Näyteikkuna

| Kirjoittaja:
Vastaa
Tuomas Pelttari

Tuomas Pelttari

Musiikki kuuluu kaikille on blogi, jossa julkaistaan musiikkikirjastoihin läheisesti liittyviä kirjoituksia, haastatteluita, henkilökuvia ja yleisiä kuulumisia. Foorumi on tarkoitettu erityisesti musiikkikirjastoammattilaisen vapaaksi keskusteluareenaksi, jossa voidaan julkaista hieman pidempiäkin tekstejä. Mitä asiakaslähtöisempi aihe, sitä parempi. Olet tervetullut kirjoittamaan ja keskustelemaan. Voit kommentoida artikkelia klikkaamalla otsikon viereistä puhekuplaa.

Kirjoituksia tuodaan esiin Musiikkikirjastot.fi:n kautta. Voit löytää blogiin esimerkiksi Musiikin ytimestä, Facebookin Musiikkikirjastolaisista tai Twitteristä @Musakirjastot.

Vuoden 2018 parhaat uusintajulkaisut – Greenslade

| Kirjoittaja:
Vastaa

Musiikkikirjastot.fi käy läpi vuoden 2018 parhaita uusintajulkaisuja. Pääset albumiotsikosta valmiiseen hakuun Finna.fi:ssä. Kysy levyjä kotikirjastostasi. 

Greenslade: Greenslade | Bedside Manners Are Extra | Spyglass Guest (Cherry Red Records/Esoteric Recordings, 1973–1974/2018)

Greenslade tunnetaan Suomessa kenties heikommin kuin Yes, Genesis tai King Crimson. Nykyisiä ja tulevia Greenslade-faneja hellitään nyt hyvin toimitetuilla uusintajulkaisuilla kun vuonna 1973 alkanut albumituotanto tulee ulos uudestaan.

Debyyttialbumin aikaan vuonna 1973 Greensladen musiikki lipui paikoin hyvin lähellä suomalaista Wigwamia. Biisien rakenne, pakottomuus ja jännällä tavalla vaatimattoman oloinen tyylikkyys heijastelivat sekä Jukka Gustavsonin että Jim Pembroken musiikkinäkemystä. Jos et tunne Dave Greensladen ja Dave Lawsonin sävelteoksia ja pidät suomiprogen klassikoista Fairyport ja Being, niin Greenslade saattaa olla mukava yllätys.

Debyyttilevy Greenslade saa uusintapainokseen mukaan alkuvuodesta 1973 taltioituja BBC Radio One -äänityksiä. Puoliksi instrumentaalisen Bedside Manners Are Extran rocksinfonisempi ote on laajennettu yhdellä DVD-levyllä. Canterburyn kaiut, leikillisyys ja hetkelliset Yes-yhtäläisyydet tuntuvat muutenkin kuin Roger Deanin kansitaiteen kautta. Myös kolmosalbumi Spyglass Guest on laajennettu kahden levyn mittaan.

Tuomas Pelttari

Vuoden 2019 parhaat uusintajulkaisut – Prefab Sprout

| Kirjoittaja:
Vastaa

Musiikkikirjastot.fi käy läpi vuoden 2019 parhaita uusintajulkaisuja. Pääset albumiotsikosta valmiiseen hakuun Finna.fi:ssä. Kysy levyjä kotikirjastostasi. 

Prefab Sprout: I Trawl The Megahertz (2003/2019)

Brittimuusikko ja Prefab Sprout -yhtyeen sielu Paddy McAloon taiteili faneille sooloalbumin vuonna 2003. McAloonin nimellä kulkenut levytys julkaistiin vihdoin vuonna 2019 uusina CD- ja LP-painoksina. Tekijänimi on vaihtunut – kuten asiaan kuuluu – Prefabiksi, ja I Trawl The Megahertz tuntuu loisteliaammalta kuin koskaan.

Levypuoliskon mittaisella nimiraidalla alkava I Trawl The Megahertz tuntuu alkuun hankalasti hahmotettavalta. Moderni taidemusiikki yhdistyy milesdavismaiseen maalailuun, naisen monologiin ja yllättävän tunnistettaviin Prefab-elementteihin. Kokonaisen albumimitan kanssa tuntuu käyvän niin ettei huomaa kuuntelevansa instrumentaalista sävelteosta.

