Musiikin erikoiskirjasto • Intervalli 1/2021

Tietoasiantuntija Maaria Harviaisen artikkeli julkaistu alun perin keväällä 2021

Teksti Maaria Harviainen
Intervalli 1/2021 (pdf)
www.intervalli.fi

Musiikki on yksi ihmislajin ja ihmiskunnan vanhimpia kommunikoinnin ja itseilmaisun muotoja. Musiikkia opiskellaan, siitä toivotaan ammattia ja valmistutaan ammattiin, mutta musiikkia myös harrastetaan paljon. Suomessa musiikin kanssa pääsee kosketukseen muskarista vanhainkotiin. Suomessa on myös laaja, ilmainen, kaikille avoin erilaisten musiikkikirjastojen verkosto. Suomessa, toisin kuin monessa muussa maassa, myös korkeakoulujen kirjastot ovat kaikille avoimia. Miksi musiikin erikoiskirjasto on tärkeä ja miksi sellainen pitäisi säilyttää? Kysyin näitä kysymyksiä muutamalta tulevien muusikoiden, opettajien ja tutkijoiden kasvattajalta. Vastauksissa otettiin vahvasti kantaa kirjastojen avoimuuden, maksuttomuuden ja ylipäätään kirjastojen olemassaolon puolesta.

Käyttäjät arvostavat saavutettavuutta

Suomessa kirjastot ovat ilmaisia, mikä on mielestäni olennaista koko yhteiskunnan kannalta. Tämä on arvokas asia, jonka huomaa viimeistään silloin, kun asuu tai vierailee maassa, jossa kirjaston käyttö on rajoitettua ja maksullista.” (Marja Heimonen, MuT, yliopistonlehtori, musiikkikasvatus)

Marja Heimonen. Kuva: Kalle Kallio
Marja Heimonen. Kuva: Kalle Kallio

Musiikinopiskelijoille nuottimateriaalin saatavuus on opiskelun ehto, opiskeluvuosien aikana soitetaan tai lauletaan läpi valtava repertoaari erilaista musiikkia. Ohjelmiston hankkiminen ilman kirjaston olemassaoloa kävisi monelle opiskelijalle mahdottomaksi jo pelkästään taloudellisesti, kuten opettajat toteavat. Opettajat huomioivat toki digitaalisen nuottimateriaalin olemassaolon, mutta korostavat sitä tosiasiaa, ettei kaikki musiikki yksinkertaisesti ole saatavilla verkosta vapaasti ja ilmaiseksi. Musiikkikirjastosta löytyvät myös vanhat, loppuunmyydyt painokset ja tekijänoikeuksien alainen musiikki, joka kirjastoon on hankittu tekijänoikeudet huomioiden. ”Vaikka nuotteja on paljon myös diginä, opiskelijoillemme tärkeät nuotit ovat monesti vielä tekijänoikeuksien alaisia eivätkä vapaita.” (Ulla Pohjannoro, MuT, yliopistonlehtori, DocMus-tohtorikoulu)

Sähköiset aineistot yhä tärkeämpiä

Opettaja-tutkijat nostavat esille myös kirjallisuuden ja tutkimuslehtien saatavuuden niin painettuina kuin elektronisina ja tässä ollaan aineistomuodon suuren muutoksen ja erikoisen problematiikan äärellä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana muutos painetusta aineistosta kohti elektronisia tutkimusaineistoja on tavoittanut myös humanistiset ja taiteen tutkimuksen alat. Painetun kirjallisuuden ja kausijulkaisujen määrä pienenee ja e-aineistojen merkitys ja määrä kasvaa.

Yliopistomaailmassa aineistomuodon muutoksella on ollut monenlaisia seurauksia. Digitaaliset aineistot ovat periaatteessa helposti saatavilla sekä opiskelijoille että opettajille suoraan omalle koneelle. Yliopiston/kirjaston on kuitenkin ensin ostettava vuosittain käyttöoikeudet aineistoihin. Yhden aineiston vuosihinnat vaihtelevat tuhansista kymmeniin tuhansiin. Monitieteinen yliopisto kykenee kenties hankkimaan aineistoja suuremmille tutkimusaloille, mutta pienet alat jäävät usein ilman. Pieni yliopisto taas pystyy hankkimaan oman erikoisalansa aineistoa, mutta monitieteiset aineistot ovat yleensä ulottumattomissa. Tähän jälkimmäiseen kategoriaan kuuluu mm. Taideyliopisto.

