Kirjastot ja paikallistason musiikki – Lava haltuun ja soitto narulle!

Kulttuurikirjastonhoitaja Marko Aho kertoo ’Lava haltuun ja soitto narulle – musiikkia Sastamalasta’ -hankkeen kokemuksista

Sastamalan kirjasto toteutti vuoden 2019 aikana hankkeen, jonka polttopisteessä oli paikallinen musiikkiskene kuoroineen, puhallinorkestereineen, äijäbändeineen, laulaja-lauluntekijöineen, harmonikansoittajineen ja kaikkine muine amatöörimusisoinnin muotoineen. Hankkeen taustalla vaikutti sekä kirjastolain viimeisimmän muutoksen reflektointi kirjastossamme että allekirjoittaneen pohdinta yleisen kirjaston suhteesta harrastajamusisoijiin, verrattain laajaan ryhmään ihmisiä, joille tarjoutuvat esiintymisestradit ovat nykyaikana käyneet valitettavan vähiin.

Sastamalan kirjaston hankkeessa oli tarkoitus kartoittaa ja tavoittaa paikallinen harrastajamusiikintekijöiden kenttä, tarjota tälle foorumi kirjastosta, sekä etsiä tapoja joilla kirjastot voivat tuoda merkittävän harrastajamusiikintekijöiden resurssin lähemmäksi toimintaansa. Halusimme tarjota yhden esimerkin siitä, kuinka uuden kirjastolain henki voitaisiin jalkauttaa kunnalliseen musiikkikirjastoon. Hanke sai rahoitusta kirjastojen alueellisen ja paikallisen kokeilu- ja kehittämistoiminnan määrärahoista ja sitä lähti myöhemmässä vaiheessa tukemaan panoksellaan myös Sastamalan kaupungin kulttuuritoimi.

Hankkeen taustafilosofiaa

Harrastajamusisoija nyky-Suomessa näkee edessään nykyään melko ristiriitaisia näköaloja. Yhtäältä musiikinopetusta on saatavilla eri ikäryhmille, ei vain lapsi-aloittelijoille, enemmän kuin koskaan. Harrastajatason soittimien hankintakaan ei verkkokauppojen sekä yleisen hintatason madaltumisen ansiosta ole enää kiinni rahasta. Lisäksi internetin, erityisesi YouTuben puitteissa syntyy globaaleja harrastajien ruohonjuuritason musiikkiskenejä joihin voi liittyä jokainen jolla on verkkoon yhdistetty tietokone. Internetin kautta jokainen voi tuoda esille musiikkiaan samanhenkisille ympäri maailman – ainakin periaatteessa.

Toisaalta harrastaja on muusikkona usein epätoivottu vieras. Kuten musiikkipedagogi Christopher Small on kirjoittanut, monet musiikkikentän toimijat näkevät vain luonnollisena tiukan jaon harvoihin etuoikeutettuihin musiikin esittäjiin ja passiiviseen suureen yleisöön. Monikin ammattisoittaja soisi ehkä harrastelijalle korkeintaan innokkaan ikuisen oppilaan roolin, ja musiikkioppilaitokset näkevät edelleenkin graalin maljanansa ammattimuusikkouden, viime vuosikymmeninä harppauksin edenneestä moniarvoistumisestaan huolimatta. Amatöörin paras ystävä sen sijaan löytynee kansainvälisestä soitinbisneksestä, missä tiedetään, että globaalin soitin- ja soitinlaiteteollisuuden liikevaihdon synnyttävät miljoonat harrastelijat, ei harvalukuinen ammattilaisten kaarti. Toki vielä löytyy saarekkeita, joissa amatöörimuusikko edelleenkin solahtaa vaivatta estradille, joilla statusrajat hämärtyvät: näitä ovat kuorolaulu, puhallinorkesterit ja uutena ilmiönä suuret ukuleleorkesterit.

Tietysti melko moni musiikinharrastaja soittelee itsekseen, eikä halukaan esiintyä. Tämä on kuitenkin ehkä poikkeus paremminkin kuin sääntö. Ihminen sosiaalisena olentona hakee sosiaalista kontaktia miltei kaikessa toiminnassaan, myös musiikissa. Musiikki esitettynä elävän yleisön edessä tarjoaa elämyksiä, joita ei löydy muualta – elävän yleisön edessä soittaminenkin on aina erilaista kuin ilman yleisöä, eikä sitä oikein ole mahdollista kuin korkeintaan ehkä jonkinlaisen mielikuvaharjoittelun avulla harjoitella ennalta. Kuten musiikkifilosofi Alfred Schütz on kirjoittanut, musiikin vaikutuspiirissä ihmiset virittäytyvät samaan yhteisesti jaettuun musiikin luomaan ajalliseen virtaan. Kyseessä on ilmiö, joka on ominaista nimenomaan elävän musiikin esitystilanteille. Musiikki onkin inhimillinen ilmiö, jonka piirissä löytyy niin ääriyksityinen kokemus, kuten musiikin suoratoistokuuntelu mobiililaitteista kuulokkeilla, ja yhteisöllinen virittyneisyys, mistä hyvänä esimerkkinä yhteislaulutilaisuus. Jos harrastajamuusikolta viedään esiintymismahdollisuus, katoaa koko huvista puolet. 

Mihin tässä kaikessa sitten yleisen kirjaston olisi hyvä asemoitua? Kyseessä ei ole mikään nollasummapeli – ja totta on sekin että ihmiset tarvitsevat idoleita. Silti, yleisen kirjaston politiikka, jossa musiikin harrastajat mielletään aktiivitoimijoina joita ei sovi työntää musiikin esittäjinäkään marginaaliin, on perusteltu. Tämä periaate oli suunnannäyttäjä Sastamalan kirjaston hankkeessa ’Lava haltuun ja soitto narulle’.

Mitä tehtiin?

Alun kysymyksiin kuului: kuinka olisi ylipäätään mahdollista tavoittaa kaupungin ruohonjuuritason musiikintekijät? Kuinka kirjasto voisi tuoda itsensä esille uskottavana kumppanina niillekin musiikinharrastajille, jotka eivät edes olleet kirjaston asiakkaita? Kuinka esittäytyä moniarvoisena heterogeenisen kohderyhmän silmissä?

Kaikki nämä kysymykset tarjosivat ennen kaikkea viestinnällisen haasteen. Niinpä käytännössä esimerkiksi tiedotusmateriaali oli pyrittävä valmistamaan sellaiseksi, että niin ukulelea tapaileva yläastelaistyttö, bluesbändin partainen basisti kuin seurakunnan kuoron seniorijäsen pystyisivät samastumaan itsensä kohderyhmäksi: tiedotusmateriaalin visuaalisen viestin oli sisällytettävä kuvastoa kaikille näille ja muille potentiaalisille kohderyhmille. Monet ryhmät olivat organisoituneet paikallisen kansalaisopiston ja seurakunnan yhteyteen, ja nämä oli kaikkein helpointa tavoittaa. Paikallisten musiikkielämän jo tunnettujen hahmojen käyttäminen informantteina oli suurena apuna tavoiteltaessa niitä, jotka toimivat omaehtoisemmin. Loppujen suhteen oli luotettava viidakkorummun voimaan, ja hankkeen kestäessä kävikin ilmeiseksi, että sana oli levinnyt myös sinne minne sitä ei itse oltu osattu levittää.

Konkreettisesti hankkeessa lähdettiin luomaan konserttisarjaa kirjastoon sekä tekemään äänitallenteita, joista ensivaiheessa oli tarkoitus muodostaa yhtenäinen kooste verkkoon, joko omalle verkkosivulleen tai soittolistaksi johonkin tarkoitukseen soveltuvaan verkkomusiikkisovellukseen. Äänityksissä ei käytetty studiota paria poikkeusta lukuun ottamatta, vaan ne tehtiin kenttä-äänityksinä. Äänityspaikoiksi valikoituivat tarkoitukseen soveltuvat tilat ympäri laajaa kaupunkia: seurakuntasalit, kylätalot, lähikirjastot ja yksityiset harjoitustilat. Käytetty kevyt äänityskalusto tarjoutui käyttöön ilmaiseksi, ja kirjastoon hankittiin myös lainattava, esimerkiksi kuoroäänityksiin soveltuva audiotallennin kokoonpanojen omia äänityskokeiluja silmällä pitäen.

