Pekka Gronow Harharetkiä YouTubessa Argentiina • Osa 16
Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Gronowin kuudennentoista artikkelin aiheena on Argentiina.
YouTuben rinnalla Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetään Finna.fi-palveluun.
M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow
Pekka Gronow Argentiina
Jokainen suomalainen tietää Argentiinasta ainakin sen, että se on tangon kotimaa. Tämä käy ilmi myös Telle Virtasen mainiosta kirjasta Tangon tarina Buenos Airesista Seinäjoelle, jossa on hyvä katsaus tangon historiaan ja merkittävimpiin edustajiin Argentiinassa. Tango on hienoa musiikkia, mutta asian voi nähdä toisinkin päin. Tango on myös Argentiinan kirous. Suomalaiset eivät tunne argentiinalaisesta musiikista muuta kuin tangon, vaikka Argentiinassa on valtavan rikas musiikkielämä.
Näin hiljattain tuoreen tutkimuksen, jonka mukaan tango oli vuonna 2017 Argentiinassa vasta kymmenenneksi suosituin musiikin laji. Ensimmäisellä sijalla oli kotimainen rock, sitten cumbia. Tango oli suositumpi kuin jazz, jolla myös on Argentiinassa vahvat perinteet. Billboard-lehden mukaan Argentiinan suosituin artisti marraskuussa 2021 oli räppäri Kaleb Di Masi, jonka video ’Turraka’ on kerännyt YouTubessa yli 66 miljoonaa katsojaa.
Tutustumisen argentiinalaiseen populaarimusiikkiin voi kuitenkin huoletta aloittaa tangosta, sillä siitä on helpointa löytää aineistoa suomeksi. Telle Virtasen kirja on yleiskatsaus tangon kulttuurihistoriaan, teksteihin ja keskeisiin esittäjiin. Ruotsiksi löytyy Carl-Gunnar ÅhléninDet mesta om tango, jossa on enemmän tietoa yksittäisistä artisteista. Kun Åhlénin teos ilmestyi vuonna 1984, pohjoismaista oli vaikea löytää argentiinalaisia levyjä. Kirjan liitteenä oli C-kasetteja, joilla oli edustava kokoelma musiikkinäytteitä. Kirja löytyy kirjastoista, mutta en tiedä kuinka monella on toimiva kasettisoitin. Ei haittaa, sillä nykyisin tangon historia 1900-luvun alusta lähtien on kuunneltavissa verkossa, kun vain tietää mitä hakee. YouTubesta löytyy vaikkapa legendaarisen bandoneonin soittajan Juan Maglion tango ’Emancipation’ vuodelta 1912.
Kustantajat luottavat yhä niin paljon tangoon, että myös vuonna 1935 kuolleen tangokuningas Carlos Gardelin elämäkerta on hiljattain julkaistu suomeksi, eikä syyttä. Carlos Gardel on tangon historian suurin nimi, ja Buenos Airesissa on hänelle omistettu museo. Gardelin äänilevyura alkoi 1915, mutta se oli huipussaan äänielokuvan alkuaikoina. Tämän ansiosta hänen keskeisistä lauluistaan löytyy myös ”musiikkivideot”. ’El día que me quieras’ (Päivä, jolloin rakastit) on mainittu monilla listoilla ”kaikkien aikojen tärkeimpänä argentiinalaisena lauluna”. YouTubessa on Argentiinan elokuva-arkiston restauroima ”virallinen” versio vuodelta 1935.
Carlos Gardel: El Día que me Quieras.
Tämä riittää tangosta. Päätin selvittää, mitä muuta populaarimusiikkia Argentiinassa on, ja löysin kokonaisen uuden maailman, joka on jäänyt tangon taakse piiloon. Minulla ei ole pitkään aikaan ollut niin hauskaa kun nyt, kun harhailin YouTubessa cuarteton, cumbia villeran, cachenguen ja chanamén parissa. Oppaani oli englanninkielisen wikipedian artikkeli Music of Argentina, josta poikkesin välillä vastaaviin espanjankielisiin artikkeleihin. Vaikka en juuri osaa espanjaa, wikipedian artikkeli Cuarteto (género musical) sisälsi hyödyllisen luettelon tyylin edustajista. Useimmista taiteilijoista löytyi omat henkilökohtaiset artikkelinsa, mutta vasta kun siirryin YouTuben puolelle, tajusin löytäneeni jotakin ainutlaatuista. Ensimmäiseksi eteen osui Rodrigo Bueno, joka tunnettiin myös taiteilijanimellä El Potro (Varsa). Laulussa ’Soy Cordobés’ hän ylistää kotikaupunkiaan Córdobaa. Tällaisia artisteja ei ole muualla.
Rodrigo Bueno: Soy Cordobés.
Córdobassa on puolitoista miljoonaa asukasta ja se on Argentiinan toiseksi suurin kaupunki. Siellä on kehitetty omia musiikin muotoja vastapainona pääkaupungin snobeille. Cuarteto-musiikin isänä pidetään Cuarteto Leo -nimistä yhtyettä, joka tuli tunnetuksi paikallisella radioasemalla 1940-luvulla. Yhtyeen keskeinen soitin oli harmonikka, ja se näkyi myös Rodrigon taustalla, vaikka etualalle ovatkin vuosien mittaan nousseet lyömäsoittimet. Rodrigo oli cuarteto-musiikin suuri uudistaja, hänen ansiostaan maakunnan musiikki tuli valtakunnallisesti tunnetuksi. Rodrigo Bueno kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 2000, vasta 27-vuotiaana. Hänen työnsä jatkajaksi tuli pikkuveli Ulises. YouTubesta löytyy harvinainen video tämän uran alkuajoilta. Mieleen tulee Rauli Badding Somerjoki. Vaikka kuva on rakeinen, siitä näkyy, että laulajan käsivarteen on tatuoitu ihaillun ison veljen nimi. Taustalla on välttämätön harmonikansoittaja.
Ulises Bueno: Figurate Tú.
Nykyisin Ulises on menestyvä keski-ikäinen artisti, joka näyttää hieman Tuure Kilpeläiseltä. Hänen viimeisintä videotaan on katsottu YouTubessa yli sata miljoonaa kertaa. Cuarteto-musiikin muita suuria nimiä ovat La Mona Jiménez, Tru-la-lá, Los Auténticos Decadentes, Banda XXI ja Rey Pelusa. El Día de Cuarteto eli cuarteton päivä on Córdobassa kesäkuun neljäntenä. Cuarteto-musiikista ei näytä olevan kirjallisuutta millään kielellä, mutta tietoa löytyy espanjankielisestä netistä.
Sen sijaan cumbia on keskeisellä sijalla Routledge-kustantamon erinomaisessa artikkelikokoelmassa Made In Latin America – Studies In Popular Music. Cumbia onkin rockin jälkeen toiseksi suosituin musiikin muoto Argentiinassa. Cumbia on alun perin syntynyt Colombiassa ja siinä kuuluu vahva afroamerikkalainen vaikutus. Se levisi Argentiinaan puoli vuosisataa sitten ja juurtui niin syvästi maahan, että siitä on jo kehittynyt lukemattomia alalajeja. Amar Azul ja Ráfaga olivat suosittuja perus-cumbiaa soittavia bändejä. Gladys ”La Bomba” Tucumana, Ricky Maravilla ja LaNueva Luna edustavat cumbiaa sen kaupallisimmassa muodossa, televisiota varten viritettyä viihdettä, jossa säihkyvillä asuilla ja tanssitytöillä on tärkeä osuus. Cumbia Santafesina on Santa Fen provinssissa suosittu tyyli. Yerba Brava haluaa viedä cumbian takaisin vuoristokyliin, kun taas El Judas en La Liga soittaa sähköistä tekno-cumbiaa, jossa on säilytetty tyylin tunnusominainen soitin, raastinrautaa muistuttava guiro.
Amar Azul: Yo tomo licor.
Yksi cumbian kiinnostavimmista haaroista on 1990-luvun taloudellisen kriisin aikana Buenos Airesin pohjoisissa esikaupungeissa kehittynyt cumbia villera. ”laitakaupungin cumbia”. Cumbia villera on eräänlaista punk-cumbiaa. Bändit käyttävät halpoja soittimia, ja laulut joutuivat radioasemilla esityskieltoon sopimattomien tekstien vuoksi. Tyyli löysi oman yleisönsä, ja tunnetuimmat villera -yhtyeet kuten Damas Gratis, Flor de Piedra, Pibes Chorros, Meta Guacha ja Mala Fama tavoittivat ulkoilmakonserteissa valtavan yleisön. Videot korostavat musiikin kapinallista luonnetta. Flor de Piedran videolla ’Sos botón’ koko joukko päätyy kaltereiden taakse, loppukohtauksessa tosin poliisi grillaa katuvierellä lihaa sulassa sovussa bändin kanssa.
Nykyisin cumbian ohi ajaa rock nacional. Rock tuli Argentiinaan suunnilleen samoihin aikoihin kuin Suomeenkin. Aluksi kaupunkien keskiluokkainen nuoriso kuunteli Cliff Richardia, Rollareita ja Beatleseja. Eurooppa on kuitenkin kaukana, ja pian bändit alkoivat laulaa espanjaksi argentiinalaisella aksentilla. Los Gatos -yhtyeen La Balsa (1967) oli monien mielestä ensimmäinen merkittävä argentiinalainen rocklevy. Ensimmäinen konseptialbumi oli Vox DeinLa Biblia (1971). Sen aiheena oli Raamattu.
1970-luvulla Argentiinasta tuli latinalaisamerikkalaisen rockin keskus. Sieltä löytyvät kaikki suunnat reggaesta funkiin ja metallista rappiin. Gustavo Ceratin Soda Stereo oli latinalaIsen Amerikan suosituin rockyhtye. Se tuli tunnetuksi kautta mantereen, ja yhtyeen jäähyväiskonserttia YouTubessa on katsottu yli 250 miljoonaa kertaa. Netistä löytyy täydellisenä Soda Stereon konsertti Perusta, Limasta vuodelta 1986. Amauta-stadionilla kuvattu konsertti antaa hyvän kuvan yhtyeen rajusta energiasta, vaikka ”virallisissa” videoissa onkin parempi ääni.
