Soitinlainausta ja striimikonsertteja – kirjastojen uudet musiikkipalvelut tukevat musiikin harrastamista ja kuuntelua • Intervalli 1/2022

Ilona Heinonen ja Ilari Reuhkala • Ääniä tulevaisuudesta

Intervalli • 1/2022
www.intervalli.fi

Kirjastonhoitajat Ilona Heinonen Tampereen kaupunginkirjastosta ja Ilari Reuhkala Kangasalan kaupunginkirjastosta pohtivat Intervallissa tulevaisuuden musiikkikirjastonäkymistä tuoreiden ammattijulkaisujen tiimoilta. Heinosen kirjoittama opas Ääniä tulevaisuudesta – musiikki, kirjastot ja mahdollisuudet jatkaa alalla käytävää keskustelua, ja seuraa 2021 julkaistuja kirjoja Maagisessa paikassa – musiikkikirjastojen tuntematon tulevaisuus ja Kirjastot ja kaupallisuus.

Ilona Heinonen kirjoitti opaskirjan Ääniä tulevaisuudesta – musiikki, kirjastot ja mahdollisuudet. Se julkaistiin tammikuussa 2022.
Ilona Heinonen kirjoitti opaskirjan Ääniä tulevaisuudesta – musiikki, kirjastot ja mahdollisuudet. Se julkaistiin tammikuussa 2022.

…formaateista ja kokoelmasta

Ilona Heinonen: – Toimiva yleinen kirjasto on myös uudistuva. Asiakkaiden ja yhteisön tarpeiden pitää tietenkin olla uudistumisen lähtökohtana. Nykyaikaiset kirjaston musiikkipalvelut hyödyttävät eri käyttäjäryhmiä monin tavoin: kirjasto tarjoaa tietoa, edistää kuuntelu- ja soittoharrastusta, välittää kulttuurielämyksiä ja tukee paikallista musiikkikulttuuria.

Ilari Reuhkala: – Monissa kirjastoissa uudistuminen ei valitettavasti perustu asiakkaiden ja yhteisön tarpeisiin vaan johtajien omasta päästään keksimiin periaatteisiin ja uusiutumiseen uusiutumisen vuoksi. Tästä esimerkkinä äänitekokoelmista tai -hankinnasta luopuminen. Tilastoista kyllä näkee, että kysyntää on edelleen, joten en tiedä mihin ”tarpeisiin” nämä uudistukset ovat perustuneet.

– Kirjaston musiikkipalvelut ovat totta kai paljon muutakin kuin äänitekokoelma, joka on vähentyneen lainauksen takia aiempaa selvemmin vain yksi osa kokonaisuutta. Ilmaiset tapahtumat ja musisointimahdollisuudet ovat yhtä tärkeitä osia, mutta ne eivät kuitenkaan saa syrjäyttää niitä toimintamuotoja, joissa kirjasto on parempi kuin kukaan muu: tietopalvelu ja kokoelmatyö.

Ilari Reuhkala oli mukana tekemässä kirjaa Maagisessa paikassa – musiikkikirjastojen tuntematon tulevaisuus. Kuva: Mariia Haatanen
Ilari Reuhkala oli mukana tekemässä kesällä 2021 ilmestynyttä kirjaa Maagisessa paikassa – musiikkikirjastojen tuntematon tulevaisuus. Kuva: Mariia Haatanen

IH: – Totta, kokoelma on kirjaston kivijalka. Musiikkikokoelman erityispiirre on, että sisältöä on tarjolla monessa eri formaatissa. Kun eri formaattien suosio kasvaa tai vähenee, siihen voidaan reagoida kokoelmatyöllä. Itse musiikki tietystikään ei ole katoamassa minnekään.

– Musiikkikokoelmaan kohdistuu monenlaisia ennakkoluuloja ja käsityksiä, oikeita ja vääriä. On fakta, että CD-lainaus laskee, mutta aika monet CD-levyn tulevaisuutta ennustavat spekulaatiot ovat jo osoittautuneet vääriksi. Hätiköityjä ratkaisuja voi olla vaikea perua myöhemmin.

IR: – Kaikkien formaattien suosion kasvuun kirjasto ei kuitenkaan voi reagoida. Populaarimusiikin striimaamisen tarjoaminen on käytännössä mahdotonta kirjastoille, vaikka se on juuri sitä, mitä valtaosa musiikin käyttäjistä haluaisi tehdä. Tekijänoikeuslaki asettaa kirjaston asiakkaat hyvin eriarvoiseen asemaan heidän suosimansa formaatin mukaan.

– CD-levyjä lainataan edelleen maanlaajuisesti tuplasti nuotteihin verrattuna, joten formaattia ei voi pitää mitenkään marginaalisena kirjastojen kannalta.

IH: – Kokoelmat ovat entisestään monipuolistuneet, kun lainattavaksi on tullut soittimia ja muita musisoimiseen liittyviä laitteita, kuten esim. Zoom-äänityslaitteet Tampereella. Meillä Metsossa on näistä hyviä kokemuksia, ja lainaus on sujunut lähes ongelmitta.

IR: – Soittimien lainauksen aloittaminen on yllättävän helppoa ja halpaa, mutta edellyttää tietysti henkilökunnalta hieman uusia taitoja. Kitaroiden ja ukulelejen mukana lainattavaksi kannattaa hankkia elektroninen viritysmittari ja jättää virittäminen asiakkaiden tehtäväksi. Tällöin kielien vaihto on oikeastaan ainoa huoltotoimenpide, jota henkilökunnan pitää osata tehdä. Lyömäsoittimille ei tarvitse tehdä senkään vertaa. Isommissa ongelmissa (joita tulee harvoin) voi kääntyä soitinliikkeen puoleen.

…vinkkauksesta, tietopalvelusta ja somesta

IH: – Aineistojen ja sisältöjen esittely on tärkeää ja hauskaa, kun voi käyttää omaa luovuuttaan. Sosiaalinen media on tuonut paljon uusia mahdollisuuksia sisällöistä kertomiseen ja kirjastoviestintään. Perinteisten aineistonäyttelyiden ja vinkkaustilaisuuksien lisäksi voi tehdä somepäivityksiä tai vaikka videoita verkkoon.

IR: – Sisällöntuntemus onkin sitä kirjastolaisten ydinosaamista ja varmasti myös pääsyy miksi ihmiset alalle hakeutuvat. Vastaavasti esiintyminen, jota esimerkiksi somevideoissa pitää tehdä, ei ole monelle kirjastolaiselle kovin luontevaa. Perinteinen vaatimaton kirjastotyöntekijä taitaa mieluiten jakaa sitä omaa sisältöosaamistaan henkilökohtaisissa asiakaskohtaamisissa. Itsellenikin se on luontevinta välittömän palautteen vuoksi: kiitollisen asiakkaan iloon on helppo yhtyä, kun taas pari sometykkäystä tuntuu pettymykseltä päivityksen eteen nähdyn vaivan rinnalla.

