Veikko Rajanen ja Coil • Oma levyhylly

Sarjassa Oma Levyhylly avataan kirjaston ystävien fanituksen kohteita

Oma Levyhylly 1 • Janne Juurinen ja Organ
Oma Levyhylly 3 • Riitta Taarasti ja erään viikonlopun soundtrack

Musiikkifani Veikko Rajanen on ollut kirjastojen ystävä jo lapsena. Musiikkirjastot.fi:n haastattelussa Rajanen kertoo musiikista ja kirjastojen merkityksestä. Omasta levyhyllystä Rajanen nostaa esille Coil-yhtyeen, joka tunnetaan kokeellisesta populaarimusiikkiotteestaan.

Veikko Rajanen soittaa mm. bändeissä Kova Totuus ja Sickness, ja tekee kokeellista musiikkia projekteissa The New Boyfriends ja Fricsvel. Sooloprojektin nimi on Mogao. Rajanen on työssä turkulaisessa 8raita-levykaupassa.

Veikko Rajanen ja Coil-albumi Musick To Play In The Dark.
Veikko Rajanen ja Coil-albumi Musick To Play In The Dark.

Veikko Rajanen
Oma Levyhylly • Osa 2

Millainen on suhteesi musiikkikirjastoon? Mistä musiikki-innostuksesi alun perin alkoi?

– Lämmin suhde. Suhteellisen pitkästä levykauppa urastani johtuen olen tosin äänilevyjen ympäröimänä sekä töissä että kotona, joten nykyisin lainailen musiikkikirjastosta suurimmaksi osaksi kirjoja. Levyjen lisäksi olen suuri kirjojen ystävä, eli vaikka kaikki informaatio löytyykin nykyään netistä, niin itse luen edelleen biografiat ja muun musiikin tutkimukseen liittyvät jutut mieluummin kirjoista aina kun mahdollista.

– Olen syntynyt vuonna 1984 ja perheessämme on käyty kirjastoissa melkein niin kauan kuin muistan. Kauan ennen kuin olin oppinut edes lukemaan. Muistan vielä ajat kun musiikkikirjastoista pystyi lainaamaan C-kasetteja! Tarkkaa aikaa musiikista innostumiselle en pysty sanomaan, mutta sekin tapahtui jossain määrin todella varhaisessa iässä. Muistikuvia löytyy kun ihmettelin kotoamme löytyviä vinyylilevyjä ja niiden kansikuvitusta. Kuuntelin musiikkia läpi ala-asteen ja vuosi 1995 taisin todeta itselleni, että musiikki on hienoimpia asioita mitä maailmassa on. Samana vuonna aloitin skeittaamisen ja sen kautta kuvioihin tuli tietenkin skeittifilmit. Niiden ohella nimenomaan musiikkikirjastosta tuli tärkein paikka jossa sivistin itseäni. 

– Oulussa asuessani ja ammattikoulussa – joka oli keskustassa – opiskellessani kävin koulun jälkeen useita kertoja viikossa Oulun kaupunginkirjaston musiikkiosastolla lainaamassa CD-levyjä. Sitä kautta löysin lukemattomia bändejä ja itselleni uusia musagenrejä joita diggailen edelleenkin. Tärkeimpänä varmaan proge, taiderock, ambient, jazz ja kaikenlainen “pörinärock” eli stoner ja doom-metallit. Muistelen edelleen lämmöllä miten käsittämättömän hyvin kuratoitu kyseinen musiikkikirjasto oli jo 2000-luvun alussa. Samaan aikaan luin myös paljon sieltä löytyviä artistien elämäkertoja. Ja tottakai jos luin vaikkapa Björkistä kertovaa kirjaa, niin seuraavana päivänä kävin lainaamassa läjän Björkin levyjä ja muita kirjassa mainittuja artisteja.