Toinen argentiinalaisen rockin keskeinen nimi on Charly Garcia, jonka bändit Sui Generis, Serú Girán, La Máquina de Hacer Pájaros ja PorSuiGieco ovat saavuttaneet omassa maassaan kulttistatuksen. On sääli, ettei niiden levyjä markkinoitu ilmestymisaikana Euroopassa, ne olisivat aikanaan tuoneet tuoreen näkökulman rockin kehitykseen. Seminare on yksi avainkappaleista Serú Giránin ensimmäiseltä albumilta vuodelta 1978. Laulusolistina on David Lebón.
Serú Girán: Seminare (1978).
Tämä on vielä hillittyä progea. Garcialla on flyygelin päällä uunituore Minimoog ja pari muutakin syntetisaattoria. Ajan myötä albumin lauluista on tullut argentiinalaisen rockin klassikoita. Kun Garcia esitti saman kappaleen uudelleen Quilmesin rockfestivaaleilla 2004, yleisö osasi laulusta joka sanan ulkoa, ja Garcia sai riehua vapaasti lavalla kuin Jim Morrison parhaina päivinään. Jumalasta, moottoripyöristä ja rakkaudesta tässä lauletaan.
Charly Garcia: Seminare (2004) Quilmes.
Kaikkiaan argentiinalaisen rock nacionalin varteenottavia edustajia on satoja. Perustiedot aiheesta löytyvät englannin kielellä netistä, mutta syvempää tietoa täytyy etsiä espanjankielisestä kirjallisuudesta. Argentiinalainen kustantaja Gourmet Musical on julkaissut pitkän sarjan espanjankielisiä kirjoja muusikoista ja yhtyeistä. Vaikka hinnoissa on dollarin merkki, se tarkoittaa pesoja, joten pari nollaa voi jättää pois. En ole kokeillut, miten tilaaminen postitse Buenos Airesista toimisi käytännössä.
Artikkelin YouTube-linkit tarkistettu 18.1.2022. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kiitokset karttapallon lainaamisesta, Mikko Luukko.
Olen ollut Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen touhuissa neljä vuosikymmentä. Neljä vuosikymmentä olen harmitellut pitkää ja hankalaa nimeä, jonka luonteva lyhentäminenkään ei ole koskaan onnistunut. SMKY ei kerta kaikkiaan ole parannus. Tiedän nimen taustan ja olen iloinen siitä, ettei nimi sentään enää ole Suomen musiikkikirjastoyhdistys – IAML:n Suomen sektio. Tiedän senkin, ettei yhdistyksen nykyinen johto ole järin innostunut siitä, mitä nyt ehdotan, mutta ehdotan silti, enhän ole enää luottamustehtävissä, vaan rivijäsen.
Kysyn siis teiltä, arvoisat Intervallin lukijat, eikö olisi paljon kätevämpää, että rakkaan yhdistymme nimi olisi ytimekkäästi Musiikkikirjastot ry? Mehän kaikki tiedämme, ettei yhdistys toimi esimerkiksi Moldaviassa tai Portugalissa, joten määreellä ”Suomen” on arvoa vain kansainvälisissä yhteyksissä. Myös määre ”yhdistys” on jokseenkin turha, koska meillä ei ole kilpailevia organisaatiomuotoja kuten ”musiikkikirjastoliitto” tai ”musiikkikirjastounioni”. Meillä on kyllä verkkosivusto, jolla jo on tämä ytimekäs nimi eli Musiikkikirjastot.fi. Kun kuitenkin yhdistyksemme toimii kokonaan tämän osoitteen alla, en näe mitään todellista ongelmaa.
Muska-ryhmä on elänyt viime kuukausina hiljaiseloa, mutta ei täysin toimettomana. Ryhmässä on työstetty musiikin tiedonhankinnan avointa oppimateriaalia, joka tulee olemaan kaikille avoin ja vapaasti käytettävä. Oppimateriaalissa on tarkoitus hyödyntää pelillisyyttä ja rakentaa helposti lähestyttävä tietovisamainen kokonaisuus. Jos olet kiinnostunut musiikin tiedonhankinnan pelillistämisestä, ota yhteyttä ryhmäläisiin (Maaria Harviainen ja Tiina Tolonen) ryhmän postilaatikon muskaposti@gmail.com kautta.
Muska-ryhmä haluaa myös tehdä tutuksi oppilaitosten julkaisuarkistoja kaikille käytettäviksi. Julkaisuarkistot ovat lähtökohtaisesti avoimia kaikille, mutta niitä ei välttämättä tunneta kovin hyvin ainakaan oppilaitosten ulkopuolella. Muska-sivustolle tulee päivittyvä lista julkaisuarkistoista, jotka sisältävät musiikkiin liittyvää kirjallisuutta, tutkimusta ja muuta aineistoa. Ensimmäisenä sivustolle tulee lista kotimaisista julkaisuarkistoista. Sivusto päivittyy vuoden loppuun mennessä. Seuraa tiedotusta mm. Facebookissa.
Intervallin uuden tulemisen yhteydessä keväällä 2021 päätettiin lehden toimitussihteerin Heikki Poroilan ehdotuksesta julistaa avoin kilpailu oman logon löytämiseksi. Kilpailu julistettiin käynnistyneeksi lehdessä olleessa ilmoituksessa ja ehdotusten vastaanoton takarajaksi sovittiin 31.8.2021. Seuraavan, syksyllä ilmestymässä olevan Intervallin kannessa toivottiin komeilevan siis lehden uusi logo.
Arvelimme toimituskunnassa jo etukäteen, että kesäaika tulee olemaan hiljaista ehdotusten suhteen ja niitä tultaisiin saamaan todennäköisesti lähempänä kilpailuajan päättymistä. Ensimmäinen ehdotus saatiin aivan elokuun alkupäivinä ja lopulta niitä kertyi odotettuakin enemmän eli yhdeksän. Viimeinen tuli kirjaimellisesti “viime minuuteilla”. Toimituskunta sai sitten odotettua haastavamman tehtävän valita monesta hyvästä ehdotuksesta se paras.
Valintatilaisuudessa käytiin runsaasti keskustelua puolesta ja vastaan. Erittäin hyviä perusteluja kuultiin ja välillä alkoi jo lähes usko loppua siihen, että valinta saataisiin tehtyä. Keskusteluista ja moninaisten mielipiteiden joukosta nousi kuitenkin aina esille yksi ehdotus, joka lopulta yksimielisesti valittiin Intervallin uudeksi logoksi. Voittaneen ehdotuksen takana on Oskar Salo, jota haastattelimme voiton jälkeen.
Kerro muutamalla lauseella itsestäsi
Olen Osku, itseoppinut graafikko läntiseltä Uudeltamaalta. Olen naimisissa ja kahden teinipojan isä. Perheessämme on lisäksi kaksi kuusivuotiasta kääpiöpinseriä. Nykyisessä graafikon työssäni olen ollut 10 vuotta.
Oskar Salo
Mistä sait inspiraation voittaneeseen logoehdotukseesi? Onko siinä jotakin musiikkikirjastoihin liittyvää symboliikkaa?
Istuskelin yhtenä elokuun lauantaina odottelemassa vaimoani Leppävaaran Sellon kirjastossa. Olin juuri lukenut eri aikakauslehtiä ja mietiskelin että miten kuluttaisin aikaani ennen kuin vaimoni työpäivä päättyisi. Googlasin sanan ”logokilpailu”, ja tämä tuli vastaan.
Taisin olla sopivan inspiroivassa ympäristössä logon tekemiseen ja se syntyikin melko nopeasti. Oranssit i:n pisteet sain ehdotukseeni Musiikkikirjastot.fi-logosta. Googlasin myös erilaisia logoja sopivilla hakusanoilla, jotta logo ei olisi tahattomasti matkittu jostakin jo olemassa olevasta.
Logon fontiksi valikoitui lihavoitu kirjasintyyppi, sillä useiden lehtien nimet kirjoitetaan samantyylisesti. Jotta logo olisi kuitenkin yksilöllinen muokkasin joitakin kirjaimia jonkin verran, ettei olisi täsmälleen kuten fontin kirjaimet. Google fonts -valikoimasta löytyy fontti nimeltä Josefin Sans, jonka bold -leikkaus on melko samankaltainen tämän logon fontin kanssa.
Melko nopeasti päädyin siihen, ettei Intervalli -lehden logossa ole tarpeen käyttää musiikki- tai kirja-aiheista symboliikkaa. Kokeilin kyllä logosta versiota, jossa olisi tyylitelty nuottiviivasto, mutta lopputuloksena on parempi, että logo on mahdollisimman yksinkertainen. Mielestäni ainut symboliikka mikä jäi logoon, on itse sanan intervalli merkityksen symboliikka, sillä sanahan tarkoittaa välimatkaa ja oranssien i-pisteiden väliin tavallaan jää koko logo.
Mikä on oma suhteesi musiikkikirjastoihin tai kirjastoihin yleensä?
Viihdyin lapsuudessa, nuoruudessa ja opiskeluaikoina paljon kirjastoissa, sillä olin oppinut lukemaan jo alle kouluikäisenä. En ole juurikaan kertomakirjallisuutta lainannut kirjastoista, viihdyin enemmän tietokirjallisuuden parissa. Lainasin myös melko paljon CD-levyjä, usein ostin itselleni kuuntelun jälkeen sen levyn, josta pidin. Perheen perustamisen jälkeen kirjastoissa käynti ei ollut enää kovin tärkeä ajanviete. Mutta nyt kun pojat ovat aikuisiän kynnyksellä ja vaimollani uusi työ, minulla on taas mahdollisuus viettää enemmän aikaa kirjaston palveluiden äärellä.
