Avainsana-arkisto: laulaja-lauluntekijät

Vuoden 2019 parhaat uusintajulkaisut – Prefab Sprout

| Kirjoittaja:
Vastaa

Musiikkikirjastot.fi käy läpi vuoden 2019 parhaita uusintajulkaisuja. Pääset albumiotsikosta valmiiseen hakuun Finna.fi:ssä. Kysy levyjä kotikirjastostasi. 

Prefab Sprout: I Trawl The Megahertz (2003/2019)

Brittimuusikko ja Prefab Sprout -yhtyeen sielu Paddy McAloon taiteili faneille sooloalbumin vuonna 2003. McAloonin nimellä kulkenut levytys julkaistiin vihdoin vuonna 2019 uusina CD- ja LP-painoksina. Tekijänimi on vaihtunut – kuten asiaan kuuluu – Prefabiksi, ja I Trawl The Megahertz tuntuu loisteliaammalta kuin koskaan.

Levypuoliskon mittaisella nimiraidalla alkava I Trawl The Megahertz tuntuu alkuun hankalasti hahmotettavalta. Moderni taidemusiikki yhdistyy milesdavismaiseen maalailuun, naisen monologiin ja yllättävän tunnistettaviin Prefab-elementteihin. Kokonaisen albumimitan kanssa tuntuu käyvän niin ettei huomaa kuuntelevansa instrumentaalista sävelteosta.

’King Of Rock And Roll’ on tästä kaikesta megahertsien päässä, eikä popmusiikin kaipuu unohtuu. Niin hienosti kaiken haikeus peittää kuulijan alleen. ’Esprit De Corps’ hyökkää kuin onnellinen panssarivaunu läpi ihmisen puolustuksen. Kokemus on ällistyttävä. Kaihoisiin puhaltimiin nojataan paljon, samoin mestarilliseen rytmiikkaan. ’Orchid 7’ tuo mieleen Steve Reichin magian. ’We Were Poor…’ on kuin täydellistä elokuvamusiikkia itse hahmottelemaasi käsikirjoitukseen. Niin on myös päätösraita …But We Were Happy.

Säveltäjä Paddy McAloon (s. 1957) välttää julkisuutta ja some-eloa. Yhtä vetäytynyttä on tuntunut olevan uuden musiikin julkaiseminen. Hidas tahti takaa laadun, mutta faneilla on totisesti ollut odottamista. Debyyttialbumista Swoon (1984) lähtien levyjä on tullut ”vain” kymmenen, viimeisimpänä loistelias paluualbumi Crimson/Red (2013). Prefabin ystävien kyltymätön musiikinjano johtuu korkean tason lisäksi siitä, että McAloon on tiettävästi tehnyt useita julkaisemattomia levyjä. Katkeransuloisesti meidän on yhä kestettävä odotusta, aivan kuin Paddy kuiskaisi hiljaa: ”Sometimes less is more”.

Tuomas Pelttari

Leonard Cohen 1934–2016

| Kirjoittaja:
1

Sydämen rehellisin ääni on poissa

Laulaja-lauluntekijä, lyyrikko ja kirjalija Leonard Cohen on kuollut, uutisoivat Yle ja New York Times. Suru-uutinen kuultiin varhain aamulla 11. marraskuuta. Vuonna 1934 syntyneen Cohenin tuorein albumi You Want It Darker julkaistiin vain kolme viikkoa aikaisemmin, lokakuussa 2016. 82-vuotiaana menehtynyt tähti teki 14 studioalbumin mittaisen levytysuran, joka päättyi huipulla.

Kanadan Montrealissa syntyneen runoilijan ja lauluntekijän ensimmäinen albumi Songs Of Leonard Cohen ilmestyi vuonna 1967. John Simonin tuottama debyytti sisälsi useita klassikoita, kuten Suzanne ja Hey, That’s No Way To Say Goodbye. Poikkeuksellinen syvyys välittyi kolmekymppisen laulajan äänestä ja teksteistä. Lyyrikko Cohen oli kirjoittanut runokirjoja, joista Let Us Compare Mythologies julkaistiin jo vuonna 1956. Debyyttialbumia edelsi myös kaksi romaania.