Konsertteja, yhteensä kymmenisen kappaletta, järjestettiin keväästä syksyyn sekä Sastamalan pääkirjastossa että ympäri laajaa lähikirjastoverkkoa. Esiintyjät valittiin monipuolisuutta tavoitellen; tyypillisesti tilaisuuksissa esiintyi kaksi tyylillisesti erilaista kokoonpanoa. Hankkeen päätapahtuma oli kesäkuussa Sastamalan kirjaston viereisessä puistossa pidetty puistopicnic-konsertti, minne jokaisella halukkaalla hankkeeseen ilmoittautuneella oli pääsy esiintymään. Kyseessä oli Sastamalan kirjaston mittakaavassa suuri ulkoilmatapahtuma kymmenine esiintyjineen, rakennettuine lavoineen, äänentoistoineen sekä edeltävine turvallisuus- ja pysäköintisuunnitelmineen.

Aluksi vain verkkoon tarkoitetut äänitallenteet päädyttiin laittamaan cd-levyn muotoon Sastamalan kulttuuritoimen tultua mukaan tuottamaan tässä vaiheessa jo myös Sastamalan kaupungin 10-vuotista taivalta juhlistavaa äänitejulkaisua. Alkuperäinen ajatus soittolistastakin toteutui lopulta kirjaston YouTube-kanavalla: sinne perustettu Musiikkia Sastamalasta -soittolista on tarkoitettu jatkossa karttuvaksi.

Mitä opittiin?

Oli itsestään selvää, että hankkeen oli oltava moniarvoinen: kaikkien musiikinlajien ja kaiken tasoisten harrastajien tuli olla samalla viivalla. Tämä siitä huolimatta, että kohderyhmä ei itse olisikaan ollut moniarvoista! Jokaisella lienee omat arvostuksensa ja arvoasteikkonsa, mutta avoimuus arvottamattoman lähtökohdan suhteen johti siihen, että asia sisäistettiin kohderyhmässä pidemmittä puheitta.

Hankkeella saavutettiin arviolta valtaosa kaupungin amatöörimuusikoista, mutta myös tutkan alle myös jäi jotain. Oli tärkeää, että hankkeen vetäjä tiesi tehneensä kaikkensa sanan levittämiseksi. Jako ammattilaisiin ja amatööreihin on karkean tason jako, ja todellisuudessa musiikkielämän rajat ovat paljon hienojakoisempia. Hankkeesta jättäytyi oletettavasti pois sellaisia musisoijia, jotka eivät kokeneet olevansa niin aktiivisia tai osaavia musisoijia, jotta olisivat mieltäneet itsensä kohderyhmäksi hankkeessa, jonka tähtäimessä oli julkinen esilletulo. Toisaalta jotkin musiikintekijät toimivat jossain amatööriyden ja ammattilaisuuden välimaastossa, ja valitsivat esimerkiksi statussyistä tai identiteettiään tukeakseen jättäytymisen sivuun hankkeesta. Oikeastaan muuta mahdollisuutta ei ollutkaan kuin antaa jokaisen itse määritellä asemansa tässä suhteessa.  

Hankkeen motivoijana oli oltava kokoava konkreettinen toimenpide, joka olisi tarpeeksi houkutteleva ja osallisia hyödyttävä, ja toisaalta myös tarkoituksenmukainen kirjastonkin tehtävien näkökulmasta. Tavoitteen oli oltava myös käytettävissä olevilla resursseilla tavoitettavissa. Mitään mahdollisuutta ei esimerkiksi olisi ollut tarjota jokaiselle halukkaalle äänitysaikaa oikeassa studiossa, vaan oli tyydyttävä kenttä-äänitys -tyyppiseen ratkaisuun ja sen mukanaan tuomaan äänitysten esteettiseen luonteeseen. Eräs tiedotuksessa käytetty fraasi kuuluikin, että työn alla olisi dokumentti siitä minkälaista olisi ’erään suomalaisen pikkukaupungin musiikki eräänä talvena uuden vuosituhannen toisen vuosikymmenen lopussa’. Muotoilu korosti hankkeen ’yhdessä tekemisen’ luonnetta.   

Oli kyettävä vastaamaan huutoonsa. Oli oltava varmuus siitä, että hankkeen aktiviteetteihin kyettäisiin sisällyttämään niin monta halukasta kuin niitä ikinä löytyisi. Tässä kohtaa oli olemassa vaihtoehtoisia suunnitelmia ’mitä jos’ -tilanteiden varalle. Kun äänityksistä koostetun soittolistan lisäksi ryhdyttiin tekemään myös fyysistä tallennetta Sastamalan kaupungin kulttuuritoimen tultua taloudelliseen apuun, tavoitettiin erään resurssin rajat: valmistetun cd-levyn kapasiteetti täyttyi sastamalalaisesta musiikista minuutilleen. Ja vaikka cd-levy formaattina sinänsä jo lähestyy loppuaan, juuri tällaisessa asiayhteydessä, muistona ja dokumenttina, fyysinen, konkreettinen esine edelleenkin oli toimiva ratkaisu.

Tavoitteena on, että saavutettuja etuja hyödynnettäisiin. Jatkossa toimenpiteiden kohteena eivät tule olemaan vain harrastelijamuusikot, vaan kaikki musiikinystävät, jotka ovat kuitenkin nyt läpiviedyn hankkeen jäljiltä siirtyneet askeleen lähemmäs kirjaston vaikutuspiiriä. Kynnystä osallistua jatkossa ideoitaviin musiikkiaiheisiin toimiin tullaan madaltamaan entisestään. Kirjasto on vain yksi kunnallisista toimijoista joiden tehtäväkenttään kuuluu musiikkikulttuurin paikallinen edistäminen, ja kirjaston rooliin kuuluu tarjota sellaista, mikä ei kilpaile jo olemassa olevan tarjonnan kanssa. On myös perusteltua toivoa, että kirjaston musiikkiaineistot saadaan entistä ahkerampaan käyttöön tulevien musiikkiin liittyvien esimerkiksi musiikkiklubin, karaoke-kerhon tai asiantuntijavierailujen myötä.

Marko Aho

CD | Finna.fi
Lava haltuun ja soitto narulle! Musiikkia Sastamalasta, 72 min. + 8-sivuinen tekstiliite | Sastamalan kaupunginkirjasto 2019

Kirjallisuutta | Finna.fi
Alfred Schütz: Making Music Together. A Study in Social Relationship. Teoksessa The Routledge Reader on the Sociology of Music | Routledge 2015
Christopher Small: Musicking – The Meanings Of Performing and Listening, 230 sivua | Wesleyan University Press 1998

Levyjen tarjontaa ja kysyntää riittää, mutta ”kriisiä” vaan pukkaa

Monesti olen tänäkin vuonna kuullut puhuttavan, että musiikkia ei enää myydä levyinä. Äänitteet ovat ”katoamassa”, se CD ”ei kiinnosta ketään” ja LP on ”liian marginaalia”. Puhe tuntuu oudolta. Voisiko olla niin, että puhujat eivät seuraa tämän ajan kauppaa ja tarjontaa?

Suomalainen Levykauppa Äx toimii usealla paikkakunnalla Suomessa. Äxän verkkosivut ovat nautittava käyttöliittymä ties minkälaisten vinkkien ja musiikin (ostamisen) ääreen. Etusivulla oli tiistaina 24. syyskuuta 2019 joukko hittilevytyksiä. 12 kuvakantta CD-levyjä Ellinoorasta Tooliin, Maustetytöistä Mayhemiin.