– Vanhoja on aina mukava muistella ja voisin höpöttää pelkästään tästäkin aiheesta novellin verran asiaa, mutta säästetään lukijoiden hermoja ja siirrytään eteenpäin. Sen haluan kuitenkin sanoa, että musiikkikirjastot tekevät erittäin tärkeää kulttuurityötä ja arkistointia ja maailma ilman niitä olisi todella ankea paikka. Turun musiikkikirjastossa on tällä hetkellä todella hyvät valikoimat ja lukemattomia levyjä joiden kohdalla koin aitoja vau!-elämyksiä hyllyjä plärätessä. Olen päässyt suosittelemaan sielläkin eräälle kaverilleni monia kymmeniä ambient ja kokeellisen musan levyjä kun hän kysyi mitä kannattaisi lainata. Toivottavasti valikoimaa laajennetaan vielä entisestäänkin ja kirjastot panostavat äänilevyihin tulevaisuudessakin. Mitä informaatioon ja sivistykseen tulee, niin silloin on hyvä lainata erään länsinaapurimme kitarasankarin legendaarista “more is more!” lausahdusta.

Sinut tunnetaan asiakaspalvelijana erinomaisista musiikkitiedoista. Millainen musiikinkuluttaja olet?

– Kiitos! Omaa musiikin kulutustani voisi varmaan kuvailla vähintäänkin… intohimoiseksi, haha! Kuuntelen suurimman osan hereilläoloajastani musiikkia joko kotona, töissä, töihin mennessä ja sieltä tullessa, kävelyllä ollessa ja itseasiassa kuuntelen musiikkia monesti myös nukkuessani. Nukahdan melkein joka ilta korvalaput korvilla jonkun levyn tahtiin ja viikonloppuisin päiväunien taustalla soi myös melkein aina joku levy. En tiedä miten terveeltä moinen meininki kuulostaa, mutta olen jo sujut sen asian kanssa, että tällaista tämä tulee olemaan omalla kohdallani aina. Ainoa paikka jossa nautiskelen välillä totaalisesta hiljaisuudesta on mökki, mutta siellä saa myös vastapainoksi luukuttaa musiikkia niin lujalla kuin haluaa! Luonnossa ollessa en myöskään yleensä kuuntele musiikkia, vaan keskityn ympäristön ääniin.

– Kuuntelutottumuksissa tietyt artistit ja genret pitävät pintansa vuodesta toiseen, mutta itselleni on tärkeä löytää koko ajan jotain uutta ja mielenkiintoista. Levyjä tulee ostettua edelleen tasaiseen tahtiin, mutta olen oppinut myös luopumaan niistä levyistä joita ei tule kuunneltua. Saan edelleen hyvän fiiliksen siitä kun työpaikallani 8raidassa joku käytetty (ja uusi) levy menee selvästi rakastavaan uuteen kotiin. Sen verran kauan olen alalla ollut, että harvemmin tulee enää ns. syötyä kuormasta. 

Valitsit omasta levyhyllystäsi esittelyyn Coil-yhtyeen. Miten tutustuit Coiliin?

– Jälleen kerran vaikea sanoa tarkkaa vuotta, mutta olisiko ollut jotain 2003 tai 2004 kun innostuin kunnolla ambientista ja dark ambientista. Tämä oli aikaa kun minullakin alkoi olla melko säännöllinen pääsy internettiin ja jälleen kerran syyttävä sormi osoittaa kohti Turkua ja Kuolleen Musiikin Yhdistyksen, eli KMY:n nettisivuja. Heidän sivuiltaan ahmin levyarvosteluja ja yleistä tietoa kaikenlaisesta kokeellisemmasta musiikista; ambientista industrialiin ja folkista noiseen. Aika pian sen jälkeen selvisi, että Oulusta löytyi muitakin samanhenkisiä ihmisiä ja aluksi kuuntelin mm. Cold Meat Industryn dark ambient kamoja, paikallisen Aural Hypnox levy-yhtiön juttuja, Norjalaisen Ulverin elektronisen kauden levyjä sekä Current 93:a. Lähinnä niitä artisteja joiden levyjä sattui silloin saamaan milloin mistäkin distrosta tai levykaupoista. Olen aina ollut kiinnostunut kaikesta hieman mystisemmistä, haastavammista ja ylipäätänsä esoteerisista asioista musiikissa, kirjoissa ja elokuvissa, joten hämärän ambient musiikin löytäminen tuntui siltä kuin se olisi minulle räätälöity. 

