Avainsana-arkisto: Suomi

Hassisen Kone palaa lavoille kesällä 2020

Kommentoi
| Kirjoittaja:

Vuonna 1980 Rockin SM-kisan voittanut Hassisen Kone nähdään keikoilla kesällä 2020. Yhtyeen 40 vuotta sitten alkaneen uran ja debyyttialbumin Täältä tullaan Venäjä kunniaksi lavalle nousee Koneen alkuperäiskokoonpano Ismo Alanko, Jussi Kinnunen, Reijo Heiskanen ja Harri Kinnunen.

Hassisen Kone: Reijo Heiskanen (vas.), Jussi Kinnunen, Ismo Alanko ja Harri Kinnunen. Alkuperäinen bändivalokuva: Kari Hyttinen.

Hassisen Kone teki vuosina 1980–1982 kolme menestystalbumia ja useita klassikkosinglejä. Bändin tunnetuimpia biisejä ovat Rappiolla, Oikeus on voittanut taas, Levottomat jalat, Tällä tiellä ja Harsoinen teräs. Bändi palasi lavalle viimeksi vuonna 2000. Marraskuussa 2019 julkistettiin keikat

HASSISEN KONE – 40 VUOTTA MYÖHEMMIN
to–la 18.–20.6.2020 Joensuu, Kerubi
la 27.6.2020 Seinäjoki, Provinssi
la 8.8.2020 Tampere, Ratinan stadion

Hassisen Koneen debyyttialbumi Täältä tullaan Venäjä on mukana kirjastoblogissa Levyhyllyt. Yhtyeen paluusta kirjoitti mm. Karjalainen, Yle, HS ja Soundi.

Hassisen Kone | Facebook
YLE Elävä arkisto: Hassisen koneen musiikkia ja haastatteluja

Löytöretki musiikkiosastolla – Jukka Nousiainen

Kommentoi
| Kirjoittaja:

Muusikko Jukka Nousiainen on mukana Kirjastokaistan videosarjassa Löytöretki musiikkiosastolla. Tampereen Metsossa kuvattu video julkaistiin 18. syyskuuta 2019.

Lisätietoa sarjasta Löytöretki musiikkiosastolla | Valokeilassa NYT
Pääset sarjan ensimmäiseen osaan täältä, toiseen osaan täältä ja nelososaan täältä.

Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää | Levyhyllyt

Laulaja-lauluntekijä Jukka Nousiaisen iskelmäinen rock on ainutlaatuinen hybridi. Sooloalbumien atmosfääri on voimakkaan 70-lukulainen. Nousiaisen viimeistelemätön boogie tuoksuu autenttiselta – ja soi kuin kirppikseltä löytynyt kitaravahvistin, jota et koskaan uskonut löytäväsi.

Musiikin erityinen lofi-tuotanto tuo lähelle Nousiaisen vilpittömyyden, jossa on tarttumapintaa muille jakaa. Kitaristina Nousiainen on suuri maalailija, yhtä lailla särön ja akustisen hallitsija. Tekstit ja tarinoiti tuntuvat verkkaisilta, mutta kaivautuvat syvälle suomalaiseen sielunmaisemaan.

Nousiainen on mukana monenlaisissa rockulottuvuuksissa. Räjäyttäjät on bändi, joka nyrjähtelee vaaran ja hauskanpidon sekamelskassa uskomattomiin huippuihin. Elämänmakuinen debyyttivinyyli Räjäyttäjät! (2013) kohkaa kumoon kaikki garageaidat. Massiivinen tuplalevy Räjä Elektrik Millenium taas vihkii Räjäyttäjät suomalaisen synakrautin suurlähettiläiksi.

Lyhytaikaiseksi jäänyt kokoonpano Jukka & Jytämimmit julkaisi yhden albumin. 2015 ilmestynyt Jytää vaan on suomirockin klassikkosarjaa. Vuonna 2017 Jukka & Jytämimmit jäivät historiaan Tuuli Sirkeisen ohjaamassa dokumenttielokuvassa Jytää! Trion hajoamisen jälkeen soolouralle jatkoi myös Mara Balls.

Elektronisen avantgarden livekokemus Pakasteet with Jukka Nousiainen koettiin Ilmiö-festivaalilla kesällä 2019, tuloksena livekasetti Kylmäketju katkeaa. Jukka Nousiainen keikkailee myös Jolly Jumpersissa. Tuoreinta ilmaisua on Hiljaisten Levyjen julkaisema single Ramblin’ Rose//Missä olet Rapa-Eini, esittäjänä Jahnukaiset & Jukka Nousiainen.