IH: – Toisaalta pari sometykkäystä voi tarkoittaa, että sadat ihmiset ovat nähneet julkaisusi ja saattavat myös hyödyntää vinkkiäsi.

IR: – Asiakkaiden tavoittaminen somessa voi myös olla hyvin haastavaa. Somen käyttö edellyttää ennen kaikkea pitkäjänteistä sitoutumista alustaan ja jatkuvaa päivittämistä, mihin ei läheskään kaikissa kirjastoissa ole resursseja. Toisaalta harvassa kirjastossa on myöskään enää mitään erillistä musiikin tietopalvelun asiakaspalvelutiskiä, joten musiikkia etsivä asiakas saattaakin tavoittaa asiantuntijan parhaiten netin kautta. Somettamisesta ei siis kannata ottaa turhia paineita, mutta toisaalta tulee miettiä miten tietopalvelua ja sisältöjen vinkkausta voisi toteuttaa enemmän netin kautta. Tässä yhteistyö eri kirjastojen välillä on tärkeää.

IH: –Yhteistyö kollegoiden kanssa yli kirjastorajojen voi muutenkin auttaa monipuolisten palveluiden tarjoamisessa. Somessa kannattaa mielestäni kaikkien kirjastojen olla: se on edullinen tapa kertoa kirjaston tarjonnasta sekä tavoittaa uusia asiakkaita. Sosiaalisesta mediasta ja sisällöntuotannosta löytyy myös hyviä kirjoja, joiden avulla voi syventää someosaamista.

– Harmillisesti tosiaan musiikin tietopalvelutiskejä ei enää monesta kirjastosta löydy. Hyvänkin musiikkikokoelman merkitys pienenee, jos henkilökunnalta puuttuu siihen liittyvä asiantuntemus. Sen ylläpitämiseen ja kehittämiseen pitäisi olla työntekijöillä mahdollisuus. Asiantuntevaa musiikin tietopalveluahan ei saa mistään muualta kuin kirjastosta – on tärkeää, että tarjoamme sitä!

IR: – Erityisen ainutlaatuista on kirjastojen sisällönkuvailuosaaminen. Kaupallisilla striimauspalveluilla ei ole mitään syytä kuvailla tarjoamaan aineistoa hyvin tiedonhaun kannalta. Ainoastaan kirjastolla on resursseja kuvailla musiikkia niin, ja sitäkin resurssia pitäisi olla vastaisuudessa enemmän, ei vähemmän. Takautuva luettelointi on asia, jota ei kirjastoissa juurikaan voi tehdä, mutta pitäisi voida. Kun äänitteiden lainauksen vähentyminen johtaa avokokoelmien pienenemiseen ja varastojen korostumiseen, on elintärkeää pitää huoli siitä, että aineisto löytyy myös sieltä missä sitä ei pääse fyysisesti tarkastelemaan. Lisäksi olisi tietysti varmistettava, että kuvailusäännöt ja kirjastojärjestelmät on suunniteltu myös musiikin kuvailua ja tiedonhakua silmällä pitäen eikä vain kirjoja varten.

…harrastustiloista ja musiikkitapahtumista

IH: – Musiikin harrastamisen tukeminen näkyy monissa kirjastoissa myös tilaratkaisuissa. Oodin musiikkistudiot ovat tästä hyvä esimerkki, ja soittohuoneita ja studioita on rakennettu moneen muuhunkin kirjastoon. Tampereen Metsossa aukeavat huhtikuussa uudet harrastustilat Soundi ja Visio, joissa voi äänittää sekä tehdä mm. rintanappeja ja suurkuvatulosteita makerspace-hengessä.

IR: – Toisaalta kaikkien kirjastojen arkkitehtuuri ei mahdollista uusien luovien tilaratkaisujen tekemistä. Helpointa nämä on toteuttaa ihan uusia kirjastorakennuksia suunnitellessa.

IH: – Kyllä, ja ilahduttavasti uusissa kirjastoissa näyttää yleisesti olevan musiikin harrastustiloja. Vanhemmissakin rakennuksissa voidaan miettiä luovia ratkaisuja musisoimisen tukemiseen, esim. digipianon hankkimista ja soitinlainauksen aloittamista.

– Modernit kirjastotilat helpottavat myös tapahtumien järjestämistä kirjastoissa. Tapahtumathan nähdään nykyään tärkeänä osana kirjastojen toimintaa. Musiikkitapahtumat sopivat hyvin osaksi kirjaston musiikkipalveluita. Korona-aikana Metsossa tehtiin aikamoinen digiloikka ja panostettiin paljon laadukkaiden striimien tuottamiseen. Tästä osaamisesta on varmasti hyötyä myös jatkossa, vaikka nyt päästäänkin taas toteuttamaan lähitapahtumia.

IR: – Tapahtumien merkitys vaihtelee kuitenkin paljon paikkakunnittain. Isoissa kaupungeissa on paljon tarjontaa, joka tosin suurimmalta osalta on maksullista ja tapahtuu ilta-aikaan. Kysyntää on helposti myös perheystävällisille päivätapahtumille, ja iso kirjasto houkuttelee myös isompia esiintyjiä. Syrjempänä kirjaston asema taas voi olla aivan kriittinen paikallisen musiikkielämän kannalta. Isojen kaupunkien naapurikunnissa sen sijaan voi olla varsin vähän keikkojen kohdeyleisöä, koska nuoret aikuiset asuvat ja kerääntyvät naapurikaupungissa. Bänditoimintakin keskittyy silloin isoon keskustaajamaan.

IH: – Niin, kokeilun kautta ehkä selviää parhaiten, mitkä tapahtumat kiinnostavat omaa käyttäjäkuntaa. Markkinoinnilla ja brändäyksellä voi olla iso vaikutus kävijämääriin. Jo ennen tapahtuman toteuttamista kannattaa miettiä, mikä on kohdeyleisö, ja suunnata markkinointia suoraan heille. Toisaalta tapahtuman tavoitteeksi voidaan ottaa paikallisen musiikkitoiminnan tukeminen tarjoamalla esiintymistilaa, jolloin ei tarvitse pyrkiä isoihin katsojamääriin.

– Tapahtumien toteuttaminen voi tuntua raskaalta, jos työ kaatuu vain yhden tai muutaman ihmisen niskaan. Yhteistyöllä työmäärää saadaan jaettua. Hankasalmen yökirjasto-case Ääniä tulevaisuudesta -kirjassa on hyvä esimerkki yhteistyönä toteutetusta striimitapahtumasta.

IR: – Musiikkitapahtumien järjestäminen ei tosiaan voi olla pelkästään ”musalaisten” vastuulla, ihan vain siksi että musiikkiosastoilla harvoin on kovin montaa työntekijää. Jos erillistä osastoa enää edes on olemassa.