’King Of Rock And Roll’ on tästä kaikesta megahertsien päässä, eikä popmusiikin kaipuu unohtuu. Niin hienosti kaiken haikeus peittää kuulijan alleen. ’Esprit De Corps’ hyökkää kuin onnellinen panssarivaunu läpi ihmisen puolustuksen. Kokemus on ällistyttävä. Kaihoisiin puhaltimiin nojataan paljon, samoin mestarilliseen rytmiikkaan. ’Orchid 7’ tuo mieleen Steve Reichin magian. ’We Were Poor…’ on kuin täydellistä elokuvamusiikkia itse hahmottelemaasi käsikirjoitukseen. Niin on myös päätösraita …But We Were Happy.

Säveltäjä Paddy McAloon (s. 1957) välttää julkisuutta ja some-eloa. Yhtä vetäytynyttä on tuntunut olevan uuden musiikin julkaiseminen. Hidas tahti takaa laadun, mutta faneilla on totisesti ollut odottamista. Debyyttialbumista Swoon (1984) lähtien levyjä on tullut ”vain” kymmenen, viimeisimpänä loistelias paluualbumi Crimson/Red (2013). Prefabin ystävien kyltymätön musiikinjano johtuu korkean tason lisäksi siitä, että McAloon on tiettävästi tehnyt useita julkaisemattomia levyjä. Katkeransuloisesti meidän on yhä kestettävä odotusta, aivan kuin Paddy kuiskaisi hiljaa: ”Sometimes less is more”.

Tuomas Pelttari

Vuoden 2018 parhaat uusintajulkaisut – osa 6

| Kirjoittaja:
Vastaa

Musiikkikirjastot.fi käy läpi vuoden 2018 parhaita uusintajulkaisuja. Pääset albumiotsikoista valmiiseen hakuun Finna.fi:ssä. Kysy levyjä kotikirjastostasi. 

Leevi And The Leavings: LP-remasterit Raparperitaivaasta Hopeahääpäivään (Svart Records, 2018)

Leevi And The Leavings: Raparperitaivas (1991/2018).Leevi And The Leavings -yhtyeen säveltäjä, sovittaja, multi-instrumentalisti ja tuottaja Gösta Sundqvistin elämänura ja sävellystyö pääsi hienosti esiin vuonna 2018. Ylen tuottama kuunnelmasarja Itkisitkö onnesta? toi Sundqvistin tarinankerrontakyvyn ja musiikiliset intohimot vetävästi framille.

Huipputuotantoa olivat myös Svart Recordsin LP-julkaisut Leevi And The Leavingsin albumeista. Niitä julkaistiin vuoden 2018 aikana tuotannon jälkimmäinen puolisko, kahdeksan viimeistä levyä. Osa levytyksistä tuli ulos ensimmäistä kertaa vinyylipainoksena. Ensimmäiset kahdeksan levyä (mukaan lukien joululevy Varasteleva joulupukki) julkaistiin LP-remastereina jo 2017.

Leevi And The Leavings: Hopeahääpäivä (2003).Svart Records toi uusiin painoksiin merkittävän määrän lisäinformaatiota. Timo Kalevi Forss on toimittanut kansiteksteihin haastatteluja bändin jäsenten kanssa. Lauluntekijä Sundqvist (1957–2003) ei valitettavasti voinut olla äänessä, mutta Niklas Nylund, Juha Karastie ja Risto Paananen avaavat biisien ja levytysten taustoja kiitettävästi. Levyjen saatetekstien lähteenä on Forssin kirjoittamaa elämäkerta Gösta Sundqvist – Leevi And The Leavingsin dynamo (Into, 2017). Toimituksen lämmin suositus myös Forssin tekemälle elämäkerralle.