Levykauppa Äxän verkkokaupan etusivu tarjosi 24. syyskuuta 2019 monenlaista hittilevyä Suomesta ja ulkomailta.

Peräti yhdeksää näistä on saatavana myös vinyylinä, ja jossain vaiheessa ilmestynee lopulta se Fear Inoculumin tuplavinyylikin. LP:t ja vinyylit ovat tietysti tarkasteltavissa myös omalta alasivulta. Kaupan etusivulta voi myös nähdä, että yli puolet kymmenestä myydyimmästä artikkelista on Suomesta. Peukku ylöspäin!

Äxän rinnalla muutkin levykaupat ovat liikkeessä. Käytettyjen levyjen myynti ja hankkiminen on merkittävä osa musiikkifanien sielunelämää. Ällistyttävän runsas uusintajulkaisujen määrä luo jatkuvaa kysyntää erilaisiin klassikoihin. Svart Recordsin syysuutuuksissa liekehtivät Xysman ja Santa Lucian vinyyliboksit, joista jälkimmäisen ykköspainos on jo myyty loppuun. Syyskuun lopulla 2019 julkaistaan jo kolmas ”albumiboksi” The Beatlesilta kun Abbey Road saa uudet kuosit, liitekirjassaan jälleen ne aiemmin julkaisemattomat taustatarinat. Bob Dylanin hieno Bootleg Series on yltämässä viidenteentoista (!) osaansa kun Travelin’ Thrun eri formaatit tulevat ulos ensi marraskuussa.

Edellä olevat esimerkit ovat pintaraapaisu tämän hetken musiikkijulkaisuista. Kuka tahansa kiinnostunut voi ottaa tilanteen haltuun esimerkiksi selaamalla (tai klikkaamalla) rocklehti Soundia tai käväisemällä levykaupan kotisivun genrevalikoissa tai tekemällä haun kotikirjaston verkkosivulla. Helppoa.

Kirjastosta päin kuuluu kuitenkin ikään kuin vastaviestiä. Maanantaina 23. syyskuuta sain kuulla Espoon kaupunginkirjaston johtoryhmän linjauksesta luopua äänitteiden uutuushankinnasta. Päätös olisi voimassa vuoden 2021 alusta, asiasta blogissa Kirjava Satama, 17.9.2019. Perusteina todetaan äänitelainauksen vähentyminen ja muiden palveluiden lisääntyminen. Toisaalta ei todeta, mikä olisi uutuushankinnan jatkamiseen vaadittava äänitelainauksen taso.

Musiikkisisältöjen verkkopalveluiden suunnittelijana ja musiikkikirjastoammattilaisena olen huolestunut sisältöjen ja löytämisen ilon puolesta. Miten taata kunnan asiakkaille se, mitä nykyinen Laki yleisistä kirjastoista edellyttää? Lain kuudennen pykälän mukaan

Yleisen kirjaston tehtävänä on:

1) tarjota pääsy aineistoihin, tietoon ja kulttuurisisältöihin;

2) ylläpitää monipuolista ja uudistuvaa kokoelmaa;

3) edistää lukemista ja kirjallisuutta;

4) tarjota tietopalvelua, ohjausta ja tukea tiedon hankintaan ja käyttöön sekä monipuoliseen lukutaitoon;

5) tarjota tiloja oppimiseen, harrastamiseen, työskentelyyn ja kansalaistoimintaan;

6) edistää yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua.

Erityisesti huolta minulle tuottaa mahdollinen tulkinta kohdista 1 ja 2. Monet isonkin kirjaston musiikkiosastot hankkivat vain yhden kappaleen kutakin uutuusaineistoa. Entä jos sitä yhtäkään ei hankita? Seutukirjasto ja kuntarajat ylittävä kellutus voivat helpottaa pitenevän varausjonon kanssa, mutta Helmet-kirjastokuntia on vain neljä. Jos suuri pääkaupunkiseudun kirjasto lopettaa uutuushankinnan kokonaan, niin miten käy varausjonojen? Ne pitenevät entisestään.

Ajatukset vakavoituvat lisää kun katson Kirjastokaistan videota, missä muusikko Jukka Nousiainen kertoo kirjastonkäytöstään. Sarjan Löytöretki musiikkiosastolla kolmososassa Nousiainen kulkee Tampereen Metson musiikin uutuushyllylle, löytää bokseja, kiinnostavan kasetin, bulgarialaisia musiikkiaarteita, inspiroivaa vinyyliä ja luettavaa jne. Hän pohtii CD-bokseja varten tehtyä toimitustyötä ja uutta informaatiota.

Metson virikkeellinen uutuushankinta ja sen esillepano tuottaa kävijälle löytöjä. Kirjaston kulttuurinvälittäjän rooli näkyy ja tulee läpi rytisten. Tuota rytinää kuulen mielelläni itsekin – esimerkiksi aina kun saan lainaan maksuttoman varauksen. Sitä vähemmän kivaa lainausdataa ja ”lainauksen kriisiä” pukkaa myös kuuluville, mutta minun korvassani musiikki on voitolla.

Tuomas Pelttari
Suomen Musiikkikirjastoyhdistys

Suomen musiikkikirjastoyhdistys: musiikki kuuluu kirjaston palveluihin

Musiikki kuuluu kirjaston palveluihin
HS Mielipide 17.10.2018

Suomen musiikkikirjastoyhdistys kommentoi Vesa Sirénin lehtijuttua (Onko nolla levyä tarpeeksi? HS Kulttuuri 26.9.2018). Sirénin aiheena oli Helsingin Kirjasto 10:n äänitekokoelman siirtäminen keskustakirjasto Oodin sijasta Pasilan kirjastoon, mukana kirjaston asiakkaiden mielipiteitä.

Puheenjohtaja Tuomas Pelttarin ja varapuheenjohtaja Jaska Järvilehdon allekirjoittama kommentti Musiikki kuuluu kirjaston palveluihin julkaistiin Helsingin Sanomien mielipidepalstalla printti- ja verkkolehdessä 17.10.2018. Kirjoitukseen myös yhdistyksen sivulta Kannanotot ja lausunnot.

Musiikki kuuluu kirjaston palveluihin, HS 17.10.2018.

HS 17.10.2018.

Wigwam remastered & revisited – lisää klassikoita kirjastoon

50 vuotta Wigwamin perustamisesta

Suomalaisen progen suurnimi Wigwam on pysynyt viime vuosina ajankohtaisena. Laadukkaat uusintajulkaisut klassikkolevyistä ja Wigwam-keikkakokoonpano nivoutuvat yhteen jälleen 2018, kun yhtyeen perustamisesta on kulunut 50 vuotta. Syys-lokakuussa legendaarisen bändin henkeä ylläpitää juhlavuotta varten kiertävä Wigwam Experience, jossa on Revisited-tyyliin mukana muusikoita Wigwamista.

Svart Recordsin kotisivu:
”Wigwam Experience -juhlakonserttien kokoonpano koostuu Wigwamin entisistä jäsenistä – mukana ovat Jukka Gustavson, Rekku Rechardt, Esa Kotilainen, Pave Maijanen ja Jan Noponen. Syys–lokakuussa järjestettävällä juhlakiertueella esiintyy myös vierailevia Wigwam-taustaisia huippumuusikoita, kuten Pedro Hietanen ja Mikko Rintanen.”

Wigwam-kokoelma 'Compete Love Records Singles 1969–1975' julkaistiin alkuvuodesta 2018. Kuuden singlen boksi sisältää 40-sivuisen liitevihkon ja julisteen.

Wigwam-kokoelma ’Compete Love Records Singles 1969–1975’ julkaistiin alkuvuodesta 2018. Kuuden singlen boksi sisältää 40-sivuisen liitevihkon ja julisteen.