Coil oli nimi joka tuli vastaan vähän väliä, mutta siihen aikaan se tuntui todella mystiseltä ja kaukaiselta. Olin kuullut heidän musiikkiaan vain pieniä pätkiä netistä ja vaikeasti saatavilla olevat levyt herättivät samaan aikaan ärsytystä sekä lisäsivät vain mielenkiintoa bändiä kohtaan. Sitten vihdoin löysin paikallisesta Äxästä Coilin CD:n Live Two ja se piti ostaa välittömästi. 

– Valitsin Coilin tähän artikkeliin koska se on edelleen bändi joka ns. “keeps on giving” kaikkien näiden vuosien jälkeen. Voisin sanoa, että varmaan top-5 kaikkien aikojen tärkeimpiä yhtyeitä itselleni. Coililla on ollut myös yllättävän iso vaikutus populaarikulttuurissakin vaikka se on onnistunut olemaan samalla tyyliinsä sopivasti samaan aikaan myös pimennossa. Esimerkiksi toinen toinen perustajajäsen Peter Christopherson – bändin toinen primus motor oli John “Jhonn” Balance – kuului Hipgnosis taiteilijaporukkaan, mikä loi levynkansia mm. Pink Floydille, Led Zeppelinille ja Black Sabbathille. Christopherson ohjasi myös musiikkivideoita Van Halenille, Rage Against The Machinelle ja Sepulturalle. 

– Näin internet-aikakautena en ala kirjoittamaan bändin pitkää historiikkia sen tarkemmin ja yleishyödyllinen (nippeli)tieto löytyy Wikipediasta.

Mitä Coilin musiikkikonseptit ja visuaalisuus sinulle merkitsevät? 

– Olin kuunnellut jo vuosia monia bändejä joita Coil listaa vaikuttajikseen (mm. Velvet Underground, Tangerine Dream, Can, Leonard Cohen) ennen kuin olin tietoinen Coilista ylipäätänsä, joten Coilin löydettyäni jatkumo tuntui loogiselta ja merkitykselliseltä. 

– Coil oli hyvin pitkälti industrial-legenda Throbbing Gristlen jälkeläisbändi. Throbbing Gristle oli jo aikaisemmin hylännyt jopa vapaamielisenä pidetyn punk musiikin raamit omalla performanssitaiteen ja kakofonisen metelin yhdistelmällä ja nykyisin bändiä pidetään joidenkin tahojen mielestä ensimmäisenä “virallisena” industrial yhtyeenä. Itselleni Coil edustaa ajatusmaailmaltaan ja teemoiltaan vapautta. Vapautta saada olla rehellisesti ja avoimesti sitä mitä edustat. Vapautta tutkia ja kokea erilaisia asioita ja laajentaa ajatusmaailmaasi niin paljon kuin mahdollista. Coil toimi aina taide edellä ja elivät myös itse niitä asioita joista lauloivat. Rahaa tuli aina vähän jostain, mutta kaupallista menestystä ei, ja sitä ei varmasti haettukaan. Bändi alkoi myös keikkailemaan ja kiertämään kunnolla vasta aivan uransa loppupuolella. Soittivat jopa yhden keikan Suomessa Tavastia klubilla vuonna 2002. Siellä en valitettavasti ollut itse paikalla.

– Olin kiinnostunut jo melko varhaisessa vaiheessa elämääni surrealistisesta taiteesta ja kaikenlaisesta “oudosta”, joten jälleen kerran jatkumo Coilin ulkomusiikillisiin vaikuttajiin tutustuessa tuntui loogiselta. Ja merkitykselliseltä. Coilin kautta myös innostuin myös lopullisesti monista esoteerisista taiteilijoista ja kirjailijoista, kuten kuvataiteilija Austin Osman Sparesta sekä maagikko Aleister Crowleysta ja muista näihin liittyvien virtausten asioista. Tämän jälkeen tuntui kuin elämässäni olisi auennut aivan uusi luku, mutta nämä ovat kuitenkin sen verran henkilökohtaisia asioita, että ei niistä sen enempää tämän artikkelin yhteydessä.