Jukka Nousiainen | Facebook
Jukan Musiikki | kotisivu

Levyhyllyt
Jukka Nousiainen | Finna.fi
Huonoa seuraa | LP TNT TAPES & RECORDS SERVICES & Rock ’n’ Roll Bullshit Recorsd & Jukan Levy 2014 • Kasetti TNT TAPES & RECORDS SERVICES 2014 & Jukan Musiikki
Jukka Nousiainen | Jukan Musiikki 2016
Ei enää kylmää eikä pimeää | Jukan Musiikki 2018

Jukka ja Jytämimmit | Finna.fi
Jytää vaan | LP CD Kasetti Keltaiset levyt 2015

Räjäyttäjät | Finna.fi
Räjä And Roll All Night Long | Kasetti TNT TAPES & RECORDS SERVICES ‎2011
Jytämenot päällä | Kasetti TNT TAPES & RECORDS SERVICES ‎2011
Räjäyttäjät räjäyttää! | 7″ Bad Vugum & TNT TAPES & RECORDS SERVICES ‎2012
Räjäyttäjät! | LP Dead Beat Records 2013
Awopbopaloopop Alopbam Räjä | LP Räjä Records • CD Ektro Records • Kasetti TNT TAPES & RECORDS SERVICES ‎2013
Räjäyttäjät tulee taas | 7″ White Denim 2014
Rock’n’roll-painajainen | LP Räjä Records & Full Contact Records • CD Ektro Records • Kasetti Räjä Records 2014
Räjä Elektrik Millenium | 2LP 2CD Ektro Records & Full Contact Records 2016
Kunnon rokkia eikä mitään syntikoita | 12″ EP Räjä & Full Contact Records 2017
Flossing To The Fall | 12″ EP Räjä & Full Contact Records 2018

Pakasteet with Jukka Nousiainen
Kylmäketju katkeaa | Kasetti Ruton Music 2018

Jukka Nousiainen. Kuva: Ilmiö 2018 kotisivu.

Yhteistyössä
Kirjastokaista
Musiikkikirjastot.fi
Suomen Musiikkikirjastoyhdistys ry

Vuoden 2019 parhaat uusintajulkaisut – CMX

Kommentteja: 1
| Kirjoittaja:

Musiikkikirjastot.fi käy läpi vuoden 2019 parhaita uusintajulkaisuja. Pääset albumiotsikosta valmiiseen hakuun Finna.fi:ssä. Kysy levyjä kotikirjastostasi.

CMX: Dinosaurus Stereophonicus 3LP Svart Records 2019

Yhtenä maailman pisimmistä rockalbumeista kelpaa olla esillä formaatista riippumatta. Suomalainen CMX nousi uudelle tasolle peräti kahden tunnin mittaisella levyllä Dinosaurus Stereophonicus. Vuonna 2019 2CD-eepos taipui kolmen LP-levyn setiksi. Uusi editio antaa teoksen kuutena 20 minuuttisena levypuoliskona.

Kokonaisuus soljuu eteenpäin hienosti. Suomalainen progeperinne yhdistyy saumattomasti shamanistisen vimmaiseen punkasenteeseen ikään kuin helpottavammin: paloiteltuina osina A–F Dinosaurus Stereophonicus toimii CD-mittaa maukkaammin.

Itseironisesti nimetty Dinosaurs Stereophonicus julkaistiin alun perin vuonna 2000. Tyylikäs 2CD-digipak toimitettiin totutusti ilman yhtyeestä otettuja kansikuvia. Uusi DS-painos jatkaa tätä linjaa. Tuukka Hämäläisen toimittaman tripla-LP:n liitevihkonen on omaehtoinen taideteos eikä A.W. Yrjänän, Janne Halmkronan, Timo Rasion ja Tuomas Peipon kasvoja tarvita ajankuvan ehostamiseen. Toimituksen lämmin suositus.

Tuomas Pelttari

Vuoden 2018 parhaat uusintajulkaisut – osa 6

Kommentoi
| Kirjoittaja:

Musiikkikirjastot.fi käy läpi vuoden 2018 parhaita uusintajulkaisuja. Pääset albumiotsikoista valmiiseen hakuun Finna.fi:ssä. Kysy levyjä kotikirjastostasi. 

Leevi And The Leavings: LP-remasterit Raparperitaivaasta Hopeahääpäivään (Svart Records, 2018)

Leevi And The Leavings: Raparperitaivas (1991/2018).Leevi And The Leavings -yhtyeen säveltäjä, sovittaja, multi-instrumentalisti ja tuottaja Gösta Sundqvistin elämänura ja sävellystyö pääsi hienosti esiin vuonna 2018. Ylen tuottama kuunnelmasarja Itkisitkö onnesta? toi Sundqvistin tarinankerrontakyvyn ja musiikiliset intohimot vetävästi framille.

Huipputuotantoa olivat myös Svart Recordsin LP-julkaisut Leevi And The Leavingsin albumeista. Niitä julkaistiin vuoden 2018 aikana tuotannon jälkimmäinen puolisko, kahdeksan viimeistä levyä. Osa levytyksistä tuli ulos ensimmäistä kertaa vinyylipainoksena. Ensimmäiset kahdeksan levyä (mukaan lukien joululevy Varasteleva joulupukki) julkaistiin LP-remastereina jo 2017.

Leevi And The Leavings: Hopeahääpäivä (2003).Svart Records toi uusiin painoksiin merkittävän määrän lisäinformaatiota. Timo Kalevi Forss on toimittanut kansiteksteihin haastatteluja bändin jäsenten kanssa. Lauluntekijä Sundqvist (1957–2003) ei valitettavasti voinut olla äänessä, mutta Niklas Nylund, Juha Karastie ja Risto Paananen avaavat biisien ja levytysten taustoja kiitettävästi. Levyjen saatetekstien lähteenä on Forssin kirjoittamaa elämäkerta Gösta Sundqvist – Leevi And The Leavingsin dynamo (Into, 2017). Toimituksen lämmin suositus myös Forssin tekemälle elämäkerralle.