Minkälainen musiikki on tehnyt sinuun vaikutuksen tai kuunteletko mielelläsi jotain tietynlaista musiikkia työskennellessäsi?
Olen aina kuunnellut musiikkia monipuolisesti, rockia, poppia ja elektronista tanssimusiikkia ehkä eniten. En varsinaisesti ole koskaan erityisesti fanittanut ketään artistia tai yhtyettä. Olen sitä mieltä, että nykyään on niin monen kaltaista musiikkia mahdollista kuunnella, että helpointa on kun valitsee musiikin ihan oman fiiliksen mukaan.
Koronapandemia on pakottanut myös musiikkikirjastojen maailmankongressin ainakin tilapäisesti muuttamaan tapojaan. Kesällä 2020 IAML järjesti pienimuotoisen liki improvisoidun etäkongressin, mutta tämän vuoden virtuaalinen kokoontuminen sen sijaan oli alun alkaenkin verkkotapahtumaksi suunniteltu.
Juhlakongressi käynnistyi IAMLin historioitsija John Wagstaffin (Cambridge University) katsauksella IAMLin 70-vuotiseen historiaan ja järjestön varhaisten vuosien avainhenkilöihin. Presidentiksi valittu (president elect) Pia Shekhter (Göteborgs universitet) puolestaan esitteli vuosien varrelta koottua kuvakavalkadia, joka on nähtävissä IAMLin verkkosivuilla.
Kongressi järjestettiin yhteistyössä Digital Libraries for Musicology (DLfM) -kongressin kanssa. Tutkimushankkeiden esittely toi ohjelmaan sekä laajuutta että syvyyttä. Toivottavasti nyt nähdyistä digitaalisista kokeiluista ja visioista jotkut realisoituvat tulevaisuudessa osaksi musiikkikirjastojen arkea.
Kongressin yleiskokouksessa valta siirtyi vihdoin uudelle presidentille Pia Shekhterille. Koronapandemian takia Stanisław Hrabian (Uniwersytet Jagielloński, Krakova) presidenttikausi kesti neljä vuotta normaalin kolmen sijaan. Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen ehdotuksesta Jaska Järvilehto (Yle Arkisto) valittiin Archives and Music Documentation Centres -jaoston varapuheenjohtajaksi.
Mikäli kulkutaudit ja luonnonmullistukset sen suovat, kokoontuu IAML seuraavan kerran 24.–29.7.2022 Prahassa. 70-vuotiaan Iso-Britannian ja Irlannin IAML-yhdistyksen juhlavuonna 2023 kansainvälinen tapaaminen järjestetään Cambridgessä. Etelä-Afrikan Stellenboschin kongressi siirtyi tämän myötä vuoteen 2024. Vuoden 2025 kongressi järjestetään Salzburgissa ja juuri saapuneen tiedon mukaan Kreikan Thessaloniki on valittu vuoden 2026 kongressin pitopaikaksi.
8. lokakuuta pidettiin Viron kansalliskirjastossa Viron musiikkikirjastoyhdistyksen (Eesti Muusikakogude Ühendus – EMKÜ) 30. vuotispäivän juhlakokous. Osanottajia oli noin 30 kaikista jäsenkirjastoista Viron eri puolilta. Mukana olivat nykyisen puheenjohtajan Heidi Heinmaan lisäksi myös kaikki edelliset puheenjohtajat Avo Kartul, Aurika Gergeležiu (nykyisin nunna Theososti) ja Kaie Viigipuu-Kreintaal. Kaksi viimeksi mainittua eivät ole enää musiikkikirjastoalalla. Avo Kartul oli ainoa, joka on ollut mukana vuoden 1991 tammikuusta asti. Silloin perustettiin työryhmä laatimaan yhdistyksen säännöt, jotka hyväksyttiin yhdistyksen virallisessa perustamiskokouksessa 12. marraskuuta 1991. Kahden kokouksen välissä vaihtui myös valtiomuoto – musiikkikirjastoyhdistys syntyi jo itsenäiseen Viroon!
Olen itse ollut alalta poissa jo noin 11 vuotta, mutta ilomielin totesin, että musiikkikirjastoihmiset ovat uskollista porukkaa: edelleen ovat aktiivisina Ene Roost ja Reet Roosi Pärnun kaupunginkirjastosta, Meery Salu Tarton kaupunginkirjastosta, Merle Hansen Harjun maakuntakirjastosta, Rita Tammetalu Länsi-Virumaan keskuskirjastosta, Inga Kuljus Võrumaa keskuskirjastosta, Ilvi Rauna kollegoineen Musiikkiakatemian kirjastosta ja Katre Riisalu kollegoineen Kansalliskirjastosta. Mukana olivat myös Arvo Pärtin keskuksen ja Viljannin perinnemusiikin keskuksen edustajat.
Juhlakokouksen pääesitelmän piti puheenjohtaja Heidi Heinmaa, joka esitti yleiskatsauksen yhdistyksen vaiheisiin. Aika mielenkiintoisia olivat alkuperäiset asiakirjat, rekisteritodistukset ja ensimmäiset säännöt, joissa määriteltiin yhdistyksen tavoitteet ja toimintaperiaatteet. Miten on yhdistyksen toiminta vastannut niihin tavoitteisiin? Voi epäilemättä sanoa, että kaksi päämäärää – täydennyskoulutus ja musiikkikirjastotyön käytännön ohjemateriaalien laatiminen – ovat olleet vaka-vasti esillä koko ajan. Molemmissa on erittäin tärkeä rooli ollut myös Suomen musiikkikirjastoyhdistyksellä, jonka kautta on järjestetty opinto- ja kokousmatkoja virolaisille kollegoille Suomeen. Heikki Poroila ja Pirjo Hakuni ovat olleet kouluttajina myös EMKÜ:n järjestämässä täydennyskoulutuksessa. Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen julkaisut, erityisesti luetteloinnin ja sisällönkuvailun oppaat sekä yhtenäistettyjen nimekkeiden luettelot ovat olleet sekä esimerkkeinä omien oppaitten laatimisessa että hyödyllisiä käytännön työssä. Hyvin tärkeä oli myös tekijänoikeusaiheinen tiedonvaihto.
Kokouksen virallisessa osassa kuultiin vielä kolme esitelmää: vanhojen näppäin-soittimien (luuttu yms.) soittaja ja opettaja Robert Staak puhui vanhan musiikin tutkimisesta, musiikkitieteilijä Brigitta Davidjants piti mielenkiintoisen katsauksen virolaisista naisista punk-musiikissa 1970-luvusta alkaen ja kansantieteilijä Aimar Ventsel puhui siitä, miksi musiikkikirjasto tarvitsee musiikkikirjaa.
Kokous pidettiin kansalliskirjastossa juuri ennen isoa remonttia, joten kaikilla osanottajilla oli mahdollisuus kierrokselle kansalliskirjaston salapaikkoihin, joihin lukijoilla ei ole muuten pääsyä. Niin tutustuimme rakennukseen maanalaisesta pohjakerroksesta ylempään pyramidikattoon asti. Tämä kierros todisti osaltaan, miten vakavasti kansalliskirjasto tarvitse kunnon peruskorjauksen.
Päivän lopuksi oli mahdollisuus kahvin ja juhlakakun vieressä vaihtaa vapaasti kuulumisia kollegojen kanssa. Oli samanlainen hyvä ja rento tunnelma, kuten muistan kaikista varhaisemmista tapaamisista, joista ei puuttunut myöskään spontaania laulua.
EMKÜ:n neljä puheenjohtajaa vasemmalta Kaie Viigipuu-Kreintaal, nunna Theososti (Aurika Gergeležiu), nykyinen puheenjohtaja Heidi Heinmaa ja Avo Kartul.
Koronapandemian aiheuttamien rajoitusten takia ei juhlakokoukseen kutsuttu ulkomaalaisia vieraita. Haluankin tämän pienen kirjoituksen välityksellä lähettää terveisiä ja kiitoksia Suomen musiikkikirjastoyhdistykselle ja sen tutuille sekä erityisesti Heikki Poroilalle ja Pirjo Hakunille, joilla on ollut suuri merkitys meidän yhdistyksellemme.
Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Gronowin viidestoista artikkeli käsittelee korona-aiheisia lauluja.
YouTuben rinnalla Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetään Finna.fi-palveluun.
M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow
Pekka Gronow Lauluja koronaa vastaan
’We Are The World’, ’Give Peace A Chance’, Artistit avohakkuita vastaan… Vuosien mittaan muusikot ovat julkaisseet levyjä moniin hyviin tarkoituksiin. Mutta missä ovat laulut koronaepidemiaa vastaan?
Voi olla, että muusikot ovat (aivan aiheellisesti) kokeneet jääneensä pandemian pahiten kohtelemaksi ryhmäksi. Hyväntekeväisyyskonserttejahan ei ole voitu järjestää, mutta silti aloin ihmetellä, eikö aiheesta ole tehty musiikkia.
Internetistä löytyy hakusanoilla covid, koronavirus tai pandemia tuhansia ja taas tuhansia sivuja, sekä asiallisia että epäasiallisia. Venäläinen sivusto lupaa, että tuore inkivääri estää vuorenvarmasti taudin puhkeamisen. Mutta kesti kauan, ennen kuin löysin mitään aiheeseen liittyvää musiikkia.
Lopulta tärppäsi. Madagaskar on maailman neljänneksi suurin saari, jossa on 27 miljoonaa asukasta. Jo vuonna 2020 maan tunnetuimmat artistit taltioivat YouTubeen musiikkivideon, jossa kehotetaan kaikkia käyttämään maskia. En ymmärrä malagassin kieltä, mutta laulun sanoma tulee kyllä selväksi – niin kuin sekin, että sponsorina on ollut paikallinen virvoitusjuomatehdas.
