiikista, ei myöskään saa unohtaa maan monia vanhoja ja uusia vähemmistöjä. Alan Stivell toi bretoninkielisen kansanmusiikin osaksi kansainvälistä kelttibuumia. Es Remess Sini laulaa rockia elsassiksi. Kun kirjailija Georges Simenon juhli vuonna 1931 ensimmäisen Maigret-kirjansa julkaisua, hän järjesti bileet Boule Blanche -nimisessä yökerhossa Pariisissa. Valintaa pidettiin uskallettuna, koska paikka oli martiniquelaisten kotiapulaisten suosiossa. Simenon ei kerro muistelmissaan, millaista musiikkia silloin soitettiin, mutta Orchestre de la Boule Blanche teki useita levyjä, jotka löytyvät netistäkin.
Sen jälkeen Antillien musiikin vaikutus Ranskassa on vain kasvanut, ja esimerkiksi guadeloupelaisista muusikoista koottu Kassav on tehnyt useita listahittejä. Ennen tämä musiikki oli ”biguine”, nykyisin ”zouk”. Uusia tulokkaita Ranskan musiikin kartalla ovat arabimuusikot, kuten algerialais-ranskalainen Rachid Taha (1958–2018). Hänen yhtyeensä Carte de Séjour (”Oleskelulupa”) jätti 1980-luvulla vahvan jäljen ranskalaiseen rockiin. Tahan esiintymisissä oli karismaa, joka tuo mieleen nuoren Mick Jaggerin, ja hänen videonsa ovat todella katsomisen arvoisia. ’Bleu de Marseille’ (1985) on Sveitsin ranskankielisen television RTS:n arkistosta.
Carte de Séjour: Bleu de Marseille.
Katsomisen arvoinen on myös Tahan Elvis-impersonaatio ’It’s Now Or Never’. Tämäkin tuli vastaan aivan sattumalta, se osoittaa jälleen, miten harharetkillä netissä voi tehdä löytöjä. Kirjastossa ja netissä ranskalaisen populaarimusiikin harrastajalle on jatkotutkimuksia varten aineistoa yllin kyllin. Ranskankielisen Wikipedian artikkeli Chanson française tarjoaa kielitaidottomallekin hyvän nimilistan.
Netistä löytyy myös monenlaisia listoja ”parhaista chansoneista”, esimerkiksi Top 100 des plus belles chansons françaises. Syvällisempiä opintoja varten on kuitenkin parasta siirtyä kirjastoon.
Pekka Gronow
Piaf – Jumalani kuinka olen elänyt! Simone Berteaut & kääntäjät Leena Jokinen & Heikki Kaskimies, 515 sivua | WSOY suomenkieliset painokset 1971–2007
Edith Piaf – opas ulkomaalaiselle Esa Tölkki, 32 sivua | Esa Tölkki 1986
Ranskalainen chanson Esa Tölkki, 115 sivua | Kirjastopalvelu 1984
Django – vallaton virtuoosi Noël Balen, 244 sivua | Aviador 2014
Ranskalainen chanson Esa Tölkki, 115 sivua | Kirjastopalvelu 1984
Charles Aznavour – opas ulkomaalaiselle Esa Tölkki, 31 sivua | Esa Tölkki 1988
Edith Piaf – opas ulkomaalaiselle Esa Tölkki, 32 sivua | Esa Tölkki 1986
Gilbert Bécaud – opas ulkomaalaiselle Esa Tölkki, 25 sivua | Esa Tölkki 1987
Jacques Brel – opas ulkomaalaiselle Esa Tölkki, 32 sivua | Esa Tölkki 1985
Jean Ferrat – opas ulkomaalaiselle Esa Tölkki, 41 sivua | Esa Tölkki 1990
Michel Sardou – opas ulkomaalaiselle Esa Tölkki, 41 sivua | Esa Tölkki 1990
Tino Rossi – opas ulkomaalaiselle Esa Tölkki, 28 sivua | Esa Tölkki 1985
Yves Montand – opas ulkomaalaiselle Esa Tölkki, 34 sivua | Esa Tölkki 1987
Made in France – studies in popular music Gérôme Guibert & Catherine Rudent, 271 pages | Routledge 2018
Black, blanc, beur – Rap Music And Hip-Hop Culture In The Francophone World Alain-Philippe Durand, 150 pages | Scarecrow Press 2005
Artikkelin YouTube-linkit tarkistettu 10.9.2021. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kiitokset karttapallon lainaamisesta, Mikko Luukko.
Tuomas Pelttari
Pekka Gronow
Harharetkiä YouTubessa
Osa 8 • Suriname
Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Gronowin kahdeksannen artikkelin aiheena on Suriname.
YouTuben rinnalla Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetään Finna.fi-palveluun, tässä artikkelissa myös WorldCat.org-verkkokataloogiin.
Lisää Harharetkiä YouTubessa
Espanja
Havaiji
Luxemburg
Myanmar
Norja
Papua-Uusi-Guinea
Québec
Ranska
Saksa
Tšekki
Suriname
Tietokilpailukysymys: missä Etelä-Amerikan maassa virallinen kieli on hollanti ja suurimman väestöryhmän muodostavat intialaiset? Helppo juttu. Vastaus on tietysti Suriname (aiemmin Surinam).
Ensimmäinen kosketukseni surinamelaiseen musiikkiin tapahtui Amsterdamissa kauan sitten, joskus vanhemmalla vinyylikaudella. Kun Surinam itsenäistyi vuonna 1975, asukkaille tarjottiin mahdollisuus muuttaa entiseen isäntämaahan, joka oli aikanaan vastannut heidän siirrostaan Amerikkaan. Puolet asukkaista hyväksyi tarjouksen, ja Alankomaissa onkin nykyisin suuri surinamelainen yhdyskunta.
Levykaupassa silmiini osui albumi nimeltä Bam Bam, Baby Let’s Dance. Samannimisiä albumeita on maailmassa varmasti kymmeniä, mutta tämä oli äänitetty Paramaribossa. Levyn solisti oli Cynthia Bhikharie. Discogs-tietokannasta selviää, että Cynthialla on takanaan mittava levytysura, ja YouTubesta löytyy videopätkä, joka on taltioitu Surinamin televisiosta nelisenkymmentä vuotta sitten. Tässä hän esittää sävelmän nimeltä ’Dil Mera Kare Dhak Dhak’.
Albumin tuottaja on Thakeorpersad Bhikharie, Cynthian setä ja tunnettu paikallinen musiikkimies. Hänen edustamansa tyyli tunnetaan nimellä chutney – sekoitus intialaisia ja karibialaisia aineksia. Surinamen intialaiset ovat väestömäärään nähden olleet levyalalla hämmästyttävän tuotteliaita. Discogs-tietokannassa on myynnissä satoja surinamelaisia levyjä, ja Lata Ramasarin maksi-singlestä ’The Greatest Name That Lives’ on tullut legendaarinen diskoharvinaisuus. Venäläinen diileri pyytää siitä netissä 1 500 euroa.
YouTubesta löytyy jopa surinamenintialaisen musiikin oma kanava, Sarnami TV. Haluan kuitenkin tietää, millainen musiikki on tällä hetkellä Surinamessa kaikkein suosituinta. Haen varmuuden vuoksi hollanniksi (kiitos, Google translate) ”suriname top ten hits deze week.” Saan vastaukseksi, että Surinamen suosituin levy toukokuussa 2021 oli Zaskia Gotikin (feat. RPH & Donall) esittämä ’Paio’:
Tämä on niin outoa musiikkia, että minun on haettava Zaskia Gotik Googlesta. Kuka hän on? Käy ilmi, että Zaskia on suosittu indonesialainen laulaja. Hänen levymerkkinsä on Nagaswara, ja hänen Instagram-tilillään on 27 miljoonaa seuraajaa. Olisi pitänyt arvata. Jaavalaiset ovat Surinamin kolmanneksi suurin väestöryhmä, ja he seuraavat tietysti esi-isien vanhan kotimaan musiikkia.
Toisella sijalla listalla on trinidadilainen Nicki Minaj. Hänen kappaleensa ’Tusa’ vastaa paremmin odotuksiani siitä, millaista musiikkia Surinamessa soitetaan. Maan toiseksi suurin väestöryhmä on afrikkalaisperäinen, samoin kuin lähellä sijaitsevilla Karibian saarilla. Kolmantena listalla on Patko Josafath, hänen kappaleensa on nimeltään ’Malenge’. Patko asuu Ranskan Guyanassa, joka on Surinamin naapurimaa, ja video on kuvattu siellä.
Patko Josafath: Malenge.
Tunnen kuitenkin yhä olevani väärällä polulla. Tämäkään ei täysin vastaa odotuksiani siitä, mitä perinteinen surinamelainen musiikki on. Surinamen ”kansallista” musiikkia on monien lähteiden mukaan kaseko, afrokaribialaisen musiikin suuntaus, joka muistuttaa trinidadilaista socaa. Sitä ei lauleta hollanniksi tai hindiksi, vaan paikallisella kreolikielellä, joka on sekoitus monista suunnista tulleita vaikutteita.
Sabroso ft. Bigi-Poku Toppers: Kaseko Medley.
Hakusana ”kaseko” tuokin vastaukseksi suuren määrän videoita. Monet ovat kopioita vanhoista levyistä, mutta mukana on myös live-esityksiä. Seuraava näyte lienee taltioitu Alankomaissa, mutta yleisö heiluttaa innokkaasti Surinamen lippuja.
Pekka Gronow
Ritual Songs And Folksongs Of The Hindus Of Surinam Usharbudh Arya, 176 pages | E. J. Brill 1968
The Cultural Work – Maroon Performance In Paramaribo, Suriname Corinna Campbell, 267 pages | Wesleyan University Press 2020
40 jaar Surinaamse muziek in Nederland – De Muzikale Fakkeldragers Guilly Koster & Marcel Weltak & Robin Austen | ORA Media Products 2015 ”Contains 40 biographical sketches of Surinamese musicians active in the Netherlands”
Surinamese Music In The Netherlands and Suriname [Caribbean Studies Series] Marcel Weltak & translated by Scott Rollins, 176 pages | University Press Of Mississippi 2021
Baithak Gana – Songs From Bihar, Uttar Pradesh And Surinam [Ethnic series] sung by Dhroeh Nankoe • CD | Pan Records/Paradox 2003
The Maroni River Caribs Of Surinam • CD | Pan Records 1996
Toimitukselta
Artikkelin YouTube-linkit tarkistettu 25.8.2021. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kiitokset karttapallon lainaamisesta, Mikko Luukko.