Manic Street Preachers: This Is My Truth Tell Me Yours (Epic, 2018)

Manic Street Preachers: This Is My Truth Tell Me Yours (1998/2018).Brittiläisen rockin kannanottaja Manic Street Preachers ei sammaloidu. Ansiokas albumituotanto jatkuu 2010-luvulla: uusimmat levytykset Futurology (2014) ja viime kesänä julkaistu Resistance Is Futile iskevät hienosti. Manicsien kanssa kannattaa viettää aikaa myös vanhempien klassikkojen kautta. Niitä on julkaistu viime vuosina uudestaan kiitettävästi.

Manicsien nousu tennari-indien kenties suurimmaksi bändiksi pedattiin aiempaa seesteisemmällä otteella. Tämä oli pieni yllätys – takana kun oli räväkät albumit The Holy Bible ja Everything Must Go. Taustalla vaani myös Manicsien kitaristi-ikoni Richey Edwardsin katoaminen. Bändi ponnisti kuitenkin varjoista eteenpäin triona. Vuonna 1998 julkaistu This Is My Truth Tell Me Yours sai hyvää nostetta klassikkosinglellä ’If You Tolerate This Your Children Will Be Next’. James Dean Bradfieldin laulama tiukka asia-aines oli äkkiä ikään kuin mainstreamia. Nicky Wiren tekstit kukoistavat kauniiden sovitusten keskellä kenties vielä komeammin kuin 20 vuotta sitten.

Juhavuoden kunniaksi This Is My Truth Tell Me Yours julkaistiin 3CD-painoksena, jossa on mukana komea kuvakirjaosio. Klassikko sai myös uuden 2LP-painoksen. Kysy levyjä kirjastostasi.

Tuomas Pelttari

Vuoden 2018 parhaat uusintajulkaisut – osa 5

Kommentoi
| Kirjoittaja:

Musiikkikirjastot.fi käy läpi vuoden 2018 parhaita uusintajulkaisuja. Pääset albumiotsikoista valmiiseen hakuun Finna.fi:ssä. Kysy levyjä kotikirjastostasi. 

Eppu Normaali: Aknepop (Svart Records, 2018)

Eppu Normaali: Aknepop (1978/2018).Ylöjärvellä 1970-luvun puolivälissä perustuksiaan luonut Eppu Normaali pääsi levyntekoon Epe Heleniuksen ja Poko Rekords -yhtiön kautta. Debyyttialbumi Aknepopin kantta koristi  kesällä -78 Rocky Horror Picture Show’n henkeä muistuttava bändilogo. Seppo Pietikäisen taiteellisten bändikuvien alta paljastui Mikko Saarelan kirjoittamaa hurttia huumoria ja kypsää biisimateriaalia Ramones-hengessä: ’Diggaan itseäni’, ’Oi maa’, ’Poliisi pamputtaa’ ja Mikko Pantse Syrjän tekstittämä singleklassikko ’Poliisi pamputtaa taas’. Problems?, Se, Kollaa kestää, Sehr Schnell, Pelle Miljoona & N.U.S. ja Eput – suomalainen punk rock voi hyvin vuonna 1978.

Svart Records panosti Eppu-debyytin uusintajulkaisuun: LP-levyn avattava gatefold-kansi ja 20-sivuinen liitevihko tekevät Aknepopin 40-vuotisjuhlajulkaisusta tuoreen kokemuksen.

Aknepop
Martti Syrjä – laulu
Aku Syrjä – rummut
Mikko Saarela – bassokitara
Mikko Syrjä – kitara
Juha Torvinen – kitara
Tuottajat: Timo Huovinen ja K. E. Helenius

PS. Samaan aikaan Aknepopin kanssa Svart julkaisi varhaista tuotantoa Pokon toiselta varhaiselta kiinnitykseltä: Popedan ensialbumi sai odotetun uusintapainoksen.

John Lennon: Imagine (2018)

John Lennon: Imagine – Ultimate Collection (2018).John Lennonin ja Plastic Ono Bandin klassikkoalbumi Imagine ilmestyi alun perin syksyllä 1971. The Beatlesin suuren biisintekijäkaksikon Lennon/McCartney puolisko nousi Imaginella mainstreamiin myös sooloartistina.

Popmaiselta rocklevyltä irtosi monta klassikkoa: ’Crippled Inside’, ’I Don’t Wanna Be A Soldier Mama I Don’t Wanna Die’, ’Gimme Some Truth’, ’How Do You Sleep?’ sekä kauneuden huipentumat ’Jealous Guy’, ’Oh My Love’ ja ’Imagine’.

Vuonna 2018 julkaistiin perusteelliset uusintapainokset: 2LP, 2CD ja boksiversio. Ultimate Collection sisältää 120-sivuisen kirjan lisäksi neljä CD:tä ja kaksi Blu-ray-levyä.

Pet Shop Boys: Please | Actually | Introspective | Behaviour | Very | Bilingual Further Listening (2018)

Pet Shop Boys: Introspective – Further Listening 1988–1989 (2018).Brittiläisen popmusiikin suurin duo Pet Shop Boys sai vuonna 2018 ulos lisää remastereita. Vuoden mittaan nähtiin Neil Tennantin ja Chris Lowen kuusi ensimmäistä albumia uusina LP-painoksina. Samalla vanhat loppuunmyydyt Further Listening -painosten jakelu korvattiin ehommilla CD-laitoksilla.

