Sarjassa Oma Levyhylly avataan kirjaston ystävien fanituksen kohteita
Oma Levyhylly 2 • Veikko Rajanen ja Coil
Kirjasto on kuulunut Riitta Taarastin elämään jo ihan pienestä pitäen. Suhde kirjastoon kehittyi sittemmin niin vahvaksi, että siitä tuli myös työ. Musiikkirjastot.fi:n haastattelussa Kirjastokaistan tuottajana ja toimittajana toimiva Taarasti kertoo, että yhden bändin tai albumin poimiminen hyllystä ei tunnu omalta. Tehtävä kääntyikin viikonlopun soundtrackin esittelyyn. Se on toki erilainen joka viikonloppu, mutta jutun juoni värikoodeineen noudattaa usein samaa kaavaa.
Riitta Taarasti
Oma Levyhylly • Osa 3
Oletko retroilija ja/tai uuden musiikin ystävä?
– Näistä kahdesta olen kyllä vahvasti siellä retroilija-osastossa. En etsi aktiivisesti uutta, vaan palaan herkästi tuttuihin nimiin. Asiaan saattaa vaikuttaa kotona oleva aika iso fyysisten äänitteiden kokoelma. Sieltä riittää ammennettavaa erilaisiin hetkiin ja teemailtoihin. Vinyylilevyjen kannet ovat kertakaikkisen kiehtovia. Itse en levyjä osta, vaan hankinnat ja kokoelman hoitaminen ovat puolison heiniä.
Yhdeksi valinnaksi omasta levyhyllystäsi nousi Thin Lizzy. Millainen suhde sinulla on tähän rockbändiin?
– Rupesin kuuntelemaan musiikkia vasta yläasteella, joka alkoi minun kohdallani 80-luvulla. En siis kuunnellut Thin Lizzya vielä sen kulta-aikaan 70-luvun puolella. Thin Lizzy on osa minun rakkauttani Irlantia kohtaan. Kävin Dublinissa ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa. Kaupunki oli omalla kiehtovalla tavalla hieman rähjäinen ja vahvasti Manner-Euroopan kaupungeista poikkeava. Kaupunki oli täyteläinen kaikille aisteille ja musiikki oli vahvasti läsnä. Olemme tehneet puolisoni kanssa tuon jälkeen useita reissuja eri puolille Irlantia. Nyt Irlannin ihanuus ovat rannikot, maaseutu ja viehättävät kylät, sillä Dublin on muuttunut. En löytänyt enää edellisellä reissulla sitä värien, hajujen ja äänien iloista sekamelskaa, vaan kaupunki muistutti muita kaupunkeja. Jostain syystä Thin Lizzy tuo minulle tunne- ja aistitasolla sen Dublinin, jonka ensimmäisellä käynnilläni siellä koin.
Riitta Taarastin erään viikonlopun soundtrack
1–5
#1
Viikonloppu alkaa – oranssi
Lähden yleensä työpäivän päätyttyä kävelylle lähimetsikköön. Perjantai on poikkeus. Kun työläppärin kansi laskeutuu kiinni, siirryn laittamaan jotain herkkua ruoaksi. Ennen kuin puoliso saapuu avuksi, hän vetää esille vinyylin pahvisista levynkansista ja asettelee levysoittimen neulan kulkemaan pitkin viikonlopun alun tunnelman loihtivia uria. Minä toivon aina noihin hetkiin ”hyvän mielen musiikkia”, joka tuo tunteen, että jokainen siirtymä viikonloppuun on juhla. Valitsen nyt tunnelmanluojaksi Lenny Kravitzin albumin Black And White America (2011).
Pelkkä Lenny Kravitzin ääni riittää tuomaan valoa. Esikuvat ovat aika ilmeisiä ja koko tuotanto ”retroa”. Kravitzhan sekä tekee ja sovittaa kappaleet, myös tuottaa levyt ja soittaa monissa kappaleissaan itse kaikki tai ainakin monta instrumenttia. Yhteen kategoriaan en Lenny Kravitzia luokittelisi. Soul on ihanasti läsnä, mutta mausteina liikutaan popin ja hiphop tahtiin. Tunnustettakoon, että näen musiikin usein väreinä. Tunnelma viikonlopun alkuun on oranssi.
Lenny Kravitz: Black And White America
#2
Ilta hämärtyy – tumma vihreä
– Jos perjantai-illaksi ei ole menoja, siihen kuuluu usein musiikinkuuntelua. Levynkeräilijän, kitaristin ja hifi-harrastajan puolisona se tarkoittaa paitsi itse musiikin kuuntelemista ja siitä juttelemista, välillä myös analyysejä miksauksista tai siitä, mihin mikäkin instrumentti tai ääni kolmiulotteisesti asettuu. Se on kivaa tiettyyn rajaan asti, mutta jos menee liian analyyttiseksi, niin lopetan vastailun ja palaan spontaanille tunnetasolle. Hyvä keino viheltää liian analyyttiseksi liukuva tunnelma on alkaa laulaa mukana. Noihin kuunteluhetkiin liittyvät vakiovieraina Queenin ja Yesin kaltaiset ikoniset bändit. Minä valitsen kuitenkin tälle listalle The Blankon albumin Flying Colours (2011).
