Haastattelussa Marko Niemelä, Rovaniemen musiikkikirjaston aktiivi • Intervalli 2/2021

Kysymykset • Tuomas Pelttari
Vastaukset • Marko Niemelä

Intervalli • 2/2021
www.intervalli.fi

Erikoiskirjastonhoitaja Marko Niemelästä välittyy innostus musiikkikirjastotyöhön. Niemelän mielestä arkinen asiakaspalvelu ja ihmisten kohtaaminen on yhtä olennaista työn sisältöä kuin moninaiset musiikin ilmentymät ja uudistuvat verkkopalvelut. Intervalli kysyi Niemelältä, mitä kaikkea Rovaniemen musiikkikirjastossa on tekeillä nyt ja lähitulevaisuudessa.

Marko Niemelä. Kuva: Kristiina Hoikka
Marko Niemelä. Kuva: Kristiina Hoikka

Mitä kuuluu Rovaniemen musiikkikirjastoon syksyllä 2021?

– Kiitos hyvää! On ollut mukavaa järjestää musiikkitapahtumia ja pyörittää suhteellisen tavallista musiikkikirjastoarkea. Tapahtumia on ollut viikoittain ja loppuvuodeksi on sovittu kaikenlaista mielenkiintoista. Lokakuussa 2021 musiikkikirjaston vahvuuteen liittyi uusi kirjastovirkailija Ari Hietala. Hänellä on muusikko- ja graafikkotaustaa. Arin työtehtäviä ovat muun muassa pajatoiminnan pyörittäminen ja äänentoistosta vastaaminen. 

Miten kuvailisit työtäsi musiikkikirjastossa?

– Monipuoliseksi! Osaston vastaavana ja esimiehenä hommiin kuuluvat toiminnan kehittäminen, kokoelmatyöt, vinkkaaminen, tapahtumatuotanto, markkinointi ja tiedottaminen sekä tärkeimpänä tietenkin asiakaspalvelu rutiiniprosesseineen. Täytyy oikein erikseen mainita, että mielestäni asiakkaiden kanssa jutteleminen musiikista on mitä parasta musiikkikirjastotyötä. 

Miten työsi on muuttunut vuosien varrella?

– Aloitin musiikkikirjastossa tammikuussa 2001. Kaikki työkaverit ovat vaihtuneet, pahvikortistoa ei enää käytetä eikä levykauppiaalle lähetetä enää fakseja. Suurin muutos on tapahtunut tietenkin äänitteiden lainaamisessa. Olen nähnyt mm. CD-levyjen äkkijyrkän nousukauden ja loivan laskun. Muistan, kun iltavuorossa palvelutiskillä istui kaikissa vuoroissa kaksi työntekijää lainaamassa valtavia levypinoja. Onneksi työ on siitä monipuolistunut ja käynyt myös mielenkiintoisemmaksi. Musiikkikirjastot ovat hyviä näköalapaikkoja muualla musiikkikulttuurissa tapahtuvien muutosten seuraamiseen. 

Mitä projekteja on käynnissä tällä hetkellä?

– Tärkein on pajatoiminnan hallittu käynnistäminen – vierastan sanaa maker space. Meillä pajalaitteisiin lasketaan kuuluviksi myös vinyylileikkureiden, ompelukoneiden ja 3D-tulostimien lisäksi perinteiset soittimet. Ari Hietala järjestää erilaisia laitteita esitteleviä osallistavia työpajoja. Suunnitelmissa on esimerkiksi näyttää, miten kitaristien kannattaa järjestää pedaalilauta – tai miten rumpali voi tulostaa bassorumpuun bändinsä logon.

Millainen on lappilaisen musiikin tietokanta PopuLappi? Miten PopuLappiin pääsee?

PopuLappia pääsee selaileman osoitteessa populappi.rovaniemi.fi. Mukaan tietokantaan pääsevät lappilaiset ja lappilaislähtöiset artistit. Kynnys on matala. Tietokanta on suunniteltu mahdollisimman helppokäyttöiseksi ja ylläpidettäväksi. Historia juontaa 2010-luvun alkuun. Tietokanta suunniteltiin yhteistyössä silloisen Lapin taidetoimikunnan läänintaiteilijoiden Petteri Maljamäen ja Hannu Raudaskosken kanssa. Kymmenessä vuodessa PopuLappi on teknisessä mielessä elegantin harmaantunut. Toiveissa onkin, että lähivuosina pääsisimme julkaisemaan siitä uuden version.

PopuLappi on myös haastatteluja, podcasteja ja kirjastoesiintymisiä. Miten uudet ilmentymät luotiin?

PopuLappi on eräänlainen tuoteperhe, johon kuuluu myös fyysinen, ja jatkuvasti karttuva lappilaisen populaarimusiikin kokoelma, elävän musiikin klubi sekä YouTubessa julkaistava ohjelma, jossa haastatellaan lappilaisia artisteja. Usein PopuLapin vieraat myös esiintyvät – ja joskus myös vinkkaavat lempimusiikkiaan. Laulaja Jaakko Laitinen (Väärä Raha -yhtyeestä) julkaisi yhteistyössä Lapin Kansan lisäksi myös mahtavan PopuLappi-podcastin. Uusiakin jaksoja on luvassa. 

Rovaniemen Kirjastorokki järjestettiin jälleen viime syyskuussa. Mitä on Kirjastorokki?

– Se on elävän musiikkikirjaston järjestämä elävän musiikin legendaarinen tapahtuma, jolla on yli 30-vuotinen historia.  Ensimmäistä kertaa se järjestettiin helmikuussa 1990. Vuosien mittaan mukana on ollut valtava määrä paikallisia nuorisobändejä. Nykyisin Kirjastorokki järjestetään Rovaniemi-viikolla yhteistyössä nuorisotoimen kanssa. Yhteistyötä tehdään myös Rock Academy Finlandin puitteissa. Musiikkikirjastossa ovat vierailleet Rock Academyn vieraina esim. Marko Annala, Matti Mikkola, Noora Louhimo, Marzi Nyman, Mara Balls ja Sami Yaffa.

Sinut tunnetaan Talking-yhtyekokoonpanoista, jotka kertovat eri musiikkilajeista esiintymisen kautta. Mistä konseptissa on kyse?

– Talking-vinkkaus on Hannu Raudaskosken ja minun kymmenisen vuotta sitten kehittämä suosittu vinkkausmetodi, jossa kirjaston aineistoa vinkataan kirjastoissa ja kouluissa sekä erilaisissa kylätaloissa ja asukastuvilla käyttämällä elävää musiikkia. Teemana voi olla esim. tyylisuunta, artisti tai yhtye. Esimerkiksi Jarmo ”Slim Butlerin” kanssa on jo vuosia vinkattu bluesin historiaa. Vuodesta 2018 mukana on ollut kaupungin virallinen rytmiorkesteri Kunnan Pojat

– Vinkattavia aiheita ovat olleet rock ’n’ roll, The Beatles ja Creedence Clearwater Revival. Lisäksi aiheina on ollut mm. haitari, sähköbasso, irlantilainen perinne-musiikki, big band -musiikki ja lastenlaulut. Tuorein vinkkaus kuultiin 25. lokakuuta kun Lapin kamariorkesterin huilisti piti Talking Classic -luennon otsikolla Huilistisia kurkistuksia musiikin historiaan. Keväällä 2022 on tarkoitus järjestää lisää klassisen musiikin vinkkauksia. 

Talking CCR • Kunnan Pojat plays Creedence Clearwater Revival. Kuva: Tatu Kantomaa
Talking CCR • Kunnan Pojat plays Creedence Clearwater Revival. Kuva: Tatu Kantomaa

Miten hyödynnätte Rovaniemen kirjastossa Musiikkikirjastot.fi:n tuottamia valtakunnallisia verkkopalveluita, kuten Levyhyllyt?

– Seuraamme itse palvelua ja vinkkaamme sen sisältöjä. Levyhyllyissä on loistavia artikkeleita, joita jaamme sosiaalisessa mediassa. Olemme hyödyntäneet myös sivuston materiaalipankkia näyttelyissämme. Vahvat suositteluni!

Mitä odotat vuodelta 2022?

– Suurimmat odotukset kohdistuvat pajatoiminnan käynnistämisen. Toiveena on, että korona-aika viimein väistyisi kokonaan ja asiakkaat uskaltaisivat sen myötä jalkautua entistä rohkeammin kirjastoihin. Odotan myös paljon hyviä keikkoja ja uusia julkaistavia levyjä, nuotteja, lehtiä ja kirjoja – olemmehan sentään ennen kaikkea musiikkikirjasto!

Intervalli 2/2021.
Intervalli 2/2021.

Tapahtumatuotantoa pandemian aikaan – haastateltavana Hanna Kaikko • Intervalli 1/2021

Kirjastonhoitaja Hanna Kaikon haastattelu julkaistiin alun perin keväällä 2021

Kysymykset ja valokuvat • Tuomas Pelttari
Vastaukset ja juliste • Hanna Kaikko
Intervalli 1/2021 (pdf)
www.intervalli.fi

Kun kirjastot suljettiin pandemian vuoksi maaliskuussa 2020, niin asiakasvirrat tyrehtyivät. Jotain uutta piti tehdä. Mietittiin, miten kirjastojen tapahtumat saataisiin esiin – ilman liveyleisöä. Hanna Kaikko toimii Turun musiikkikirjaston tapahtumavastaavan sijaisena. Kesään 2021 saakka jatkuva sijaisuus on ollut muutoksen aikaa. Kaikko on luonut kirjastotapahtumiin uutta tarttumapintaa ja visuaalisuutta. Kirjastonhoitajan kädenjälki näkyy erityisesti sosiaalisen median kautta.

Mitä kaikkea työhösi kuuluu?

Olen tällä hetkellä kirjastonhoitajana ja tapahtumavastaavana musiikkiosastolla, toukokuun loppuun 2021 asti esikoiskirjansa julkaisseen Ann-Christin Antellin sijaisena. Syksystä 2018 asti olen ollut erilaisissa työtehtävissä osastolla ja jo kerran aikaisemmin tapahtumavastaavan sijaisuudessa.

