Odotettuja levyuutuuksia | talvi 2019–2020

Musiikkikirjastot.fi vinkkaa talven 2019–2020 uusia levyjä Suomesta ja ulkomailta. Osa levyistä on julkaistu joulukuussa, osa odottaa ilmestymistä tammi-helmikuussa. Blogissa myös keväämmällä julkaistuista maalis-huhtikuun 2020 uutuuksista. ja alkukesän uutuuksista.

Jos uutuus on varattavissa, pääset kirjastosaatavuuteen esittäjän/levyn otsikosta. Linkki vie Finna.fi-tietokantaan. Yli 60 % Suomen yleisistä kirjastoista käyttää Finna-verkkokirjastoa.

Huom! Monet kevään 2020 levynjulkaisukeikat ja -kiertueet on peruutettu koronavirustoimien vuoksi.

Tuomas Pelttari
tuomasp@kirjastot.fi

Wire: Mind Hive | Pink Flag 2020

Vuonna 1977 ensialbumin julkaissut Wire on yhä vireä rockbändi. Uusi levy Mind Hive on ulkona 20. tammikuuta, julkaisijana pinkflag.
Wire | kotisivu
Wire | Facebook

Antti Tuisku: Valittu kansa | Warner Music Finland 2020

Laulaja Antti Tuiskun uutuuslevy julkaistaan 7. helmikuuta. Valittu kansa on jatkoa Tuiskun supersuosituille albumeille En kommentoi ja Anatude. Uuden levyn nimiraita julkaistiin 4.2. Tuisku esiintyy Helsingin Olympiastadionilla 21.–22. elokuuta 2020.
Antti Tuisku | kotisivu
Antti Tuisku | Facebook
Antti Tuisku | Instagram

Grimes: Miss Anthropocene | 4AD 2020

Elektronisen taidepopin mestari Grimes [=Claire Elise Boucher] sai ulos uuden albumin helmikuussa. Miss Anthropocene on kaunista jatkoa levyille Art Angels (2015) ja Visions (2012). Grimesin musiikki saattaa kiinnostaa jos pidät esimerkiksi Trickyn ja Imogen Heapin tiheistä äänimaisemista.
Grimes | kotisivu
Grimes | Facebook
Grimes | Instagram

Radiopuhelimet: Kosminen tiedottomuus | If Society 2020

Viidestoista albumi Radiopuhelimia on ulkona 14. helmikuuta. Kosminen tiedottomuus jatkaa kiihkeän svengin ytimessä. Singleraitana julkaistiin ’Naapurit’.
Radiopuhelimet | kotisivu
Radiopuhelimet | Facebook

Radiopuhelimet: Saastan kaipuu | Levyhyllyt

Naapurit. Ohjaus: Juha Penttinen.

PK Keränen: Serobi Songs | Playground Music 2020

22-Pistepirkosta tuttu PK Keränen on saanut valmiiksi ensimmäisen sooloalbuminsa. Pitkään työn alla ollut Serobi Songs sisältää koskettavan laulaja-lauluntekijän sielukkuuden rinnalla tyylikästä riehakkuutta. Yhdessä Valtteri Pöyhösen (Ricky-Tick Big Band, Dalindéo) kanssa tehty albumi sisältää singleraidat ’Let Go’ ja ’Bad Dreams’. Muita huippuja ovat ’Say You’re Mine’ ja ’Lost Together’. Serobi Songs on ulkona tammikuun lopulla, LP-painos 14. helmikuuta.
PK Keränen | Facebook
PK Keränen | Instagram

Let Go. Ohjaus: John Strandberg.

Juliet Jonesin Sydän: Kansas | Turenki Records 2020

Paluu ottaa ajan jonka tarvitsee. Juliet Jonesin Sydän valloitti kuulijansa unohtumattomilla keikoilla ja 10 albumin voimalla vuosina 1985–1996. Helmikuussa 2020 tulee paluulevy Kansas, ensimmäinen JSS-levy liki neljännesvuosisataan. Keikoilla nähdään kokoonpano Kari Hyvärinen, Sami Pirkola, Kari Heiskari, Jussi Parkkonen ja Pekka Gröhn. Kansas sisältää singleraidan ’Hiekkaan’.
Juliet Jonesin Sydän | Facebook

Vesala: Etsimässä rauhaa | Warner Music Finland/Etenee Records 2020

Kolme ja puoli vuotta ensimmäisen sooloalbumin jälkeen ilmestyy Vesalan odotettu albumi Etsimässä rauhaa. Vesalan uusimmat singleraidat ovat 2019 julkaistut ’Uusia unelmia’ ja ’Meillä kummittelee’. 2010-luvulla Paula Vesala (ex-PMMP) on nähty musiikkiuran lisäksi valkokankaalla. Vesala oli mukana suositussa tv-ohjelmassa Vain elämää kausilla 3 ja 10.
Etsimässä rauhaa julkaistaan 14. helmikuuta, ja samana päivänä alkaa kevään 2020 kiertue.
Vesala | Facebook
Vesala | Instagram
Vesala | Warner Music Live

Paula Vesala. Photographer Juha Mustonen / Instagram @juha_mustonen Stylist Henna Koskinen MUAH Karo Kangas

Maanalainen Armeija: I | Sakara Records 2020

Muusikot Jouni Hynynen ja Mira Luoti ovat yhdessä Maanalaisen Armeijan kansikuvassa. Kokoonpanon ravistava debyyttialbumi kertoo korutonta kieltä rakkaudesta ja kurjuudesta.
Maanalainen Armeija | Facebook
Maanalainen Armeija: Meniköhän se näin?

Miekkataksi. Käsikirjoitus ja ohjaus: Pete Welling.

Variksenpelätin. Kuvaus ja ohjaus: Marek Sabokal.

SOFA: BFF | Warner Music Finland 2020

Rapduo SOFAn Sonja Kuittinen ja Fanni Noroila kypsyttelivät debyyttialbumia pitkään. 2020 odotus on vihdoin ohi kun BFF julkaistaan 14. helmikuuta. Striimin lisäksi levystä on luvassa LP-painos. Uusin singleraita ’Ei kiinnosta’ tuli ulos striiminä 17. tammikuuta.
SOFA | Facebook
SOFA | Instagram
SOFA haluaa heilauttaa | Levyhyllyt

Five Finger Death Punch: F8 | Better Noise Music 2020

Tymäkänmodernin metallin Five Finger Death Punch palaa. Uusi levy F8 ilmestyy helmikuun 28. päivä. Vuodenvaihteen molemmin puolin julkaistut ’Inside Out’ ja ’Full Circle’ etenevät vaikuttavasti.
Five Finger Death Punch | kotisivu
Five Finger Death Punch | Facebook
Five Finger Death Punch | Instagram

Räjäyttäjät: III | Räjä Records/Ektro Records 2019

Räjäyttäjien odotettu ”kolmonen” (kasetti, LP, CD, striimi) on julkaistu joulukuun puolivälissä. Jukka Nousiaisen, Mikko ”Rock” Siltasen ja Alex Reedin trio on tuottanut tinkimätöntä maanläheisyyttä jo vuosien ajan, eikä III tuota pettymystä.
Räjäyttäjät | Facebook
Räjäyttäjät | Instagram
Jukan Musiikki | kotisivu

Uusi Vesimiehen aika. Ohjaus: Jan Anderzén.

III-levynjulkaisukiertue 2019–2020:
13.12. Dynamo, Turku
14.12. Musta Kynnys, Jyväskylä
19.12. Vernissa, Vantaa
20.12. Suistoklubi, Hämeenlinna
21.12. Olympia, Tampere
10.1. House Of Rock, Kouvola
11.1. Kerubi, Joensuu
17.1. Pannuhuone, Kuopio
18.1. Tukikohta, Oulu
19.1. Public House Selvä Pyy, Äkäslompolo
24.1. Torvi, Lahti
25.1. Korjaamo, Helsinki
31.1. Bättre Folk I Fjällen

Undo Redo. Ohjaus: Alex Reed.

Puhelinseksi: Sydänkohtaus tanssilattialla | Svart Records 2020

Punkbändi Puhelinseksin juureva meno on saavuttanut debyyttialbumin mitan. Levy julkaistaan 14. helmikuuta.
Puhelinseksi | Facebook

Puhelinseksi. Kuva: Pinja Pinola.

No-Man: Love You To Bits | Caroline 2019

Yhdentoista vuoden tauon jälkeen nähtiin No-Manin paluu. Brittiläinen duo jatkaa omaa eteeristä popmusiikin kantaansa yllättävän mainstreamin kuuloisella dance-otteella. Viitteitä löytyy esimerkiksi Giorgio Moroderin, Kraftwerkin, Jean-Michel Jarren ja Erasuren musiikkimaisemista. Duo Tim Bowness/Steven Wilson luo silti oman auran, aivan kuin klassikoilla Together We’re Stranger ja Schoolyard Ghosts. Uusi No-Man on hieno ulottuvuus Bownessin ja Wilsonin komeiden soolourien rinnalla. Tervetuloa takaisin!
No-Man | Facebook
No-Man: Together We’re Stranger | Levyhyllyt

Wolf Parade: Thin Mind | Sub Pop 2020

Kanadalainen rockbändi Wolf Parade saa ulos uuden levyn tammikuussa 2020. Viides albumi Thin Mind seuraa kahden vuoden takaista levyä Cry Cry Cry. Syksyllä 2019 julkaistut singleraidat ’Forest Green’ ja ’Against The Day’ lupaavat lisää addiktiivista indietä.

Wolf Parade kiertää Yhdysvaltoja ja Eurooppaa tammi-maaliskuussa 2020.
Wolf Parade | kotisivu
Wolf Parade | Facebook

Wolf Parade | Instagram

Apocalyptica: Cell-0 | Silver Lining Music 2020

Suomalainen Apocalyptica on palannut kolmen syyssinglen kanssa. Selloheavyn pioneerien uudet raidat liikkuvat eteenpäin instrumentaalisena, ilman vierailevia laulajia. Uusi albumi Cell-0 julkaistaan tammikuussa 2020.
Apocalyptica | Facebook
Apocalyptica | Instagram

Ashes Of The Modern World. Ohjaus: Ville Juurikkala.

Rise. Ohjaus: Lisa Mann.

En Route To Mayhem. Ohjaus: Lisa Mann.

Tame Impala: The Slow Rush | Island/Modular 2020

Hypnoottisen Currents-albumin jälkeen Tame Impala julkaisee levyn The Slow Rush. Kevin Parkerin projektibändin helmikuussa 2020 ulos tulevaa levyä edeltää hieno single ’Posthumous Forgiveness’.
Tame Impala | kotisivu
Tame Impala | Facebook
Tame Impala | Instagram

Mokoma: Ihmissokkelo | Sakara 2020

Akustisen kiertueen joulukuussa 2019 päättänyt metallibändi Mokoma palaa uuden studioalbumin kanssa. Ensi helmikuussa julkaistava Ihmissokkelo jatkaa bändin tarinaa akustisen Laulurovion ja 2018 julkaistun albumin Hengen pitimet (mm. Kepeät mullat) jälkeen. Uusi single ’Syyttävä sormi’ julkaistiin 12. joulukuuta 2019.
Mokoma | Facebook
Mokoma | kotisivu
Mokoma | Instagram

Syyttävä sormi. Director of Photography: Marek Sabokal.