Stopeo ny Corona. Jerry Marcoss & co. Ohjaajat: Ronny Jonah & David Randriamanana.
Tämän videon viesti oli optimistinen: käyttäkää maskia, niin taudin kulku pysähtyy. Ilmeisesti malagassit eivät kuitenkaan ottaneet heti opiksi, sillä YouTubeen ilmestyi myös huomattavasti synkempi musiikkivideo, jossa tunnetut artistit varoittavat koronan vaaroista.
Coronavirus. Artiste Taratr’i Boeny.
Tällainen synkkä kampanja, jossa artistien esitysten lomaan on leikattu kuvia avoimista haudoista ei ehkä olisi sopinut Suomeen. Tilastojen mukaan Madagaskarilla on kuitenkin ollut vähemmän koronakuolemia kuin Suomessa, joten se on hyvinkin saattanut tehota.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos olisi ainakin voinut harkita samanlaista kampanjaa kuin Meghalayan hallitus. Himalajan kupeessa sijaitseva kolmen miljoonan asukkaan Meghalaya on yksi Intian pienimmistä osavaltioista, jonka asukkaista valtaosa on kristittyjä. Alueella puhutaan yleisesti khasia ja englantia, jotka ovat covid-aiheisen musiikkivideon kielet. Lapsille suunnatussa sympaattisessa opetusvideossa taustalaulajana toimii Meghalayan pääkaupungissa Shillongissa vaikuttava yhtye The Quint. Tämä on niin hyvä, että se olisi viime vuonna voinut sellaisenaan pyöriä myös Suomen televisiossa – onhan meilläkin kohta englanti toisena kielenä.
Pekka Gronow
Corona Out – A song to fight Coronavirus from Shillong. The Quint.
Eläkkeellä on aikaa miettiä asioita, jotka musiikkikirjaston arjessa tuntuvat taatusti aika etäisiltä. Kaksi ideaa on pyörinyt mielessä jo pidempään, joten taidan kirjoittaa ne pois dementoituvia aivoja häiritsemästä – ehkä mahdollista lukijaa häiritsemään.
Olemme tottuneet ajattelemaan, että kaiken kirjastotoiminnan ytimessä on toisaalta aineistojen käyttäminen kirjastossa (hakuteokset, lehtien lukeminen, musiikin kuuntelu), toisaalta aineistojen lainaaminen asiakkaan kotiin. Molemmat soveltavat maksuttoman kierrättämisen periaatetta, lainaaminen tietysti vielä selvemmin, luotetaanhan siinä kansalaisten tilapäiseen huomaan aika merkittävillä summilla hankittua kunnan omaisuutta.
Verkkojakelun aika ja maailma pakottavat miettimään myös kierrätyksen ideaa uudesta näkökulmasta. Ei niin, että perinteisessä tavassa olisi yhtäkkiä jotain vikaa, vaan koska verkossa olevaan aineistoon on vaikea suhtautua. Se on vielä jotenkin mielletty, että verkon maksulliset sisältöpalvelut ovat maksuttoman kirjaston kannalta ongelma. Yrityksiä niiden hankkimiseen on ollut, mutta molemminpuolisia menestystarinoita on vähän (Naxos Music Library). Erityisesti e-kirjojen valikoima on pysynyt epätyydyttävänä, koska kustantajatkaan eivät oikein tiedä, haluavatko he pitää kirjastot mukana jakelussa vai lempata lopullisesti ulos kuvioista.
Luigi Russolo: Tramonto (1946)
Tekijänoikeuslait eivät anna kirjastolaitokselle mitään aseita osallistua kaupallisen verkkojakelun tarjontaan maksuttomalla vaihtoehdolla. Laki antaa sisällön tuottajalle oikeuden määrätä käytön ehdoista. Lakisääteisiä oikeuksia verkkosisältöihin ei kirjastoilla ole, eikä niitä todennäköisesti myöskään tule, vaikka pahasti jälkijunassa lain huonous onkin paljastunut monille hyväuskoisille. Hankkeita kansallisen ”digikirjaston” luomiseksi on, mutta en uskalla ennustaa niille hyvää tulevaisuutta, jollei OKM yhtäkkiä avaa piikkiä kustantajien tarpeiden tyydyttämiselle. Laki on oikeudenhaltijan puolella tiukasti.
Toisaalta on totta, että kirjastoilla riittäisi myös ei-kaupallisen ja tekijänoikeudellisesti vapaan aineiston jakelussa valtavasti tekemistä (siitä lisää tuonnempana). Jos kuitenkin lähdetään vanhasta ajatuksesta, että kirjastolaitoksena tehtävänä on taata kaikille kansalaisille pääsy kulttuurin ja sivistyksen lähteiden pariin ilman kohtuuttomia kynnyksiä, kaupallisten toimijoiden lakisääteinen monopoli verkossa on aika ärsyttävä asia. Voi olla, että kustantajien tämänhetkinen lellikki eli äänikirjat ovat lähivuosien trendi, joka ei tallennemuotoisena uhkaa vielä kirjastojen roolia.
Mutta jos kirjojen Spotify joskus syntyy laajalla valikoimalla ja ennen muuta ilman painettua tai luettua vaihtoehtoa, kirjastopalveluita uhkaa tosissaan jääminen maksuttoman jakelun osalta rannalle ruikuttamaan. Asiaa ei voi ratkaista millään kansallisella poikkeuksella, jollaisesta usein kuuluu puhuttavan. Suomi ei voi säätää lakia, joka sallisi kirjastojen saada jonkin maksuttoman jakelun kanavan käyttöönsä. Kun Suomi liittyi EU:hun, tämä ovi sulkeutui. EU:n tasolla lakia ei tulla missään tapauksessa keventämään kirjaston toiveiden mukaan. Ne toiveet murskattiin jo 1990-luvulla.
Olen pohtinut tätä asiaa noin 25 vuotta eli koko sen ajan, jonka nykyinen kansainvälinen tekijänoikeuslainsäädäntö on ollut voimassa. En ole keksinyt parempaa konstia kuin pitää tiukasti kiinni tallenteista jakelutapana. Toistaiseksi onkin harvinaista, että jokin valtavirran tuote olisi saatavana pelkästään suoratoistona tai digitaalisena latauksena. Mutta jos nuorimmat sukupolvet alkavat ohittaa kaikki ääniteformaatit, levyfirmojen pomot kyllä myyvät heille mielellään pelkkiä bittejä uudelleen ja uudelleen.
Optimistisimmat visionäärit ovat sitä mieltä, että jo nykyiset suoratoistopalvelut toteuttavat ja turvaavat maksuttoman jakelun tavoitteen. Saahan Spotifyn kai edelleen mainosten saastuttamana ilmaisversiona. Jos ”kaikki” uutuudet löytyvät suoratoistoista, kuka tai mikä jää palvelutta? Suoraan sanoen suurin uhka tällä hetkellä onkin, että kirjastopäättäjät hävittävät näköalattomasti fyysiset kokoelmat siinä kuvitelmassa, ettei suoratoistopalveluiden maailmassa kirjastojen omia kokoelmia enää tarvita. Se olisi jättimäinen virhe, jonka hintaa en halua edes ajatella.
Mutta ei senkään puolesta viimeisiä rahojaan kannata riskeerata, että kaupalliset suoratoistopalvelut hoitavat kunnolla musiikin koko kentän. Sitä ne eivät ole tehneet tähänkään asti, eikä kaupallisuuden logiikka salli pienilevikkisimmän musiikin paapomista. Jos joku idealisti sellaista haluaisikin harjoittaa, firman talouspuolen notaarit tulevat kyllä ilmoittamaan, ettei sellainen peli vetele. Tällä hetkellä on myönnettävä, ettei musiikkikirjastoilla ole takuuvarmaa keinoa turvata edes sivistyksellisesti tärkeän sisällön maksutonta jakelua digitaalisissa tietoverkoissa.
Pitäisikö kirjastojen luetteloida myös suoratoistopalveluiden tarjontaa?
Olen julkisesti edustanut näkemystä, jonka mukaan nykyiset suoratoistopalvelut ovat hyvän musiikkikirjaston liittolaisia, kaupallisesti toimivia tukipalveluita. Tämä voidaan vielä melko laajasti hyväksyä yhtenä tulkintana maailman menosta. Mutta kun olen ehdottanut, että kirjastot ryhtyisivät luetteloimaan (nykykielellä ”kuvailemaan”) myös oman kokoelmansa ulkopuolisia sisältöpalveluita, reaktiot ovat vaihdelleet tyrmistyksestä synkkään hiljaisuuteen.
Ajatus on huima, mutta vain siinä valossa, että työtä olisi mielettömän paljon. Kaupalliset toimijat ovat suoraan todenneet, että kirjastojen apu kelpaisi, mutta siitä ei olla valmiita maksamaan. Suoratoistopalveluita laadukas luettelointi ei suuremmin kiinnosta, koska niiden palvelun ytimessä ei ole laatu vaan määrä. Miksi sen pitäisi kiinnostaa kirjastojakaan, jotka eivät voisi vaikuttaa ”hankintoihin” ja suoratoistokokoelma on aina satunnainen (nykykielellä ”kuratoimaton”)?
En edes yritä hahmottaa kaikkia niitä kohteita, joita kirjaston ulkopuolella olevien sisältöjen luettelointi voisi kattaa. Lyhyesti sanoen tällaisia sisältöjä on valtavasti, koska kirjastojen ulkopuolella ei ole luetteloinnin asiantuntemusta eikä myöskään sen hyötyjen tuntemista ja tunnustamista. Mutta jos rajataan pohdinta pelkästään musiikin suoratoistopalveluihin, niiden kokoelmien luetteloiminen bona fide olisi yksinkertaisesti kulttuuriteko. Se voisi kenties lisätä myös kaupallisen toimijan jahtaamien klikkausten määrää (siksi, että laadukas luettelointi tarjoaa valtavan määrän uusia klikkausosuman mahdollisuuksia), mutta sitä tärkeämpää olisi, että palvelun käyttäjä saisi laadukkaan tiedonhaun ansiosta valtavasti lisää hyötyä.
