Sarjassa Oma levyhylly avataan kirjaston ystävien fanituksen kohteita
Samae Koskinen Oma levyhylly • Osa 9
– Kirjastossa ajattelen aikaa, jota minulla ei ole tällä hetkellä käytettävissäni. Kuinka tahtoisin syventyä, hankkia tietoa ja saada elämyksiä siitä massasta, joka kirjaston hyllyiltä löytyy. Kirjasto on valopilkku yhteiskunnassamme, koska se antaa kaikille mahdollisuuden sivistyä, tulotasosta riippumatta.
Samae Koskinen. Kuva: Aki-Pekka Sinikoski
Muusikko ja kirjailija Samae Koskinen (s. 1978) tunnetaan kenties parhaiten kunnianhimoisena laulaja-lauluntekijänä. Vuonna 2006 soolouran aloittaneen Koskisen yhdeksäs albumi Mä näin unta että kaikki meni hyvin julkaistiin vuonna 2024.
Ennen soolovuosia Koskinen teki visionääristä popmusiikkia bändissä Sister Flo. Yhdessä Jussi Lehtisalon kanssa on syntynyt monenlaista metallia ja rockia esimerkiksi bändeissä Steel Mammoth ja Arkhamin kirjasto. Koskisen esikoisromaani Aina on itketty julkaistiin alkuvuodesta 2025.
Aina on itketty • Tammi 2025 • Kansi: Tuomo Parikka
Historiaa ja musiikillista kasvua
– Oma musiikkihistoriani on monisyinen. Olen kasvanut klassisen rockin, hard rockin ja heavy metalin maailmassa, mutta kolunnut populaarimusiikin historiaa rankalla kädellä parikymppisestä eteenpäin. Tutustunut folkin, progen, soulin, jazzin ja klasarin virtauksiin. Olen sitä mieltä, että jollei tunne historiaa, on vaikeaa tehdä jotain uutta. Laulunkirjoittaminen on jotain, mikä on kiinnostanut aina eniten, yllättävät rakenteet, tekstikoukut ja melodiapätkät. Mielestämme elämme tällä hetkellä sillä(kin) saralla pimeää aikaa: ajattelen, että menneinä vuosikymmeninä pophititkin olivat melko haastavia ja monimuotoisia, nykyisten neukkarissa tehtyjen neljän soinnun massatuotettujen sijaan.
– Kirjasto näytteli suurta roolia musiikillisessa kasvussani. Muistan elävästi, kun laitoimme ystäväni kanssa luurit päähän Riihimäen kirjaston musiikkiosaston kuuntelutilassa ja kirjastovirkailija laittoi Napalm DeathinScumin soimaan. Katsoimme toisiamme silmät ammollamme ja olimme että mitä ihmettä kuulemme juuri nyt. Intensiteetti ja raivo oli erilaista kuin kuuntelemallamme Megadethillä mutta silti niin kiehtovaa ja jotenkin kiellettyä. Myöhemmin lainasin musiikin lisäksi paljon musiikintekijöiden elämäkertoja, jotta pystyisin kartoittamaan millaisista oloissa he olivat mestariteoksensa tehneet.
– Isäni soitti rumpuja ja kuunteli musiikkia aktiivisesti ollessani lapsi. Meillä soi Black Sabbath, Van Halen ja Grand Funk Railroad kunnes isä erehtyi hommaamaan KirkanSurun pyyhit silmistäni -kasetin ja muuttui keski-ikäiseksi kertaheitolla. Kuuntelin itse paljon Maidenia, Manowaria ja Helloweenia, kunnes innostuin thrash metalista, josta oli selkeä polku grindin ja deathin pariin. Sitten kuvioihin tuli grungen jälkeen brittipopit sun muut, joka ajoi minut syvemmälle reissuuni popmusiikin historian ytimeen. BluristaThe Specialsin kautta The Kinksiin ei ollut kovin pitkä matka.
Sessioita ja Sister Flo
– Ensimmäinen oikea yhtyeeni Sister Flo oli indiepopia, joka ei mahtunut Suomessa oikein mihinkään lokeroon. Esikuvamme olivat alussa The Velvet Underground ja Nick Drake, keskivaiheilla The Moody Blues ja Yes, lopussa Talk Talk ja Ornette Coleman. Pyrimme tekemään niin kaunista musiikkia kuin pystyimme, harmonista ja silti haastavaa. Se oli minulle nuoruus, jota suosittelen kaikille: esittää parhaiden ystävien kanssa omaa musiikkia ympäri maailmaa, joka nurkan takana löytyy jotain uutta ja jännittävää.
– Olen ollut siitä etuoikeutettu, että olen päässyt tekemään yhteistyötä upeiden erikoishenkilöiden kanssa. Olen saanut tuottaa Jarkko Martikaista, Hero Dishonestia ja Circleä ja päässyt tekemään musiikkia Jussi Lehtisalon ja Jori Hulkkosen kaltaisten hahmojen kanssa. Arkhamin Kirjasto on minun ja Lehtisalon yhtye, joka yhdistelee lovecraftiaanista lorea death metaliin ja hard rockiin. Teimme pari seiskaa ja yhden kokopitkän ja olemme aika ajoin lämmitelleet ajatusta siitä että tekisimme lisää.