Field Music: Making A New World | Memphis Industries 2020

Englantilaisen indierockin riemastuttava outolintukokoonpano Field Music palaa ”vahingossa” valmistuneella albumilla. Jos kaipaat särmikästä XTC:n henkeä yhdistettynä modernisoidun melodiseen The Jam/The Beatles/The Kinks/Talking Heads -tvistiin, niin Field Music voi olla sinun juttusi. Making A New Worldin julkaisupäivä on 10. tammikuuta 2020.
Field Music | kotisivu
Field Music | Facebook
Field Music | Twitter

Green Day: Father Of All Motherfuckers | Reprise Records 2020

Yhdysvaltalaisen Green Dayn uusi levy julkaistaan 7. helmikuuta. Father Of All… seuraa vuoden 2016 hittilevyä Revolution Radio. Bändin viimeisimmät singleraidat ’Oh Yeah!’, ’Father Of All…’ ja ’Fire, Ready, Aim’ tulivat striiminä jo tammikuussa.
Green Day | kotisivu
Green Day | Facebook
Green Day | Instagram

Pekko Käppi: Finnish Folk-Songs Vol. 1 | Helmi Levyt 2019

Vakuuttavan keikan Flow’ssa 2019 heittänyt Pekko Käppi palaa uudella levyllä. Finnish Folk-Songs Vol. 1 julkaistaan alle vuoden sisään K:H:H:L-bändin kanssa tehdystä albumista Väärä laulu (Svart Records). Folkin uutuuslevyn maistiaisena ilmestyi lokakuussa striimipalveluihin riemastuttava ’Hevonen se heiniä’.
Pekko Käppi | Facebook
Pekko Käppi | Instagram

Pet Shop Boys: Hotspot | x2 Recordings 2020

Kansikuvan perusteella synainen sumu on sankentunut duon ympärillä, mutta ei hätää: yli kuusi vuotta komean Electricin ja kolme vuotta Superin jälkeen on vuorossa levyllinen uutta Pet Shop Boysia. Albumia Hotspot edeltävät syksyn 2019 singlet ’Dreamland (feat. Years & Years)’ ja ’Burning The Heather’.
Pet Shop Boys | kotisivu
Pet Shop Boys | Facebook
Pet Shop Boys | Instagram
Pet Shop Boys: Behaviour | Levyhyllyt

Nits: Knot | WERF Records 2020

Eurooppalaisen kulttuuripopin suurbändi Nits sai marraskuussa 2019 ulos uuden albumin Knot. Alankomaalaisbändin pitkä ura vain komistuu: Nits-diskografia yltää minialbumit, livelevyt ja kokoelmat mukaan lukien viidelle vuosikymmenelle, yhteensä yli 30 albumiin.

Knot on luontevaa jatkoa parin vuoden takaiselle levylle Angst, jonka kanssa trio kiersi totutusti Eurooppaa. Nits sai jälleen kerran intohimoisen vastaanoton Suomen-keikoillakin. Knotilla laulaja Henk Hofstede, rumpali Rob Kloet ja kosketinsoittaja Robert Jan Stips maalaavat kiireettömän tyylikästä musiikkimaisemaa, jonne solahtaminen on yhä yhtä seikkailua. – Knot to be missed!
Nits | kotisivu
Nits | Facebook

Herra Ylppö & Ex: Lovi | Vallila Music House Oy 2020

On tehty pitkää matkaa. Maj Karma on ehtinyt olla tauolla, Herra Ylppö & Ihmiset tehdä neljä hienoa albumia, minkä jälkeen Maj Karma palasi erinomaisilla albumeilla Peltisydän ja 101 tapaa olla vapaa. Ylpön linja kulkee johdonmukaista latua edelleen, nyt nimellä Herra Ylppö & Ex. Uusi singleraita ’Parisängyn lakanat’ antaa odottaa lisää tasapainoista rocktilitystä, josta ei puutu tunnetta tai elämänkokemusta. Albumi Lovi ilmestyy helmikuussa 2020.
Herra Ylppö | Facebook
Herra Ylppö | Instagram

The Who: WHO | Polydor 2019

The Who palasi levyllä WHO (2019).

Brittirockin klassikkobändi The Who palasi liki 30 vuoden levytystauolta jo albumilla Endless Wire (2006). Joulukuussa 2019 käsillä on uusi lisäelämä: toinen paluu ja levy WHO. Sävellysten korkea taso häikäisee. ’Ball And Chain’ ulottuu juuri sopivasti sivuun ilmeisimmästä Whosta, samoin ’I Don’t Wanna Get Wise’ ja ’Street Song’. Myös herkkyys koskettaa (Beads On One String). Visuaalisuus on myös kunnossa: WHOn komean kannen on tehnyt Sir Peter Blake (Face Dances, Sgt. Pepper). Lämpimät onnittelut Pete Townshend ja Roger Daltrey + tuottaja D. Sardy. WHO-hoo!
The Who | kotisivu
The Who | Facebook

The Who | Instagram

Lasten Hautausmaa: IV | Svart Records 2020

Neljäs albumi Lasten Hautausmaan lohdutonta ja lohdullista suomitunnelmaa julkaistaan tammikuussa 2020. Kuusihenkinen bändi on kiertueella tammi-helmikuussa. Uutta levyä edeltää singleraita ’Sähköisku’. Sen videon ohjasi Arto Tommiska.
Lasten Hautausmaa | Facebook
Lasten Hautausmaa | Instagram

Coldplay: Everyday Life | Parlophone 2019

Neljä vuotta Head Full Of Dreamsin jälkeen seuraa Coldplayn tupla-albumi Everyday Life, maailmankuulun yhtyeen kahdeksas studiolevy. Jo marraskuussa julkaisun saaneella uutuudella monet asiat ovat tavallaan ennallaan: Chris Martinin kuulaankaihoisa lauluääni ja tutunomaisesti soljuva hittipotentiaali. Superhittien sijaan varsinainen huomio on toteutuksen etnisyys: kansitaide ja musiikin surumielisyys ja jopa arvaamaton maanläheisyys. Esimerkiksi ’Church’ toimii juuri Norah Shaqurin laulun kanssa hienosti. ’Trouble In Town’ on koruton kuvaus arjesta, missä rasistinen ympäristö on todellisuutta. Lapsi jää aina odottamaan vaikka isä olisi kuinka tavoittamattomissa, vieraassa maassa (Daddy). Poliittisuus on vahvasti läsnä biisillä ’Guns’. Coldplay on tehnyt onnistuneen kannanoton ihmisyyden puolesta – ja samalla irtioton popmusiikin syvempään päähän.
Coldplay | kotisivu
Coldplay | Facebook

Coldplay | Instagram

Daddy. Ohjaus: Åsa Lucander.

Sons Of Apollo: MMXX | InsideOut Music 2020

Hienon ensialbumin Psychotic Symphony jälkeen superkokoonpano Sons Of Apollo tulee levyllä MMXX. Aloitusraita ’Goodbye Divinity’ on jo julkaistu, samoin ’Fall To Ascend’. Mike Portnoyn, Billy Sheehanin, Derek Sherinianin, Ron ”Bumblefoot” Thalin ja Jeff Scott Soton kannattajat valmiina: MMXX odottaa julkaisua tammikuussa 2020.
Sons Of Apollo | kotisivu
Sons Of Apollo | Facebook

Matka maailman ympäri: Toinen | KHY Suomen Musiikki 2020

Reipasta suomenkieltä toteuttava rockbändi Matka maailman ympäri saa helmikuun lopussa ulos uuden levyn. Toinen sisältää singleraidat ’Jos sä meet’ ja ’Kylmä’.
Matka maailman ympäri | Facebook

Jos sä meet. Ohjaus, kuvaus, leikkaus, animaatio ja lavastus: Miro Palokallio

Ozzy Osbourne: Ordinary Man | Epic Records 2020

Metallin pimeyden ruhtinas Ozzy Osbourne (ex-Black Sabbath) on palaamassa maailmankiertueelle. No More Tours 2 starttaa ensi toukokuussa. Studiossa yhteistyö kitaristi-tuottaja Andrew Wattin kanssa on jo tuottanut singlet ’Straight To Hell’ ja ’Under The Graveyard’. Albumin Ordinary Man julkaisua odotetaan alustavasti alkuvuonna 2020.
Ozzy Osbourne | kotisivu
Ozzy Osbourne | Facebook

Ozzy Osbourne | Instagram

…And You Will Know Us By The Trail Of Dead: X – The Godless Void And Other Stories | InsideOut Music 2020

Sielukkaan taiderokin suurbändi Trail Of Deadin uutta levyä on odotettu yli viisi vuotta. X – The Godless Void And Other Stories julkaistaan vihdoin tammikuussa 2020, mainostaa InsideOut Music, ja Jason Reecen ja Conrad Keelyn visio etenee…
…And You Will Know Us By The Trail Of Dead | Facebook

Into The Godless Void. Ohjaus: Conrad Keely.

Hassisen Kone palaa lavoille kesällä 2021

Vuonna 1980 Rockin SM-kisan voittanut Hassisen Kone nähdään keikoilla kesällä 2021. Koronavirustoimien vuoksi paluukonsertit siirrettiin kesältä 2020 vuodella eteenpäin.

Hassisen Koneen 40 vuotta sitten alkaneen uran ja debyyttialbumin Täältä tullaan Venäjä kunniaksi lavalle nousee Koneen alkuperäiskokoonpano Ismo Alanko, Jussi Kinnunen, Reijo Heiskanen ja Harri Kinnunen.

Olemme yhtye nimeltään Hassisen Kone!
Suomalainen Svart Records julkaisee Hassisen Koneen uuden vinyyliboksin rajoitetun painoksen. 4LP-kokoelma Olemme yhtye nimeltään Hassisen Kone! tulee ulos 5. kesäkuuta 2020. Demot sisältävän boksin lisäksi Koneen kolme studioalbumia Täältä tullaan Venäjä, Rumat sävelet ja Harsoinen teräs julkaistaan erillisinä LP-painoksina.

Hassisen Kone: Reijo Heiskanen (vas.), Jussi Kinnunen, Ismo Alanko ja Harri Kinnunen. Alkuperäinen bändivalokuva: Kari Hyttinen.

Hassisen Koneen 1980–1982 kolme menestystalbumia saivat rinnalleen useita klassikkosinglejä. Bändin tunnetuimpia biisejä ovat Rappiolla, Oikeus on voittanut taas, Levottomat jalat, Tällä tiellä ja Jurot nuorisojulkkikset. Bändi palasi lavalle viimeksi vuonna 2000. Uusimman paluun alun perin marraskuussa 2019 julkistetut keikkapäivämäärät vaihtuivat uusiin 19.5.2020:

HASSISEN KONE – 40 VUOTTA MYÖHEMMIN
ti–la 22.–26.6.2021 Joensuu, Kerubi
2021 Seinäjoki, Provinssi (tba)
la 7.8.2021 Tampere, Ratinan stadion

Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto

Hassisen Koneen debyyttialbumi Täältä tullaan Venäjä on mukana kirjastoblogissa Levyhyllyt. Yhtyeen paluusta kirjoitti mm. Karjalainen, Yle, HS ja Soundi.