Manic Street Preachers: This Is My Truth Tell Me Yours (Epic, 2018)

Manic Street Preachers: This Is My Truth Tell Me Yours (1998/2018).Brittiläisen rockin kannanottaja Manic Street Preachers ei sammaloidu. Ansiokas albumituotanto jatkuu 2010-luvulla: uusimmat levytykset Futurology (2014) ja viime kesänä julkaistu Resistance Is Futile iskevät hienosti. Manicsien kanssa kannattaa viettää aikaa myös vanhempien klassikkojen kautta. Niitä on julkaistu viime vuosina uudestaan kiitettävästi.

Manicsien nousu tennari-indien kenties suurimmaksi bändiksi pedattiin aiempaa seesteisemmällä otteella. Tämä oli pieni yllätys – takana kun oli räväkät albumit The Holy Bible ja Everything Must Go. Taustalla vaani myös Manicsien kitaristi-ikoni Richey Edwardsin katoaminen. Bändi ponnisti kuitenkin varjoista eteenpäin triona. Vuonna 1998 julkaistu This Is My Truth Tell Me Yours sai hyvää nostetta klassikkosinglellä ’If You Tolerate This Your Children Will Be Next’. James Dean Bradfieldin laulama tiukka asia-aines oli äkkiä ikään kuin mainstreamia. Nicky Wiren tekstit kukoistavat kauniiden sovitusten keskellä kenties vielä komeammin kuin 20 vuotta sitten.

Juhavuoden kunniaksi This Is My Truth Tell Me Yours julkaistiin 3CD-painoksena, jossa on mukana komea kuvakirjaosio. Klassikko sai myös uuden 2LP-painoksen. Kysy levyjä kirjastostasi.

Tuomas Pelttari

Vuoden 2018 parhaat uusintajulkaisut – osa 5

| Kirjoittaja:
Vastaa

Musiikkikirjastot.fi käy läpi vuoden 2018 parhaita uusintajulkaisuja. Pääset albumiotsikoista valmiiseen hakuun Finna.fi:ssä. Kysy levyjä kotikirjastostasi. 

Eppu Normaali: Aknepop (Svart Records, 2018)

Eppu Normaali: Aknepop (1978/2018).Ylöjärvellä 1970-luvun puolivälissä perustuksiaan luonut Eppu Normaali pääsi levyntekoon Epe Heleniuksen ja Poko Rekords -yhtiön kautta. Debyyttialbumi Aknepopin kantta koristi  kesällä -78 Rocky Horror Picture Show’n henkeä muistuttava bändilogo. Seppo Pietikäisen taiteellisten bändikuvien alta paljastui Mikko Saarelan kirjoittamaa hurttia huumoria ja kypsää biisimateriaalia Ramones-hengessä: ’Diggaan itseäni’, ’Oi maa’, ’Poliisi pamputtaa’ ja Mikko Pantse Syrjän tekstittämä singleklassikko ’Poliisi pamputtaa taas’. Problems?, Se, Kollaa kestää, Sehr Schnell, Pelle Miljoona & N.U.S. ja Eput – suomalainen punk rock voi hyvin vuonna 1978.

Svart Records panosti Eppu-debyytin uusintajulkaisuun: LP-levyn avattava gatefold-kansi ja 20-sivuinen liitevihko tekevät Aknepopin 40-vuotisjuhlajulkaisusta tuoreen kokemuksen.

Aknepop
Martti Syrjä – laulu
Aku Syrjä – rummut
Mikko Saarela – bassokitara
Mikko Syrjä – kitara
Juha Torvinen – kitara
Tuottajat: Timo Huovinen ja K. E. Helenius

PS. Samaan aikaan Aknepopin kanssa Svart julkaisi varhaista tuotantoa Pokon toiselta varhaiselta kiinnitykseltä: Popedan ensialbumi sai odotetun uusintapainoksen.

John Lennon: Imagine (2018)

John Lennon: Imagine – Ultimate Collection (2018).John Lennonin ja Plastic Ono Bandin klassikkoalbumi Imagine ilmestyi alun perin syksyllä 1971. The Beatlesin suuren biisintekijäkaksikon Lennon/McCartney puolisko nousi Imaginella mainstreamiin myös sooloartistina.

Popmaiselta rocklevyltä irtosi monta klassikkoa: ’Crippled Inside’, ’I Don’t Wanna Be A Soldier Mama I Don’t Wanna Die’, ’Gimme Some Truth’, ’How Do You Sleep?’ sekä kauneuden huipentumat ’Jealous Guy’, ’Oh My Love’ ja ’Imagine’.

