Kirjastopomolla on puheenvuoro I: Jaakko Lind, Salo • Intervalli 2/2021

Kysymykset • Heikki Poroila
Vastaukset • Jaakko Lind
Kuvat • Merja Lind

Intervalli • 2/2021
www.intervalli.fi

Pyrkimyksenä avata keskustelua musiikin roolista yleisten kirjastojen palveluvalikoimassa käynnistämme haastattelusarjan Kirjastopomolla on puheenvuoro. Sarjan aloittaa Jaakko Lind, puhallinsoittamista, soitinrakentamista ja puutarhanhoitoa harrastava Salon kirjastopalvelupäällikkö.

Lindin ura on kulkenut Turun kauppakorkeakoulun Pan-Eurooppa -instituutin harjoittelijan ja kirjastosihteerin toimista Turun yliopiston kautta Lahden konservatorion kirjastonhoitajaksi 2002–2006. Seuraavat viisi vuotta Lind toimi Tikkurilan musiikkiosaston johtavana informaatikkona, kunnes siirtyi Salon kaupunginkirjastoon ensin pääkirjaston aikuisten osaston osastonjohtajaksi ja 2012 alkaen kirjastotoimenjohtajaksi. Lindillä on siis poikkeuksellisen monipuolinen alan työkokemus takanaan.

Jaakko Lind. Kuva: Merja Lind

Mitä musiikki henkilökohtaisessa elämässäsi merkitsee?

Musiikki merkitsee minulle hyvinvointia. Siitä voi nauttia monin eri tavoin, joko kuuntelemalla tai soittamalla ja laulamalla. Oli kyseessä sitten ammattilainen tai amatööri, on kiinnostavaa seurata, mitä esittäessä tapahtuu. Esitys on aina jotain, joka tapahtuu ajassa tulkintaa hyödyntäen sommittelun, kyvyn ja lahjakkuuden mukaan. Musiikki sinänsä on ääntä, paisutusta, vaimennusta taukoja ja mölinää. Musiikkia voidaan toki yrittää kuvata esimerkiksi nuottikirjoituksen avulla, mutta silti emme tiedä vieläkään, mitä kaikkea aivoissamme tapahtuu, kun kuulemme musiikkia. Ihana arvoitus.

Yleisten kirjastojen musiikkipalveluiden määrällinen huipentuma osui 2000-luvun jälkeen. Sen jälkeen ovat käyttöluvut pienentyneet. Onko myös musiikkipalveluiden tarve objektiivisesti arvioiden vähentynyt tai laadullisesti muuttunut?

En näe, miksi kirjastojen musiikkipalveluiden tarve olisi vähentynyt tai miksi asiakkaille pitäisi tarjota jotain laadullisesti vähempää. En tosin edes yritä olla tässä asiassa objektiivinen.

Olet toiminut nyt vuosikymmenen Salon kaupunginkirjaston johtajana.
Oletko muuttanut musiikkipalveluihin liittyviä näkemyksiäsi uudessa
roolissa?

En ole mielestäni joutunut muuttamaan käsityksiäni musiikkipalveluiden merkityksestä osana kirjastopalveluita.

Keskustelevatko kirjastojen johtajat alueellisesti tai valtakunnallisesti
musiikkipalveluihin liittyvistä kysymyksistä?

Vaski-kirjastoissa keskustelemme tällä hetkellä CD-levyjen kelluttamisesta. Osalle kollegoistani yleisten kirjastojen musiikkipalvelut ja niiden CD-kokoelmat ovat kiusallinen painolasti ja ne edustavat menneisyyttä, joista haluttaisiin päästä eroon.

Varsinkin pääkaupunkiseudulla on musiikkipalveluihin kohdistettu varsin
rankkoja leikkauksia. Onko näillä valtakunnallista esimerkin vaikutusta,
matkiiko muu Suomi automaattisesti pääkaupunkiseudulla tehtyjä
ratkaisuja?

Pääkaupunkiseudulla tehdyistä ratkaisuista halutaan ottaa mallia muuallakin maassa. Samalla tavoin Oodia haluttaisiin kloonata, vaikka se on keskinkertainen kirjastona. Lokakuussa meillä oli Salossa asiakaskysely. saimme vastauksia myös asiakkailta, jotka käyttävät oman lisäksi Helmet-kirjastoa. Saimme heiltä kiitosta pääkaupunkiseutuun verrattuna lyhyistä varausjonoista ja aineiston hyvästä saatavuudesta. On toki hyvä muistaa, että pääkaupunkiseudulla väestöä on enemmän ja kirjastoaineistoon kohdistuva kysyntä on laajempaa.

Musiikkikirjastoväkeä on usein moitittu sisäänpäinkääntyneisyydestä ja omassa kuplassa elämisestä (ellei peräti elämöimisestä). Mitä mieltä olet itse, onko tässä väitteessä perää?

Vikaa voi olla niin sysissä kuin sepissäkin. Ns. kirjapuolen ihmisten halu ymmärtää musiikkia on kokemusteni mukaan vähäistä ellei peräti olematonta. Osa kirjapuolen kollegoista aristelee ja tuntee jopa irrationaalista pelkoa musiikkiaineistoa kohtaan. Yksi selittävä tekijä on oudot hyllyluokitukset ja erikoiset vieraat termit.

Jaakko Lind. Kuva: Merja Lind

Onko liioittelua sanoa, että musiikkipalveluilla ei tällä hetkellä ole
vaikutusvaltaisia tukijoita? Varsin yleinen näkemyshän tuntuu olevan, ettei
musiikkipalveluita tarvitse enää tarjota, koska ”kaiken” saa muutenkin verkosta.

Ei se ole liioittelua. On älyllisesti epärehellistä uskotella itselleen ja muille, että Spotify, YouTube ja Google tarjoavat riittävästi ratkaisuja musiikkia kuunteleville ja musiikista tietoa etsiville. Kaikkea musiikkia ei koskaan tule olemaan digitoituna.

Voitaisiinko musiikkipalveluihin liittyvistä ratkaisuista käydä valtakunnallista, avointa keskustelua, jossa pöydällä olisivat esimerkiksi saatavuuteen, tarpeisiin, talouteen ja muuttuvaan asiakaskuntaan liittyvät aiheet?

Vaikea kysymys. Pahaa pelkään, että juna on jo mennyt. Periaatteellisella tasolla pidän asiaa kannatettavana.

Haluaisitko haastaa tuntemasi kirjastonjohtajan mukaan keskusteluun?

Haastan keskusteluun mukaan Turun kirjastopalvelujohtaja Rebekka
Pilppulan
.

Intervalli 2/2021.
Intervalli 2/2021.

Henkilökuvassa Tampereen konservatorion kirjastonhoitaja Heikki Kokko • Intervalli 1/2021

Heikki Kokon henkilökuva julkaistiin alun perin keväällä 2021

Teksti • Jaska Järvilehto
Kuva • Heikki Kokko
Intervalli 1/2021 (pdf)
www.intervalli.fi

Heikki Kokko aloitti Tampereen konservatorion kirjastonhoitajana elokuussa 2020. Uutta kirjastonhoitajaa odotti mittava työmaa: konservatorion kirjastotoiminta oli järjestettävä kokonaan uusiksi. Kirjaston nykytilanteen hahmottamiseksi on kuitenkin syytä aluksi matkustaa ajassa reilut kaksikymmentä vuotta taaksepäin.

Musiikin ammatillisen koulutuksen jakautuminen

Ennen ammattikorkeakouluja konservatorioissa tarjottiin musiikin ammatillista opetusta peruskoulupohjaisessa toisen asteen ja ylioppilaspohjaisessa korkea-asteen koulutuksessa. 1990-luvun loppupuolella konservatorioiden korkea-asteen koulutus siirtyi juuri perustettujen ammattikorkeakoulujen piiriin. Käytännön syistä monen ammattikorkeakoulun musiikin koulutusohjelma toimi ainakin osin samoissa tiloissa konservatorion kanssa. Oppilaitosten kirjastopalvelut oli järjestetty usein yhteisesti siten, että konservatorio osti kirjastopalvelut ammattikorkeakoululta.

Viime vuosina ammattikorkeakoulujen ja konservatorioiden yhteistyötä on purettu ympäri Suomen. Keväällä 2020 tämä trendi saavutti myös Tampereen, jossa ammattikorkeakoulu irtaantui Tampereen Musiikkiakatemian nimellä toimineesta yhteistyöstä Tampereen konservatorion kanssa. Opetuksen lisäksi yhteisistä tiloista erkanivat myös 20% kirjaston kokoelmasta muodostanut ammattikorkeakoulun osuus sekä kirjaston molemmat työntekijät Laura Järvinen ja Leeni Pukkinen. Tampereen konservatorio päätti tuottaa oppilaitoksen kirjastopalvelut jatkossa itsenäisesti.

Kirjasto palvelee monipuolisesti

Tampereen konservatorion palveluihin on käsittääkseni sisältynyt kirjastopalvelu jossain muodossa ainakin Tampereen musiikkiopiston alkuajoista saakka 1930-luvulta lähtien. Oma kirjastotila saatiin nykyisen konservatoriotalon valmistuttua 1970-luvun alussa”, Heikki Kokko kertoo. Kirjastonhoitajan työnkuvaan Tampereen konservatoriossa on integroitu myös oppilaitoksen suurempien orkesterien nuotistonhoitajan tehtävät. “Hoidan orkesterille heidän tarvitsemansa materiaalin sekä jaan stemmat soittajille”, Heikki kuvailee.