Veikko Rajasen
Coil 1–7

– Näillä levyillä on hyvä aloittaa bändiin tutustuminen jos minulta kysytään ja sen jälkeen on hyvä lähteä laajentamaan repertuaaria. Coililta löytyy useita hienoja EP ja sivuraide -julkaisuja jotka ovat myös aivan relevanttia kamaa. Painotan edelleen, että Coilia jos mitä kannattaa kuunnella korvalapuilla!

– Coilin levyjä on alettu painamaan viime vuosien aikana uudestaan ja monien klassikoiden saanti on tällä hetkellä suhteellisen helppoa ihan levykauppojenkin kautta.

– Jos katsoo Coilin todella laajaa diskografiaa, niin sen äärellä meinasi mennä sormi suuhun ensimmäistä kertaa. Loppujen lopuksi täyspitkiä albumeita bändillä on noin 18 kappaletta riippuen miten kukin asian laskee. Tällainen epämääräisyys on juurikin yksi osa bändin viehätystä! Valitsin tähän omasta mielestäni tärkeimmät levytykset, jotka antavat suurinpiirtein monipuolisimman kuvan siitä mitä kaikkea Coil teki musiikillisesti.

1.
Scatology | 1984

– Coilin debyyttialbumi on tietenkin pakko mainita ensimmäisenä. Scatology edustaa varmaan eniten aikansa industrial musiikkia raskaine ja jopa tanssittavine biitteineen, mutta on mukana pari rauhallisempaakin raitaa kuten upea ’At The Heart Of It All’. Kollaasimainen ja surrealistinen kokonaisuus.

Scatology

2.
Horse Rotorvator | 1986

– Studioalbumilla Horse Rotorvator liikutaan musiikillisesti vielä suurinpiirtein samoissa maisemissa kuin debyytillä, mutta “oma saundi” ja visio alkaa löytyä vielä selkeämmin. Tunnetuin kappale tältä levyltä on varmasti elokuvaohjaaja Pier Paolo Pasolinin murhasta kertova, synkeä ’Ostia (The Death of Pasolini)’ joka voisi olla kuin elektroninen Nick Cave & The Bad Seeds -biisi. Levyltä löytyy myös Leonard Cohen -koveri ’Who By Fire’.

3.
Love’s Secret Domain | 1991

– Kolmatta studioalbumia voisi kuvailla pähkinänkuoressa Coil goes acid-house. Saundillisesti hieman kevyempää ja syntikka/samplerivoittoisempaa kuin kaksi ensimmäistä albumia, mutta siitä huolimatta todella vinksahtanutta ja psykedeelistä kamaa, jossa tapahtuu vaikka ja mitä. ’Things Happen’ -kappaleesta tulee paikoittain mieleen jopa The Residents, joka oli yksi isoista vaikuttajista Coilille.

4.
Musick To Play In The Dark Dark | 1999

– Tämä on minulle SE Coil albumi ja suosikkini koko diskografiasta jos olisi pakko valita vain yksi levy. Jo pelkkä albumin nimi on erittäin voimakas viesti kaikessa suorasukaisuudessaan. Tältä levyltä ei tanssirytmejä löydy vaan kuulija kelluu elektronisessa vedessä täydenkuun alla. Levyn avaava ’Are you shivering?’ määrittää levyn yöllistä tunnelmaa täydellisesti. ’Red Birds Will Fly Out Of The East And Destroy Paris In A Night’ on Coilin suorin tribuutti saksalaiselle “Kosmische” musiikille ja tämän biisin Tangerine Dream ja Klaus Schulze vaikutteita ei voi kieltää.

– ’Red Queen’ on Coilin versio lounge jazzista, Broccoli muistuttaa syödä salaattia ja varsinkin parsakaalisi! ’Strange Birds’ nimensä mukaisesti kollaasimainen teos lintujen laulua ja syntikkaa. Levyn päättävä The Dreamer Is Still Asleep’ on ehkäpä levyn klassisinta Coilia ja hieno rauhallinen päätös levylle.

– Suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan levyä korvalapuilla. Pimeässä tottakai! Yksi kaikkien aikojen suosikkilevyjäni yli genrerajojen. “This is moon music. In the light of the moon…”

6.
Musick To Play In The Dark² | 2000

Musick To Play In The Dark vol. 2 julkaistiin vuonna 2000 ja se on myös hieno albumi. Kansitaide ja musiikki liikkuu hyvin pitkälti samoissa maisemissa kuin vol 1.:ssä, mutta minun mielestäni se ei pääse aivan samalle tasolle vaikuttavuudessaan. Ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen levy joka tapauksessa.

7.
The Ape Of Naples | 2005

– Coilin viimeiseksi jääneen studioalbumin avaava ’Fire Of The Mind’ on yksi bändin isoimpia “hittejä” ja ’The Last Amethyst Deceiver’ tunnetaan myös monista eri versioistaan. En tiedä oliko bändillä aavistuksia häämöttävästä lopusta, mutta tällä albumilla on kautta linjan haikean surumielinen tunnelma. ’Cold Cellin’ sanoitukset ovat suora käännös kristillisestä kuolemaantuomitun rukouksesta.

– Levyn päättävä ’Going Up’ kuulostaa gospelhymniltä jossa lopulta päästään rauhaan jonnekkin tuonpuoliseen, mutta sanoitukset kertovat tavaratalon eri kerroksista löytyvistä osastoista ja tavaroista mitä sieltä löytyy. Tässä vaiheessa pitääkin mainita, että musta huumori oli erittäin iso osa bändiä aivan alusta saakka ja sitä on viljelty jokaiselle levylle vaikka pintapuolisesti voisi luulla, että nämä kaverit eivät paljoa nauraneet.

Kokeellinen musiikki on mielenkiintoista läpikäytävää. Mitä uutta olet löytänyt Coilin kautta?

– Ehkäpä ainoa merkittävä artisti minkä löysin nimenomaan Coilin kautta on kosmisen jazzin legenda Sun Ra joka sitten kolahtikin lujaa! Kokeellinen musiikki on kulkenut mukanani kuitenkin ennen kuin omistin yhtäkään Coilin varsinaista levyä. Asian voisi ennemminkin kääntää niin päin, että monet kuuntelemani uudemmat experimental artistit ja bändit ovat myös ottaneet vaikutteensa Coilista.

– Kokeellinen musiikki onkin nimenomaan mielenkiintoista, ja se on ollut itselleni tärkeää niin musiikissa kuin elokuvissa sekä kuvataiteessa. Minulle on aina ollut tärkeää itsensä haastaminen ja kokeellisempi musiikki monissa eri muodoissaan ja genreissään kestää paremmin kuuntelua kuin valmiiksi pureksittu pop muottiin menevä musiikki, josta voi monesti tietää biisin ensimmäistä kertaa kuullessa, että mikä osa seuraavaksi tulee. Mutta toki kuuntelen edelleen myös todella paljon ns. tavallistakin musiikkia ja olen hyvien biisien suuri ystävä! Voin aivan hyvin kuunnella saman päivän aikana harsh noisea, jazzia tai freejazzia, modernia klasaria ja niiden lisäksi countrya, poppia ja ihan klassisinta aikuisrokkia. 

– Kukin saa pitää mistä pitää, mutta sen verran pakko saarnata edes vähän näin lopuksi, että yleisin itsensä asettama este monille tuntuu olevan väite: “en kuuntele klassista/jazzia/kokeellista tai mitä tahansa edes hieman ‘haastavampaa’ musiikkia koska en tajua siitä mitään..” Siihen ei voi sanoa kuin että taiteesta ei tarvitsekaan aina “tajuta” jotain siitä nauttiakseen! Pienen pienikin mielenkiinnon kipinä, joka saa taiteen kokijan palaamaan jonkin abstraktimman asian äärelle, voi avata oikealla hetkellä elämää mullistavia ovia pään sisällä ja saada ajatukset heittämään kuperkeikkaa. Juuri tätä Coil edustaa minulle!

