Populaarimusiikkia Kreikasta • Harharetkiä YouTubessa 33

Pekka Gronow katsoo Kreikkaan
Harharetkiä YouTubessa • Osa 33
Entinen JugoslaviaItaliaGeorgia

Pekka Gronow katsoo Kreikkaan. Kollaasi: Tuomas Pelttari

Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Gronow valitsee musiikkiympäristöjä ympäri maailmaa – Euroopasta ja kauempaa. Gronowin 33. artikkelin aiheena on Kreikan populaarimusiikki. Sarjan kaikki osat ovat selattavissa kuvitetulla koontisivulla.

Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetty Finna.fi-palveluun.

Jos YouTuben linkit eivät heti näy, niin klikkaa sivun reunassa löytyvää evästeasetusten painiketta ja valitse salli kaikki evästeet.

M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow

M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow.

Pekka Gronow
Kreikka

Jos pitäisi äkkiä keksiä jotakin tyypillisesti kreikkalaista musiikkia, mieleen tulisi ilman muuta Mikis Theodorakis (1925–2021). Hänen kansainvälinen maineensa alkoi vuonna 1964 kolmen Oscarin elokuvasta Kerro minulle, Zobras, johon Theodorakis sävelsi musiikin. Pian tämän jälkeen Kreikassa valtaan noussut sotilasjuntta kielsi Theodorakisin musiikin, mutta hänen sallittiin muuttaa ulkomaille. Theodorakis kiersi nyt maailmaa esittämässä laulujaan taiteilijaryhmän kanssa, mukana suomalainen Arja Saijonmaa. Lauluja käännettiin monelle kielelle, myös suomeksi ja ruotsiksi. Kun sotilasjuntta kaatui, Theodorakis osallistui aktiivisesti kotimaansa politiikkaan ja toimi jopa ministerinä. Hänen esiintymisistään muistettaneen Suomessa varsinkin ne, joissa Arja Saijonmaa oli mukana.

Arja Saijonmaa & Μίκης Θεοδωράκης – Våren önskar / Otan mia aniksi – Όταν μιαν άνοιξη

Theodorakisin musiikissa oli edustettuina monia traditioita. Hän opiskeli Pariisin konservatoriossa ja sävelsi pianokonserton ja useita sinfonioita, mutta säilytti vahvan kiinnostuksen kreikkalaiseen kansanmusiikkiin. Se tuli esiin varsinkin hänen lauluissaan. Asema idän ja lännen välillä kuuluu kreikkalaisessa musiikissa ainakin 1800-luvulta lähtien. Kreikka, antiikin Bysantin jälkeläinen, oli 1400-luvulla joutunut Turkin alaisuuteen, mutta itsenäistyi 1820-luvulla. Vapaustaistelussa oli mukana vapaaehtoisia monista Euroopan maista – pidettiinhän Kreikkaa länsimaisen kulttuurin kehtona, ja Suomessakin luettiin klassillisessa lukiossa kreikan kieltä. 

1800-luvulla Kreikassa pyrittiin seuraamaan eurooppalaisia musiikkivirtauksia, myös oopperaa ja operettia. Eurooppalainen ja sittemmin amerikkalainen vaikutus kuuluu vahvasti myös populaarimusiikissa; Ateenassa soitettiin valsseja, tangoja ja foxtroteja, ja yhdessä vaiheessa meksikolaiset laulut valloittivat kreikkalaisten sydämet. Kun seuramatkat aurinkoiselle Välimerelle yleistyivät sodan jälkeen, kylmän pohjolan asukkaat ihastuivat Manos Hatzidakisin (1925–1994) iskelmiin. Melína Mercoúrin esittämästä elokuvasävelmästä ’Ei koskaan sunnuntaina’ tuli maailmanmenestys. Saksassa Nana Mouskourin tulkitsema ’Weisse Rosen aus Athen’ oli vuonna 1961 eniten myyty levy. Hatzidakis oli kuitenkin monipuolinen säveltäjä, jonka tuotanto käsitti lisäksi myös suurimuotoista orkesterimusiikkia.

Manos Hatzidakis – To hamogelo tis Tzokontas

Tämä sävellys kertoo kreikkalaisen musiikin läheisestä kontaktista läntisen Euroopan kanssa. Osmannien valtakuntaan oli kuitenkin jäänyt Kreikan vapautumisen jälkeen suuri kreikkalainen vähemmistö, joka oli levinnyt Mustan meren ja Välimeren rannoille. Se omaksui vaikutteita turkkilaisesta musiikkiperinteestä. Monet Konstantinopolin tunnetuimmista muusikoista olivat 1900-luvun alussa kreikkalaisia. Kun Osmannien valtakunta hajosi ensimmäisen maailmansodan jälkeen, Turkin ja Kreikan välille puhkesi sota, kun Kreikka yritti saada kreikkalaisten asuttamat alueet haltuunsa. Turkin armeija poltti syyskuussa 1922 Smyrnan (nykyisen Izmirin), ja sota päättyi massiiviseen väestön vaihtoon maiden välillä.