Tieteellisten elektronisten aineistojen kustantaminen ja jakelu on keskittynyt muutamalle ylikansalliselle yhtiölle, jotka myyvät aineistojen käyttöoikeuksia yleensä suoraan yliopistoille/korkeakouluille ja vain yhdelle organisaatiolle kerrallaan. Yliopistojen muodostamat konsortiot voivat hankkia aineistoja konsortion käyttöön edullisemmin, mutta eivät rajattomasti eivätkä aineistojen hinnat aina kuitenkaan laske tasolle, joka olisi kaikkien korkeakoulujen tavoitettavissa. Koska e-aineistojen kustantajat tekevät sopimuksia vain organisaatioiden ja/tai kansallisten konsortioiden kanssa, ovat esimerkiksi samoja oppialoja edustavien korkeakoulujen yhteiset aineistohankinnat yleensä mahdottomia toteuttaa.

Ulla Pohjannoro.Aineistojen käytön sopimuksiin kuuluu vapaa paikalliskäyttö, mutta on aikamoinen ponnistus lähteä vaikkapa Oulusta Helsinkiin jonkin sellaisen aineiston takia, joka on saatavilla vain Taideyliopistossa. Tähän on toki kehitetty erilaisia artikkeleiden hankintapalveluita parantamaan saatavuutta, mutta ongelmaa ne eivät ratkaise. Tämä on tilanne, josta opettajat ja tutkijat ovat syystä huolissaan. ”Mitä tulee muiden kirjastojen aineistoihin, Helsingissä asia on vielä jotenkin mahdollinen, kun vierailu Kaisaan [Helsingin yliopiston Kaisa-kirjasto] on mahdollista, vaikka kynnys siinä tietysti on aina. Pienellä paikkakunnalla toimiva yo-yhteisö tai amk on siten vielä huonommassa asemassa.” (Ulla Pohjannoro)

Kenen kirjasto

Kaikesta huolimatta ilman kirjastojen vahvaa sekä rahallista että työvoiman panostusta elektronisten aineistojen hankintaan ja käyttöön saattamiseen, aineistot olisivat vieläkin harvempien, kenties varakkaiden yritysten käytettävissä. Kirjastot yrittävät luovia ja selviytyä tässä epävarmassa maastossa. Yliopiston opettajat arvostavat kirjaston ponnistukset korkealle, mikä tietysti lämmittää mieltä. Opettajat kiittävät aineistojen saatavuutta, joustavaa hankintaa ja käytön helppoutta sekä löydettävyyttä.

Käytön helppouteen ja löydettävyyteen sekä aineiston joustavaan hankintaan kirjasto on yrittänyt vaikuttaa mahdollisimman paljon. ”Historian opettajana kirjastoresurssi on kaikkein keskeisin sekä opiskelijalle että opettajalle.” (Markus Mantere, FT, professori, sävellys ja musiikinteoria, historiafoorumi) Kirjastolle yhteistyö opetushenkilökunnan kanssa on olennaista, jotta kirjasto pystyy täyttämään tehtävänsä.

Markus Mantere. Kuva: A-J Savolainen.
Markus Mantere. Kuva: A-J Savolainen

Kirjasto palvelee

Aineistojen moninaisuudesta johtuen niiden löydettävyys ja helppokäyttöisyys on entistä tärkeämpää. Kirjasto tekee yhteistyötä opetuksen kanssa tarjoamalla tiedonhankinnan opetusta ja ohjausta. ” Jos kirjaston apua ja koulutusta esimerkiksi tiedonhaussa ei olisi, jäisi opinnäytetöiden perusta hyvin heikolle pohjalle.” (Marja Heimonen) Samalla kirjasto säilyttää yhteyden opetukseen ja taiteelliseen toimintaan. Vuorovaikutus on tärkeää puolin ja toisin.

Viime vuosina erityisesti korkeakoulukirjastot ovat saaneet roolin myös tutkimuksen tukena. Tutkimusjulkaisujen päätyminen maksullisiin palveluihin on saanut vastavoimakseen avoimet julkaisuarkistot. Kirjastot ovat usein näiden julkaisuarkistojen ylläpitäjiä, myös Taideyliopiston uusi julkaisuarkisto Taju on pitkälle kirjaston luomus, monia yhteistyötahoja unohtamatta. Taideyliopiston kirjasto työskentelee yhdessä yliopiston tutkimuspalveluiden ja muiden yliopiston palveluiden kanssa kouluttaen ja ohjaten tutkijoita paitsi perinteisessä tiedonhankinnassa, myös tutkimusaineistojen hallinnassa, tutkimusaineistosuunnitelmien laadinnassa ja tutkimuksen avointen julkaisukanavien löytämisessä ja käyttämisessä.

