Taideyliopiston uusi julkaisuarkisto Taju • Intervalli 1/2021

Erkki Nurmen artikkeli julkaistiin alun perin keväällä 2021

Teksti • Erkki Nurmi
Intervalli 1/2021 (pdf)
www.intervalli.fi

Taideyliopisto otti helmikuussa 2021 käyttöön uuden julkaisuarkiston Tajun. Tajusta löytyvät Taideyliopiston sähköiset julkaisut kuten opinnäytteet, julkaisusarjat ja esimerkiksi tieteellisten artikkelien rinnakkaistallennukset. Tämä on hyvin saman tyyppistä aineistoa kuin kaikkien muidenkin yliopistojen julkaisuarkistoissa, mutta Tajussa on näiden lisäksi merkittävä määrä Sibelius-Akatemian kirjaston digitoituja musiikkiaineistoja. Näiden digitoinnista olen kirjoittanut Intervallissa 1/2009.

Taustaa

Taideyliopiston tie omaan julkaisuarkistoon on ollut pitkä. Sibelius-Akatemian kirjasto oli liittynyt Kansalliskirjaston ylläpitämään yhteiseen julkaisuarkisto Doriaan jo 2007 ja tallentanut sinne digitoituja aineistojaan. Teatterikorkeakoulun kirjasto oli taas liittynyt Helsingin yliopiston Helda-julkaisuarkistoon vuonna 2011, juuri ennen Taideyliopiston syntymistä vuonna 2013. Heldan käyttöä laajennettiin vuonna 2015 niin, että muutkin Taideyliopiston akatemiakirjastot eli Kuvataideakatemian ja Sibelius-Akatemian kirjastot alkoivat tallentaa sinne PDF-muotoisia uusia julkaisuja. Sibelius-Akatemialla oli vielä lisäksi käytössä oma itse rakennettu opinnäytetietokanta, joka oli otettu käyttöön jo 2000-luvun alkuvuosina.

Erkki Melartinin sävellys Melodie, EM158.
Erkki Melartinin sävellys Melodie, EM158

Tässä oli siis paljon päällekkäisyyksiä purettavaksi. Sibelius-Akatemia luopui omasta opinnäytetietokannastaan vuonna 2018, ja aineisto siirrettiin Heldaan muiden Taideyliopiston opinnäytteiden yhteyteen. Heldan ja Dorian päällekkäisyydestä oli puhuttu jo Taideyliopistoa muodostettaessa, mutta silloin aika ei ollut vielä kypsä radikaaleihin muutoksiin. Vaikka molemmat järjestelmät perustuivat samaan avoimen lähdekoodin DSpace-ohjelmistoon, eroja oli melko paljon. Esimerkiksi luettelointikäytännöissä oli suuria eroja, sillä toisin kuin MARC21, julkaisuarkistojen käyttämä Dublin Core -formaatti on hyvin väljä eikä siinä määritellä kenttien käyttötapaa mitenkään tarkasti. Tämä johtaa väistämättä siihen, että jokainen luetteloiva organisaatio keksii tahollaan pyörää uudelleen ja muodostaa omat luettelointisääntönsä. Kansalliskirjaston muutama vuosi sitten julkaisema metadatasuositus julkaisuarkistojen tekstiaineistoille on helpottanut tätä tilannetta merkittävästi.

Kohti omaa julkaisuarkistoa

Tehtyämme jo muutaman päällekkäisten järjestelmien yhdistämisprojektin ja koettuamme omakohtaisesti niistä saadut hyödyt rohkaistuimme tarttumaan tässä asiassa härkää sarvista. Meille oli myös kertynyt tarpeita, joita emme saaneet täytettyä Heldan ja Dorian kautta. Monesti vastaan tulivat tällaiseen monen organisaation jakamaan järjestelmään liittyvät rajoitukset: monia asioita ei voida räätälöidä organisaatiokohtaisesti, vaan muutokset vaikuttaisivat koko järjestelmän laajuisesti, joten tulos on aina jonkinlainen kompromissi. Vaihtoehtoja punnittuamme (pöydällä oli mm. kaiken aineiston yhdistäminen Doriassa olevaan kokoelmaan) päädyimme syksyllä 2019 siihen, että hankimme oman uuden julkaisuarkiston, joka tulee Kansalliskirjaston julkaisuarkistopalvelujen ylläpitoon, ja siirrämme tänne kaiken aineistomme Heldasta ja Doriasta.