Tuomas Pelttari
Pekka Gronow
Harharetkiä YouTubessa
Osa 7 • Luxemburg
Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Gronowin seitsemännen artikkelin aiheena on Luxemburg.
YouTuben rinnalla Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun, tässä artikkelissa WorldCat.org-verkkokataloogiin. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetään Finna.fi-palveluun.
Katso myös
Espanja
Havaiji
Norja
Myanmar
Papua-Uusi-Guinea
Québec
Ranska
Saksa
Suriname
Tšekki
Luxemburg on puolen miljoonan asukkaan pikkuvaltio Ranskan ja Saksan välissä. Se on suunnilleen Nurmeksen kunnan kokoinen, maan läpi ajaa helposti vahingossa. Tärkeimmät elinkeinot ovat finanssipalvelut ja teräs.
Luxemburg on kuitenkin voittanut Eurovision laulukilpailut viisi kertaa. Vicky Leandrosin komea ’Après toi’ oli yksi viisuhistorian suurimpia hittejä. Onko pieni Luxemburg siis populaarimusiikin suurvalta?
Kun voittajasävelmiä tutkii tarkemmin, totuus paljastuu. Yksikään voittajasävelmistä tai esittäjistä ei ollut luxemburgilainen. Radio Luxembourg oli Euroopan johtava mainosradio, joka soitti kuulijoille englannin, ranskan ja sakankielisiä hittejä. Euroviisuissakin Luxemburgin televisio RTL toimi ranskalaisten levy-yhtiöiden bulvaanina. Onko luxemburgilaista musiikkia ylipäänsä olemassa?
Haku kirjastosta tuo aluksi esiin vain Franz Leharin operetin ’Luxemburgin kreivi’ ja kommunistijohtaja Rosa Luxemburgin teokset. Sitten löytyy Luxemburgin kansallislaulu ’Ons Heemecht’, oudolla kielellä kirjoitettu laulu kotimaalle. Wikipedia kertoo, että se on luxemburgin eli lëtzebuergin kieltä ja ylistää Mosel-viinin tuoksua:
– Wou d’Rief laanscht d’Musel dofteg bléit,
den Himmel Wäin ons mécht.
Hieno kansallislaulu. Taitaa olla ainoa kansallislaulu, jossa ei puhuta verestä vaan viinistä. Puolet Luxemburgin asukkaista puhuu äidinkielenään lëtzebuergia, mutta maan viralliset kielet olivat pitkään ranska ja saksa. Lëtzebuergisch oli kieli, jolla juoruttiin naapurin rouvan kanssa. 1980-luvulla Luxemburg koki kansallisen herätyksen. Vuonna 1984 luxemburgista tuli maan kolmas virallinen kieli. Radio ja televisio alkoivat lähettää enemmän kotikielistä ohjelmaa, ja ensimmäinen kansallisella kielellä tehty elokuva, Wat huet e gesot, ilmestyi 1982. Kun tarpeeksi kauan etsin, löytyi jopa luxemburgilaisen rockin historia, Luxemburgs Rock Story 1959–1982.
Olen yrittänyt löytää kirjaa nettikirjakaupoista tai kirjastoista, mutta se taitaa olla keräilyharvinaisuus. Kaukolainaa voisi vielä kokeilla, mutta tällä kertaa tyydyn etsimään lisätietoja teoksen tekijästä Luke Haasista. Käy ilmi, että hän oli ”luxemburgilaisen rockin dinosaurus”, kunnioitettu veteraani. Kun hän kuoli vuonna 2015, Luxemburger Post julkaisi koko sivun muistokirjoituksen ja muusikkokollegat muistivat toveriaan juhlakonsertilla. YouTubestakin löytyy muutama Haasin tallenne, valitsin kappaleen ’Weisse Wanterboesch’. Se on hyvä johdatus kielen alkeiden opiskeluun, sillä kyseessä on Suomessakin tunnettu jouluiskelmä.
Luke Haas: Weisse Wanterboesch.
Haas on toimittanut myös luxemburgilaisen sarjakuvan historian. Ryhdyin saman tien kaivamaan lisätietoja luxemburgilaisesta populaarimusiikista, mutta aluksi tulikin seinä vastaan. Tavanomainen haku ”maan nimi + hits” ei toimi YouTubessa, koska tuloksena on Radio Luxembourgin soittolista, jolla ei ole yhtään luxemburgilaista kappaletta. Lopulta löytyy lupaavan tuntuinen kappale nimeltä ’Den hit op RTL’, nimi on ainakin paikallisella kielellä. Tekijöinä ovat Serge Tonnar & Legotrip.
Musiikkivideo alkaa lupaavasti: diskoasuihin pukeutunut Legotrip saapuu kuljettajan ohjaamalla limusiinillä Radio Luxembourgin talolle, ja musiikkipäällikkö jakaa bändin jäsenille kultalevyt. Mutta siten jokin menee pieleen. Kun bändi astuu ulos rakennuksesta, vastassa onkin pettyneitä mielenosoittajia, joiden mielestä bändi on pettänyt ihanteensa. Julisteissa lukee ”Tonnar géi Heem”, Tonnar painu kotiin. Soittajat palauttavat kultalevynsä, vaihtavat auton pienempään ja yrittävät onneaan koulukonsertissa, mutta kukaan ei enää halua heitä. Lopulta he suuntaavat Pohjanmeren rannikolle ja soittavat aalloille.
Den hit op RTL.
Tämä ei ole ihan tavallinen hittivideo. Serge Tonnar (s. 1970) on monipuolinen laulaja, näytelmäkirjailija ja elokuvamusiikin tekijä. Legotrip oli yksi hänen monista projekteistaan, joka on keikkaillut vuodesta 2003. Tonnarin YouTube –kanavalla on yli 50 musiikkivideota, joiden musiikkityylit vaihtelevat rapista chansoniin. Viehättävä ’Déi Kleng Chamber’ (Kaikukammio) vie meidät sadan vuoden takaiseen korttelibistroon, jossa joku yleisöstä innostuu laulamaan soittajain mukana.
Kappaleessa ’De leschte Slow’ (Viimeinen slovari) on jo edetty hieman pitemmälle kapakkatunnelmassa. Monet videot eivät avaudu kielitaidottomalle, mutta ’Wéi eng Blumm déi aus dem Betong bléit’ (Kuin betonista kukkiva kukka), jossa ihmispäät kasvavat betonista, puhuu kyllä kaikille. ’Wot den Noper seet’ (Mitä naapuri sanoo) on kuvaus vinksahtaneista kotibileistä. Katsomisen arvoinen. (Käännöksistä vastaa Google translate, sieltä löytyy myös luxemburgin kieli.)
Wot den Noper seet.
Jatkan kartoitusta, mutta eteneminen on hankalaa. Paikallisia levyjä ole myynnissä tavanomaisissa lähteissä. Luxemburgilaiset bändit suosivat englanninkielisiä nimiä kuten Cold Feet tai Sleepwalk – saman nimisiä on maailmassa vaikka kuinka monta. Onneksi löytyy sentään Sandy & The Hüettes, jonka alkuperästä ei voi erehtyä. Lisätietojen haun voi aloittaa vaikkapa lëtzebuergin kielisen wikipedian sivulta Rockmusek (kirjoitettuna e-kirjaimella).
Pekka Gronow
Aiheesta löytyvää kirjallisuutta voi olla vaikea löytää Suomesta. Alla linkkejä WorldCat.org-verkkokatalogiin.
Luxemburgs Rock Story (1959–1982) Luke Haas, 160 sivua | Éditions John Schmit, Capellen 1982
Lëtzebuerger Rocklexikon – erweitert auf Pop, Folk, Country, Jazz und Jazz-Rock Luke Haas, 190 sivua | Éditions Phi 1988 • ISBN 3-88865-064-X
Lëtzebuerger Rocklexikon II (1987–1994) Luke Haas, 176 sivua | Editions Revue 1995
Luxemburger Komponisten haute Guy Wagner, 160 sivua | Reine Musik/Editions Phi • ISBN 3-88865-041-0
D’Rockbuch – RB 94 > 04 Josée Hansen & Christophe Unkelhäusser, 305 sivua | Ministère de la Culture, de l’Enseignement Supérieur et de la Recherche 2005 • ISBN 2-87984-011-2
Toimitukselta
Artikkelin YouTube-linkit tarkistettu 17.8.2021. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kiitokset karttapallon lainaamisesta, Mikko Luukko.
Tuomas Pelttari
Musiikkikirjastot.fi vinkkaa loppuvuoden 2021 odotettuja levyuutuuksia blogissa Musiikki kuuluu kaikille.
Esillä on pienten ja suurten levy-yhtiöiden suojatteja Suomesta ja ulkomailta. Marras-joulukuun aikana tulee esimerkiksi Adelen, Omnium Gatherumin ja Swallow The Sunin uutuuslevyt, ja ensimmäinen ABBA-albumi neljäänkymmeneen vuoteen. Luvassa myös Robert Plantin & Alison Kraussin toinen yhteisalbumi, Volbeat-uutuus ja uusi Damon Albarnin (ex-Blur) levytys. Sting-uutuus The Bridge on ulkona 11. marraskuuta.
Jos uutuus on jo varattavissa kirjastosta, pääset kirjastosaatavuuteen levyn otsikosta. Linkki vie Finna.fi-tietokantaan. Finna-verkkokirjastoalustaa käyttää lähes 90 % Suomen yleisistä kirjastoista.
Vinkkaa lisää uutuuksia toimitukselle:
tuomas.pelttari@hel.fi
Lisää 2021 levyuutuuksia
syksy
keskikesä
alkukesä
kevät
alkuvuosi
Melodisen progehtavan deathmetalin suomalainen suurbändi Omnium Gathering saa 5. marraskuuta ulos uutuusalbumin Origin – ennakkoraitoinaan ’Paragon’ ja ’Reckoning’.
Bändin yhdeksäs studiolevy Origin on ulkona 5. marraskuuta 2021. Sitä edeltävät Grey Heavens (2016) ja The Burning Cold (2018).
Toimituksen lämmin suositus Amorphis-fanien lisäksi esimerkiksi Swallow The Sunin ja Devin Townsendin ystäville. Omnium Gatherum tekee marraskuussa 2021 lyhyen kiertueen Suomessa.