Hassisen Kone | Facebook
YLE Elävä arkisto: Hassisen koneen musiikkia ja haastatteluja

Löytöretki musiikkiosastolla – Jukka Nousiainen

Muusikko Jukka Nousiainen on mukana Kirjastokaistan videosarjassa Löytöretki musiikkiosastolla. Tampereen Metsossa kuvattu video julkaistiin 18. syyskuuta 2019.

Lisätietoa sarjasta Löytöretki musiikkiosastolla | Valokeilassa NYT
Pääset sarjan ensimmäiseen osaan täältä, toiseen osaan täältä ja nelososaan täältä.

Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää | Levyhyllyt

Laulaja-lauluntekijä Jukka Nousiaisen iskelmäinen rock on ainutlaatuinen hybridi. Sooloalbumien atmosfääri on voimakkaan 70-lukulainen. Nousiaisen viimeistelemätön boogie tuoksuu autenttiselta – ja soi kuin kirppikseltä löytynyt kitaravahvistin, jota et koskaan uskonut löytäväsi.

Musiikin erityinen lofi-tuotanto tuo lähelle Nousiaisen vilpittömyyden, jossa on tarttumapintaa muille jakaa. Kitaristina Nousiainen on suuri maalailija, yhtä lailla särön ja akustisen hallitsija. Tekstit ja tarinoiti tuntuvat verkkaisilta, mutta kaivautuvat syvälle suomalaiseen sielunmaisemaan.

Nousiainen on mukana monenlaisissa rockulottuvuuksissa. Räjäyttäjät on bändi, joka nyrjähtelee vaaran ja hauskanpidon sekamelskassa uskomattomiin huippuihin. Elämänmakuinen debyyttivinyyli Räjäyttäjät! (2013) kohkaa kumoon kaikki garageaidat. Massiivinen tuplalevy Räjä Elektrik Millenium taas vihkii Räjäyttäjät suomalaisen synakrautin suurlähettiläiksi.

Lyhytaikaiseksi jäänyt kokoonpano Jukka & Jytämimmit julkaisi yhden albumin. 2015 ilmestynyt Jytää vaan on suomirockin klassikkosarjaa. Vuonna 2017 Jukka & Jytämimmit jäivät historiaan Tuuli Sirkeisen ohjaamassa dokumenttielokuvassa Jytää! Trion hajoamisen jälkeen soolouralle jatkoi myös Mara Balls.

Elektronisen avantgarden livekokemus Pakasteet with Jukka Nousiainen koettiin Ilmiö-festivaalilla kesällä 2019, tuloksena livekasetti Kylmäketju katkeaa. Jukka Nousiainen keikkailee myös Jolly Jumpersissa. Tuoreinta ilmaisua on Hiljaisten Levyjen julkaisema single Ramblin’ Rose//Missä olet Rapa-Eini, esittäjänä Jahnukaiset & Jukka Nousiainen.

Jukka Nousiainen | Facebook
Jukan Musiikki | kotisivu

Levyhyllyt
Jukka Nousiainen | Finna.fi
Huonoa seuraa | LP TNT TAPES & RECORDS SERVICES & Rock ’n’ Roll Bullshit Recorsd & Jukan Levy 2014 • Kasetti TNT TAPES & RECORDS SERVICES 2014 & Jukan Musiikki
Jukka Nousiainen | Jukan Musiikki 2016
Ei enää kylmää eikä pimeää | Jukan Musiikki 2018

Jukka ja Jytämimmit | Finna.fi
Jytää vaan | LP CD Kasetti Keltaiset levyt 2015

Räjäyttäjät | Finna.fi
Räjä And Roll All Night Long | Kasetti TNT TAPES & RECORDS SERVICES ‎2011
Jytämenot päällä
| Kasetti TNT TAPES & RECORDS SERVICES ‎2011
Räjäyttäjät räjäyttää!
| 7″ Bad Vugum & TNT TAPES & RECORDS SERVICES ‎2012
Räjäyttäjät! | LP Dead Beat Records 2013
Awopbopaloopop Alopbam Räjä | LP Räjä Records • CD Ektro Records • Kasetti TNT TAPES & RECORDS SERVICES ‎2013
Räjäyttäjät tulee taas | 7″ White Denim 2014
Rock’n’roll-painajainen | LP Räjä Records & Full Contact Records • CD Ektro Records • Kasetti Räjä Records 2014
Räjä Elektrik Millenium | 2LP 2CD Ektro Records & Full Contact Records 2016
Kunnon rokkia eikä mitään syntikoita | 12″ EP Räjä & Full Contact Records 2017
Flossing To The Fall | 12″ EP Räjä & Full Contact Records 2018

Pakasteet with Jukka Nousiainen
Kylmäketju katkeaa | Kasetti Ruton Music 2018

Jukka Nousiainen. Kuva: Ilmiö 2018 kotisivu.

Yhteistyössä
Kirjastokaista
Musiikkikirjastot.fi
Suomen Musiikkikirjastoyhdistys ry

Vuoden 2019 parhaat uusintajulkaisut – Prefab Sprout

Musiikkikirjastot.fi käy läpi vuoden 2019 parhaita uusintajulkaisuja. Pääset albumiotsikosta valmiiseen hakuun Finna.fi:ssä. Kysy levyjä kotikirjastostasi. 

Prefab Sprout: I Trawl The Megahertz (2003/2019)

Brittimuusikko ja Prefab Sprout -yhtyeen sielu Paddy McAloon taiteili faneille sooloalbumin vuonna 2003. McAloonin nimellä kulkenut levytys julkaistiin vihdoin vuonna 2019 uusina CD- ja LP-painoksina. Tekijänimi on vaihtunut – kuten asiaan kuuluu – Prefabiksi, ja I Trawl The Megahertz tuntuu loisteliaammalta kuin koskaan.

Levypuoliskon mittaisella nimiraidalla alkava I Trawl The Megahertz tuntuu alkuun hankalasti hahmotettavalta. Moderni taidemusiikki yhdistyy milesdavismaiseen maalailuun, naisen monologiin ja yllättävän tunnistettaviin Prefab-elementteihin. Kokonaisen albumimitan kanssa tuntuu käyvän niin ettei huomaa kuuntelevansa instrumentaalista sävelteosta.

’King Of Rock And Roll’ on tästä kaikesta megahertsien päässä, eikä popmusiikin kaipuu unohtuu. Niin hienosti kaiken haikeus peittää kuulijan alleen. ’Esprit De Corps’ hyökkää kuin onnellinen panssarivaunu läpi ihmisen puolustuksen. Kokemus on ällistyttävä. Kaihoisiin puhaltimiin nojataan paljon, samoin mestarilliseen rytmiikkaan. ’Orchid 7’ tuo mieleen Steve Reichin magian. ’We Were Poor…’ on kuin täydellistä elokuvamusiikkia itse hahmottelemaasi käsikirjoitukseen. Niin on myös päätösraita …But We Were Happy.

Säveltäjä Paddy McAloon (s. 1957) välttää julkisuutta ja some-eloa. Yhtä vetäytynyttä on tuntunut olevan uuden musiikin julkaiseminen. Hidas tahti takaa laadun, mutta faneilla on totisesti ollut odottamista. Debyyttialbumista Swoon (1984) lähtien levyjä on tullut ”vain” kymmenen, viimeisimpänä loistelias paluualbumi Crimson/Red (2013). Prefabin ystävien kyltymätön musiikinjano johtuu korkean tason lisäksi siitä, että McAloon on tiettävästi tehnyt useita julkaisemattomia levyjä. Katkeransuloisesti meidän on yhä kestettävä odotusta, aivan kuin Paddy kuiskaisi hiljaa: ”Sometimes less is more”.

Tuomas Pelttari

Soundgarden-vokalisti Chris Cornell 1964–2017

Ääni on vaiennut, mutta musiikki elää

Yhdysvaltalainen muusikko Chris Cornell on kuollut, kertovat Rolling Stone, Yle ja mediat ympäri maailmaa. Yhtyeensä Soundgardenin kanssa kuuluisuuteen noussut vokalisti oli 52 vuoden ikäinen.

Chris Cornell (1964–2017). Kuva: BBGunPress.

Chris Cornell (1964–2017). Kuva: BBGunPress.

Toukokuun 17. päivänä Soundgardenin konsertin jälkeen Detroitissa menehtynyt Cornell jätti jälkeensä mittavan musiikillisen perinnön. Soundgarden julkaisi 1988–2012 kuusi arvostettua studiolevyä. Suurimmaksi menestykseksi nousi 1994 julkaistu Superunknown. Sen hitit Spoonman, Fell On Black Days ja erityisesti Black Hole Sun ovat monen fanin rakastamia klassikoita.

90-luvun alun grungeen vahvasti liitetty Soundgarden oli levyillä ja konserteissa syvällä rockin syövereissä, lähellä vaaran ydintä. Bändin musiikkihämyyn liittyi mystiikkaa, jota esimerkiksi Led Zeppelin kannatteli ilmaisuussaan. Soundgardenin viehätys säilyi kiehtovana ja hieman outona läpi vuosien, myös paluualbumilla King Animal (2012).

Soundgarden hajosi vuonna 1997. Pitkäksi käyneen tauon aikana Cornell lauloi yhtyessä Audioslave, joka perustettiin Rage Against The Machinen muusikoiden kanssa. Bändi teki kolme erinomaista rocklevyä, joissa Cornellin lävistävän äänen rinnalla kuulsi juurevampi classic rock.

Cornellin karisma välittyi jokaisesta lauletusta tavusta. Muhevien rockriffien lomaan oman äänensä antanut laulaja tuntui olevan parhaimmillaan aina kun lauloi, yhtä lailla matalavireisten kuin tuskaisen korkealla huutavien laulusovitusten keskellä. Tätä rockelementtiä tasoitti Cornellin vaatimattomuus ja keikkojen leppoisa sanailu. Soundgardenin kauniin vaaran vastapainona tuntui liikehtivän kaveripiirissä toiminut bändiprojekti Temple Of The Dog sekä Cornellin sooloura. Viimeiseksi julkaisuksi jäi elokuvaan The Promise tehty single.

Cornell-fanin pitkä matka kesän -90 Ruisrockista tähän päivään tuntuu nyt lyhyeltä. Liian lyhyeltä.

Tuomas Pelttari

Mika Vainio on poissa, musiikki elää ikuisesti

Kokeellisen elektronisen musiikin mestari Mika Vainio kuoli tapaturmaisesti huhtikuun 12. päivänä 2017. Hän oli 53-vuotias.

Mika Vainio. Kuva: Joséphine Michel.

Mika Vainio. Kuva: Joséphine Michel.