Vastaan tällä hetkellä vieraskielisestä kirjallisuudesta osastolla ja toimin tont- tuna nuoteista ja partituureista vastaavalle Terhi Nummelinille, joka työskentelee informaatikkona kokoelmapalveluissa. Tapahtumien suunnittelun, somettelun, hankinnan ja evaluoinnin lisäksi katselen asiakkaita kaipaillein ulos ikkunoista tyhjissä saleissa. Ainakin joskus. Nyt kun kokoelmat ovat olleet kiinni asiakkailta, olen yksin ilta- ja viikonloppuvuoroissa luukuttanut Aimee Mannia, John Cagea ja tanssinut villasukkasin Blurin tahtiin.

Turun kaupunginkirjaston tilat ovat olleet kiinni pitkään. Asiakkaat pääsevät aulaan hakemaan varauksia, palauttamaan lainoja ja käymään pikaisesti verkkopäätteellä. Musiikkiosastolle ei kuitenkaan ole pääsyä. Miten tämä on vaikuttanut tapahtumien järjestämiseen?

Kyllähän nämä välillä autioilta ovat tuntuneet nämä Musiikkiosaston nuotti- ja äänitesalit. Syksyllä 2020 pystyimme vielä järjestämään tapahtumia hybridimuotoisina. Niissä oli siis läsnä yleisöä, mutta ne myös striimattiin Facebook-livenä Turun kaupunginkirjaston tilillä.

Hanna Kaikko, Turun musiikkikirjasto. Kuva: Tuomas Pelttari
Hanna Kaikko, Turun musiikkikirjasto. Kuva: Tuomas Pelttari

Tapahtumatyö on prosessiluontoisuutensa takia jo lähtökohdiltaan jatkuviin muutoksiin valmistautumista, mutta kieltämättä tämän kuluneen vuoden aikana ovat stressipisteet olleet korkealla. Olemme koko koronavuoden ajan suunnitelleet tapahtumia seuraavalle kaudelle aina siitä lähtökohdasta, että ne toteutetaan. Tietoisina siitä, että niitä ei todennäköisesti voida toteuttaa suunnitellun kaltaisina.

Olosuhteiden muuttuessa olemme yhteistyötahojen kanssa punninneet tilanteita hetki kerrallaan ja monia kiinnostavia tapahtumia onkin jouduttu siirtämään. Musiikkiin liittyvät tapahtumat ovat luonteeltaan yhteisöllisiä – vaikka ne olisivat luentojakin. Monet vieraamme ovat kaivanneet yleisön läsnäoloa eivätkä siksi ole lähteneet striimaamaan luentojaan. Toisaalta myös muusikot ovat vierastaneet striimausta, sillä äänellisesti laadukasta striimiä on haastavaa toteuttaa näin ”amatööriolosuhteissa”. Onneksi kokonaan peruuntuneita ei ole kuin muutama, ja ne siirtyneet tapahtumat odottavat parempia aikoja.

Miltä tapahtumakevät näyttää tällä hetkellä?

Vielä maaliskuussa sitten olin varma, että osastomme kaikki kevään tapahtumat tulevat järjestymään striimeinä. Tällä hetkellä en ole enää niin varma. Musiikkia ja liikkuvaa kuvaa sisältävien luentojen striimaaminen etäyhteyksien päästä eivät tällä hetkellä onnistu. Ehkäpä ensi syksyllä! Romanien kansallispäivän kunniaksi järjestettävä pienimuotoinen konsertti toteutui. Muutoin keskityn tuottamaan sisältöä oman osaston ja koko kaupunginkirjaston somekanavissa.

Olet luonut Turun musiikkikirjastolle uutta näkyvyyttä. Mikä inspiroi sinua?

Turun musiikkikirjaston esiintuomisessa minua inspiroi itse osaston lisäksi vuorovaikutus asiakkaiden kanssa. Kommunikaatio on oleellinen osa musiikkia ja tätä kirjastotyötä. Tällä hetkellä minua taitaakin itseasiassa inspiroida enemmänkin tuon vuorovaikutuksen puute; asiakkaat ovat ”tuolla jossain” ja minusta tuntuu tärkeältä kurkottaa ulkomaailmaan täältä suljettujen ovien takaa. Esitellessäni itsenä, kerron aina, että olen ensimmäiseltä ammatiltani musiikintutkija ja tarinankertoja, mutta huomaan yhä enemmän olevani sitä myös kirjastolaisena. Yritän kertoa tarinoita musiikista, tämän osaston aineistosta ja arjesta.

Pari vuotta sitten lähdin mukaan Turun kaupunginkirjaston somerinkiin, missä tuotamme viestinnän apuna sisältöä kirjaston ensisijaiselle kanavalle. Musiikkiosaston puolesta olen vasta tämän vuoden alussa alkanut tuottaa sinne sisältöä. Sisällöntuottamisessa työtäni jouduttaa tieto siitä, että osastomme ja sen sijainti on monelle turkulaisellekin yllätys. Haluan tuoda somekanavissa esiin sen mukavan fiiliksen ja valtavan tieto/taidon määrän, joka meidän tiimillämme on.

Viestintätyylini on riippuvainen kulloisestakin kanavasta. Yritin aikaisemmin olla tiukan asiallinen ja rauhallinen, mutta ei se tyyli sopinut minulle akateemisessa maailmassakaan! Nyt olen antanut innostuksen näkyä, sillä innostus ei ole asiatiedon vastakohta. Ideoiden pohjalla on yleensä jokin kollegan tai asiakkaan kanssa käymäni keskustelu. Olen myös esteetikko, ja tänä raskaana aikana haen usein myös kepeyttä visuaalisen ilmeen kautta.

Jokapäiväinen inspiraation lähde on tämä kerrassaan upea kirjastorakennus. Mukava kokemus tänä keväänä oli se, kun olin yksin viikonloppuvuorossa osastolla, kuuntelin musaa, vastailin puhelimeen ja tassuttelin ihan kaikessa autuaassa yksinäisyydessäni.

Kerro vähän lisää eri tapahtumatoteutuksista

Uusien tapahtumatoteutusten pohjatyö on samankaltaista kuin kaikki tapahtumatyö. Aikataulutuksen, budjetoinnin ja tiedottamisen lisäksi on sisällöntuotanto noussut vahvemmin esiin. Sisällöntuotanto vie aikaa, sillä siihen on keskityttävä etukäteen, sitä on suunniteltava tapahtumahetkelle ja sen jälkeen viimeisteltävä. Tämän lisäksi mukaan ovat striimien ja nauhoitteiden mukana tulleet digituotannon haasteet.

Facebook-live

Facebook-live on kirjastossamme otettu haltuun oikeastaan viime syksyn aikana ja se tapahtuu Turun kaupunginkirjaston Facebook-sivujen kautta. Keväällä aloittelimme hissuksiin tapahtumien siirtämistä striimeihin ja tuolloin sisältöä tehtiin kirjaston YouTube-kanavan kautta.

Syksyllä toteutimme osastolla näitä livejä kännykän ja langattoman mikkiparin avulla. Nyt talvella olemme saaneet lisää tekniikkaa ja voimme toteuttaa näitä OBS-ohjelman kanssa kannettavalla tietokoneella, kameralla ja langattomalla mikillä. Tässä uusimmassa tavassa toteuttaa FB-live on hyvää se, että voimme näyttää esim. luennoijan diat suoraan katsojalle. Tämä onnistui aikaisemmin vain Studiossa. Tavoitteemme on musiikkiosastolla järjestää mahdollisimman pitkälle oman osaston tiloissa tapahtumat.

Instagram-live

Ennen viime kevättä emme olleet juurikaan striimanneet tapahtumiamme. Kun ovet sitten suljettiin ja tapahtumat peruttiin, kirjaston tapahtumaihmiset ja somerinki kehittivät uusia konsepteja. Näistä elämään on koko koronavuodeksi jäänyt viikoittainen Kirjaston aamukahvit. Musiikkiosaston puolesta olen tänä keväänä nauttinut näitä torstaisia aamukahveja musiikin eri osa-alueilta tulevien vieraiden kanssa. Itse striimaaminen toteutetaan kännykän ja jalustan avulla. Instagramin jaettu ruututoiminto mahdollistaa sen, että vieraiden kanssa voi jutustella etänä.

Turun musiikkikirjaston Minuutin musavinkkaus. Juliste: Hanna Kaikko

Minuutin musavinkkaus

Aloitin helmikuussa Minuutin musavinkkaus -sarjan tuottamisen Turun kaupunginkirjaston Instagram-tilille. Niin kuin monet hyvät ideat, myös tämä sai alkusysäyksensä keskustelusta kollegojen kanssa. Aina välillä on noussut esiin ajatus vinkkausten tekemisestä verkossa, mutta tällä hetkellä osaston resurssit eivät ole riittäneet sen toteuttamiseen. Minuutin musavinkkaus syntyi vastaamaan siis kahteen tarpeeseen: tekemään osastoa näkyväksi kirjaston pääkanavalla ja mahdollistamaan musiikkiaineiston vinkkauksen vähäisin resurssein. Ideana esitellä kirjas- ton musiikkiaineistoa helposti lähestyttävällä ja rennolla otteella.

Konseptia muotoillessani olen pyrkinyt ottamaan huomioon sen, että sen voi tarvittaessa toteuttaa meistä kuka vain. Sijaisena ja keikkalaisena on tärkeää, ettei tule innovoineeksi jotain sellaista, joka on vain oman itsen takana. Kuvaamiseen käytänkin vain tapahtumavastaavan kännykkää sekä jalustaa. Editoinnin ja tekstittämisen olen tehnyt InShot-sovelluksella. Minuutin musavinkkaus ei myöskään sido aikatauluihin. Sen julkaisuaikataulu on säännöllisen epäsäännöllinen, noin kaksi vinkkausta kuukaudessa. Tällä hetkellä kuvaamme näitä kesäkauden varalle ja innokkaita vinkkaajia on löytynyt yli osastorajojen! Lähtökohtana on, että kukin vinkkaa omasta kiinnostuksestaan käsin, kunhan aineisto on saatavilla Vaskissa ja vinkkaus kestää enimmillään 60 sekuntia.

Hyvän mielen kärry

Hyvän mielen kärry on hyvä esimerkki siitä, miten jokin idea voi olla yhtä aikaa yllättävä ja jotenkin ilmiselvä. Pääkirjaston aulavahtivuorossa ollessani eräs asiakas harmitteli sitä, miten paljon kuolemaa ja tuskaa löytyy kirjallisuuden kärrystä. Hän kaipasi hyvän mielen kirjallisuutta. ”Ihan mitä vain. Sen ei tarvitse olla romantiikkaa. Vaikka niitä James Herriotin kirjoja!”, hän parahti. ”Kuules. Minäpä selvitän, voisimmeko me laittaa tänne sellaisen Hyvän mielen kärryn”, vastasin ja aloin hommiin.