Pet Shop Boys: Actually (2018).Remasterit ovat tervetulleita, koska PSB-diskografia on monin paikoin loistelias. Loppukesästä 2018 julkaisuvuorossa olivat uusitut Behaviour (1990), Very (1993) ja Bilingual (1996) Jo kevääksi tuli ulos kolmikko Please, Actually ja mm. Trevor Hornin kanssa tuotettu Introspective (1986–1988). Jokaisen CD:n mukaan on pakattu arvokasta lisämateriaalia Edistyneelle Kuulijalle. Eli Pet Shop Boys -faneille tasokasta ja supertärkeää lisäsettiä.

Tuomas Pelttari

Vuoden 2018 parhaat uusintajulkaisut – osa 3

Kommentoi
| Kirjoittaja:

Musiikkikirjastot.fi käy läpi vuoden 2018 parhaita uusintajulkaisuja. Pääset albumiotsikoista valmiiseen hakuun Finna.fi:ssä. Kysy levyjä kotikirjastostasi.

Wigwam: 50th Anniversary Remasters (Svart Records, 2018)

Wigwam: Nuclear Nightclub (1975/2018).Suomalaisen progen suurbändi Wigwam vietti perustamisensa 50-vuotisjuhlaa komealla konserttisarjalla. Alun perin Wigwam Experience -nimellä mainostettu kiertue oli lopulta aidosti Wigwam kun Jim Pembroke ilmoitettiin mukaan keikkakokoonpanoon. Syys-lokakuussa 2018 Pembroke ja Jukka Gustavson soittivat ja lauloivat vuosikymmenten jälkeen samalla lavalla, rinnallaan Rekku Rechardt, Esa Kuloniemi, Jan Noponen ja Pave Maijanen.

Ennen konserttisarjaa alkoi Svart Recordsin sarja Wigwam 50th Anniversary Series, jossa erityisesti deep pop -kauden Wigut tulivat esiin uudestaan. Kuuden seiskatuumaisen sinkkuboksia seurasivat Nuclear Nightclub, Lucky Golden Stripes And Starpose ja Dark Album päivitettyinä 2LP- ja 2CD-painoksina. Alkuvuodesta oli julkaistu Pembroken LP-remasterit: Wigwam-muusikot säestivät solistin sooloalbumeja Pigworm, Corporal Cauliflowers Mental Function sekä ”salanimellä” Hot Thumbs O’Riley tehtyä Wicked Ivorya. Myöhemmin vuorossa olivat Wigujen viimeiset albumit ja (sarjan ulkopuolella) Pekka Pohjolan suurteokset Pewit ja Views. Suomalaisen progen klassikot olivat heränneet uuteen vinyyliaikaan, Love Recordsin julkaisuista superisti päivitettyinä.

Mansun: Attack Of The Grey Lantern (Sanpper/Kscope, 1997/2018)

Mansun: Attack Of The Grey Lantern (1997/2018).Brittiläinen indie rock oli suurelta osin jo mainstreamia vuonna 1997. Yksi menestyneimmistä yrittäjistä oli Mansun, joka oli julkaissut muutaman singlen ennen debyyttialbumia. Alkuvuodesta 1997 ilmestynyt Attack Of The Grey Lantern iski lujaa, kuin 90-lukulaisten britti-indiefanien ikioma Sgt. Pepper. Psykedeeliset sävyt ja syvänteet, jousien rehevyys, modernien sovitusten ja tekstien rohkeus, laulaja/säveltäjä Paul Draperin vahva karisma..

Attack Of The Grey Lantern on yhä vastustamatonta kamaa: The Chad Who Loved Me, Egg Shaped Fred, Taxloss, Wide Open Space… Mansunin debyytin aura kirkastui entisestään kun Kscopen tuottamat uusintapainokset ilmestyivät. Neljän levyn boksi tuo esiin harvinaisuuksia ja liveraitoja vuodesta 1995 lähtien.

Fleetwood Mac: Fleetwood Mac (Warner Bros. 1975/2018)

Fleetwood_Mac: Fleetwood_Mac (1975).Brittibändi Fleetwood Mac eli totuuden hetkiä vuonna 1974 kun kitaristi/laulaja Bob Welch lähti. Kulman takana odotti kuitenkin jotain aivan uutta: yhdessä jo levyttäneet jenkkimuusikot Stevie Nicks ja LIndsey Buckingham pyydettiin mukaan, ja he liittyivät molemmat Fleetwood Maciin. Kuin uudelta alulta tuntuva Fleetwood Mac oli valmis varsin nopeasti.

Nicks ja Buckingham ikään kuin siirsivät Fleetwoodin lopullisesti blues rockista. Ehkä ei aivan riskitöntä, mutta lopputulos on huimaava. Amerikkalainen ilmavuus, Keith Olsenin ja Buckinhamin kuulas tuotanto ja musiikin selittämätön helppous vaikuttivat Christine McVien, Mick Fleetwoodin ja John McVien musiikintekoon merkittävästi. Kesällä -75 julkaistulle albumille päätyivät mm. klassikot Rhiannon, Monday Morning, Over My Head, Say You Love Me ja Landslide. Blues rockin airueesta tuli uuden kokoonpanon avulla säkenöivästi poppaava rockbändi, jossa oli särmää. ja Fleetwood Macistä tuli bändin oma White Album. Levy joka on irtiotto, riskinotto ja voitto.