Revisited on tehnyt keikkoja suht säännöllisesti. Odottavaan vireeseen on tuonut lisää voltteja Svart Recordsin uusi kierros remastereita. Turkulainen levy-yhtiö on jatkanut Wigwam-levytysten uusintajulkaisusarjaa 7″-boksilla Complete Love Records Singles 1969–1975. Turun kesän Svart Picniciin 17. kesäkuuta ehti myös Dark Albumin 2LP-remaster. Wigwam Revisited ei ollut mukana piknikillä, mutta kauniin Rautatienpuiston ja Lippakioskin ääreen tuotua musiikkikaartia ihaillessa oli hienoa tutkia myös Wigujen Svart-julkaisuja.

Vaikka Jim Pembroke saattaa olla osallistumatta syksyn Revisited-keikkoihin, häntä ei ole unohdettu. Svart julkaisi alkuvuodesta uudet painokset myös Pembroken soolouran ensimmäisistä levyistä – mukavasti Pekka Pohjolan ja Jukka Gustavsonin remastereiden seuraksi. Myöhemmin kesällä sarja Wigwam 50th Anniversary Series jatkuu. Vuoroon tulevat 2LP- ja 2CD-painokset klassikoista Nuclear Nightclub ja Lucky Golden Stripes And Starpose, syksymmällä paluulevyt Light Ages ja Titans Wheel – unohtamatta viimeiseksi jäänyttä levytystä Some Several Moons. Ympyrä sulkeutuu.

Wigwam: Nuclear Nightclub, deep popin klassikko vuodelta 1975.

Wigwam: Nuclear Nightclub, deep popin klassikko vuodelta 1975.

Entä tämän kaiken kirjastoaspekti? Klassikkolevyjen pariin on ollut usein vaikea päästä. Erityisesti 60- ja 70-lukujen merkkiteoksista monet ovat painamatta CD-formaattiin, ja alkuperäiset LP-levyjen painokset ovat monille tavoittamattoman arvokkaita keräilyharvinaisuuksia. Svart Recordsin vuonna 2009 alkanut työ mitä erilaisimpien albumien uudelleenjulkaisijana on vertaansa vailla. Äänitteiden saatavuus on parantunut merkittävästi, ja Svart on auttanut kirjastoja uuteen mahdollisuuteen: laajentaa musiikkitarjontaa uudestaan muodikkaaksi koetun LP-formaatin avulla.

Wigwam-klassikko Being sai uuden LP-painoksen vuonna 2014. Svart Recordsin 2LP-julkaisussa on mukana Jukka Gustavsonin haastattelu ja alkuperäistä mukaileva liitevihko.

Wigwam-klassikko Being sai uuden LP-painoksen vuonna 2014. Svart Recordsin 2LP-julkaisussa on mukana Jukka Gustavsonin haastattelu ja alkuperäistä mukaileva liitevihko.

Pelkkä nostalginen formaatti ei tietenkään riitä kirjastoasiakkaille. Kaikkien iloksi Svartin julkaisuissa panostetaan paljon kansitaiteen ja uuden liiteaineiston toimittamiseen. Kun Wigwam-julkaisujen uusi aalto alkoi vuonna 2014, positiivisen ihmettelyn aiheena olivat Tombstone Valentine, Fairyport, Being ja hieman myöhemmin Hard N’ Horny. Miten juhlavaa palata näihin levytyksiin entistä parempina laitoksina, joissa suomalaiseen rockhistoriaan on tuotu lisäarvoa. Haastattelut, artistikommentit, tekstiliitteiden jäljennökset, valokuvat ja julisteet sitovat menneen ajan tälle vuosikymmenelle, nykyhetkeen.

Wigwam-singleboksin kuvitusta. Alkuperäiset kuvat: Risto Vuorimies.

Wigwam-singleboksin kuvitusta. Alkuperäiset kuvat: Risto Vuorimies.

MKK:n toimitus tuntee julkaisusarjan alla iloa ja pientä, mutta mukavaa tuskaa. Miten paljon kiinnostavaa musiikkia johon syventyä. Kesä -18 voi olla lyhyt aika syventymiseen, mutta onneksi Wigwam saa ajan pysähtymään – oli vuosi tai vuodenaika mikä tahansa. Ja ehkä Wigwam Revisited ja Svart Picnic nähdään joskus kirjastoissakin!

Tuomas Pelttari

Hae Wigwam-levytyksiä kirjastosta! Pääset kuvasta esitäytettyyn Monihakuun. Kohdekirjastoja voi vaihtaa.

Hae Wigwam-levytyksiä kirjastosta! Pääset kuvasta esitäytettyyn Monihakuun. Kohdekirjastoja voi vaihtaa.

Hae Wigwamin musiikkia kirjastosta. Esitäytetty Monihaku kohdistuu aluekirjastoihin, ja kohdekirjaston voi vaihtaa.

Wigwam Nuclear Netclub
Svart Records

Levyhyllyt
Wigwamin studioalbumit
Hard N’ Horny (Love Records, 1969)
Tombstone Valentine (1970)
Fairyport (1971)
Being (1974)
Nuclear Nightclub (1975)
Lucky Golden Stripes And Starpose (1976)
Dark Album (1977)
Light Ages (Polarvox, 1993)
Titans Wheel (EMI, 2002)
Some Several Moons (Wolfgang Records, 2005)

Wigwamin livealbumit
Live Music From The Twilight Zone (Love Records, 1975)
Wigwam Plays Wigwam – Live (EMI, 2002)
Pop Liisa 3 – Wigwam 1973 (Svart Records, 2016)

Lue lisää
Love Proge – Love Recordsin proge-klassikot 1968–1979. 2CD ja liitevihko. (Siboney, 1996).
Love Proge 2
. 2CD ja 12-sivuinen liitevihko. (Siboney, 1998).
Love Records – Kaikki singlet 1. 6CD ja 16-sivuinen liitevihko. (Universal Music, 2016).
Love Records – Kaikki singlet 2. 6CD ja 20-sivuinen liitevihko. (Universal Music, 2016).
Love Records – Kaikki singlet 3
. 6CD ja 24-sivuinen liitevihko. (Universal Music, 2016).
Love Records – Kaikki singlet 4. 6CD ja 20-sivuinen liitevihko. (Universal Music, 2016).
Love Records – Kaikki singlet 5. 6CD ja 24-sivuinen liitevihko. (Universal Music, 2016).
Meriläinen
, Mikko: Wigwam, 504 sivua. (Nemo, 2006).
Rantanen, Miska: Love Records 1966–1979 – tarina, taiteilijat, tuotanto, 303 sivua. (Schildts & Söderströms, 2005, tarkistettu laitos 2014).
Wigwam: Complete Love Records Singles 1969–1975 6 x 7″-singleä + 40-sivuinen tekstiliite. (Svart Records, 2018)
Wigwam: Hard N’ Horny, LP + 8-sivuinen tekstiilite (Svart Records, 2015). Debyyttialbumin kaunis uusintapainos sisältää Jukka Gustavsonin haastattelun, toim. Aku-Tuomas Mattila.
Wigwam
: Fresh Garbage – Rarities 1969–1977, 2CD. (Siboney, 2000). Kokoelmalevyn 20-sivuisen liitevihkon Wigwam-essee on olennaista luettavaa. Mikko Meriläinen ja Suonna Kononen kirjoittavat bändin vaiheista eloisasti.

Jättiläinen liikkui ilman maksua – liikkuisiko kaukopalvelukin?

Juuri ennen vuodenvaihdetta sain odotetun sähköposti-ilmoituksen. Joulukuun 27. päivä levykauppiaalta tilaamani tuote oli saapunut noudettavaksi. CD saapui Kuopiosta turkulaiseen kivijalkakauppaan kahdessa päivässä. Nopeaa, ystävällistä ja maksutonta palvelua. Liikeketjun keskusvarastosta toimitettu levykin oli hinnoiteltu kohtuulliseksi. Miten hienoa!