Projekti sai kuitenkin odottaa kirjastojärjestelmänvaihdoksen yli. Taideyliopisto vaihtoi Ex Libriksen Voyagerin saman yhtiön Almaan, joka tuli käyttöön heinäkuussa 2020. Syksyllä aloimme työstää uutta julkaisuarkistoa Kansalliskirjaston kanssa melko suurella projektiryhmällä, johon kuului toistakymmentä jäsentä kirjastostamme ja Kansalliskirjaston julkaisuarkistopalveluista. Julkaisuarkistopalveluiden porukka on erittäin ammattitaitoista. Useamman kerran kävi niin, että he korjasivat havaitsemamme bugin tai puutteen suoraan avoimen lähdekoodin DSpace-ohjelmistoon, jolloin se hyödyttää kaikkia DSpace-käyttäjäorganisaatioita. Projekti käsitti puolisen vuotta loppua kohti tiivistyvää työskentelyä.

Bernhard Henrik Crusellin Ingeborgs klagan.
Bernhard Henrik Crusellin Ingeborgs klagan

Musiikkiaineistot Tajussa

Tajussa on Sibelius-Akatemian kirjastossa digitoituja sävellyskäsikirjoituksia, painettuja nuotteja ja musiikkiäänitteitä. Suunnilleen puolet aineistoista on sellaista, jonka tekijänoikeudet ovat rauenneet. Nämä aineistot ovat vapaasti ladattavissa. Sävellyskäsikirjoituksista suurimman kokonaisuuden muodostavat Erkki Melartinin käsikirjoitukset, jotka aivan liian varhain menehtynyt kollegamme Mikko Ikkala (1957–2016) digitoi työskennellessään Sibelius-Akatemian kirjastossa 2007–2010. Näitä on Tajussa yli 20 000 sivua. Tällä hetkellä käsikirjoituksia digitoidaan tarpeen mukaan, eli silloin kun jotakin käsikirjoitusta tarvitaan. Tälläkin saralla on tapahtunut kehitystä, kun siviilipalvelusmiehenä kirjastossa palvellut Eemeli Solehmainen täydensi käsikirjoitusluettelon siten, että nyt koko käsikirjoitusarkiston sisältö on jollakin tasolla luettelossa.

Äänitepuolella tekijänoikeusvapaat aineistot on digitoitu erästä EU-projektia varten 1950-luvulla julkaistuilta vinyylilevyiltä. Digitoinnin yhteydessä on tarkistettu, että myös teosten tekijänoikeudet ovat rauenneet, joten nämä edustavat vähän vanhempaa taidemusiikkia.

Äänitteissä tärkeimmän kokonaisuuden muodostavat kirjaston digitoidut kelanauhat. Näistä vanhimmat ovat vuodelta 1955 ja uusimmat 1980-luvun lopulta. Näiden tekijänoikeudet ovat vielä voimassa, joten äänitteiden kuuntelu onnistuu tällä hetkellä vain Sibelius-Akatemian kirjastossa yhdellä tietokoneella. Syksyllä avattavaan uuteen Sörnäisten kampuskirjastoon, johon yhdistyvät Teatterikorkeakoulun ja Kuvataideakatemian kirjastot, tulee toinen kuuntelupääte. Näiltä päätteiltä voi tutkia myös tekijänoikeuksien alaisia sävellyskäsikirjoituksia.

Konserttitallenteet

Joitakin vuosia sitten meille tuli mahdolliseksi jakaa Taideyliopiston omia konserttitallenteita yliopiston sisällä. Siihen tarvittavaa tekniikkaa meillä ei kuitenkaan ole ollut. Nyt Tajussa tämä tuli mahdolliseksi, sillä järjestelmään voi kirjautua Taideyliopiston tunnuksilla. Pystymme rajaamaan myös tiettyjen aineistojen käytön vain kirjautuville käyttäjille. Jatkossa pystymme siis tarjoamaan omia konserttitallenteitamme omille opiskelijoille myös kotoa kuunneltavaksi. Valitettavasti tämä ei muuta asioita mitenkään valtaosalle Intervallin lukijakunnasta, mutta nämäkin aineistot ovat kirjaston Taju-päätteellä myös ulkopuolisten kuunneltavissa. Meillä tämä tarkoittaa, että nämä saadaan paljon aiempaa laajempaan käyttöön, joten materiaalin Tajuun viemiseen kannattaa uhrata enemmän resursseja. Tajuun on tarkoitus tallentaa myös tohtorintutkintokonserttien tallenteita, joita ei ole tällä hetkellä julkisesti saatavilla mistään. Tämä puoli on vielä testausvaiheessa.