Vuonna 2018 julkaistiin perusteelliset uusintapainokset: 2LP, 2CD ja boksiversio. Ultimate Collection sisältää 120-sivuisen kirjan lisäksi neljä CD:tä ja kaksi Blu-ray-levyä.

Pet Shop Boys: Please | Actually | Introspective | Behaviour | Very | Bilingual Further Listening (2018)

Pet Shop Boys: Introspective – Further Listening 1988–1989 (2018).Brittiläisen popmusiikin suurin duo Pet Shop Boys sai vuonna 2018 ulos lisää remastereita. Vuoden mittaan nähtiin Neil Tennantin ja Chris Lowen kuusi ensimmäistä albumia uusina LP-painoksina. Samalla vanhat loppuunmyydyt Further Listening -painosten jakelu korvattiin ehommilla CD-laitoksilla.

Pet Shop Boys: Actually (2018).Remasterit ovat tervetulleita, koska PSB-diskografia on monin paikoin loistelias. Loppukesästä 2018 julkaisuvuorossa olivat uusitut Behaviour (1990), Very (1993) ja Bilingual (1996) Jo kevääksi tuli ulos kolmikko Please, Actually ja mm. Trevor Hornin kanssa tuotettu Introspective (1986–1988). Jokaisen CD:n mukaan on pakattu arvokasta lisämateriaalia Edistyneelle Kuulijalle. Eli Pet Shop Boys -faneille tasokasta ja supertärkeää lisäsettiä.

Tuomas Pelttari

Vuoden 2018 parhaat uusintajulkaisut – osa 4

| Kirjoittaja:
Vastaa

Musiikkikirjastot.fi käy läpi vuoden 2018 parhaita uusintajulkaisuja. Pääset albumiotsikoista valmiiseen hakuun Finna.fi:ssä. Kysy levyjä kotikirjastostasi. 

David Bowie: Loving The Alien [1983–1988] (Parlophone 2018)

DavidBowie: Loving The Alien (2018).Häkellyttävän komea paketti juuri sitä Bowieta, jota välillä haukutaan. Toisin kuin sana on käynyt, albumit Let’s Dance, Tonight ja Never Let Me Down ovat liki tulvillaan loistobiisejä. Levyt ovat toki epätasaisia, mutta miten vastustaa klassikoita ’China Girl’, ’Ricochet’, ’Loving The Alien’, ’Time Will Crawl’ tai makeita leffatunnareita ’Absolute Beginners’ tai ’When The Wind Blows’? Ei mitenkään.

CD- ja LP-bokseilla on arvokkaita lisäherkkuja. Kaunein on Never Let Me Down 2018, vuoden -87 albumin täydellinen muodonmuutos. On vaikea uskoa todeksi miten valloittavalla tavalla akustisempi ja maanläheisempi – ja välillä ambientimpi – ote puree samoihin biiseiin yli 30 vuotta jälkeenpäin. Se pitää kokea itse.

Marillion: Clutching At Straws | Brave Deluxe Editions

Marillion: Clutching At Straws (1987/2018).Brittiläinen proge saattoi olla 80-luvun alkupuoliskolla mainstreamista poispäin, mutta Marillion muutti kurssia. Vokalisti/tarinankertoja Fish keulakuvanaan Marilion teki neljä albumia, ja bändi jatkaa edelleen laulaja Steve Hogarthin kanssa.

Viime vuonna Misplaced Childhoodista (1985) alkanut kierros Marillion-uusintajulkaisuja eteni 2018 kahden klassikon verran. Clutching At Straws on Fish-kauden komein albumi, Brave yksi Hogarth-kauden hienoimmista. Uusia remiksauksia on työstänyt Steven Wilsonin lisäksi Andy Bradfield, Avril Mackintosh ja Michael Hunter (livetaltioinnit). Tulokset ovat häikäiseviä.