Kysyin kirjastonväeltä ja he innostuivat asiasta. Kun olimme Mimmi-Stina Jäntin kanssa laittaneet ensimmäisen satsin kirjoja, elokuvia ja musiikkia aulaan, niin sain tuta asian merkityksellisyyden. Monet muutkin olivat Hyvän mielen kärryn tarpeessa, ja tavallaan siitä tuli sellainen lämmin halaus niille kirjaston asiakkaille, jotka sellaista kaipasivat. Asiakkaat toivoivat sitten Vaskiin suosikkilistausta ja vinkkauksia somessa. Kutsuin kaikki vinkkailemaan listaan hyvän mielen aineistoa, ja sinne kertyikin nopeasti suositteluja. Nyt teen muutaman viikon ajan perjantaisin Hyvän mielen kärryn vinkkauksia somessa ja pyrin siellä nostamaan esiin myös e-aineistoa. Tämän alkuperäisestä ideasta suuremmaksi levinneen tempauksen onnistumiseen on liittynyt olennaisesti Teams. Se on mielestäni tässä kiperässä tilanteessa osoittautunut hyväksi keskustelukanavaksi ja ideoiden yhdessä kehittelyn foorumiksi koko Turun kaupunginkirjaston laajuudessa.

Mikä tapahtumien verkkototeutuksessa on haastavaa/helppoa?

Tapahtumien verkkototeutuksessa haastavaa on tekniikka, tekniikka ja tekniikka. Mehän emme ole saaneet koulutusta digituotantoon ja ammatilliset digitaitomme liittyvät paljolti tiedonhankintaan ja hallintaan. Uudet digitaidot vaativat erityisosaamista, johon tulevaisuudessa toivottavasti panostetaan. Perusstriimauksen tekeminen kaikkein yksinkertaisimmillaan joko tietokoneen tai älypuhelimen kautta on mahdollista ottaa haltuun nopeasti. Heti kun siihen tulee mukaan lisää liikkuvia osia, ollaan kaltevalla pinnalla. Esimerkiksi ääntä ja liikkuvaa kuvaa sisältävien striimien toteuttaminen luennoijan ollessa etäyhteyden takana, on tämän hetken käytännön resursseilla äärimmäisen haastavaa. Onneksi ohjelmat kehittyvät juuri nyt nopeaan tahtiin ja ehkä jo syksyllä on tilanne toinen. Helppoa on ollut ideoiminen ja ihmisten innostaminen mukaan, sekä yleisön tavoittaminen.

Hanna Kaikko. Kuva: Tuomas Pelttari

Miten em. verkkotapahtumat on otettu vastaan?

Palaute verkkotapahtumista on ollut positiivista. Sisällöntuottaminen sosiaalisessa mediassa vie työaikaa. Sen onnistuminen myös vaatii tekijältään edes jonkinasteista kiinnostusta ja innostusta toimiakseen kunnolla, sillä vuorovaikutus niillä alustoilla on nopeaa. Itse olen ollut vähän arka aloittamaan varsinaisia keskusteluja ja puhuttelemaan kysymyksin tilien seuraajia, sillä kirjastotyössä on kuitenkin vaikea sitoutua kommunikoimaan nopeasti. Koronavuonna sisällöntuottaminen on ollut mukava lisä, ja toivoisin, että esimerkiksi Minuutin musavinkkauksia jatkettaisiin minun pestini päätyttyä.

Miten muusikot suhtautuvat livestriimeihin?

Muusikoiden suhtautuminen livestriimeihin on vaihdellut. Jotkut ovat kieltäytyneet mahdollisuudesta ja toisille se tuntuu olevan mukava tapa tavoittaa ihmisiä. Toisille striimien laatu on ollut se ongelma – se, että äänen tai kuvan laatu ei ole tarpeeksi hyvä. Striimeistä on tullut positiivista palautetta. Onhan se mukava, että voi matkustamatta kaupungista toiseen seurata vaikkapa musiikintutkijoiden keskustelua suomalaisesta populaarikulttuurista.

Olet tehnyt aineiston vinkkaamiseen nostonäyttelyitä, joissa on hyvin toimivia julisteita. Miten saat visuaaliset ideat nostoihin?

Työssä ei ole valtavasti aikaa käyttää visuaalisen ilmeen kehittämiseen. Aluksi minun oli mahdollista käyttää vain Publisher-ohjelmaa, mutta nykyään saan leikkiä mielin määrin Canvan ilmaisversiolla. Visuaaliset ideat lähtevät aineistosta, esittelytilasta tai väreistä ja muodoista.

Miten näet tapahtumien tulevaisuuden? Tulivatko livestriimit jäädäkseen?

Tällä hetkellä kirjastoissa ympäri Suomen striimaillaan ja tuotetaan erilaisia somesisältöjä ahkerasti. Näen, että ne ovat tulleet jäädäkseen. Ainakin täällä Turun kaupunginkirjastossa, jossa tekniikkaan on jo nyt panostettu aika tavalla. Niillä myös tavoitetaan enemmän ihmisiä kuin perinteisillä tapahtumilla. Tapahtumien siirtyminen striimattavaksi on tuonut lisää uusia työtehtäviä tapahtumissa työskenteleville kirjastolaisille ja vuoden mittaan pienistä lisäyksistä onkin tullut kattava lisä kaiken vanhan ja tutun lisäksi. Samaan aikaan tuli voimaan saavutettavuuslaki, ja se pisti paletin omalta osaltaan uusiksi.

Koska me monet tapahtuma-alan ihmiset olemme uuden edessä, on tukea löytynyt myös muualta kulttuurin osa-alueilta. Eräänä viikonloppuna talvisessa Kuralassa kävellessäni keskustelin erään museoalalla työskentelevän ystäväni kanssa ja tajusin, että näille uusille asioille, joita me teemme, on kirjastomaailman ulkopuolella ihan oma ammattikuntansa.

Tullessani taloon olin tottunut puhumaan ”tehdään tapahtumia” -kieltä, josta helposti saa sen käsityksen, että niitä vain silleen tehdään työn ohessa. Kaksi vuotta sitten kirjastossa perustettiin viestinnän tueksi ja avuksi somerinki, jonka tehtävä on tuottaa sisältöä Instagramiin ja Facebookiin. Ja niin me aloimme ”somettamaan”, mikä sekin on sellainen harrastelutermi.

Vuosi sitten puheessa alkoi vilahdella kolmas harrastelutermi, kun aloimme ”striimata”. Tuona talvisena sunnuntaina Kuralan metsässä tajusin, että sen mistä tapahtumatyö kirjastossamme tällä hetkellä koostuu, ovat tapahtumatuotanto, sisällöntuotanto ja digituotanto. Luetteloon voisi lisätä vielä tekstittäjän, jos pyrkisimme täyttämään saavutettavuusperiaatteet niin, että esim. striimit voisivat jäädä asiakkaiden katsottavaksi vaikkapa vuoden ajaksi.

Olemme kollegani Erika Woodardin kanssa lähteneet esittämään näiden termien käyttöönottoa kirjastotyössä ja miettimään työtehtävien jakoa. Ehkäpä joukossamme on joku, joka ei halua olla kameran edessä, mutta olisi kuitenkin kiinnostunut olemaan sen takana. Toiveenamme on, että työt jakautuisivat niin, ettei yhden ihmisen tarvitsisi yrittää samaan aikaan esim. vetää keskustelua kameran edessä, hallinnoida liven kommenttikentässä käytävää keskustelua, sumplia älykännykän tai tietokoneen kanssa samalla kun murehtii äänen kuuluvuudesta ja yrittää muistaa mitä piti kysyä ja mitä ihmettä haastateltava oikein vastasi. Uskomme, että näiden haasteiden pohtiminen ja ratkominen vaikuttaa suoraan striimien laatuun ja työn kuormittavuuteen.

Viimeisen kuukauden aikana olen alkanut haaveilla siitä, että me musiikkiosasto verkottuisimme paremmin jakamaan sisältöjä asiakkaillemme. Aloitin pienen Digireissu-sarjan Musasto-blogissa, missä tarkoitukseni on tuoda esiin muiden kirjastojen kiinnostavia musiikkiaiheisia konsepteja. Olen itse seurannut esim. Rovaniemen musiikkikirjaston PopuLappi-tuubin tuotoksia ja ensimmäinen Digireissu veikin sinne. PopuLappi-tuubin nauhoitukset ovat selkeä, ja yksinkertaisuudessaan loistava tapa esitellä myös kirjaston tiloja.

Samalla muistuttelen Musaston seuraajia pilke silmäkulmassa siitä, että on ihan luvallista seurata muitakin musiikkikirjastoja kuin vain varsinais-suomalaisia. Meillä on Minuutin musavinkkaus, Rovaniemellä PopuLappi-tuubi ja Tampereella Metso-LIVE. Yksikään ei ole pois toiselta vaan pelaa suoraan kirjaston asiakkaiden pussiin. Toivoisin, että musiikkiosastot ja esimerkiksi lähikirjastot käyttäisivät tätä valtavaa osaamis- ja tuotospoolia ja levittäisivät näitä linkkejä yli maakuntarajojen. Jos omat resurssit eivät tiettynä hetkenä riitä sisällöntuottamiseen somessa, voisi tyhjän tilin sijaan täyttää hiljaisuutta vinkkailemalla muiden ponnistuksista.



Henkilökuvassa Tampereen konservatorion kirjastonhoitaja Heikki Kokko • Intervalli 1/2021

Heikki Kokon henkilökuva julkaistiin alun perin keväällä 2021

Teksti • Jaska Järvilehto
Kuva • Heikki Kokko
Intervalli 1/2021 (pdf)
www.intervalli.fi

Heikki Kokko aloitti Tampereen konservatorion kirjastonhoitajana elokuussa 2020. Uutta kirjastonhoitajaa odotti mittava työmaa: konservatorion kirjastotoiminta oli järjestettävä kokonaan uusiksi. Kirjaston nykytilanteen hahmottamiseksi on kuitenkin syytä aluksi matkustaa ajassa reilut kaksikymmentä vuotta taaksepäin.

