Kenties maailman legendaarisin protestilaulaja ja folkmuusikko Pete Seeger vieraili ensimmäistä kertaa Suomessa alkutalvesta 1981. Banjo selässään maailmaa kiertänyt Seeger esiintyi 12.11. myös Vanhalla. Toimittaja Juhani Similän muistelu vie lähelle tulisieluisen pasifistin vaatimatonta elämäntapaa ja eetosta. Similä on julkaissut tekstin aiemmin vain Facebook-sivullaan.

New Yorkissa 1919 syntynyt Seeger levytti valtavan määrän musiikkia: kymmeniä albumeita 1950-luvulta lähtien. Hän oli mukana myös folk-yhtyeissä The Almanac Singers ja The Weavers. Seeger kuoli tammikuussa kotikaupungissaan 94 vuoden ikäisenä.

Pete Seegerin oppaana Helsingissä marraskuussa 1981

Lentokentällä astuu Suomen kamaralle kookas mies kauhtuneessa sarkatakissaan banjo selässään. Helsingin Laulufestivaali on varannut Petelle majoituksen Hakaniemestä. Pete ei käy kertaakaan aamiaispöydässä, vaan kiertelee aamuisin Hakaniemen torilla. Ruisleipä on hänen herkkuaan. Kävelemme Peten kanssa keskustaan. Kolmessa Mikossa syömme hernekeitot. Pete palaa sinne yksin seuraavina päivinä. Illalla on vuorossa Ilpo Saunion kodissa Peten johtama yhteislauluilta. Tallennan sen kasetille. Ilpon pyynnöstä Seeger laulaa Sixteen tons, kuorossa mm. Vesa Kurkela ja Mikko Perkoila.

Aamulla lehdistötilaisuus. Hesarin Sakari Määttäselle on varattu yksityishaastattelu. Syömme kateenkorvaa Kosmoksessa. Sakkea kiinnostavat erityisesti McCarthyn johtamat 1950-luvun kommunistivainot, joiden kohteeksi myös Pete joutui. ”Laulu ottaa kantaa” -seminaarissa Pete pitää palavahenkisen puheen, joka on rukouksen ja resitatiiviin yhdistelmä . Hän aloittaa laulamalla Seegerin perheen mustan kotiapulaisen Elizabeth Cottenin Freight Train ja lopettaa John Lennonin Give peace a chance -kertosäkeeseen toistamalla sen useita kertoja. Vanhan ylioppilastalon klubi-illassa Pete sanoo yhtäkkiä minulle: ”Haluan laulaa Union Maidin kertosäkeen suomeksi. Hae Mikko Perkoila tänne opettamaan se minulle ja pari muuta henkilöä taustakuoroksi.”

Mikko ja Pete harjoittelevat lavan takana ”teitä pelkää en mä kuulun liittoon, mä kuulun liittoon…”. Vanhalta löydän samasta pöydästä taustakuoron. Arja Saijonmaa ja Otto Donner innostuvat ja liittyvät seuraan. Pete aloittaa John Henryllä, jatkaa nicaragualaisella El Cristo de Palacaguinalla ja kuubalaisella Guantanameralla. Wimoweh kuumentaa salin kiehuvaksi kattilaksi, joka räjähtää kun Pete, Mikko, Arja ja Otto laulavat suomeksi Liiton tytön.*

Kävelen Peten kanssa Helsingin yössä. Hänen silmänsä osuvat keskustan hampurilaisravintolohin. ”Niin, hampurilaiskulttuuri on tullut Suomeenkin”, totean jotain sanoakseni. Pete nauraa innostuen ilmauksesta ”Hamburger Culture”. Puhumme Leadbellysta ja Woody Guthriesta, jonka kanssa Pete kertoo esiintyneensä 1940-luvulla Minnesotan suomalaisille metsämiehille. ”Yleisö ei reagoinut mitenkään. He olivat aivan hiljaa, mutta tulivat esityksen jälkeen kiittämään meitä.”

Kulttuuritalon soundcheckissa toimittaja Mirolybov haastattelee Seegeria iltauutisiin. Pete esittää televisiokameroille kitaralla itseään säestäen sävellyksensä Turn, turn, turn, jonka hän on tehnyt Saarnaajan tekstiin: ”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla, aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa, ja aika rakentaa”.

Helsinki-Vantaan kentällä Liisa Tavi ojentaa Petelle läksiäislahjaksi ruislimpun. Vuotta myöhemmin törmään kadulla Mikko Perkoilaan, joka on käynyt tervehtimässä Seegeria USA:n matkallaan Washingtonissa, Hudson-joen rannalla : ”Pete lähetti sulle terveisiä…”

* Pete Seegerin esittämät kappaleet Vanhalla 12.11.1981:

John Henry – Amazing Grace – Wimoweh – Union Maid – Estadio Chile – Guantanamera – Cristo ya nació – Sailing down my golden river – Sailing up, sailing down – Tarantella – Greensleeves – Where have all the flowers gone.

Juhani Similä

Pete Seeger Ylen Elävässä arkistossa.

Tuomas Pelttari, Heikki Poroila, toim.