4.11. Tavastia, Helsinki
5.11. House Of Rock, Kouvola
6.11. Utopia, Turku
10.11. Suistoklubi, Hämeenlinna
11.11. Lutakko, Jyväskylä
13.11. Olympia, Tampere
Omnium Gatherum
Jukka Pelkonen – laulu
Markus Vanhala – kitara, clean vocals
Aapo Koivisto – kosketinsoittimet
Mikko Kivistö – bassokitara, clean vocals
Atte Pesonen – rummut
Omnium Gatherum | kotisivu
Omnium Gatherum | Facebook
Reckoning. Ohjaaja: Owe Lingwall / Dreamday Media.
** **
Melodista ja kaihoisaa metallimusiikkia tekevä suomalainen Swallow The Sun palaa albumilla Moonflowers. Kahdeksannen studiolevyn ennakkoraitana tuli ulos juhlava ’Woven Into Sorrow’.
Uutuuslevy jatkaa Swallow The Sunin tarinaa eteenpäin albumeista Songs From The North I, II & II (2015) ja When A Shadow Is Forced Into The Light (2019). Moonflowers on ulkona 19. marraskuuta 2021.
Swallow The Sun | kotisivu
Swallow The Sun | Facebook
Swallow The Sun | Instagram
Woven Into Sorrow.
** **
Mitä ihmeellisin popmusiikkimaailman paluu on totta: ABBA julkaisi 2. syyskuuta singleraidat ’I Still Have Faith In You’ ja ’Don’t Shut Me Down’. Ruotsalaisnelikon uusia biisejä osattiin odottaa jo vuosia, mutta suurin yllätys pysyi piilossa viimeiseen asti.
Somessa 26. elokuuta alkanut ABBA Voyage -vyörytys tarkoitti jotain, mitä kukaan ei osannut odottaa: uutta kymmenen biisin albumia. Voyage on ulkona 5. marraskuuta 2021, hieman alle 40 vuotta The Visitors -klassikon jälkeen. Ensi keväänä on luvassa ABBA Voyagen keikkaelämys, jossa Agnetha, Anni-Frid, Björn ja Benny esittävät uusia ja vanhoja ABBA-biisejä digitaalisten ABBAtar-hahmojen välityksellä.
ABBA Voyage | kotisivu
ABBA Voyage | Facebook
Voyage
I Still Have Faith In You
When You Danced With Me
Little Things
Don’t Shut Me Down
Just A Notion
I Can Be That Woman
Keep An Eye On Dan
Bumblebee
No Doubt About It
Ode To Freedom
I Still Have Faith In You.
** **
Laulaja-lauluntekijä Adele palaa kuusi vuotta albumin 25 jälkeen uutuuslevyllä 30. Ensimmäinen singleraita ’Easy On Me’ julkaistiin 15. lokakuuta. Adelen (s. 1988) paluualbumi 30 on ulkona 19. marraskuuta.
Adele | Facebook
Adele | Instagram
Adele | Twitter
Easy On Me.
** **
Kaunis Raising Sand saa jatkoa 14 vuoden jälkeen kun Robert Plant ja Alison Krauss saavat ulos toisen yhteislevytyksensä. Raise The Roof on ulkona 19. marraskuuta 2021, mukana singleraita ’Can’t Let Go’.
Raise The Roof
Quattro (World Drifts In)
The Price Of Love
Go Your Way
Trouble With My Lover
Searching For My Love
Can’t Let Go
It Don’t Bother Me
You Led Me To The Wrong
Last Kind Words Blues
High And Lonesome
Going Where The Lonely Go
Somebody Was Watching Over Me
Alison Krauss | Facebook
Robert Plant | Facebook
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta | Levyhyllyt
Can’t Let Go.
** **
Englantilainen muusikko Damon Albarn on tehnyt kiinnostavia levytyksiä Blurin ja Gorillazin lisäksi soolona. Albarnin tuorein levytys on ulkona 12. marraskuuta 2021. Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Tame Impalan ja The Nationalin ystäville.
Levyn The Nearer The Fountain, More Pure The Stream Flows avaa sen vaikuttava nimiraita.
** **
Brittiläinen rocktähti ja laulaja-lauluntekijä Sting (ex-The Police) jatkaa virkeää julkaisutahtia, johon on totuttu soolouran debyytistä The Dream Of The Blue Turtles (1985) lähtien. The Bridge on Stingin (Gordon Sumner, s. 1951) viidestoista studioalbumi.
Uutuuslevyn The Bridge ennakkobiiseinä julkaistiin irtonainen ’If It’s Love’ ja syyskuun viimeisenä ulos tullut ’Rushing Water’. Stingin edelliset albumit ovat vapautuneesti rokkaava 57th & 9th (2016), jamaikalaisartisti Shaggyn kanssa tehty 44/876 ja inspiroitunut reworks-levy My Songs (2019).
The Bridge on ulkona 19. marraskuuta 2021.
Sting | kotisivu
Sting | Facebook
Sting | Instagram
Sting | Twitter
If It’s Love.
Rushing Water.
Tanskalainen Volbeat saa ulos lisää poppaavaa ja billyvivahteista metallia: kahdeksas studioalbumi on ulkona 3. joulukuuta 2021. Uutuuslevy Servant Of The Mind sisältää ennakkoraidat ’Wait A Minute My Girl’ ja ’Shotgun Blues’.
Volbeat | Facebook
Volbeat | Instagram
Volbeat | Twitter
Shotgun Blues.
Pekka Gronow
Harharetkiä YouTubessa
Osa 6 • Havaiji
Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Gronowin kuudennen artikkelin aiheena on Havaiji.
YouTuben rinnalla Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetty Finna.fi-palveluun.
Lisää Harharetkiä YouTubessa
Espanja
Luxemburg
Myanmar
Norja
Papua-Uusi-Guinea
Québec
Ranska
Saksa
Suriname
Tšekki
Havaijilainen musiikki on klisee, joka tuo mieleen palmurannat ja ruokohameiset tanssitytöt. Havaiji on kuitenkin ollut yksi viime vuosisadan populaarimusiikin suurista vaikuttajista. Havaijilaiset muusikot kiersivät jo 1910-luvulla maailman revyynäyttämöitä, ja heidän levyjään myytiin miljoonia kappaleita. Joseph Kekukun vuonna 1889 keksimästä havaiji-kitarasta tuli modernin country-musiikin peruselementti, ja iskelmäsäveltäjät kautta maailman kirjoittivat lauluja Honolulun ihanuudesta. Suomessakin laulettiin, miten
”Siellä sellaiset on aatteet,
että heitetään pois vaatteet.
Tule Honoluluun paratiisihin”
Havaijilaisen musiikin perusteos on George Kanahelen Hawaiian Music and Musicians, jonka University of Hawaii Press julkaisi vuonna 1979. Helsinkiläiset löytävät sen Kaisa-kirjastosta. Kirja on mahtava tietopaketti merkittävistä havaijilaisista muusikoista ja heidän opetuslapsistaan; Suomestakin on mukana Onni Gideon, jonka Aloha Havaiji-yhtye toi palmusaarten aatetta meille sodan jälkeisinä pulavuosina. Teoksesta on myös vuonna 2012 julkaistu uudistettu laitos.
Helmet-kirjastoissa on peruskokoelma havaiji-levytyksiä CD-painoksina, mutta jos haluaa tutustua aiheeseen perusteellisemmin, kannattaa hakeutua Santa Barbaran yliopiston ylläpitämään tietokantaan Discography of American Historical Recordings. Siitä on muutamassa vuodessa tullut korvaamaton tietolähde kaikille musiikin ja äänilevyn historiasta kiinnostuneille. DAHR sisältää tiedot yli 300 000 amerikkalaisesta äänilevystä vuosisadan alusta 1940-luvulle saakka. Näistä 45 000 on suoraan kuunneltavissa. Tietokannan kaikkien hakuominaisuuksien oppiminen vie aikansa, mutta se kannattaa. Tarkoituksena on, että siitä löytyisivät aikanaan KAIKKI amerikkalaiset levyt toiseen maailmansotaan saakka. Tässä on mallia muillekin maille.
Otetaan esimerkiksi kaikkien aikojen tunnetuin havaijilainen sävellys Aloha oe. Tietokannasta löytyy 115 levytystä, joista 31 on heti kuunneltavissa. Kaikista on tarkat diskografiset tiedot, ja monista esiintyjistä löytyy myös taustatietoja. Laulun tekijä Lili’uokalani (1838–1917) oli Havaijin viimeinen hallitsija, joka syrjäytettiin valtaistuimelta vuonna 1893, kun amerikkalainen vaikutus saarilla alkoi kasvaa. Teoksen esittäjien luettelo on kuin havaijilaisen musiikin ”kuka kukin on”. Siitä löytyy myös monen tyylisiä sovituksia, kuten Fritz Kreislerin klassinen tulkinta. Suosittelen erityisesti Hawaiian Quintette -nimisen kokoonpanon Victor-yhtiölle vuonna 1913 tekemää levytystä. Havaiji-kitaraa soittaa Walter Kolomoku. Ryhmä oli mukana suurta huomiota herättäneessä laulunäytelmässä ”Paratiisilintu”, jota esitettiin Broadwaylla 112 kertaa. Vuonna 1919 seurue kiersi Eurooppaa tekemässä Havaijia tunnetuksi.
Kanahelen teoksesta voi poimia havaiji-kitaran mestareita, jotka löytyvät myös äänilevytietokannasta, kuten Frank Ferera, Pale Lua, Sam Ku West, Bennie Nawahi ja Sol Hoopii. Tietokannasta löytyy myös yksi maailman ensimmäisistä sähkökitaralla tehdyistä levytyksistä. Helmikuun 22. päivänä 1933 Noi Lane toi Victor-yhtiön studioon uuden sähköistetyn havaiji-kitaransa, tuloksena oli kappale nimeltä Dreams of Aloha. Tästä alkoi myös rock and roll…
1940-luvulla havaijilainen musiikki alkoi maailmalla jäädä taka-alalle. Omassa maassaankin alkuperäiset havaijilaiset olivat jääneet vähemmistöksi. Alkuperäisväestön osuus saarilla on nykyisin vain viisi prosenttia. 1970-luvulla he alkoivat vaatia oikeuksiaan. Oma musiikki ja kieli haluttiin nostaa kunniaan. Alkoi ”toinen havaijilainen renessanssi”. Ensimmäinen renessanssi oli ollut sata vuotta aikaisemmin, kun kuningas Kalakaua (1836–1891) yritti luoda saarista modernin itsenäisen valtion.