IH: – Pedagoginen toiminta ja siihen liittyvät tapahtumat ovat yksi osa kirjastojen moderneja palveluja. Metson musiikkiosastolla on pidetty musiikkivinkkauksia viidesluokkalaisille vuodesta 2013 asti. Muillekin ikäryhmille suunnatut pedagogiset tapahtumat, kuten soittamiseen ja musiikinteoriaan liittyvät työpajat, ovat olleet suosittuja.

IR: – Pedagogisuudesta puhuminen yleisen kirjaston kontekstissa kuulosti aluksi vieraalta ja pelottavaltakin, kunnes tajusin, että se ei ole sinänsä mitään uutta kirjastossa. Sisältöjä avaavat luennot, tiedonhaun opetus sekä e-aineistojen ja laitteiden käytön opastuskin ovat pedagogiikkaa. Kirjaston työntekijät ovat jo pedagogeja, vaikka se ei meidän kaikkien tittelissä luekaan.

Ilona Heinonen
Ilari Reuhkala

Tammikuussa 2022 julkaistun oppaan Ääniä tulevaisuudesta – musiikki, kirjastot ja mahdollisuudet kirjoitti kirjastonhoitaja Ilona Heinonen Tampereen kaupunginkirjastosta. Pirkanmaan ja Keski-Suomen (AKE Tampere) sekä Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan (AKE Vaasa) kehittämiskirjastojen julkaisema opas valottaa musiikkikirjastojen mahdollisuuksia ja tarjoaa tukea tulevaisuuden osaamiselle. Oppaan sisältöön liittyy digitaalinen pakohuonepeli.

Ääniä tulevaisuudesta on saatavilla suomenkielisenä e-julkaisuna sekä saavutettavana PDF-julkaisuna suomeksi ja ruotsiksi. Painettua versiota on jaettu Pirkanmaan ja Keski-Suomen kirjastoihin. Sähköiset versiot ovat vapaasti kaikkien saatavilla.

Ääniä tulevaisuudestamusiikki, kirjastot ja mahdollisuudet (pdf)
Framtidens tonermusikbibliotekens potential (pdf)
Pakopeli suomeksiKirjastolainen vailla menneisyyttä
På SvenskaBibliotekarien utan förflutet
Lisätietoa Pirkanmaan ja Keski-Suomen kehittämiskirjaston musiikkihankkeesta

Kirjastonhoitaja Ilari Reuhkala Kangasalan kaupunginkirjastosta oli mukana tekemässä kirjoja Maagisessa paikassa – musiikkikirjastojen tuntematon tulevaisuus (2021) ja Kirjastot ja kaupallisuus (2021). Molemmat teokset ovat varattavissa kirjastoista. Maagisessa paikassa on saatavana myös suomenkielisenä PDF-julkaisuna.

Maagisessa paikassa – musiikkikirjastojen tuntematon tulevaisuus (pdf)

Varaa ammattikirjallisuutta kirjastosta
Finna.fi

Maagisessa paikassa – musiikkikirjastojen tuntematon tulevaisuus Toimittajat Lassi Kokkonen & Tuomas Pelttari & Jean Ramsay & Ilari Reuhkala
247 sivua
Suomen musiikkikirjastoyhdistys 2021

Kirjastot ja kaupallisuus
Toimittaja Tuomas Kilpi
92 sivua
Oppian 2021

Ääniä tulevaisuudesta – musiikki, kirjastot ja mahdollisuudet
Ilona Heinonen
92 sivua
Tampereen kaupunginkirjaston alueellinen kehittämistehtävä 2022

Intervalli 1/2022. Kannen valokuva: Sanni Koskimies-Chiba
Intervalli 1/2022. Kannen valokuva: Sanni Koskimies-Chiba

Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen populaarimusiikkia • Harharetkiä YouTubessa 20

Pekka Gronow
Harharetkiä YouTubessa • Osa 20
Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat

Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. 

Gronow kirjoittaa sarjaan yhdeksän osaa vuoden 2022 aikana. Gronowin kahdennenkymmenennen artikkelin aiheena on Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen musiikki.

Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetään Finna.fi-palveluun.

Lisää Harharetkiä YouTubessa
Argentiina
Dagestan
Espanja
Euroviisut
Georgia
Havaiji
Komorit
Lauluja koronaa vastaan
Luxemburg
Myanmar
Norja
Papua-Uusi-Guinea
Québec
Ranska
Ruotsi
Saksa
Suriname
Tšekki
Venäjä

M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow.
M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow

Pekka Gronow
Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat

David Park McAllester (1926–2006) oli yksi etnomusikologian perustajista. Toisen maailmansodan jälkeen hän vietti pitkiä aikoja navajo-intiaanien parissa tutkien näiden musiikkia. Anaʼí Ndááʼ, englanniksi “Enemy way,” on yksi navajoiden keskeisistä rituaaleista. Se suoritetaan sodasta palanneille miehille, jotta heidän sielunsa palaisi tasapainoon. Rituaaliin kuuluu lauluja, tansseja ja hiekkamaalauksia. Vanhan polven kansanmusiikin tutkija olisi nauhoittanut tai nuotintanut laulut, mutta McAllester hakeutu navajo-parantajan oppilaaksi ja opetteli esittämään seremonian tämän johdolla. Hänen väitöskirjansa Enemy Way Music (1954) on yksi etnomusikologian klassikoista. Sen opetus on, että tutkijan täytyy osata esittää musiikkia samalla tavoin kuin tutkittavat kulttuurin edustajat. Navajojen rituaaleja ei ole tarkoitettu näyttämölle, mutta niistä löytyy näytteitä levyiltä ja jopa YouTubesta. Tämän videon lataaja on itsekin navajo, esiintyjä on hänen isoisänsä.

Keith Chee: Navajo enemy way song

McAllesterilla oli tapana sanoa oppilailleen, että hän tunsi navajojen musiikkia paremmin kuin kukaan muu – paitsi jokainen navajo. Mutta millaista on navajoiden musiikki tänään? Se selviää, kun kuuntelee navajoiden omaa radioasemaa. KTNN, The Voice of the Navajo Nation lähettää musiikkia ja uutisia navajon ja englannin kielillä ympäri vuorokauden Window Rockista, Arizonasta, Navajo-kansan pääkaupungista. Levyjen valinnasta vastaavat DJ:t Navajo Bob, Midnight Bandit, Cisco ja JJ. Musiikkia on pääasiassa countrya, vain pieni osa navajoiden itse tuottamaa. Kun kirjoitan tätä, kanavalla soi parhaillaan Narvel Feltsin ’Lonely Teardrops’. Perjantai- ja lauantai-iltaisin JJ lupaa soittaa paikallisten yhtyeiden musiikkia, ja öisin ohjelmassa on jakso Native American Churchin lauluja. Ohjelmat ovat kuultavissa netissä. Aikaero Window Rockin ja Helsingin välillä on yhdeksän tuntia, joten iltaohjelmat kuuluvat Suomessa aamuyöllä.