Vainion mittavan uran tunnetuin yhtye oli minimalistista avantgarde-elektroa soittanut Panasonic, joka vaihtoi nimensä Pan Soniciksi vuonna 1998. Duo teki seitsemän albumia vuosina 1995–2010. Vainio on julkaissut musiikkia myös omalla nimellään sekä muun muassa nimillä Ø, Corporate 09 ja Tekonivel. Aikoinaan hän oli mukana uraauurtavassa Hyperdelic Housersissa, joka järjesti rave-tapahtumia.

Tuotteliaan artistin diskografiasta löytyy lukuisia yhteislevytyksiä. Vainion yhteistyökumppaneita olivat muun muassa Sunn O))):n Stephen O’Malley, ranskalainen Franck Vigroux sekä Suiciden Alan Vega. Yksi hänen tunnetuimmista töistään on remix-versio Björkin Headphonesista. Levytysten ja live-esiintymisten lisäksi Vainion musiikki on soinut elokuvissa ja taide-installaatioissa.

Mika Vainion perinnöksi jää laaja tuotanto, joka inspiroi elektronisen musiikin tekijöitä kautta maailman, 90-luvulta kauas tulevaisuuteen.

Mika Vainio keskittyi mieluummin musiikin tekemiseen kuin siitä puhumiseen, mutta internetistä löytyy muutamia hänen haastattelujaan. Tähän artikkeliin on koottu Vainion ajatuksia elämästä, inspiraatiosta, työstä ja musiikista.

”Ensimmäiset kymmenen vuotta asuin Helsingissä. Sitten perheemme muutti Lappiin. Asuttuamme siellä pari vuotta palasimme etelään, Turkuun, ja siellä olen viettänyt suurimman osan elämääni. 1990-luvulta lähtien olen asunut eri paikoissa, kuten Lontoossa. Barcelonassa ja Berliinissä.”

“Minulla on kaksi muistoa musiikista ajalta, kun olin noin kolmevuotias. Eräänä iltana isä toi kotiin Beatlesin uuden albumin Revolverin (1966). Kuuntelimme sitä yhdessä. Toinen muisto on isän rikkinäinen akustinen kitara, jolla sain leikkiä. Soitin sitä hakkaamalla kieliä lusikalla. Sitten aloin kuunnella isän levyjä. 1970-luvun lopulla aloin löytää myös muunlaista musiikkia.”

“Soitin ensin rumpuja, mutta siitä ei tullut mitään. 1980-luvun alussa ostin syntetisaattorin ja aloin soittaa parissa bändissä.”

”Aloin tehdä elektronista musiikkia jo 1970-luvun lopulla. Se on aina kiinnostanut minua. Kahdeksankymmentäluvulla kuuntelin elektroakustisen ja modernin musiikin säveltäjiä. Kun sitten aloin säveltää omaa musiikkia, ajatuksenani oli yhdistää teknoelementtejä Alvin Lucierin ja Bernard Parmegianin äänimaailmoihin.”

”Vuosina 1983–1985 kuuluin industrial/noise-bändiin nimeltä Gagarin Kombinaatti. Käytimme soittimina kaikenlaisia metalliesineitä kuten jousia, ja vasaroita ja poria, mutta myös radioita, nauhalooppeja, syntetisaattoreita ja rumpukoneita. Gagarin Kombinaatin jälkeen päätin ryhtyä toimimaan aktiivisemmin musiikkiskenessä, koska tajusin, että muuten homma ei etenisi mihinkään.”

”1980-luvulla Suomen skene oli aika murheellinen. Sellaiselle musiikille, jota me teimme, ei ollut paljonkaan yleisöä. Rokkipiirit olivat ahdasmielisiä, vaikka niiden kaiketi piti olla kaikkea muuta, siis hyvin suvaitsevia. Kaikki eivät tietenkään olleet ahdasmielisiä, vain useimmat. 1990-luvun alussa asiat alkoivat muuttua. Nyt asiat ovat paljon paremmin. Skene on hyvin monimuotoinen ja avarakatseinen.”

“Tapasin Ilpon (Väisänen) varmaankin vuonna 1987. Hän oli dj:nä ystävämme syntymäpäivillä ja soitti erittäin mielenkiintoista musiikkia. Oli hyvin epätavallista, että joku soitti jotakin, josta pidin. Menin juttelemaan hänen kanssaan, ja niin me tutustuimme. Hän taisi olla ensimmäinen tietämäni ihminen, joka ei pelkästään kuunnellut vaan myös soitti sellaista musiikkia. Jossain vaiheessa päätimme yrittää tehdä musiikkia yhdessä. Panasonicin ensimmäinen julkaisu tuli vuonna 1994.”

“Acid house – se koko liike, se iso juttu – alkoi vuoden 1987 lopulla tai vuonna 1988. Silloin ilmestyi sellaiseksi musiikiksi luokiteltuja biisejä, ja me pidimme ensimmäiset varastobileemme. Silloin kuulin ensimmäisen kerran esimerkiksi Tyreen Acid Overin, vuosi taisi olla 1988. Tein niitä dj-keikkoja vuoteen 1993 tai 1994 saakka. Sitten sain siitä tarpeeksi. Jouduimme usein hankaluuksiin poliisin kanssa, eikä porukassamme enää ollut kovin hyvä meininki.”

”1980- ja 1990-luvulla tein monenlaisia töitä. Olin hommissa teurastamossa ja kasvisravintolan keittiössä. Työskentelin varastomiehenä ja roskakuskina ruotsinlaivoilla, ja puhdistin yövuorossa koneita, joilla tehtiin vauvanruokaa, ja niin edelleen. Yleisesti ottaen en kuitenkaan koskaan pitänyt työn tekemisestä pelkän rahan takia. Halusin käyttää aikaani ja mieltäni johonkin kiinnostavampaan ja hyödyllisempään, kuten jonkin luomiseen tai opiskelemiseen, sen sijaan että vain myisin aikaani työnantajille.”

“Yleensä minulla on mielessäni idea tai tunne, jonka haluan luoda uudelleen musiikiksi. Useimmiten kappaleen rakentaminen alkaa oikeanlaisten soundien etsimisellä, mutta saattaa se lähteä liikkeelle myös rytmi-ideasta. Idea saattaa tulla kuuntelemastani musiikista, vaikkapa afrikkalaisesta perinnemusiikista, mutta myös monesta muusta lähteestä. Esimerkiksi Metri-levyn Twin Bleeps lähti liikkeelle siitä, kun näin liikennevaloissa välkkyviä keltaisia valoja, jotka syttyivät epäsäännöllisin välein.”

 

“Kuuntelen jatkuvasti monenlaisia juttuja. Kuuntelen paljon niin sanottua klassista musiikkia kaikilta aikakausilta keskiaikaisista moderneihin sävellyksiin. Kuuntelen myös tietynlaista hevimetallia, kuten doomia ja grindcorea, ja Kaukoidän sekä Afrikan perinnemusiikkia. Pidän kovasti vanhasta, akustisesta bluesista.”

”Katselen paljon elokuvia, ne ovat minulle tärkeä inspiraationlähde. Eivät vain äänten ja soundtrackien osalta, vaan myös visuaaliselta puolelta. Se, miten kuvaa on editoitu ja kuinka elementtejä yhdistellään, inspiroi minua. Joskus kuvista on luotu ihmeellisiä rytmejä ja sekvenssejä. Voisin mainita satoja eri kohtauksia. Yksi tuoreimmista on se Nicholas Winding Refnin Only God Forgivesin kohtaus, jossa päähenkilö ojentaa kätensä katkaistavaksi. Kun miekka lyödään alas, tulee leikkaus karaokebaariin. Myös Bela Tarrin Sátántangó on hieno. Siinä on äärettömän pitkää kuvaa, leikkauksia on vain noin varttitunnin välein.”

”Albumien tekeminen on yleensä pitkä prosessi. Tavallisesti teen paria erilaista levyä samaan aikaan, koska silloin voin ottaa työn alle aina sen, mikä missäkin tilanteessa tuntuu paremmalta.”

”Koko jutun ydin on Korg Electribe, sen efektit, sampleri ja sekvensseri. Sieltä tulevat rytmiset rakenteet, loopit ja muu sellainen. Sitten minulla on analogisyntetisaattori ja pari efektiyksikköä, ja siinäpä se. Omistan myös kustomoituja instrumentteja, mutta en ota niitä mukaan matkoille, koska ne särkyvät helposti.”

”En ole koskaan tehnyt musiikkia tietokoneella. En pidä siitä, että teos visualisoidaan näytölle erilaisilla symboleilla. Ohjelmasta riippuen niissä on erivärisiä nelikulmioita tai viivoja tai jotain, jotka liikkuvat vasemmalta oikealle. Sitten on pakko tehdä töitä visuaalisessa ympäristössä, josta ei välttämättä edes pidä. Sellainen olisi minulle vaikeaa, koska mielessäni on jotakin ihan muuta kuin sellaisia kuvia.”

“En koskaan odota ihmisiltä mitään erityistä palautetta, en edes keikoillani käyviltä. Ei ole mitään järkeä odottaa, että he ymmärtävät ja kokevat musiikin samalla tavalla kuin minä. Jokaisella on oma näkökulmansa, enkä minä voi päättää, mikä on oikea ja mikä väärä – vaikka olen tietenkin onnellinen, jos musiikki tuntuu heistä hyvältä.”

”Keikkailun kannalta maiden välillä on suuria eroja. Mitä pohjoisemmaksi menee, sitä rajoittuneempia ihmiset ovat. Ja mitä etelämpänä soittaa, sen avoimemmin ihmiset osoittavat tunteitaan. Olen esiintynyt Ateenassa monta kertaa, ja siellä meininki on melko intensiivinen. Pan Sonicin viimeinen keikka siellä oli aika kreisi. Ihmiset riehuivat ja daivasivat lavalta. Pöytämmekin meni rikki, kun yleisö kiipeili sen päälle. Se oli aika kivaa”.

”Minulle musiikissa on kyse tunteista. Mielestäni mitään absoluuttista musiikkia ei ole olemassa, vaan se on aina yhteydessä tunteisiin, ja se on tärkeää minulle. Kun kuuntelen musiikkia, minulle tärkeää on se, mitä musiikki minussa herättää. Se, mitä minä tunnen.”

“Tavoitteeni on ilmaista asioita, joita haluan ilmaista. Tunteitani, tiettyjä asioita sisimmässäni. Jos minusta tuntuu, että musiikki sanoo sen, mitä haluan sano, niin olen saanut aikaiseksi sen mitä halusin. Musiikki on minulle tapa ilmaista itseäni.”