Heikki Kokko. Kuva: Heikki Kokko
Heikki Kokko

Alkuvaiheessa uutta kirjastonhoitajaa työllistivät kokoelman inventointi ja uuden Mikromarc-kirjastojärjestelmän käyttöönotto. Kirjastojärjestelmän käyttöönotto oli aloitettu jo ennen Heikin saapumista taloon. Aineisto- ja asiakastietokantojen konversio ei ollut onnistunut ihan kaikilta osin, esimerkiksi kaikki lainatiedot eivät olleet siirtyneet uuteen järjestelmään. “En vielä ole lähtenyt tekemään kirjastojärjestelmään isompia muutoksia ennen kuin olen saanut riittävästi arkikokemusta siitä, miten nykyinen järjestelmä tähän ympäristöön soveltuu. Järjestelmän optimointia ja kehittämistä riittää siis lähitulevaisuudessa, kun tietää paremmin mihin suuntaan sitä on tarkoitus viedä”, Heikki linjaa.

Vuodenvaihteessa kirjastossa on otettu opettajien käyttöön omatoimikirjasto. “Omatoimikirjasto oli helppo toteuttaa opettajille, koska heillä on omat elektroniset kulkuavaimet, joille kirjaston pääovi pystyttiin koodaamaan tiettyinä kellonaikoina aukeavaksi. Tulevaisuudessa omatoimikirjasto on mahdollista laajentaa myös ammattiopiskelijoiden käyttöön, mikäli saadut kokemukset sitä puoltavat”, Heikki kertoo.

Kirjastonhoitajan työllä on merkitystä

Työssään Heikkiä motivoi uusien asioiden oppiminen ja niiden syvällisempi sisäistäminen. “Olen pitänyt työstäni paljon ja oppinut suhtautumaan omaan kehitykseeni prosessina. Lyhyellä tähtäimellä haluaisin kehittyä erityisesti musiikkiaineiston syvemmässä luettelointiosaamisessa sekä kirjastotyöhön liittyvissä käsityötaidoissa aineiston ylläpitämisen parissa. Pidemmällä tähtäimellä minua kiinnostaa globaalien megatrendien vaikutukset musiikkikirjastotyöhön esimerkiksi digitalisaation sekä tekoälyn saralla”, Heikki kuvailee.

Konservatorion ainoa kirjastotyöntekijä joutuukin olemaan oman onnensa seppä. Työtä saa tehdä itsenäisesti mutta toisaalta kollegiaalista tukea ei ole saatavilla saman katon alta. “Luetteloinnissa olen tuskaillut viime aikoina runsaan osakohdemäärän kanssa. Haluaisin saada tehtyä osakohteet kattavasti asiakaspalvelun laadun näkökulmasta, mutta joudun painimaan käytettävissä olevan ajan suhteen”, Heikki harmittelee.

Heikin mukaan rajallisista resursseista huolimatta kirjastonhoitajan työllä on merkitystä. “Koen silti, että työtäni arvostetaan. Musiikkiopiston oppilaiden, ammattiopiskelijoiden ja opettajien kiinnostus kirjaston kokoelmaa kohtaan on korkea ja esimerkiksi hankintaehdotuksia tehdään runsaasti”, Heikki iloitsee.

Musiikki kuuluu myös vapaa-aikaan

Ennen nykyistä työtään Heikki työskenteli Tampereen F-musiikissa soitinmyynnin parissa. Harrastukseksi sekä pieneksi lisätuloksi Heikki tekee baarikeikkoja akustisessa duokokoonpanossa nimeltä Duo Kovaralli. “Musiikki on ollut minulle rakkain harrastukseni lapsesta saakka. Soitan itse lähinnä bändisoittimia, joista kitara on itselleni luontevin instrumentti. En kuitenkaan ole itse käynyt musiikkiopistoa enkä muita muodollisia soitinopintoja lukuun ottamatta muutamia yksityistunteja laulun ja kitaran saralla”, Heikki kertoo.

Työn ulkopuolella päivät täyttyvät lapsiperheen arjessa. “Silloin harvoin, kun oikeasti vapaata aikaa omalle tekemiselle jää rentoudun musisoimalla sekä katsomalla laadukkaita televisiosarjoja”, Heikki kuvailee.

Ammatti-identiteettiä rakentamassa

Heikki valmistui keväällä 2016 maisteriksi Tampereen yliopistosta pääaineenaan musiikintutkimus, sivuaineina musiikkitiede ja informaatiotutkimus. “Viimeistään opintojeni aikana suorittamani työharjoittelu Hämeenlinnan kaupunginkirjaston musiikkiosastolla sai minut vakuuttuneeksi valitsemani polun oikeasta suunnasta”, Heikki muistelee.

Kirjastotyössä ja kirjastossa instituutiona Heikki pitää erityisen tärkeänä sitä lähtökohtaa, että kaikilla asiakkailla on tasavertainen pääsy kuratoidun tiedon äärelle. ”Musiikkikirjastoammattilaisuus on mielestäni mitä suurimmissa määrin erityinen ammatti-identiteetti. Sen arvostus ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Ammattikuntamme on pieni ja jää helposti yhteiskunnassa vallitsevan tehokkuusajattelun jalkoihin. Tästä syystä meidän on tehtävä jatkossakin hartiavoimin töitä, jottei erityisosaamisemme jää huomaamatta”, Heikki linjaa.

Heikin mukaan muihin musiikkikirjastoalan ammattilaisiin tutustuminen on ollut tärkeää jo oman ammattiuran alkuvaiheessa. “Arvostan suuresti teitä kokeneempia ja viisaampia kollegoita ja odotankin innolla, että pääsemme tapaamaan joskus kasvotusten, kun tämä koronapandemia hellittää”, lähettää Heikki terveisiä Intervallin lukijoille.

Mikalojus Konstantinas Čiurlionis Rojus 1909
Mikalojus Konstantinas Čiurlionis Rojus 1909

Varastot uuteen kuosiin Jyväskylässä • Intervalli 1/2021

Informaatikko Aapo Ruuttusen artikkeli julkaistiin alun perin keväällä 2021

Teksti ja kuvat • Aapo Ruuttunen
Intervalli 1/2021 (pdf)
www.intervalli.fi

Informaatikko Aapo Ruuttunen Jyväskylän kaupunginkirjaston kellarivarastossa
Informaatikko Jyväskylän kaupunginkirjaston kellarivarastossa

Jyväskylän kaupunginkirjastossa raivataan varastoja nyt oikein urakalla. Tälle on nyt erityistä ajankohtaista tarvetta, sillä pääkirjasto peruskorjataan tai se siirtyy uusiin tiloihin näillä näkymin kymmenen vuoden sisällä. Muuttaminen olisi helpompaa ilman ylimääräistä painolastia. Pakko myös myöntää, että meillä varastot ovat päässeet kasvamaan vuosien saatossa turhankin isoiksi. Raivaukselle olisi ollut tarvetta jo vuosia sitten. Toisaalta nyt ajankohta on sopiva useammastakin syystä.

Paikallista ja valtakunnallista varastointia
Ensinnäkin: Jyväskylän kaupunginkirjasto ei ole enää Keski-Suomen maakuntakirjasto. Aikaisemminkaan Keski-kirjastoilla ei ollut yhteistä keskitettyä varastointia. Statuksen muutos sai kuitenkin aikaan sen, että Jyväskylän paikalliskokoelmassa säilytetään nykyään ainoastaan Jyväskylää koskevaa aineistoa. Muiden keskisuomalaisten kuntien aineistot voidaan siis helpommin poistaa, varmistaen tietenkin, että ne ovat jossain tallessa.

Toiseksi: musiikkiäänitteiden osalta ollaan vihdoinkin päästy aimo askel kohti valtakunnallista varastointia. Jyväskylässä ollaan oltu varsin varovaisia äänitteiden poistossa juuri valtakunnallisen varastoinnin puutteen vuoksi. Nyt kuitenkin pääsimme aloittamaan CD-levyjen lähettämisen Kuopiossa sijaitsevaan Varastokirjastoon niin sanottua LowTag-menetelmää käyttäen.

Jyväskylässä on sama kirjastojärjestelmä kuin Turussa ja Tampereella (Axiell Aurora), joten saimme testatut ja valmiit toimintaohjeet. Ensimmäinen 100 levyn koe-erä lähetettiin jo Varastokirjastoon ja sieltä kuitattiin, että hienosti sujui. Nyt jatkamme karsintaa seuraavasti:

1. Otimme listan CD-levyistä, jotka eivät ole olleet lainassa viimeisen 5 vuoden aikana. Tällä rajauksella saimme yli 11 000 (!) nidettä, joista noin 3000 oli varsinaisessa varastossa kellarissa, loput ns. lähivarastossa.

2. Listan levyt käydään läpi näin:
* jos levyä ei löydy Varastokirjastosta, se voidaan lähettää sinne,
* jos levy löytyy kahdesta maksutta kaukolainaavasta kirjastosta, meidän kappaleemme voi poistaa,
* jos vastaan tulee huonokuntoisia tai puutteellisia levyjä, ne poistetaan PAITSI JOS vika on vain levyn kannessa, jonka vaihtamalla levy on taas kunnossa,
* jos levyllä on joku selkeä Jyväskylä-kytkös, levy jätetään omaan kokoelmaamme PAITSI JOS levy on jo paikalliskokoelmassamme.

Kaikkia listalla olevia 11 000 nidettä ei siis välttämättä poisteta tai lähetetä Varastokirjastoon, vaan osa jää edelleen kokoelmaamme. Poistoja tulee kuitenkin niin paljon, että saamme kaikki levyt pois kellarivarastosta. ”Musiikin lähivarastoon” eli muutaman vuoden käytössä olleeseen tiivishyllyymme mahtuu vielä, varsinkin kun sieltäkin otetaan ns. löysät pois. Asiakkaat pääsevät selaamaan niitä hyllyjä omatoimisesti ja ovat kiitelleet helppoa löydettävyyttä, kun kaikki levyt ovat yksissä aakkosissa.