Aineistojen löydettävyys

Kaikki Tajun aineistot ovat haettavissa oman käyttöliittymän lisäksi myös Taideyliopiston Finna-näkymän Arscan kautta. Aineisto tulee haettavaksi myös kansalliseen Finna.fi-näkymään, mutta koetamme saada ensin aineistojen käyttöehdot siellä selvemmin esiin. Projektin yhteydessä implementoimme kansallisen metadatasuosituksen niin pitkälle kuin mahdollista, mikä on parantanut metadatan indeksoitumista Finnan päässä. Yksinkertaistimme myös kokoelmarakennetta niin, että Tajussa on kaiken kaikkiaan vain 9 kokoelmaa yhdessä tasossa. Heldassa näitä oli kokoelmassamme yli 60.

Olemme pyrkineet siirtämään kaikki aiemmin kokoelmarakenteessa tehdyt jaottelut metadataan, sillä kokoelmatieto ei kuulu tietueen metadataan eikä siten haravoidu esim. Finnaan. Tämän vuoksi aiemmin on saattanut olla, että jokin tieto esim. julkaisusarjasta tai opinnäytteen koulutusohjelmasta on ollut Finnassa täysin pimennossa, sillä tieto on ollut vain kokoelmarakenteessa. Nyt esimerkiksi opinnäytteen tyyppejä tai aineistotyyppejä voi rajata faseteilla sekä Tajussa että Arscassa. Annan mielellään lisätietoja aiheesta! erkki.nurmi@uniarts.fi 040 7104 222.

Musiikin erikoiskirjasto • Intervalli 1/2021

Tietoasiantuntija Maaria Harviaisen artikkeli julkaistu alun perin keväällä 2021

Teksti Maaria Harviainen
Intervalli 1/2021 (pdf)
www.intervalli.fi

Musiikki on yksi ihmislajin ja ihmiskunnan vanhimpia kommunikoinnin ja itseilmaisun muotoja. Musiikkia opiskellaan, siitä toivotaan ammattia ja valmistutaan ammattiin, mutta musiikkia myös harrastetaan paljon. Suomessa musiikin kanssa pääsee kosketukseen muskarista vanhainkotiin. Suomessa on myös laaja, ilmainen, kaikille avoin erilaisten musiikkikirjastojen verkosto. Suomessa, toisin kuin monessa muussa maassa, myös korkeakoulujen kirjastot ovat kaikille avoimia. Miksi musiikin erikoiskirjasto on tärkeä ja miksi sellainen pitäisi säilyttää? Kysyin näitä kysymyksiä muutamalta tulevien muusikoiden, opettajien ja tutkijoiden kasvattajalta. Vastauksissa otettiin vahvasti kantaa kirjastojen avoimuuden, maksuttomuuden ja ylipäätään kirjastojen olemassaolon puolesta.

Käyttäjät arvostavat saavutettavuutta

Suomessa kirjastot ovat ilmaisia, mikä on mielestäni olennaista koko yhteiskunnan kannalta. Tämä on arvokas asia, jonka huomaa viimeistään silloin, kun asuu tai vierailee maassa, jossa kirjaston käyttö on rajoitettua ja maksullista.” (Marja Heimonen, MuT, yliopistonlehtori, musiikkikasvatus)

Marja Heimonen. Kuva: Kalle Kallio
Marja Heimonen. Kuva: Kalle Kallio

Musiikinopiskelijoille nuottimateriaalin saatavuus on opiskelun ehto, opiskeluvuosien aikana soitetaan tai lauletaan läpi valtava repertoaari erilaista musiikkia. Ohjelmiston hankkiminen ilman kirjaston olemassaoloa kävisi monelle opiskelijalle mahdottomaksi jo pelkästään taloudellisesti, kuten opettajat toteavat. Opettajat huomioivat toki digitaalisen nuottimateriaalin olemassaolon, mutta korostavat sitä tosiasiaa, ettei kaikki musiikki yksinkertaisesti ole saatavilla verkosta vapaasti ja ilmaiseksi. Musiikkikirjastosta löytyvät myös vanhat, loppuunmyydyt painokset ja tekijänoikeuksien alainen musiikki, joka kirjastoon on hankittu tekijänoikeudet huomioiden. ”Vaikka nuotteja on paljon myös diginä, opiskelijoillemme tärkeät nuotit ovat monesti vielä tekijänoikeuksien alaisia eivätkä vapaita.” (Ulla Pohjannoro, MuT, yliopistonlehtori, DocMus-tohtorikoulu)