Mika Vainion kotisivu
Corporate 09 SoundCloud

Lainausten alkuperäiset lähteet:

Cargo Collective
Sähkö 20 Years Special Anniversary Interview with Mika Vainio & Tommi Grönlund

The Quietus
Alternatiing Currents

Secret Thirteen
Mika Vainio talks about major influences, early industrial roots and the creative power of thunderstorms

Bloggo Mentale
Mika Vainio interview

Cyclic defrost
Interview by Bob Baker Fish

Jumissa mahdollisuuksien vilinässä – Tiisu teki albumin elämästä, joka ei etene

Kun Tiisu julkaisi ensialbuminsa Elämän koulun syksyllä 2015, sille soviteltiin suomirockin pelastajan manttelia. Helsinkiläisyhtyeen toinen albumi Tänne ei jää kukaan (Sony, 2017) esittelee entistä kypsemmän ja vakavamman bändin, joka pureutuu elämässä jumittumisen ja etenemisen teemoihin.

Tiisu: Tänne ei jää kukaan (2017).

Tiisu: Tänne ei jää kukaan (Sony Music Entertainment, 2017).

Henrik Illikainen, yhtyeesi Tiisun Tänne ei jää kukaan -levyn julkaisujuhla järjestettiin vanhassa kotikaupungissasi Somerolla. Millainen kokemus se oli?
– Se oli hurja päivä. 27 tuntia valveilla putkeen ja seuraavana aamuna tv-esiintyminen. Keikka oli paikallisessa monitoimihallissa, jossa soittamisesta unelmoin aikoinaan liikuntatunneilla. Se ilta oli kiitos ja kumarrus menneisyydelle. Parin tunnin konsertin jälkeen kipitin paikallisbaariin vanhan yhtyeeni Kärkyn viimeiselle keikalle. Sitten tunteikkaan päivän jälkeen samoilla silmillä Aamu-tv:n haastatteluun!

Henrik Illikaisen (kolmas vasemmalta) johtama Tiisu julkaisi toisen albuminsa keväällä 2017. Elämän koulu (2015) sai jatkoa levystä Tänne ei jää kukaan. Kuva: Kerttu Malinen.

Henrik Illikaisen (kolmas vasemmalta) johtama Tiisu julkaisi toisen albuminsa keväällä 2017. Elämän koulu (2015) sai jatkoa levystä Tänne ei jää kukaan. Kuva: Kerttu Malinen.

Tuliko keikalle tärkeitä ihmisiä elämäsi varrelta?
– Siellä näki lapsenvahteja, sukulaisia ja vanhoja koulutovereita, ja Somero oli muutenkin vahvasti edustettuna kaupunginjohtajaa myöten. Suurimmat idolini nousivat lavalle kanssamme: ylä-asteen opettajani Katriina Jaatinen johti kuoroa taustallamme, ja ala-asteen musiikinopettajani Kari Luoto ja kitaraopettajani Vesa Toukkari soittivat kanssamme encorena maailman parhaan biisin, Baddingin Valot. Meidät juonsi lavalle paikallisbaari Hämeenportin pitäjä Jaska Sévon, joka vuonna 2008 päästi minut sinne ensimmäiselle keikalleni Haloo Helsingin lämppäriksi.

Millaista oli kasvaa Somerolla?
– Siellä oli turvallista. Ehkä se johtuu pienen kaupungin viattomuudesta. Harvat laitapuolen kulkijatkin olivat harmittomia. Vaikka oli nakkikioskitappeluita ja vaikka olimme isojen poikien lumipesulistalla, kovin pahoja seurauksia ei osannut pelätä. Tärkeintä oli se, että oli oikeanlaisten ihmisten ympäröimä. Minulla oli turvallinen koti äidin kanssa ja ystäväporukka, jonka kanssa oltiin yhdessä erilaisia. Oli myös kannustavia aikuisia tukemassa harrastustoimintaa.

Tänne ei jää kukaan -albumin nimi viittaa kotikaupungista pois muuttamiseen. Oliko sinulle aikoinaan selvää, että lähdet pois Somerolta?
– En lapsena tai varhaisnuoruudessanikaan miettinyt, että muuttaminen kuuluisi asiaan. Mietin vain, että kun olen täyttänyt kaksikymmentä, olen tehnyt levyn ja soitan bändissä. Musiikinopettajani Katriina Jaatinen sanoi, että minun pitäisi hakea Sibelius-lukioon Helsinkiin ja että sieltä voisin saada bänditoverit. Sillä mielellä sinne 16-vuotiaana muutinkin, siis perustamaan bändin.

Asut edelleen Helsingissä. Millainen suhde sinulla on entiseen kotikaupunkiisi?
– Etäisyyden ja ajan kulumisen myötä näen Someron ankeat ja hienot puolet selvemmin. Olen alkanut tunnistaa tyypit, jotka tulevat jäämään kaupunkiin jumiin loppuiäkseen. Somerolla on kuitenkin paljon hienoja ja poikkeuksellisia piirteitä. Se on kuntaliitokset väistellyt pieni gallialainen kylä, jonka persoonallisessa keskustassa on yllättävän monipuolista yritys- ja kulttuuritoimintaa. Somerolla kiteytyy vastentahtoinen pienuus ja kämäisyys, jota kuitenkin rakastan.

Tänne ei jää kukaan -levyn kantava teema on pikkukaupunkielämää yleisempi. Laulat uusissa biiseissäsi ihmisistä, jotka kokevat olevansa jumissa. Mitä heille on tapahtunut?
– Heidän elämänsä ei etene ja he tyytyvät näyttelemään hutaisten käsikirjoitettua näytelmää. Heidän ympärillään kuitenkin vilisee mahdollisuuksia, joiden avulla he voisivat nykäistä itsensä ylös. Jotkut tarttuvat niihin, jotkut eivät.

Olet luonnehtinut Tiisun toista albumia vakavammaksi levyksi kuin debyytti Elämän koulu. Onko Tänne ei jää kukaan ihmiskohtalotarinoineen synkkä levy?
– Sävy on melko optimistinen, kuten toiseksi viimeinen raita Pusuttelemaan osoittaa. Yksi pusu tai oikeanlainen katse voi pelastaa ihmisen synkimmästäkin pohjasta ja sytyttää hänet kirkkaimpaan elonliekkiin. Tietyllä tapaa levy kertoo myös hyväksynnän kaipuusta.

Ensimmäisen albuminne ilmestyessä puhuttiin, että Tiisu voisi pelastaa kaavoihinsa kangistuneen suomirockin omaperäisyydellään ja luovuudellaan. Millaista on mielestäsi hyvä suomirock?
– Legendaarisimpien suomirockyhtyeiden musiikki on melko outoa, ja bändit ovat myös olleet keskenään aika erilaisia. On mielenkiintoista ajatella, miksi ihmiset ylipäänsä kaipaavat suomirockin pelastajaa. Onko siihen syynä itse musiikkityyli, siis suomeksi laulettu rock? Oikeilla soittimilla soitettua musiikkia kaivataan toki aina, ja yhtyeet ovat kiehtovia palvonnan kohteita.

Ehkä Tiisun musiikissa on jotakin, mitä kotimaisen musiikkiin kaivataan. Outoutta ja aitoutta.
– Nykyajan valtavirta-artistit vaikuttavat itsetietoisilta ja kiiltokuvamaisilta, koska ovat somen ja muun kautta koko ajan tarkkailun alaisina. Siitä tulee mieleen tilanne, jossa joku painaa ystävänsä kerrostalo-asunnon ovisummeria tietämättä, että asukkaalla on kameran kautta näköyhteys ovelle. Vieras odottaa oven avautumista kärsimättömänä ja naama kiukkuun kallellaan. Kun hänelle sanoo: ”Hei, mä muuten nään sut”, ihmisen koko olemus muuttuu ja kasvoille vääntyy pakoitettu hymy. Tuolta monet nykyartistit somessa tuntuvat, muttä ei siitä kannata heitä syyttää. Sellainen on somen luonne.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Mira Luoti teki soolodebyytin – Tunnelivisio loi tien pois varjoista

Haastattelussa uutta uraa luova Mira Luoti

Lokakuussa 2013, kun PMMP poistui lavalta viimeisen kerran, Mira Luoti ei vielä tiennyt alkavansa sooloartistiksi. Hänen ajatuksenaan oli elää vaihteeksi itselleen.

Mutta elämää ei voi suunnitella. Lähipiirissä tapahtuneiden sairastumisten ja muiden elämänmuutosten vuoksi uusi aikakausi alkoi synkeissä merkeissä. Kaiken ikävän keskellä musiikki alkoi houkutella laulajaa luokseen kuin turvasatama.

Tunnelivisio – silmät avaava tutkimusmatka

Syksyllä 2016 ilmestyi Mira Luotin (s. 1978) ensimmäinen sooloalbumi Tunnelivisio (Sony Music). Laulajattaren mielenmaiseman on maalannut musiikiksi Pariisin Kevät -yhtyeen Arto Tuunela, joka on tuottanut levyn ja kirjoittanut sen kappaleet.

Mira Luoti: Tunnelivisio (2016).

Mira Luoti: Tunnelivisio (2016).

Musta laatikko -avausraidan rutiseva kitarariffi määrittää yleisen linjan heti kättelyssä: modernia poprockia, jossa on vaikutteita elektronisesta musiikista ja post-punkista. Lempeän Puhu mulle hulluudesta -kappaleenkin sisältävä soolodebyytti ei ole kauttaaltaan synkkä levy, mutta sen päällä häilyy pitkiä varjoja.

Mira Luoti, olet juuri julkaissut ensimmäisen sooloalbumisi Tunnelivision. Millaista sen tekeminen oli?
– Asiat eivät menneet käsikirjoituksen mukaan. Se oli henkisesti tosi raskasta aikaa, eikä mun alun perin ollut tarkoitus tehdä levyä ollenkaan. Loppujen lopuksi musiikista kuitenkin tuli voimavara. Siitä saatu ilo oli palkinto, jonka voimalla jaksoin jatkaa.

Miten yhteistyönne Arto Tuunelan kanssa alkoi?
– Se lähti minun ja Arton ystävyydestä. Arvostan häntä valtavasti, ja sama tunne on välittynyt molempiin suuntiin. Arto myös tuntee taustani hyvin. Kaikki se johti uuden musiikin tekemiseen. Me edettiin treffit kerrallaan ja katsottiin, mihin tie vie, ilman mitään sen kummempia suunnitelmia.

Mikä sai mielesi muuttumaan levyn tekemisestä?
– Arto, joka luotti minuun myös heikkoina hetkinäni. Ilmoitin aina välillä, että en jatka enää enkä pysty tähän. Sellaisina päivinä hän kutsui minut kahville juttelemaan ja parantamaan maailmaa. Arto muistutti mua siitä, miten paljon nautin keikoista ja miten tärkeätä musiikki on. Kaikki tuntui epätodelliselta vielä silloinkin, kun meillä oli koossa levyllinen biisejä. Elin kuin sumussa, mutta silti piti tehdä asioita. Alkaa kasata uutta bändiä ja niin edelleen.