”Kū ha’aheo e ku’u Hawai’i
Mamaka kaua o ku’u ‘āina ’
‘O ke ehu kakahiaka o nā ‘ōiwi o Hawai’i nei
No ku’u lahui e hā’awi pau a i ola mau”
”Seiso ylväänä, Havaiji. Kansamme uusi aamu on saapunut. Kansan puolesta haluan antaa kaikkeni, jotta perintömme säilyy”.
Tämä voisi olla Runebergin tai Topeliuksen kynästä, mutta Havaijilla unelma itsenäisestä valtiosta ei toteutunut.
Taiteilijoilla oli tärkeä osuus toisessa kansallisessa herätyksessä. Tärkeitä nimiä liikkeessä olivat Eddie Kamaei, Gabby Pahinui, veljekset Keola ja Kapano Beamer sekä Ledward Ka’apana. Näiden levytyksiä löytyy netistä paljon, mutta filmimateriaalia on valitettavasti niukasti. Harvinaisessa YouTube-videossa esiintyy Eddie Kamae, yksi toisen havaijilaisen renessanssin suurista nimistä. Hänen yhtyeensä Sons of Hawaii palautti havaijilaiseen musiikkiin ominaisuudet, joita havaijilaiset itse pitivät tärkeinä: oman kielen, falsettilaulun (ei tosin tässä näytteessä) ja ukulelen. Kappale on Mauna Kea.
Eddie Kamae: Mauna Kea
Havaijilla arvostetaan toki havaiji-kitaraa ja ollaan ylpeitä siitä kehitetyn steel-kitaran menestyksestä maailmalla, mutta nykymuusikot näyttävät suosivan enemmän slack key –kitaraa. Se on kitara, jossa on tavallisesta poikkeava viritys ja soittotekniikka. Slack keyn tunnustettuja mestareita ovat Gabby Pahinui ja Ledward Ka’apana, jonka käsissä kitara näyttää soivan melkein itsestään. Kappaleen nimi on Opihi Moe Moe.
Ledward Ka’apana: Opihi Moe Moe.
Havaijilaisella musiikilla oli pitkään oma kategoriansa jaettaessa Grammy-palkintoja, Yhdysvaltain suurinta äänilevypalkintoa. Kategoria poistettiin vuonna 2011, kun palkintojen määrää supistettiin, ja havaijilaiset levyt saavat nykyisin kilpailla tunnustuksesta samassa sarjassa epämääräisen ”maailmanmusiikin” kanssa. Osa havaijilaisista muusikoista pettyi päätöksestä, toiset olivat tyytyväisiä. Heidän mielestään mikään ”mantereella” istuva toimikunta, joka ei ymmärrä havaijin kieltä eikä laulutekniikkaa, voi arvioida havaijilaisten levyjen ansioita.
Havaijilaisen musiikin asemaa edistävät nykyisin Hawaiian Academy of Recording Arts ja Hawaiian Music Hall of Fame. Viimeksi mainittu julkaisee vuosittain kunniataulun, johon on koottu merkittäviä nykyisiä ja edesmenneitä tekijöitä. Se on hyvä lähde, jos haluaa seurata musiikkia saarelaisten näkökulmasta.
Esimerkiksi vuoden 2017 listalla ovat Richard “Babes” Bell, Krash Kealoha. Skylark Rossetti, Kimo Kahoano, Karen Keawehawai‘i, Melveen Leed ja Israel Kamakawiwo‘ole. Meillä tuntemattomia nimiä, paitsi ehkä viimeksi mainittu, jonka levytys Over the rainbow oli vuonna 1993 yllätyshitti monessa maassa. Levytys osoittaa, miten mikä tahansa sävelmä voi tulla aidoksi havaijilaiseksi musiikiksi, kunhan sen esittäjällä on oikea asenne. Uskomaton tulkinta on katsottava videolta, jotta sen voisi oikein oivaltaa.
Israel Kamakawiwo‘ole: Over the rainbow
Tietokannassa Discography of American Historical Recordings voi kuunnella yli 45 000 amerikkalaista historiallista levytystä, myös monia havaiji-musiikin klassikoita.
Hawaiian Academy of Recording Arts
Music of Hawaii sivustolla The Hawaiian Islands
Hawaiian Music And Musicians – An Illustrated History George S. Kanahele, 543 pages | University Press of Hawaii 1979
Pekka Gronow
Harharetkiä YouTubessa
Osa 5 • Norja
Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Gronowin viidennen artikkelin aiheena on Norja.
YouTuben rinnalla Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetty Finna.fi-palveluun.
Lisää Harharetkiä YouTubessa
Espanja
Havaiji
Luxemburg
Myanmar
Papua-Uusi-Guinea
Québec
Ranska
Saksa
Suriname
Tšekki
Kaikki tietävät, että Norjan Sibelius oli Edvard Grieg. Mutta kuka oli Norjan Laila Kinnunen? Tai Sleepy Sleepers? Pelkäänpä, että useimpien tiedot norjalaisesta populaarimusiikista rajoittuvat Eurovisio-iskelmiin, eivätkä ne todellakaan anna kattavaa kuvaa naapurimaan monivivahteisesta musiikista.
Jos lähtee etsimään taustatietoja kirjastosta, saa palata tyhjin käsin. Onneksi tietoa aiheesta on helppo saada. Norjan populaarimusiikin kansallismuseo Rockheim avasi ovensa Trondheimissa vuonna 2010. Komea museorakennus on käynnin arvoinen, ja museon nettisivuilla on tuhti annos asiaa norjalaisesta populaarimusiikista norjaksi ja englanniksi. Museon kunniataulu Hall of Fame esittelee alan keskeiset nimet 1950-luvulta alkaen.
Listalta osuvat heti silmään jazzmuusikko Jan Garbarek ja saamelaislaulaja Mari Boine, jotka ovat monille tuttuja. Norjan Laila Kinnusen rooliin sopii Nora Brockstedt, joka oli Norjan ensimmäinen edustaja Euroviisuissa 1960. Bobbysocks voisi olla Norjan Lordi, vaikka yhtyeiden musiikki onkin kirjon vastakkaisista päistä: he voittivat Eurovision laulukilpailut vuonna 1985 kappaleellaan ’La det swinge’, kuten kaikki Eurovisiofanit muistavat. Bobbysocks sai muuten kiitokseksi suurkäräjien eli Norjan eduskunnan Peer Gynt-palkinnon, mutta Lordilta taisi mennä Sibelius-palkinto ohi.
Päävirran iskelmän edustajaksi sopii Åge Alexandersen, Norjan Kari Tapio, jonka levyt myivät 1980-luvulla säännöllisesti yli satatuhatta kappaletta. Runollinen ’Lys og varme’ (Valoa ja lämpöä) on mielestäni yksi hänen parhaista kappaleistaan. YouTubesta löytyy vuosien varrelta monta tulkintaa, pidän erityisesti tästä.
’Lys og varme’ oli menestys myös muissa pohjoismaissa. Ruotsissa Vikingarna teki siitä tylsän tanssilavaversion (Ljus och värme). Laulusta on myös Aappo I. Piipon kirjoittama lattea suomenkielinen versio Usko, toivo ja rakkaus, jossa ei ole jäljellä mitään alkutekstistä. Levyllä sen tulkitsevat Lasse Hoikka ja Souvarit; tämäkin löytyy YouTubesta. Aappo oli taitava kääntäjä ja osasi hyvin ruotsia, joten olisi luullut hänen selviävän myös norjasta, mutta tässä hän on mennyt siitä missä aita on matalin. Sen sijaan pidän Lars Lilholt Bandin tanskalaisesta tulkinnasta, jota kuunnellessa voi miettiä tanskan ja norjan kielten eroja.
(Lys og varme tanskaksi)
Rockheimin kunniataululla ovat myös A-ha, Jokke and Valentinerne, Popol Ace, Motopsycho, Raga Rockers, TNT ja DumDum Boys, jotka ovat jääneet meillä monille tuntemattomiksi. Jokseenkin kaikki löytyvät YouTubesta, joten tästä on hyvä alkaa norjalaisen populaarimusiikin opinnot. Pari tärkeää nimeä puuttuu kuitenkin. Rockheimin kriitikoiden tausta on rockissa, ja listalta puuttuu kokonaan norjalaisen iskelmän vanhin sukupolvi.
Norjan Georg Malmsten on Jens Book-Jenssen (1910–1999), jonka ihailijat tuntevat nimellä Book’n. Hänen uransa äänilevyillä, näyttämöllä ja elokuvissa alkoi vuonna 1936. Katkeamatonta suosiota jatkui melkein 60 vuotta. Book’n oli laulaja, tekstinkirjoittaja ja näyttelijä, ja suurin osa hänen ohjelmistostaan oli romanttisia iskelmiä Malmstenin tyyliin. Tähän olen kuitenkin valinnut hänen levytyksensä ’Norge i rødt, hvitt og blått’ (Norjan punainen, valkoinen ja sininen). Kyse on tietysti Norjan lipun väreistä.
Norge i rødt, hvitt og blått
Laulu liittyy sotavuosiin ja Saksan miehityksen aikaan. Siitä on tullut yksi Norjan kansallisista symboleista, jota lauletaan yhä 17. toukokuuta, kansallispäivänä. Book-Jenssenin levytys on 1960-luvulta.
Rockheimin kunniataulusta puuttuu myös mies, joka valittiin vuonna 1990 vuoden taiteilijaksi Norjassa. Knut T. Storbukås, paremmin tunnettu taiteilijanimellä Sputnik, on yhtä norjalainen kuin ruskea mes-juusto tai Holmenkollenin kisat. Sputnikille ei löydy Suomesta vastinetta, ellei sitten onnistu kuvittelemaan Esa Pakarista cowboy-asussa. Sputnikin kasetteja myytiin 1980-luvulla satoja tuhansia kappaleita, ja hänellä on seinällään suunnilleen 15 kultalevyä. Hän ei käytä keikkabussia, vaan kiertää Norjaa uskollisella kuorma-autollaan, kuten seuraavassa videossa. Laulu on hänen tunnetuin hittinsä ’Skilles, Johanne’ (Erotaan, Johanne) – surullinen tarina miehestä, joka päättää lopulta jättää rakastettunsa, kun tämä alkaa heitellä häntä silitysraudalla.