Kirjastossa soi

Elektronisten aineistojen hurjasta kasvusta huolimatta, meillä on yhä kirjastossa painetut kokoelmat, nuotit ja kirjat, vanha painettu aineisto ja arkiston kokoelmat. Ne ovat edelleen ainutlaatuista materiaalia, jota ei ole saatavilla digitoituna. Edelleen on olemassa myös kirjasto tilana, vaikka koronavuosi on sen melkein kokonaan hiljentänyt. ”Kirjasto on keidas, jossa voi mm. kuunnella äänitteitä ja lukea. Se on rauhallinen paikka, jossa opiskelija voi keskittyä ja valmistautua vaikkapa tenttiin tai kirjoittaa tutkielmaa. Myös opettajille ja tutkijoille kirjasto on erityisen tärkeä työskentelypaikka.” (Marja Heimonen) Toivottavasti taas ensi syksynä hyl- lyjen välissä porisee äänten ja kielten sekamelska, kun uudet opiskelijat tulevat kirjastoon. Alakerrassa kuunteluhuoneen oven raottuessa sisältä raikaa musiikki nappulat kaakossa -tyyliin ja yläkerrassa musiikkikasvatuksen opiskelijat jammailevat. Ehkä joku tutkija viilettää kiireesti meteliä karkuun hiljaiseen lukuhuoneeseen tai sulkeutuu tutkijankammioonsa.

Nuotit, maksulliset tieteelliset lehdet ja kirjat ovat monen tutkijan ja taiteilijan näkökulmasta niin arvokkaita, että musiikkiin erikoistunut tieteellinen kirjasto on elintärkeä ammattimaiselle toiminnalle nyt ja tulevaisuudessa.” Opettajat toivottivat Intervalli-lehden lämpimästi tervetulleeksi takaisin.

Maaria Harviainen

2021 – ? • Intervalli 1/2021

Päätoimittaja Tiina Tolosen pääkirjoitus julkaistiin alun perin keväällä 2021

Intervalli 1/2021 (pdf)
www.intervalli.fi

Ryhtyessäni kirjoittamaan tätä tekstiä, kävin vilkaisemassa Intervallin viimeiseksi jäänyttä numeroa lähes kymmenen vuoden takaa. Siihen tuolloinen päätoimittaja Heikki Poroila oli koonnut lyhyen historiikin lehdestä, jonka 24 vuosikerran pituinen taival oli päättymässä tekijäresurssien puuttumiseen.

Liekö Heikillä kuitenkin tekstiä kirjoittaessaan ollut pöytänsä kulmalla kristallipallo, kun hän toteaa, ettei tehty ratkaisu kuitenkaan ole peruuttamaton. Jos intoa ja halukkuutta löytyy, on lehti pienellä vaivalla herätettävissä uudelleen henkiin. Niin paljon rohkeutta tai ennustamiskykyä hänellä ei kuitenkaan ollut, että uuden tulemisen ajankohta olisi myös ylös kirjoitettu. Vai olisiko tuossa kohtaa iskenyt vain peruspessimismi?

Intervalli 1 2021 kansi

Kevät on yleensä suomalaiselle ihmiselle nousujohteista aikaa. Kaamosajan päätyttyä katseet suunnataan kohti jääkiekon MM-kisoja ja Euroviisuja, jotka lehtiotsikkojen perusteella ovat usein valmiiksi suomalaisille pedattuja. Toinen on tuonut meille enemmän menestystä, toinen vähemmän, mutta siitä huolimatta emme koskaan ole menettäneet uskoamme siihen, että varmasti seuraavana vuonna voitetaan. Tänä koronavuonna panoksia lienee enemmän pistetty Euroviisujen suuntaan, jossa Suomea hienosti edustaa oululainen Blind Channel. Tästä saammekin oikein mukavan aasinsillan uuteen Intervalliin, joka nousee tuhkasta kuin Fenix-lintu Euroviisuissa (Rise like a Phoenix, Itävalta 2014) ja jonka uusi päätoimittaja tulee Oulusta, kuten euroviisuedustajamme. Toivotaan kuitenkin, ettei päätoimittaja ole vain yhden numeron tähti…

Olen samaa mieltä kuin Heikki, että me musiikkikirjastolaiset tarvitsemme oman lehden. Intervallin uusi tuleminen käynnistyi tietämättämme kesällä 2017 Riiassa, jonne IAMLin kongressiin oli saapunut ennätysmäärä suomalaisia. Vaikka vanha sananlasku väittää, että joukossa tyhmyys tiivistyy niin tällä kertaa uskon käyneen juuri päinvastoin. Kun kerrankin oltiin koolla isommalla porukalla samassa paikassa, pystyttiin jakamaan huolia ja murheita sekä heittämään ilmoille mitä hulluimpia ideoita. Tältä pohjalta käynnistyi musiikkioppilaitoskirjastolaisina tai lyhyemmin Muskana tunnetun ryhmän toiminta. He ovat olleet voimakkaasti vaikuttamassa myös siihen, että Intervalli herää nyt Ruususen unestaan.