Marillion: Brave (1994/2018).Marillion pystyi tekemään Misplacedin seuraajaksi hienon albumin, suurista paineista huolimatta. Levy-yhtiö kaipasi Kayleigh-hitille jatkoa, mutta Clutchingin ensimmäinen single ’Incommunicado’ oli hienoa progeiloittelua. Monilta saattoi jäädä huomaamatta nelosalbumin kauniit ’Warm Wet Circles’ ja ’Sugar Mice’, molemmat Marillion-draamaa kovimmillaan.

Seitsemäs Marillion-levy Brave (1994) nousee Steven Wilsonin uudella miksauksella kovemmaksi kuin koskaan. Pitkä albumi on käsitelty lähestyttävämmäksi, soonisesti erotellummaksi teokseksi. Tämä on kuulijalle avuksi. ’Living With A Big Lie’, ’Runaway’, ’Hollow Man’ ja pidemmin polvelevat eepokset ovat nyt parhaimmillaan, kaikkine dynamiikanvaihteluineen. Esimerkiksi ’Goodbye To All That/Wave/Mad/The Opium Den/The Slide/Standing In The Swing’ iskee erittäin lujaa.

Tuomas Pelttari

Vuoden 2018 parhaat uusintajulkaisut – osa 3

| Kirjoittaja:
Vastaa

Musiikkikirjastot.fi käy läpi vuoden 2018 parhaita uusintajulkaisuja. Pääset albumiotsikoista valmiiseen hakuun Finna.fi:ssä. Kysy levyjä kotikirjastostasi.

Wigwam: 50th Anniversary Remasters (Svart Records, 2018)

Wigwam: Nuclear Nightclub (1975/2018).Suomalaisen progen suurbändi Wigwam vietti perustamisensa 50-vuotisjuhlaa komealla konserttisarjalla. Alun perin Wigwam Experience -nimellä mainostettu kiertue oli lopulta aidosti Wigwam kun Jim Pembroke ilmoitettiin mukaan keikkakokoonpanoon. Syys-lokakuussa 2018 Pembroke ja Jukka Gustavson soittivat ja lauloivat vuosikymmenten jälkeen samalla lavalla, rinnallaan Rekku Rechardt, Esa Kuloniemi, Jan Noponen ja Pave Maijanen.

Ennen konserttisarjaa alkoi Svart Recordsin sarja Wigwam 50th Anniversary Series, jossa erityisesti deep pop -kauden Wigut tulivat esiin uudestaan. Kuuden seiskatuumaisen sinkkuboksia seurasivat Nuclear Nightclub, Lucky Golden Stripes And Starpose ja Dark Album päivitettyinä 2LP- ja 2CD-painoksina. Alkuvuodesta oli julkaistu Pembroken LP-remasterit: Wigwam-muusikot säestivät solistin sooloalbumeja Pigworm, Corporal Cauliflowers Mental Function sekä ”salanimellä” Hot Thumbs O’Riley tehtyä Wicked Ivorya. Myöhemmin vuorossa olivat Wigujen viimeiset albumit ja (sarjan ulkopuolella) Pekka Pohjolan suurteokset Pewit ja Views. Suomalaisen progen klassikot olivat heränneet uuteen vinyyliaikaan, Love Recordsin julkaisuista superisti päivitettyinä.

Mansun: Attack Of The Grey Lantern (Sanpper/Kscope, 1997/2018)

Mansun: Attack Of The Grey Lantern (1997/2018).Brittiläinen indie rock oli suurelta osin jo mainstreamia vuonna 1997. Yksi menestyneimmistä yrittäjistä oli Mansun, joka oli julkaissut muutaman singlen ennen debyyttialbumia. Alkuvuodesta 1997 ilmestynyt Attack Of The Grey Lantern iski lujaa, kuin 90-lukulaisten britti-indiefanien ikioma Sgt. Pepper. Psykedeeliset sävyt ja syvänteet, jousien rehevyys, modernien sovitusten ja tekstien rohkeus, laulaja/säveltäjä Paul Draperin vahva karisma..

Attack Of The Grey Lantern on yhä vastustamatonta kamaa: The Chad Who Loved Me, Egg Shaped Fred, Taxloss, Wide Open Space… Mansunin debyytin aura kirkastui entisestään kun Kscopen tuottamat uusintapainokset ilmestyivät. Neljän levyn boksi tuo esiin harvinaisuuksia ja liveraitoja vuodesta 1995 lähtien.