Tuomas Pelttari

Vuoden 2018 parhaat uusintajulkaisut – osa 2

Kommentoi
| Kirjoittaja:

Musiikkikirjastot.fi käy läpi vuoden 2018 parhaita uusintajulkaisuja. Pääset albumiotsikoista valmiiseen hakuun Finna.fi:ssä. Kysy levyjä kotikirjastostasi. 

Liz Phair: Girly Sound To Guyville – The 25th Anniversary Box Set (Liz Phair, 2018)

Liz Phair: Girly-Sound To Guyville (2018).Yhdysvaltalainen muusikko ja laulaja-lauluntekijä Liz Phair (s. 1957) nousi esiin ensialbumilla Exile In Guyville. Debyyttilevy nousi vuonna 1993 merkkitapaukseksi. Phair toi lähelle mainstreaminrockin rajoja rikkovaa piittaamattomuutta. Kolkonkauniin klangin ja melodisen otteen yhdistäminen suorapuheisuuteen toimi. Kahdenkymmenenviiden vuoden ikäisenä Phairin maailma on yhä vangitseva.

3CD-koosteelta löytyy myös Girly-Sound -tittelillä tehtyjä varhaisia demonauhotuksia, jotka Phair julkaisi kasetteina ennen Exile In Guyvilleä. Phair jatkoi Guyvillestä eteenpäin albumeilla Whip-Smart (1994), whitechocolatespaceegg (1998), Liz Phair (2003), Somebody’s Miracle (2005) ja Funstyle (2010).

Stone: Stone & No Anaesthesia! (Svart Records, 2018)

Stone: Stone (1988/2018).Keravalta Suomen thrash-metallikuninkaaksi 1980-luvulla ponnistanut Stone oli voimaannuttava kokemus monille 80-luvun lopulla nuoruuttaaan eläville. Bändin suurimmat albumiklassikot Stone ja No Anaesthesia! ovat yhä suomalaisen heavy rockin peruskamaa. Metalli muuttuu, mutta Mikko Karmilan tuottamat klassikot kestävät vuosikymmenestä toiseen.

Stone: No Anaesthesia! (1989/2018).Levykaksikko Stone ja No Anaesthesia! on täynnä imukkaita ja innovatiivisia biisejä, joissa uskalletaan luottaa sekä kuulijaan että bändin kykyihin. Basisti/laulaja Janne Joutsenniemen ja kitaristi Roope Latvalan musiikkiharrastuneisuus heijaistui Stonen tuotantoon alusta loppuun, läpi neljän studioalbumin. Rumpali Pekka Kasarin lisäksi Stonen kahdella ensimmäisellä albumilla kuullaan kitaristi Jiri Jalkasta.

Stonea on ehditty remasteroida CD-formaatissa jo aiemmin, mutta Svartin vinyyliremasterit julkaistiin vasta debyyttialbumin 30-vuotisjuhlaan. Ari Väntänen kokosi bändin historian kirjaksi Stone (Like, 2018) ja Svart Recordsin uusintajulkaisut koostettiin myös vinyyliboksiksi Light Entertainment – Complete Early Works. Juhlavuoden kruunasi Keravan kaupunki. Se juhlisti Stonea muistomerkillä.

Momus: Create 1 – Procreate: In Youth Is Pleasure, Momus 1987–1989 (Cherry Red Records, 2018)

Momus: Create 1 (2018).Muusikko Nicholas Currien visio tuntuu iskevältä vaikka vuosikymmenet vierivät. Currie ja Momus venyttelevät estoitta popmusiikin ironisimmissa vesissä ammentaen matkalla Chris Lowea, Marc Almondia ja Frank Toveyta lähellä olevista musiikkimaailmoista.  Kolmen CD:n kooste Create 1 – Procreate kokoaa rohkeita levytyksiä 80-luvun lopulta, The Poison Boyfriendistä lisäraitojen kautta Don’t Stop The Nightiin.

Momus on aina kiinnostava musiikkikontakti niille jotka uskautautuvat. Kosketus saattaa viedä mukanaan, Momus kun voittaa riemukkuudessaan puolelleen. Currien (s. 1960) taiteellinen voittokulku on jatkunut huikeana. Vuonna 2018 Momus-diskografia sisältää yli 30 studioalbumia.

Tuomas Pelttari

Wigwam remastered & revisited – lisää klassikoita kirjastoon

Kommentteja: 1
| Kirjoittaja:

50 vuotta Wigwamin perustamisesta

Suomalaisen progen suurnimi Wigwam on pysynyt viime vuosina ajankohtaisena. Laadukkaat uusintajulkaisut klassikkolevyistä ja Wigwam-keikkakokoonpano nivoutuvat yhteen jälleen 2018, kun yhtyeen perustamisesta on kulunut 50 vuotta. Syys-lokakuussa legendaarisen bändin henkeä ylläpitää juhlavuotta varten kiertävä Wigwam Experience, jossa on Revisited-tyyliin mukana muusikoita Wigwamista.