– Olen saanut tehdä myös muutamia juttuja sessiomuusikkona. Kauko Röyhkän ja Riku Mattilan yhteislevyillä päädyin myös livebändiin basistiksi, joka oli todella hauska ja silmiäavaava kokemus. Olen viettänyt koko musiikillisen urani lavan keulilla ja oli ihanaa olla vain osa ryhmää. Saatoin ottaa lasin viiniä ennen keikkaa ja ottaa rennosti.
Ilmaisunvapautta soolona
– Ensimmäinen soololevyni Vol. 1 oli Riku Mattilan ansiota. En ollut koskaan kuunnellut suomenkielistä musiikkiani, koska kaikki esikuvani olivat englanninkielisiä. Pyysimme kirjailijoita ja runoilijoita kirjoittamaan tekstit sävellyksiini ja se oli oikein hauska yhdistelmä. Kolmanteen soololevyyni mennessä Jarkko Martikainen totesi, että minun oli aika tehdä tekstit itse ja että hän toimisi kustannustoimittajana. Kiitän häntä siitä, koska nimenomaan ansioistani tekstittäjänä olen saanut jatkaa uraani näinkin kauan.
– Vuonna 2024 ilmestynyt Mä näin unta että kaikki meni hyvin oli albumi, joka oli pakko tehdä. Oli pakko murtaa hiljaisuus, tuntui ettei kukaan sano mitään. Ympärillämme arvot olivat koventuneet, naisviha, rasismi ja fasismi uineet kabinetteihin ja sivistymättömyys oli yhtäkkiä hyve. Otin kantaa asioihin, jotka näin epäoikeudenmukaisina, vaikka se olisi tarkoittanut urani syvää syöksykierrettä, ettei kukaan tulisi keikoille tai ostaisi levyä. Onneksi ei tarkoittanut.
– Esikoisromaanin Aina on itketty (2025) kirjoittaminen oli hauskaa, koska se oli niin erilaista. Olin keskittynyt laulunteksteissä ruuvaamaan muutamaa riviä ja yhtäkkiä käsissäni on iso kokonaisuus. Kirjoitin kirjan siksi, ettei kukaan joutuisi kokemaan samanlaisia asioita mitä kirjan kakkosnäytöksessä tapahtuu. Semmoinen ei mielestäni kuulu enää tähän maailmaan.
– Ilmaisunvapaus merkitsee minulle sitä, että saan tehdä juuri sellaisia teoksia kuin haluan, ilman pelkoa siitä että tipahdan sattumalta parvekkeelta. Suomi on vielä aika mahtava maa, mutta hurjaa vauhtia menossa kohti synkkyyttä.
** **
Samae Koskisen Oma levyhylly 1–5
Neil Young … Black Sabbath … Morbid Angel … Yes … Dead Kennedys
– Tällä albumilla ei jostain syystä ole heikkoja kohtia. Upeita lauluja, jotka vievät johonkin muualle kuin stressintäyteiseen hosumiseen. Tämä on se levy, jonka pistän soimaan mikäli tahdon päästä kotiin hetkeksi.
– Ajatonta ja täydellistä musiikkia. Muistan kun kuulin tämän ensimmäistä kertaa kaiken thrashin ja deathin keskellä ja olin todella vaikuttunut siitä jazzmaisesta lennokkuudesta, millä Bill Ward yhtyettä säestää. Jokainen soittaja on nero omalla sarallaan ja Ozzy laulaja ylimaallinen.
– Trey Azagthoth on näkemyksellinen musiikintekijä. Biisit ovat polveilevia, mystisiä ja vimmaisia. Upea bändi muutenkin, Pete Sandoval uskomaton rumpali ja David Vincent laulaa Altars of Madness -levyllä hienosti.
– Löysin tämän LP:n Poko-painoksen vastikään ja sitä kuunnellessani ymmärsin, kuinka paljon tämä on minuun vaikuttanut. Tekstien tarkkaavaisuus ja kylmyys yhdistettynä todella energiseen ulosantiin tekevät tästä uskomattoman esityksen.
📱🎶📚 Samaen vaikutteista ja musiikkivalinnoista lisää Levyhyllyissä
• Black Sabbath – alun loppu ja lopun alku • Black Sabbath [1970] • 13 [2013] • Iron Maiden – Paul Di’Annon aika • Iron Maiden [1980] • Killers [1981] • Iron Maiden – epiikkaa egyptiläisittäin • Powerslave [1984] • Jarkko Martikainen ja Luotetut miehet – myötäelämisen pistämätön keveys • Ruosterastaat [2016] • Kirka – kotiinpaluu • R.O.C.K. [1986] • The Spell [1987] • Neil Young – elokuvaton soundtrack • After The Gold Rush [1970] • Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa • Five Leaves Left [1969] • Bryter Layter [1970] • Pink Moon [1972] • Ozzy Osbourne – omituinen ajankuva • The Ultimate Sin [1986] • Richard Dawson & Circle – luja kuin azobehalko • Henki [2021] • Van Halen – kitaristi muutti maailmaa • Van Halen I [1978] • Yes – yhtyeen ensimmäinen klassikko • The Yes Album [1971] • Yes – proven herkkää ylivoimaa • Fragile [1971]