Fleetwood Mac: Fleetwood Mac (Warner Bros. 1975/2018)

Fleetwood_Mac: Fleetwood_Mac (1975).Brittibändi Fleetwood Mac eli totuuden hetkiä vuonna 1974 kun kitaristi/laulaja Bob Welch lähti. Kulman takana odotti kuitenkin jotain aivan uutta: yhdessä jo levyttäneet jenkkimuusikot Stevie Nicks ja LIndsey Buckingham pyydettiin mukaan, ja he liittyivät molemmat Fleetwood Maciin. Kuin uudelta alulta tuntuva Fleetwood Mac oli valmis varsin nopeasti.

Nicks ja Buckingham ikään kuin siirsivät Fleetwoodin lopullisesti blues rockista. Ehkä ei aivan riskitöntä, mutta lopputulos on huimaava. Amerikkalainen ilmavuus, Keith Olsenin ja Buckinhamin kuulas tuotanto ja musiikin selittämätön helppous vaikuttivat Christine McVien, Mick Fleetwoodin ja John McVien musiikintekoon merkittävästi. Kesällä -75 julkaistulle albumille päätyivät mm. klassikot Rhiannon, Monday Morning, Over My Head, Say You Love Me ja Landslide. Blues rockin airueesta tuli uuden kokoonpanon avulla säkenöivästi poppaava rockbändi, jossa oli särmää. ja Fleetwood Macistä tuli bändin oma White Album. Levy joka on irtiotto, riskinotto ja voitto.

Tuomas Pelttari

Vuoden 2018 parhaat uusintajulkaisut – osa 2

| Kirjoittaja:
Vastaa

Musiikkikirjastot.fi käy läpi vuoden 2018 parhaita uusintajulkaisuja. Pääset albumiotsikoista valmiiseen hakuun Finna.fi:ssä. Kysy levyjä kotikirjastostasi. 

Liz Phair: Girly Sound To Guyville – The 25th Anniversary Box Set (Liz Phair, 2018)

Liz Phair: Girly-Sound To Guyville (2018).Yhdysvaltalainen muusikko ja laulaja-lauluntekijä Liz Phair (s. 1957) nousi esiin ensialbumilla Exile In Guyville. Debyyttilevy nousi vuonna 1993 merkkitapaukseksi. Phair toi lähelle mainstreaminrockin rajoja rikkovaa piittaamattomuutta. Kolkonkauniin klangin ja melodisen otteen yhdistäminen suorapuheisuuteen toimi. Kahdenkymmenenviiden vuoden ikäisenä Phairin maailma on yhä vangitseva.

3CD-koosteelta löytyy myös Girly-Sound -tittelillä tehtyjä varhaisia demonauhotuksia, jotka Phair julkaisi kasetteina ennen Exile In Guyvilleä. Phair jatkoi Guyvillestä eteenpäin albumeilla Whip-Smart (1994), whitechocolatespaceegg (1998), Liz Phair (2003), Somebody’s Miracle (2005) ja Funstyle (2010).

Stone: Stone & No Anaesthesia! (Svart Records, 2018)

Stone: Stone (1988/2018).Keravalta Suomen thrash-metallikuninkaaksi 1980-luvulla ponnistanut Stone oli voimaannuttava kokemus monille 80-luvun lopulla nuoruuttaaan eläville. Bändin suurimmat albumiklassikot Stone ja No Anaesthesia! ovat yhä suomalaisen heavy rockin peruskamaa. Metalli muuttuu, mutta Mikko Karmilan tuottamat klassikot kestävät vuosikymmenestä toiseen.

Stone: No Anaesthesia! (1989/2018).Levykaksikko Stone ja No Anaesthesia! on täynnä imukkaita ja innovatiivisia biisejä, joissa uskalletaan luottaa sekä kuulijaan että bändin kykyihin. Basisti/laulaja Janne Joutsenniemen ja kitaristi Roope Latvalan musiikkiharrastuneisuus heijaistui Stonen tuotantoon alusta loppuun, läpi neljän studioalbumin. Rumpali Pekka Kasarin lisäksi Stonen kahdella ensimmäisellä albumilla kuullaan kitaristi Jiri Jalkasta.