Sputnik: Skilles, Johanne
Vuonna 2020 Rockheimin kunniatauluun kirjattiin Radka Toneff (1952 – 1982), nuorena kuollut bulgarialais-norjalainen jazzmuusikko. Hänen albumiaan Fairytales (1982) pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista norjalaisista levyistä. Parhaillaan on käynnissä vuoden 2021 uusien nimien valintaprosessi. Ehdokkaiden joukossa ovat metalliyhtye Mayhem, tanssiorkesteri Ole Ivars sekä 1970-luvulla suosittu pelimanniyhtye Vømmøl Spellmannslag. Viimeksi mainittu on norjalaisten kansallinen erikoisuus: se edusti Norjassa hyvin menestynyttä maolaista opiskelijaliikettä, ja lienee ainoa pohjoismainen kansanmusiikkiyhtye, jonka lauluissa ylistettiin Marxia, Leniniä ja Maoa. Se ei siis ole aivan Norjan Agit-prop, esikuvat olivat kauempana idässä. Muitakin on varmasti tulossa. Odotan mielenkiinnolla, nouseeko Vazelina Bilopphøggers, Norjan Sleepy Sleepers jonakin vuonna listalle. YouTubesta löytyy useita näiden autonromuttajien musiikkivideoita.
Jos haluaa tutustua syvällisemmin Norjan populaarimusiikkiin, lisätietoja on helppo hankkia verkkokirjakaupasta. Jos ei aikaisemmin ole tullut kokeiltua, voin vakuuttaa, että norjan lukeminen sujuu kouluruotsin perusteella. Alan perusteos on Norsk pop & rock leksikon (Jan Eggum / Bård Ose / Siren Steen). Vinyyliharrastajille on tarjolla Haugstadin Vinylens historie, osat 1–2. Niille, jotka ovat unohtaneet että Norjassa on kaksi virallista kieltä, bokmål ja nynorsk, voi suositella myös teosta Nynorsk vinyl – songskatten i rillene (Arild Torvund Olsen).
Pekka Gronow
Norsk pop & rock leksikon – populærmusikk i hundre år Jan Eggum & Bård Ose & Siren Steen, 616 sider | Vega Förlag 2005
Norsk pop & rock leksikon – fra Abel til Aabel Jan Eggum & Bård Ose & Siren Steen, 750 sider | Vega Förlag 2013
Vinylens historie 1 – Norge 1958–1969 Børre Haugstad, 167 sider | Schreibtisch Verlag 2019
Vinylens historie 2 – Norge 1970–1990 Børre Haugstad, 226 sider | Schreibtisch Verlag 2020
True Norwegian Black Metal – we turn in the night consumed by fire photography by Peter Beste, edited by Johan Kugelberg, introduction by Jon ’Metalion’ Kristiansen, 208 pages | Vice Books 2008
The Sound Of The North – Norway And The European Jazz Scene Luca Vitali, English translation Melinda Mele, 253 pages | Auditorium/Mimesis International 2015
Toimitukselta
Artikkelin YouTube-linkit tarkistettu 5.8.2021. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kiitokset karttapallon lainaamisesta, Mikko Luukko.
Tuomas Pelttari
Musiikkikirjastot.fi vinkkaa syksyn 2021 odotettuja levyuutuuksia blogissa Musiikki kuuluu kaikille.
Esillä on pienten ja suurten levy-yhtiöiden suojatteja Suomesta ja ulkomailta. Esimerkiksi Amyl And The Sniffers, José González, Steve Hackett, Iron Maiden, Manic Street Preachers, Lindsey Buckingham ja Low saavat uutuusalbuminsa ulos syyskuussa. Syksyllä on luvassa myös The Metallica Blacklist -tribuuttialbumin julkaisu. Lokakuussa 2021 ilmestyvät Tori Amosin, BadBadNotGoodin, Biffy Clyron, Duran Duranin, Lisa Ekdahlin, Lana Del Reyn, Coldplayn, Ed Sheeranin, Elton Johnin, Mastodonin, Santanan, Sufjan Stevensin & Angelo De Augustinen, Triviumin ja The War On Drugsin levyt sekä uutuudet progelegendoilta Dream Theater ja Yes.
Syksyn 2021 uutta suomalaista: Lyyti, Astrid Swan, Happoradio, Ellinoora, Arppa, Auri, Haloo Helsinki!, Ismo Alanko & Oulu Sinfonia, Pekko Käppi & K:H:H:L, Malady, Remu, Ressu Redford, Sepikka, Tero-Petri & Korvaamattomat ja Sami Yaffa.
Jos uutuus on jo varattavissa kirjastosta, pääset kirjastosaatavuuteen levyn otsikosta. Linkki vie Finna.fi-tietokantaan. Finna-verkkokirjastoalustaa käyttää lähes 90 % Suomen yleisistä kirjastoista.
Vinkkaa lisää uutuuksia toimitukselle:
tuomas.pelttari@hel.fi
Lisää 2021 levyuutuuksia
loppuvuosi
keskikesä
alkukesä
kevät
alkuvuosi
Ismo Alangon syksyyn 2021 kuuluu elämäkerran julkaisun lisäksi Oulu Sinfonian kanssa toteutettu albumi Kaiken maailman kehtolauluja. Oulu Sinfoniaa johtaa levyllä Jaakko Kuusisto. Tuplavinyyli ja CD ovat ulkona 10. syyskuuta.
Katja Ketun kanssa tehty Ismo Alangon elämäkertateos on luvassa lokakuussa 2021, julkaisijana Johnny Kniga.
Ismo Alanko | Facebook
Ismo Alanko | Instagram
Ismo Alanko: Jäätyneitä lauluja – ajan hermolla | Levyhyllyt
Ismo Alanko: Yksin Vanhalla – ainutlaatuinen hetkien sarja | Levyhyllyt
Anteeksiantaja.
** **
Laulaja-lauluntekijä Astrid Swanin uusi levy D/other julkaistaan 8. lokakuuta 2021. Ennakkoon tulleita singleraitoja ’Silvi’s Dream’ ja ’Not Your Mum’ seuraa ’Luxuries’.
Astrid Swan | blogisivu
Astrid Swan | Instagram
Astrid Swan | Twitter
Luxuries.
** **
Laulaja-lauluntekijä Arppa palaa debyyttialbumin Laavalamppuja seuraajalla. Kakkoslevyn Kinovalon alla vinyylipainos on ulkona 24. syyskuuta. Syksyksi 2021 on luvassa myös toivottu uusintapainos Laavalampuista.
Arppa | Facebook
Arppa | Instagram
Hauki.
** **
Johanna Kurkela, Tuomas Holopainen ja Troy Donockley ovat Auri. Yhtyeen toinen albumi Those We Don’t Speak Of on ulkona 3. syyskuuta 2021. Se seuraa debyyttilevytystä Auri (2018).
Auri | Facebook
Auri | Instagram
Pearl Diving. Video: Janne ”ToxicAngel” Pitkänen.
** **
Laulaja-lauluntekijä Ellinooran (s. 1994) kolmosalbumi julkaistaan 24. syyskuuta, mukana ennakkoraita ’Meille käy hyvin’. Syksyn 2021 uutuus Viimeinen romantikko seuraa menestyslevyjä Villi lapsi (2016) ja Vaaleanpunainen vallankumous (2019).
Ellinoora | Facebook
Ellinoora | Instagram
Ulos boksista ja vastavirtaan – haastattelussa Ellinoora | Levyhyllyt
Meille käy hyvin. Ohjaaja/käsikirjoittaja: JIRINA.
** **
Tauon jälkeen koittaa uusi alku: Haloo Helsinki!-albumi Älä pelkää elämää on ulkona 10. syyskuuta 2021. Sooloprojektien jälkeistä paluuta pohjustaa komea levytysura: Haloo Helsinki! (2008), Enemmän kuin elää (2009), III (2011), Maailma on tehty meitä varten (2013), Kiitos ei ole kirosana (2014) ja Hulluuden highway (2017).
Haloo Helsinki! | Facebook
Haloo Helsinki! | Instagram
Ellips: Yhden naisen kyyneleet – hippihenkeä ja sovitustyötä | Levyhyllyt
Haloo Helsinki! Älä pelkää elämää – suurten tunteiden peli | Levyhyllyt
Piilotan mun kyyneleet.
** **
Melankolisen stadionpopin taitaja Happoradio palaa albumilla Majakka. Yhtyeen kahdeksas studioalbumi seuraa levytyksiä Elefantti (2014) ja Kauniin kääntöpiiri (2017).
Majakan CD ja striimi ovat ulkona 3. syyskuuta, LP-painos lokakuun alussa. Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Irinan ja Neljän Ruusun ystäville.
Happoradio | Facebook
Happoradio | Instagram
Jos et olis siinä. Ohjaaja: Ville Juurikkala.
** **
Kamus-kvartetti ja Baltic Sea Action Group ovat tuottaneet suomalaisen Alba Recordsin kanssa Itämeri-aiheisen albumin Itämerelle – För Östersjön – For The Baltic Sea. Alba Records lahjoittaa osan levyjen tuotosta Baltic Sea Action Groupin (BSAG) työhön Itämeren hyväksi.
Uutuuslevyn CD/SACD-hybridi on ulkona Alba Recordsilta syyskuussa 2021.
Kamus-kvartetti
Terhi Paldanius – viulu
Jukka Untamala – viulu
Jussi Tuhkanen – alttoviulu
Petja Kainulainen – sello
Kamus-kvartetti | kotisivu
Kamus-kvartetti | Facebook
Alba Records | Facebook
Itämerelle – För Östersjön – For The Baltic Sea
Carl Nielsen • String quartet no 1 in G minor Op.13, FS4
Wilhelm Stenhammar • String quartet no 6 in D minor Op. 35
Lotta Wennäkoski • Culla d’aria
Andrea Tarrodi • Sorg och glädje
** **
Laulaja-lauluntekijä Lyytin (Lydia Lehtola) toinen albumi Toiveet ja helyt julkaistaan 10. syyskuuta 2021. Vinyylipainos on ulkona joulukuussa.
Jos Noitalinna Huraa!, Maritta Kuula tai Rosita Luu ovat lähellä sydäntäsi, niin Lyyti voi herättää kiinnostuksesi. Toimituksen lämmin suositus myös myös Lyytin ensialbumiin Meitä ei ole kutsuttu (2020) ja sen runoelmamaiseen ilmaisuun.
Lyyti | Facebook
Lyyti | Instagram
Mihin voi soittaa?
** **
Lisää koskettavaa lauluntekoa ja jouhikkopsykedeliaa: neljäs Pekko Käppi & K:H:H:L -albumi on ulkona 10. syyskuuta. Aamunkoi seuraa levyjä Sanguis meus, mama! (2015), Matilda (2017) ja Väärä laulu (2019).