Shokkiuutinen! Harvinainen kirja löytyi kirjastosta
Kolmas ajankohtainen poistourakkaa tukeva asia on tämän vuoden aikana toteutettava Shokkiuutinen! Harvinainen kirja löytyi kirjastosta -hanke. Sen tavoitteena on mm. selvittää Varastokirjastoon kohdistuvan asiakastoimisen kaukolainan mahdollisuuksia sekä päivittää Jyväskylän omia varastointikäytäntöjä. Hankkeessa on kaksi työntekijää: projektisuunnittelijana on Anne Koivisto ja informaatikkona allekirjoittanut. Projektisuunnittelijan tehtävänä on selvittää järjestelmä- puolta. Tavoitteena on järjestelmäriippumaton asiakastoiminen kaukolainaus. Tässä vaiheessa lähinnä selvitetään, mitä tämä tavoite vaatisi ja miten se olisi järkevintä toteuttaa. Varastokirjaston lisäksi hankkeessa on mukana myös Kansalliskirjasto.

Jo nyt kevään aikana on tarkoitus toteuttaa Keski-verkkokirjastoon Varastokirjasto-välilehti, joka näyttää nimekkeen saatavuuden Varastokirjastossa ja asiakas voi sitä kautta tehdä kaukolainapyynnön. Käytännössä tässä vaiheessa tuo pyyntö menisi vielä Jyväskylän kaupunginkirjaston kaukopalvelun kautta, eli ei suoraan Varastokirjastoon. Asiakasnäkökulmasta kuitenkin kaukolainan pyytäminen helpottuu. Kirjastohenkilökunnankin kannalta tämä on parempi vaihtoehto kuin asiakkaan netissä täyttämä kaukopalvelupyyntölomake.

Lähivarasto sisältää 17 700 CD-levyä sekä reilu 500 LP-levyjä, ja enemmänkin mahtuu. Kuva: Aapo Ruuttunen
Lähivarasto sisältää 17 700 CD-levyä sekä reilu 500 LP-levyjä, ja enemmänkin mahtuu

Voi siis olla, että jo lähitulevaisuudessa kaukolainaaminen on asiakkaan näkökulmasta yhtä vaivatonta kuin tavallisen varauksen tekeminen. Jo nyt Varastokirjasto palvelee kiitettävän ripeästi, eli kaukolaina tulee jopa nopeammin noudettavaksi kuin toisesta Keski-kirjastosta tehty seutuvaraus. Siksikin on perusteltua, että harvemmin kysytty aineisto on Varastokirjastossa oman varastomme sijaan.

Minä puolestani teen parhaillaan selvitystä Jyväskylän kaupunginkirjaston omista varastointiperiaatteista ja varaston koostumuksesta. Työ on vasta ihan alussa, mutta se on jo selvää, että varastoniteiden määrää pitää reippaasti vähentää: yli puolet niteistä ei ole ollut lainassa viimeiseen kuuteen vuoteen.

Yksi tavoite hankkeessa on myös miettiä varaston palvelumuotoilua: miten varastoamme saataisiin paremmin avattua asiakkaillemme, että siitä olisi mahdollisimman paljon hyötyä ja kenties jopa imagoetua kirjastolle. Tässä vaiheessa minulla on vasta pari alustavaa ideaa tähän liittyen:

* Poistot ovat tähänkin hyvä lääke: puutteellisesti luetteloidut nimekkeet hakutuloksessa ovat harmillisia, joten ne kannattaisi poistaa näkymää häiritsemästä (taas tietenkin varmistaen, että sama teos tai tieto on saatavilla jossain muualla).
* Olisi hyvä, jos varastoaineisto ei olisi piilossa asiakkailta, vaan että he pääsisivät itse selaamaan varastoa. Käytännössä tämän voisi toteuttaa esimerkiksi tiivishyllyillä kirjastosalin puolella, musiikin lähivaraston esimerkin mukaisesti. Tällainen avovarasto voisi olla realismia Jyväskylän pääkirjastolla melko piankin jo alussa mainitsemani remontin tai tilamuutoksen myötä.

Näillä muutoksilla varaston käyttöaste varmasti nousisi. Tulemme todennäköisesti myös entistä enemmän lähettämään aineistoamme Varastokirjastoon (Low-Tag-tekniikkaa voisi hyödyntää muussakin aineistossa kuin äänitteissä?) sekä hyödyntämään Varastokirjaston kokoelmaa ja palveluita. Näin ollen oma varastomme muuttuisi enemmän ”lähivarastoksi” ja Varastokirjasto olisi ikään kuin se varsinainen varasto.

Myös kuvailutietojen kehittäminen on osa projektia. Selvittelyn alla on esimerkiksi mahdollisuus käyttää Kirjasampo-palvelussa olevia kansikuvia. Tarkoituksena on määrittää kuvailun riittävä taso ja aikataulutus kuvailuun liittyen. Itse kuvailu jää hankkeen jälkeisenä aikana tehtäväksi, osana perustyötä. Luetteloinnin tasalaatuistaminen on ilman muuta tärkeää, mutta täydentävä luettelointi on hidasta. Kovin nopea apukeino se ei siis ole.

Shokkiuutinen-hanke päättyy omalta osaltani lokakuussa. Silloin siis pitäisi olla enemmänkin kerrottavaa: tutkimustuloksia, toimenpide-ehdotuksia ja ehkä ihan konkreettisia tehtyjä tekojakin. Kirjastot toimivat ja palvelevat asiakkaitaan koko ajan verkottuneemmin, eli kirjastojen kokoelmatoimenpiteillä on käytännössä valtakunnallisia vaikutuksia. Palataan asiaan silloin!

Musiikki ja Varastokirjasto • Intervalli 1/2021

Varastokirjaston toimistopäällikkö Sirpa Janhosen artikkeli julkaistiin alun perin keväällä 2021

Teksti • Sirpa Janhonen
Kuva • Paula Haapanen
Intervalli 1/2021 (pdf)
www.intervalli.fi

Varastokirjaston fyysisesti laaja yli 100 hyllykilometriä käsittävä ja aiemmin lähes ainoastaan paperimuotoiseen aineistoon keskittynyt aineistokokoelma monipuolistuu. Musiikkiaineiston käsitteleminen aloitettiin vuodesta 2001 alkaneen katkon jälkeen vuonna 2017. Musiikin varastointiselvitys toi kokoelmaan kokonaan uuden formaatin CD-levyt, joiden metatiedot kirjastot siirtävät omassa kirjastossaan Vaari-tietokantaamme ennen aineiston fyysistä siirtoa. Myös vuosien varrella Varastokirjastoon lähetettyjä ja varastoon käsittelyä odottamaan siirrettyjä nuotteja ja LP- sekä single-levyjä kuvaillaan tiedontarvitsijoiden käytettäväksi Vaari-Finna tietokantaan.

Varastokirjasto ja vastaanotetut aineistot
Musiikkiaineistoa – nuotteja sekä LP-levyjä – luetteloitiin Varastokirjastossa vuosien 1995 ja 2001 välisenä aikana, jolloin niitä käsitteli yksi henkilö. Sen jälkeen paperimuotoista aineistoa tuli käsiteltäväksi enemmän kuin sitä ehdittiin tulossopimuksen mukaisessa ajassa alle 6 kuukautta saapumisesta käsitellä. Niinpä vuosien ajan keskityttiin paperisen aineiston käsittelyyn ministeriön ja johtokunnan ohjeistuksen mukaisesti.

Etenkin tieteellisissä kirjastoissa oli suuria fyysisten kokoelmien poisto- ja siirtotarpeita kirjastoaineistojen muuttuessa enenevässä määrin sähköiseen muotoon. Tieteellisissä kirjastoissa oli vanhoja suuria vähän käytettyjä kokoelmia, joiden tilat tarvittiin muuhun käyttöön vaikkapa kustannussyistä. Niinpä paperimuotoisia aineistoja siirrettiin Varastokirjastoon useiden vuosien ajan merkittävästi enemmän kuin vakinaisen henkilöstön voimin ehdittiin käsitellä ja käsittelyä odottavan aineiston määrä kasvoi lähes hallitsemattomasti. Lopulta määrätietoisen työskentelyn ja 3-vuotisen erillisrahoituksen myötä käsittelyä odottaneet paperimuotoiset aineistot saatiin käsiteltyä vuoden 2016 alkuun mennessä. Vuosien varrella kirjastojen aineistosiirtojen mukana oli vastaanotettu ja säilytetty odottamassa sopivaa aikaa käsittelylle nuotteja, LP- ja single-levyjä siten, että niitä vuoden 2017 alkaessa niitä oli runsaasti varastossa odottamassa käsittelyä. Nyt oli sopiva hetki aloittaa näiden aineistojen työstäminen.

Varastokirjasto ja musiikin kuvailuosaaminen
Koska musiikkiaineistoa ei käsitelty vuosikausiin ei niiden kuvailuosaaminen ollut ajan tasalla. Osaamista päivitettiin ja uusia osaajia koulutettiin siten, että tällä hetkellä Varastokirjastossa on 4 musiikkia kuvailevaa osaajaa.