Stonea on ehditty remasteroida CD-formaatissa jo aiemmin, mutta Svartin vinyyliremasterit julkaistiin vasta debyyttialbumin 30-vuotisjuhlaan. Ari Väntänen kokosi bändin historian kirjaksi Stone (Like, 2018) ja Svart Recordsin uusintajulkaisut koostettiin myös vinyyliboksiksi Light Entertainment – Complete Early Works. Juhlavuoden kruunasi Keravan kaupunki. Se juhlisti Stonea muistomerkillä.

Momus: Create 1 – Procreate: In Youth Is Pleasure, Momus 1987–1989 (Cherry Red Records, 2018)

Momus: Create 1 (2018).Muusikko Nicholas Currien visio tuntuu iskevältä vaikka vuosikymmenet vierivät. Currie ja Momus venyttelevät estoitta popmusiikin ironisimmissa vesissä ammentaen matkalla Chris Lowea, Marc Almondia ja Frank Toveyta lähellä olevista musiikkimaailmoista.  Kolmen CD:n kooste Create 1 – Procreate kokoaa rohkeita levytyksiä 80-luvun lopulta, The Poison Boyfriendistä lisäraitojen kautta Don’t Stop The Nightiin.

Momus on aina kiinnostava musiikkikontakti niille jotka uskautautuvat. Kosketus saattaa viedä mukanaan, Momus kun voittaa riemukkuudessaan puolelleen. Currien (s. 1960) taiteellinen voittokulku on jatkunut huikeana. Vuonna 2018 Momus-diskografia sisältää yli 30 studioalbumia.

Tuomas Pelttari

Vuoden 2018 parhaat uusintajulkaisut – osa 1

| Kirjoittaja:
Vastaa

Musiikkikirjastot.fi käy läpi vuoden 2018 parhaita uusintajulkaisuja. Pääset albumiotsikoista valmiiseen hakuun Finna.fi:ssä. Kysy levyjä kotikirjastostasi. 

The Beatles: The Beatles And Esher Demos

’The White Album’ eli legendaarinen Valkoinen Tupla ilmestyi Esher-demoilla laajennettuna versiona syksyllä 2018 – jatkoksi Sgt. Peppersin viimevuotisille remastereille.

50-vuotisjuhlistukseen tehdyt The Beatles 3CD, 4LP ja Blu-rayn sisältävä kuuden levyn boksiversio laajentavat 30 biisiä pitkää rikasta runsaudensarvea, josta löytyy ammennettavaa ikuisesti. Tuottaja Giles Martin teki uuden miksaustyön isänsä George Martinin alkuperäistä tuotantojälkeä kunnioittaen.

Esher-demot ovat kiinnostava lisäulottuvuus Lennonin, McCartneyn, Harrisonin ja Starkeyn varsin kaverilliseen maailmaan vuonna 1968. Uusintajulkaisut ansaitsevat erityismaininnan albumin tekoa, julkaisua ja vaikutusta valaisevistat esseistä, joiden toimitus on huippua.

Kate Bush: Remastered Part I (Noble & Brite, 2018)

Laulaja-lauluntekijä Kate Bushin uudet albumiremasterit ovat vihdoin saapuneet. Ensimmäiseen boksiin tuodut levytykset The Kick Inside, Lionheart, Never For Ever, The Dreaming, Hounds Of Love, The Sensual World ja The Red Shoes ovat brittiläisen popmusiikin DNA:ta, korvaamaton osa musiikkihistoriaa ajalta 1978–1993.

Bushin (s. 1958) seitsemän ensimmäistä albumit havainnollistavat hienosti Bushin poikkeuksellista artistista menestystä, lauluntekijyyttä ja tuotantotyön nopeaa jalostumista.

Kahden CD-boksin lisäksi Fish People/Noble & Brite julkaisivat Bushin remasterit yhteensä neljänä LP-boksina. Lisäksi koko diskografia tuli ulos erillisinä – sekä CD- että LP-formaatissa.