Valaita.
** **
Kesäkuu 11. julkaistu singleraita ’Dyadi’ pohjustaa Maladyn kolmatta albumia. Levyjen Malady ja Toinen toista seuraaja Ainavihantaa on ulkona 24. syyskuuta, julkaisijana Svart Records.
Malady | Facebook
Svart Records | Facebook
Ainavihantaa
Alava vaara
Vapaa ja autio
Sisävesien rannat
Dyadi
Haavan väri
Ainavihantaa
Dyadi.
** **
The Creatures, Kalevala ja Hurriganes -bändeistä tunnettu rocklegenda Remu Aaltosen (s. 1948) uusi albumi Rocking All Life Long julkaistaan 3. syyskuuta. Remu & Skuugi Darlings -levyä edeltää ennakkoraita ’You’ve Been Knocking (A Song For Cisse)’.
Rocking All Life Long
Remu Aaltonen
Jarmo Heikkinen
Juha Seilonen
Petri Laukka
Facebook | Skuugi Darlings
Hurriganes: Roadrunner – homma ja kuinka se hoidetaan | Levyhyllyt
** **
Laulaja ja poptähti Ressu Redfordin pitkään odotettu uutuusalbumi julkaistaan 29. lokakuuta. CD Hölmö sydän sisältää mm. hitin ’Viimeinen päivä’, jolla on fiittaajana Pyhimys.
Ressu Redford | Facebook
Ressu Redford | Instagram
Hölmö sydän
1. Viimeinen päivä feat. Pyhimys
2. Hölmö sydän
3. Se olit aina sinä
4. Kävi miten kävi
5. Corolla
6. Pieni askel
7. Miksi ei riitä
8. Onnen kyyneleet
9. Mitä sanoisit nuorelle itsellesi
10. En voi elää niin
11. Perillä
Viimeinen päivä.
** **
Jos esimerkiksi Arppa, Liekki tai Radiohead ovat lähellä sydäntäsi, niin toimituksen lämmin suositus on Sepikka. Aiemmin The Scenes- yhtyeessä soittanut Joni Seppänen on tehnyt vaikuttavaa jälkeä ensimmäisellä Sepikka-albumillaan En kestä kylmää lailla ahvenen. Levy on ulkona 3. syyskuuta 2021.
Sepikka | Facebook
Muistan sen kesän.
** **
Maailmanlaajuisesti tunnetun basisti-ikoni Sami Yaffan (s. 1963) sooloalbumi otti aikansa. Rockbändien Yaffa-jatkumoon Pelle Miljoona Oy, Hanoi Rocks, Demolition 23, Mad Juana, New York Dolls ja Michael Monroe tulee The Innermost Journey To Your Outermost Mind. LP ja striimi ovat ulkona 3. syyskuuta 2021.
Syys-lokakuussa on vuorossa Sami Yaffan Suomen-kiertue.
Vallila Music House | kotisivu
Vallila Music House | Facebook
Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella | Levyhyllyt
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä | Levyhyllyt
Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind – basisti läpäisee pasianssin | Levyhyllyt
The Last Time.
** **
Laulaja-lauluntekijä Tero-Petri palaa yhtyeensä Korvaamattomat kanssa. Uutuuslevy Olet aina mukana on ulkona 22. lokakuuta (CD+striimi) ja 11. joulukuuta (vinyyli). Levyllä mukana singleraidat ’Oman maailmansa kansalainen’ ja ’Yhteenkasvaneet’.
Aiemmat Tero-Petrin albumit ovat Tuolilta herännyt (2008), Uudessa perheessä (2010), Korvaamattomat (2013) ja Parantavat sanat (2017).
Tero-Petri Suovanen (s. 1972) tunnetaan soolouran ja Korvaamattomat-bändin ohella aiemmasta rockyhtyeestä Limonadi Elohopea. Turkulainen orkesteri teki viisi studioalbumia vuodesta 1995 eteenpäin. Kokoelmalevy Taskuelokuvia 94–04 julkaistiin vuonna 2007.
Tero-Petri | kotisivu
Tero-Petri | Facebook
Tero-Petri | Instagram
Oman maailmansa kansalainen. Ohjaaja: Petri Erkkilä.
** **
Yhdysvaltalaisen Tori Amosin (s. 1963) kuudestoista studioalbumi, korona-aikana taltioitu Ocean To Ocean julkaistaan 29. lokakuuta 2021. Uutuus on Amosin ensimmäinen studiolevy kovatasoisen Native Invaderin (2017) jälkeen.
Tulevan levyn ensimmäinen singlelohkaisu tulee ulos syyskuun lopulla. Ocean To Ocean on ulkona 29. lokakuuta 2021, 2LP-vinyylipainos on luvassa tammikuussa 2022.
Tori Amos | kotisivu
Tori Amos | Facebook
Tori Amos | Instagram
Tori Amos | Twitter
Ocean To Ocean
1. Addition Of Light Divided
2. Speaking With Trees
3. Devil’s Bane
4. Swim To New York State
5. Spies
6. Ocean To Ocean
7. Flowers Burn To Gold
8. Metal Water Wood
9. 29 Years
10. How Glass Is Made
11. Birthday Baby
Tori Amos: Little Earthquakes – rehellistä lauluntekijyyttä | Levyhyllyt
Speaking With Trees.
** **
Australialaisen Amyl And The Sniffersin punk rock lavenee toiseen albumiin 10. syyskuuta. Uutuuslevy Comfort To Me jytää melodisella rytkeellä suoraan sydänalaan, kärkenä laulaja Amy Taylorin estoton ote.
Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Patti Smithin, Public Image Limitedin ja Sweatmasterin ystäville.
Amyl And The Sniffers | Facebook
Amyl And The Sniffers | Instagram
Amyl And The Sniffers
Amy Taylor – laulu
Bryce Wilson – rummut
Dec Martens – kitara
Fergus Romer – bassokitara
Hertz. Ohjaaja: John Angus Stewart.
** **
Kanadalainen jazzryhmä BADBADNOTGOOD palaa 8. lokakuuta studioalbumilla Talk Memory. Odotettu studiolevy jatkaa aiemmista BBNG-albumeista III (2014) ja IV (2017).
Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Pekka Pohjolan ja Red Snapperin faneille.
BADBADNOTGOOD | kotisivu
BADBADNOTGOOD | Facebook
BADBADNOTGOOD | Instagram
Signal From The Noise. Ohjaaja: Duncan Loudon.
** **
Skottilainen rocktrio Biffy Clyro tulee uudella albumilla reilun vuoden verran menestyslevyn A Celebration Of Endings jälkeen. Biffyn yhdeksäs studiolevy The Myth Of The Happily Ever After on ulkona 22. lokakuuta 2021. Ennakkoraitoina ovat jo ulkona ’A Hunger In Your Haunt’ ja ’Unknown Male 01’.
Biffy Clyro
Simon Neil – kitara, laulu
James Johnston – bassokitara, taustalaulu
Ben Johnston – rummut, taustalaulu
Biffy Clyro | kotisivu
Biffy Clyro | Facebook
Biffy Clyro | Instagram
Biffy Clyro | Twitter
The Myth Of The Happily Ever After
1. DumDum
2. A Hunger In Your Haunt
3. Denier
4. Separate Missions
5. Witch’s Cup
6. Holy Water
7. Errors In The History Of God
8. Haru Urara
9. Unknown Male 01
10. Existed
11. Slurpy Slurpy Sleep Sleep
Biffy Clyro: Puzzle – vaihtoehtorockista kohti mainstreamia | Levyhyllyt
A Hunger In Your Haunt/Unknown Male 01. Ohjaaja: Oscar Sansom.
** **
Fleetwood Macistä 70-luvun puolivälistä lähtien tuttu laulaja-lauluntekijä Lindsey Buckingham (s. 1949) palaa pitkästä aikaa uuden soolomateriaalin kanssa. Levyistä Gift Of Screws (2008) ja Seeds We Sow (2011) jatkava Lindsey Buckingham on artistin seitsemäs studiolevy, ulkona 17. syyskuuta.
Toimituksen lämmin suositus Fleetwood Macin ja sen lukuisten laulunkirjoittajien ystäville. Toimituksen suosituksena myös Buckinghamin ja Christine McVien erinomainen duolevy vuodelta 2017.
Lindsey Buckingham | Facebook
Lindsey Buckingham | Instagram
Scream.
** **
Brittiläisen Coldplayn uutuus Music Of The Spheres sisältää mm. singlen ’Higher Power’. Liki kaksi vuotta edeltäjäalbumin Everyday Life jälkeen julkaistava studiolevy on ulkona 15. lokakuuta 2021.
Coldplay | Facebook
Coldplay | Instagram
Coldplay | Twitter
Higher Power. Ohjaaja: Dave Meyers.
** **
Popmusiikin legendat Simon LeBon, Nick Rhodes, John Taylor ja Roger Taylor tulevat jälleen. Duran Duranin uusi levy julkaistaan viisi vuotta Paper Godsin jälkeen. Future Past on vuonna 1978 perustetun bändin viidestoista studioalbumi.
Duran Duran | Facebook
Duran Duran | Instagram
Duran Duran | Twitter
Duran Duran: Big Thing – iso juttu, unohdettu klassikko | Levyhyllyt
Invisible.
** **
Kehutun Distance Over Time -albumin jälkeen on luvassa lisää Dream Theateria. Yhdysvaltalaisen progemetalliyhtyeen viidestoista studioalbumi A View From The Top Of The World on ulkona 22. lokakuuta 2021.
Dream Theater | kotisivu
Dream Theater | Facebook
Dream Theater | Instagram
Dream Theater | Twitter
A View From The Top Of The World
1. The Alien (9:32)
2. Answering The Call (7:35)
3. Invisible Monster (6:31)
4. Sleeping Giant (10:05)
5. Transcending Time (6:25)
6. Awaken The Master (9:47)
7. A View From The Top Of The World (20:24)
John Petrucci – kitara
John Myung – bassokitara
James LaBrie – laulu
Jordan Rudess – kosketinsoittimet
Mike Mangini – rummut
Dream Theater: Dream Theater – progemetallia rennomman kautta | Levyhyllyt
Invisible Monster.
** **
Ruotsalaisen laulaja-lauluntekijä Lisa Ekdahlin (s. 1971) jazzlevy More Of The Good saa jatkoa albumilla Grand Songs. Uutuudelta on julkaistu ennakkoon ’Wish You Were Gay’, ’Stop! In The Name Of Love’ ja ’Most Of The Time’. Grand Songs on ulkona 8. lokakuuta 2021.