Musiikin ammatillisen koulutuksen jakautuminen

Ennen ammattikorkeakouluja konservatorioissa tarjottiin musiikin ammatillista opetusta peruskoulupohjaisessa toisen asteen ja ylioppilaspohjaisessa korkea-asteen koulutuksessa. 1990-luvun loppupuolella konservatorioiden korkea-asteen koulutus siirtyi juuri perustettujen ammattikorkeakoulujen piiriin. Käytännön syistä monen ammattikorkeakoulun musiikin koulutusohjelma toimi ainakin osin samoissa tiloissa konservatorion kanssa. Oppilaitosten kirjastopalvelut oli järjestetty usein yhteisesti siten, että konservatorio osti kirjastopalvelut ammattikorkeakoululta.

Viime vuosina ammattikorkeakoulujen ja konservatorioiden yhteistyötä on purettu ympäri Suomen. Keväällä 2020 tämä trendi saavutti myös Tampereen, jossa ammattikorkeakoulu irtaantui Tampereen Musiikkiakatemian nimellä toimineesta yhteistyöstä Tampereen konservatorion kanssa. Opetuksen lisäksi yhteisistä tiloista erkanivat myös 20% kirjaston kokoelmasta muodostanut ammattikorkeakoulun osuus sekä kirjaston molemmat työntekijät Laura Järvinen ja Leeni Pukkinen. Tampereen konservatorio päätti tuottaa oppilaitoksen kirjastopalvelut jatkossa itsenäisesti.

Kirjasto palvelee monipuolisesti

Tampereen konservatorion palveluihin on käsittääkseni sisältynyt kirjastopalvelu jossain muodossa ainakin Tampereen musiikkiopiston alkuajoista saakka 1930-luvulta lähtien. Oma kirjastotila saatiin nykyisen konservatoriotalon valmistuttua 1970-luvun alussa”, Heikki Kokko kertoo. Kirjastonhoitajan työnkuvaan Tampereen konservatoriossa on integroitu myös oppilaitoksen suurempien orkesterien nuotistonhoitajan tehtävät. “Hoidan orkesterille heidän tarvitsemansa materiaalin sekä jaan stemmat soittajille”, Heikki kuvailee.

Heikki Kokko. Kuva: Heikki Kokko
Heikki Kokko

Alkuvaiheessa uutta kirjastonhoitajaa työllistivät kokoelman inventointi ja uuden Mikromarc-kirjastojärjestelmän käyttöönotto. Kirjastojärjestelmän käyttöönotto oli aloitettu jo ennen Heikin saapumista taloon. Aineisto- ja asiakastietokantojen konversio ei ollut onnistunut ihan kaikilta osin, esimerkiksi kaikki lainatiedot eivät olleet siirtyneet uuteen järjestelmään. “En vielä ole lähtenyt tekemään kirjastojärjestelmään isompia muutoksia ennen kuin olen saanut riittävästi arkikokemusta siitä, miten nykyinen järjestelmä tähän ympäristöön soveltuu. Järjestelmän optimointia ja kehittämistä riittää siis lähitulevaisuudessa, kun tietää paremmin mihin suuntaan sitä on tarkoitus viedä”, Heikki linjaa.

Vuodenvaihteessa kirjastossa on otettu opettajien käyttöön omatoimikirjasto. “Omatoimikirjasto oli helppo toteuttaa opettajille, koska heillä on omat elektroniset kulkuavaimet, joille kirjaston pääovi pystyttiin koodaamaan tiettyinä kellonaikoina aukeavaksi. Tulevaisuudessa omatoimikirjasto on mahdollista laajentaa myös ammattiopiskelijoiden käyttöön, mikäli saadut kokemukset sitä puoltavat”, Heikki kertoo.

Kirjastonhoitajan työllä on merkitystä

Työssään Heikkiä motivoi uusien asioiden oppiminen ja niiden syvällisempi sisäistäminen. “Olen pitänyt työstäni paljon ja oppinut suhtautumaan omaan kehitykseeni prosessina. Lyhyellä tähtäimellä haluaisin kehittyä erityisesti musiikkiaineiston syvemmässä luettelointiosaamisessa sekä kirjastotyöhön liittyvissä käsityötaidoissa aineiston ylläpitämisen parissa. Pidemmällä tähtäimellä minua kiinnostaa globaalien megatrendien vaikutukset musiikkikirjastotyöhön esimerkiksi digitalisaation sekä tekoälyn saralla”, Heikki kuvailee.

Konservatorion ainoa kirjastotyöntekijä joutuukin olemaan oman onnensa seppä. Työtä saa tehdä itsenäisesti mutta toisaalta kollegiaalista tukea ei ole saatavilla saman katon alta. “Luetteloinnissa olen tuskaillut viime aikoina runsaan osakohdemäärän kanssa. Haluaisin saada tehtyä osakohteet kattavasti asiakaspalvelun laadun näkökulmasta, mutta joudun painimaan käytettävissä olevan ajan suhteen”, Heikki harmittelee.

Heikin mukaan rajallisista resursseista huolimatta kirjastonhoitajan työllä on merkitystä. “Koen silti, että työtäni arvostetaan. Musiikkiopiston oppilaiden, ammattiopiskelijoiden ja opettajien kiinnostus kirjaston kokoelmaa kohtaan on korkea ja esimerkiksi hankintaehdotuksia tehdään runsaasti”, Heikki iloitsee.

Musiikki kuuluu myös vapaa-aikaan

Ennen nykyistä työtään Heikki työskenteli Tampereen F-musiikissa soitinmyynnin parissa. Harrastukseksi sekä pieneksi lisätuloksi Heikki tekee baarikeikkoja akustisessa duokokoonpanossa nimeltä Duo Kovaralli. “Musiikki on ollut minulle rakkain harrastukseni lapsesta saakka. Soitan itse lähinnä bändisoittimia, joista kitara on itselleni luontevin instrumentti. En kuitenkaan ole itse käynyt musiikkiopistoa enkä muita muodollisia soitinopintoja lukuun ottamatta muutamia yksityistunteja laulun ja kitaran saralla”, Heikki kertoo.

Työn ulkopuolella päivät täyttyvät lapsiperheen arjessa. “Silloin harvoin, kun oikeasti vapaata aikaa omalle tekemiselle jää rentoudun musisoimalla sekä katsomalla laadukkaita televisiosarjoja”, Heikki kuvailee.

Ammatti-identiteettiä rakentamassa

Heikki valmistui keväällä 2016 maisteriksi Tampereen yliopistosta pääaineenaan musiikintutkimus, sivuaineina musiikkitiede ja informaatiotutkimus. “Viimeistään opintojeni aikana suorittamani työharjoittelu Hämeenlinnan kaupunginkirjaston musiikkiosastolla sai minut vakuuttuneeksi valitsemani polun oikeasta suunnasta”, Heikki muistelee.

Kirjastotyössä ja kirjastossa instituutiona Heikki pitää erityisen tärkeänä sitä lähtökohtaa, että kaikilla asiakkailla on tasavertainen pääsy kuratoidun tiedon äärelle. ”Musiikkikirjastoammattilaisuus on mielestäni mitä suurimmissa määrin erityinen ammatti-identiteetti. Sen arvostus ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Ammattikuntamme on pieni ja jää helposti yhteiskunnassa vallitsevan tehokkuusajattelun jalkoihin. Tästä syystä meidän on tehtävä jatkossakin hartiavoimin töitä, jottei erityisosaamisemme jää huomaamatta”, Heikki linjaa.

Heikin mukaan muihin musiikkikirjastoalan ammattilaisiin tutustuminen on ollut tärkeää jo oman ammattiuran alkuvaiheessa. “Arvostan suuresti teitä kokeneempia ja viisaampia kollegoita ja odotankin innolla, että pääsemme tapaamaan joskus kasvotusten, kun tämä koronapandemia hellittää”, lähettää Heikki terveisiä Intervallin lukijoille.

Mikalojus Konstantinas Čiurlionis Rojus 1909
Mikalojus Konstantinas Čiurlionis Rojus 1909

”Olipa erikoinen uni!” • Intervalli 1/2021

Tiina Tolosen haastattelu julkaistiin alun perin keväällä 2021

Kysymykset • Heikki Poroila
Vastaukset • Tiina Tolonen
Intervalli 1/2021 (pdf)
www.intervalli.fi

Tiina Tolonen. Kuva: Sanna Kallio
Kuva: Sanna Kallio

Olisitko vielä vuosi sitten voinut kuvitella, että sinusta tehdään haastattelua kuolleeseen ja kuopattuun Intervalli-lehteen, jonka päätoimittajaksi olet päätynyt?
Todennäköisesti vuosi sitten olisin ajatellut, että olipa erikoinen uni! Päätoimittajaksi päätyminen lienee yksi sellaisista asioista, joita ei olisi pystynyt omalle kohdalleen kuvittelemaan tapahtuvaksi.

Kun Intervalli verkossakin lopetettiin 10 vuotta sitten, pääsyynä oli halukkaiden tekijöiden puute. Mikä on muuttunut, että Intervalli juuri nyt nousee tuhkistaan?
Intervallin merkitys ammattikunnallemme on avautunut minulle varsinaisesti vasta viime vuosina, kun olen Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan aluetoimittajan pestiä hoitanut ammattikorkeakoulukirjastojen yhteisessä Kreodi-lehdessä. Siitä on muodostunut tärkeä tiedonvälittäjä ammattikorkeakoulukirjastolaisten keskuudessa. Intervalli ei ollut pelkästään lehti, vaan myös osa musiikkikirjastolaisen identiteettiä. Missä muualla kirjoitettiin enimmäkseen vain musiikkikirjastoihin liittyvistä asioista? Minulla oli siis oikeastaan hyvä syykin hommaan ryhtyä.

Sanoisin että koko kirjastokentällä on tapahtunut lyhyen ajan sisällä niin paljon muutoksia, että se tavallaan ajoi Intervallin syntymään uudestaan. Itse tietysti edustan tässä korkeakoulukirjastoja, joissa musiikki saattaa olla kirjaston kokonaisuudessa enemmän tai vähemmän marginaalissa. Sellaiset henkilöt, jotka aiemmin työskentelivät vain musiikkiin liittyvien asioiden kanssa, ovat nykyään ”kolmen konstin timpermanneja”, joiden tehtävänkuviin kuuluu paljon muuta kuin musiikki tai sitten ei enää ollenkaan. Samaan aikaan aikaisemmin vallinnut yhteisöllisyys on alkanut murentua, kun on siirrytty eri leireihin. Aikaisemmin meillä oli yhteisiä ”vihollisia”, kuten kirjastojärjestelmä, nyt tämmöistä liimaa ei enää ole. Yhteisöllisyyttä ja kollegiaalista tukea on lähdettävä hakemaan ja rakentamaan muiden asioiden kautta. Suurten muutosten keskellä on hyvä olla yhteinen turvasatama nimeltään Intervalli.