Jos navajojen oman radioaseman musiikkivalintoihin voi luottaa, tämän päivän navajot kuuntelevat valtavirran countrya. Koko kuva on kuitenkin huomattavasti monipuolisempi. Laskutavasta riippuen Yhdysvalloissa ja Kanadassa asuu nykyisin noin viisi miljoonaa alkuperäiskansojen jälkeläistä. Vain neljäsosa asuu alkuperäisillä asuinalueillaan, reservaatioissa. Monet ilmoittavat väestönlaskennassa kuuluvansa kahteen rotuun. Alkuperäiskansat jakautuvat useaan sataan ryhmään. Ne asuvat eri puolilla mannerta eivätkä useinkaan ymmärrä toisensa kieliä. Navajolla ja cree-kielillä on yli sata tuhatta puhujaa, mutta monet pienemmistä ovat kuolevia kieliä. 

Ensimmäinen alkuperäiskansoja yhdistävä tekijä oli uskonto. 1910-luvulla Oklahomassa perustettu Native American Church sulautti aineksia kristinuskosta, perinneuskonnoista ja kansanlääkinnästä, johon liittyy peyote-yrtin käyttö rituaaleissa. Se sai nopeasti kannattajia eri puolilta Amerikkaa. Nykyisin kirkolla on neljännesmiljoona jäsentä. Hakusanoilla ”Native American Church”, ”NAC songs” tai ”peyote songs” YouTubesta löytyy runsaasti näytteitä kirkon musiikista. Vuonna 2002 Emma-palkintoja vastaavien amerikkalaisten Grammy-palkintojen saajien joukossa oli albumi nimeltä Bless The People: Harmonized Peyote Songs, esittäjinä Johnny Mike ja Verdell Primeaux. Albumi voitti sarjan ”Best Native American Music”. Kategoria oli otettu käyttöön edellisenä vuonna ja se oli osoitus uudenlaisesta suhtautumisesta alkuperäiskansojen musiikkiin.

Four Harmonized Peyote Songs

Voidaan kysyä, täytyykö alkuperäiskansojen todella osallistua valtaväestön musiikkibisnekseen ja sen lieveilmiöihin. Tietenkään ei välttämättä täydy, mutta mukana olo tarjoaa esiintyjille mahdollisuuden tehdä omaa musiikkiaan tunnetuksi ja parhaassa tapauksessa myös elää sillä. Native American Music -sarjaan palkinnonsaajien ja ehdokkaiden joukossa ovat olleet mm powwow-musiikkia esittänyt Black Lodge Singers, huilistit Mary Youngblood ja R. Carlos Nakai, kitaristi Bill Miller sekä navajo-laulaja Kevin Yazzie. Vuonna 2012 sarja kuitenkin lopetettiin, koska järjestäjien mielestä alan tuotanto oli liian suppeaa. Yhdysvalloissa alkuperäiskansojen musiikki kilpailee nykyisin epämääräisessä ”Roots” -sarjassa.

Tilanne on toinen Kanadassa, jossa alkuperäiskansat muodostavat lähes viisi prosenttia väestöstä. Niiden poliittinen merkitys on kasvanut, ja muutamissa pohjoisissa provinsseissa alkuperäiskielet ovat jo saaneet virallisen kielen aseman. Kanadassa ei enää ole sopivaa puhua ”intiaaneista” ja ”eskimoista”, sen sijaan käytetään termejä ”alkuperäiskansat” tai ” ensimmäiset kansakunnat” (First Nations). Hyvä esimerkki tuulen kääntymisestä on Kanadassa toimiva Aboriginal Peoples Television Network eli APTN. Se on netissä toimiva televisiokanava, jonka tekijät ja kohdeyleisö edustavat alkuperäiskansoja. Jos käsityksesi alkuperäiskansoista perustuu yhä lännenfilmeihin, on aika tutustua APTN:n ohjelmiin. Mohawk Girls on suosittu sarja, jota on verrattu Suomessakin tunnettuun sarjaan Sinkkuelämää – Sex and the City. Nämä tytöt eivät asu tiipiissä, vaikka kuuluvatkin mohawk-kansaan. Yksi heistä on juristi, toinen on bloggaaja. He keskustelevat monirotuisen deittailun ongelmista ja suunnittelevat matkaa Pariisiin. 

Suomesta käsin APTN:n katselu vaatii VPN-yhteyttä kanadalaisen serverin kautta, mutta Mohawk Girls -trailerit löytyvät YouTubesta. Musiikilla on APTN:n ohjelmissa kuitenkin vain pieni osuus. Parempi keino lähestyä aihetta on Kanadan Juno-palkinnot, jotka vastaavat meidän Emma-palkintojamme.

Juno Award For Indigenous Music Album of The Year on jaettu vuodesta 1994 lähtien. Joukossa on tuttuja nimiä. Cree-kansaan kuuluva Buffy St. Marie on voittanut palkinnon neljä kertaa. Hän on vieraillut Suomessakin ja muistetaan ainakin kappaleestaan ’Palkkasoturi’ (Universal Soldier), jonka Hector on levyttänyt. Toinen tunnettu nimi on aikaisemmin Bob Dylanin taustabändissä soittanut Robbie Robertson, jonka albumi Contact From The Underworld of Redboy palkittiin 1999. Ehdokkaiden joukossa on myös ollut hip-hop duo Snotty Nose Rez Kids Kitamaatista, British Columbiasta. Suomeksi ryhmän nimi voisi olla ”reservaation räkänokat”. Sen jäsenet ovat haisla-kansaan kuuluvat Darren ”Young D” Metz and Quinton ”Yung Trybez” Nyce. 

Myönteisestä julkisuudesta huolimatta kaikilla alkuperäiskansojen jäsenillä ei mene yhtä hyvin kuin Mohawk-tytöillä. Satoja alkuperäiskansoihin kuuluvia naisia on vuosien mittaan kadonnut väkivallan seurauksena. JB The First Lady (oikealta nimeltään Jerilynn Snuxyaltwa Webster) on onondaga-kansaa edustava räppäri, joka taistelee naisten aseman puolesta. 

JB The First Lady: Still Here

Luettelo palkinnon saajista kertoo, miten monipuolista alkuperäiskansojen musiikin tuotanto nykyisin on Kanadassa. Se ulottuu puhtaasta perinteestä moderniin klassiseen musiikkiin ja rapista rockiin. Vuonna 1994 ehdolla ollut Szacha Red Sky aiheutti pienen skandaalin, kun kävi ilmi, ettei hän ollutkaan aito alkuperäiskansan jäsen. Elektronista tanssimusiikkia soittava The Halluci Nation sen sijaan täyttäisi tämän ehdon, mutta ei halua kilpailla ”marginaalimusiikin” sarjassa. 