Sähköiset aineistot yhä tärkeämpiä

Opettaja-tutkijat nostavat esille myös kirjallisuuden ja tutkimuslehtien saatavuuden niin painettuina kuin elektronisina ja tässä ollaan aineistomuodon suuren muutoksen ja erikoisen problematiikan äärellä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana muutos painetusta aineistosta kohti elektronisia tutkimusaineistoja on tavoittanut myös humanistiset ja taiteen tutkimuksen alat. Painetun kirjallisuuden ja kausijulkaisujen määrä pienenee ja e-aineistojen merkitys ja määrä kasvaa.

Yliopistomaailmassa aineistomuodon muutoksella on ollut monenlaisia seurauksia. Digitaaliset aineistot ovat periaatteessa helposti saatavilla sekä opiskelijoille että opettajille suoraan omalle koneelle. Yliopiston/kirjaston on kuitenkin ensin ostettava vuosittain käyttöoikeudet aineistoihin. Yhden aineiston vuosihinnat vaihtelevat tuhansista kymmeniin tuhansiin. Monitieteinen yliopisto kykenee kenties hankkimaan aineistoja suuremmille tutkimusaloille, mutta pienet alat jäävät usein ilman. Pieni yliopisto taas pystyy hankkimaan oman erikoisalansa aineistoa, mutta monitieteiset aineistot ovat yleensä ulottumattomissa. Tähän jälkimmäiseen kategoriaan kuuluu mm. Taideyliopisto.

Tieteellisten elektronisten aineistojen kustantaminen ja jakelu on keskittynyt muutamalle ylikansalliselle yhtiölle, jotka myyvät aineistojen käyttöoikeuksia yleensä suoraan yliopistoille/korkeakouluille ja vain yhdelle organisaatiolle kerrallaan. Yliopistojen muodostamat konsortiot voivat hankkia aineistoja konsortion käyttöön edullisemmin, mutta eivät rajattomasti eivätkä aineistojen hinnat aina kuitenkaan laske tasolle, joka olisi kaikkien korkeakoulujen tavoitettavissa. Koska e-aineistojen kustantajat tekevät sopimuksia vain organisaatioiden ja/tai kansallisten konsortioiden kanssa, ovat esimerkiksi samoja oppialoja edustavien korkeakoulujen yhteiset aineistohankinnat yleensä mahdottomia toteuttaa.

Ulla Pohjannoro.Aineistojen käytön sopimuksiin kuuluu vapaa paikalliskäyttö, mutta on aikamoinen ponnistus lähteä vaikkapa Oulusta Helsinkiin jonkin sellaisen aineiston takia, joka on saatavilla vain Taideyliopistossa. Tähän on toki kehitetty erilaisia artikkeleiden hankintapalveluita parantamaan saatavuutta, mutta ongelmaa ne eivät ratkaise. Tämä on tilanne, josta opettajat ja tutkijat ovat syystä huolissaan. ”Mitä tulee muiden kirjastojen aineistoihin, Helsingissä asia on vielä jotenkin mahdollinen, kun vierailu Kaisaan [Helsingin yliopiston Kaisa-kirjasto] on mahdollista, vaikka kynnys siinä tietysti on aina. Pienellä paikkakunnalla toimiva yo-yhteisö tai amk on siten vielä huonommassa asemassa.” (Ulla Pohjannoro)

Kenen kirjasto

Kaikesta huolimatta ilman kirjastojen vahvaa sekä rahallista että työvoiman panostusta elektronisten aineistojen hankintaan ja käyttöön saattamiseen, aineistot olisivat vieläkin harvempien, kenties varakkaiden yritysten käytettävissä. Kirjastot yrittävät luovia ja selviytyä tässä epävarmassa maastossa. Yliopiston opettajat arvostavat kirjaston ponnistukset korkealle, mikä tietysti lämmittää mieltä. Opettajat kiittävät aineistojen saatavuutta, joustavaa hankintaa ja käytön helppoutta sekä löydettävyyttä.