Kirjastojen vuoden 2017 tervetullut muutos on varausmaksuista luopuminen. Tällä muutoksella kirjastojen valtakunnallinen palveluprofiili nousi merkittävästi. Tammikuussa voimaan tullut uusi Laki yleisistä kirjastoista edistää tiedon ja kulttuurin jakelua. Ja maksutta olisi saapunut noudettavaksi myös Vaski-kirjastosta lainassa ollut kokoelmalevy. Turunkin seudulla yhden euron varausmaksusta luopuminen tuntuu mukavalta, mutta maksuttomuus on totta vain Vaski-kirjastojen välillä. Seudun ulkopuolelta tehdyt kaukolainat ovat yhä maksullista palvelua.

Turun kaupunginkirjasto veloittaa Linnankadun kirjastokortteliin tilatusta kaukolainasta vähintään neljä euroa. Maksu voi olla suurempi jos myös aineston lähettävä kirjasto perii osansa. Musiikkiaineistojen varaajille on pieneksi eduksi se, että esimerkiksi Varastokirjasto ja Helmet-musiikkivarasto eivät peri antamistaan kaukolainoista maksua. Valitettavasti tämä ei aina heijastu Helmet-alueen ulkopuolella oleville asiakkaalle asti. Turussa tulee maksaa kaukolainan neljän euron ”perusmaksu” myös edellä mainittujen kirjastojen toimittamista aineistoista.

Ristiriita nousee kolkuttamaan kirjastoasiakkaan ja musiikinkuluttajan mieltä kotona levyhyllyillä, kirjastolainojen ja omien levyjen äärellä. Miksi kaukolainattavat varaukset maksavat, mutta paikalliset ovat maksuttomia? Jos kaupallinen toimija haluaa tuottaa maanlaajuista asiakas- ja noutopalvelua maksuttomasti, niin eikö kunnallinen kirjastokin panostaisi samaan?

Kestääkö kaukopalvelun korkea hinta lähempää tarkastelua? Imagollisesti asia on tärkeä. Joulunjälkeiseksi kokemuksekseni jäi se, että levykaupan maksuton kuljetuspalvelu tuotti asiakkaalle vahvaa lisäarvoa. Miten käy jos kirjasto ei toimi samoin ja perii jopa lähellä levyn hankintahintaa olevaa korvausta?

Vaikka kaukopalvelujen maksuista luopuminen voi olla vaikeaa, niin tämän hetken tilanteessa voidaan nähdä jotain positiivista: kun kotikirjastoon saadut normivaraukset ovat free of charge, niin kuntien perimien kaukopalvelumaksujen nostaminen näyttää varsin epätodennäköiseltä. Eikä normivarauksista veloittamiseen ole paluuta, kunhan noudamme aineiston ajoissa.

Zen Café -yhtyeen 2CD-kokoelma 'Jättiläinen' julkaistiin vuonna 2003.

Zen Café -yhtyeen 2CD-kokoelma ’Jättiläinen’ julkaistiin vuonna 2003.

Kiitos tilauksestasi!

Zen Cafe: Jättiläinen -digipak. Levyissä aivan pientä jälkeä, ei vaikuta soittoon- (2-cd – käytetty – 6,00 €)

Toimitusmaksu: 0,00 €
Yhteensä: 6,00 €

Tuomas Pelttari

Aloittelija fuusion ääressä – sisältöjä kirjastosta ja ehkä verkostakin

Tottumattomalle hieman möhkälemäinen genre tuo jazz. Olen huomannut, että tätä Suurta Musiikin Aarreaittaa on hankala hahmottaa. Kenen musiikista edes aloittaisin? Kuin huomaamatta avukseni on saapunut fuusio. Joitain vuosia sitten heräsin kuuntelemaan tarkemmin kitaristi Allan Holdsworthin musiikkia. Bassotaiteilija Pekka Pohjolan laadukas diskografia oli osittain tuttu jo teini-ikäisestä, mutten nuorena vielä ymmärtänyt kuulemaani fuusiojazziksi.

Jazz ja fuusiomusiikki on iskenyt uudestaan ja aiempaa voimakkaammin. Sain onnekkaasti käsiini pari varhaista Pat Methenyn levytystä. Erityiseksi aarteeksi osoittautui As Falls Wichita, So Falls Wichita Falls vuodelta 1981. LP on kreditoitu yhteistyöksi kosketinsoittaja Lyle Maysin kanssa. Edelleen tuntuu siltä, että A-puolen yli 20 minuuttinen nimikappale on kuolematon. Yhtä suureksi aarteeksi näyttää kasvavan Offramp vuodelta 1982. Huippumuusikoista koostuva Pat Metheny Group on kait aina loistavassa vedossa.

Yritin etsiä netistä lisää musiikkia netistä levyjen rinnalle. Kitaristivelho Methenyn diskografiaa läpikäydessä huomasin, että artistin varhaisia levytyksiä on yllättävän vaikeaa löytää verkosta. Yhtenä syynä on ECM Recordsin pitäytyminen musiikin striimauspalveluiden ulottumattomissa. Esimerkiksi Spotify ja Apple Music eivät tarjoa Methenyn ECM-levytyksiä 1976–1984 lainkaan (tilanne 3/2016). Ehkä levy-yhtiön sielu ja tuottaja Manfred Eicher ei yksinkertaisesti luota striimaukseen.

Eteen sattui toinenkin hidaste. Discogs tarjosi albumin Bright Size Life rinnalla kätevää videolinkkiä, mutta musiikin sijaan sain tylyn vastauksen: – Tämä video sisältää kumppanin Kontor New Media Music sisältöä, ja sen näyttäminen on estetty maassasi tekijänoikeusseikkojen vuoksi. Iso osa Pat Methenyn musiikista näyttää olevan kiven takana myös YouTubessa.

* * *

Onneksi musiikkikirjastoissa pidetään huolta jazzkokoelmista. Turun seudun Vaski-asiakkailla on varattavissa hyvä kokoelma Methenyä koko pitkän uran ajalta. Miten kirjastoista lainattava musiikki sitten menee lainaksi? Pääkaupunkiseudulta kuuluu valtamediasta poikkeava viesti: musiikin lainaus selkeässä kasvussa HelMet-musiikkivarastosta. Samaan aikaan uutisointi levy-yhtiöiden myyntivoiton kaventumisesta toistuu toistumistaan.

Kun Helsingin Sanomien artikkeli tuntuu selkeästi bisnesvetoiselta, HelMet-uutinen pohjaa lopulta hyvin dokumentoituun sisältöön. Lainauksen kasvu mitataan toki bisnekseenkin soveltuvin prosentein, mutta HelMet-musiikkivarastolla on mahdotonta tehdä bisnestä. Vantaan Tikkurilassa sijaitseva musiikin tyyssija – jota kutsutaan myös nimellä Saundiholvi – on mitä riemastuttavin esimerkki siitä, että kirjaston tulee vastakin keskittyä sisältöihin, niiden löydettävyyteen ja saatavuuteen. Mikä parasta, HelMet-asiakkaat eivät joudu maksamaan varaamistaan varastoaarteista lainkaan varausmaksua. Hyvällä palvelulla on ansaittua kysyntää.

* * *

Entä miten sujuu vauhtiin päässeen fuusiodiggarin musiikinkulutus? Kirjaston asiakkaana olen enemmän kuin tyytyväinen. Edellä mainitun ECM Recordsin tuotantoa on Vaskin verkkokirjaston listauksen mukaan lukien yli 900 viitettä. Tähän tarjontaan eivät striimauspalveluiden tuottajat pysty.

Seuraavaksi pitää varata aikaa, käydä kirjastokokoelmien ääreen – ja laittaa levy soimaan.

Tuomas Pelttari

Lue lisää:
Mitä musiikkia Spotifyssa ei ole? Musiikkilistaukseen artikkelista Spotifysta puuttuvat levyt.

 

Antti Erkkilä – musiikkikirjastotyötä Forssan kaupunginkirjastossa

Forssan musiikkikirjastopalvelut voivat hyvin

Antti Erkkilä.

Antti Erkkilä.