Luigi Russolo: La révolte (1911).
Ymmärrän, miksi kirjastojen budjetteja vahtiville päättäjille tällainen idealismi edustaa taloudellista typeryyttä ja kunnallispoliittista mahdottomuutta. Näin siitä huolimatta, että toiminnalla tietysti lisättäisiin myös omien kuntalaisten elämän laatua siinä missä kaikkien muidenkin. Siksi ainoa realistinen näkymä lieneekin, että tällaisen epäitsekkään yhteistä hyvää tavoittelevan luetteloinnin voi toteuttaa vain joko valtion taloudellisella tuella (kuten silloin, kun OKM tuki taloudellisesti HelMet-kirjastojen Tikkurilan musiikkivaraston kokoelman takautuvaa luettelointia noin 10 vuoden ajan vuosina 2005–2015) tai musiikin luetteloijien ammattikunnan vapaaehtoistyöllä.
Ennen kuin rupeatte tilaamaan minulle paikkaa Niuvanniemestä, haastan jokaisen testaamaan vaikka vain ajatuskokeena vastauksen ”ei ole meidän tehtävämme” sijasta vastausta ”miksipä emme ottaisi sitäkin vastuullemme”. Minusta on älyllisesti rehellistä pohtia, miten tuollainen underground-luettelointi käytännössä toteutettaisiin. Jos emme edes pohdi, alistumme vastaan sanomatta poistumaan kirjastojen ja sivistysyhteiskunnan historiasta. Itse en siihen suostu, vaikka tiedän, että kuolema minutkin lopulta syliinsä koppaa.
Maalis-huhtikuun 2022 uusia levyjä Suomesta, ulkomailta ja kirjastosta
Musiikkikirjastot.fi:n blogi Musiikki kuuluu kaikille vinkkaa pienten ja suurten levy-yhtiöiden suojatteja Suomesta ja ulkomailta.
Maalis-huhtikuun 2022 kotimaista: Vesa Aaltonen Prog Band, Antti Autio, Elmeri, Hoedown, Jani Matti Juhani, J. Karjalainen, Kati & Asko, Kuolemanlaakso, Lähiöbotox, M, Maustetytöt X Agents, Pambikallio, Reckless Love, Eetu Riikonen, Einari Stylman, Sur-rur, Vesta ja Von Hertzen Brothers.
Jazz
• Tord Gustavsen Trio: Opening • OK:KO: Liesu • Mark Turner: Return From The Stars
Taidemusiikki | Klassinen
• Johan Dalene: Sibelius & Nielsen Violin Concertos • Barbara Hanniganin ja Ludwig Orchestran viihdemusiikkilevytys Dance With Me.
Kevään -22 ulkomaista: Bryan Adams, Bloc Party, Michael Bublé, Cypress Hill, Feeder, The Flower Kings, Ghost, TheHellacopters, Jenny Hval, Kaipa, King Gizzard & The Lizard Wizard, Marillion, Meshuggah, Midlake, Oysterband, Dolly Parton, Pattern-Seeking Animals, Placebo, Rammstein, Red Hot Chili Peppers, Sabaton, Joe Satriani, Spiritualized, The Weather Station, Wet Leg, Jack White (ex-The White Stripes) ja Kurt Vile (ex-The War On Drugs).
Linkkejä eteenpäin Levyhyllyihin ja artistisivuille
Nostouutisissa on hyödyllisiä linkkejä eteenpäin. Videoiden ja somekanavien lisäksi nostot on kytketty kirjastoblogiin Levyhyllyt, josta löytyy satoja artikkeleita musiikkia.
Uutuuksien varaaminen Finnasta
Jos levytys on varattavissa kirjastosta, se on linkitetty Finna-palvelun hakutulokseen.
Vesa Aaltonen Prog Band: Studio Live | Svart Records 2022
Rumpalilegenda Vesa Aaltonen (s. 1950) on koonnut Prog Bandin ensialbumille klassikkoraitoja pitkän uransa varrelta. Biisien uusia versioita toteuttavat basisti Jari Heino, kitaristi Jere Haakana, Ilmari Rönkä (saksofoni, huilu) ja kosketinsoittaja Juha Kuoppala. Bändin rinnalla uutuuslevyllä vierailevat suomalaisen progen legendat Jukka Tolonen ja Jukka Gustavson.
Studio Live on ulkona 25. maaliskuuta 2022. Toimituksen lämmin suositus kaikille jäntevän progen ystäville ja Aaltosen yhtyeiden The Group, Made In Sweden ja Tasavallan Presidentti faneille. Vinkki myös Aaltosen elämäkertakirjasta Tasavallan Presidentistä valtakunnan rumpaliksi (2019).
Laulaja-lauluntekijä Antti Aution (s. 1990) kolmosalbumi Kaikki talot huojuu julkaistaan 11. maaliskuuta 2022, ennakkoraitoinaan ’Pihkassa’, ’Kaunein sana maailmassa’ ja ’Kaikki hyvin’.
Kaikki talot huojuu 1. Kaikki talot huojuu 2. Kaikki hyvin 3. Tuhansien öitten läpi 4. Pihkassa 5. Onko liian myöhä 6. Hukkasin sut 7. Lisää ääntä 8. Linnut jotka löytää aina kotiinsa 9. Romukasa 10. Kaunein sana maailmassa 11. Raili 12. Muistitko?
Laulaja-lauluntekijä Elmerin debyyttialbumi Sumuisessa seurassa on ulkona 11. maaliskuuta 2022 vinyylinä ja striiminä. Ennakkobiiseinä toimivat hienot ’Scarlett Johansson’ ja ’Camoon’.
Rootsmusiikin suurbändi Hoedown palaa 20-vuotisen uran kunniaksi studioalbumilla XX. Juureva rock rullaa yhtä hienosti kuin Tuomari Nurmion kanssa tehdyllä Tales Of Judge Bonella (2015) ja Jukka Gustavsonin yhteislevyllä Mountain Information (2014).
XX on ulkona 4. maaliskuuta 2022. Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Esa Kaartamon, Edu Kettusen ja Mikko Kuustosen faneille.
Hoedown 2022 Mika Kuokkanen – laulu, kitara, piano Jere Ijäs – laulu, kitara, piano Topi Kurki – rummut Masa Maijanen – bassokitara Olli Haavisto – pedal steel, lap steel, dobro Jarmo Nikku – kitara, mandoliini
Moniuloitteinen rocktaiteilija Jani Matti Juhanin viime ja toissa vuonna julkaistujen Elvis Presley -coverlevyjen Jani Matti Juhani laulaa Elvistä suomeksi vol. 1 & 2 jälkeen on vuorossa tiivis albumillinen artistin omia biisejä. Uutuusalbumin Maailma palaa raiteilleen kansitaiteen on tehnyt Tuomas Kärkkäinen.
CD-levy Maailma palaa raiteilleen on ulkona 15. huhtikuuta, striimi ja vinyylipainos myöhemmin 2022. Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Matti Johannes Koivun ja Jiri Nikkisen faneille.
Maailma palaa raiteilleen 1. Maailma palaa raiteilleen 2. 1968 3. Klaus & Caroline 4. Hei Jenni hei 5. Taas on sunnuntai 6. En rauhaa saa 7. Riihimäki 8. William Shatner (Vantaa) 9. Lokakuu 10. Peltosaari
Keväällä 2022 on luvassa J. Karjalaisen (s. 1957) uusi albumi. Soulavaris on ulkona 1. huhtikuuta, ennakkoraitoina viime syksyinen ’Aurinko nousee ilman sua’ ja 7. tammikuuta 2022 julkaistu ’Oulu, Wisconsin’.
Soulavaris 1. Aurinko nousee ilman sua 2. Yönä niin kuin tää 3. Unien näkijä 4. Popsävel 66 5. Punainen keinutuoli 6. Nuku hyvin, Angelique 7. Oulu, Wisconsin 8. Eddie Boyd -polaroid 9. Soulavaris 10. Tuulella ratsastajat
Kati & Asko: 3 Step Andy | Bone Voyage/BB*ISLAND 2022
Muusikot Kati Salo ja Asko Keränen (22-Pistepirkko) saavat 25. maaliskuuta ulos hienon albumin. 3 Step Andy sisältää psykedeelistä folktatsia, jossa tähdet tuikkivat ja sfäärit laajenevat. Herkkää, unenomaista tunnelmaa voi liki koskettaa.
Kati Salo – kitara, laulu • Asko Keränen – kitara, kosketinsoittimet, laulu
Jarkko Viinamäki – kitara Katariina Záborszky – viulu Kaisa Karjalainen – huuliharppu Tapani Varis – kontrabasso Ari Outila – kosketinsoittimet Esa Haverinen – laulu
Metallibändi Kuolemanlaakson uusi albumi Kuusumu julkaistaan kevällä. Vuodenvaihteen molemmin puolin on julkaistu ennnakkoraidat ’Katkeruuden malja’ ja ’Tulessakävelijä’.
Kuolemanlaakso jatkaa eteenpäin levyistä Tulijoutsen (2018) ja Uljas uusi maailma (2012). Uutuuslevy Kuusumu tulee ulos 4. maaliskuuta, 2LP heinäkuun lopulla 2022.
Debyyttialbumillaan vakuuttavasti suomalaisen metallin kärkeen kiilannut Lähiöbotox palaa keväällä toisella studiolevyllä. Aivan kuin Rikkinäinen Suomi, elämän arpia ja epäkohtia käsitellään myös uutuudella Itä-metal. 28 minuutin mittainen rytistys on ulkona 22. huhtikuuta 2022.
Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Rytmihäiriön, Mokoman ja Nyrkkitappelun faneille.