Käytön helppouteen ja löydettävyyteen sekä aineiston joustavaan hankintaan kirjasto on yrittänyt vaikuttaa mahdollisimman paljon. ”Historian opettajana kirjastoresurssi on kaikkein keskeisin sekä opiskelijalle että opettajalle.” (Markus Mantere, FT, professori, sävellys ja musiikinteoria, historiafoorumi) Kirjastolle yhteistyö opetushenkilökunnan kanssa on olennaista, jotta kirjasto pystyy täyttämään tehtävänsä.

Markus Mantere. Kuva: A-J Savolainen.
Markus Mantere. Kuva: A-J Savolainen

Kirjasto palvelee

Aineistojen moninaisuudesta johtuen niiden löydettävyys ja helppokäyttöisyys on entistä tärkeämpää. Kirjasto tekee yhteistyötä opetuksen kanssa tarjoamalla tiedonhankinnan opetusta ja ohjausta. ” Jos kirjaston apua ja koulutusta esimerkiksi tiedonhaussa ei olisi, jäisi opinnäytetöiden perusta hyvin heikolle pohjalle.” (Marja Heimonen) Samalla kirjasto säilyttää yhteyden opetukseen ja taiteelliseen toimintaan. Vuorovaikutus on tärkeää puolin ja toisin.

Viime vuosina erityisesti korkeakoulukirjastot ovat saaneet roolin myös tutkimuksen tukena. Tutkimusjulkaisujen päätyminen maksullisiin palveluihin on saanut vastavoimakseen avoimet julkaisuarkistot. Kirjastot ovat usein näiden julkaisuarkistojen ylläpitäjiä, myös Taideyliopiston uusi julkaisuarkisto Taju on pitkälle kirjaston luomus, monia yhteistyötahoja unohtamatta. Taideyliopiston kirjasto työskentelee yhdessä yliopiston tutkimuspalveluiden ja muiden yliopiston palveluiden kanssa kouluttaen ja ohjaten tutkijoita paitsi perinteisessä tiedonhankinnassa, myös tutkimusaineistojen hallinnassa, tutkimusaineistosuunnitelmien laadinnassa ja tutkimuksen avointen julkaisukanavien löytämisessä ja käyttämisessä.

Kirjastossa soi

Elektronisten aineistojen hurjasta kasvusta huolimatta, meillä on yhä kirjastossa painetut kokoelmat, nuotit ja kirjat, vanha painettu aineisto ja arkiston kokoelmat. Ne ovat edelleen ainutlaatuista materiaalia, jota ei ole saatavilla digitoituna. Edelleen on olemassa myös kirjasto tilana, vaikka koronavuosi on sen melkein kokonaan hiljentänyt. ”Kirjasto on keidas, jossa voi mm. kuunnella äänitteitä ja lukea. Se on rauhallinen paikka, jossa opiskelija voi keskittyä ja valmistautua vaikkapa tenttiin tai kirjoittaa tutkielmaa. Myös opettajille ja tutkijoille kirjasto on erityisen tärkeä työskentelypaikka.” (Marja Heimonen) Toivottavasti taas ensi syksynä hyl- lyjen välissä porisee äänten ja kielten sekamelska, kun uudet opiskelijat tulevat kirjastoon. Alakerrassa kuunteluhuoneen oven raottuessa sisältä raikaa musiikki nappulat kaakossa -tyyliin ja yläkerrassa musiikkikasvatuksen opiskelijat jammailevat. Ehkä joku tutkija viilettää kiireesti meteliä karkuun hiljaiseen lukuhuoneeseen tai sulkeutuu tutkijankammioonsa.

Nuotit, maksulliset tieteelliset lehdet ja kirjat ovat monen tutkijan ja taiteilijan näkökulmasta niin arvokkaita, että musiikkiin erikoistunut tieteellinen kirjasto on elintärkeä ammattimaiselle toiminnalle nyt ja tulevaisuudessa.” Opettajat toivottivat Intervalli-lehden lämpimästi tervetulleeksi takaisin.

Maaria Harviainen