Musiikki on modernin yhteiskunnan keskeinen toimeliaisuuden, luovuuden ja viihteen elementti. Miksi se näkyy huonosti kirjastolaitoksessa? Miksi jotkut kirjastot ovat pikemminkin purkamassa kuin kehittämässä musiikkipalveluitaan?
Tässä on tapahtunut suuri muutos, jossa ehkä musiikki sinänsä ei ole ollut se liikkeelle paneva voima, vaan se on jäänyt teknologisen kehityksen uhriksi, sekä hyvässä että huonossa mielessä. Itse olen 1960-luvulla syntynyt ja kotona musiikillista sivistystä tarjosi ikkunalaudalle viritetyt autostereot, joista usein kaikui joko a) Erkki Junkkarinen tai b) Finnhits. Jos halusin kuulla jotain muuta, sitä varten oli yleensä mentävä kirjastoon. Tuolloin kun kirjaston oven avasi, tuntui kuin olisi astunut sisään maagiseen taikalaatikkoon, jossa musiikkia oli tarjolla laidasta laitaan. Nykyisellään musiikkia tulee joka tuutista ja kirjastojen musiikkipalveluita ei todennäköisesti enää katsota niin merkityksellisiksi kuin aiemmin. Kieltämättä olisi hienoa nähdä kirjastojen lähtevän enemmän sille linjalle, jota esimerkiksi Tampereella toteutetaan Metso Liven kautta, jos vaan mahdollista. Voisiko olla, että kirjastoissa katsotaan muunlaisten tapahtumien olevan merkityksellisempiä tai tarpeellisempia? Vai onko takana ainoastaan raha ja sen puuttuminen?

Oletko ollut tyytyväinen viranomaispäätöksiin kirjastojen ja arkistojen palveluista koronapandemian aikana?
Täytyy todeta, että aika järkyttynein mielin otin vastaan viime kevään täyssulun. Erityisesti oppilaitosmaailmassa tuli heti suuri huoli opiskelijoista ja heidän pärjää- misestään, kun kirjaston ovet menivät kiinni. En usko, että kukaan voi sanoa olleensa tyytyväinen tehtyihin päätöksiin, erityisesti kulttuuripalvelujen osalta. Ehkä tästä opittiin jotakin seuraavien pandemioiden tms. varalle.

Mikä musiikki on viimeksi tehnyt sinuun järisyttävän vaikutuksen?
Siis todella vaikea nimetä vain jotakin tiettyä, mutta jos ihan viimeisimmistä puhutaan, niin maaliskuussa julkaistu Suistamon Sähkön uusi levy Varokaa! Hengenvaara! on tuonut iloa useaan etätyöpäivään myös tanssin muodossa. Viime päivinä on enemmän tai vähemmän nonstoppina soinut nuoren kotimaisen artistin nimeltään Yuhq tuore single Defcon 1, sillä siinä upeasta kitarasoolosta vastaa kummipoikani Juho Lapinlampi, jota olen saanut musiikillisesti sivistää ihan pienestä saakka. Ylpeänä voin röyhistää rintaani!

Oma kuoroharrastus on nyt sattuneesta syystä ollut tauolla, siksi hyvän kuoromusiikin kuuleminen ilahduttaa aina. Sydämessä läikähti, kun YouTubessa tuli vastaan Oulun Kamarikuoron esitys Ola Gjeillon sävellyksestä Ubi caritas. Olen itse tuota päässyt diskanttikuoroversiona esittämään. Huomaa kyllä, että elävää musiikkia kaipaa jo kovasti! Mutta siis kuoromusiikki on kyllä minulla ihan DNA:ssa ja tekee joka kerta järisyttävän vaikutuksen.

”Merkittävä osa henkistä hyvinvointiani on perheemme 8-vuotias rescuemäyris Kaapo, kuvassa oikealla”. Kuva: Marko Tolonen
”Merkittävä osa henkistä hyvinvointiani on perheemme 8-vuotias rescuemäyris Kaapo, kuvassa oikealla”. Kuva: Marko Tolonen

Varastot uuteen kuosiin Jyväskylässä • Intervalli 1/2021

Informaatikko Aapo Ruuttusen artikkeli julkaistiin alun perin keväällä 2021

Teksti ja kuvat • Aapo Ruuttunen
Intervalli 1/2021 (pdf)
www.intervalli.fi

Informaatikko Aapo Ruuttunen Jyväskylän kaupunginkirjaston kellarivarastossa
Informaatikko Jyväskylän kaupunginkirjaston kellarivarastossa

Jyväskylän kaupunginkirjastossa raivataan varastoja nyt oikein urakalla. Tälle on nyt erityistä ajankohtaista tarvetta, sillä pääkirjasto peruskorjataan tai se siirtyy uusiin tiloihin näillä näkymin kymmenen vuoden sisällä. Muuttaminen olisi helpompaa ilman ylimääräistä painolastia. Pakko myös myöntää, että meillä varastot ovat päässeet kasvamaan vuosien saatossa turhankin isoiksi. Raivaukselle olisi ollut tarvetta jo vuosia sitten. Toisaalta nyt ajankohta on sopiva useammastakin syystä.

Paikallista ja valtakunnallista varastointia
Ensinnäkin: Jyväskylän kaupunginkirjasto ei ole enää Keski-Suomen maakuntakirjasto. Aikaisemminkaan Keski-kirjastoilla ei ollut yhteistä keskitettyä varastointia. Statuksen muutos sai kuitenkin aikaan sen, että Jyväskylän paikalliskokoelmassa säilytetään nykyään ainoastaan Jyväskylää koskevaa aineistoa. Muiden keskisuomalaisten kuntien aineistot voidaan siis helpommin poistaa, varmistaen tietenkin, että ne ovat jossain tallessa.

Toiseksi: musiikkiäänitteiden osalta ollaan vihdoinkin päästy aimo askel kohti valtakunnallista varastointia. Jyväskylässä ollaan oltu varsin varovaisia äänitteiden poistossa juuri valtakunnallisen varastoinnin puutteen vuoksi. Nyt kuitenkin pääsimme aloittamaan CD-levyjen lähettämisen Kuopiossa sijaitsevaan Varastokirjastoon niin sanottua LowTag-menetelmää käyttäen.

Jyväskylässä on sama kirjastojärjestelmä kuin Turussa ja Tampereella (Axiell Aurora), joten saimme testatut ja valmiit toimintaohjeet. Ensimmäinen 100 levyn koe-erä lähetettiin jo Varastokirjastoon ja sieltä kuitattiin, että hienosti sujui. Nyt jatkamme karsintaa seuraavasti:

1. Otimme listan CD-levyistä, jotka eivät ole olleet lainassa viimeisen 5 vuoden aikana. Tällä rajauksella saimme yli 11 000 (!) nidettä, joista noin 3000 oli varsinaisessa varastossa kellarissa, loput ns. lähivarastossa.

2. Listan levyt käydään läpi näin:
* jos levyä ei löydy Varastokirjastosta, se voidaan lähettää sinne,
* jos levy löytyy kahdesta maksutta kaukolainaavasta kirjastosta, meidän kappaleemme voi poistaa,
* jos vastaan tulee huonokuntoisia tai puutteellisia levyjä, ne poistetaan PAITSI JOS vika on vain levyn kannessa, jonka vaihtamalla levy on taas kunnossa,
* jos levyllä on joku selkeä Jyväskylä-kytkös, levy jätetään omaan kokoelmaamme PAITSI JOS levy on jo paikalliskokoelmassamme.

Kaikkia listalla olevia 11 000 nidettä ei siis välttämättä poisteta tai lähetetä Varastokirjastoon, vaan osa jää edelleen kokoelmaamme. Poistoja tulee kuitenkin niin paljon, että saamme kaikki levyt pois kellarivarastosta. ”Musiikin lähivarastoon” eli muutaman vuoden käytössä olleeseen tiivishyllyymme mahtuu vielä, varsinkin kun sieltäkin otetaan ns. löysät pois. Asiakkaat pääsevät selaamaan niitä hyllyjä omatoimisesti ja ovat kiitelleet helppoa löydettävyyttä, kun kaikki levyt ovat yksissä aakkosissa.

Shokkiuutinen! Harvinainen kirja löytyi kirjastosta
Kolmas ajankohtainen poistourakkaa tukeva asia on tämän vuoden aikana toteutettava Shokkiuutinen! Harvinainen kirja löytyi kirjastosta -hanke. Sen tavoitteena on mm. selvittää Varastokirjastoon kohdistuvan asiakastoimisen kaukolainan mahdollisuuksia sekä päivittää Jyväskylän omia varastointikäytäntöjä. Hankkeessa on kaksi työntekijää: projektisuunnittelijana on Anne Koivisto ja informaatikkona allekirjoittanut. Projektisuunnittelijan tehtävänä on selvittää järjestelmä- puolta. Tavoitteena on järjestelmäriippumaton asiakastoiminen kaukolainaus. Tässä vaiheessa lähinnä selvitetään, mitä tämä tavoite vaatisi ja miten se olisi järkevintä toteuttaa. Varastokirjaston lisäksi hankkeessa on mukana myös Kansalliskirjasto.

Jo nyt kevään aikana on tarkoitus toteuttaa Keski-verkkokirjastoon Varastokirjasto-välilehti, joka näyttää nimekkeen saatavuuden Varastokirjastossa ja asiakas voi sitä kautta tehdä kaukolainapyynnön. Käytännössä tässä vaiheessa tuo pyyntö menisi vielä Jyväskylän kaupunginkirjaston kaukopalvelun kautta, eli ei suoraan Varastokirjastoon. Asiakasnäkökulmasta kuitenkin kaukolainan pyytäminen helpottuu. Kirjastohenkilökunnankin kannalta tämä on parempi vaihtoehto kuin asiakkaan netissä täyttämä kaukopalvelupyyntölomake.