Olet keikkaillut tänä vuonna kokoonpanolla, johon kuuluvat kitaristi Jaakko Murros, basisti Mikko Määttä, rumpali Jaakko Jakku ja Sofia Tarkkanen, jonka vastuulla ovat laulu, koskettimet, viulu ja mandoliini. Millaista oli jättää taakseen PMMP:n pitkään yhdessä työskennellyt ryhmä ja koota uusi?
– Jaakko, valomies ja monitorimiksaaja ovat tuttuja PMMP:n ajoilta. Muutkin tiesin kyllä, mutta emme olleet soittaneet yhdessä. Mehän lähdettiin keikoille heti, kun ensimmäinen sinkku oli ilmestynyt. Se tuntui aika rohkealta. Tilanne oli kutkuttava ja jännittävä kaikille, mutta meillä on kasassa kova pumppu.

Olet esiintynyt myös musikaaleissa ja televisio-ohjelmissa. Onko sinulla tällä hetkellä työn alla sellaisia projekteja?
– Olen tehnyt jotain lyhyempiä juttuja, mutta koska olen ollut lapsen kanssa kotona, en ole voinut sitoutua mihinkään pitkäksi aikaa. Tällä hetkellä bändi ja musiikki vievät paljon aikaa. Me aletaan pikkuhiljaa työstää uutta matskua, ja siinä on puuhaa kerrakseen.

Vanhan bändin varjo on pitkä: PMMP kummittelee taustalla, kun puhutaan sinun tai Paula Vesalan soololevyistä, joita vieläpä verrataan toisiinsa. Toivoisitko, että PMMP unohdettaisiin?
– En! Sehän olisi ihan kauheaa! PMMP oli hieno yhteinen juttu. Sen jälkeen me lähdettiin Paulan kanssa tekemään erilaisia asioita, ja se tapahtui ihan luonnollisesti. Nyt me seurataan toistemme tekemisiä ylpeinä.

Joko PMMP:n jälkeinen elämä on asettunut uomaansa?
– Joo. Tunnelivision tekeminen oli hirveän terapeuttista. Sen kautta sai käsiteltyä asioita ja ajatuksia. Tunnen olevani jo aivan eri ihminen kuin vielä levyn tekemisen loppuvaiheessa. Tämä on ollut silmät avaava ajanjakso, tutkimusmatka minuun itseeni. Olen odottanut tätä elämänvaihetta.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Mira Luoti | kotisivu
Mira Luoti | Facebook
Maanalainen Armeija | Facebook
Maanalainen Armeija: Meniköhän se näin?
PMMP | Facebook

Levyhyllyt
Mira Luoti | Finna.fi
Tunnelivisio | RCA/Sony Music 2016
Haureuden valtatiel | 2019

PMMP | Finna.fi
Kuulkaas enot! • CD | RCA/BMG Finland 2003 • LP-uusintapainos Sony Music 2019
Kovemmat kädet • CD | RCA/BMG Finland 2005 • LP-uusintapainos Sony Music 2019
Leskiäidin tyttäret • LP & CD | CD: RCA/BMG Finland 2006 • LP: RCA/BMG Finland/Jäänsärkijä Records 2007 • LP-uusintapainos Sony Music 2020
Puuhevonen • CD | RCA/BMG Finland 2007
Veden varaan • CD | RCA/Sony Music 2009
Rakkaudesta • LP & CD | RCA/Sony Music 2012
Matkalaulu • CD | RCA/Sony Music 2013
PMMP-kokoelmat
2000-luku • 5CD & 6LP | RCA/Sony Music 2009
Hitit • CD+DVD | RCA/Sony Music 2013

Maanalainen Armeija [Jouni Hynynen & Mira Luoti] | Finna.fi
I | Sakara Records 2020

Kotiteollisuus: Valtatie 666 – tie jatkuu itään

Lue lisää | Finna.fi
Björklid, Kalle: PMMP – vaahtopäät, 218 sivua | Like 2010
Muukka, Aku-Axel: PMMP – koko show, 117 sivua | Docendo 2014
Vesala, Paula & Luoti, Mira, & Ylönen, Hanna & Kostiainen, Pasi: PMMP, 218 sivua | Like 2008

Tuomas Pelttari, toim.

Mira Luoti: Tunnelivisio (2016).

Mira Luoti: Tunnelivisio (2016).

Kulttuurisamurai Mika Rättö ohjasi elokuvan – Rauni Reposaarelaisen tarina ensi-iltaan lokakuussa 2016

Haastattelussa porilainen taiteilija Mika Rättö

Mika Rättö (s. 1973) on varsinainen luovien alojen moniottelija. Musiikissa hänet tunnetaan parhaiten arvostetun Circle-yhtyeen rockjumalana, mutta muitakin bändejä löytyy niin paljon, että levytetty tuotanto käsittää hämmästyttävän määrän äänitteitä. Taiteen heittäytyvä sekatyömies on myös kirjoittanut näytelmiä, kirjoja ja tehnyt kuvataidetta.

Mika Rättö elokuvassa Samurai Rauni Reposaarelainen. Kuva: Black Lion Pictures.

Mika Rättö elokuvassa Samurai Rauni Reposaarelainen. Kuva: Black Lion Pictures.

Viimeisin projekti on kokoillan elokuva: Mika Rättö on Samurai Rauni Reposaarelaisen käsikirjoittaja, ohjaaja ja pääosanesittäjä. Eikä siinä vielä kaikki, ei likimainkaan – Rätön matka kohti uusia teoksia jatkuu. Porilainen kulttuurisamurai saapuu maaliin voittajana, koska ei pelkää häviämistä.

Mika Rättö, olet saanut valmiiksi ensimmäisen pitkän elokuvasi. Mitä Samurai Rauni Reposaarelaisen tekeminen antoi sinulle?
– Siinä pääsi koettelemaan voimiaan oikein tosissaan. Oli hemmetin kivaa löytää omat rajansa. Kaikki potku käytettiin, mikä amatööreistä irtosi. Välillä kone kerta kaikkiaan stoppasi ja piti sanoa pojille, että tehkääs te tuo päivä tuolta loppuun ja tää homma tästä valmiiksi. Oli hienoa, kun pääsi omaan ääripisteeseensä asti, mutta mitään ei jäänyt hampaankoloon.

Sinusta on vuosien varrella tullut todellinen monialataiteilija. Mistä kaikki alkoi?
– En ole koskaan päättänyt alkaa taiteilijaksi. Nuorena mua yritettiin saada juoksemaan kilpaa ja soittamaan ksylofonia, mutta panin aina stopin kaikelle. Meidän suvussa on työmiehiä, ja opiskelin yläasteen jälkeen automatiikka-asentajaksi, teollisuusrobottien ohjelmoijaksi. En mä niitä hommia kuitenkaan koskaan tehnyt. Tuntui, että ei se oikein ole minua varten.

Entäpä käytännössä? Miten aloit tehdä luovia asioita?
– Se kyti takaraivossa pitkään ilman, että tiedostin sitä. Kun kukaan ei enää vaatinut multa mitään, roudasin yläkertaan sähköpianon ja aloin kirjoitella novelleja ja soitella poikien kanssa rumpuja. Kävin ensin armeijan ja menin sitten taidekouluun. Uskon, että taiteen tekeminen on mulle sisäsyntyistä. Ihmisissä on moottoreita ja ominaisuuksia, jotka toimivat alitajuisesti.

Sinusta on moneksi, olet esimerkiksi sekä laulaja että elokuvaohjaaja. Onko erilaisissa teoksissasi yhteisiä piirteitä?
– On. Moderni kanuuna -porukan kanssa tehtyjä näytelmiä on sanottu paatoksellisen moralisoiviksi, melkein vanhatestamentillisiksi. Se tulee minusta luonnostaan, niin kuin esimerkiksi oma ääni tulee ulos. En mä ääntänikään ole suunnitellut tai yrittänyt vältellä.

– Yksi piirre on fyysisyys. Nautin siitä, että soittaminen on fyysistä, että saa huutaa liian kovaa ja hakata päätään lattiaan niin, että räkä lentää. Vastaavasti elokuvaa ohjatessa huomasin, että kroppa kertoo monesti enemmän kuin pää. Rytmit, hahmot ja tyylit löytyvät usein fyysisen käyttäytymisen kautta.

Elokuva Samurai Rauni Reposaarelainen on ennakkokiertueella syys-lokakuussa. Mika Rätön ojaustyön ensi-ilta on 21.10.2016. Kuva: Black Lion Pictures.

Elokuva Samurai Rauni Reposaarelainen on ennakkokiertueella syys-lokakuussa. Mika Rätön ojaustyön ensi-ilta on 21.10.2016. Kuva: Black Lion Pictures.

Teoksesi sijoittuvat usein merkillisiin maailmoihin. Mistä taiteesi todellisuus syntyy?
– Se vain päätetään tehdä. Muistan, kun oltiin poikien kanssa kapakissa sen jälkeen, kun Oopperse le Feti le Grande Anale (2002) oli tehty. Se on reippaasti yli kaksituntinen jööti, jonka maailma on mielikuvituksellinen sekasotku, jossa on epätodellisten unien ja surrealismin piirteitä. No, pojat kysyivät, että ”tehäänkö seuraavaks länkkäri?” Luin silloin samuraikirjoja ja kysyin takaisin, että ”haittaako, jos kirjoitetaan samuraihomma?” Ei se haitannut.

– Tunnen hengenheimolaisuutta Jodorowskyyn, jonka elokuvissa on runollisuutta ja symboliikkaa. Vaikka niissä matkitaan todellisuutta, enemmän niissä kuitenkin seurataan tunteen ääntä, aletaan yhtäkkiä laulaa, tai luurangot alkavat tanssia. Niissä sekoittuu teatteri, elokuva, todellisuus ja fantasia yhdeksi lyyriseksi assosiaatioksi, jolla ei välitetä niinkään muotoa kuin tunnetiloja.

Samurai Rauni Reposaarelainen istuttaa samuraimytologian nykyajan Suomeen, mikä on varsin vinkeä lähtökohta. Miten tällaiseen ratkaisuun päädyttiin?
– Meidän ei kannattanut sijoittaa samuraielokuvaa Japaniin, koska Kurosawa on taatusti jo tehnyt sen homman loppuun asti. Ajateltiin, että perhana, pistetään se viipottamaan Meri-Porin alueelle. Järkevä ihminen olisi sijoittanut tarinan kokonaan nykyaikaan, mutta kun järkevyys ei oikein inspiroi jästipäätä. Pantiin sitten sekaisin 1880-luvun Japani ja nykypäivän Pori.

Ajatus reposaarelaisesta samuraista hymyilyttää. Pidätkö teoksiasi humoristisina?
– Vitsihän huvittaa aina siihen asti, kun aletaan oikeasti tehdä töitä. Kun vääntää 18-tuntista päivää märät pitkät kalsarit jalassa ja naama kivipölyssä, niin ei se juuri naurata. Mutta kyllä me tiedostetaan, että näissä hommissa on aina myös luontainen koominen puoli. Homma kuitenkin kääntyy oikeasti kiinnostavaksi vasta sitten, kun koomisuus muuttuu omissa silmissä vakavaksi. Ulkopuolisen silmissä meidän touhut voivat näyttää aikamoiselta sekoilulta. Itselle ne ovat hämmästyttävän totta.