Mutta mihin lehteä sitten tarvitaan? Musiikkikirjastomaailmassa tapahtuu paljon koko ajan ja tuntuu että yhteisiä jaettavia asioita olisi, ollaanpa sitten oppilaitoskirjastossa tai pienessä kunnankirjastossa. Kun innokkaita ihmisiä toimituskuntaan löytyi ja päätoimittajakin pienen suostuttelun jälkeen, niin totesimme Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen hallituksessa, että miksipä ei? Ajatus näin ensi alkuun on, että lehti tulee ilmestymään PDF-muotoisena kaksi kertaa vuodessa. Lehdestä tulee löytymään sekä kevyempiä juttuja että tieteellisempää, mutta populaarilla otteella. Vakiopalstaksi on ajateltu Riitasointu -nimistä osiota, jonne voi nimettömänä avautua omaa vannettaan kiristävistä asioista. Toivon että jokainen lukijamme löytää lehdestä jotain itselleen sopivaa ja jos ei, niin viestiä voi laittaa osoitteeseen: intervallilehti@gmail.com. Kaikki palaute lehden kehittämiseksi otetaan ilolla vastaan.

Tiina Tolonen
Intervallin päätoimittaja

Populaarimusiikkia Komoreilta • Harharetkiä YouTubessa 12

Pekka Gronow
Harharetkiä YouTubessa
Osa 12 • Komorit

Komorit.

Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Gronowin kahdennentoista artikkelin kohteena on Komorit.

YouTuben rinnalla Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetään Finna.fi-palveluun.

Tulossa seuraavaksi
Venäjä

Lisää Harharetkiä YouTubessa
Dagestan
Espanja
Havaiji
Luxemburg
Myanmar
Norja
Papua-Uusi-Guinea
Québec
Ranska
Saksa
Suriname
Tšekki
Venäjä

M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow.
M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow

Pekka Gronow
Komorit

Jos pyörittäisi karttapalloa ja työntäisi siihen silmät kiinni sormensa, voisi hyvinkin osua Komorien liittovaltioon. Muuten sinne on harvoin asiaa. Saariryhmä ei ole turistiparatiisi kuten Mauritius tai veroparatiisi niin kuin Seychellit. Liittovaltio koostuu kolmesta saaresta Intian valtameressä Afrikan mantereen ja Madagaskarin välissä. Komoreilla on oma kieli ja lähes miljoona asukasta. Saarten pääkaupunki on Moroni ja tärkein vientituote on vanilja. 

Voiko näin pienessä maassa olla tutustumisen arvoista, omaleimaista musiikkia? Mieleen ei tule yhtään tunnettua komorilaista taiteilijaa. Jos lähtee kirjastosta hakemaan tietoa Komoreista, tulos on niukka. Tavallisimmin Komorit nousevat esiin veneilyyn liittyvissä yhteyksissä. Haaviin osuu muutama matkaopas ja jokunen vanha levykin, mutta muuten musiikista on tuskin mitään. Täytyy siirtyä nettiiin.

YouTubessakin esiin tulee aluksi vain matkailumainoksia, kunnes tajuan, että Komorien musiikkiteollisuuden kieli on ranska. Maa oli Ranskan alusmaa vuoteen 1975 ja ranskaa käytetään yhä yleisesti. Hakusanat ”comores” + ”musique” nostavat esiin pitkän listan musiikkivideoita, ensimmäisenä La patrie, isänmaa:

Videolla komorilaiset artistit Soprano, Rohff, Alonzo, Says’z, Elams, Cheikh Mc, Goulam, Vincenzo, Fahar, Starce ja Samra kannustavat oman maansa jalkapallojoukkuetta Afrikan mestaruuskisoissa. Video on tekstitetty, laulussa on sekaisin ranskaa ja komoria. Sillä on kaikesta päätelleen maailmanlaajuinen yleisö, sillä katsojakommenteissa joku lähettää terveisiä ”Marseillessa asuville komorilaisille veljille”.

