Leipzigin Tuomaankirkko, Johann Sebastian Bachin pitkäaikainen työpaikka ja DDR:n kuolinkamppailuun liittyvien legendaaristen joukkomielenilmaisujen keskeinen tapahtumapaikka.

Konferenssikaupunki Leipzig otti vieraat vastaan kaikella vieraanvaraisuudellaan ja kulttuuritarjonnallaan. Konferenssin lähtölaukaus ammuttiin jo sunnuntaina päivää ennen virallista alkamisajankohtaa; kaltaisilleni ensikertalaisille oli järjestetty informaatiotilaisuus jossa esiteltiin IAML:n toimintaa ja jaettiin ohjeita joita noudattamalla konferenssiin osallistuminen olisi mahdollisimman hedelmällistä. Tämän jatkoksi oli Leipzigin kaupungin vastaanotto vanhalla raatihuoneella. Ko. tapahtuma jäikin lopulta ainoaksi jossa miltei kaikki konferenssivieraat olivat mukana yhtä aikaa.

Konferenssiesitelmät pidettiin Leipzigin konservatoriossa, yliopistokirjastossa ja yleisessä kirjastossa. Seuraamani esitelmät sijoittuivat usein juuri kaupunginkirjastoon – keskityin nimenomaan aiheisiin jotka joko suoraan käsittelivät tai ainakin lähestyivät yleisten kirjastojen musiikkikirjastojen problematiikkaa.

Viikon mielenkiintoisimpia esitelmiä olivat Mari Itohin ja Hitoshi Matsushitan esitelmä musiikkikirjastoinstituution synnystä Japanissa 1960- ja -70-luvuilla; paikallisen musiikkielämän dokumentoinnille omistettu sessio; Anne Helle Jespersenin musiikkidigitointia kulttuuriperinnön säilyttämisen näkökulmasta käsitellyt esitelmä; MusixPlora –soitintietokannan esittely sekä Marcel Prochaskan Frankfurtin kaupunginkirjaston musiikkiosaston digitaalisen musiikintekemisen workshopeja esitellyt puheenvuoro.

Kuten usein konfrensseissa, nytkin yksi esitelmä nousee henkilökohtaisestiylitse muiden: Tämä oli yhdysvaltalaisen Memory Apatan esitelmä ’Making noise: sounds of the civil rights movement inthe Dartmouth College Music Library’. Vaikka historiallista vertailua ei Suomen ja Yhdysvaltojen välillä voi rotusyrjinnän saralla tehdä, oli suomalaisenkin kirjastonhoitajan helppo samastua Apatan pyrkimyksiin lähestyä kansalaisoikeustaistelua laulun keinoin kirjaston yhteislauluilloissa.

Memory Apata esitelmöi, IAML Leipzig 2018.

Arvokas sattuma oli kohtaaminen Naxos Music -yhtiön edustajien tiskillä konferenssin posterialueella. Otin puheeksi omat vaikeuteni heidän tuotteidensa mobiiliversioiden käytössä, ja niinpä sainkin pikaesittelyn uudesta, jossain lähitulevaisuudessa Android-laitteisiin käyttöön tulevasta erittäin attraktiivisesta käyttöliittymästä. Tajusin kuin salamaniskusta jättäneeni tämän hienon kirjastopalvelun työssäni liian vähälle huomiolle ja päätin saman tien käynnistää kotikirjastossani kampanjan Naxos Music -palvelun iskostamiseksi asiakkaiden mieliin.

Konferenssin ohjelmaan sijoittui myös vaihtoehtoisia ekskursioita kaupungin musiikki-instituutioihin. Jotkut mielenkiintoisimmat ekskursiot oli varattu täyteen kuin varkain jo kuukausia aiemmin, ja näistä pois tippuneena pyrin korvaamaan niitä omaehtoisilla vierailuilla: näin mm. Leipzigin yliopiston Grassi-museossa sijaitsevan upean soitinkokoelman kohdalla. Leipzigin kaupunginkirjaston musiikkiosaston toiminnan esittely oli kuitenkin erittäin tervetullut ja informatiivinen ohjelmanumero. Vaikutti siltä, että cd-formaatin käytön romahtaminen ei ole vielä Saksassa tapahtunut samalla voimalla kuin Suomessa, ja musiikkikirjaston toiminta tuudittautui paljolti edelleen CD-levyjen lainauksen ympärille.

Oman esitelmäni ’The public library as a site of empowerment for the local music scene’ pidin yleisten kirjastojen sektiossa. Puheenvuorossani esittelin Sastamalan kaupunginkirjastossa syksyllä 2018 käynnistyvää hanketta ’Lava haltuun ja soitto narulle’ sekä sen pohjalla olevaa ruohonjuuritason musiikinharrastajan emansipaatiota korostavaa tausta-ajatusta. Puheenvuoroni koettiin virkistäväksi ja sitä seurasi vilkas keskustelu. Moni ei ollut tullut ajatelleeksi kirjaston roolia paikallisessa ’musiikkiskenessä’ siitä näkökulmasta, että kirjaston tulisikin ehkä toimia ruohonjuuritason amatöörimusiikintekijöiden emansipaation foorumina, eikä niinkään musiikin ammattilaiskulttuuria ja -kulttia ’ylhäältä alaspäin’ valuttavana agenttina.

Mikä oli konferenssin saldo? Yleisen kirjaston musiikkikirjastonhoitajan näkökulmasta on rehellisesti todettava, että ohjelmistoa dominoi erikoistuneiden musiikkiarkistojen ja -kirjastojen akateemisuutta ja tutkimuksellista otetta vaalivat esitelmät osin kuriositeetinomaisista aiheista. Yleisten kirjastojen aihepiiri jäi vähemmälle huomiolle. Toisaalta yleisten kirjastojen sektion kokouksessa asia otettiin vakavasti esille kehotuksella tarjota esitelmäehdotuksia aktiivisemmin jatkossa – saatoin hyvällä omallatunnolla todeta kantaneeni korteni kekoon jo tällä kertaa. Joka tapauksessa kansainvälisestä kanssakäymisestä ei missään tapauksessa ole varaa luopua yleistenkään kirjastojen osalta, sillä vain näin on mahdollista pysyä tietoisena muualla tehdyistä merkittävistä avauksista ja nykyisten akuuttien, musiikkikirjastojen identiteettiä pohtimaan pakottavien kysymysten ratkaisuista. Silti aivan joka kerta en kohdallani näkisi tarpeelliseksi tähän alani suurimpaan kokoukseen osallistumista.

Mainittakoon vielä, että konferenssin mittaan osallistujien jaksamista alkoi verottaa paahtavana jatkunut helle. Ilmastoimattomissa tiloissa parinkin session esitelmäralli imi kuulijasta mehut, ja omasta jaksamisesta olikin ryhdyttävä huolehtimaan määrätietoisemmin ennen kuin konferenssi tuli päätökseensä. Perjantaina olikin jo huomattavissa lievää yleisömäärän vähentymistä ja konferenssivieraiden silminnähtävää väsymistä. Tunnelma nousi kuitenkin vielä kerran kattoon Leipzigin keskustan korkeimman rakennuksen kattoravintolassa pidetyillä jäähyväisillallisilla, joilla allekirjoittanutkin vielä – Suomen musiikkikirjastonhoitajien yhdistyksen avustuksen mahdollistamana – heitti jäähyväiset uusille kansainvälisille kollegatuttavuuksille.

Sastamalassa 10.8.2018

Marko Aho
Kulttuurikirjastonhoitaja
Sastamalan kirjasto