Romaanien sijaan viipyilevä, raukeanväsyneen kuuloinen artisti luotsasi karismansa musiikkiin ja sanoituksiin. Cohenin musiikilliseksi pohjavireeksi valikoitui romanttinen folk. Varhaisia levytyksiä koristivat hienovaraisen naisäänet, satunnaiset instrumentaatiot ja akustisen kitaran helinä. Pienten nyanssien sävyttämää debyyttiä seurasivat parin vuoden välein julkaistut Songs From A Room ja Songs Of Love And Hate.

Leonard Cohenin kokoelma-albumi Greatest Hits vuodelta 1975.

Leonard Cohenin kokoelma-albumi Greatest Hits vuodelta 1975.

70-luku vei Cohenia bändimäisempään ilmaisuun, vaikka tuotannossa säilyi tietty niukkuus. Kaksi Cohenin suurimmista hiteistä ponnahti esiin albumilta Various Positions (1984). Sekä Dance Me To The End Of Love että Hallelujah nousivat klassikoiksi.

Kosketinsoitinten sävyttämä tuotanto vei Cohenia yllättäviinkin sfääreihin – ja aina ilman pompöösiä imelyyttä. Moderniutta uhkuva I’m Your Man (1988) aukesi raidalla First We Take Manhattan. Yhä karheampi lauluääni yhdistyy maagisesti popmusiikin herkimpiin aseisiin. Traagista kertomusta voi lähes koskettaa.

Cohenin ainoaksi 90-luvun studioalbumiksi jäänyt The Future oli vaikuttava poliittinen julistus, jonka jälkeen seurasi vetäytyminen. Luostarissa vietettyjen vuosien jälkeen julkaistu Ten New Songs avasi uutta luomiskautta. Myös 2010-luku oli täynnä musiikkia. Viiden viimeisen vuotensa aikana Cohen julkaisi peräti kolme studioalbumia.

Leonard Cohen vieraili Suomessa vuodesta 1985 lähtien seitsemän kertaa. Artistin aura välittyi ystävällisenä ja humaanina, mutta kohteliaan etäisenä. Herrasmiehen karisma oli välitön ja täysin vastustamaton.

Keikkamuistot saattavat haalistua, mutta ne eivät kuole. Kuolemattomana säilyy myös Cohenin taide – musiikki ja sanat.

Tuomas Pelttari

Leonard Cohen kotisivu

Kun Pete Seeger kävi Helsingissä vuonna 1981

| Kirjoittaja:
Vastaa

Kenties maailman legendaarisin protestilaulaja ja folkmuusikko Pete Seeger vieraili ensimmäistä kertaa Suomessa alkutalvesta 1981. Banjo selässään maailmaa kiertänyt Seeger esiintyi 12.11. myös Vanhalla. Toimittaja Juhani Similän muistelu vie lähelle tulisieluisen pasifistin vaatimatonta elämäntapaa ja eetosta. Similä on julkaissut tekstin aiemmin vain Facebook-sivullaan.

New Yorkissa 1919 syntynyt Seeger levytti valtavan määrän musiikkia: kymmeniä albumeita 1950-luvulta lähtien. Hän oli mukana myös folk-yhtyeissä The Almanac Singers ja The Weavers. Seeger kuoli tammikuussa kotikaupungissaan 94 vuoden ikäisenä.

Pete Seeger.