Googlaan saman tien ”Musique comorienne” ja päädyn comores online – nimiselle sivustolle, josta löytyy musiikkiin liittyvä osasto. Aakkosellisessa artistihakemistossa on lueteltu satakunta komorilaista artistia. Ensimmäisenä on Ayéléwa Abega ja viimeisenä Zainaba. Kun siirryn YouTubeen, selviää hyvin pian, että Zainaba on komorilaisen musiikin ”kultainen ääni”, tunnustettu tähti, jolla on takanaan laaja tuotanto.

Yritän vielä löytää kattavampaa tietoa komorilaisen populaarimusiikin tyylilajeista ja historiasta. Tavallisesti niin hyödyllinen wikipedia ei auta. Sieltä löytyy vain muutaman rivin pituinen artikkeli, jossa kerrotaan, että Komorien musiikissa on itäafrikkalaisia ja madagaskarilaisia vaikutteita. Zanzibarilla 1920-luvulla syntynyt taarab, joka on suosittua kaikkialla Itä-Afrikassa, tunnetaan Komoreilla nimellä twarab. Päädyn lopulta selaamaan Jeune Afrique -lehden verkkopainosta ja löydän artikkelin, jossa Salim Ali Amir -niminen muusikko esittelee pääkaupunki Moronin nähtävyyksiä. Niiden joukossa on Studio 1, saarten merkittävin levystudio, jossa tuotettiin vuosina 1999–2016 kaikki tärkeimmät komorilaiset levyt.

Verkkolehdestä löytyy myös arvostelu Ranskassa asuvan komorilaisen muusikon Msaidie Cheblin vuonna 2017 ilmestyneestä teoksesta Sur le chemin du Taarab. Kirjassa käsitellään yhtä Komorien musiikkielämän keskeisistä instituutioista, ”suuria häitä”, ”grand mariage”. Komoreilla on tapana, että parit menevät elämänsä aikana kaksi kertaa naimisiin. Ensin on ”pienet häät”, joihin ei liity suuria juhlallisuuksia. Kun pariskunta on vaurastunut, järjestetään ”suuret häät”. Ne maksavat tavallisen komorilaisen vuoden palkan ja järjestetään usein vasta, kun pariskunnan aikuiset lapset pystyvät osallistumaan kustannuksiin. Vasta ”suurten häiden” jälkeen mies voi astua pääovesta moskeijaan. Kaikilla komorilaisilla ei ole tähän koskaan varaa, ja perinne jakaa yhteiskunnan kahteen kerrokseen. Muusikoille suuret häät ovat tietysti kulta-aikaa, soittajia tarvitaan monen päivän ajan.

Kalidansen ja Achatan häät

Komorien saariryhmään kuuluu neljä saarta, Grande Comore, Anjouan, Moheli ja Mayotte. Kun Komorit vuonna 1975 itsenäistyivät, mayottelaiset päättivät jäädä Ranskaan. Komorien liittovaltio ei ole koskaan tätä hyväksynyt, ja asiaa on puitu YK:n turvallisuusneuvostoa myöten, mutta tulokseksi jäi, että Mayottesta tuli Ranskan tasavallan osa. Ilmeisesti saarelaiset ottavat komentonsa (ja sosiaaliturvansa) mieluummin Pariisista kuin kahdeksan tunnin laivamatkan päässä sijaitsevasta Moronista. 

Jälkeen päin ajatellen tämä saattoi olla viisas valinta. Komorien liittovaltiossa on itsenäistymisen jälkeen ollut toistakymmentä vallankaappausta, ja yhdessä vaiheessa Anjouan ja Mohelikin halusivat erota pääsaaresta takaisin Ranskan alaisuuteen. Ranska ei tätä enää voinut hyväksyä, mutta Mayotte on Ranskan tasavallan departementti, jolla on oma edustajansa kansalliskokouksessa. Kun Ranskassa järjestetään ensi vuonna presidentin vaalit, mayottelaiset äänestävät Emmanuel Macronin seuraajasta siinä missä pariisilaisetkin.

Mayottella on vain neljännesmiljoona asukasta. Tilastojen mukaan se on Ranskan köyhin departementti, mutta saarella on rikas musiikkielämä. Kesti jonkin aikaa ennen kuin opin navigoimaan mayottelaisessa YouTubessa, mutta avaintermiksi osoittautui ranskan kieliopin mukaan taivutettu ”musique mahoraise”. Mayotten suosituin laulaja näyttää olevan Zily, joka esiintyy myös seuraavalla videolla:

Komoreilla ja Mayottessa tuotetaan runsaasti omaa musiikkia, mutta saarilla kuunnellaan tietysti muutakin. Paikallisten räppäreiden videoista näkee, että amerikkalaisten veljien elkeitä on seurattu täälläkin.