Buffy St. Marien jälkeen Kanadan alkuperäiskansojen kansainvälisesti tunnetuin edustaja on varmaankin ollut Tanya Tagaq. Hän syntyi Iqaluktuuttiaqissa, Amerikan pohjoisimmalla äärilaidalla 1975 ja kävi koulua inuiteille tarkoitetussa sisäoppilaitoksessa. Siellä hän kuuli ensi kertaa äänilevyiltä oman kansansa perinteistä kurkkulaulua ja päätti opetella sitä. Koska hänellä ei ollut elävää harjoituskumppania, hän joutui kehittämään oman innovatiivisen tyylin ja tuli vähitellen tunnetuksi, ensin Kanadassa ja sitten maailmalla. Vuosien mittaan hän on esiintynyt yhdessä Kronos-kvartetin, Björkin, Buffy St. Marien ja suomalaisen joikaajan Wimme Saaren kanssa. Hänen levynsä ovat voittaneet lukuisia palkintoja. Tagaq on tullut tunnetuksi inuitien perinteisten elinkeinojen kuten hylkeenmetsästyksen puolustajana, ja tässä roolissa hän on joutunut vastakkain eläinten oikeuksien puolestapuhujien kanssa. Vastaanottaessaan arvostetun Polaris-musiikkipalkinnon vuonna 2014 hän kehotti kaikkia kanadalaisia nauttimaan hylkeen lihaa.

Tanya Tagaq

Perinnemusiikin lisäksi Tanya Tagaq on esiintynyt monenlaisissa yhteyksissä. Kronos-kvartetin kanssa esitetty ’Nunavut’ on mestarillinen esimerkki perinteen ja modernin konserttimusiikin yhdistämisestä. Sävellyksen nimi viittaa Tagaqin syntymäpaikkaan. Nunavut, inuktitutikiksi ᓄᓇᕗᑦ,  on Kanadan pohjoisin provinssi, johon kuuluvat Baffininsaari, Ellesmerensaari ja Victoriansaari. 

Pekka Gronow

Lue lisää alkuperäiskansojen musiikista
Finna.fi

Enemy Way Music – A Study of Social And Esthetic Values As Seen In Navaho Music David P. McAllester, 96 pages | Peabody Museum of American Archaeology And Ethnology 1954

Peyote Music David P. McAllester, 166 pages | 1949 & Johnson Reprint Corporation 1971

Aboriginal Music In Contemporary Canada – Echoes And Exchanges edited by Anna Hoefnagels & Beverley Diamond, 503 pages | McGill-Queen’s University Press 2012

Music And Modernity Among First Peoples of North America edited by Victoria Lindsay Levine and Dylan Robinson designed by Mindy Basinger Hill | Wesleyan University Press 2019

The Power of Kiowa Song – A Collaborative Ethnography  Luke E. Lassiter, 266 pages | University of Arizona Press 1998

War Dance – Plains Indian Musical Performance William K. Powers, 199 pages | University of Arizona Press 1990

Hyödyllisiä tiedonlähteitä kootusti
UBC Library

Indigenous Publishers, Distributors & News Media

Netti-tv

Aboriginal Peoples Television Network APTN

Radioasemia verkossa

Alkuperäiskansojen radioasemia
AccuRadio • Native American
KTNN The Voice of The Navajo Nation
NativeRadio.com

Musiikkipalkinnot

Grammy-palkinnot Wikipedia
Best Native American Music Album
Wikipedia

Juno-palkinnot Wikipedia
Juno Award for Indigenous Artist Or Group of The Year

Toimitukselta

Artikkelin YouTube-linkit tarkistettu 17.5.2022. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kiitokset karttapallon lainaamisesta, Mikko Luukko.

Tuomas Pelttari

Pekka Gronow katsoo Kanadaan. Kollaasi: Tuomas Pelttari
Pekka Gronow katsoo Kanadaan.
Musiikkikirjastot.fi

Tampereen konservatorion puhallinorkesteriaineiston digitointihanke käynnistyy • Intervalli 1/2022

Intervalli • 1/2022
www.intervalli.fi

Tampereen konservatorion kirjaston nuottiaineistoa Kuva: Heikki Kokko

Tampereen konservatoriolla on pitkät ja kunniakkaat perinteet puhallinorkesterimusiikin kouluttamisessa sekä esittämisessä Suomessa. Oppilaitoksessa toimii tällä hetkellä neljä eri tasoista puhallinorkesteria, joissa puhallinsoittimien oppilaat ja opiskelijat suorittavat yhteismusisoinnin opintokokonaisuuksiaan. Oppilaitoksen tarpeisiin on vuosien saatossa hankittu runsaasti puhallinorkesterinuotteja ja tällä hetkellä nuotistomme kattaakin jo yli kolmesataa nidettä klassikoista modernimpiin sovituksiin. Työskentelen kirjastonhoitajana Tampereen konservatoriossa ja minun työnkuvaani on integroitu myös nuotistonhoitajan työt oppilaitoksen isoimmille orkestereille mukaan luettuna Tampereen konservatorion puhallinorkestereiden kruununjalokivi, Bofori.

Puhallinorkestereiden nuottiaineistolle ominainen piirre on kokoonpanon luonteesta johtuen niiden lukuisat erilliset stemmat. Sinfoniselle puhallinorkesterille kirjoitetussa tai sovitetussa teoksessa on yleensä useita kymmeniä erillisiä stemmoja. Stemmojen suuri lukumäärä aiheuttaa haasteita aineiston hallinnan suhteen sekä tekee siitä riskialttiimman kadonneiden stemmojen aiheuttamille ongelmille. Huonolla tuurilla alkuperäisessä aineistossa ei ole kuin yksi kappale jotain tiettyä stemmaa, ja jos se katoaa, voi aineisto olla jopa käyttökelvoton ainakin sen alkuperäisen sovituksen tarkoituksessa.

Tästä aineiston erityislaatuisuudesta johtuen oppilaitoksemme opettajakunnasta esitettiin pyyntö selvittää mahdollisuutta nuottiaineiston digitaaliselle käytettävyydelle. Opetus- ja kulttuuriministeriön musiikkioppilaitoksille valtakunnallisesti kustantaman kopiointiluvan turvin kyseisen kaltaista digitaalista aineistopankkia ei kuitenkaan ollut mahdollista perustaa. Nuottikustannustoiminta on vielä ainakin toistaiseksi ottanut varsin maltillisia askeleita digitalisaation saralla ja edelleen suurelta osin nuottiaineiston parissa toimitaan lähinnä painettujen nuottien parissa. Siinä missä edellä mainittu musiikkioppilaitosten kopiointilupa antaa mahdollisuuksia myös painettujen nuottien joustavampaan käyttöön musiikkioppilaitoksissa, se sisältää tiettyjä merkittäviä rajoituksia erityisesti orkesteritoiminnan kannalta. Tähän on toki olemassa aidot perusteet kustannusalan ansaintalogiikan näkökulmasta, mutta se ei sinänsä ole tämän teksti pohdinnan tai selvittelyn aihe. Digitaalisia nuottipalveluita on tullut markkinoille viime vuosina enemmän ja osa kustantajistakin myy niitä omaan katalogiinsa perustuen. Tällä hetkellä kuitenkin digitaaliset nuottipalvelut ovat selkeästi suunnattu henkilökäyttäjille ja instituutioiden käyttöehdot sekä hinnoittelu ainakin toistaiseksi asettaa niiden käytölle ainakin meidän tapauksessamme ylitsepääsemättömiä haasteita.