Varastokirjaston varastossa käsittelyä odottaneista musiikkiaineistoista Vaari-tietokantaan lisääminen aloitettiin nuoteista, joiden metatietoja oli hyvin Melindassa. Aluksi tehtiin pelkkää Melinda-poimintaa ja hyödynnettiin olemassa olevia metatietoja. Samalla osaaminen lisääntyi käytännön kautta ja lisäksi opiskeltiin uusimpia musiikin kuvailuohjeistuksia ja seurattiin tarjolla olleita koulutuksia. Osaamisen lisääntymisen myötä käynnistettiin primääriluettelointi ja ulkomaisten kirjastotietokantojen metatietoja hyödyntävä BookWhere-ohjelmalla tapahtuva poimintaluettelointi. Jatkuvasti seurataan Muusan ohjeistuksia ja tehdään tarpeen mukaan omia sovelluksia kuitenkin noudattaen Marc21 RDA-kuvailusääntöjä.

Musiikin varastointiselvitys
Vuonna 2017 valmistunut Musiikin varastointiselvitys toi esille yleisten kirjastojen musiikin varastointiin liittyvät ongelmat, varastointitilan vähyyden, aineistotyyppien käytön muutoksen sekä vähän käytetyn musiikkiaineiston säilyttämisen tarpeen lainattavana.

Selvitystyön yhteydessä kehitettiin kuvailutietojen ja omistajuuden siirtäminen ns. LowTag-menetelmä Axiell-kirjastoja varten Varastokirjastoon siirrettävälle CD-levyaineistolle. LowTag eli Vaarin omistajuusmerkintä Melindaan oli aiemmin käytössä esimerkiksi Oulun yliopiston kirjastossa lähinnä suurien monografiaerien siirtämisen apuna. Tätä käytettiin mallina CD-levyjen siirron aloittamisessa.

Menetelmässä hyödynnetään metavarastoyhteistietokanta Melindaa. Tämä menetelmä lisää metatietojen uudelleenkäyttöä sekä vähentää päällekkäistä työtä lähettävässä kirjastossa ja Varastokirjastossa. Aineistoa lähettävä kirjasto huolehtii julkaisun kuvailun laadusta ja musiikkiaineistolle merkitykselliset osakohteet otetaan vastaan Vaariin, mikäli lähettävä kirjasto näin haluaa. Kaiken kaikkiaan menetelmä parantaa ja nopeuttaa myös aineiston näkymistä asiakkaille.

Sirpa Janhonen. Kuva: Paula Haapanen
Sirpa Janhonen. Kuva: Paula Haapanen

LowTag-merkitty aineisto
LowTag-merkintä siis tarkoittaa Varastokirjaston omistajuuden lisäämistä Aleph-Melindaan, josta tietue siirtyy automaattisesti Vaari-Kohaan. Tietue näkyy lähes välittömästi Vaari-Finnassa ilman sijaintitietoa, jolloin aineistoa siirtävä kirjasto näkee, että kyseinen julkaisu on siirtymässä Varastokirjastoon. Tämä vähentää tuplien lähettämistä ja aineiston poistoa suunnitteleva kirjasto voi luottaa yhden kappaleen säilymiseen vapaasti lainattavana.

Varastokirjastossa näille LowTag-merkityille tehdään Vaari-Kohassa vain nidetietue, johon lisätään sijainti- ja nidetieto. Menetelmä nopeuttaa aineiston käsittelyä Varastokirjastossa merkittävästi, kun aineistoa käsittelevä henkilö ei tarkasta lainkaan metatietoja ja aineistoa voi käsitellä myös musiikkia vähemmän tunteva. Vain mahdolliset ongelmalliset tapaukset vaativat musiikin osaajan huomiota. Yleensä esimerkiksi 100 kappaleen erässä on vain muutama erityistä huomiota vaativa CD-levy. Niinpä LowTag-merkitty aineisto on asiakkaiden lainattavissa nopeammin. Aineiston LowTag-merkinnän aloittaminen on Kansalliskirjaston Melinda-palveluiden, Varastokirjaston ja mukaan lähtevän kirjaston yhteistyötä ja edellyttää keskinäistä yhteistä sopimista.

Yleisten kirjastojen musiikkiaineistojen varastointityöryhmä
Yleisten kirjastojen neuvosto ehdotti kokouksessaan 2/2019, että yleisten kirjastojen keskeiset musiikkitoimijat muodostaisivat työryhmän musiikin varastoinnin edistämiseksi. Tämän kokousehdotuksen jälkeen yleisten kirjastojen neuvoston työvaliokunta päätti perustaa kyseisen työryhmän 2020 alusta alkaen. Varastokirjasto on mukana toiminnassa, joka on luonteva jatkumo musiikin varastointiselvitykselle. Työryhmä on merkittävä yhteistyön kanava musiikin varastointiin ja vähän käytetyn, mutta säilyttämisen arvoiseksi katsotun aineiston saavutettavuuden varmistamiseen. Yhteistyö suurimpien musiikkikokoelmien toimijoiden kesken vähentää päällekkäistä työtä, edistää keskustelua ja lisää yhteistyötä.

Työryhmän työskentelyn myötä on tapahtunut edistystä kirjastojen vähän käytetyn musiikkiaineiston säilyttämisessä. Espoon kaupunginkirjasto, joka ei luetteloi Melindaan eikä sen aineisto myöskään ole Melindassa, hyödyntää Melindassa olevien CD-levyjen metatietoja ja LowTag-merkitsee Vaariin tietueita. Tällä tavoin on siirretty jo noin 6 000 CD-levyä Varastokirjaston kokoelmaan. Axiellin Aurora-kirjastojärjestelmää käyttävä Jyväskylän kaupungin kirjasto on toimittanut ensimmäisen pilottierän CD-levyjä, jonka perusteella Jyväskylässä aloitetaan laajempi LowTag-merkintä CD-levyille. Tämä hanke linkittyy hankkeeseen Shokkiuutinen! Harvinainen kirja löytyi kirjastosta. Työryhmä pyrkii edistämään Koha-Suomi -kirjastojen mahdollisuutta aloittaa LowTag-merkintä omille CD-levyilleen. Yksi ryhmän keskeinen tehtävä on myös se, että musiikkiaineistoerien lähettämisen aikataulut Varastokirjastoon sovitaan yhdessä, jolloin Varastokirjastossa henkilöstöresurssit on mahdollista suunnitella ennakoiden.

Varastokirjaston hakukone VaariFinnan etusivu.

Varastokirjasto ja musiikin käsittely tänään
Aineistoa lähettävän kirjaston LowTag-merkitsemä aineisto käsitellään heti saapumisen jälkeen ja sen käsittelyyn osallistuu musiikin kuvailijoiden lisäksi myös muita luetteloijia aina sen hetkisen työtilanteen mukaan. Mikäli käsiteltävässä erässä aineistoa on epäselviä tapauksia, esimerkiksi tietuetta ei löydy Vaarista, nämä ongelmalliset tapaukset selvittää musiikin kuvailija. Varastossa pitkään käsittelyä odottanutta musiikkiaineistoa käsitellään edelleen muun aineistotilanteen mukaan siten, että kuvailua tekee 1–4 henkilöä. Tulossopimuksen mukainen käsittelyaika paperiselle aineistolle otetaan huomioon siten, että varmistetaan käsittely tavoiteajassa ja musiikinkuvailun määrää säädellään sen mukaisesti.

Vaari-Finnan etusivulla olevan palkin alta avautuu päivittyvä listaus musiikkiaineiston määrästä ja siitä voi halutessaan seurata aineiston määrän kasvua. Varastokirjasto edellyttää, että musiikkiaineiston lähettäminen sovitaan aina sen ennen lähettämistä Kuopioon. Kirjastoja pyritään auttamaan musiikkiaineistojen varastoinnissa ja saavutettavana pysymisessä parhaan mukaisesti huomioiden asetetut tulostavoitteet. Yleisten kirjastojen neuvoston asettaman musiikin varastoinnin työryhmä toimii tässä erittäin hyvin koordinoivana yhteistyökumppanina.

Lähteet
Kirjastot.fi. Yleisten kirjastojen neuvoston pöytäkirja 2/2019. [Verkkojulkaisu]. [Viitattu 14.4.2021]. Saatavana: https://www.kirjastot.fi/neuvosto/
poytakirjat/2_2019

Pelttari, T. & Lounasvuori, E. 2017. Musiikin varastointiselvitys 2017. [Verkkojulkaisu]. [Viitattu 14.4.2021]. Saatavana:
https://www.kirjastot.fi/sites/default/files/
content/Musiikin-varastointiselvitys-2017_
nettiversio.pdf

Varastokirjaston musiikkiaineisto. Vaari.finna.fi. [Verkkojulkaisu]. [Viitattu 14.4.2021] Saatavana: 
https://vaari.finna.fi/Search/Results?limit=0&type=AllFields&filter%5B%5D=%7Efor- mat%3A%220%2FSound%2F%22

Varastokirjasto. Toimintakertomus 2018. [Verkkojulkaisu]. [Viitattu 14.4.2021] Saatavana: https://varastokirjasto.fi/wp-content/uploads/2021/01/Toimintakertomus-2018-1.pdf

Jättiläinen liikkui ilman maksua – liikkuisiko kaukopalvelukin?

Juuri ennen vuodenvaihdetta sain odotetun sähköposti-ilmoituksen. Joulukuun 27. päivä levykauppiaalta tilaamani tuote oli saapunut noudettavaksi. CD saapui Kuopiosta turkulaiseen kivijalkakauppaan kahdessa päivässä. Nopeaa, ystävällistä ja maksutonta palvelua. Liikeketjun keskusvarastosta toimitettu levykin oli hinnoiteltu kohtuulliseksi. Miten hienoa!