Wawa Salegy: 400 Volt.

YouTubea selaamalla tulee myös esiin, että täällä kuunnellaan naapurimaassa Madagaskarilla tuotettua musiikkia. Netissä tulee vastaan Wawa Salegy -niminen madagaskarilainen taiteilija, jonka minimalistinen video ’400 Volt’ tuo mieleen Pine Top Smithin ja muut amerikkalaiset boogie woogie -pianistit 1920-luvulta.

Pekka Gronow

Lue lisää komorilaisesta musiikista

Comores online | La Musique Comorienne
Helpoin tapa tutustua komorilaisiin taiteilijoihin.

Verkkolehti | Jeune Afrique
Ajoittain mukana artikkeleita Komoreista ja paikallisista muusikoista.

Lue lisää taarabista | Amazon.com

Sur le chemin du Taarab Chébli Masaïdie, 285 sivua | Michel Lafon 2017
Chébli Masaïdien kirja taarabista ja häämusiikista.

CD • LP | Finna.fi

Les Comores Ensemble Gabusi des Iles • LP | Arion 1984
Yelela Maalesh • CD | Marabi Productions 2008

Toimitukselta

Artikkelin YouTube-linkit tarkistettu 26.10.2021. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kiitokset karttapallon lainaamisesta, Mikko Luukko.

Tuomas Pelttari

Pekka Gronow ja Komorit. Kuva: Tuomas Pelttari.
Musiikkikirjastot.fi

Populaarimusiikkia Saksasta • Harharetkiä YouTubessa 11

Pekka Gronow
Harharetkiä YouTubessa
Osa 11 • Saksa

Saksa.

Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Gronowin yhdennentoista artikkelin aiheena on Saksa.

YouTuben rinnalla Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetään Finna.fi-palveluun.

Lisää Harharetkiä YouTubessa
Dagestan
Espanja
Havaiji
Komorit
Luxemburg
Myanmar
Norja
Papua-Uusi-Guinea
Québec
Ranska
Suriname
Tšekki
Venäjä

M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow.
M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow

Pekka Gronow
Saksa

Ennen toista maailmansotaa kaikki Suomen ylioppilaat kirjoittivat pitkän saksan. Latinan osuus oli yksi prosentti, englantia ei kirjoittanut kukaan. Saksa oli sivistyneiden suomalaisten kieli, sieltä haettiin jatko-opintoja ja vaikutteita. Saksalaiset elokuvat kilpailivat tasaväkisesti Hollywoodin kanssa, ja saksalaisia iskelmiä, schlagereita, suomennettiin ahkerasti. Sota muutti kaiken. Saksan tilalle tuli englanti ja saksan arvostus romahti.

Jonkin aikaa schlager piti vielä pintansa. Kriminal-tango, Egon ja muut 1950-luvun iskelmät kääntyivät vielä suomeksi, mutta rockin tultua angloamerikkalainen musiikki on saanut niin vahvan ylivallan, että kaikki muu jää varjoon. Juuri äsken kuulin tv-juontajan kommentoivat ironisesti suomalaisen bändin menestystä Saksassa – eiväthän saksalaiset tajua populaarimusiikista mitään. 

Ei pitäisi olla ylimielinen. Saksassa on maailman kolmanneksi suurimmat musiikkimarkkinat ja rikas musiikkikulttuuri. Sukelletaan nykyisen Saksan ytimeen ja katsotaan Rammsteinin ’Deutschland’. 

Rammstein on berliiniläinen, kansainvälisesti menestynyt metallimusiikki-yhtye, jonka tyyli tunnetaan nimellä Neue Deutsche Härte, uusi kova Saksa. Kaksitoista minuuttia kestävä video alkaa muinaisista germaaneista ja etenee avaruusaikaan, välissä paljon liekkejä ja aseita. Sillä on YouTubessa jo lähes 200 miljoonaa katsojaa, ja se herätti ilmestyessään kohun. Lastensuojelusta vastaava viranomainen, Bundesprüfstelle für jugendgefährdende Medien halusi kieltää videon alaikäisiltä, mutta oikeus kumosi kiellon. 

Rammstein ei kuitenkaan ole koko Saksa. On myös maakuntien Saksa, jossa pukeudutaan nahkahousuihin, puhutaan murretta ja katsotaan iltaisin televisiosta paikallisia tähtiä. Vuonna 1988 television suuren laulukilpailun Grand Prix der Volksmusikin voitti Regensburgista kotoisin oleva Original Naabtal Duo. Heidän voittajasävelmäänsä ’Patrona Bavariae’ myytiin yli miljoona kappaletta. Laulussa kiitetään neitsyt Mariaa, Baijerin suojeluspyhimystä.