Lähivarasto sisältää 17 700 CD-levyä sekä reilu 500 LP-levyjä, ja enemmänkin mahtuu. Kuva: Aapo Ruuttunen
Lähivarasto sisältää 17 700 CD-levyä sekä reilu 500 LP-levyjä, ja enemmänkin mahtuu

Voi siis olla, että jo lähitulevaisuudessa kaukolainaaminen on asiakkaan näkökulmasta yhtä vaivatonta kuin tavallisen varauksen tekeminen. Jo nyt Varastokirjasto palvelee kiitettävän ripeästi, eli kaukolaina tulee jopa nopeammin noudettavaksi kuin toisesta Keski-kirjastosta tehty seutuvaraus. Siksikin on perusteltua, että harvemmin kysytty aineisto on Varastokirjastossa oman varastomme sijaan.

Minä puolestani teen parhaillaan selvitystä Jyväskylän kaupunginkirjaston omista varastointiperiaatteista ja varaston koostumuksesta. Työ on vasta ihan alussa, mutta se on jo selvää, että varastoniteiden määrää pitää reippaasti vähentää: yli puolet niteistä ei ole ollut lainassa viimeiseen kuuteen vuoteen.

Yksi tavoite hankkeessa on myös miettiä varaston palvelumuotoilua: miten varastoamme saataisiin paremmin avattua asiakkaillemme, että siitä olisi mahdollisimman paljon hyötyä ja kenties jopa imagoetua kirjastolle. Tässä vaiheessa minulla on vasta pari alustavaa ideaa tähän liittyen:

* Poistot ovat tähänkin hyvä lääke: puutteellisesti luetteloidut nimekkeet hakutuloksessa ovat harmillisia, joten ne kannattaisi poistaa näkymää häiritsemästä (taas tietenkin varmistaen, että sama teos tai tieto on saatavilla jossain muualla).
* Olisi hyvä, jos varastoaineisto ei olisi piilossa asiakkailta, vaan että he pääsisivät itse selaamaan varastoa. Käytännössä tämän voisi toteuttaa esimerkiksi tiivishyllyillä kirjastosalin puolella, musiikin lähivaraston esimerkin mukaisesti. Tällainen avovarasto voisi olla realismia Jyväskylän pääkirjastolla melko piankin jo alussa mainitsemani remontin tai tilamuutoksen myötä.

Näillä muutoksilla varaston käyttöaste varmasti nousisi. Tulemme todennäköisesti myös entistä enemmän lähettämään aineistoamme Varastokirjastoon (Low-Tag-tekniikkaa voisi hyödyntää muussakin aineistossa kuin äänitteissä?) sekä hyödyntämään Varastokirjaston kokoelmaa ja palveluita. Näin ollen oma varastomme muuttuisi enemmän ”lähivarastoksi” ja Varastokirjasto olisi ikään kuin se varsinainen varasto.

Myös kuvailutietojen kehittäminen on osa projektia. Selvittelyn alla on esimerkiksi mahdollisuus käyttää Kirjasampo-palvelussa olevia kansikuvia. Tarkoituksena on määrittää kuvailun riittävä taso ja aikataulutus kuvailuun liittyen. Itse kuvailu jää hankkeen jälkeisenä aikana tehtäväksi, osana perustyötä. Luetteloinnin tasalaatuistaminen on ilman muuta tärkeää, mutta täydentävä luettelointi on hidasta. Kovin nopea apukeino se ei siis ole.

Shokkiuutinen-hanke päättyy omalta osaltani lokakuussa. Silloin siis pitäisi olla enemmänkin kerrottavaa: tutkimustuloksia, toimenpide-ehdotuksia ja ehkä ihan konkreettisia tehtyjä tekojakin. Kirjastot toimivat ja palvelevat asiakkaitaan koko ajan verkottuneemmin, eli kirjastojen kokoelmatoimenpiteillä on käytännössä valtakunnallisia vaikutuksia. Palataan asiaan silloin!

2021 – ? • Intervalli 1/2021

Päätoimittaja Tiina Tolosen pääkirjoitus julkaistiin alun perin keväällä 2021

Intervalli 1/2021 (pdf)
www.intervalli.fi

Ryhtyessäni kirjoittamaan tätä tekstiä, kävin vilkaisemassa Intervallin viimeiseksi jäänyttä numeroa lähes kymmenen vuoden takaa. Siihen tuolloinen päätoimittaja Heikki Poroila oli koonnut lyhyen historiikin lehdestä, jonka 24 vuosikerran pituinen taival oli päättymässä tekijäresurssien puuttumiseen.

Liekö Heikillä kuitenkin tekstiä kirjoittaessaan ollut pöytänsä kulmalla kristallipallo, kun hän toteaa, ettei tehty ratkaisu kuitenkaan ole peruuttamaton. Jos intoa ja halukkuutta löytyy, on lehti pienellä vaivalla herätettävissä uudelleen henkiin. Niin paljon rohkeutta tai ennustamiskykyä hänellä ei kuitenkaan ollut, että uuden tulemisen ajankohta olisi myös ylös kirjoitettu. Vai olisiko tuossa kohtaa iskenyt vain peruspessimismi?

Intervalli 1 2021 kansi

Kevät on yleensä suomalaiselle ihmiselle nousujohteista aikaa. Kaamosajan päätyttyä katseet suunnataan kohti jääkiekon MM-kisoja ja Euroviisuja, jotka lehtiotsikkojen perusteella ovat usein valmiiksi suomalaisille pedattuja. Toinen on tuonut meille enemmän menestystä, toinen vähemmän, mutta siitä huolimatta emme koskaan ole menettäneet uskoamme siihen, että varmasti seuraavana vuonna voitetaan. Tänä koronavuonna panoksia lienee enemmän pistetty Euroviisujen suuntaan, jossa Suomea hienosti edustaa oululainen Blind Channel. Tästä saammekin oikein mukavan aasinsillan uuteen Intervalliin, joka nousee tuhkasta kuin Fenix-lintu Euroviisuissa (Rise like a Phoenix, Itävalta 2014) ja jonka uusi päätoimittaja tulee Oulusta, kuten euroviisuedustajamme. Toivotaan kuitenkin, ettei päätoimittaja ole vain yhden numeron tähti…

Olen samaa mieltä kuin Heikki, että me musiikkikirjastolaiset tarvitsemme oman lehden. Intervallin uusi tuleminen käynnistyi tietämättämme kesällä 2017 Riiassa, jonne IAMLin kongressiin oli saapunut ennätysmäärä suomalaisia. Vaikka vanha sananlasku väittää, että joukossa tyhmyys tiivistyy niin tällä kertaa uskon käyneen juuri päinvastoin. Kun kerrankin oltiin koolla isommalla porukalla samassa paikassa, pystyttiin jakamaan huolia ja murheita sekä heittämään ilmoille mitä hulluimpia ideoita. Tältä pohjalta käynnistyi musiikkioppilaitoskirjastolaisina tai lyhyemmin Muskana tunnetun ryhmän toiminta. He ovat olleet voimakkaasti vaikuttamassa myös siihen, että Intervalli herää nyt Ruususen unestaan.

Mutta mihin lehteä sitten tarvitaan? Musiikkikirjastomaailmassa tapahtuu paljon koko ajan ja tuntuu että yhteisiä jaettavia asioita olisi, ollaanpa sitten oppilaitoskirjastossa tai pienessä kunnankirjastossa. Kun innokkaita ihmisiä toimituskuntaan löytyi ja päätoimittajakin pienen suostuttelun jälkeen, niin totesimme Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen hallituksessa, että miksipä ei? Ajatus näin ensi alkuun on, että lehti tulee ilmestymään PDF-muotoisena kaksi kertaa vuodessa. Lehdestä tulee löytymään sekä kevyempiä juttuja että tieteellisempää, mutta populaarilla otteella. Vakiopalstaksi on ajateltu Riitasointu -nimistä osiota, jonne voi nimettömänä avautua omaa vannettaan kiristävistä asioista. Toivon että jokainen lukijamme löytää lehdestä jotain itselleen sopivaa ja jos ei, niin viestiä voi laittaa osoitteeseen: intervallilehti@gmail.com. Kaikki palaute lehden kehittämiseksi otetaan ilolla vastaan.

Tiina Tolonen
Intervallin päätoimittaja

Marko Ahon matkaraportti – IAML Leipzig 22.–27.7.2018

International Association of Music Libraries, Archives and Documentation Centres (IAML) piti vuosittaisen suurkonferenssinsa tällä kertaa Saksassa Leipzigissa. Allekirjoittanut osallistui nyt ensimmäistä kertaa IAML:n konferenssiin. Kyseinen tapahtuma on mittasuhteiltaan kuulemma aina ensikertalaiselle yllätys, ja niin oli tälläkin kertaa: satojen osallistujien miltei viikon mittainen tapahtuma oli järjestäjilleen organisoinnin taidonnäyte ja osallistujille unohtumaton kokemus. Olin tällä kertaa toinen kahdesta suomalaisesta osallistujasta.

Leipzigin Tuomaankirkko, Johann Sebastian Bachin pitkäaikainen työpaikka ja DDR:n kuolinkamppailuun liittyvien legendaaristen joukkomielenilmaisujen keskeinen tapahtumapaikka.

Leipzigin Tuomaankirkko, Johann Sebastian Bachin pitkäaikainen työpaikka ja DDR:n kuolinkamppailuun liittyvien legendaaristen joukkomielenilmaisujen keskeinen tapahtumapaikka.

Konferenssikaupunki Leipzig otti vieraat vastaan kaikella vieraanvaraisuudellaan ja kulttuuritarjonnallaan. Konferenssin lähtölaukaus ammuttiin jo sunnuntaina päivää ennen virallista alkamisajankohtaa; kaltaisilleni ensikertalaisille oli järjestetty informaatiotilaisuus jossa esiteltiin IAML:n toimintaa ja jaettiin ohjeita joita noudattamalla konferenssiin osallistuminen olisi mahdollisimman hedelmällistä. Tämän jatkoksi oli Leipzigin kaupungin vastaanotto vanhalla raatihuoneella. Ko. tapahtuma jäikin lopulta ainoaksi jossa miltei kaikki konferenssivieraat olivat mukana yhtä aikaa.

Konferenssiesitelmät pidettiin Leipzigin konservatoriossa, yliopistokirjastossa ja yleisessä kirjastossa. Seuraamani esitelmät sijoittuivat usein juuri kaupunginkirjastoon – keskityin nimenomaan aiheisiin jotka joko suoraan käsittelivät tai ainakin lähestyivät yleisten kirjastojen musiikkikirjastojen problematiikkaa.