Kirjastojen vuoden 2017 tervetullut muutos on varausmaksuista luopuminen. Tällä muutoksella kirjastojen valtakunnallinen palveluprofiili nousi merkittävästi. Tammikuussa voimaan tullut uusi Laki yleisistä kirjastoista edistää tiedon ja kulttuurin jakelua. Ja maksutta olisi saapunut noudettavaksi myös Vaski-kirjastosta lainassa ollut kokoelmalevy. Turunkin seudulla yhden euron varausmaksusta luopuminen tuntuu mukavalta, mutta maksuttomuus on totta vain Vaski-kirjastojen välillä. Seudun ulkopuolelta tehdyt kaukolainat ovat yhä maksullista palvelua.

Turun kaupunginkirjasto veloittaa Linnankadun kirjastokortteliin tilatusta kaukolainasta vähintään neljä euroa. Maksu voi olla suurempi jos myös aineston lähettävä kirjasto perii osansa. Musiikkiaineistojen varaajille on pieneksi eduksi se, että esimerkiksi Varastokirjasto ja Helmet-musiikkivarasto eivät peri antamistaan kaukolainoista maksua. Valitettavasti tämä ei aina heijastu Helmet-alueen ulkopuolella oleville asiakkaalle asti. Turussa tulee maksaa kaukolainan neljän euron ”perusmaksu” myös edellä mainittujen kirjastojen toimittamista aineistoista.

Ristiriita nousee kolkuttamaan kirjastoasiakkaan ja musiikinkuluttajan mieltä kotona levyhyllyillä, kirjastolainojen ja omien levyjen äärellä. Miksi kaukolainattavat varaukset maksavat, mutta paikalliset ovat maksuttomia? Jos kaupallinen toimija haluaa tuottaa maanlaajuista asiakas- ja noutopalvelua maksuttomasti, niin eikö kunnallinen kirjastokin panostaisi samaan?

Kestääkö kaukopalvelun korkea hinta lähempää tarkastelua? Imagollisesti asia on tärkeä. Joulunjälkeiseksi kokemuksekseni jäi se, että levykaupan maksuton kuljetuspalvelu tuotti asiakkaalle vahvaa lisäarvoa. Miten käy jos kirjasto ei toimi samoin ja perii jopa lähellä levyn hankintahintaa olevaa korvausta?

Vaikka kaukopalvelujen maksuista luopuminen voi olla vaikeaa, niin tämän hetken tilanteessa voidaan nähdä jotain positiivista: kun kotikirjastoon saadut normivaraukset ovat free of charge, niin kuntien perimien kaukopalvelumaksujen nostaminen näyttää varsin epätodennäköiseltä. Eikä normivarauksista veloittamiseen ole paluuta, kunhan noudamme aineiston ajoissa.

Zen Café -yhtyeen 2CD-kokoelma 'Jättiläinen' julkaistiin vuonna 2003.

Zen Café -yhtyeen 2CD-kokoelma ’Jättiläinen’ julkaistiin vuonna 2003.

Kiitos tilauksestasi!

Zen Cafe: Jättiläinen -digipak. Levyissä aivan pientä jälkeä, ei vaikuta soittoon- (2-cd – käytetty – 6,00 €)

Toimitusmaksu: 0,00 €
Yhteensä: 6,00 €

Tuomas Pelttari

Aloittelija fuusion ääressä – sisältöjä kirjastosta ja ehkä verkostakin

Tottumattomalle hieman möhkälemäinen genre tuo jazz. Olen huomannut, että tätä Suurta Musiikin Aarreaittaa on hankala hahmottaa. Kenen musiikista edes aloittaisin? Kuin huomaamatta avukseni on saapunut fuusio. Joitain vuosia sitten heräsin kuuntelemaan tarkemmin kitaristi Allan Holdsworthin musiikkia. Bassotaiteilija Pekka Pohjolan laadukas diskografia oli osittain tuttu jo teini-ikäisestä, mutten nuorena vielä ymmärtänyt kuulemaani fuusiojazziksi.

Jazz ja fuusiomusiikki on iskenyt uudestaan ja aiempaa voimakkaammin. Sain onnekkaasti käsiini pari varhaista Pat Methenyn levytystä. Erityiseksi aarteeksi osoittautui As Falls Wichita, So Falls Wichita Falls vuodelta 1981. LP on kreditoitu yhteistyöksi kosketinsoittaja Lyle Maysin kanssa. Edelleen tuntuu siltä, että A-puolen yli 20 minuuttinen nimikappale on kuolematon. Yhtä suureksi aarteeksi näyttää kasvavan Offramp vuodelta 1982. Huippumuusikoista koostuva Pat Metheny Group on kait aina loistavassa vedossa.

Yritin etsiä netistä lisää musiikkia netistä levyjen rinnalle. Kitaristivelho Methenyn diskografiaa läpikäydessä huomasin, että artistin varhaisia levytyksiä on yllättävän vaikeaa löytää verkosta. Yhtenä syynä on ECM Recordsin pitäytyminen musiikin striimauspalveluiden ulottumattomissa. Esimerkiksi Spotify ja Apple Music eivät tarjoa Methenyn ECM-levytyksiä 1976–1984 lainkaan (tilanne 3/2016). Ehkä levy-yhtiön sielu ja tuottaja Manfred Eicher ei yksinkertaisesti luota striimaukseen.

Eteen sattui toinenkin hidaste. Discogs tarjosi albumin Bright Size Life rinnalla kätevää videolinkkiä, mutta musiikin sijaan sain tylyn vastauksen: – Tämä video sisältää kumppanin Kontor New Media Music sisältöä, ja sen näyttäminen on estetty maassasi tekijänoikeusseikkojen vuoksi. Iso osa Pat Methenyn musiikista näyttää olevan kiven takana myös YouTubessa.

* * *

Onneksi musiikkikirjastoissa pidetään huolta jazzkokoelmista. Turun seudun Vaski-asiakkailla on varattavissa hyvä kokoelma Methenyä koko pitkän uran ajalta. Miten kirjastoista lainattava musiikki sitten menee lainaksi? Pääkaupunkiseudulta kuuluu valtamediasta poikkeava viesti: musiikin lainaus selkeässä kasvussa HelMet-musiikkivarastosta. Samaan aikaan uutisointi levy-yhtiöiden myyntivoiton kaventumisesta toistuu toistumistaan.

Kun Helsingin Sanomien artikkeli tuntuu selkeästi bisnesvetoiselta, HelMet-uutinen pohjaa lopulta hyvin dokumentoituun sisältöön. Lainauksen kasvu mitataan toki bisnekseenkin soveltuvin prosentein, mutta HelMet-musiikkivarastolla on mahdotonta tehdä bisnestä. Vantaan Tikkurilassa sijaitseva musiikin tyyssija – jota kutsutaan myös nimellä Saundiholvi – on mitä riemastuttavin esimerkki siitä, että kirjaston tulee vastakin keskittyä sisältöihin, niiden löydettävyyteen ja saatavuuteen. Mikä parasta, HelMet-asiakkaat eivät joudu maksamaan varaamistaan varastoaarteista lainkaan varausmaksua. Hyvällä palvelulla on ansaittua kysyntää.

* * *

Entä miten sujuu vauhtiin päässeen fuusiodiggarin musiikinkulutus? Kirjaston asiakkaana olen enemmän kuin tyytyväinen. Edellä mainitun ECM Recordsin tuotantoa on Vaskin verkkokirjaston listauksen mukaan lukien yli 900 viitettä. Tähän tarjontaan eivät striimauspalveluiden tuottajat pysty.

Seuraavaksi pitää varata aikaa, käydä kirjastokokoelmien ääreen – ja laittaa levy soimaan.

Tuomas Pelttari

Lue lisää:
Mitä musiikkia Spotifyssa ei ole? Musiikkilistaukseen artikkelista Spotifysta puuttuvat levyt.

 

Musiikkikirjastoista ja levykaupoista

Marraskuun lopulla 2015 julkaistu kirja 12 tuumaa – tarinoita suomalaisista levykaupoista tekee vaikutuksen. Koskaan ennen ei ole voitu lukea yksissä kansissa näin monen levykauppiaan tuntoja. Anssi Monosen toimittaman teoksen kerronta on hyvin valaisevaa. Puheeksi tulee työn motiivit, tarkoitusperät ja realiteetit. Myyntitiskin takaa välittyy lämmin suhde musiikkiin ja osaan kulttuurivaikuttamisessa. Musiikin välittäminen ja sillä inspiroiminen ovat kantavia voimia alan ihmisten arjessa.

Levykauppojen bisnes  jos sitä voi bisnekseksi kutsua  on jälleen murroksessa. Tilaa tehdään sekä uusille että käytetyille LP-levyille. CD kelpaa vielä, mutta suuri buumi on vinyylissä. Formaattikilvan lisäksi jälleenmyynnin rakenne muuttuu. Suuret tavaratalotoimijat vähentävät rajusti musiikkiäänitteiden myyntiä tai ovat lopettaneet sen kokonaan.

Mitä tekee pienyrittäjälevykauppias? Hän innostuu. Omasta levykaupasta voi saada toimeentulon voi ilman hittilevyjen massamyyntiäkin. Pitää vain edetä musiikki edellä, reagoida asiakastarpeisiin ja säilyttää vire. Suomessa säilyy ällistyttävän vireä levykauppakulttuuri, joka sekä uudistuu että retroutuu.

Lukujen tuijottamisesta kohti uutta toimintaa

Tampereen pääkirjasto Metson musiikkiosasto palkittiin Vuoden kirjastokehittäjänä 2015. Metsolaisten tunnelmiin vie Kirjastokaistan toimittama haastattelu. Tästä videosta jäi mieleeni paljon. Yksi asia on se, jota ei sanota. Metsolaiset eivät puhu lainausluvuista tai tilastoista. He puhuvat sisällöistä ja niiden avaamisesta.