– Kiitos haastattelusta Tuomas ja kiitos käänteentekevästä musiikista Geoffrey Nigel Laurence Rushton (1962–2004) ja Peter Martin Christopherson (1955–2010).

Rajalasen Coil-kokoelmaa heinäkuussa 2022.
Rajasen Coil-kokoelmaa heinäkuussa 2022.

Aiheeseen liittyvää lukemista

– Kirjallisuuden puolelta ehdoton maininta on David Keenanin kirjoittama todella hieno England’s Hidden Reverse joka kertoo syväluotaavasti Coilin, Current 93:n sekä Nurse With Woundin tarinan. Lainasin tämän kirjan viisi kertaa Turun musiikkikirjastosta ja sen jälkeen ostin sen omaankin hyllyyn heti kun laajennettu uusintapainos tuli saataville. Jos Coil ei ollut tuttu ennen tätä kirjoitusta ja kiinnostuit vähääkään, niin kyseinen teos on pakollista luettavaa. 

– Brittiläinen Temporal Boundary Press on alkanut myös julkaisemaan vuonna 2021 Coiliin keskittyvää lehteä, josta löytyy eri kirjoittajien esseitä ja ajatuksia kaikesta bändiin liittyvästä. Tähän mennessä (7/2022) zineä on ilmestynyt kaksi numeroa.

Veikko Rajanen

Threshold House | kotisivu
Temporal Boundary Press | kotisivu

Varaa Coiliin liittyvää kirjallisuutta kirjastosta
Finna.fi

England’s Hidden Reverse – A Secret History Of The Esoteric Underground • Coil • Current 93 • Nurse With Wound Edward Keenan, 303 pages | SAF 2003
England’s Hidden Reverse – A Secret History Of The Esoteric Underground • Coil • Current 93 • Nurse With Wound Edward Keenan, 446 pages | Strange Attractor Press 2013 & 2016

David Keenan: England's Hidden Reverse

Varaa Coil-tuotantoa kirjastosta
Finna.fi

1980-luku

How To Destroy Angels • EP | 1984
Scatology | 1984 World Serpent 2001
Horse Rotorvator | 1986 World Serpent 2001

1990-luku

Love’s Secret Domain | Torso/Wax Trax 1991
The Angelic Conversation • Music From The 1985 Film By Derek Jarman | Threshold House 1994 Threshold Archives 2015
Born Again Pagans Coil vs. ELpH | Eskaton 1994
Worship The Glitch ELpH vs. Coil | Eskaton 1995
A Thousand Lights In A Darkened Room Black Light District | Eskaton 1996
Time Machines Time Machines | Eskaton 1998 Dais Records 2017
Astral Disaster | Acme/Prescription 1999 Threshold House 2000 & 2015 & 2017
Musick To Play In The Dark | Chalice 1999 & 2000 & 2006 Dais Records 2020 & 2021

2000–2009

Queens Of The Circulating Library | Eskaton 2000
Musick To Play In The Dark² | Chalice 2000
Constant Shallowness Leads To Evil | Eskaton 2000
The Remote Viewer | Threshold House 2002
ANS | Threshold House 2004
Black Antlers | Threshold House 2004 & 2006
The Ape Of Naples | Threshold House 2005
The New Backwards | | Threshold House 2008

Kokoelmalevyjä
Coil
Finna.fi

Gold Is The Metal (With The Broadest Shoulders) | Threshold 1987
Stolen And Contaminated Songs | Threshold House 1992 Cold Spring 2019
How To Destroy Angels (Remixes and Re-Recordings) | Threshold House 1992
A Guide for Beginners – The Voice of Silver | Feelee 2001
A Guide for Finishers: Golden Hair | Feelee 2001
Moon’s Milk (In Four Phases) | Eskaton 2002
The Golden Hare With A Voice Of Silver | Eskaton 2002

Musiikkikirjastot.fi