Rovaniemen musiikkikirjaston uusi ja rento konsepti

Teksti Marko Niemelä
Kuvat Sotamuseo ja Tatu Kantomaa

Intervalli 1/2024 • Artikkelit
Intervalli.fi

Vanhoja valokuvia on kiva katsella. Useimmat eivät ole koskaan tulleet ajatelleeksi, että niitä voidaan tulkita ja avata myös kuuntelemalla. Valokuvat voivat välittää moniaistillisia tunnelmia ja muistoja. Ajatelkaapa vaikka perhealbuminne valokuvia joulunvietoista. Niissä lauletaan, syödään, availlaan paketteja – kuvista välittyy äänimaisemia. Kulttuurintutkimuksessa äänimaisemalla tarkoitetaan mahdollisimman lyhyesti määriteltynä ääniä, joille annetaan kommunikatiivisia merkityksiä.

Rovaniemellä vietettiin lokakuussa 2023 Monitoritalo Mondella perinteistä vanhustenviikkoa kaksipäiväisillä, kaupungin kulttuuripalveluiden järjestämillä vanhusfestareilla. Musiikkikirjasto oli mukana omalla työpajallaan. Vanhojen valokuvien äänet ­-työpajassa näytimme senioreille valokuvia heille tutuista aiheista. Yleisö sai mahdollisuuden muistella, millaisia ääniä lähti muun muassa pajatsosta, lankapuhelimesta ja agraariajan työkaluista. Suosituin kuvakuuntelun kohde oli kuitenkin valokuva presidentti Kekkosesta. Pian yleisöstä alkoi kuulua: ”Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen…”. Se herätti paljon hersyvää naurua, ja ”Urkkia” muisteltiin enemmänkin.

Koska konseptista selvästi tykättiin, päätimme järjestää myöhemmin kirjastolle avoimen kuvakuunteluillan. Kutsuimme mukaan kulttuurisen äänentutkimuksen dosentin, FT Meri Kytön Turun yliopistosta alustamaan äänimaisemien tutkimuksesta sekä toimimaan tilaisuuden kuunteluoppaana. Pyysimme lisäksi esityksen elävoittämiseksi mukaan Rovaniemen kaupungin viralliset rytmimuusikot, Kunnan Pojat. Rento ja kevyt tilaisuus oli menestys. Palaute oli suorastaan ylistävää.

Kunnan Pojat – Rovaniemen viralliset rytmimuusikot • Jari Karjalainen, Hannu Raudaskoski, Jaakko Niemi. Kuva: Tatu Kantomaa

Kuvien pintarakenteen takaa saattaa avautua yllättävän paljon asioita. Valokuvista välittyvät äänimuistot saattavat nostaa esiin herkkiä tunteita ja jo unohdettuja muistoja. Esimerkiksi valokuva isoäidistä voi tuoda mieleen hänen nauravaisen puheäänensä ja yhtäkkiä mieleen pulpahtaa mummolan kaappikellon loputon tikitys.

Valokuvia ei toisin sanoen ainoastaan katsota, vaan mukana on aina myös subjektiivinen tulkinta. Oikeastaan valokuva ei ole kuva todellisuudesta vaan todellisuuden representaatio eli kohdettaan epäsuorasti esittävä ja merkityksiä rakentava otos. Valokuvien ontologiaa, sen kuvallisuuden katsomista ja näkemistä on pohdittu paljon valokuvatutkimuksen ja filosofian piirissä. Valokuva on maisema: mitä valokuvista koemme, ei edes ole itse kuvassa, vaan mielessämme ja mielikuvissamme.

Kun valokuvia katsellaan yhdessä, tulkinta laventuu ja houkuttelee pohtimaan, millainen todellisuus kaikessa värikkyydessään voi mustavalkoistenkin kuvien takana olla. Valokuvan merkitykset rakentuvat sellaisissa ympäristöissä, joissa sitä tulkitaan, kuten vaikkapa kirjaston kuvakuunteluilloissa. Valokuvien voima piilee nimenomaan sen aikaansaamassa vuorovaikutteisessa tunne-elämyksessä, ei välttämättä pelkästään sen visuaalisessa esteettisyydessä.

Seuraava askel on järjestää valokuvien kuunteluilta yhdessä Lapin maakuntamuseon kanssa. Lisäksi ajatuksena on käydä esittelemässä konseptia Lapin ja miksei myös muuallakin yleisissä kirjastoissa.

Marko Niemelä

Kirjallisuutta
• Kytö, Meri (2013) Kotiin kuuluvaa – yksityisen ja yhteisen kaupunkiäänitilan risteymät. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto
• Niemelä, Marko (2016) Ääniä kuvassa? Iikka Paavalniemen valokuvan mikrohistoriallinen tulkinta. Teoksessa Äänimaisemissa – Kalevalaseuran vuosikirja 95 Toimittaneet Helmi Järviluoma & Ulla Piela. Helsinki: SKS
• Salmi, Hannu (2002) Onko tuoksuilla ja äänillä menneisyys? Aistien historia tutkimuskohteena. Teoksessa Kulttuurihistoria. Johdatus tutkimukseen Toimittaneet Kari Immonen & Maarit Leskelä-Kärki. Helsinki: SKS

Intervalli 1/2024. Kannessa 45-vuotiaan Musiikkikirjastoyhdistyksen juhlaseminaarin osallistujia Metson Lehmus-salissa 26.4.2024.
Kuva 📷 Juhani Koivisto