Lisa Ekdahl | kotisivu
Lisa Ekdahl | Facebook
Lisa Ekdahl | Instagram
Lisa Ekdahl | Twitter
Wish You Were Gay.
** **
Genesis-klassikon Selling England By The Pound kanssa konsertoinnin ja akustisen instrumentaalilevytyksen Under A Mediterranean Sky jälkeen Steve Hackett (s. 1950) tulee rockalbumilla Surrender Of Silence. Progeikonin uutuus on ulkona 10. syyskuuta 2021.
Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Genesis- ja GTR-faneille.
Steve Hackett | kotisivu
Steve Hackett | Facebook
Steve Hackett | Instagram
Steve Hackett | Twitter
The Obliterati.
** **
Odotettu Iron Maidenin albumi Senjutsu on ulkona 3. syyskuuta – kun Maidenin edellisestä studioalbumista The Book Of Souls on kulunut lähes päivälleen kuusi vuotta.
Senjutsu on Iron Maidenin seitsemästoista studiolevytys. Sen ensimmäinen singleraita on ’The Writing On The Wall’.
Iron Maiden | kotisivu
Iron Maiden | Facebook
Iron Maiden | Instagram
Iron Maiden | Twitter
Senjutsu
1. Senjutsu (Smith/Harris) 8:20
2. Stratego (Gers/Harris) 4:59
3. The Writing On The Wall (Smith/Dickinson) 6:13
4. Lost In A Lost World (Harris) 9:31
5. Days Of Future Past (Smith/Dickinson) 4:03
6. The Time Machine (Gers/Harris) 7:09
7. Darkest Hour (Smith/Dickinson) 7:20
8. Death Of The Celts (Harris) 10:20
9. The Parchment (Harris) 12:39
10. Hell On Earth (Harris) 11:19
Bruce Dickinson – laulu
Steve Harris – bassokitara
Nicko McBrain – rummut
Adrian Smith – kitara
Dave Murray – kitara
Janick Gers – kitara
Tuottajat: Kevin Shirley
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin | Levyhyllyt
The Writing On The Wall.
** **
Ruotsalainen laulaja-lauluntekijä José González (s. 1978) saa ulos neljännen studioalbuminsa. Local Valley julkaistaan 17. syyskuuta 2021. Se seuraa kiiteltyjä albumeita Veneer (2003), In Our Nature (2007) ja Vestiges & Claws (2015).
Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Devendra Banhartin, J.J. Calen ja Leonard Cohenin faneille.
José González | kotisivu
José González | Facebook
José González | Instagram
José González | Twitter
José González: Local Valley – kuiskaus hälyn keskellä | Levyhyllyt
Head On.
** **
Laulaja-lauluntekijä Lana Del Rey (s. 1985) palaa jälleen uudella albumilla, vain puolisen vuotta oivallisen Chemtrails Over The Country Clubin jälkeen.
Levyltä Blue Banister on julkaistu nimiraidan lisäksi ennakkoon ’Text Book’, ’Arcadia’ ja ’Wildflower Wildfire’. Albumi on ulkona 22. lokakuuta, LP-painos tosin julkaistaan jälkikäteen.
Lana Del Rey | Facebook
Lana Del Rey | Instagram
Lana Del Rey | Twitter
Arcadia.
** **
Pitkään odotettu Mastodon-albumi Hushed And Grim julkaistaan 29. lokakuuta 2021 – yli neljä vuotta Emperor Of Sandin jälkeen.
Hushed And Grim on vuonna 2000 perustetun Mastodonin kahdeksas studioalbumi. Uutuuslevyn ennakkoraitoina on julkaistu ’Pushing The Tides’ ja ’Teardrinker’.
Hushed And Grim
1. Pain With An Anchor
2. The Crux
3. Sickle And Peace
4. More Than I Could Chew
5. The Beast
6. Skeleton Of Splendor
7. Teardrinker
8. Pushing The Tides
9. Peace And Tranquility
10. Dagger
11. Had It All
12. Savage Lands
13. Gobblers Of Dregs
14. Eyes Of Serpents
15. Gigantium
Mastodon | kotisivu
Mastodon | Facebook
Mastodon | Instagram
Mastodon | Twitter
Pushing The Tides. Ohjaaja: Lorenzo Diego Carrera.
** **
Yhdysvaltalainen metallibändi Metallica julkaisi elokuussa 1991 Black Album -nimellä tunnetun tuplalevyn (2LP/CD) Metallica. 30 vuotta myöhemmin luvassa on suureksi menestykseksi nousseen albumin tribuuttilaitos The Metallica Blacklist.
Laajalla koostella kymmenet artistit erilaisista musiikin genreistä antavat yhteensä 53 näkemystä Metallica-albumin kahdestatoista alkuperäisbiisistä. Esimerkiksi ’Nothing Else Matters’ on mukana kahtenatoista esityksenä.
The Metallica Blacklist on ulkona striiminä 10. syyskuuta, 4CD ja 7LP-painokset 1. lokakuuta 2021. Albumin tuotot jaetaan levyllä vierailevien artistien valitsemiin hyväntekeväisyyskohteisiin.
Klassikkolevyn 30-vuotisjuhlat täydentyvät myös alkuperäislevytyksen Metallica [Black Album] uusilla painoksilla. Klassikkolevyn remasterit ovat ulkona 10. syyskuuta 2021.
Metallican itse tekemistä cover-versioiden rutistuksista kuuluisiin lienee 1987 julkaistu The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited. Tiivis EP sisältää inspiroituneita ottoja Budgien, Diamond Headin, Holocaustin, Killing Joken ja Mistfitsin klassikkobiiseistä.
Metallica | kotisivu
Metallica | Facebook
Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited – elonmerkkejä autotallista | Levyhyllyt
Metallica: Metallica [Black Album] – kun uusi musta oli uusi musta | Levyhyllyt
Sad But True – Jason Isbell And The 400 Unit.
** **
Poptähti Ed Sheeranin (s. 1991) neljäs studioalbumi = Equals tulee ulos 29. lokakuuta 2021. Se seuraa laulaja-lauluntekijän menestyslevyjä + Plus (2011), x Multiply (2014) ja ÷ Divide (2017). Tulevalta uutuusalbumilta on saatu ennakkoraidat ’Bad Habits’ ja ’Visiting Hours’. Syyskuun 10. ilmestyy Equalsin kolmas single ’Shivers’.
Ed Sheeran | kotisivu
Ed Sheeran | Facebook
Ed Sheeran | Instagram
Ed Sheeran | Twitter
Visiting Hours. Ohjaaja: Dan Massie.
** **
Elton Johnin (s. 1947) albumi The Lockdown Sessions sisältää 16 biisiä ja lukuisia artistivieraita. Elton John mainitsi 1.9. infossaan levyltä löytyvän ainakin country-, rap-, soul- ja dance-vaikutteita. Mukana on myös biisejä, joissa Elton John on ollut mukana vierailijana, ikään kuin sessiomuusikkona.
Elton Johnin 30. studioalbumin studioalbumin Wonderful Crazy Night (2016) ja soundtrackin Rocketman (2019) seuraaja The Lockdown Sessions on ulkona 22. lokakuuta 2021.
Elton John | kotisivu
Elton John | Facebook
The Lockdown Sessions
1. Elton John & Dua Lipa – Cold Heart (PNAU Remix)
2. Elton John, Young Thug & Nicki Minaj – Always Love You
3. Surfaces feat. Elton John – Learn To Fly
4. Elton John & Charlie Puth – After All
5. Rina Sawayama & Elton John – Chosen Family
6. Gorillaz feat. Elton John & 6LACK – The Pink Phantom
7. Elton John & Years & Years – It’s a sin (global reach mix)
8. Miley Cyrus feat. WATT, Elton John, Yo-Yo Ma, Robert Trujillo & Chad Smith – Nothing Else Matters
9. Elton John & SG Lewis – Orbit
10. Elton John & Brandi Carlile – Simple Things
11. Jimmie Allen & Elton John – Beauty In The Bones
12. Lil Nas X feat. Elton John – One Of Me
13. Elton John & Eddie Vedder – E-Ticket
14. Elton John & Stevie Wonder – Finish Line
15. Elton John & Stevie Nicks – Stolen Car
16. Glen Campbell & Elton John – I’m Not Go
Rina Sawayama & Elton John: Chosen Family.
** **
15. lokakuuta julkaistava studioalbumi Blessings And Miracles näyttää, että latin rockin suurbändi Santana on kovassa vedossa 2020-luvulla – reilusti yli 50 vuotta perustamisensa jälkeen. Kitaristi ja säveltäjä Carlos Santanan (s. 1947) johtamana yhtyeen taival jatkuu mm. laulaja-lauluntekijä Rob Thomasin (s. 1972) tähdittämänä.
Blessings And Miracles seuraa levyjä Shape Shifter (2012), Corazón (2014), Santana IV (2016) ja Africa Speaks (2019).
Santana | kotisivu
Santana | Facebook
Santana | Instagram
Santana | Twitter
Move. Ohjaaja: Matt Earl.
** **
Laulaja-lauluntekijä Sufjan Stevens (s. 1975) palaa lokakuussa kollaboraatiolla folkkari Angelo De Augustinen kanssa. Luvassa on vähemmän kiillotettua herkkyyttä kuin Stevensin studiolevyllä The Ascension (2020), toisaalta monimuotoisempaa materiaalia kuin ambientilla suurtuotannolla Convocations (2021).
Uutuusalbumi A Beginner’s Mind on ulkona 24. syyskuuta, vinyylinä 15. lokakuuta 2021.
Asthmatic Kitty Records | Facebook
Angelo De Augustine | Facebook
Sufjan Stevens | Facebook
Reach Out. Ohjaaja: Jessica Calleiro.
** **
Ensimmäinen The War On Drugs -albumi neljään vuoteen on ulkona 29. lokakuuta 2021. I Don’t Live Here Anymore jatkaa eteenpäin klassikkolevyistä Lost In The Dream (2014) ja A Deeper Understanding (2017).
Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Jonathan Wilsonin ja Neil Youngin faneille.
The War On Drugs | kotisivu
The War On Drugs | Facebook
The War On Drugs | Instagram
The War On Drugs | Twitter
Living Proof. Ohjaaja: Emmett Malloy.
** **
Kolme vuotta albumin Double Negative jälkeen julkaistaan uusi Low-levytys. Yhdysvaltalaisbändin kolmastoista studiolevy Hey What sisältää upean ennakkoraidan ’Days Like These’.