Moni jättää asioita tekemättä pelon vuoksi. Sinä sen sijaan tunnut tekevän mitä haluat. Podetko koskaan rimakauhua?
– Jos vähän kärjistän, niin en. Kyllähän me esimerkiksi tiedettiin, että tämä elokuva on konseptina täysin tuhoon tuomittu. Rimakauhussa on kyse vääränlaisesta herranpelosta. Se ei perustu jaksamiseen vaan itsensä muihin vertailemiseen. Mitä jos epäonnistuu? Mitä jos yhteisö ympärillä pitää vähempiarvoisena tai naurettavana? Sillä lailla ihminen luo omat pienet vankilansa. Hyvä esimerkki on se, miten Suomi ei aikoinaan kyennyt voittamaan Ruotsia jääkiekossa. Se ongelma ei voinut olla kuin henkinen ja kulttuurisidonnainen.

Mitä rajoittavalle pelolle voisi tehdä?
– Yhteisön pitäisi rohkaista ihmisiä. Sen pitäisi luoda kulttuuria, joka sanoo, että täällä pitää myös epäonnistua, koska erittäin spesiaalit onnistumiset tapahtuvat ainoastaan erehdysten kautta. Kukaan ei voi raivata uutta tietä heittäytymättä tyhjän päälle. Tekemisistään voi aina saada kritiikkiä ja pitkiä katseita. Jos kokee, että sellainen ei suoranaisesti haittaa, kannattaa lähteä rohkeasti vuorta valloittamaan.

Mitä haluaisit vielä saavuttaa suomalaisena kulttuurisamuraina?
– En näe elämää niin, että aina pitäisi valloittaa jotakin uutta. Elokuva oli semmoinen juttu, josta mietin, että tuleekohan sitä tehtyä vai jääkö se haaveeksi. Nyt sekin on tehty. Tästä eteenpäin tärkeää on jatkumo. Minä teen uusia teoksia. Jotkut niistä onnistuvat, jotkut epäonnistuvat, jotkut onnistuvat erittäin hyvin ja jotkut ovat täysin luokattomia. Lopputuloksena on laaja tuotanto, jonka joukossa on helmiä. Tuossa me jo aamukaffella tehtiin ensimmäinen kohtaus seuraavaan elokuvaan otsikolla ”Töölöön silkkimuna”.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Ohjaaja Mika Rättö vierailee Turun kirjamessuilla perjantaina 30.9. Samurai Rauni Reposaarelainen on ennakkokiertueella syys-lokakuussa, ja elokuvan virallinen ensi-ilta on 21.10.2016.

Samurai Rauni Reposaarelainen kotisivu
Ektro Records kotisivu

Mika Rätön levyttäneitä yhtyeitä ovat Bensiini, Circle, Ektroverde, Eleanoora Rosenholm, Krypt Axeripper, Kuusumun Profeetta, Moon Fog Prophet, Omfalos Renaissance, Rättö ja Lehtisalo, Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo, Teemu Elon Puhuvat Eläimet ja Three Elves.

Levyhyllyt:
Mika Rättö: Polkupyörällä vuokkopenkereelle. (Ektro Records, 2009).

Lue lisää:
Alanko, Tero & Silas, Petri: Neljäs sukupolvi – suomalainen rock nyt, 223 sivua. (Johnny Kniga, 2006). Mika Rättö on äänessä Alangon ja Silaksen ansiokkaassa haastattelukirjassa sivuilla 85–94.
Rättö, Mika: Tihkuluodon kuiskaajat, 261 sivua. (Teos, 2009).
Rättö, Mika: Mysterius viiskulma-avain, 194 sivua. (Teos, 2013).

Tuomas Pelttari, toim.

Säveltäjien teosluetteloiden monet käyttötarkoitukset – Heikki Poroilan kirjoitussarja päättyy pohdintaan populaarimusiikin säveltäjistä

Säveltäjien teosluettelo – avain luovan työn huoneeseen, osa 3

Elo-syyskuussa 2016 julkaistu kolmiosainen artikkelikokonaisuus säveltäjien teosluetteloista on valmis. Ensimmäisessä osassa pohdin teosluetteloiden tarpeellisuutta ja periaatteellisia ratkaisuja. Toisessa osassa pyrin esittelemään käytännön prosessia, jonka kuluessa idea muuttuu käyttäjiään palvelevaksi julkaisuksi. Sarjan kolmas osa keskittyy teosluetteloiden moninaiseen käyttöön, ja katsoo myös populaarimusiikin suuntaan.

Säveltäjien teosluetteloiden monet käyttötarkoitukset

”Jokaiselle kirjalle lukija – jokaiselle lukijalle kirja”, kuten intialainen S. R. Ranganathan jo 1930-luvulla asian kiteytti. Mutta ketkä ovat säveltäjien teosluetteloiden lukijoita? Keille ja minkälaisiin tarkoituksiin niitä tehdään?

Osa teosluetteloista on syntynyt ja syntyy oletettavasti jatkossakin eräänlaisena musiikintutkimuksen sivutuotteena. Musiikkitieteilijä penkoo säveltäjän elämää ja siinä sivussa tulevat sävellyksetkin tutkituiksi ja ainakin alustavasti luetteloksi kootuksi. Tyypillinen tämän lajin edustaja on Seppo Heikinheimon kirjoittamaansa Aarre Merikanto -biografiaan lisäämä luettelo, joka syntyi elämäkerran kirjoittamisen yhteydessä. (Samainen Heikinheimo kiitti aikoinaan minua siitä, että olin Oskar Merikannon teosluettelon tekemällä säästänyt häneltä ison vaivan.)

Tällaiset sivutuotteet voivat olla sinänsä relevantteja yleiskuvan antajia, mutta harvemmin ne pohjautuvat kaiken lähdeaineiston tutkimiseen. Tarjolla oleva informaatio on yleensä myös varsin suppeata ja keskittyy lähinnä kertomaan, milloin sävellys on syntynyt ja kuka mahdollisen tekstin on tehnyt. Musiikintutkimuksen yhteydessä syntyvät luettelot on tarkoitettu toisaalta tutkijoille, toisaalta kyseisestä säveltäjästä kiinnostuneelle suurelle yleisölle. Tavoitteena on yleensä tarjota yleiskuva siitä, mitä säveltäjä A sai aikaan.

Jaottelu tutkijat – harrastajat ei itse asiassa ole lähelläkään koko totuutta, vaikka osatotuudeksi riittääkin. Säveltäjien teosluettelon tarvitsijoiden luettelo on yllättävän pitkä, vaikka ei lähtisikään liikkeelle sellaisesta ikävästä ennakkoluulosta, että teosluettelot tehdään pölyttymään kirjaston nurkkaan.

Aivan ensimmäiseksi on mainittava kirjastojen luetteloijat, joiden eräänä tehtävänä on käyttää julkaisuissa esiintyvistä sävellysteoksista yhtä ja yhdenmukaista nimitystä siitä riippumatta, mistä hakujärjestelmästä on kyse. Oma teosluetteloiden tekointoni on puhtaasti kirjastoluetteloijan halua saada riittävästi faktaa luettelointiratkaisuiden tekemiseen. Kirjastoissa kiinnostus kohdistuu kaikkiin teoksiin, joista on tai voi olla olemassa nuotti- ja äänitejulkaisuja. Siksi ei riitä, että tunnetaan säveltäjän suosituimmat teokset ja niiden tausta.

Kärjistäen voi sanoa, että suurin osa maailmalla tehdyistä säveltäjien teosluetteloista on hankittu kirjastojen kokoelmiin. Eräs saksalainen kollega totesi joskus 1990-luvun alussa – kun olin kauhistellut teosluetteloiden korkeita hintoja –, että pääsyyllisiä ovat varakkaat yhdysvaltalaiset yliopistokirjastot, joille on yhdentekevää, maksaako uniikki teosluettelo 100 vai 1000 dollaria. Kun pelkästään Yhdysvaltoihin menee satoja luetteloita, hintaa ei tarvitse määritellä köyhän suomalaisen yleisen kirjaston ulottuville.

Kirjastoon hankittu teosluettelo on luonnollisesti myös kenen tahansa musiikin harrastajan ulottuvilla, vaikka aika usein pelkästään käsikirjastossa käytettäväksi. Kun joku innostuu tietyn säveltäjän musiikista, on varsin luontevaa ruveta selvittämään, mitä kaikkea kyseinen säveltäjä on tehnyt eli mitä kaikkea voi ruveta tavoittelemaan. Nykyisenä Wikipedian anteliaiden luetteloiden aikakaudella paperille painetut teosluettelot ovat menettäneet tärkeyttään, mutta toisaalta kannattaa muistaa, että hyvä teoslistaus Wikipediassa voi nojautua vain kunnolliseen teosluetteloon. Oman kokemukseni mukaan teosluetteloiden menekki yksityishenkilöiden piirissä olisi huomattavasti suurempi kuin se on, jos hintataso (ulkomailla) olisi kohtuullisempi. Hyvin tehty teosluettelo on elämäkerran veroinen tietopakkaus, joiltakin osin tietysti vielä tärkeämpi.

Jotkut tarvitsevat säveltäjien teosluetteloita ammatissaan. Tällaisia ammattikäyttäjiä ovat ohjelmistoa suunnittelevat intendentit, kapellimestarit ja solistit, jotka koko ajan etsivät uutta ohjelmistoa. Ohjelmistosuunnittelijoille on tärkeätä saada helposti tietää, mitä nuottiaineistoa teoksesta on tarjolla ja missä käsikirjoitusaineisto sijaitsee. Käsiohjelmien tekijät joutuvat harvinaisempien teosten kohdalla konsultoimaan teosluetteloa, koska yleiset hakuteokset keskittyvät suosikkiteoksiin.

Suomalaisen musiikin historiaa tutkivat ja siitä kirjoittavat ovat kiitollisia kaikesta tutkimustiedosta, jota he voivat hyödyntää omissa selvityksissään ja töissään. Kunnollinen teosluettelo tarjoaa usein mielenkiintoista tietoa, vaikka kyseessä ei olisi edes oman tutkimuskohteen tuotanto. Hyvin taustoitettu teosluettelo kerää pirstaleista tietoa monista lähteistä ja tarjoaa jatkotutkimukselle tukevia jalansijoja. Ammattihistorioitsijat ja biografit keräävät systemaattisesti kaikki käsiinsä saamansa teosluettelot – varmuuden vuoksi.

Jos säveltäjä on tekijänoikeudellisesti edelleen suojattu, hänen tuotantonsa tarkka luettelointi kiinnostaa myös tekijänoikeusjärjestöjä. Suomessa säveltäjien oikeuksia valvovalla Teosto ry:llä on valtava tietokanta, jonka perusteella lupia myönnetään ja korvauksia kerätään. Vaikka tietokannan sisältämää informaatiota nykyään pyritään valvomaan, pohjimmiltaan se perustuu säveltäjien itsensä antamaan dataan. Käytännössä Teoston tietokannassa on valtavasti sekä objektiivisesti väärää tietoa (olemattomia teoksia ja vastaavia) että inhimillisten virheiden aiheuttamia sotkuja. Näistä kaikista päästään eroon, jos tietokanta nojautuu tutkittuun teosluetteloon, ei satunnaistietoon.