Svart Recordsin kotisivu:
”Wigwam Experience -juhlakonserttien kokoonpano koostuu Wigwamin entisistä jäsenistä – mukana ovat Jukka Gustavson, Rekku Rechardt, Esa Kotilainen, Pave Maijanen ja Jan Noponen. Syys–lokakuussa järjestettävällä juhlakiertueella esiintyy myös vierailevia Wigwam-taustaisia huippumuusikoita, kuten Pedro Hietanen ja Mikko Rintanen.”

Wigwam-kokoelma 'Compete Love Records Singles 1969–1975' julkaistiin alkuvuodesta 2018. Kuuden singlen boksi sisältää 40-sivuisen liitevihkon ja julisteen.

Wigwam-kokoelma ’Compete Love Records Singles 1969–1975’ julkaistiin alkuvuodesta 2018. Kuuden singlen boksi sisältää 40-sivuisen liitevihkon ja julisteen.

Revisited on tehnyt keikkoja suht säännöllisesti. Odottavaan vireeseen on tuonut lisää voltteja Svart Recordsin uusi kierros remastereita. Turkulainen levy-yhtiö on jatkanut Wigwam-levytysten uusintajulkaisusarjaa 7″-boksilla Complete Love Records Singles 1969–1975. Turun kesän Svart Picniciin 17. kesäkuuta ehti myös Dark Albumin 2LP-remaster. Wigwam Revisited ei ollut mukana piknikillä, mutta kauniin Rautatienpuiston ja Lippakioskin ääreen tuotua musiikkikaartia ihaillessa oli hienoa tutkia myös Wigujen Svart-julkaisuja.

Vaikka Jim Pembroke saattaa olla osallistumatta syksyn Revisited-keikkoihin, häntä ei ole unohdettu. Svart julkaisi alkuvuodesta uudet painokset myös Pembroken soolouran ensimmäisistä levyistä – mukavasti Pekka Pohjolan ja Jukka Gustavsonin remastereiden seuraksi. Myöhemmin kesällä sarja Wigwam 50th Anniversary Series jatkuu. Vuoroon tulevat 2LP- ja 2CD-painokset klassikoista Nuclear Nightclub ja Lucky Golden Stripes And Starpose, syksymmällä paluulevyt Light Ages ja Titans Wheel – unohtamatta viimeiseksi jäänyttä levytystä Some Several Moons. Ympyrä sulkeutuu.

Wigwam: Nuclear Nightclub, deep popin klassikko vuodelta 1975.

Wigwam: Nuclear Nightclub, deep popin klassikko vuodelta 1975.

Entä tämän kaiken kirjastoaspekti? Klassikkolevyjen pariin on ollut usein vaikea päästä. Erityisesti 60- ja 70-lukujen merkkiteoksista monet ovat painamatta CD-formaattiin, ja alkuperäiset LP-levyjen painokset ovat monille tavoittamattoman arvokkaita keräilyharvinaisuuksia. Svart Recordsin vuonna 2009 alkanut työ mitä erilaisimpien albumien uudelleenjulkaisijana on vertaansa vailla. Äänitteiden saatavuus on parantunut merkittävästi, ja Svart on auttanut kirjastoja uuteen mahdollisuuteen: laajentaa musiikkitarjontaa uudestaan muodikkaaksi koetun LP-formaatin avulla.

Wigwam-klassikko Being sai uuden LP-painoksen vuonna 2014. Svart Recordsin 2LP-julkaisussa on mukana Jukka Gustavsonin haastattelu ja alkuperäistä mukaileva liitevihko.

Wigwam-klassikko Being sai uuden LP-painoksen vuonna 2014. Svart Recordsin 2LP-julkaisussa on mukana Jukka Gustavsonin haastattelu ja alkuperäistä mukaileva liitevihko.

Pelkkä nostalginen formaatti ei tietenkään riitä kirjastoasiakkaille. Kaikkien iloksi Svartin julkaisuissa panostetaan paljon kansitaiteen ja uuden liiteaineiston toimittamiseen. Kun Wigwam-julkaisujen uusi aalto alkoi vuonna 2014, positiivisen ihmettelyn aiheena olivat Tombstone Valentine, Fairyport, Being ja hieman myöhemmin Hard N’ Horny. Miten juhlavaa palata näihin levytyksiin entistä parempina laitoksina, joissa suomalaiseen rockhistoriaan on tuotu lisäarvoa. Haastattelut, artistikommentit, tekstiliitteiden jäljennökset, valokuvat ja julisteet sitovat menneen ajan tälle vuosikymmenelle, nykyhetkeen.

Wigwam-singleboksin kuvitusta. Alkuperäiset kuvat: Risto Vuorimies.

Wigwam-singleboksin kuvitusta. Alkuperäiset kuvat: Risto Vuorimies.

MKK:n toimitus tuntee julkaisusarjan alla iloa ja pientä, mutta mukavaa tuskaa. Miten paljon kiinnostavaa musiikkia johon syventyä. Kesä -18 voi olla lyhyt aika syventymiseen, mutta onneksi Wigwam saa ajan pysähtymään – oli vuosi tai vuodenaika mikä tahansa. Ja ehkä Wigwam Revisited ja Svart Picnic nähdään joskus kirjastoissakin!

Tuomas Pelttari

Hae Wigwam-levytyksiä kirjastosta! Pääset kuvasta esitäytettyyn Monihakuun. Kohdekirjastoja voi vaihtaa.