Antti Erkkilä johtaa Forssan kirjaston musiikkiosastoa. Vuonna 2014 Forssassa työt aloittanut Erkkilä kertoo monipuolisesta työstään kulttuurikeskuksen ytimessä. Yhteistyö paikallisten kulttuuritoimijoiden kanssa lisääntyy. Erkkilä uudistaa forssalaisille tärkeän musiikkiosaston toimintaa, muttei unohda syvän kokoelman merkitystä.

* * *

– Olen Antti Erkkilä, 26-vuotias musiikkikirjastonhoitaja Turusta. Suoritin kirjastoalan tradenomiopinnot Seinäjoen ammattikorkeakoulussa, josta valmistuin vuonna 2013. Tällä hetkellä täydennän opintojani informaatiotutkimuksen maisteriohjelmassa Tampereen yliopistossa, sen verran mitä töiltäni ja harrastuksiltani ehdin. Aion yhdistellä opiskeluissani kirjastoaiheisten opintojen lisäksi ainakin musiikkiin, digitaalisiin peleihin ja sosiaaliseen mediaan liittyviä opintokokonaisuuksia.

– Olin ensimmäisen kerran kirjastossa töissä kesällä 2011, Säkylän kunnankirjastossa. Tunsin valinneeni itselleni sopivan alan. Sen jälkeen olen ollut työharjoittelussa Lapuan kirjastossa, kahtena kesänä sijaistamassa Porin kirjastossa ja siviilipalveluksessa Turun pääkirjaston musiikkiosastolla. Terveisiä vaan kaikille entisille työkavereille!

– Olen ollut ensimmäisessä vakituisessa työsuhteessani Forssan kaupunginkirjastossa musiikkiosaston osastonjohtajana reilun puolen vuoden ajan. Vastaan työssäni Forssan kirjaston musiikkikokoelmista kokonaisuudessaan, sekä kaikesta muustakin musiikkiin liittyvästä toiminnasta, kuten soittohuoneesta, musiikin tietopalvelusta ja kirjastossa järjestettävistä musiikkitapahtumista. Perustyöhön kuuluvat tehtävät alkavat olla pikku hiljaa hallussa, ja nyt seuraavaksi olisi tarkoitus alkaa miettimään mahdollisia uusia musiikillisia kehityssuuntia Forssan kirjastossa.

Miten olet viihtynyt uudessa työssäsi?

– Työ on mukavaa ja todella monipuolista. Osastoa on johdettu ammattitaitoisesti jo pitkään ennen minun tuloani, joten suuria muutoksia tai perustoimintoihin liittyvää kehitystyötä ei ole juurikaan tarvinnut tehdä. Musiikkikirjastotyön lisäksi olen saanut hoitaakseni kirjaston digitaaliseen pelaamiseen liittyvät tehtävät, kuten aineistohankinnan. Saimme juuri hankerahoituksen pelikonsoleiden hankintaan Forssan kirjastolle, ja sen suunnittelu olisi edessä tässä kevään aikana. Musiikki- ja peliasioiden lisäksi olen ollut tiiviisti mukana uuden kirjastojärjestelmän hankintaprosessissa.

Forssan kirjaston musiikkiosastoa.– Työhöni tuo lisähaastetta se, että olen ainoa musiikkiaineistoihin erikoistunut kirjastonhoitaja Louna-kirjastojen kimpassa. Jos eteen tulee haastavia musiikillisia luettelointi- tai tietopalvelutilanteita, niin neuvoa ei välttämättä löydy organisaation sisältä. Tämä on toisaalta ollut myös erittäin kehittävää ammatillisessa mielessä. Ja apua saa onneksi tarvittaessa musiikkikirjastokollegoilta ympäri Suomen.

Millainen kirjasto forssalaisilla on? 

– Kirjasto on osa Wahren-keskusta, joka on kaupungin kulttuuri- ja koulutuskeskittymä. Samassa pihapiirissä sijaitsevat kuvataidekoulu, musiikkiopisto, Wahren-opisto ja Forssan museo. Kirjasto palvelee forssalaisia pääosin melko perinteisin keinoin, eli tarjoamalla laadukasta aineistoa ilmaiseksi kaikille sitä tarvitseville. Kirjasto järjestää tapahtumia, jotka keskittyvät yleensä kirjallisuuteen tai musiikkiin. Lisäksi lapsille järjestetään paljon tapahtumia yhteistyössä muiden Wahren-keskuksen yksiköiden kanssa. Perinteisten toimintamuotojen lisäksi kirjasto on alkanut panostaa myös sosiaaliseen mediaan, verkkosivujen sisältöön sekä e-aineistojen hankintaan ja niistä tiedottamiseen.

* * *

Miten musiikki on esillä kirjastossa? 

– Musiikkiosasto sijaitsee näkyvästi keskellä aikuisten kokoelma-aluetta. Kokoelmissa Forssan kirjaston CD-kokoelman esillepanoa.on noin 9 500 CD-äänitettä, 4 500 nuottia ja partituuria, 1 400 musiikkiaiheista kirjaa sekä 300 DVD- ja Blu-ray-julkaisua. Forssan kirjaston musiikkikokoelmat ovat siis poikkeuksellisen laajat kaupungin asukaslukuun nähden. Muihin asukasmäärältään samankokoisiin paikkakuntiin verratessa musiikkiäänitteitä ja nuotteja saattaa olla kokoelmissa jopa tuplamäärä.

– Myös musiikin hankinta- ja lainausluvut ovat asukaslukuun suhteutettuna keskimääräistä korkeammat. Kokoelma on paitsi laaja, myös erittäin tasokas ja monipuolinen. Kiitos siitä kuuluu edeltäjälleni Maija Allénille. Olen jatkanut näiden kriteerien painottamista aineistonhankinnassa, välttäen sortumasta ainoastaan hetkellisesti hyvin kiertävän aineiston hankintaan. Pienen kaupungin musiikkikirjastolla on siinäkin mielessä erityinen asema, että Forssassa ei ole ollenkaan ns. erikoislevykauppaa. Musiikkikirjasto on kaupungin ainoa paikka, mistä on saatavissa vähänkin marginaalisempaa musiikkia CD-muodossa.

Musiikin näyttelykonsepti Näitä levyjä et löydä Spotifysta on sinun ideasi. Aiheesta on esillepanoja jo useassa kirjastossa. Miten Forssassa?

– Näyttely on ollut hyvä tapa tuoda esille verkkomusiikin ja fyysisten äänitteiden Näitä levyjä et löydä Spotifysta esillä Forssan kirjastossa.eroavaisuuksia. Forssassa levyjä on lähtenyt hyvin lainaan. Uusia Spotifysta puuttuvia levytyksiä tulee vastaan aina aika ajoin, ja pyrin pitämään näyttelyn levyvalikoiman elävänä. Jossain vaiheessa varmasti vaihdan näyttelyn johonkin toiseen, mutta toistaiseksi sillä on kysyntää.

Miten Forssan kirjasto toimii verkossa?

– Forssan kirjasto on Facebookissa ja Instagramissa (@forssankirjasto). Musiiikki on pääosin esillä Facebookin puolella, Instagramissa keskitytään enemmän lasten- ja nuortenosastoon. Facebookin musiikkiaiheiset päivitykset ovat pitäneet sisällään mm. kuvia osaston näyttelyistä, linkkejä ajankohtaisiin musiikkiaiheisiin uutisiin sekä tiedotusta musiikkitapahtumista. Olen pyrkinyt liittämään kirjaston fyysiset kokoelmat osaksi sosiaalisen median päivityksiä, esimerkiksi luomalla päivitykseen linkin aineiston saatavuuteen kirjastoissa, tai lisäämällä siihen kuvan kirjaston tiloista tai aineistosta.