Viikon mielenkiintoisimpia esitelmiä olivat Mari Itohin ja Hitoshi Matsushitan esitelmä musiikkikirjastoinstituution synnystä Japanissa 1960- ja -70-luvuilla; paikallisen musiikkielämän dokumentoinnille omistettu sessio; Anne Helle Jespersenin musiikkidigitointia kulttuuriperinnön säilyttämisen näkökulmasta käsitellyt esitelmä; MusixPlora –soitintietokannan esittely sekä Marcel Prochaskan Frankfurtin kaupunginkirjaston musiikkiosaston digitaalisen musiikintekemisen workshopeja esitellyt puheenvuoro.

Kuten usein konfrensseissa, nytkin yksi esitelmä nousee henkilökohtaisestiylitse muiden: Tämä oli yhdysvaltalaisen Memory Apatan esitelmä ’Making noise: sounds of the civil rights movement inthe Dartmouth College Music Library’. Vaikka historiallista vertailua ei Suomen ja Yhdysvaltojen välillä voi rotusyrjinnän saralla tehdä, oli suomalaisenkin kirjastonhoitajan helppo samastua Apatan pyrkimyksiin lähestyä kansalaisoikeustaistelua laulun keinoin kirjaston yhteislauluilloissa.

Memory Apata esitelmöi, IAML Leipzig 2018.

Memory Apata esitelmöi, IAML Leipzig 2018.

Arvokas sattuma oli kohtaaminen Naxos Music -yhtiön edustajien tiskillä konferenssin posterialueella. Otin puheeksi omat vaikeuteni heidän tuotteidensa mobiiliversioiden käytössä, ja niinpä sainkin pikaesittelyn uudesta, jossain lähitulevaisuudessa Android-laitteisiin käyttöön tulevasta erittäin attraktiivisesta käyttöliittymästä. Tajusin kuin salamaniskusta jättäneeni tämän hienon kirjastopalvelun työssäni liian vähälle huomiolle ja päätin saman tien käynnistää kotikirjastossani kampanjan Naxos Music -palvelun iskostamiseksi asiakkaiden mieliin.

Konferenssin ohjelmaan sijoittui myös vaihtoehtoisia ekskursioita kaupungin musiikki-instituutioihin. Jotkut mielenkiintoisimmat ekskursiot oli varattu täyteen kuin varkain jo kuukausia aiemmin, ja näistä pois tippuneena pyrin korvaamaan niitä omaehtoisilla vierailuilla: näin mm. Leipzigin yliopiston Grassi-museossa sijaitsevan upean soitinkokoelman kohdalla. Leipzigin kaupunginkirjaston musiikkiosaston toiminnan esittely oli kuitenkin erittäin tervetullut ja informatiivinen ohjelmanumero. Vaikutti siltä, että cd-formaatin käytön romahtaminen ei ole vielä Saksassa tapahtunut samalla voimalla kuin Suomessa, ja musiikkikirjaston toiminta tuudittautui paljolti edelleen CD-levyjen lainauksen ympärille.

CD-levyhyllyt notkuivat levyistä Leipzigin kaupunginkirjaston musiikkikirjastossa.

CD-levyhyllyt notkuivat levyistä Leipzigin kaupunginkirjaston musiikkikirjastossa.

Oman esitelmäni The public library as a site of empowerment for the local music scene pidin yleisten kirjastojen sektiossa. Puheenvuorossani esittelin Sastamalan kaupunginkirjastossa syksyllä 2018 käynnistyvää hanketta ’Lava haltuun ja soitto narulle’ sekä sen pohjalla olevaa ruohonjuuritason musiikinharrastajan emansipaatiota korostavaa tausta-ajatusta. Puheenvuoroni koettiin virkistäväksi ja sitä seurasi vilkas keskustelu. Moni ei ollut tullut ajatelleeksi kirjaston roolia paikallisessa ’musiikkiskenessä’ siitä näkökulmasta, että kirjaston tulisikin ehkä toimia ruohonjuuritason amatöörimusiikintekijöiden emansipaation foorumina, eikä niinkään musiikin ammattilaiskulttuuria ja -kulttia ’ylhäältä alaspäin’ valuttavana agenttina.

Mikä oli konferenssin saldo? Yleisen kirjaston musiikkikirjastonhoitajan näkökulmasta on rehellisesti todettava, että ohjelmistoa dominoi erikoistuneiden musiikkiarkistojen ja -kirjastojen akateemisuutta ja tutkimuksellista otetta vaalivat esitelmät osin kuriositeetinomaisista aiheista. Yleisten kirjastojen aihepiiri jäi vähemmälle huomiolle. Toisaalta yleisten kirjastojen sektion kokouksessa asia otettiin vakavasti esille kehotuksella tarjota esitelmäehdotuksia aktiivisemmin jatkossa – saatoin hyvällä omallatunnolla todeta kantaneeni korteni kekoon jo tällä kertaa. Joka tapauksessa kansainvälisestä kanssakäymisestä ei missään tapauksessa ole varaa luopua yleistenkään kirjastojen osalta, sillä vain näin on mahdollista pysyä tietoisena muualla tehdyistä merkittävistä avauksista ja nykyisten akuuttien, musiikkikirjastojen identiteettiä pohtimaan pakottavien kysymysten ratkaisuista. Silti aivan joka kerta en kohdallani näkisi tarpeelliseksi tähän alani suurimpaan kokoukseen osallistumista.

Mainittakoon vielä, että konferenssin mittaan osallistujien jaksamista alkoi verottaa paahtavana jatkunut helle. Ilmastoimattomissa tiloissa parinkin session esitelmäralli imi kuulijasta mehut, ja omasta jaksamisesta olikin ryhdyttävä huolehtimaan määrätietoisemmin ennen kuin konferenssi tuli päätökseensä. Perjantaina olikin jo huomattavissa lievää yleisömäärän vähentymistä ja konferenssivieraiden silminnähtävää väsymistä. Tunnelma nousi kuitenkin vielä kerran kattoon Leipzigin keskustan korkeimman rakennuksen kattoravintolassa pidetyillä jäähyväisillallisilla, joilla allekirjoittanutkin vielä – Suomen musiikkikirjastonhoitajien yhdistyksen avustuksen mahdollistamana – heitti jäähyväiset uusille kansainvälisille kollegatuttavuuksille.

Sastamalassa 10.8.2018

Marko Aho
Kulttuurikirjastonhoitaja
Sastamalan kirjasto

Poissa on ystävä kallehin – Mikko Ikkala in memoriam

Ystävämme ja kollegamme Mikko Ikkala kuoli 29.12.2016 Keravalla. Mikko syntyi 4.2.1957 Saarijärvellä.

Mikko oli pitkä linjan musiikkikirjastolainen. Aloitettuaan tammikuussa 1991 Pasilan kirjaston vahtimestarina ja siirryttyään saman vuoden kesällä musiikkiosastolle, alkoi tie, joka jatkui joulukuussa tapahtuneeseen poismenoon. Lukuun ottamatta kahta vuotta Sibelius-Akatemiassa ja lyhyttä opintojaksoa Helsingin yliopiston taiteiden tutkimuksen laitoksella, hän työskenteli kaikki vuodet Helsingin kaupunginkirjaston musiikkiosastoilla. Pääkirjastosta tie vei Pasilan musiikkiaseman kautta Kirjasto 10:een, jonka avaamisessa Mikko oli mukana 2005.

Mikko oli henkeen ja vereen musiikkikirjastolainen ja intohimoinen musiikkimies. Mikon mielestä ihmisiä sai ja piti sivistää. Hän jakoikin mielellään tietämystään musiikin tietopalvelussa sekä kirjaston musiikkivalmentajana. Aivan ainutlaatuinen oli Mikon kirjaston verkkosivuille laatima taidemusiikin Musiikkikoulu-sarja, joka jäi valitettavasti kesken ennen Mikolle läheisintä aihetta: nykymusiikkia.

Mikolle tärkeintä musiikkia oli länsimainen 1900-luvun taidemusiikki, ns. modernismi: dodekafonian edustajista Olivier Messiaen ja Pierre Boulez, atonaalisista Arnold Schönberg (jonka kuva komeili Mikon työliivin selkämyksessä) ja Anton Webern. Mikko rakasti kaikkea hyvin tehtyä musiikkia ja keskusteli mielellään esim. The Beatlesin tuotannosta. Ikuinen suosikki oli brasilialainen bossa novan mestari Antonio Carlos Jobim. Mikko olikin läheisen ystävänsä Tiia von Hellensin mukaan ikionnellinen löydettyään internetistä alkuperäisen Ipaneman tytön, ”Garota de Ipanema” Heloísa Pinheiron kuvan, joka oli inspiroinut Jobimia.

Mikon syvä asiantuntemus oli kuitenkin taidemusiikissa. Musiikkitieteen laitokselle 2006 tehdyn pro gradu -tutkielman aiheena oli Olivier Messiaenin väriharmoniat. Välillä tuntui, että Mikon asiantuntemusta ei osattu täysin hyödyntää yleisten kirjastojen musiikkikentällä, jossa kevyen musiikin eri suuntaukset nousivat populariteettinsä vuoksi suurempaan painoarvoon. Mikko pystyikin loppuvuosinaan käyttämään asiantuntemustaan musiikin ja erityisesti nuottiaineston sisällönkuvaajana ja luetteloijana kaupunginkirjaston hankinta- ja luettelointitoimistossa.

Mikko oli ihmisenä syventyvä ja viisas pohdiskelija, ystävilleen aina uskollinen ja luotettava. Mikko saattoi ajoittain vaikuttaa hieman jäyhältä ja sulkeutuneelta, mutta kun vähän raapaisi pintaa, alta paljastui lämmin humanisti, jolla oli hyvin omanlaisensa sarkasmia ja itseironiaa pulppuava huumorinsa.

Mikko oli 60-luvun lapsi. Humaani pasifisti. Ei luopunut ihanteistaan.

Ote Mikon nuoruudessaan kirjoittamasta laulusta:

”Älä kuolemaa itke, älä elämääkään,
sen voi muuttaa kun vain yrittää.
Älä tulevaa kaipaa, älä mennyttäkään,
muista ahnaasti vain hengittää.

Älä sotimaan lähde, älä itseäs myy,
älä usko niiden valheeseen.
Kun tiedät mikä on pahuuden syy,
voit luottaa ihmiseen.”

Mikko Ikkala.

Mikko Ikkala.