Hae Wigwam-levytyksiä kirjastosta! Pääset kuvasta esitäytettyyn Monihakuun. Kohdekirjastoja voi vaihtaa.

Hae Wigwamin musiikkia kirjastosta. Esitäytetty Monihaku kohdistuu aluekirjastoihin, ja kohdekirjaston voi vaihtaa.

Wigwam Nuclear Netclub
Svart Records

Levyhyllyt
Wigwamin studioalbumit
Hard N’ Horny (Love Records, 1969)
Tombstone Valentine (1970)
Fairyport (1971)
Being (1974)
Nuclear Nightclub (1975)
Lucky Golden Stripes And Starpose (1976)
Dark Album (1977)
Light Ages (Polarvox, 1993)
Titans Wheel (EMI, 2002)
Some Several Moons (Wolfgang Records, 2005)

Wigwamin livealbumit
Live Music From The Twilight Zone (Love Records, 1975)
Wigwam Plays Wigwam – Live (EMI, 2002)
Pop Liisa 3 – Wigwam 1973 (Svart Records, 2016)

Lue lisää
Love Proge – Love Recordsin proge-klassikot 1968–1979. 2CD ja liitevihko. (Siboney, 1996).
Love Proge 2. 2CD ja 12-sivuinen liitevihko. (Siboney, 1998).
Love Records – Kaikki singlet 1. 6CD ja 16-sivuinen liitevihko. (Universal Music, 2016).
Love Records – Kaikki singlet 2. 6CD ja 20-sivuinen liitevihko. (Universal Music, 2016).
Love Records – Kaikki singlet 3. 6CD ja 24-sivuinen liitevihko. (Universal Music, 2016).
Love Records – Kaikki singlet 4. 6CD ja 20-sivuinen liitevihko. (Universal Music, 2016).
Love Records – Kaikki singlet 5. 6CD ja 24-sivuinen liitevihko. (Universal Music, 2016).
Meriläinen, Mikko: Wigwam, 504 sivua. (Nemo, 2006).
Rantanen, Miska: Love Records 1966–1979 – tarina, taiteilijat, tuotanto, 303 sivua. (Schildts & Söderströms, 2005, tarkistettu laitos 2014).
Wigwam: Complete Love Records Singles 1969–1975 6 x 7″-singleä + 40-sivuinen tekstiliite. (Svart Records, 2018)
Wigwam: Hard N’ Horny, LP + 8-sivuinen tekstiilite (Svart Records, 2015). Debyyttialbumin kaunis uusintapainos sisältää Jukka Gustavsonin haastattelun, toim. Aku-Tuomas Mattila.
Wigwam: Fresh Garbage – Rarities 1969–1977, 2CD. (Siboney, 2000). Kokoelmalevyn 20-sivuisen liitevihkon Wigwam-essee on olennaista luettavaa. Mikko Meriläinen ja Suonna Kononen kirjoittavat bändin vaiheista eloisasti.

Jumissa mahdollisuuksien vilinässä – Tiisu teki albumin elämästä, joka ei etene

Kommentoi
| Kirjoittaja:

Kun Tiisu julkaisi ensialbuminsa Elämän koulun syksyllä 2015, sille soviteltiin suomirockin pelastajan manttelia. Helsinkiläisyhtyeen toinen albumi Tänne ei jää kukaan (Sony, 2017) esittelee entistä kypsemmän ja vakavamman bändin, joka pureutuu elämässä jumittumisen ja etenemisen teemoihin.

Tiisu: Tänne ei jää kukaan (2017).

Tiisu: Tänne ei jää kukaan (Sony Music Entertainment, 2017).

Henrik Illikainen, yhtyeesi Tiisun Tänne ei jää kukaan -levyn julkaisujuhla järjestettiin vanhassa kotikaupungissasi Somerolla. Millainen kokemus se oli?
– Se oli hurja päivä. 27 tuntia valveilla putkeen ja seuraavana aamuna tv-esiintyminen. Keikka oli paikallisessa monitoimihallissa, jossa soittamisesta unelmoin aikoinaan liikuntatunneilla. Se ilta oli kiitos ja kumarrus menneisyydelle. Parin tunnin konsertin jälkeen kipitin paikallisbaariin vanhan yhtyeeni Kärkyn viimeiselle keikalle. Sitten tunteikkaan päivän jälkeen samoilla silmillä Aamu-tv:n haastatteluun!

Henrik Illikaisen (kolmas vasemmalta) johtama Tiisu julkaisi toisen albuminsa keväällä 2017. Elämän koulu (2015) sai jatkoa levystä Tänne ei jää kukaan. Kuva: Kerttu Malinen.

Henrik Illikaisen (kolmas vasemmalta) johtama Tiisu julkaisi toisen albuminsa keväällä 2017. Elämän koulu (2015) sai jatkoa levystä Tänne ei jää kukaan. Kuva: Kerttu Malinen.