Popartisti M eli Minja Koski tulee keväällä -22 neljännellä albumilla Lauluja 1960-luvulta. Karismaattisen laulajan uutuuslevy sisältää alun perin esimerkiksi Tamara Lundin, Carolan ja Ankin tunnetuksia tekemiä biisejä vuosikymmenten takaa.
Uusi CD ja striimi ovat ulkona 25. maaliskuuta, vinyylipainos 22. huhtikuuta 2022. Toimituksen lämmin suositus Lyytin, Pambikallion ja Antti Aution faneille sekä M:n kolmelle ensimmäiselle albumille Punainen ovi (2020), Näytän missä asun (2019) ja Tehtaantyttö (2017), unohtamatta Kaj Chydeniuksen kanssa tehtyä levytystä Myrskylinnut (2014).
Lauluja 1960-luvulta 1. Sinun omasi 2. Tähdet meren yllä 3. Maailmain 4. Tanssilaulu 5. Valoa ikkunassa 6. Ne kesäyöt 7. Kun 8. Niin aikaisin 9. Älä kiiruhda
Maustetytöt X Agents: s/t | Vallila Music House/Is This Art! 2022
Viiltävänmelankolinen popduo Maustetytöt kertoo Facebook-sivullaan asian ytimen: – Syksyllä tansseissa keksittiin, että olisi kiva laulaa Agentsia. Ilahduttava yhteistyö toteutui ja debyytti-EP Maustetytöt X Agents tulee ulos 22. huhtikuuta 2022.
Toimituksen lämmin suositus jo klassikoiksi nousseille Maustetyttöjen albumeille Kaikki tiet vievät Peltolaan (2019) ja Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä (2020), unohtamatta Esa Pulliaisen johtaman Agentsin yli neljänkymmenen vuoden mittaista levytysuraa – yhtenä kymmenistä tähtihetkistä laulaja Ville Valon (ex-HIM) kanssa säväyttänyt albumi Ville Valo & Agents (2019).
Maustetytöt X Agents 1. Salattu suru 2. Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään 3. Tein kai lottorivini väärin 4. Kirje
Valloittavan Pambikalliondebyyttialbumi on ulkona 4. maaliskuuta 2022. Duon Pauliina Nyman ja Lauri Kallio ainutlaatuinen popmusiikki on tehnyt vaikutuksen keikoilla ja ennakkoraidoilla ’Häntä’, ’Antaa tulla vaan’ ja Volvo’.
Tammikuun 2022 lopulla julkaistiin albumin neljäs singleraita, vinyylipainoksen B-puolen avaava ’Vallasta’. Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Lyytin, Karinan, Sepikan, Rosita Luun ja Portisheadin faneille.
Olli Hermanin liidaama suomalainen hard rock -bändi Reckless Love palaa menestyslevyjen Spirit (2013) ja InVader (2016) jälkeen uutuusalbumilla Turborider. Aiempaa syntikkavetoisempaa soundia sisältävä levytys on ulkona 25. maaliskuuta 2022, ennakkoraitanaan mm. ’Outrun’.
Toimituksen lämmin suositus Wild Forcen, Def Leppardin ja Santa Cruzin faneille.
Laulaja-lauluntekijä Eetu Riikosen runollinen rocklevy Maailman viimeisessä huoneessa on ulkona 18. maaliskuuta 2022. Debyyttialbumilta on lohkaistu ennakkoraitoina ’Lokakuun 24.’ ja ’Lyhtyhuoneessa’.
Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Pekka Nisun, Antti Aution, Garbon ja Luukas Ojan faneille.
Suomalaisen progen lipunkantaja Von Hertzen Brothers tulee 18. maaliskuuta uudella albumilla. Kahdeksas studiolevy Red Alert In The Blue Forest jatkaa vajaan neljän vuoden tauon jälkeen eteenpäin albumista War Is Over. Veljesten Jonne, Kie ja Mikkovon Hertzenin aiempia klassikoita ovat New Day Rising (2015), Nine Lives (2013) ja Stars Aligned (2011).
Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Kingston Wallin ja King’s X:n ystäville. Uutuuslevyn ennakkoraita ’All Of A Sudden, You’re Gone’ on ulkona 27. tammikuuta.
Säveltäjä ja pianisti Tord Gustavsenin uudistunut jazztrio tulee 8. huhtikuuta (CD + striimi) uutuuslevyllä Opening. Vinyylipainos on luvassa elokuussa 2022.
Rumpali Jarle Vespestad ja kontrabasisti Steinar Rakner kehystävät Gustavsenin maanläheistä pianismia herkkyydellä. Toimituksen lämmin suositus Tord Gustavsen Trion aiemmille albumeille, kuten The Other Side (2018) ja Changing Places (2003).
Nelihenkinen jazzbändi OK:KO palaa 15.4. (CD ja striimi) kolmannella studioalbumillaan Liesu. Vinyylipainos on tulossa 17. kesäkuuta 2022.
Liesu jatkaa rumpali-säveltäjä Okko Saastamoisen johtaman kokoonpanon (fonisti Jarno Tikka, pianisti Toomas Keski-Säntti ja kontrabasisti Mikael Saastamoinen) tasokasta tuotantoa levyistä Land E. (2017) ja Syrtti (2019).
Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Njet Njet 9:n ja Ilmiliekki Quartetin faneille.
Mark Turner • Jason Palmer • Joe Martin • Jonathan Pinson: Return From The Stars | ECM Records 2022
Jazzfonisti Mark Turner palaa uudella ECM Recordsin julkaisulla Ethan Iversonin kanssa tehdyn Temporary Kingsin jälkeen. Uutuuslevyllä Return From The Stars soittavat Jason Palmer (trumpetti), Joe Martin (kontrabasso) ja Jonathan Pinson (rummut).
Return From The Stars on ulkona 25. maaliskuuta (CD ja striimi), 2LP tulee syksyllä 2022. Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi John Coltranen ja Joe Hendersonin faneille ja Turnerin edeltävälle kvartettilevytykselle Lathe Of Heaven (ECM 2014).
Viulisti Johan Dalene (s. 2000) tulkitsee Jean Sibeliuksen ja Carl Nielsenin viulukonsertot uutuuslevyllä Sibelius • Nielsen • Violin Concertos. Royal Stockholm Philharmonic Orchestraa johtaa John Storgårds. BIS-yhtiön uutuuslevytyksen SACD-monikanavahybridi on ulkona 1. huhtikuuta 2022.
Dalenen ensimmäistä levytystä Tchaikovsky • Barber • Violin Concertos vuodelta 2020 on pidetty historiallisen voimakkaana debyyttinä. Toimituksen lämmin suositus myös albumille Nordic Rhapsody (BIS 2021), jolla Dalene ja pianisti Christian Ihle Hadland tulkitsevat Sibeliuksen ja Einojuhani Rautavaaran lisäksi ruotsalaista Wilhelm Stenhammaria ja norjalaissävältäjiä Christian Sinding ja Edvard Grieg.
Barbara Hannigan • Ludwig Orchestra • Lucienne Renaudin Vary • Berlage Saxophone Quartet: Dance With Me | Alpha 2022
Ludwig Orchestran vilpitön innostus viime vuosisadan aikaiseen tanssimusiikkiin manifestoituu levylle asti kun sopraano ja kapellimestari Barbara Hanniganin tähdittämä Dance With Me julkaistaan 4. maaliskuuta 2022. Mukana levyllä ovat myös Berlage Saxophone Quartet ja trumpettitähti Lucienne Renaudin Vary omine sooloraitoineen.
Toimituksen lämmin suositus myös Hanniganin ja Ludwig Orchestran palkitulle levytykselle Crazy Girl Crazy (Alpha 2017), millä irrotellaan Luciano Berion ja Alban Bergin aivan erilaisissa sävelmaailmoissa.
Kanadalainen laulaja-lauluntekijä Bryan Adams (s. 1959) palaa 11. maaliskuuta uudella albumilla So Happy It Hurts. Nimibiisin lisäksi levyltä löytyvät ennakkoraidat ’Never Gonna Rain’, ’On The Road’ ja ’Kick Ass’.
So Happy It Hurts 1. So Happy It Hurts 2. Never Gonna Rain 3. You Lift Me Up 4. I’ve Been Looking For You 5. Always Have, Always Will 6. On The Road 7. Kick Ass 8. I Ain’t Worth Shit Without You 9. Let’s Do This 10. Just Like Me, Just Like You 11. Just About Gone 12. These Are The Moments That Make Up My Life
Never Gonna Rain. Ohjaaja: Bryan Adams.
** **
Alternative Rock 🎸🎙🥁🎹 Indie Rock
Bloc Party: Alpha Games | Bloc Party/BMG 2022
Brittiläinen rockyhtye Bloc Party palaa studioalbumikantaan yli kuusi vuotta Hymns-albumin jälkeen. Kevään uutuuslevyn ennakkoraitana kuullaan ’Traps’. Paluualbumi Alpha Games on ulkona 29. huhtikuuta 2022.
Kele Okereken johtama Bloc Party tunnetaan kenties parhaiten varhaisista hiteistä ’Banquet’ ja ’Like Eating Glass’ sekä levyistä Silent Alarm (2005), A Weekend In The City (2007) ja Intimacy (2009). Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Placebon, Editorsin ja Kaiser Chiefsin ystäville.
Monialaisen tähtilaulajan Michael Bublén uutuuslevy Higher tulee ulos 25. maaliskuuta (LP 13. toukokuuta). Bublén yhdestoista studioalbumi seuraa kanadalaislaulajan menestyslevyjä ❤️ [Love] (2018), Nobody But Me (2016) ja To Be Loved (2013).
Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Josh Grobanin, Harry Connick Jr:n ja Diana Krallin faneille.
Yhdysvaltojen West Coast hip hopin legendaarinen joukko Cypress Hill palaa keväällä kymmenennellä studioalbumilla – ensimmäisellä yli kolmeen vuoteen. Back In Black on ulkona 18. maaliskuuta 2022.