Kokoelmien ja sisältöjen avaaminen on aina ollut osa musiikkikirjastotyötä. Kuten kirjastoissa, levykaupoissakin on kyse musiikinkuluttamisen mahdollistamisesta ja kokemusten rikastamisesta. Metsossa uutta on sisältöjen linkittäminen artistivieraiden musiikinteon kokemukseen ja fanitukseen.

Vuosittain kasvavat musiikkiäänitteiden lainausluvut (nuottien lainaushan on tasaista vuosikymmenestä toiseen) ovat muistuma, josta voi olla vaikea päästää irti. Vuosituhannen vaihteen tienoilla ja sen jälkeen oli Turussakin helppoa kiihdyttää kirjaston CD-hankintaa. Kysyntä oli niin kova.

Levyjä saatetaan hankkia kymmennen vuoden takaiseen verrattuna vähemmän, mutta kokoelmien ylläpito ja syventäminen jatkuvat. Samalla kun lainauksessa palataan 90-luvun alkupuolen lukuihin, on musiikkikirjastotoiminnan perusteita mietitty osin uudestaan. Sisältöjä ja tapahtumia tuodaan esiin aiempaa pontevammin.

Nousevat myyntiluvut ja ennätykselliset lainausluvut lämmittävät vain hetkellisesti. Kestävämpää lämmön tunnetta tuottaa ulospäin suutautuva yhteistyö. Monien yhteistyökumppanien tapaan kirjastot toimivat yhdessä myös levykauppiaiden kanssa.

Kirjastoissa tilaa on saanut LP-levyn uusi tuleminen. Raision kirjaston vuosittaiset Vinyyli-iltamat järjestetään helmikuussa 2016 neljättä kertaa. Rovaniemen kirjastossa järjestettiin hiljattain vinyylilevykirppis, samoin Espoon Sellossa. Tampereen Metson musiikkiosasto järjestää Vinyylin paluu -tapahtumia. Retro on noussut esiin asiakkaille, kirjastoille ja kauppialle ihan uudella tasolla.

Veikkaan, että lähivuosina musiikkiliikkeiden ja kirjastojen yhteistyö syvenee. Asiakaspalvelu, verkottuminen, virikkeiden tuottaminen, sisältöjen jakaminen, erikoistuminen, vinyylin paluu, riippumattomuus ja toiminta suurimman bulkkimyynnin ulkopuolella ovat yhteneviä intressejä. Erityisen ilahduttavaa on pienimuotoisten keikkojen järjestäminen. Artisti- ja kirjailijavieraat ovat arkea yhä useammassa musiikkikirjastossa ja levykaupassa.

* * *

Musiikkikirjastot tarvitsevat yhteistyötä ja jalkautumista. Tilastokilvan jäädessä taaemmas voi tapahtua uutta fokusoitumista: samalla kun kaupan on luontevaa lähestyä sisällöillään kirjastoa, kirjastoammattilaiset suuntaavat resursseja myös kohti kaupallisia toimijoita.

Ja jos kosketus kirjaston musiikkisisältöihin uhkaa väliaikaisesti ohentua, niin 12 tuumaa voi olla avuksi. Vannoutuneen levykauppiaan asenne paikallisena musiikkilähettiläänä on jotain maagista. Musiikkikirjastonhoitajan rooli asiakaspalvelijana ei poikkea tästä kovin paljon. Levykauppiaat muistuttavat meitä tarinoillaan olennaisesta. Siitä mikä asiakaspalvelun ja musiikkikirjastotyön eetokseen kuuluu lähtemättömästi. Tuloksenteon ja lainaustilastojen sijaan se on Itse Musiikki.

Aleksi Pahkala, Stupido Shop: ”Meidän missio oli kuiteski aina jakaa musiikin iloa.” Tähän on musiikkikirjastolaisen aina helppo yhtyä. Missio on sama.

Tuomas Pelttari

 

Musiikin pysyvä tila on luksusta

Turun Vanhan kirjastotalon edustalla muutama vuosi sitten toteutettu Vähätorin kunnostus on merkittävä satsaus kohti viihtyisämpää kaupunkitilaa. Jokirannan ravintola- ja kahvilakulttuuri elävöityi arvokkaasti, taide nousi esiin, autotie väistyi pyörätien alta. Merkittävä kulttuuriteko on myös Vähätorin rinnalla oleva Kirjastokortteli. Se viimeisteltiin vuonna 2012 kun entinen maaherran virkatalo kunnostettiin. Tuo alun perin vuonna 1733 rakennettu keltainen talo muistetaan musiikkikirjastona liki 30 vuoden ajalta. Nykyään musiikki sijaitsee K. A. Wreden suunnittelemassa Vanhassa kirjastotalossa.

Sekä Kirjastokortteli että Vähätori tuovat elämään ripauksen luksuksen tuntua. Mutta mitä luksusta Turun pääkirjastosta saa?

Turun musiikkikirjasto sijaitsee Vanhan kirjastotalon toisessa kerroksessa. Talon edustaa komistaa Vähätori, jonka suihkulähde on vuodelta 1924.

Turun musiikkikirjasto sijaitsee Vanhan kirjastotalon toisessa kerroksessa. Talon edustaa komistaa Vähätori, jonka suihkulähde on vuodelta 1924.

Kauniin Aurajoen rannasta pääsee muutamalla askeleella 1903 valmistuneeseen Vanhaan kirjastotaloon. Suihkulähteen lisäksi sisäänkäynnin suuntaan viettää Saara Ekströmin 14-metrinen taideteos Kertosäe. Musiikkikirjaston toiseen kerrokseen voi nousta hissillä tai juhlavia puuportaita pitkin. Portaissa voi ihailla Charles Sandisonin alituisessa liikkeessä olevaa valotaideteosta Sub Rosa. Ylhäällä musiikin kerroksen aulassa ilahduttaa rintakuvapari Topelius ja Runeberg.

Tilat ovat komeat, ja Vähätorin kunnostus tekee oikeutta kirjastoarkkitehtuurille. Arvokkaan kirjastotilan ja perinteisen palvelun lisäksi asiakkaalla on lupa odottaa myös uutta sisältöä. Pääkirjaston vireä musiikkikeskus vastaa haasteisiin.

Musiikkikirjaston henkilökohtainen tietopalvelu on avuksi aukioloaikoina. Asiantuntija-avun ohella voit varata ajan soittohuoneeseen, josta on näkymä Aurajoelle. Sähköpianon rinnalla oleva akustinen piano vaihdettiin uuteen syksyllä 2014. Kaupunkioloissa tarpeellisen soittohuoneen vuoroja on yleensä vapaana samallekin päivälle, mutta ilta-ajat ovat varsin kysyttyjä. Kirjastokortilla voit varata myös digitointiaikoja LP-levyjen ja kasettien taltiointiin. Myös VHS-nauhojen, dia- ja valokuvien ja negatiivien digitointi onnistuu, ilman lisämaksua.

Turun musiikkikirjasto toimii vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa paitsi asiakaspalvelussa myös tapahtumatuotannossa ja somessa. Verkkonäkyvyys on osa musiikkikirjastotoimintaa. Musiikkikirjastoblogi Musasto ja somefoorumeilla Facebook, Twitter ja Instagram vinkataan ympäri vuoden. Paikallista musiikkielämää on esillä erilaisissa tapahtumissa ja näyttelyissä, joihin ammennetaan myös maakuntakokoelmasta. Turun seudun palvelut ja Musasto näkyvät myös valtakunnallisella verkkofoorumilla Musiikkikirjastot.fi.

Entä Turun pääkirjaston musiikkikokoelmat? U-kirjaimen muotoiseen musiikkitilaan mahtuu nuotteja, kirjallisuutta, lehtiä ja levyjä – kaikkea undergroundista maailmanmusiikkiin ja mainstreamiin. Jatkuvasti syveneviin äänitekokoelmiin tuodaan runsaasti remasteroituja uusintajulkaisuja. Uudet painokset sisältävät kiitettävän äänentoiston lisäksi oivallisesti toimitettuja taustoitusta ja ajankuvaa.

Päivittyvästä valikoimasta löytyy myös 5.1- ja CD/SACD-hybridilevyjä, jotka soveltuvat sekä stereo- että monikanavatoistoon. Satojen taidemusiikin levytysten lisäksi monikanavalevyjen tarjontaa on esimerkiksi yhtyeiltä Dead Can Dance, Depeche Mode, Jethro Tull, King Crimson, The Moody Blues, Pink Floyd, Porcupine Tree, Talking Heads ja Yes. Myös Dylania, Elton Johnia ja Oldfieldiä on tarjolla. Huolella toimitettua sisältöjä liitevihkoineen löytyy myös sadoista bokseista ja kokonaislevytyksistä. Toisin kuin striimauspalveluissa, kirjaston tarjontaan voi aidosti vaikuttaa hankintaehdotuksilla.

Hallitsemattoman laajan verkkotarjonnan ulkopuolella on muutakin kuin monikanavaääni. Spotifysta puuttuvaa musiikkia esitellään monissa musiikkikirjastoissa. Viimeksi tuotantonsa striimausta rajasivat rocklegendat Prince ja Neil Young. Näitä ja monia muita voit poimia Turussakin näyttelystä Näitä levyjä et löydä Spotifysta. Näytteille tuotavaa musiikkia on myös listattu omalle verkkosivulle.