Tuliko keikalle tärkeitä ihmisiä elämäsi varrelta?
– Siellä näki lapsenvahteja, sukulaisia ja vanhoja koulutovereita, ja Somero oli muutenkin vahvasti edustettuna kaupunginjohtajaa myöten. Suurimmat idolini nousivat lavalle kanssamme: ylä-asteen opettajani Katriina Jaatinen johti kuoroa taustallamme, ja ala-asteen musiikinopettajani Kari Luoto ja kitaraopettajani Vesa Toukkari soittivat kanssamme encorena maailman parhaan biisin, Baddingin Valot. Meidät juonsi lavalle paikallisbaari Hämeenportin pitäjä Jaska Sévon, joka vuonna 2008 päästi minut sinne ensimmäiselle keikalleni Haloo Helsingin lämppäriksi.

Millaista oli kasvaa Somerolla?
– Siellä oli turvallista. Ehkä se johtuu pienen kaupungin viattomuudesta. Harvat laitapuolen kulkijatkin olivat harmittomia. Vaikka oli nakkikioskitappeluita ja vaikka olimme isojen poikien lumipesulistalla, kovin pahoja seurauksia ei osannut pelätä. Tärkeintä oli se, että oli oikeanlaisten ihmisten ympäröimä. Minulla oli turvallinen koti äidin kanssa ja ystäväporukka, jonka kanssa oltiin yhdessä erilaisia. Oli myös kannustavia aikuisia tukemassa harrastustoimintaa.

Tänne ei jää kukaan -albumin nimi viittaa kotikaupungista pois muuttamiseen. Oliko sinulle aikoinaan selvää, että lähdet pois Somerolta?
– En lapsena tai varhaisnuoruudessanikaan miettinyt, että muuttaminen kuuluisi asiaan. Mietin vain, että kun olen täyttänyt kaksikymmentä, olen tehnyt levyn ja soitan bändissä. Musiikinopettajani Katriina Jaatinen sanoi, että minun pitäisi hakea Sibelius-lukioon Helsinkiin ja että sieltä voisin saada bänditoverit. Sillä mielellä sinne 16-vuotiaana muutinkin, siis perustamaan bändin.

Asut edelleen Helsingissä. Millainen suhde sinulla on entiseen kotikaupunkiisi?
– Etäisyyden ja ajan kulumisen myötä näen Someron ankeat ja hienot puolet selvemmin. Olen alkanut tunnistaa tyypit, jotka tulevat jäämään kaupunkiin jumiin loppuiäkseen. Somerolla on kuitenkin paljon hienoja ja poikkeuksellisia piirteitä. Se on kuntaliitokset väistellyt pieni gallialainen kylä, jonka persoonallisessa keskustassa on yllättävän monipuolista yritys- ja kulttuuritoimintaa. Somerolla kiteytyy vastentahtoinen pienuus ja kämäisyys, jota kuitenkin rakastan.

Tänne ei jää kukaan -levyn kantava teema on pikkukaupunkielämää yleisempi. Laulat uusissa biiseissäsi ihmisistä, jotka kokevat olevansa jumissa. Mitä heille on tapahtunut?
– Heidän elämänsä ei etene ja he tyytyvät näyttelemään hutaisten käsikirjoitettua näytelmää. Heidän ympärillään kuitenkin vilisee mahdollisuuksia, joiden avulla he voisivat nykäistä itsensä ylös. Jotkut tarttuvat niihin, jotkut eivät.

Olet luonnehtinut Tiisun toista albumia vakavammaksi levyksi kuin debyytti Elämän koulu. Onko Tänne ei jää kukaan ihmiskohtalotarinoineen synkkä levy?
– Sävy on melko optimistinen, kuten toiseksi viimeinen raita Pusuttelemaan osoittaa. Yksi pusu tai oikeanlainen katse voi pelastaa ihmisen synkimmästäkin pohjasta ja sytyttää hänet kirkkaimpaan elonliekkiin. Tietyllä tapaa levy kertoo myös hyväksynnän kaipuusta.

Ensimmäisen albuminne ilmestyessä puhuttiin, että Tiisu voisi pelastaa kaavoihinsa kangistuneen suomirockin omaperäisyydellään ja luovuudellaan. Millaista on mielestäsi hyvä suomirock?
– Legendaarisimpien suomirockyhtyeiden musiikki on melko outoa, ja bändit ovat myös olleet keskenään aika erilaisia. On mielenkiintoista ajatella, miksi ihmiset ylipäänsä kaipaavat suomirockin pelastajaa. Onko siihen syynä itse musiikkityyli, siis suomeksi laulettu rock? Oikeilla soittimilla soitettua musiikkia kaivataan toki aina, ja yhtyeet ovat kiehtovia palvonnan kohteita.

Ehkä Tiisun musiikissa on jotakin, mitä kotimaisen musiikkiin kaivataan. Outoutta ja aitoutta.
– Nykyajan valtavirta-artistit vaikuttavat itsetietoisilta ja kiiltokuvamaisilta, koska ovat somen ja muun kautta koko ajan tarkkailun alaisina. Siitä tulee mieleen tilanne, jossa joku painaa ystävänsä kerrostalo-asunnon ovisummeria tietämättä, että asukkaalla on kameran kautta näköyhteys ovelle. Vieras odottaa oven avautumista kärsimättömänä ja naama kiukkuun kallellaan. Kun hänelle sanoo: ”Hei, mä muuten nään sut”, ihmisen koko olemus muuttuu ja kasvoille vääntyy pakoitettu hymy. Tuolta monet nykyartistit somessa tuntuvat, muttä ei siitä kannata heitä syyttää. Sellainen on somen luonne.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com