Original Naabtal Duo: Patrona Bavariae.

Grand Prix der Volksmusik oli vuosina 1986–2010 Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä ja Etelä-Tirolissa valtavan suosittu ohjelma. Se oli alppimaiden Eurovision laulukilpailu, jossa kaikki kappaleet esitettiin saksaksi, tai sitten baijeriksi, kuten tässä. Katsojien ei tarvinnut pelätä, että he joutuisivat kuuntelemaan vieraita kieliä.

Naabtal Duo edusti kuitenkin väistyvää Saksaa. Grand Prix der Volksmusik lopetettiin vuonna 2010 katsojamäärien hiipuessa. Saksan levytuottajien virallisella myyntilistalla on pitkään ollut tasaväkisesti kotimaisia ja kansainvälisiä artisteja. Kaikkien aikojen suosituin levy Saksassa on Herbert Grönemeyerin albumi Mensch (Ihminen, 2003). Sitä on myyty yli kolme miljoonaa kappaletta, ja siihen liittyvä video voitti MTV Music Video -palkinnon.

Herbert Grönemeyer: Mensch.

Momentan ist richtig
Momentan ist gut
Nichts ist wirklich wichtig
Nach der Ebbe kommt die Flut

Video ei ehkä heti avaudu katsojalle, joka ei osaa saksaa. Mitä rannalla vaeltava jääkarhu oikein haluaa? Laulussa pohditaan romanttisten runoilijoiden perinteen mukaisesti elämän peruskysymyksiä, ihmisenä olemista ja hetkessä elämistä. Rakennetaan hiekkalinnoja, vaikka tiedetäänkin, etteivät ne pysy pitkään koossa. ”Nyt on hyvä. Mikään ei ole todella tärkeää, laskuvedettä seuraa aina nousuvesi”. Grönemeyerin taikavoimasta saa vielä paremman kuvan, jos katsoo kiertueella tehdyn konserttitaltioinnin. Yleisö on täysin hurmiossa.  

Herbert Grönemeyer (live)

Saksalaisilla menee niin hyvin, etteivät he hirveästi välitä, vaikka maailma ei arvostaisikaan heidän populaarimusiikkiaan. Goetheen ja Wagneriin luottava virallinen Saksa ei itsekään ole arvostanut sitä kovin korkealle.  Fanikirjallisuuden ylittäviä hyviä yleisesityksiä saksalaisesta populaarimusiikista ei tahdo löytyä millään kielellä. Täytyy taas turvautua englantilaisen kustantajan Routledgen sarjaan Global Popular Music. Seibtin, Ringsmutin ja Wickströmin kirja Made in Germany: Studies in Popular Music on erinomainen johdatus aiheeseen. Omat lukunsa saavat iskelmä, Krautrock, Neue deutsche Welle, Eurodisco, saksalainen metallimusiikki, turkkilainen musiikki Saksassa ja äärioikeistolainen RechtsRock.

Jos ei halua syventyä aiheeseen ihan näin perusteellisesti, netti auttaa. Saksankielisessä wikipediassa on erinomainen artikkeli hakusanalla ”Schlager”. Vaikka ei osaisi saksaa, on helppo poimia jutusta keskeiset nimet 1900-luvun alusta viime vuosiin saakka. YouTubesta löytyy näytteitä. Jos Otto Reutter, Comedian Harmonists, Marlene Dietrich, Zarah Leander, Fritzi Massary, Lizzi Waldmüller, Freddy, Dalida ja Gitte tuntuvat vanhanaikaisilta, on parasta valita Helene Fischer, Saksan Jenni Vartiainen, jonka laulua ’Atemlos durch die Nacht’ (Henki salpautuneena läpi yön) on katsottu netissä 86 miljoonaa kertaa. Sävelmä on kokoelmasta Farbenspiel, jota on myyty 2,4 miljoonaa kappaletta.

Helene Fischer: Atemlos durch die Nacht.

Helene Fischer on syntynyt Krasnojarskissa, entisessä Neuvostoliitossa vuonna 1984. Hän kuuluu siihen sukupolveen ulkosaksalaisia, joka pääsi kotimaahansa Neuvostoliiton romahdettua. Häntä pidetään nykyisin Saksan ”iskelmäprinsessana”. Kuningatar on edelleen Andrea Berg, edellisen sukupolven Katri Helena, jonka levyjä on myyty yli 15 miljoonaa.