* * *

Ammattitaitoisesti ylläpidetty maakuntakirjaston musiikkiyksikkö ei kuivu kasaan, vaan arvioi ja seuraa musiikkialan kehitystä. Jälleenmyynnin murros ja ahdinkokin vaikuttaa palveluihin, muttei romuta moniuloitteista kulttuuripalvelua. Musiikkikirjastot ovat tottuneet toimimaan uuteen suuntaavana kaupanteon vastavirtana. Uusimmasta päästä palveluita on musiikin äänittäminen. Suomessa on jo useita kirjastoja, joissa voi lainaamisen rinnalla tuottaa ja taltioida myös omaa musiikkia.

Turussa suurin osa kirjastopalvelusta on maksutonta. Vaski-kirjastot perivät vielä varausmaksuja, mutta pääkaupunkiseudun HelMet-kirjastoissa niistä on jo luovuttu. Kaupan kannattavuuskilpailun sijaan myös kirjaston musiikkipalvelut pohjaavat yhä vahvemmin demokratiaan, monipuolisuuteen ja saatavuuteen. Ydinkeskustassa oleva musiikin kehto on pysyvä ja kaikkia varten. Tätä on luksus. Bibliotheca.

Tuomas Pelttari

Antti Erkkilä – musiikkikirjastotyötä Forssan kaupunginkirjastossa

Forssan musiikkikirjastopalvelut voivat hyvin

Antti Erkkilä.

Antti Erkkilä.

Antti Erkkilä johtaa Forssan kirjaston musiikkiosastoa. Vuonna 2014 Forssassa työt aloittanut Erkkilä kertoo monipuolisesta työstään kulttuurikeskuksen ytimessä. Yhteistyö paikallisten kulttuuritoimijoiden kanssa lisääntyy. Erkkilä uudistaa forssalaisille tärkeän musiikkiosaston toimintaa, muttei unohda syvän kokoelman merkitystä.

* * *

– Olen Antti Erkkilä, 26-vuotias musiikkikirjastonhoitaja Turusta. Suoritin kirjastoalan tradenomiopinnot Seinäjoen ammattikorkeakoulussa, josta valmistuin vuonna 2013. Tällä hetkellä täydennän opintojani informaatiotutkimuksen maisteriohjelmassa Tampereen yliopistossa, sen verran mitä töiltäni ja harrastuksiltani ehdin. Aion yhdistellä opiskeluissani kirjastoaiheisten opintojen lisäksi ainakin musiikkiin, digitaalisiin peleihin ja sosiaaliseen mediaan liittyviä opintokokonaisuuksia.

– Olin ensimmäisen kerran kirjastossa töissä kesällä 2011, Säkylän kunnankirjastossa. Tunsin valinneeni itselleni sopivan alan. Sen jälkeen olen ollut työharjoittelussa Lapuan kirjastossa, kahtena kesänä sijaistamassa Porin kirjastossa ja siviilipalveluksessa Turun pääkirjaston musiikkiosastolla. Terveisiä vaan kaikille entisille työkavereille!

– Olen ollut ensimmäisessä vakituisessa työsuhteessani Forssan kaupunginkirjastossa musiikkiosaston osastonjohtajana reilun puolen vuoden ajan. Vastaan työssäni Forssan kirjaston musiikkikokoelmista kokonaisuudessaan, sekä kaikesta muustakin musiikkiin liittyvästä toiminnasta, kuten soittohuoneesta, musiikin tietopalvelusta ja kirjastossa järjestettävistä musiikkitapahtumista. Perustyöhön kuuluvat tehtävät alkavat olla pikku hiljaa hallussa, ja nyt seuraavaksi olisi tarkoitus alkaa miettimään mahdollisia uusia musiikillisia kehityssuuntia Forssan kirjastossa.

Miten olet viihtynyt uudessa työssäsi?

– Työ on mukavaa ja todella monipuolista. Osastoa on johdettu ammattitaitoisesti jo pitkään ennen minun tuloani, joten suuria muutoksia tai perustoimintoihin liittyvää kehitystyötä ei ole juurikaan tarvinnut tehdä. Musiikkikirjastotyön lisäksi olen saanut hoitaakseni kirjaston digitaaliseen pelaamiseen liittyvät tehtävät, kuten aineistohankinnan. Saimme juuri hankerahoituksen pelikonsoleiden hankintaan Forssan kirjastolle, ja sen suunnittelu olisi edessä tässä kevään aikana. Musiikki- ja peliasioiden lisäksi olen ollut tiiviisti mukana uuden kirjastojärjestelmän hankintaprosessissa.

Forssan kirjaston musiikkiosastoa.– Työhöni tuo lisähaastetta se, että olen ainoa musiikkiaineistoihin erikoistunut kirjastonhoitaja Louna-kirjastojen kimpassa. Jos eteen tulee haastavia musiikillisia luettelointi- tai tietopalvelutilanteita, niin neuvoa ei välttämättä löydy organisaation sisältä. Tämä on toisaalta ollut myös erittäin kehittävää ammatillisessa mielessä. Ja apua saa onneksi tarvittaessa musiikkikirjastokollegoilta ympäri Suomen.

Millainen kirjasto forssalaisilla on? 

– Kirjasto on osa Wahren-keskusta, joka on kaupungin kulttuuri- ja koulutuskeskittymä. Samassa pihapiirissä sijaitsevat kuvataidekoulu, musiikkiopisto, Wahren-opisto ja Forssan museo. Kirjasto palvelee forssalaisia pääosin melko perinteisin keinoin, eli tarjoamalla laadukasta aineistoa ilmaiseksi kaikille sitä tarvitseville. Kirjasto järjestää tapahtumia, jotka keskittyvät yleensä kirjallisuuteen tai musiikkiin. Lisäksi lapsille järjestetään paljon tapahtumia yhteistyössä muiden Wahren-keskuksen yksiköiden kanssa. Perinteisten toimintamuotojen lisäksi kirjasto on alkanut panostaa myös sosiaaliseen mediaan, verkkosivujen sisältöön sekä e-aineistojen hankintaan ja niistä tiedottamiseen.

* * *

Miten musiikki on esillä kirjastossa? 

– Musiikkiosasto sijaitsee näkyvästi keskellä aikuisten kokoelma-aluetta. Kokoelmissa Forssan kirjaston CD-kokoelman esillepanoa.on noin 9 500 CD-äänitettä, 4 500 nuottia ja partituuria, 1 400 musiikkiaiheista kirjaa sekä 300 DVD- ja Blu-ray-julkaisua. Forssan kirjaston musiikkikokoelmat ovat siis poikkeuksellisen laajat kaupungin asukaslukuun nähden. Muihin asukasmäärältään samankokoisiin paikkakuntiin verratessa musiikkiäänitteitä ja nuotteja saattaa olla kokoelmissa jopa tuplamäärä.

– Myös musiikin hankinta- ja lainausluvut ovat asukaslukuun suhteutettuna keskimääräistä korkeammat. Kokoelma on paitsi laaja, myös erittäin tasokas ja monipuolinen. Kiitos siitä kuuluu edeltäjälleni Maija Allénille. Olen jatkanut näiden kriteerien painottamista aineistonhankinnassa, välttäen sortumasta ainoastaan hetkellisesti hyvin kiertävän aineiston hankintaan. Pienen kaupungin musiikkikirjastolla on siinäkin mielessä erityinen asema, että Forssassa ei ole ollenkaan ns. erikoislevykauppaa. Musiikkikirjasto on kaupungin ainoa paikka, mistä on saatavissa vähänkin marginaalisempaa musiikkia CD-muodossa.

Musiikin näyttelykonsepti Näitä levyjä et löydä Spotifysta on sinun ideasi. Aiheesta on esillepanoja jo useassa kirjastossa. Miten Forssassa?

– Näyttely on ollut hyvä tapa tuoda esille verkkomusiikin ja fyysisten äänitteiden Näitä levyjä et löydä Spotifysta esillä Forssan kirjastossa.eroavaisuuksia. Forssassa levyjä on lähtenyt hyvin lainaan. Uusia Spotifysta puuttuvia levytyksiä tulee vastaan aina aika ajoin, ja pyrin pitämään näyttelyn levyvalikoiman elävänä. Jossain vaiheessa varmasti vaihdan näyttelyn johonkin toiseen, mutta toistaiseksi sillä on kysyntää.

Miten Forssan kirjasto toimii verkossa?

– Forssan kirjasto on Facebookissa ja Instagramissa (@forssankirjasto). Musiiikki on pääosin esillä Facebookin puolella, Instagramissa keskitytään enemmän lasten- ja nuortenosastoon. Facebookin musiikkiaiheiset päivitykset ovat pitäneet sisällään mm. kuvia osaston näyttelyistä, linkkejä ajankohtaisiin musiikkiaiheisiin uutisiin sekä tiedotusta musiikkitapahtumista. Olen pyrkinyt liittämään kirjaston fyysiset kokoelmat osaksi sosiaalisen median päivityksiä, esimerkiksi luomalla päivitykseen linkin aineiston saatavuuteen kirjastoissa, tai lisäämällä siihen kuvan kirjaston tiloista tai aineistosta.

– Somen lisäksi musiikki on esillä myös kirjaston kotisivuilla. Sivusto on uudistunut kokonaan kevään 2015 aikana. Niiltä löytyy Louna-kirjastojen musiikkipalveluiden perustietojen lisäksi linkkiosio Poimintoja musiikkimaailmasta, jonne keräilen kiinnostavia verkkojuttuja ja muuten vaan ajankohtaisia uutisia. Näihinkin pyrin liittämään kirjaston tarjonnan mukaan lisäämällä linkin aineistotietokantaan.