Pete Seegerin oppaana Helsingissä marraskuussa 1981

Lentokentällä astuu Suomen kamaralle kookas mies kauhtuneessa sarkatakissaan banjo selässään. Helsingin Laulufestivaali on varannut Petelle majoituksen Hakaniemestä. Pete ei käy kertaakaan aamiaispöydässä, vaan kiertelee aamuisin Hakaniemen torilla. Ruisleipä on hänen herkkuaan. Kävelemme Peten kanssa keskustaan. Kolmessa Mikossa syömme hernekeitot. Pete palaa sinne yksin seuraavina päivinä. Illalla on vuorossa Ilpo Saunion kodissa Peten johtama yhteislauluilta. Tallennan sen kasetille. Ilpon pyynnöstä Seeger laulaa Sixteen tons, kuorossa mm. Vesa Kurkela ja Mikko Perkoila.

Aamulla lehdistötilaisuus. Hesarin Sakari Määttäselle on varattu yksityishaastattelu. Syömme kateenkorvaa Kosmoksessa. Sakkea kiinnostavat erityisesti McCarthyn johtamat 1950-luvun kommunistivainot, joiden kohteeksi myös Pete joutui. ”Laulu ottaa kantaa” -seminaarissa Pete pitää palavahenkisen puheen, joka on rukouksen ja resitatiiviin yhdistelmä . Hän aloittaa laulamalla Seegerin perheen mustan kotiapulaisen Elizabeth Cottenin Freight Train ja lopettaa John Lennonin Give peace a chance -kertosäkeeseen toistamalla sen useita kertoja. Vanhan ylioppilastalon klubi-illassa Pete sanoo yhtäkkiä minulle: ”Haluan laulaa Union Maidin kertosäkeen suomeksi. Hae Mikko Perkoila tänne opettamaan se minulle ja pari muuta henkilöä taustakuoroksi.”

Mikko ja Pete harjoittelevat lavan takana ”teitä pelkää en mä kuulun liittoon, mä kuulun liittoon…”. Vanhalta löydän samasta pöydästä taustakuoron. Arja Saijonmaa ja Otto Donner innostuvat ja liittyvät seuraan. Pete aloittaa John Henryllä, jatkaa nicaragualaisella El Cristo de Palacaguinalla ja kuubalaisella Guantanameralla. Wimoweh kuumentaa salin kiehuvaksi kattilaksi, joka räjähtää kun Pete, Mikko, Arja ja Otto laulavat suomeksi Liiton tytön.*

Kävelen Peten kanssa Helsingin yössä. Hänen silmänsä osuvat keskustan hampurilaisravintolohin. ”Niin, hampurilaiskulttuuri on tullut Suomeenkin”, totean jotain sanoakseni. Pete nauraa innostuen ilmauksesta ”Hamburger Culture”. Puhumme Leadbellysta ja Woody Guthriesta, jonka kanssa Pete kertoo esiintyneensä 1940-luvulla Minnesotan suomalaisille metsämiehille. ”Yleisö ei reagoinut mitenkään. He olivat aivan hiljaa, mutta tulivat esityksen jälkeen kiittämään meitä.”

Kulttuuritalon soundcheckissa toimittaja Mirolybov haastattelee Seegeria iltauutisiin. Pete esittää televisiokameroille kitaralla itseään säestäen sävellyksensä Turn, turn, turn, jonka hän on tehnyt Saarnaajan tekstiin: ”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla, aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa, ja aika rakentaa”.

Helsinki-Vantaan kentällä Liisa Tavi ojentaa Petelle läksiäislahjaksi ruislimpun. Vuotta myöhemmin törmään kadulla Mikko Perkoilaan, joka on käynyt tervehtimässä Seegeria USA:n matkallaan Washingtonissa, Hudson-joen rannalla : ”Pete lähetti sulle terveisiä…”

* Pete Seegerin esittämät kappaleet Vanhalla 12.11.1981:

John Henry – Amazing Grace – Wimoweh – Union Maid – Estadio Chile – Guantanamera – Cristo ya nació – Sailing down my golden river – Sailing up, sailing down – Tarantella – Greensleeves – Where have all the flowers gone.

Juhani Similä

Pete Seeger Ylen Elävässä arkistossa.

Tuomas Pelttari, Heikki Poroila, toim.