Kun muutama vuosi sitten tein Palmgren-luetteloa, tarjouduin samalla laittamaan Teoston tietokannan tältä osin kuntoon. Karkean arvioni mukaan yli puolet tietokannan merkinnöistä oli jollain tavalla virheellisiä (olemattomia, väärin kirjoitettuja ja kirjattuja, sama teos moneen kertaan, tunnistamattomiksi jääneitä lakonisia ilmaisuja tyyliin ”Intermezzo” jne.). Erityisen heikkoa tietokannassa oli samaan opuskokonaisuuteen kuuluvien osien yhteyden ilmaiseminen eli teosluettelon kova ydintieto.

Tekijänoikeudellinen tiedontarve katoaa, kun säveltäjä vapautuu (esimerkiksi Palmgren vuonna 2022, Sibelius vasta vuonna 2028), mutta Teoston tietokannassa on pidetty myös jo vapautuneiden säveltäjien teoksia, koska niistä tehdyt tuoreemmat sovitukset ja muut versiot nauttivat edelleen suojaa ja niiden tekijät haluavat osansa korvauksista. Hyvin tehty perustutkimus hyödyttää vuosikymmenestä toiseen.

On ehkä hyvä vielä mainita helposti unohtuva ihmisryhmä, joka epäilemättä arvostaa säveltäjän elämäntyön kokoamista teosluettelon sivuille. Säveltäjän lähiomaiset ja jälkeläiset eivät välttämättä ole muuten millään lailla kiinnostuneita musiikin historiasta, mutta kun kyseessä on omiin esivanhempiin (tai jopa vanhempiin) liittyvä asia, sillä yleensä on merkitystä. Yhtä hyvin kuin musiikkitoimittaja osaa mielellään vastata kysymykseen siitä, montakos yksinlaulua se Kilpinen nyt sävelsikään, säveltäjän omaiset ottavat mielellään vastaan tietoa siitä, mitä se lähisukulainen ehti saada aikaan. En ajattele, että Armas Maasalon perilliset murehtivat kunnollisen teosluettelon puutetta aktiivisesti, mutta kun sen joku joskus kokoaa, mielihyvä suvun piirissä on taattu. Rahaa ei välttämättä heru, mutta tukea ja parhaassa tapauksessa myös ainutlaatuisia lähteitä.

♫ ♫ ♫

Säveltäjän teosluettelo on kiistatta marginaalinen ilmiö, tarkasteli asiaa bibliografisesta tai musiikinhistoriallisesta näkökulmasta. Jean Sibeliuksesta on kirjoitettu satoja monografioita ja tieteellisiä artikkeleita, mutta teosluetteloita vain muutamia ja kunnollisia vain kaksi (Fabian Dahlström 1987 ja 2003). Säveltäjiä on aina ollut paljon vähemmän kuin esiintyviä taiteilijoita, joten edes teoriassa teosluetteloitakaan ei järin paljon voi olla olemassa Suomen kaltaisessa pienessä maassa. Tähän liittyy näkökohta, jonka haluan kirjoitukseni lopuksi nostaa esiin. Onko järkevää tai tarpeellista koota tutkittuja teosluetteloita myös muun kuin taidemusiikin säveltäjien tuotannosta?

Käytäntö meillä ja muualla on lähtenyt siitä, että vain taidemusiikin perinteeseen liittyvä musiikki on riittävän ”arvokasta” ikuistettavaksi teosluettelon kaltaiseen työlääseen formaattiin. Kun populaarimusiikista on tehty luetteloita, ovat ne pääsääntöisesti olleet diskografioita eli luetteloita tietyn esittäjän tai säveltäjän teosten levytyksistä. Diskografia ei kuitenkaan ole sama asia kuin säveltäjän teosluettelo, vaikka ne molemmat bibliografioiden piiriin kuuluvatkin.

Asiaan liittyy sekä teoreettisia että käytännöllisiä näkökohtia. Populaarimusiikki ei ”ole olemassa” aivan samalla lailla kuin taidemusiikki. Sävellykset eivät välttämättä ole olemassa täsmällisinä käsikirjoituksina ja niiden pohjalta valmistettuina painettuina nuotteina. Huomattava osa populaarimusiikista syntyy esitystilanteessa ja monissa tyyleissä sellaista asiaa kuin ”sävellys” ei varsinaisesti ole edes olemassa, ei ainakaan samassa mielessä kuin taidemusiikin puolella. Kun John Coltrane tulkitsee Richard Rodgersin evergreenin My favourite things, hän kyllä hyödyntää Rodgersin melodialinjaa, mutta McCoy Tynerin pianosta kuultava säestävä harmonia on jo aivan muuta kuin mitä Rodgersin kynästä nuottipaperille piirtyi. Tällainen viihdelaulun jazz-versio on jo aika lähellä kokonaan uutta sävellystä.

Jos kuitenkin jätetään syrjään mielenkiintoiset kysymykset sovituksen ja sävellyksen rajasta tai improvisoinnin ja säveltämisen suhteesta, jää tosiasiaksi se, että pelkästään länsimaisen musiikin historiasta tunnetaan satoja sellaisia populaarimusiikin säveltäjiä, joiden teoksilla on ollut vähintään yhtä suuri vaikutus kulttuuriimme kuin taidemusiikin kaanoniin kuuluvilla kaapinpäällyssäveltäjillä. Eikö olisi tärkeätä ja hyödyllistä tietää perusasiat myös heidän tuotannostaan?

Heikki Poroila: Frank Zappa äänitteillä (2015).

Heikki Poroila: Frank Zappa äänitteillä (2015).

Kuten lukija voi arvata, oma vastaukseni on myönteinen. Kyllä, myös populaarimusiikin säveltäjien teosluetteloille on maailmassa tarvetta ja kysyntää. Sellaisia ei kuitenkaan ole juuri ollenkaan koottu, vaikka diskografioiden puolella tarjolla on sadoittain erittäin perusteellisia kokonaisesityksiä. Kun olen itse työskennellyt säveltäjä Frank Zappan tuotannon parissa sekä diskografian (Zappa äänitteillä, 1995, yhdessä Heikki Karjalaisen kanssa) että sävellysluettelon (Frank Zappan sävellykset, 2015) merkeissä, esitän muutamia ajatuksia niille, jotka toivon mukaan ainakin harkitsevat asiaa. (Tiedän, että esimerkiksi Kaj Chydeniuksen jättimäisen laulutuotannon parissa on urhea teosluettelohanke olemassa, mutta kun Chydenius tuottaa koko ajan uusia sävellyksiä, tilanne on hankala).

Osa populaarimusiikin säveltäjistä on työskennellyt ja työskentelee edelleen pitkälle samalla tavalla kuin taidemusiikkipuolen kollegansa. Musiikilliset ideat siirretään nuoteiksi ja joissakin tapauksissa jopa valmiiksi esitettävään muotoon (populaarimusiikissa tarkka suoraan nuoteista soittaminen ei ole tavallista, vaikka luonnollisesti isommille kokoonpanoille täytyy tehdä hyvinkin tarkat sovitukset ja nuotit niiden pohjalta). Sillä, onko nuoteiksi kirjoitettu laulu tyylillisesti ”taidetta” vai ”viihdettä”, ei teosluettelon tekijän näkökulmasta ole merkitystä, jollei sellaista haluaa itse väkisin antaa.

Ongelmana kuitenkin on, että suinkaan kaikki eivät työskentele näin järjestelmällisesti. 1960-luvulla käyntiin päässyt itse sävellettyyn musiikkiin nojautuva pop- ja rock-tyyli ei ollut kuin poikkeustapauksissa nuottiperusteista. Monet suositut ja tuotteliaat säveltäjät eivät edes osaa kirjoittaa tai lukea nuotteja, eräänä tunnettuna esimerkkinä Paul McCartney, jonka teosluetteloon silti sisältyy myös taidemusiikkigenreen luettuja teoksia (rahalla saa sovittajia). Miten luetteloida sävellyksiä, joista ei ole käsikirjoituksen kaltaista perusdokumenttia? Valtaosaa populaarimusiikkisävellyksistä ei ole koskaan julkaistu painettuna nuottina, jotka sitä paitsi ovat miltei järjestään sovituksia lauluäänelle ja kitaralle tai pianolle, toisin kuin varsinaiset esitykset.

Levytettyjen esitysten ottaminen sävellysluettelon perustaksi on monimutkaista, eikä aina edes järkevää. Levyjulkaisuissa saattaa olla virheellisiä nimiä ja tekijätietoja, koska julkaisusta vastaavat aivan muut kuin säveltäjät ja sanoittajat. Samoja suosittuja sävellyksiä hyödynnetään – joskus tekijänoikeutta sen kummemmin ajattelematta – nimeä ja joskus tekstiä vaihtamalla. Kuka ne pystyy ilman originaalilähteeseen vertailemista toteamaan ja luetteloimaan? Ongelmien lista on jokseenkin loputon. Vaikka esimerkiksi Frank Zappa sävelsi myös ns. partituurimusiikkia, pääosa hänenkin tuotannostaan on olemassa vain levytyksinä. Siksi on suoraan myönnettävä, että Frank Zappan sävellykset ei ole perinteinen teosluettelo, vaan musiikin omilla ehdoilla koottu luettelo siitä, mitä Frank Zappa löytyneiden dokumenttien perusteella ainakin sävelsi.

Olisi kuitenkin tärkeää, ettei asiaa nähtäisi vain ongelmien läjänä, johon kenenkään ei kannata sotkeutua. Vaikka jotkut populaarimusiikin säveltäjät ovat olleet lievästi sanoen vaikeasti jäljitettäviä, ei työ kuitenkaan aina ole mahdotonta, vaikka työlästä olisikin. Minusta olisi tärkeää musiikkikulttuurimme kokonaiskuvan kannalta arvostaa myös populaarimusiikin säveltäjiemme työtä. Ilman sävellystuotantoon kohdistuvaa tutkimusta ja luettelointia se jää kokonaan äänitteiden varaan. Monen säveltäjän kohdalla julkaistut äänitteet antavat kyllä kohtuullisen hyvän kuvan siitä, mitä säveltäjä sai aikaan. Paljon useamman kohdalla julkaistut levytykset ovat kuitenkin vain pieni osa sävellystuotannosta (näin myös esimerkiksi Kaj Chydeniuksen kohdalla, vaikka häntä on myös paljon levytetty). Ilman perustutkimusta emme siitä kuitenkaan mitään tiedä. Minusta se on sääli ja kulttuurinen menetys.

Oma toiveeni on, että modernit tutkimus- ja julkaisumuodot tarjoavat lähitulevaisuudessa luontevan foorumin myös populaarimusiikin säveltäjien teosluetteloille. Tarvitaan vaan niitä luettelontekijöitä.

Heikki Poroila 2.8.2016

Heikki Poroila Turun kaupunginkirjastossa 2013. Kuva: Tuomas Pelttari.

Heikki Poroila Turun kaupunginkirjastossa 2013. Kuva: Tuomas Pelttari.