– Musiikkiuutuuksia-osiosta löytyy PDF-muotoisen uutuusluettelon lisäksi Spotify-soittolista, jota päivitän aina kun kirjastolle saapuu uutta lainattavaa. Näiden lisäksi sivuille on listattu mielenkiintoisia musiikin verkkolehtiä ja blogeja, verkkosivustoja jotka tarjoavat nuotti- ja tabulatuuriaineistoa vapaasti sekä musiikin tiedonhaussa hyödyllisiä verkkopalveluja.

Miten paljon musiikkia hankitaan?

– Musiikkiäänitteitä on viime vuosina hankittu vajaan 600 kappaleen vuosivauhdilla ja nuottikokoelma on kasvanut vuosittain yli sadalla nimekkeellä. Musiikkiaiheisia DVD- ja Blu-ray-levyjä on hankittu yleensä muutamia kymmeniä kappaleita vuodessa. Hankintaluvut ovat Forssassa asukasmäärään suhteutettuna melko korkeat, ja kysyntäkin on hyvä.

– Lounais-Hämeen musiikkiopisto sijaitsee fyysisesti samalla alueella kuin kirjastomme, ja tämä vaikuttaa erityisesti nuottien ja soitonoppaiden hankinta- ja lainausmääriin. Levyjä lainataan paljon suhteessa Forssan asukaslukuun, ja striimauspalvelu Naxos Music Libraryn käyttökin on melko vilkasta. Pyrimme hankkimaan laajasti uutuuslevyjä, koska kysyntää on paljon. Laajamittaiseen levyjen varastointiin emme ole ryhtyneet, vaikka Suomessa ei olekaan kansallinen CD-varastointi aivan parhaassa mallissa. Parannusta odotellessa tähän asiaan.

* * *

Millaista paikallinen musiikkielämä on?

– Asun ainakin vielä toistaiseksi Turussa, joten kirjaston ulkopuolinen Forssa on jäänyt itseltäni osin hieman pimentoon. Musiikkitapahtumissa olen ehtinyt jonkin verran käydä. Klassisen musiikin konserttien lisäksi täällä järjestetään esimerkiksi jokavuotinen Tyykijazz-tapahtuma, puistokonsertti Forssa Unplugged ja uutuutena on kuukausittain legendaarisen Ravintola Sävelen tiloissa järjestettävä Vox-klubi, jossa ensimmäisenä esiintyjänä on 22-Pistepirkko. Toukokuussa Sävelessä nähdään Kauko Röyhkä ja Tiisu.

Miten uudistat Forssan kirjaston musiikkitarjontaa?

– Ensi keväästä alkaen olisi tarkoitus järjestää useammin keikkoja ja konsertteja kirjaston tiloissa. Seuraava musiikkitapahtuma on Akkajee-kansanmusiikkiduon konsertti 17.4. Muitakin musiikkiaiheisia tapahtumia, kuten luentoja tai työpajoja olisi mukava järjestää. Kirjaston soittohuoneessa on ollut pystypiano jo kauan, ja sinne on juuri hankittu akustinen kitara asiakkaiden soitettavaksi kirjastossa. Lainattava Ukulele-paketti on myös suunnitelmissa, ja näillä näkymin se toteutetaan ensi syksynä. Äänitepuolella olen alkanut kerätä pientä varastoa ns. klassikkolevyistä, jotka eivät kuitenkaan kierrä erityisen aktiivisesti. Näin osastolla oleva levykokoelma pysyy tuoreempana, ja osa vanhoista levyistä saadaan myös pidettyä lainauskierrossa mukana.

* * *

Miten paljon kulutat itse musiikkia?

– Lähes kaiken kuuntelemani musiikin toistan fyysisten tallenteiden avulla, ja käytän CD-soitin Forssan kirjastossa.aktiivisesti sekä Forssan että Turun kirjastojen levykokoelmia. Työmatkoilla soivat kirjasto-CD:t, kotona levykaupasta hankitut vinyylit. Töissä taas tulee käytettyä netin musiikinkuuntelupalveluita, kuten Deezer, SoundCloud, Bandcamp ja YouTube, muutamia mainitakseni. Nämä ovat erityisen käteviä kirjaston levyhankintoja tehdessä, mutta parhaimman ja kokonaisvaltaisimman kuuntelukokemuksen saa mielestäni fyysisiltä äänitteiltä.

Teet myös itse musiikkia. Millaista?

– Soitan bassoa Karoliina Kuutio -nimisen artistin kanssa. Ystäväni tekee musiikin ja minä sovitan siihen basso-osuudet päälle. Musiikki on vahvasti lauluun ja pianoon nojaavaa, unenomaista maalailua. Asiasanoista käyttäisin ehä seuraavia: popmusiikki, elektroninen populaarimusiikki sekä laulaja-lauluntekijät. Kävimme juuri studiossa äänittämässä muutaman kappaleen, mutta ne ovat vielä miksausvaiheessa. Ne ilmestynevät piakkoin Karoliina Kuution SoundCloud-sivulle, josta löytyy tällä hetkellä pari vanhempaa demoäänitettä.

Kuvat: Maija Pietilä.

Tuomas Pelttari, toim.

Musiikkikirjastojen äänitetarjonta vastaa tarpeeseen

Kirjastolehti 1/2015 oli teemanumero Musiikki & Media.Kirjastolehti 1/2015 nosti esiin yleisten kirjastojen musiikkipalveluita teemanumerossa Musiikki & Media. Lehdessä käsitellään ansiokkaasti musiikkikirjastopalveluiden käyttöä, tarvetta, kehittämistä ja palvelun vaatimaa uutta tilaa. Musiikkia koskevat jutut ovat täynnä uskoa tulevaisuuteen. Erityisen riemastuttava oli lehden pääkirjoitus Takinkääntäjä.

Pääkirjoituksessa Ira Koivu toteaa näin: ”Aika pian huomasin senkin, ettei Spotifysta saa kaikkea, ei edes maksullisesta versiosta. Eikä saa muuten levykaupoistakaan, jotka myyvät lähinnä uutuuksia, joilla on kaupallista potentiaalia. Kaukopalvelun ansiosta pienenkin kyläkirjaston asiakas voi löytää paitsi kaupalliset menestystuotteet myös harvinaiset levyhelmet. Vaikkapa vinyylinä!”

Koivu tuo napakasti esiin tärkeitä seikkoja. Yksi on tämä: äänitemyynnin lasku vahvistaa musiikkikirjastotoiminnan brändiä, vaikka taskussa kuinka polttelisi esimerkiksi Spotify Premium. Yleisten kirjastojen vastuu musiikin jakelussa korostuu kaupallisen äänitetarjonnan kaventumisen johdosta. Kaupan ahdingosta on tarpeen vetää musiikkikirjastojen puolesta puhuvia johtopäätöksiä, koska äänitteiden kysyntä ei katoa.

Äänitteiden kysyntä näkyy tarjonnassa ja varausjonon pituudessa

Äänitteiden kysyntää voidaan tarkkailla kätevästi varausjonojen kautta. Jos kirjastotarjonta hoidetaan mallikkaasti, kysytyimmänkään musiikkiaineiston jonotus ei kestä loputtomasti. Pääkaupunkiseudun HelMet-kirjastoissa varausjonot pitenivät, koska Helsingin kaupunginkirjaston äänitetarjonnassa oli viime vuonna useiden kuukausien pituinen katkos. Uusien CD-levyjen saapuminen lakkasi sopimuskaupan konkurssin ja kilpailutuksen viivästymisen takia. Helsingin Sanomat kertoi aiheesta tammikuussa 2015.

Asiakkaan näkökulmasta CD-uutuuksien virran pysähtyminen oli todennäköisesti tyrmistyttävää. Monista uutuuslevyistä oli nopeasti noin 150 varausta, jopa enemmän. Tällaiset luvut ovat pääkaupunkiseudun HelMet-alueellakin poikkeuksellisia. Esimerkistä käy CD yhtyeeltä Haloo Helsinki! Levystä Kiitos ei ole kirosana on helmikuun 2015 lopussa 166 HelMet-asiakkaan varausta – vain yksi vähemmän kuin helmikuun alussa. Näin pitkän jonon purku voi olla viedä aikaa jopa yli puoli vuotta.

* * *

Jäin miettimään sitä, mitä numerot lopulta kertovat. Voidaan nähdä, että hankinnan väliaikainenkin katkos tuo nopeasti esiin musiikin kysynnän. Kysynnän korostuminen taas osoittaa kiistatta kirjaston äänitetarjonnan lisäarvon. On hyvä muistaa, että syvien ja täydentyvien musiikkikokoelmien rinnalla tätä lisäarvoa tuottaa myös järjestelmällinen uutuustarjonta.

Numerot kertovat senkin, että musiikin tarve ei lakkaa levykauppojen tai tavaratalotarjonnan katoamisen myötä. Tähän musiikin loppumattomaan tarpeeseen vastaavat myös musiikkikirjastot – silloinkin kun paikallinen kivijalkakauppa lopettaa tai Stockmann lakkaa myymästä levyjä. Kirjasto säilyy kun kauppa katoaa.

Entä mitä tekevät HelMet-kirjastot kun Ira Koivun mainitsema kauppojen ohut musiikkitarjonta uhkaa oheta entisestään? Ne turvaavat kulttuuriulottuvuutta. Viimeistään vuonna 2014 Vantaalla sijaitseva Tikkurilan suuri musiikkivarasto eli Saundiholvi nousi aarreaitan asemaan. Tällä hetkellä yli 74 000 hyvin dokumentoitua musiikkinidettä sisältävä varasto on Suomen suurin yleisen kirjaston musiikkikokoelma. Mikä parasta, myös Saundiholvin aineistoihin tehdyt musiikkivaraukset ovat pääkaupunkiseutulaisille ilmaisia.

Tuomas Pelttari