– Somen lisäksi musiikki on esillä myös kirjaston kotisivuilla. Sivusto on uudistunut kokonaan kevään 2015 aikana. Niiltä löytyy Louna-kirjastojen musiikkipalveluiden perustietojen lisäksi linkkiosio Poimintoja musiikkimaailmasta, jonne keräilen kiinnostavia verkkojuttuja ja muuten vaan ajankohtaisia uutisia. Näihinkin pyrin liittämään kirjaston tarjonnan mukaan lisäämällä linkin aineistotietokantaan.

– Musiikkiuutuuksia-osiosta löytyy PDF-muotoisen uutuusluettelon lisäksi Spotify-soittolista, jota päivitän aina kun kirjastolle saapuu uutta lainattavaa. Näiden lisäksi sivuille on listattu mielenkiintoisia musiikin verkkolehtiä ja blogeja, verkkosivustoja jotka tarjoavat nuotti- ja tabulatuuriaineistoa vapaasti sekä musiikin tiedonhaussa hyödyllisiä verkkopalveluja.

Miten paljon musiikkia hankitaan?

– Musiikkiäänitteitä on viime vuosina hankittu vajaan 600 kappaleen vuosivauhdilla ja nuottikokoelma on kasvanut vuosittain yli sadalla nimekkeellä. Musiikkiaiheisia DVD- ja Blu-ray-levyjä on hankittu yleensä muutamia kymmeniä kappaleita vuodessa. Hankintaluvut ovat Forssassa asukasmäärään suhteutettuna melko korkeat, ja kysyntäkin on hyvä.

– Lounais-Hämeen musiikkiopisto sijaitsee fyysisesti samalla alueella kuin kirjastomme, ja tämä vaikuttaa erityisesti nuottien ja soitonoppaiden hankinta- ja lainausmääriin. Levyjä lainataan paljon suhteessa Forssan asukaslukuun, ja striimauspalvelu Naxos Music Libraryn käyttökin on melko vilkasta. Pyrimme hankkimaan laajasti uutuuslevyjä, koska kysyntää on paljon. Laajamittaiseen levyjen varastointiin emme ole ryhtyneet, vaikka Suomessa ei olekaan kansallinen CD-varastointi aivan parhaassa mallissa. Parannusta odotellessa tähän asiaan.

* * *

Millaista paikallinen musiikkielämä on?

– Asun ainakin vielä toistaiseksi Turussa, joten kirjaston ulkopuolinen Forssa on jäänyt itseltäni osin hieman pimentoon. Musiikkitapahtumissa olen ehtinyt jonkin verran käydä. Klassisen musiikin konserttien lisäksi täällä järjestetään esimerkiksi jokavuotinen Tyykijazz-tapahtuma, puistokonsertti Forssa Unplugged ja uutuutena on kuukausittain legendaarisen Ravintola Sävelen tiloissa järjestettävä Vox-klubi, jossa ensimmäisenä esiintyjänä on 22-Pistepirkko. Toukokuussa Sävelessä nähdään Kauko Röyhkä ja Tiisu.

Miten uudistat Forssan kirjaston musiikkitarjontaa?

– Ensi keväästä alkaen olisi tarkoitus järjestää useammin keikkoja ja konsertteja kirjaston tiloissa. Seuraava musiikkitapahtuma on Akkajee-kansanmusiikkiduon konsertti 17.4. Muitakin musiikkiaiheisia tapahtumia, kuten luentoja tai työpajoja olisi mukava järjestää. Kirjaston soittohuoneessa on ollut pystypiano jo kauan, ja sinne on juuri hankittu akustinen kitara asiakkaiden soitettavaksi kirjastossa. Lainattava Ukulele-paketti on myös suunnitelmissa, ja näillä näkymin se toteutetaan ensi syksynä. Äänitepuolella olen alkanut kerätä pientä varastoa ns. klassikkolevyistä, jotka eivät kuitenkaan kierrä erityisen aktiivisesti. Näin osastolla oleva levykokoelma pysyy tuoreempana, ja osa vanhoista levyistä saadaan myös pidettyä lainauskierrossa mukana.

* * *

Miten paljon kulutat itse musiikkia?

– Lähes kaiken kuuntelemani musiikin toistan fyysisten tallenteiden avulla, ja käytän CD-soitin Forssan kirjastossa.aktiivisesti sekä Forssan että Turun kirjastojen levykokoelmia. Työmatkoilla soivat kirjasto-CD:t, kotona levykaupasta hankitut vinyylit. Töissä taas tulee käytettyä netin musiikinkuuntelupalveluita, kuten Deezer, SoundCloud, Bandcamp ja YouTube, muutamia mainitakseni. Nämä ovat erityisen käteviä kirjaston levyhankintoja tehdessä, mutta parhaimman ja kokonaisvaltaisimman kuuntelukokemuksen saa mielestäni fyysisiltä äänitteiltä.

Teet myös itse musiikkia. Millaista?

– Soitan bassoa Karoliina Kuutio -nimisen artistin kanssa. Ystäväni tekee musiikin ja minä sovitan siihen basso-osuudet päälle. Musiikki on vahvasti lauluun ja pianoon nojaavaa, unenomaista maalailua. Asiasanoista käyttäisin ehä seuraavia: popmusiikki, elektroninen populaarimusiikki sekä laulaja-lauluntekijät. Kävimme juuri studiossa äänittämässä muutaman kappaleen, mutta ne ovat vielä miksausvaiheessa. Ne ilmestynevät piakkoin Karoliina Kuution SoundCloud-sivulle, josta löytyy tällä hetkellä pari vanhempaa demoäänitettä.

Kuvat: Maija Pietilä.

Tuomas Pelttari, toim.

Musiikkikirjastojen äänitetarjonta vastaa tarpeeseen

Kirjastolehti 1/2015 oli teemanumero Musiikki & Media.Kirjastolehti 1/2015 nosti esiin yleisten kirjastojen musiikkipalveluita teemanumerossa Musiikki & Media. Lehdessä käsitellään ansiokkaasti musiikkikirjastopalveluiden käyttöä, tarvetta, kehittämistä ja palvelun vaatimaa uutta tilaa. Musiikkia koskevat jutut ovat täynnä uskoa tulevaisuuteen. Erityisen riemastuttava oli lehden pääkirjoitus Takinkääntäjä.

Pääkirjoituksessa Ira Koivu toteaa näin: ”Aika pian huomasin senkin, ettei Spotifysta saa kaikkea, ei edes maksullisesta versiosta. Eikä saa muuten levykaupoistakaan, jotka myyvät lähinnä uutuuksia, joilla on kaupallista potentiaalia. Kaukopalvelun ansiosta pienenkin kyläkirjaston asiakas voi löytää paitsi kaupalliset menestystuotteet myös harvinaiset levyhelmet. Vaikkapa vinyylinä!”

Koivu tuo napakasti esiin tärkeitä seikkoja. Yksi on tämä: äänitemyynnin lasku vahvistaa musiikkikirjastotoiminnan brändiä, vaikka taskussa kuinka polttelisi esimerkiksi Spotify Premium. Yleisten kirjastojen vastuu musiikin jakelussa korostuu kaupallisen äänitetarjonnan kaventumisen johdosta. Kaupan ahdingosta on tarpeen vetää musiikkikirjastojen puolesta puhuvia johtopäätöksiä, koska äänitteiden kysyntä ei katoa.

Äänitteiden kysyntä näkyy tarjonnassa ja varausjonon pituudessa

Äänitteiden kysyntää voidaan tarkkailla kätevästi varausjonojen kautta. Jos kirjastotarjonta hoidetaan mallikkaasti, kysytyimmänkään musiikkiaineiston jonotus ei kestä loputtomasti. Pääkaupunkiseudun HelMet-kirjastoissa varausjonot pitenivät, koska Helsingin kaupunginkirjaston äänitetarjonnassa oli viime vuonna useiden kuukausien pituinen katkos. Uusien CD-levyjen saapuminen lakkasi sopimuskaupan konkurssin ja kilpailutuksen viivästymisen takia. Helsingin Sanomat kertoi aiheesta tammikuussa 2015.