Jo levytysuran alussa ansaitusti tunnustusta saanut yhtye muistetaan kenties parhaiten varhaisista studiolevyklassikoista: ensialbumista Cypress Hill (1991) ja sen seuraajista Black Sunday (1993) ja Cypress Hill III – Temples Of Boom (1995).
Toimituksen lämmin suositus CH-katalogin ohella esimerkiksi Ice Cuben ja Wu-Tang Clanin faneille.
Back In Black Louis ”B-Real” Freese Eric ”Eric Bobo” Correa Senen ”Sen Dog” Reyes
Walesilainen rockbändi Feeder palaa 18. maaliskuuta albumilla Torpedo. Laulaja-biisintekijä Nicholas Grantin johtaman yhtyeen yhdestoista studiolevy seuraa menestysalbumeita Tallulah (2019) ja All Bright Electric (2016).
Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Marionin, Bushin, Stereophonicsin, Biffy Clyron, Richard Ashcroftin ja Ian McCullochin faneille.
Ahkerasti levyttävä ruotsalaisen progen suurbändi The Flower Kings julkaisi uuden singleraidan joulukuussa -21. Muusikkolegenda Roine Stoltin johtaman kokoonpanon uusi albumi By Royal Decree on ulkona 4. maaliskuuta 2022.
Toimituksen lämmin suositus myös aiemmille Flower Kings -klassikoille, kuten Space Revolver (2000), Paradox Hotel (2006) ja Island (2020).
Ruotsalainen rockbändi Ghost palasi 20. tammikuuta singlellä ’Call Me Little Sunshine’. Uusi albumi Impera julkaistaan 11. maaliskuuta 2022.
Ghostin aiempia tummanpuhuvia klassikoita ovat Infestissumam (2013), Meliora (2015) ja Prequelle (2018). Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Killing Joken, Bauhausin ja The Missionin ystäville.
Uusiseelantailainen muusikko Aldous Harding (s. 1990) palaa liki kolme vuotta sitten julkaistun Designerin jälkeen. Lämpimänleikkisän harsoisen soundin ympäröimä Warm Chris julkaistaan 25. maaliskuuta 2022. Uutuus on artistin ensimmäinen 4AD-levy-yhtiölle.
Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Big Thiefin, The Sundaysin ja The Weather Stationin ystäville.
Rock! Ruotsalaisbändi TheHellacoptersin ensimmäinen albumi sitten Head Offin julkaistaan 1. huhtikuuta 2022 – liki 14 vuoden levytystauon jälkeen. Eyes Of Oblivion sisältää ennakkoraidan ’Reap A Hurricane’.
Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Peer Gÿntin ja Backyard Babiesin faneille.
Norjalainen muusikko Jenny Hval (s. 1980) palaa 4AD:n julkaisemalla albumillaClassic Objects. Hvalin kahdeksas studiolevy on ulkona 11. maaliskuuta 2022.
Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi David Byrnen, Julia Holterin ja suomalaisen Wilma-yhtyeen faneille.
Virkeän Children Of The Soundsin jälkeen tulee uusi Kaipa-albumi Urskog. Ruotsalaisen progebändin neljästoista studiolevy on ulkona 22. huhtikuuta 2022.
Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Marillionin, Transatlanticin, Karmakanicin ja The Flower Kingsin ystäville.
Urskog 1. The Frozen Dead Of The Night 2. In A World Of Pines 3. Urskog 4. Wilderness Excursion 5. In The Wastelands Of My Mind 6. The Bitter Setting Sun
Hans Lundin – kosketinsoittimet, laulu Per Nilsson – kitara Jonas Reingold – bassokitara Darby Todd – rummut Patrik Lundström – laulu Aleena Gibson – laulu
King Gizzard & The Lizard Wizard: Omnium Gatherum | KGLW 2022
Kymmenessä vuodessa massiivisen määrän musiikkia tuottanut australialaisbändi King Gizzard & The Lizard Wizard palaa 22. huhtikuuta levyllä Omnium Gatherum (tupla-albumi on Wikipedian mukaan bändin kahdeskymmenes studiolevy). King Gizzardin ja kumppaneiden rönsyilevän psykedeelinen ja progeilevakin rock jumittelee jopa 18 minuutin mittaan (’The Dripping Tap’), ja vetoaa myös kauniisti sykkivällä kulkevuudella (’Magenta Mountain’).
Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi The Flaming Lipsin, Kingston Wallin, Julian Copen ja Ty Segallin faneille.
King Gizzard & The Lizard Wizard | Facebook King Gizzard & The Lizard Wizard | Instagram King Gizzard & The Lizard Wizard | Twitter
Kahdeskymmenes Marillion-albumi An Hour Before It’s Dark julkaistaan 4. maaliskuuta 2022. Se seuraa suosittua levytystä F E A R (2017).
Uutuuslevyltä julkaistiin ennakkoon kolmiosainen puolieepossingle ’Be Hard On Yourself’. Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Fishin, RPWL:n, Steven Wilsonin ja The Mute Godsin faneille.
Metallibändi Meshuggah palaa yli viiden vuoden odotuksen jälkeen albumilla Immutable. Huhtikuun 1. päivä 2022 julkaistava uutuus seuraa levyä The Violent Sleep of Reason (2016).
Haastavan extreme metallin ruotsalaisbändille toimituksen lämmin suositus – esimerkiksi Gojiran, Faith No Moren ja Toolin suunnasta pitäville.
Midlake: For The Sake Of Bethel Woods | Bella Union 2022
For The Sake Of Bethel Woods, ensimmäinen Midlake-albumi yli kahdeksaan vuoteen julkaistaan 18. maaliskuuta 2022 – ennakkoraitanaan ’Bethel Woods’.
Yhdysvaltalaisen alternative rockin suurbändin odotettua paluuta edeltävät menestyslevyt Antiphon (2013), The Courage Of Others (2010), The Trials Of Van Occupanther (2006) ja Bamnan And Slivercork (2004). Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi John Grantin, Field Musicin, Sufjan Stevensin ja The War On Drugsin faneille.
Oysterband: Read The Sky | Running Man Records 2022
Brittiläisen folk rockin suuri tuntematon – jo 1970-luvulla alkunsa saanut Oysterband – tekee yhä hienoa musiikkia. Yhtyeen intohimoinen poljento jatkuu 2020-luvulle kun Read The Sky on ulkona 4. maaliskuuta. Oysterband on myös kiertueella huhti-toukokuussa 2022.
Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi June Taborin, The Waterboysin ja Bellowheadin faneille.
Uuden romaanin yhdessä James Pattersonin kanssa kirjoittanut kantrilegenda Dolly Parton teki kirjaan myös soundtrackin. Hitit ’Run’ ja ’Big Dreams And Faded Jeans’ sisältävä Run, Rose, Run on ulkona 4. maaliskuuta 2022. Albumi on laulaja-lauluntekijä Partonin (s. 1946) pitkän uran neljäskymmeneskahdeksas.
Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Loretta Lynnin, Cumuluksen, Emmylou Harrisin ja Reba McEntiren faneille.
Brittiläisen alternative rockin valonkantaja Placebo palaa hieman alle vuosikymmenen pituiselta levytystauolta. Bändin kahdeksas studioalbumi Never Let Me Go julkaistaan 25. maaliskuuta 2022. Se jatkaa Placebon matkaa levyistä Battle For The Sun (2009) ja Loud Like Love (2013).
Brian Molko ja Stefan Olsdal ovat tehneet Never Let Me Gon duona, ilman vakirumpalia. Levyn ennakkoraitoina on julkaistu ’Surrounded By Spies’ ja komeasti sykkivä ’Beautiful James’.
Rammstein: Zeit | Rammstein/Universal Music GmbH 2022
Saksalainen metallisuuruus Rammstein palaa 29. huhtikuuta albumilla Zeit, hieman alle kolme vuotta menestyslevyn Rammstein jälkeen.
Zeit on yhtyeen kahdeksas studioalbumi. Toimituksen lämmin suositus myös aiemmille Rammstein-klassikoille, kuten Sehnsucht (1997), Mutter (2001) ja Reise, Reise (2004).
Red Hot Chili Peppers: Unlimited Love | Warner Music 2022
Yhdysvaltalaisbändi Red Hot Chili Peppers palaa 1. huhtikuuta 2022 uutuuslevyllä Unlimited Love. Kahdennentoista studioalbumin ensimmäinen singlelohkaisu on ’Black Summer’.
Edeltävästä albumista The Getaway ehti kulua hieman alle kuusi vuotta. Tällä välin kitaristi John Frusciante teki jälleen paluun bändiin Anthony Kiedisin, Flean ja Chad Smithin rinnalle. Frusciante oli mukana mm. RHCP-klassikoilla Blood Sugar Sex Magik (1991), Californication (1999) ja By The Way (2002).
Sabaton luonnehditaan tyhjentävästi bändin Facebook-sivulla: ”Swedish Heavy Metal band with historical lyrics.” Ruotsalaisyhtyeen uusin ja kymmenes albumi The War To End All Wars on ulkona 4. maaliskuuta 2022. Se seuraa menestyslevytyksiä The Last Stand (2016) ja The Great War (2019).
Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Helloweenin, Korpiklaanin, Powerwolfin ja Blind Guardianin ystäville.
Maailmankuulu kitaristi ja säveltäjä Joe Satriani (s. 1956) jatkaa virkeän Shapeshifting-albumin jälkeen studiolevyllä The Elephants Of Mars, ennakkoraitanaan ’Sahara’. Uutuuslevy on ulkona 8. huhtikuuta 2022.
Satriani tunnetaan erityisesti albumiklassikoista Surfing With The Alien (1987) ja Flying In A Blue Dream (1989). Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Steve Vain, Eric Johnsonin ja Paul Gilbertin faneille.