Emme kuitenkaan lannistuneet tästä, vaan lähestyimme oikeudenhaltijoiden edunvalvojaa, Kopiostoa, suoraan asian tiimoilta. Olimme tietoisia, että esimerkiksi Puolustusvoimilla on ainakin osin käytettävissään digitaalinen nuotisto heidän orkesteritoimintaansa varten ja selvitettyämme asiaa ilmeni heidän tarpeisiinsa olleen tehty erillinen kahdenvälinen sopimus asian mahdollistamiseksi. Otin yhteyttä Kopiostoon tiedustellakseni vastaavan kaltaisen sopimuksen mahdollisuutta oppilaitoksellemme ja tuosta alkoi noin puolitoista vuotta kestänyt selvitystyö pilottisopimuksen syntymiseksi.

Nyt voinkin ylpeänä kertoa, että alkuvuodesta 2022 sopimus puhallinorkesteriaineistomme digitoimiseksi sai viralliset allekirjoituksensa. Sopimuksen luottamuksellisuudesta johtuen en voi sen sisältöä avata enempää kuin kertomalla sen olevan luonteeltaan määräaikainen pilottihanke. Olen iloinen sopimuksen syntymisestä muutamastakin syystä: jouduimme aiemmin ottamaan vuosittain tuhansia sivuja harjoituskopioita alkuperäisistä stemmoista ja näin ollen käyttämään myös lukemattoman määrän työtunteja kunkin harjoiteltavan kappaleen aineiston valmisteluun. Kopiopaperin säästäminen oli yksi tämän hankkeen tavoitteista myös ympäristön näkökulmasta, vaikkei aineiston siirtäminen digitaaliseksi täysin sen ympäristön vaikutuksia mitätöikään, mikäli servereiden energian tarpeet otetaan laskuissa huomioon. Näin kirjastotyöntekijän näkökulmasta myös ainainen huoli alkuperäisen aineiston säilyvyyden suhteen on ainakin puhallinorkesteriaineiston osalta laantunut merkittävästi. Tämän projektin turvin pystymme digitoimaan myös vanhemmat ja harvinaisemmaksi käyneet puhallinorkesteriaineistot, jotka eivät enää kestäisi normaalia oppilaitoskäyttöä.

Tällä hetkellä olen tekemässä itse digitointityötä ja tavoitteenani on saada syyslukukauden alkuun mennessä olennaisimman ohjelmiston digitoinnit valmiiksi, jotta orkestereiden käytössään olisi heti syksystä lähtien heidän tuolloin tarvitsemansa aineisto. Työ on tarkkaa ja kärsivällisyyttä vaativaa käsityötä, sillä nuottipaperien koot harvemmin vastaavat yleisiä metrikokojamme ja käsiteltävä aineisto on paikoin jo melko haurasta. Toisinaan alkuperäisestä aineistosta on saatava siivottua pois sinne tehdyt merkinnät, jotteivat ne tule ikuistetuksi digitoinnin yhteydessä. Skannattavana on useita tuhansia sivuja, joten työ tulee vaatimaan merkittävästi omaa työpanostani kuluvana vuonna. Itse digitointityö tuo kuitenkin myös mukavaa vaihtelua arkirutiineihini ja se antaa minullekin mahdollisuuden kehittää osaamistani digitaalisten työkalujen parissa.

Digitalisaatio on yksi maailman merkittävimmistä megatrendeistä ja uskon sen ennen pitkää vaikuttavan myös nuottijulkaisuihin ja niiden käytettävyyteen nykyistä laajemmin. Painetulla nuotilla tulee kuitenkin olemaan käyttäjänsä ja paikkansa vielä pitkään, mutta näkisin mielelläni myös instituutioiden käytössä digitaaliset aineistot nykyistä laajemmin. Tämä meidän projektimme on yksi pieni askel tätä kohden.

Teksti ja kuva: Heikki Kokko

Intervalli 1/2022. Kannen valokuva: Sanni Koskimies-Chiba
Intervalli 1/2022. Kannen valokuva: Sanni Koskimies-Chiba

Musiikin luettelointia Varastokirjastossa • Intervalli 1/2022

Intervalli • 1/2022
www.intervalli.fi

Musiikin varastoinnista on käyty keskustelua musiikkikirjastokentällä jo pitkään, ja Tuomas Pelttarin vuonna 2017 tekemän Musiikin varastointiselvityksen pohjalta aineistoja lähetetään nykyään Varastokirjastolle tasaista tahtia. Koska kirjastoille on kertynyt varastointivelkaa, aineistoja ei saada siirrettyä Kuopioon hetkessä.

Varastokirjastossa pääpaino aineiston käsittelyssä on OKM:n ja Varastokirjaston johtokunnan linjausten mukaan paperisessa aineistossa. Niinpä musiikkia voidaan käsitellä em. aineiston käsittelyn salliessa siten, että tämä perustyö kyetään hoitamaan tulosopimuksen mukaisesti. Musiikkiaineiston luettelointityö etenee kuitenkin varsin mukavaa tahtia koko ajan. Tässä kirjoituksessa asiaa pohtii arjen tasolla Varastokirjaston uusin työntekijä Tiina Kolehmainen.

Tiina Kolehmainen. Kuva: Anu Tanninen
Tiina Kolehmainen. Kuva: Anu Tanninen

Varastokirjaston musiikkikokoelmiin kuuluu nuotteja, LP-levyjä ja CD-levyjä. Kaikki tietokannassa olevat aineistot ovat asiakaskirjastojen lainattavissa, ja kaukopalvelupyynnöt musiikkiaineistoon tehdään Vaari-Finnassa samalla tavoin kuin kirjoihin ja lehtiinkin. Myös laina-aika ja uusintakäytänteet ovat samat. Musiikkiaineiston lähettäminen Varastokirjastoon tapahtuu koordinoidusti ja siitä tulee aina sopia erikseen – asiasta voi olla yhteydessä joko YKN:n asettamaan musiikkiaineistojen varastointityöryhmään tai toimistopäällikköömme Sirpa Janhoseen.

Kirjoittajasta

Olen siis Tiina Kolehmainen, melko lailla uusi tulokas (musiikki)kirjastokentällä. Päädyin Varastokirjastolle töihin reilu vuosi sitten monen mutkan kautta, vaikka maantieteellinen etäisyys lapsuudenkodistani Kuopion Päivärantaan ei järin pitkä olekaan. Olen ollut aktiivinen musiikin harrastaja ja musiikkikirjastojen käyttäjä jo nuoruusiästä lähtien. Soitin teini-ikäisenä pianoa kotikuntani kansalaisopistossa ja sen jälkeen Kuopion musiikinystäväin musiikkiopistossa, minkä vuoksi olen kantanut valehtelematta satoja nuottikirjoja kirjastosta kotiin (ja takaisin!) nuoresta iästä lähtien. Myös kirjastojen äänitelainaus tuli tutuksi jo tuolloin.