– Flying Colours -albumin tunnelma on maustettu hyvällä tavalla perusrockin retrohengellä. Soittaminen on tiukkaa ja tummat sävyt kääntyvät biisien osien vaihtuessa luontevasti melodioiksi, jotka saavat hymyilemään. Olen nähnyt The Blankon pari kertaa livenä. Upea livebändi, jonka keulahahmona on poikkeuksellisen karismaattinen kitaristi-laulaja Pauli Hauta-Aho. Myöhäinen perjantai-ilta on tämän levyn myötä tunnelmaltaan tumma vihreä.
The Blanko: Feel. Ohjaajat: Gabi Hakanen ja Pete Lahtinen
#3
Lauantain puuhakkuutta – tummansininen
– Lauantaina minulla on usein energinen päivä. Silloin erilaisten puuhailujen taustalle sopii hyvällä tavalla eteenpäin puskeva musiikki. Tässä kohdassa kovaa kisaa sisälläni kävivät Iron Maiden ja Thin Lizzy. Tälle listalle päätyy sisäisen kamppailun jälkeen Thin Lizzyn livealbumi Live And Dangerous (1978).
– Tämän bändin kohdalla leijuu joku mystinen vaaran tuntu. Se ei ole luotaan työntävää vaan jotenkin kiehtovaa. Kappaleet sinänsä saattavat olla jopa yksinkertaisia ja sanoituksia en tavoistani poiketen kuuntele lainkaan. Phil Lynottin ääni on minulle yksi instrumentti muiden joukossa. Koska valitsin tämän listan peruspilareiksi tunteen, en voi ohittaa Thin Lizzyä ja sitä tummansinistä tunnelmaa, jonka se lauantaipäivän tunnelmaan tuo.
Thin Lizzy: Southbound
#4
Sunnuntain oma aika – keltainen
– Jos sunnuntai on kotipäivä, siihen kuuluu hidas heräily ja Lasse Kurjen Rakkaudesta-ohjelman kuuntelu Radio Helsingistä sängyssä loikoillen. Sen jälkeen yksin puuhaillessa musiikki saa tulla puhelimesta. Tietyissä tilanteissa se on aivan täydellistä. Yksinoloon valitsen Marit Larsenin soittolistan, jonka olen koonnut hänen albumeiltaan Under The Surface (2006), The Chase (2008), Spark (2011) ja When The Morning Comes (2014).
– Tämä valinta ei ole tosiaan albumi, vaan soittolista, joka silittelee mieltä. Norjalaisen Marit Larsenin ääni on kaunis ja hän esittää tekemänsä viehättävät popkappaleet niin, että ne tulevat hyvin lähelle. Kappaleet ovat usein tarinoita parisuhteen iloista ja ongelmista. Olen säästänyt tätä artistia ”omana aarteena” yksinolon hetkiin. Marit Larsenin kuunteleminen on kuin seuraisin höyhenen leijailua auringonpaisteessa. Herkkyys puhuttelee ja luo omiin hetkiini keltaisen tunnelman.
Marit Larsen: I Don’t Want To Talk About It. Ohjaaja: Sten Hellevig
#5
Sunnuntain lukuhetki – vaaleansininen
– Sunnuntaina on yleensä myös aikaa lukea rauhassa kirjoja. Kun luen, en pysty kuuntelemaan samalla laulettua musiikkia tai musiikkia, jossa on vokalistiin verrattava ”voimakkaan värinen” soolosoitin. Täydellinen tunnelmanluoja lukuhetkiin on Iiro Rantalan albumi Lost Heroes (2011).
– Lost Heroes on Iiro Rantalan soololevy. Se koostuu kunnianosoituksista Rantalan edesmenneille musiikillisille esikuville. Upeat kappaleet on omistettu mm. Jean Sibeliukselle, Pekka Pohjolalle, Jaco Pastoriukselle ja Esbjörn Svenssonille. Tämä on erikoinen levy, sillä sille löytyy joku jännä taajuus huomioharmoniassa. Luen kirjaa ja koen keskittyväni siihen täysin ja samaan aikaan kuulen ja koen vahvasti Rantalan musiikilliset tarinat. Tunnelma on tuossa vaiheessa viikonloppua pääosin vaaleansininen.
Iiro Rantala: Pekka Pohjola
Entä millaisia musiikkiyllätyksiä olet kokenut viimeksi?