Kirjasto 10:n henkilökunta

Musiikkitapahtumien taiasta kirjastossa

Tuntuuko kirjastoon töihin tullessa joskus vähän turtuneelta? Siltä, että edes viehättävä kirjastotalo ei tunnu enää yhtä viehättävältä? Jos olet kiinnostunut kirjastoista ja/tai tehnyt pitkän uran kirjastossa, niin saatat haluta lukea eteenpäin. Olen nimittäin keksinyt virikkeellisyyden ylläpitämiseksi rohdon, joka toimii.

Olen aina pitänyt kirjastoista. Taisin pitää niistä jo ennen kuin osasin kunnolla lukea. 70-luvulla ahmin lasten- ja nuortenkirjoja Kiikalan kirkonkylän kirjastossa. Tuosta rivitalon päässä sijainneesta kotoisesta paikasta sain ensimmäisen kirjastokorttini. Olin vapaa lukemaan mitä halusin. Myöhemmin löysin Salon kirjastosta musiikkia. Kuuntelimme innokkaasti levyjä pienen pöydän ääressä, arvokkaiden kirjasarjojen käsikirjastomaisen tuoksun ympäröimänä. Paljon myöhemmin pääsin työhön Turun musiikkikirjastoon. Aurajoen rannassa pääsin käsiksi siihen, mitä olin kait halunnut koko ajan: päästä kuuntelemaan kaikkea mahdollista.

* * *

Jännitys iskee jo Vähätorilla. Turun Vanhaa kirjastotaloa lähestyessä alkaa hieman kihelmöidä. Onkohan luennoija tai bändi hyvä? Jaa, Musiikin Stagella on jo vähän tungosta. No, ehkä onnistun saamaan vielä hyvän paikan. Viimeksi jännitin sitäkin, miten ranskalaissäveltäjä Lili Boulangerin teokset toimivat Stagella, Robert Stormin luennon lomassa. Monet olivat paikalla muistiinpanovihkon kanssa, onhan nuorena menehtynyt Boulanger (18931918) kiinnostava, mutta Suomessa melko tuntematon säveltäjä. Itse vain kuuntelin lumoutuneena.

Vanhan kirjastotalon massiivisuuden keskellä kelpaa keskittyä olennaiseen. Miten mahtava rauha musiikin äärellä, aivan kaupungin ydinkeskustassa. Stormin luento kulkee eteenpäin, kuullaan historiaa ja ällistyttävän kaunista musiikkia, tutkitaan levynkansia isolta screeniltä, keskustellaan, elähdytään. Äänentoisto toimii moitteettomasti. Tilan erinomainen akustiikka on silkka vahinko, mutta miten mahtava sellainen. Kotimatkalla jäin miettimään kokemaani, enemmän kuin tyytyväisenä. Olinko hetken musiikin ytimessä?

Tunnelmaa Turun musiikkikirjastossa 18.2.2016, Vanha kirjastotalo. Robert Stormin luennon aiheena nuorena menehtynyt ranskalaissäveltäjä Lili Boulanger.

Tunnelmaa Turun musiikkikirjastossa 18.2.2016, Vanha kirjastotalo. Robert Stormin luennon aiheena nuorena menehtynyt ranskalaissäveltäjä Lili Boulanger.

Onnistunut musiikkitilaisuus vaatii paljon taustatyötä. Koska en itse ole mukana järjestämässä musiikkikirjaston tapahtumia kuin harvoin, mietin usein musiikkitiimin, viestinnän ja vahtimestarien yhteistyön tulosta. Buukkaukset, viestintä, julisteet, some, Musasto, paikallismedia, Musiikkikirjastot.fi, tilajärjestelyt, screenit, äänentoisto, roudaaminen, palkkiot, kuulutukset, kuvaaminen jne. Miten paljon kiinnostavaa tekemistä! Mitä jos kävisin katsomassa työn tuloksia?

Kirjasto on mahdollista omia itselleen yhä uudestaan. Kirjastoammattilaisen on virkistävää saapua musiikin neuvontaan asiakkaana, katsella ympärilleen ja ihmetellä hetki. Virikkeelliset kokemukset voivat olla paljon enemmän kuin levyjä, kirjoja tai lehtiä. Kirjastojen tapahtumat ovat suolaa, joka voi maustaa omaa musiikkitajua. Minun ei lopulta tarvinnut tehdä kovin paljon. Piti vain rohjeta tapahtumien ääreen, ryhtyä jälleen asiakkaaksi.

Arkea vastaan ”keksimäni” rohto on siis musiikin, kirjastotilan ja osallistumisen yhteisvire. Kerta toisensa jälkeen käy toteen se, että kirjastoammattilaisenkin kannattaa ilman muuta käydä kirjastossa mahdollisimman usein. Musiikkihan kuuluu meille kaikille  mitä moninaisimmin tavoin.

Tuomas Pelttari

Musiikkikirjastoista ja levykaupoista

Marraskuun lopulla 2015 julkaistu kirja 12 tuumaa – tarinoita suomalaisista levykaupoista tekee vaikutuksen. Koskaan ennen ei ole voitu lukea yksissä kansissa näin monen levykauppiaan tuntoja. Anssi Monosen toimittaman teoksen kerronta on hyvin valaisevaa. Puheeksi tulee työn motiivit, tarkoitusperät ja realiteetit. Myyntitiskin takaa välittyy lämmin suhde musiikkiin ja osaan kulttuurivaikuttamisessa. Musiikin välittäminen ja sillä inspiroiminen ovat kantavia voimia alan ihmisten arjessa.

Levykauppojen bisnes  jos sitä voi bisnekseksi kutsua  on jälleen murroksessa. Tilaa tehdään sekä uusille että käytetyille LP-levyille. CD kelpaa vielä, mutta suuri buumi on vinyylissä. Formaattikilvan lisäksi jälleenmyynnin rakenne muuttuu. Suuret tavaratalotoimijat vähentävät rajusti musiikkiäänitteiden myyntiä tai ovat lopettaneet sen kokonaan.

Mitä tekee pienyrittäjälevykauppias? Hän innostuu. Omasta levykaupasta voi saada toimeentulon voi ilman hittilevyjen massamyyntiäkin. Pitää vain edetä musiikki edellä, reagoida asiakastarpeisiin ja säilyttää vire. Suomessa säilyy ällistyttävän vireä levykauppakulttuuri, joka sekä uudistuu että retroutuu.

Lukujen tuijottamisesta kohti uutta toimintaa

Tampereen pääkirjasto Metson musiikkiosasto palkittiin Vuoden kirjastokehittäjänä 2015. Metsolaisten tunnelmiin vie Kirjastokaistan toimittama haastattelu. Tästä videosta jäi mieleeni paljon. Yksi asia on se, jota ei sanota. Metsolaiset eivät puhu lainausluvuista tai tilastoista. He puhuvat sisällöistä ja niiden avaamisesta.

Kokoelmien ja sisältöjen avaaminen on aina ollut osa musiikkikirjastotyötä. Kuten kirjastoissa, levykaupoissakin on kyse musiikinkuluttamisen mahdollistamisesta ja kokemusten rikastamisesta. Metsossa uutta on sisältöjen linkittäminen artistivieraiden musiikinteon kokemukseen ja fanitukseen.

Vuosittain kasvavat musiikkiäänitteiden lainausluvut (nuottien lainaushan on tasaista vuosikymmenestä toiseen) ovat muistuma, josta voi olla vaikea päästää irti. Vuosituhannen vaihteen tienoilla ja sen jälkeen oli Turussakin helppoa kiihdyttää kirjaston CD-hankintaa. Kysyntä oli niin kova.

Levyjä saatetaan hankkia kymmennen vuoden takaiseen verrattuna vähemmän, mutta kokoelmien ylläpito ja syventäminen jatkuvat. Samalla kun lainauksessa palataan 90-luvun alkupuolen lukuihin, on musiikkikirjastotoiminnan perusteita mietitty osin uudestaan. Sisältöjä ja tapahtumia tuodaan esiin aiempaa pontevammin.

Nousevat myyntiluvut ja ennätykselliset lainausluvut lämmittävät vain hetkellisesti. Kestävämpää lämmön tunnetta tuottaa ulospäin suutautuva yhteistyö. Monien yhteistyökumppanien tapaan kirjastot toimivat yhdessä myös levykauppiaiden kanssa.

Kirjastoissa tilaa on saanut LP-levyn uusi tuleminen. Raision kirjaston vuosittaiset Vinyyli-iltamat järjestetään helmikuussa 2016 neljättä kertaa. Rovaniemen kirjastossa järjestettiin hiljattain vinyylilevykirppis, samoin Espoon Sellossa. Tampereen Metson musiikkiosasto järjestää Vinyylin paluu -tapahtumia. Retro on noussut esiin asiakkaille, kirjastoille ja kauppialle ihan uudella tasolla.

Veikkaan, että lähivuosina musiikkiliikkeiden ja kirjastojen yhteistyö syvenee. Asiakaspalvelu, verkottuminen, virikkeiden tuottaminen, sisältöjen jakaminen, erikoistuminen, vinyylin paluu, riippumattomuus ja toiminta suurimman bulkkimyynnin ulkopuolella ovat yhteneviä intressejä. Erityisen ilahduttavaa on pienimuotoisten keikkojen järjestäminen. Artisti- ja kirjailijavieraat ovat arkea yhä useammassa musiikkikirjastossa ja levykaupassa.

* * *

Musiikkikirjastot tarvitsevat yhteistyötä ja jalkautumista. Tilastokilvan jäädessä taaemmas voi tapahtua uutta fokusoitumista: samalla kun kaupan on luontevaa lähestyä sisällöillään kirjastoa, kirjastoammattilaiset suuntaavat resursseja myös kohti kaupallisia toimijoita.

Ja jos kosketus kirjaston musiikkisisältöihin uhkaa väliaikaisesti ohentua, niin 12 tuumaa voi olla avuksi. Vannoutuneen levykauppiaan asenne paikallisena musiikkilähettiläänä on jotain maagista. Musiikkikirjastonhoitajan rooli asiakaspalvelijana ei poikkea tästä kovin paljon. Levykauppiaat muistuttavat meitä tarinoillaan olennaisesta. Siitä mikä asiakaspalvelun ja musiikkikirjastotyön eetokseen kuuluu lähtemättömästi. Tuloksenteon ja lainaustilastojen sijaan se on Itse Musiikki.

Aleksi Pahkala, Stupido Shop: ”Meidän missio oli kuiteski aina jakaa musiikin iloa.” Tähän on musiikkikirjastolaisen aina helppo yhtyä. Missio on sama.

Tuomas Pelttari