Aktiivisten musiikin harrastusvuosien jälkeen oli luontevaa jatkaa alan opiskelua myös ammattitasolla. Päädyin Kuopiosta Jyväskylään, missä suoritin rinnakkain filosofian maisterin tutkinnon musiikkitieteestä sekä muusikon 2. asteen ammattitutkinnon pääaineenani klassinen pianonsoitto. Ammattiopiskelujen aikana yleisten kirjastojen nuotti- ja äänitelainauksen lisäksi tutuiksi tulivat myös musiikkioppilaitoskirjastojen tarjoamat palvelut, kuten lisenssit erilaisiin verkkopalveluihin ja pianoharjoittelukopit yliopistolla silloisessa Musican kirjastossa. Musiikkiopintojen jälkeen täydensin osaamistani vielä kirjasto- ja tietopalvelualan tradenomitutkinnolla Oulun ammattikorkeakoulussa ollen osa viimeistä OAMK:ssa aloittanutta KIR-vuosikurssia.

Opiskeluvuosieni jälkeen päädyin pariksi vuodeksi informaatikon sijaiseksi Kuopion kaupunginkirjaston musiikkiosastolle. Siellä pääsin tarkastelemaan musiikkikirjastojen arkea asiakasnäkökulman sijaan henkilökunnan vinkkelistä ja opin paljon uutta kokoelmista, musiikin tiedonhausta ja musiikkikirjastojen laajasta toimintakentästä tapahtumineen ja soitinlainauksineen. Luettelointi ei sen sijaan vielä tuolloin ollut osa työnkuvaani. Musiikkiosastolla työskentely auttoi minua myös käytännön tasolla hahmottamaan, miten suuri tarve musiikin valtakunnalliselle varastoinnille on. Iloitsen suuresti siitä, että se on musiikin varastointiselvityksen ja aktiivisen yhteistyön myötä edennyt näin hyvään pisteeseen ja kannatan ehdottomasti asian kehittämistä myös edelleen.

Työ Varastokirjastolla

Aloitin sijaisuuteni Varastokirjastolla tammikuussa 2021 ja työnkuvaani kuuluvat sekä luettelointi että kaukopalvelu. Luettelointityö painottuu musiikkiin ja erityisesti klassisen LP-levyihin ja nuotteihin. Välillä teen myös monografialuettelointia. Lisäksi kirjaan kokoelmiimme CD-levyjä, mutta ne tulevat Varastokirjastolle LowTag -merkittyinä, joten meidän ei tarvitse tehdä itse varsinaista luettelointityötä. (LowTagaaminen tarkoittaa sitä, että lähettävä kirjasto tekee levyn tietueeseen valmiiksi Vaari-omistajuuden, ja me lisäämme vain niteen jo olemassa olevaan tietueeseen.)

Luetteloinnin lisäksi työskentelen välillä myös kaukopalvelussa, mikä on mukavaa vaihtelua staattiselle ja pikkutarkalle toimistotyölle. Kaukopalvelupäivinä vastailen asiakkaiden yhteydenottoihin puhelimitse ja sähköpostitse, käsittelen palautuksia ja hyllytän niitä sekä noudan tilauksia hyllyistä joko kävellen tai potkulaudalla ajellen. Lisäksi teen postitusvuoroja eli pakkaan lähtevää aineistoa.

Varastokirjaston luettelointityö tehdään Alephissa, mistä tietueet siirtyvät omaan kirjastojärjestelmäämme Kohaan. Hyödynnämme mahdollisimman paljon jo olemassa olevia tietueita. Meillä on mahdollisuus poimia tietueita myös maailman tietokannoista BookWhere-ohjelmalla. Näiden lisäksi käytän usein apuvälineenä muun muassa verkkopalvelu Discogsia, joka tarjoaa hämmästyttävän paljon tietoa vanhoistakin aineistoista ja on iso apu erityisesti LP-levyjen työstämisessä. Suosittelen Discogsia lämpimästi jokaisen musiikkikirjastolaisen työkalupakkiin!

Vaikka Varastokirjastolla käytetään luetteloinnissa mahdollisimman paljon valmiita tietueita ja pohjia, vanhan musiikin kohdalla joudumme tekemään paljon myös primääriluettelointia. Jos tarkastellaan Varastokirjaston tilastoja vuodelta 2021, monografioiden (kirjat) luettelointi jakaantui talossamme seuraavasti:

• Melindasta poimittuja 67 %
• BookWhere-poimittuja 17 % ja
• primääriluetteloituja 16 %

Musiikkiaineistojen (LP-levyt) vastaava tilasto.
Huom! CD-levyt eivät ole tässä tilastossa mukana.

• Melindasta poimittuja 19 %
• Bookwhere-poimittuja 14 % ja
• primääriluetteloituja 67 %

Itse luetteloimastamme ääniteaineistosta siis yli puolet on sellaista, ettei sille löydy sopivaa tietuetta käyttämistämme tietokannoista. Primääriluetteloinnin määrä musiikkiaineistossa on tämän vuoksi paljon suurempi kuin monografioiden kohdalla ja tarkoittaa luonnollisesti myös siitä, että näiden aineistolajien luettelointi on työläämpää ja hitaampaa. Myös luetteloitavat määrät ovat isoja.

Klassisen musiikin luetteloinnista

Kun Kari Paakkinen alkoi noin vuosi sitten opettaa minulle musiikin luettelointia ja siihen liittyviä kiemuroita täällä Varastokirjastolla, minua auttoi jonkin verran aiempi työkokemus musiikkikirjastotyöstä. Olin esimerkiksi käyttänyt yhtenäistettyjen nimekkeiden ohjeluetteloja tehdessäni taidemusiikin tiedonhakuja edellisessä työpaikassani. Minulla oli myös kirjastoalan opinnoissa suoritetun luettelointikurssin ja siihen liittyvän harjoittelun ansiosta perustaidot luetteloinnista – joskaan ei suoranaisesti musiikkiaineiston luetteloinnista. Toki myös musiikin laajamittainen ymmärtäminen, nuotinlukutaito ja terminologian tuntemus ovat olleet eduksi. Olen kuluneen vuoden aikana oppinut paljon uutta – silti tuntuu, että aiheeseen perehtyminen jatkuu edelleen ja mutkikkaita tapauksia tulee vastaan päivittäin.