Metallica: …And Justice For All

Ällistyttävän kirpeän thrashmetallin ja luovan melodisuuden yhdistänyt …And Justice For All kasvoi Metallica-fanien kesken tärkeäksi sukupolvikokemukseksi vuodesta 1988 lähtien.

Muhkea Master Of Puppets -soundi oli vaihtunut kireän kuivaan kuminaan, mikä korosti rumpusoundeja ja kitaroita yli bassoraitojen. Legendaarinen biisimateriaali ei kuitenkaan kärsinyt tuotantoratkaisuista. Päin vastoin: Justice on monille mitä rakkain albumi ehkä sitä dynaamisinta Metallicaa. Helsingin-keikan muistot säilyvät. Eikä Jason Newstedin basso kuulu biiseissä vieläkään.

Jo vuonna 2017 julkaistua:

Bruford: Seems Like A Lifetime Ago | 1977–1980

Yesistä ja King Crimsonista kenties lähimmin tunnettu rumpali ja säveltäjä Bill Bruford (s. 1949) teki 1970-luvun lopulla jännittävää musiikkia. Instrumentaaliprogen kulttibändiksi noussut Bruford oli tasokasta sävellystyötä ja intohimoista toteutusta täyteläisimmillään. Fuusiota ja progea täynnä oleva Seems Like A Lifetime Ago tuo Bruford-albumit Feels Good To Me, One Of A Kind, Gradually Going Tornado ja The Bruford Tapes uusien miksauksien avulla uuteen huippuun. Toimitus suosittelee lämpimästi myös aiemmin julkaisemattomia nelosalbumin sessioita.

Tuomas Pelttari

Musiikin yhteiset verkkopalvelut esiin – Musiikkikirjastot.fi:n juliste kirjastoon printtinä ja infotelkkarikuvana

| Kirjoittaja:
Vastaa

Uusi juliste julkaistu 22.10.

Musiikkikirjastot.fi:n asiakastiedotukseen suunnatun julisteen uusin painos valmistui lokakuussa 2018. Kuvitus myötäilee Kirjastokaistan tekemää mainosvideota, joka julkaistiin elokuussa. Syksyllä julkaistu uusi juliste korvaan vuoden 2017 painoksen.

Infotelkkariin ja printtiin

Julisteesta on saatavana printtiversion lisäksi infotelkkariin sopiva kuva. Löydät julisteet Materiaalipankista. Infotelkkariin sopiva julistemalli löytyy pystykuvana. Uusi vaakakuva saadaan jakeluun lähiaikoina.

Valmiita printtijulisteita voit kysyä suoraan toimitukselta: tuomas.pelttari@kirjastot.fi.

Musiikkikirjastot.fi:n uusi juliste julkaistiin lokakuussa 2018. Löydät printattavan ja infotelkkariin sopivan kuvan Materiaalipankista.

Musiikkikirjastot.fi:n uusi juliste julkaistiin lokakuussa 2018. Löydät printattavan ja infotelkkariin sopivan kuvan Materiaalipankista.

Suomen musiikkikirjastoyhdistys: musiikki kuuluu kirjaston palveluihin

| Kirjoittaja:
Vastaa

Musiikki kuuluu kirjaston palveluihin
HS Mielipide 17.10.2018

Suomen musiikkikirjastoyhdistys kommentoi Vesa Sirénin lehtijuttua (Onko nolla levyä tarpeeksi? HS Kulttuuri 26.9.2018). Sirénin aiheena oli Helsingin Kirjasto 10:n äänitekokoelman siirtäminen keskustakirjasto Oodin sijasta Pasilan kirjastoon, mukana kirjaston asiakkaiden mielipiteitä.

Puheenjohtaja Tuomas Pelttarin ja varapuheenjohtaja Jaska Järvilehdon allekirjoittama kommentti Musiikki kuuluu kirjaston palveluihin julkaistiin Helsingin Sanomien mielipidepalstalla printti- ja verkkolehdessä 17.10.2018. Kirjoitukseen myös yhdistyksen sivulta Kannanotot ja lausunnot.

Musiikki kuuluu kirjaston palveluihin, HS 17.10.2018.

HS 17.10.2018.