Asiakkaan näkökulmasta CD-uutuuksien virran pysähtyminen oli todennäköisesti tyrmistyttävää. Monista uutuuslevyistä oli nopeasti noin 150 varausta, jopa enemmän. Tällaiset luvut ovat pääkaupunkiseudun HelMet-alueellakin poikkeuksellisia. Esimerkistä käy CD yhtyeeltä Haloo Helsinki! Levystä Kiitos ei ole kirosana on helmikuun 2015 lopussa 166 HelMet-asiakkaan varausta – vain yksi vähemmän kuin helmikuun alussa. Näin pitkän jonon purku voi olla viedä aikaa jopa yli puoli vuotta.

* * *

Jäin miettimään sitä, mitä numerot lopulta kertovat. Voidaan nähdä, että hankinnan väliaikainenkin katkos tuo nopeasti esiin musiikin kysynnän. Kysynnän korostuminen taas osoittaa kiistatta kirjaston äänitetarjonnan lisäarvon. On hyvä muistaa, että syvien ja täydentyvien musiikkikokoelmien rinnalla tätä lisäarvoa tuottaa myös järjestelmällinen uutuustarjonta.

Numerot kertovat senkin, että musiikin tarve ei lakkaa levykauppojen tai tavaratalotarjonnan katoamisen myötä. Tähän musiikin loppumattomaan tarpeeseen vastaavat myös musiikkikirjastot – silloinkin kun paikallinen kivijalkakauppa lopettaa tai Stockmann lakkaa myymästä levyjä. Kirjasto säilyy kun kauppa katoaa.

Entä mitä tekevät HelMet-kirjastot kun Ira Koivun mainitsema kauppojen ohut musiikkitarjonta uhkaa oheta entisestään? Ne turvaavat kulttuuriulottuvuutta. Viimeistään vuonna 2014 Vantaalla sijaitseva Tikkurilan suuri musiikkivarasto eli Saundiholvi nousi aarreaitan asemaan. Tällä hetkellä yli 74 000 hyvin dokumentoitua musiikkinidettä sisältävä varasto on Suomen suurin yleisen kirjaston musiikkikokoelma. Mikä parasta, myös Saundiholvin aineistoihin tehdyt musiikkivaraukset ovat pääkaupunkiseutulaisille ilmaisia.

Tuomas Pelttari

Asiakkaat tutustuivat HelMet-musiikkivarastoon Tikkurilassa

HelMet-musiikkivaraston ovet olivat avoinna yleisölle 11.12.

Helsinkiläisten kirjastonhoitajien Saundiholviksi nimeämä HelMet-kirjastojen yhteinen musiikkivarasto Tikkurilan kirjaston kellarissa avautui noin kymmenvuotisen toimintansa kunniaksi vähän isommalle joukolle kerrallaan torstaina 11.12.2014. Tarjolla oli tietoa ja elämyksiä, kuten kirjastossa yleensäkin.

Tikkurilan kirjaston ykköskerroksen vastaava Tiina Vallo toivotti melkein 30-henkisen kiinnostuneiden joukon tervetulleeksi. Musiikkivarastossa koko sen olemassaolon ajan työskennellyt Heikki Poroila esitteli varaston historiaa ja arkea painottaen sitä, että varastot ovat elimellinen ja tärkeä osa kirjastojen palvelua, kysymys ei ole suinkaan tarpeettomasta tavarasta. Varaston lainaus on ollut koko sen olemassaolon ajan kasvussa. Kaukolainaus muualle Suomeen näyttää kaksinkertaistuvan vuoteen 2013 verrattuna.

Tikkurilan varaston perustamisen taustalla olivat samat syyt kuin muuallakin maassa: CD-levyille piti saada 2000-luvun alkupuolella lisää tilaa ja helpoiten sitä sai siirtämällä vähemmälle huomiolle jääneitä LP-levyjä pois tieltä. Kun Kuopion Varastokirjasto oli lopettanut musiikkiaineistojen vastaanoton ja käsittelyn, piti etsiä paikallisia ratkaisuja. Pääkaupunkiseudulla saatiin lisäetua siinä, että neljän kaupungin varastointi voitiin toteuttaa yhteen paikkaan.

Musiikkivaraston merkitystä koko HelMetin musiikkipalveluiden osana selvitti  seudullisen musiikkikirjastoryhmä Musahelmien vetäjä Tommi Viitamies Helsingistä.

Musiikkivaraston merkitystä koko HelMetin musiikkipalveluiden osana selvitti seudullisen musiikkikirjastoryhmä Musahelmien vetäjä Tommi Viitamies Helsingistä.

Varasto on hyvää säteilevä loppusijoituspaikka aineistolle, jota syystä tai toisesta ei enää tarvita avohyllyssä. Varastoon kertyy väistämättä paljon kulttuuriaarteita, koska sinne pyritään sijoittamaan vähiin käyneet tai jo alun perinkin harvinaisemmat dokumentit talteen. Saundiholvi ei kuitenkaan ole arkisto eikä museo, vaan elävä osa yleistä kirjastoa. Kaikki kokoelmaan saatu on kiinnostuneiden löydettävissä ja lainattavissa HelMet-tietokannan kautta (luettelo.helmet.fi).

Aivan erityisesti Poroila halusi painottaa kunnollisen luetteloinnin merkitystä varastokokoelman käyttäjille. Kun kokoelmaa ei pääse omin sormin ja silmin selailemaan, täytyy jokainen dokumentti pyrkiä avaamaan mahdollisimman hyvin. Musiikin puolella se tarkoittaa vääjäämättä ihmistyötä, sillä dokumentit eivät itsestään avaudu. Musiikkiaineistot ovat myös kirjallisuutta useammin sisällöltään monimutkaisia ja niiden avaaminen vaatii laajaa musiikin tuntemusta. Musiikin tehokas tiedonhaku edellyttää puolestaan perinteisen HelMet-haun kaltaista monipuolista ja täsmällistä välinettä. Googlaustyylisillä uusilla järjestelmillä ei kerta kaikkiaan pärjätä.

* * *

Alhaalla kellarissa asiakkaat pääsivät tutustumaan tarkemmin sekä varastointiratkaisuihin, resurssikysymyksiin että melkein satavuotiaaseen savikiekkogrammariin, joka soi edelleen hienosti. Vakavan musiikkikirjastoaiheisen esittelyn ja keskustelun lomassa päästiin myös kuulemaan Alec Dangerin akustista keikkaa ja poimimaan löytöjä poistolevyjen joukosta.

Saundiholvin vieraat ihailevat Doris Dayn laulua vuosikymmenten takaa. Vanha  grammari on musiikkivaraston asiakkaalta sama lahja.

Saundiholvin vieraat ihailevat Doris Dayn laulua vuosikymmenten takaa. Vanha grammari on musiikkivaraston asiakkaalta sama lahja.

Avoimien ovien akustisena taiteilijavieraana oli omaa tuotantoaan esittänyt Alec  Danger, jonka EP Empty Town (2013) löytyy myös HelMet-kirjastojen kokoelmasta.

Avoimien ovien akustisena taiteilijavieraana oli omaa tuotantoaan esittänyt Alec Danger, jonka EP Empty Town (2013) löytyy myös HelMet-kirjastojen kokoelmasta.

Kuten arvata saattaa, hyllyjen välissä oltiin tällaisen varaston olemassaoloon perin tyytyväisiä, mutta myös huolenaiheita nousi esiin. Vakituisen varastonhoitajan katoamista vuoden 2015 alusta ihmeteltiin, vaikka kirjastoväen puolelta luvattiin pyrkiä minimoimaan asiakkaille koituvat haitat.

Palvelun hidastumista ei silti voitane välttää, jouduttiin myöntämään. Tärkeintä kuitenkin on, että HelMet-musiikkivarasto on olemassa ja pysyy kansalaisten käytössä, siitä oltiin yhtä mieltä.

Kuvat Heikki Poroila

Tuomas Pelttari, toim.