Haastavinta luettelointityössä ja asioiden omaksumisessa on ollut ehdottomasti eri aikakausien tietueiden kerrostumat ja niiden ymmärtäminen. Opinnoissani ja työurallani on jo ”puhuttu RDA:ta”. Varastokirjaston luettelointityö eroaa kuitenkin monesta muusta kirjastosta siinä, että käsittelemämme aineisto on pääosin vanhaa. Tämän vuoksi myös iso osa poimimistamme tietueista on tehty aikana ennen RDA:ta. Uuden työntekijän näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että kun ensin on saanut luotua jonkinlaisen ymmärryksen siitä, kuinka tietue muodostuu RDA:n pohjalta, tämän jälkeen täytyy ymmärtää myös, miksi jokin vanha tietue ei näihin sääntöihin taivukaan. Vanhempia ohjeistuksia on puolestaan vaikea löytää esimerkiksi verkosta. Ensimmäisinä viikkoina tuntui, että pääni oli aivan solmussa tässä sääntöviidakossa – miksi tässä tietueessa asia on tehty näin, vaikka juuri luin ohjeesta, että sen kuuluisi olla eri tavalla?

Taidemusiikin osalta sävellysten nimettömyys ja erilaiset numerointikäytännöt ovat kieltämättä haaste sekä luetteloinnin että tiedonhaun kannalta. Yhtenäistettyjen nimekkeiden ohjeluettelot auttavat, mutta käsittelemme paljon aineistoa myös harvinaisemmilta säveltäjiltä, joista ei ole valmista luetteloa. Vanhoissa LP-levyissä on myös ristiriitaisuutta aineiston sisällä: on esimerkiksi aivan tavallista, että musiikkiteos on nimetty eri tavalla levyn keskiössä ja levyn kannessa, eikä esimerkiksi julkaisuvuotta ole merkitty lainkaan. Levyillä ei ole myöskään lähellekään aina kokoavaa nimekettä, minkä vuoksi jo pelkän 245-kentän muodostaminen voi aiheuttaa harmaita hiuksia – samalla älppärillä saattaa olla vaikkapa kuusi eri teosta, kaikki eri säveltäjiltä.

Kimurantteja ovat myös tapaukset, joissa levyn tietoihin ei ole painettu ollenkaan teosnumerointia tai esimerkiksi sävellajimerkintää, mikä vaikeuttaa ja hidastaa huomattavasti oikean yhtenäistetyn nimekkeen löytämistä. Haettavuuden kannalta inhokkisäveltäjäkseni on noussut Vivaldi kirjavien numerointikäytänteidensä ansiosta: välillä vastaan tulee opusnumero, välillä P-numero, välillä RV-numero ja niin edelleen. Myös renessanssiajan säveltäjien teosviidakko saa välillä huokailemaan ja tuijottamaan lasittunein silmin työhuoneessamme sinnikkäästi kukkivaa isoa amaryllista tai seuraamaan isosta ikkunasta, hulahtavatko lähilammen pilkkijät jäihin nyt vai huomenna.

Kun itse olin musiikkikirjastojen aktiiviasiakas ja sen jälkeen yleisen kirjaston musiikin asiakaspalvelija enkä ollut vastuussa luetteloinnista, minulla oli paljon mielipiteitä siitä, millaisia tietueiden tulisi olla: täydellisiä ja kattavia. Edelleen ajattelen, että ihannetodellisuudessa olisi hyvä olla näin. Arkitodellisuus tulee vastaan kuitenkin siinä vaiheessa, kun työtä tehdään ruohonjuuritasolla ja rajallisin resurssein. Jopa teknisten asioiden osaamista tärkeämpää musiikin luetteloinnissa onkin mielestäni kyky sietää tietynlaista keskeneräisyyttä, joka varsinkin vanhojen taidemusiikkiaineistojen parissa puurtaessa on jatkuvasti läsnä.

Perfektionismi on oman kokemukseni perusteella ominaisuus, josta minulle on elämässäni ollut hyötyä vain tiettyyn rajaan saakka. Parhaimmillaan sen avulla oppii asioita ja jaksaa puurtaa määrätietoisesti, pahimmillaan virheiden tekemisen pelko ja täydellisyyden tavoittelu lamauttavat ja hidastavat. Luetteloinnissa täydellisyyden nuoralla tasapainoilu tarkoittaa sitä, ettei tietueita missään nimessä voi huitaista menemään ihan noin vain, sillä ainakin ydinelementtien tulee olla oikein, jotta aineisto on löydettävissä. Jos ison aineistomäärän haluaa saada vietyä tietokantaan, työn on kuitenkin koko ajan edettävä myös määrällisesti. Asian voi kääntää toisaalta myös niin, että kokonaan luetteloimaton aineisto ei ole lainkaan asiakkaiden saatavissa – näin ollen sen vieminen järjestelmään edes minimitasolla on joka tapauksessa edistystä nollatasoon nähden.

Vaikka varsinkaan klassisen musiikin luettelointia ei valitettavasti voi sanoa helpoksi ja yksinkertaiseksi, on kuitenkin hyvä muistaa, että on paljon myös sellaista musiikkiaineistoa, joka taipuu formaattiin paremmin ja yksiselitteisemmin kuin meillä nyt työn alla olevat LP-levyt. LowTag-merkittyinä tulevien CD-levyjen tietueet ovat pääosin hyviä ja aineistot saadaan sen ansiosta hyllyyn nopeasti. Myös nuotteihin löytyy usein tietue joko Melindasta tai BookWheresta. Musiikkiaineistoa lisätään kokoelmaan säännöllisesti ja kun sen kattavuus koko ajan lisääntyy, myös lähettävä kirjasto pääsee tahollaan poistamaan tuplia jo siinä vaiheessa, kun käy aineistoaan läpi. Näin ollen kokoelmanhoitoon tulee lähettävissä kirjastoissa samankaltainen ote kuin kirjapuolella.

Lopuksi haluan myös muistuttaa, että meihin varastokirjastolaisiin voi aina olla yhteydessä jos kaipaa lisätietoja tai tarkennuksia jostakin Varastokirjaston aineistosta – oli se musiikkia tai jotakin muuta. Tällöin kipaisemme levyn, nuotin, kirjan tai lehden hyllystä lähempään tarkasteluun ja voimme antaa siitä lisätietoja puhelimessa tai sähköpostilla. Se on keskeinen osa työtämme ja asiakaspalveluamme. Henkilökohtaisesti iloitsen joka kerta suuresti, kun musiikkiaineisoomme tulee lainauspyyntöjä. Jokainen lähtevä laina on palkinto myös tehdystä luettelointityöstä, sillä aineistot ovat nimenomaan käyttämistä varten!

Tiina Kolehmainen

Ota yhteyttä

Varastokirjasto
Sirpa Janhonen • sirpa.janhonen@nrl.fi
Tiina Kolehmainen • tiina.kolehmainen@nrl.fi

Musiikkiaineistojen varastointityöryhmä | YKN
Tuomas Pelttari • tuomas.pelttari@hel.fi

Intervalli 1/2022. Kannen valokuva: Sanni Koskimies-Chiba
Intervalli 1/2022. Kannen valokuva: Sanni Koskimies-Chiba