– Kerroin aiemmin, että en etsi aktiivisesti uutta musiikkia. Uudelle on kuitenkin aivan mahtavaa altistua. Viimeksi olen kokenut ihmetyksen aiheita, kun valitsimme tyttären kanssa vuoroin biisejä, joita kuuntelimme. Mukana oli nimiä ja maailmoita, joista en ollut kuullutkaan. Jäi ihana ja iloinen olo siitä, miten hienoa uutta musiikkia kuunneltavaksi ja tutkittavaksi tehdään.
Toim. Tuomas Pelttari
Riitta Taarastin viikonlopun soundtrackin musiikkia kirjastosta
Lenny Kravitz
Finna.fi
Let Love Rule | Virgin 1989 • 2CD 20th Anniversary Deluxe Edition | Virgin 2009
Mama Said | Virgin 1991 • 2CD 21st Anniversary Deluxe Edition | Virgin 2012
Are You Gonna Go My Way | Virgin 1993 • 2CD 20th Anniversary Deluxe Edition | Virgin 2013
Circus | Virgin 1995
5 | Virgin 1998
Lenny | Virgin 2001
Baptism | Virgin 2004
It Is Time For A Love Revolution | Virgin 2008
Black And White America | Roadrunner Records 2011
Strut | Roxie Records 2014
Raise Vibration | Roxie Records 2018
The Blanko
Finna.fi
Flying Colors | Ratas Music Group 2011
Into The Silence | Sony Music Entertainment 2013
Stimulation Paradise | Flying Colours Oy 2019
Thin Lizzy
Finna.fi
Thin Lizzy | Decca 1971
Shades Of A Blue Orphanage | Decca 1972
Vagabonds Of The Western World | Decca 1973
Nightlife | Vertigo 1974
Fighting | Vertigo 1975
Jailbreak | Vertigo 1976
Johnny The Fox | Vertigo 1976
Bad Reputation | Vertigo 1977
Live And Dangerous • live | Vertigo 1978
Black Rose: A Rose Legend | Vertigo 1979
Chinatown | Vertigo 1980
Renegade | Vertigo 1981
Thunder And Lightning | Vertigo 1983
Life • Live | Vertigo 1983
Marit Larsen
Finna.fi
Under The Surface | 2006
The Chase | 2008
If A Song Could Get Me You kokoelma albumeilta Under The Surface ja The Chase | Sony Music Entertainment Germany 2009
Spark | Virgin/EMI Music Norway 2011
When The Morning Comes | Warner Music Norway 2014
Joni Was Right • EP | Håndbrygg Records 2016
Joni Was Right II • EP | Håndbrygg Records 2016
Iiro Rantala
Finna.fi
Trio Töykeät
[Iiro Rantala • Eerik Siikasaari • Rami Eskelinen]
Finna.fi
– päivää! [G’day] | Sonet 1990 • Sonet/EmArcy 1993
Jazzlantis | Sonet 1995
Sisu | EmArcy 1997
Rappiolla Trio Töykeät • Ryhmäteatteri | Zen Master Records/Rockadillo Records 1997
Kudos | Universal Music 2000
Music! Jaakko Kuusisto • Pekka Kuusisto • Trio Töykeät • Lahti Symphony Orchestra & Osmo Vänskä | BIS Northern Lights 2002
High Standards | EMI Finland/Blue Note 2003
Wake | EMI Finland/Blue Note 2005
One Night In Tampere | EMI Finland/Blue Note 2007
SaloRantala soi!
[Heikki Salo • Iiro Rantala]
Finna.fi
SaloRantala soi! | Johanna Kustannus 2002
Talvijalka | Sateen Ääni Oy 2009
Subterráneo Pekka Kuusisto • Iiro Rantala | Liverace 2009
Lost Heroes | ACT Music+Vision 2011
My History Of Jazz Iiro Rantala • Lars Danielsson • Morten Lund • Adam Bałdych | ACT Music+Vision 2012
Jazz At Berlin Philharmonic I Iiro Rantala • Michael Wollny • Leszek Możdżer | ACT Music+Vision 2013
Anyone With A Heart Iiro Rantala String Trio [Iiro Rantala • Adam Bałdych • Asia Valcic] | ACT Music + Vision 2014
It Takes Two To Tango Perko & Rantala Duo Art [Jukka Perko • Iiro Rantala] | ACT Music+Vision 2015
My Working Class Hero | ACT Music+Vision 2015
How Long Is Now? Iiro Rantala & Lars Danielsson & Peter Erskine | ACT Music+Vision 2016
Good Stuff Iiro Rantala & Ulf Wakenius | ACT Music+Vision 2017
My Finnish Calendar | ACT Music+Vision 2019
Playing Gershwin Iiro Rantala • The Deutsche Kammerphilharmonie Bremen • Jonathan Bloxham | ACT Music+Vision 2020
Potsdam | ACT Music+Vision 2021