Low | kotisivu
Low | Facebook
Low | Instagram
Low | Twitter
Days Like These. Ohjaaja: Karlos Rene Ayala.
** **
Rakastettu walesilainen rockbändi Manic Street Preachers jatkaa komean kolmen vuoden takaisen Resistance Is Futilen jälkeen ultravoxiaanisella singlellä ’Orwellian’. Trion James Dean Bradfield, Nicky Wire ja Sean Moore neljästoista albumi The Ultra Vivid Lament julkaistaan 3. syyskuuta 2021.
Manic Street Preachers | kotisivu
Manic Street Preachers | Facebook
Manic Street Preachers | Twitter
Manic Street Preachers: Gold Against The Soul – sielukasta indierockia | Levyhyllyt
** **
Amerikkalaisen heavybändi Triviumin kymmenes albumi on ulkona 8. lokakuuta 2021. In The Court Of The Dragonin progehtava metalli jatkaa eteenpäin menestyslevyistä The Sin And The Sentence (2017) ja What The Dead Men Say (2020).
Trivium | kotisivu
Trivium | Facebook
Trivium | Instagram
Trivium | Twitter
Feast Of Fire. Ohjaaja: John Deeb.
** **
Legendaarinen progeyhtye Yes jatkaa eteenpäin ilman alkuperäisjäseniä. Vuonna 1968 perustetun bändin 22. studioalbumi julkaistaan 1. lokakuuta. The Quest seuraa vuonna 2014 julkaistua albumia Heaven & Earth.
Toimituksen lämmin suositus klassisen progen ystäville.
Yes | kotisivu
Yes | Facebook
Yes | Instagram
Yes | Twitter
The Quest
Steve Howe
Alan White
Geoff Downes
Jon Davison
Billy Sherwood
Anderson Bruford Wakeman Howe – kauneutta ja karnevaalia | Levyhyllyt
Yes: The Yes Album – yhtyeen ensimmäinen klassikko | Levyhyllyt
Yes: Fragile – progen herkkää ylivoimaa | Levyhyllyt
Yes: Talk – uusi uljas auringonnousu | Levyhyllyt
Dare To Know.
Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Neljännessä artikkelissa aiheena on Myanmar, entinen Burma.
YouTuben rinnalla Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetty Finna.fi-palveluun.
Lisää Harharetkiä YouTubessa
Espanja
Havaiji
Luxemburg
Norja
Papua-Uusi-Guinea
Québec
Ranska
Saksa
Suriname
Tšekki
Kymmenet tuhannet suomalaiset ovat käyneet Thaimaassa, mutta naapurimaa Myanmar, entinen Burma, on jäänyt useimmille tuntemattomaksi. Keväällä 2020 maa nousi uutisotsikkoihin, kun kenraalijuntta syrjäytti presidentti Aung San Suu Kyin. Huhtikuussa 2021 vanha hallitus perusti pakolaishallituksen, jonka jäsenet kenraalijuntta saman tien etsintäkuulutti. Nyt armeija pommittaa maaseutua, käynnissä on sisällissota.
Tämä ei ehkä ole paras hetki tutustua Myanmarin kulttuuriin. Päätin kuitenkin selvittää, millaista on tämän päivän myanmarilainen musiikki. Wikipediassa on suppea artikkeli ”Music of Myanmar”. Kirjastosta löytyy teos nimeltä Ampukaa artisti, jossa on hyvä artikkeli musiikin sensuurista Myanmarissa. Finna-hakemistosta löytyy lisää tietoa, mutta päätän siirtyä suoraan nettiin.
Myanmarin pääkielenä on burma, jolla on oma kirjaimistonsa. Internet tuntee senkin, mutta minua se ei paljon auta, kun en tunne kieltä. Turvaudun tuttuun konstiin: yhdistän YouTubessa hakusanat ”Myanmar” sekä vuorotellen ”songs”, ”popular songs”, ”new songs” tai ”hits”. Heti osuu, ja esiin tulee ”Top 10 Myanmar Hits Songs 2020”. Laulujen nimet ovat burmaksi, enkä tiedä millä kriteereillä ne on valittu, mutta kuulen melodista ja hyvin tuotettua musiikkia, jonka ei pitäisi karkottavaa edes suomalaisia radiokuuntelijoita.
Wikipedia kertoo, että rock-musiikkia kutsuttiin aikaisemmin Myanmarissa nimellä ”stereo” – ihan loogista. Siirryn siis YouTubeen ja teen haun ”Myanmar stereo songs”. Tuloksena on laaja kokoelma vanhoja hittejä. Niiden joukossa on myös cover-versioita kansainvälisistä menestyskappaleista, ja esimerkiksi laulu nimeltä
ေသခန္းျပတ္ပဲသူငယ္ခ်င္း ပုလဲ
osoittautuu yllättäen burmankieliseksi käännökseksi Kris Kristoffersonin klassikosta Sunday Mornin’ Comin’ Down.
Voitte itse kokeilla copy-paste-menetelmällä. Kaiken kaikkiaan tulos on nostalgisen kokoelma sikäläisiä rautalankayhtyeitä. Tiedot kappaleista ja esiintyjistä ovat enimmäkseen burmaksi. Päätän vielä testata, miten netti ymmärtää burmaa, ja kopioin hakukenttään sanan အၾကင္နာည. Google-haku toimii taas, ja päädyn sivulle, jolta löytyvät laulun sanat.
Lopetan tällä kertaa burman kielen opiskelun ja kaivaudun syvemmälle YouTubeen. Myanmarissa on useita vähemmistökansoja, joista suurimmat ovat shanit ja karenit. Kumpiakin on lähes yhtä paljon kuin suomalaisia, joten kyse ei ole ihan pienistä ryhmistä. Millaista on niiden musiikki? Nyt ei hakuteoksista ole apua. ”Shan songs” osoittautuu erityisen ongelmalliseksi, sillä Intiassa vaikuttaa suosittu elokuvatähti nimeltä Shaan, ja vaikka hän kirjoittaakin nimensä kahdella a:lla, YouTuben algoritmit tyrkyttävät koko ajan hänen videoitaan.
Pitkän selauksen jälkeen intialainen devanagari-kirjaimisto vaihtuu lopulta burmalaiseen, ja pääsen shan-kansan pariin. Vastaan tulee YouTube-kanava nimeltä ”Hark tai song”. ”Tai” on shanien omakielinen nimi. Videolla on melodista pop-rockia soittava bändi, joka voisi menestyä pienemmillä suomalaisilla festivaalillakin. Taustakuvassa näkyy kuitenkin kivääriä pitelevä sissi, ja yleisö heiluttaa innokkaasti shan-kansan lippua. Kelta-vihreä-punainen tunnus muistuttaa muuten Liettuan lippua, mutta keskellä paistaa shanien valkoinen aurinko.
Jätän shanit ja siirryn etsimään kareneita. Turvaudun taas vanhaan konstiin ja teen YouTubessa haun ”Karen songs”. Internetillä näyttää olevan tärkeä rooli roolin karenien kulttuurissa. ”Karen Music Channel” on paikallisen popmusiikin oma kanava, jolta löytyy satoja videoita. Ne ovat ammattimaisesti tuotettuja musiikkivideoita, joissa esiintyy nuoria laulajatähtiä maaseutuympäristössä. Katselumäärät ovat kuitenkin niin pieniä, että niillä täytyy olla muitakin jakelukanavia.
YouTubesta löytyy runsaasti muutakin kareninkielistä aineistoa. Haku ”Karen movies” nostaa esiin filmin nimeltä Ka Pla Oo flies from plane – karen funny movie. Video on ladattu YouTubeen hiljattain, 6. toukokuuta 2021, ja se alkaa todellisentuntuisella kohtauksella, jossa ryhmä kyläläisiä pakenee henkensä edestä pommikoneita. Kun on juuri lukenut lehdistä uutisia Myanmarin armeijasta pommittamassa karen-kyliä, kuvauksessa on vahva realismin tuntu. Tämä taitaa kuitenkin olla fiktiota, tosin filmin hauskuus menee minulta ohi.
Karen songs nostaa esiin myös videoita, joissa sota on oikeasti läsnä. Karen hip hop song on ladattu YouTubeen huhtikuussa 2021. Ryhmä suunnilleen kymmenvuotiaita poikia räppää pakolaisleirin kaatopaikalla. Rebuild Our Kaw Thoo Lei on suunnattu ulkomaisille katsojille, laulu on tekstitetty kotitekoisella englannilla. Outo yhdistelmä nykyaikaa ja historiaa: TohPahDoh, BigBird, EMD, MicroboyZ, Tigger ja Eh Soe Ku räppäävät norsujen selästä karenien sorrosta.
Myanmarilaisen YouTuben selailu on hämmentävä kokemus. Tuntuu kuin olisin täysin kielitaidottomana ja ilman karttaa joutunut keskellä myanmarilaista maaseutukaupunkia. Yhdelle aukiolle on pystytetty konserttilava, harrastajakitaristi virittelee pihassa soitintaan. Kaupungin laidalla tulee vastaan ryhmä aseistettuja sotilaita. Kaikki maan poliittiset ryhmät käyttävät aktiivisesti internetiä.
Vaikka paikallisilla kielillä tehdyt videot on ensisijaisesti suunnattu kotiyleisölle, koko maailma voi katsella pari päivää sitten nettiin ladattuja kuvia joen varrella makaavista ruumiista. Ryhmillä on omat YouTube-kanavansa. Mizzima TV on pakolaishallituksen äänitorvi, KNU KNLA edustaa ”Karenien vapautusarmeijaa”. Vain Myanmarin viralliselle TV:lle on käynyt samoin kuin eräälle tunnetulle ex-presidentille: sen tili on suljettu.
Pekka Gronow
Myanmarin musiikkisensuurista on artikkeli teoksessa
Ampukaa artisti! Musiikkisensuuri nykypäivänä Toimittaja Marie Korpe & kääntäjä Hanna Sola, 265 sivua | Like 2006
Burma’s Pop Music Industry – Creators, Distributors, Censors Heather MacLachlan, 221 pages | University of Rochester Press 2013
The Garland Encyclopedia Of World Music Volume 4 – Southeast Asia Editors Terry E. Miller & Sean Williams, 1024 pages | Garland 1998
Artikkelin YouTube-linkit tarkistettu 24.6.2021. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kiitokset karttapallon lainaamisesta, Mikko Luukko.
Tuomas Pelttari