Rammstein, Helene Fischer ja Herbert Grönemeyer edustavat Saksan musiikkimarkkinoiden kaupallista kärkeä, mutta alalla toimii lukematon määrä muitakin artisteja. Yksi suosikeistani on punk-yhtye nimeltä Feine Sahne Fischfilet (sananmukaisesti ”hieno kalafilee kermakastikkeessa”), johon voi törmätä vahingossa internetin ruuanlaittosivuilla.

Grachmusikoff: Oiner isch emmer dr Arsch.

Maakuntien Saksakin on yhä voimissaan, vaikka se ei välttämättä käytä enää perinneasuja. YouTubessa tuli vastaan Bad Schussenriedistä kotoisin oleva yhtye nimeltä Grachmusikoff, joka laulaa svaabiksi. Yhtyeen nimi juontuu kirjasaksan sanasta ”krach”, ”ryske”, joten se voisi olla suomeksi ”mölykööri”. Svaabin kielen taidossani on aukkoja, mutta arvelisin että ’Oiner isch emmer dr Arsch’ tarkoittaa ”Yksi jää aina viimeiseksi”. Ihastuin erityisesti bändin kymmenvuotiaaseen nokkahuilusolistiin, joka soittaa kuin kokenut ammattilainen. Mitähän hänestä vielä tulee?

Pekka Gronow

Lue lisää saksalaisesta iskelmästä | Klaus Kuhnke Archiv

Klaus Kuhnke -arkisto Bremenissä on vähän tunnettu tietolähde saksalaisesta populaarimusiikista. Edesmenneen keräilijän valtavan arkiston internet-sivuilla on hakemisto, josta voi etsiä kirjallisuusviitteitä ja lehtiartikkeleita artisteista. Englanninkielinen versio ei toimi, saksalainenkin on kömpelö, mutta missään muualla ei taida olla vastaavaa hakemistoa, josta löytäisi viitteet vaikkapa kaikista Kraftwerkistä kirjoitetuista artikkeleista.

Kuhnke-arkiston valikkoriviltä Zeitschriftenindex pääset eteenpäin: – Hier finden Sie Nachweise zu Artikeln über einzelne Künstler oder Ensembles.

Lue lisää saksalaisesta iskelmästä | Wikipedia

Schlager | Wikipedia
Grand Prix der Volkmusik | Wikipedia

Saksan levytilastot

BVMI Bundesverband Musikindustrie | Gold-/Platin-Datenbank
List of Best-Selling Albums in Germany | Wikipedia

Palkitut musiikkivideot

MTV Europe Music Award for Best German Act | Wikipedia
Berlin Music Video Awards | BMVA Archive

Lue lisää Rammsteinista | Finna.fi

Rammstein – koko tarina  Ulf Lüdeke & kääntäjä Juho Nurmi, 224 sivua | Minerva Kustannus Oy 2016

Lue lisää saksalaisesta populaarimusiikista | Finna.fi

Das Lexikon des deutschen Schlagers – Geschichte, Titel, Interpreten, Komponisten, Texter [Serie Musik Piper-Schott] Matthias Bardong, 464 sivua | Schott 1993
Future Days – Krautrock And The Building of Modern Germany  David Stubbs, 495 pages | Faber & Faber 2014 & 2018
Future Days – Krautrock And The Birth of a Revolutionary New Music  David Stubbs, 495 pages | Melville House 2015
Krautrocksampler – One Head’s Guide To The Great Kosmische Musik – 1968 Onwards Julian Cope, 136 pages | Head Heritage 1996
Made In Germany – Studies In Popular Music Editors Oliver Seibt & Martin Ringsmut & David-Emil Wickström, 248 pages | 9780815391784 | Routledge 2020
Schlager – Das grosse Schlager-Buch – Deutscher Schlager 1800–Heute Monika Sperr, 349 sivua | Rogner & Bernhard 1978

CD • LP | Finna

Mensch Herbert Grönemeyer • CD | EMI Electrola 2002
Pop 2000 – 50 Jahre Popmusik und Jugendkultur in Deutschland • 8CD | Grönland 1999
Rammstein Rammstein • 2LP • CD | Rammstein GbR 2019
Schlager 2005 – die Hits des Jahres • 2CD | EMI Music Germany 2005
Tonwellen 1970–1990 – Two Decades of German Progressive Music • CD | Tonwellen Ausfart 1990

Toimitukselta

Artikkelin YouTube-linkit tarkistettu 14.10.2021. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kiitokset karttapallon lainaamisesta, Mikko Luukko.

Tuomas Pelttari

Pekka Gronow ja Saksa.
Musiikkikirjastot.fi