The Elephants Of Mars 1 Sahara 2 The Elephants Of Mars 3 Faceless 4 Blue Foot Groovy 5 Tension And Release 6 Sailing The Seas Of Ganymede 7 Doors Of Perception 8 E 104th St NYC 1973 9 Pumpin’ 10 Dance Of The Spores 11 Night Scene 12 Through A Mother ́s Day Darkly 13 22 Memory Lane 14 Desolation
Spiritualized: Everything Was Beautiful | Bella Union 2022
Hartaan space rockin johtaja Jason Pierce ja suurbändinsä Spiritualized jatkavat eteenpäin vajaan neljän vuoden takaisesta albumista And Nothing Hurt. Uusi Spiritualized-levytys Everything Was Beautiful julkaistaan hieman viivästyneenä 22. huhtikuuta 2022.
Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Riden, My Bloody Valentinen ja Piercen aiemman bändin Spacemen 3:n faneille.
Everything Was Beautiful 1 Always Together With You 2 Best Thing You Never Had (The D Song) 3 Let It Bleed (For Iggy) 4 Crazy 5 The Mainline Song 6 The A Song (Laid in Your Arms) 7 I’m Coming Home Again
Crazy. Ohjaaja: Jason Spaceman.
** **
The Weather Station: How Is It That I Should Look At The Stars | Fat Possum/Next Door Records 2022
The Weather Stationin albumi How Is It That I Should Look At The Stars on ulkona 4. maaliskuuta 2022, ennakkoraitanaan ’Endless Time’. Karismaattisen laulaja-lauluntekijä Tamara Lindemanin (s. 1984) vetämä projektibändi nousi kriitikoiden suosikiksi viimeistään levyllä Ignorance (2021).
Lindemanin mukaan How Is It That… on ”sisaralbumi”, jonka pianovetoinen rauha täydentää Ignorancea. Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Talk Talkin ja Annie Lennoxin faneille.
Brittiläisten Rhian Teasdalen ja Hester Chambersin indie pop/rock -duo Wet Leg tulee bändin nimen mukaan nimetyllä debyyttialbumillaan 8. huhtikuuta. Wet Leg sisältää ihastuttavan valloittavat hittibiisit ’Chaise Longue’, ’Angelica’, ’Ur Mum’ ja ’Wet Dream’.
Toimituksen lämmin suositus esimerkiksi Goat Girlin, Dream Wifen ja Maustetyttöjen faneille.
Muusikko Jack White julkaisee kaksi albumia vuonna 2022. Näistä ensimmäisenä tulee Fear Of The Dawn, joka on ulkona 8. huhtikuuta. Entering Heaven Alive on luvassa ensi heinäkuussa.
Aiempien soololevyjen Blunderbuss (2012), Lazaretto (2014) ja Boarding House Reach (2018) lisäksi toimituksen lämmin suositus Whiten vaikuttavalle jäljelle bändeissä The White Stripes, The Raconteurs ja The Dead Weather.
Fear Of The Dawn A-puoli 1. Taking Me Back 2. Fear Of The Dawn 3. The White Raven 4. Hi-De-Ho 5. Eosophobia 6. Into The Twilight B-puoli 1. Dusk 2. What’s The Trick? 3. That Was Then (This Is Now) 4. Eosophobia (Reprise) 5. Morning, Noon and Night 6. Shedding My Velvet
Yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä Kurt Vile (s. 1980) on siirtynyt Matador Recordsilta isommalle Verve Recordsille, ja uusi albumi on ulkona 15. huhtikuuta 2022. Hittilevyjä b’lieve i’m goin down (2016) ja Bottle It In (2018) seuraava 2LP/CD (watch my moves) sisältää ennakkoraidat ’Like Exploding Stones’, ’Mount Airy Hill (Way Gone)’ ja ’Hey Like A Child’.
Kuopiossa musiikin alan korkeakoulukirjasto on yhteiskäyttökirjasto kolmelle eri musiikin koulutusasteelle. Se on eräänlainen musiikin hybridikirjasto, jonka pääasialliset käyttäjät ovat Taideyliopisto, Savonia-ammattikorkeakoulun Musiikin ja tanssin koulutusala sekä Kuopion konservatorio. Kirjastossa työskentelee tällä hetkellä kaksi tietoasiantuntijaa: Anna Niemi ja Soili Voutilainen.
Kuvassa vasemmalla Soili Voutilainen ja oikealla Anna Niemi.
Kirjaston asiakaskuntaa voi luonnehtia Soili Voutilaisen mukaan vanhalla sanonnalla ”vauvasta vaariin”. Kirjastossa asioivat niin konservatorion muskarilaiset kuin Taideyliopistoon tohtorintutkintoa tai väitöskirjaa valmistelevat sekä eri ikäiset musiikin harrastajat. Kirjastoa käyttävät myös Kuopion kaupunginorkesterin muusikot. Kirjaston asiakaskunta on siis laaja ja se näkyy esimerkiksi tietopalvelutyöskentelyn vaativuutena. Opiskelijoiden ja tutkijoiden aiheet liikkuvat Bachin koraaleista, jazzin teoriasta tai erityispedagogiikasta kontakti-improvisaatioon ja nukketeatteriin.
Kirjaston tarina kohti nykyistä hybridikirjastoa alkoi 1960-luvun alussa, kun Kuopion musiikkiopiston naistoimikunnan toimesta musiikkiopistolle perustettiin kirjasto. Musiikkiopisto muuttui sittemmin konservatorioksi. Vuonna 1995 kirjasto siirtyi Sibelius-Akatemian ylläpitämäksi. Kuopiossa oli vireä kirkkomusiikin koulutus ja kirjastokin erikoistui kirkkomusiikkiin. 1990-luvulla myös Savonia-ammattikorkeakoulu tuli mukaan toimintaan. Emo-organisaatio vaihtui Taideyliopistoksi vuonna 2013 uuden yhdistetyn yliopiston syntymisen myötä, mutta kirjaston toiminta jatkui kuitenkin edelleen osana Sibelius-Akatemiaa ja Kuopion yksikköä. Vuoden 2017 alusta kirjasto siirtyi osaksi Taideyliopiston yhdeksi kokonaisuudeksi yhdistettyä kirjastoa. Kirjaston toiminnan alue on vuosien kuluessa jatkuvasti laajentunut, Voutilainen kertookin että erityisesti AMK- ja YAMK-tutkintojen myötä asiakasmäärät sekä tiedonhankinnan opetuksen määrä on kasvanut.
Kirjaston aineiston runkona on edelleen laajat musiikin ja erityisesti kirkkomusiikin kokoelmat. Uudet yhteistyökumppanit ovat kasvattaneet aihealueita mm. kasvatustieteellä, pedagogiikalla, teatteritaiteella ja tanssitaiteella. Lisäksi kirjastossa on laaja kuoro- ja orkesterimateriaalikokoelma, jollaista kovin monella musiikkikirjastolla ei Suomessa ole.
Usean eri organisaation yhteiskäytössä olevassa kirjastossa haasteena ovat elektroniset aineistot. Sekä Taideyliopisto että Savonia amk hankkivat elektroniset aineistot oman organisaationsa käyttöön. Toisen organisaation edustajille aineistot ovat käytössä vain kirjastossa. Aineistojen etäkäyttö on sallittua vain tilaavan organisaation edustajille, mikä on täysin elektronisia aineistoja kustantavien kansain-välisten toimijoiden sanelema käytäntö. Erityisesti pandemian tuomina poikkeusaikoina tämä on ollut Kuopiossakin haastavaa sekä käyttäjille että kirjastolaisille.
Haasteista huolimatta Soili Voutilainen näkee Kuopion musiikkikirjaston tulevaisuuden valoisana. Kolmen organisaation yhteistyö luo myös turvallisuutta. Kirjaston toiminnalla on jatkuvuutta ja taloudellista tukea. Musiikkikirjasto on tärkeä toimija Kuopiossa ja myös sen ympäristössä. Kaukolainat kulkevat sekä ympäristön kirjastoihin että kauemmaksikin ja tietopalvelua tehdään etänä. Kirjastoon vuosikymmenien aikana karttunut huomattava kokoelma on kuitenkin yhä kirjaston rikkaus.
Voutilainen toteaa, että parasta työssä ovat mahtavat asiakkaat. Kuopion kirjastossa onkin onnistuttu säilyttämään lupsakka henki, vaikka töitäkään ei ole ihan vähän. Kirjastolaiset ja asiakkaat oppivat tuntemaan toisensa hyvin ja tiskin yli on syntynyt monia ystävyyssuhteita. Kirjaston ensimmäisen hoitajan Marja Kotkasen kertoman mukaan ensimmäinen kirjastotila sijaitsi siivouskomerossa. Siitä on onneksi tultu aika kauas. Kirjasto muutti nykyisiin, laajempiin tiloihinsa muutama vuosi sitten. Kirjasto sijaitsee Kuopion musiikkikeskuksen neljännessä kerroksessa, keskellä vilkasta musiikkielämää.
Olen ollut Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen touhuissa neljä vuosikymmentä. Neljä vuosikymmentä olen harmitellut pitkää ja hankalaa nimeä, jonka luonteva lyhentäminenkään ei ole koskaan onnistunut. SMKY ei kerta kaikkiaan ole parannus. Tiedän nimen taustan ja olen iloinen siitä, ettei nimi sentään enää ole Suomen musiikkikirjastoyhdistys – IAML:n Suomen sektio. Tiedän senkin, ettei yhdistyksen nykyinen johto ole järin innostunut siitä, mitä nyt ehdotan, mutta ehdotan silti, enhän ole enää luottamustehtävissä, vaan rivijäsen. 
Koronapandemia on pakottanut myös musiikkikirjastojen maailmankongressin ainakin tilapäisesti muuttamaan tapojaan. Kesällä 2020 IAML järjesti pienimuotoisen liki improvisoidun etäkongressin, mutta tämän vuoden virtuaalinen kokoontuminen sen sijaan oli alun alkaenkin verkkotapahtumaksi suunniteltu.
Valloittavan Pambikallion 