Kreikan kaupunkeihin kertyi suuri määrä Turkista paenneita evakkoja, jotka toivat mukanaan soittimensa ja sävelmänsä. Moni heistä pyrki hankkimaan elatukseensa musiikilla. Tuloksena oli rebetikon nimellä tunnettu musiikkityyli, jossa oli vahvasti itämaisia vaikutteita. Alun perin rebetiko (ρεμπέτικο) mon. rebetika oli huonomaineista alaluokan musiikkia, mutta parissa kymmenessä vuodessa se alettiin nähdä osana kansallista identiteettiä. Suuri osuus tässä oli laulajalla ja säveltäjällä nimeltä Vasílis Tsitsánis. Hänen tunnetuin laulunsa ’Sinnefiasmeni kyrkiaki’ (Pilvinen sunnuntai) on kirjoitettu vuonna 1943, keskellä saksalaista miehitystä. Siitä löytyy yhä YouTubesta lukemattomia uusia versioita. Tässä on Tsitsanisin oma tulkinta vuodelta 1963.

Pilvinen sunnuntai
Olet kuin minun sydämeni
Jonka pilvet peittävät koko ajan
Voi rakas Jeesus ja äiti Maria

Vasilis Tsitsanis: Sinnefiasmeni kyrkiaki

Tsitsanis syntyi vuonna 1915. Hänestä piti alun perin tulla juristi, mutta hän päätyi muusikon uralle. Ensimmäinen levy ilmestyi vuonna 1937. Tsitsaniksen tuotteliainta aikaa olivat kymmenen sodan jälkeistä vuotta, jolloin hän teki monia ikivihreiksi tulleita levytyksiä. Hän jatkoi esiintymisiä melkein vuonna 1984 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Uransa aikana hän lauloi usein duettoja Sotiria Belloun, Marika Ninoun ja Prodromos Tsaousákisin kanssa.

Niukalla asiantuntemuksellakin uskallan sanoa, että kreikkalainen populaarimusiikki on maailmansodan jälkeen säilynyt monipuolisempana kuin monissa muissa Euroopan maissa. Laiko (λαϊκό) on yleisnimitys sodanjälkeiselle kreikkalaiselle populaarimusiikille, jossa olennaista oli kreikan kielen käyttö. Siinä kuuluvat edelleen alueelliset erot mantereen ja saarten välillä, perinteen ja kansainvälistymisen kerrostumat ja monien luovien säveltäjien ja muusikoiden panos.

Yksi mielenkiintoinen säie kreikkalaisen populaarimusiikin kehityksessä tällä aikakaudella oli buzukin (tai bouzoukin, μπουζούκι) nousu kansallisen symbolin asemaan. Itämaista perua oleva soitin oli tullut maahan Turkista karkotettujen evakkojen mukana. Siitä tuli 1930-luvulla tärkeä soitin rebetika-musiikissa ja vähitellen lähes kaikessa kreikkalaisessa musiikissa. Manolis Chiotis (Hiotis, Μανώλης Χιώτης) oli virtuoosinen muusikko, joka kehitti monin tavoin busukin tekniikkaa ja rakennetta. Tässä hän esiintyy vaimonsa Mairi Lindan kanssa, katkelma on ilmeisesti 1950-luvun filmistä. Ei mitään uutta auringon alla: myös aikakauden suomalaisiin filmeihin kuului väistämättä yökerho-jakso.

Manolis Chiotis & Mairi Linda

1960-luvulla populaarimusiikin uudet kansainväliset virtaukset saapuivat myös Kreikkaan. Monet nuoret ihailivat uutta rock-musiikkia, mutta sekä neuvostomielinen vasemmisto että konservatiivinen oikeisto suhtautuivat siihen nihkeästi. Oman vaikutuksensa kehitykseen jätti vuosina 1967–1974 maata hallinnut sotilasdiktatuuri. Everstijuntta ei vain karkottanut Theodorakisia, vaan se halusi muutenkin valvoa musiikkielämää. Theodorakisin laulujen lisäksi everstien silmätikkuna oli radikaali rock. Argonauttien perillisinä kreikkalaiset ovat kuitenkin tottuneet lähtemään maailmalle ja käymään uusien haasteiden kimppuun. Vuonna 1967 joukko nuoria muusikoita lähti Pariisiin ja perusti siellä Aphrodite’s Child -nimisen progressiivista rockia soittavan yhtyeen. Kokoonpanon hajottua kaksi yhtyeen jäsenistä nousi omilla ansioillaan maailmanmaineeseen. Basisti Demis Roussos (1946–2015) siirtyi progressiivisesta rockista iskelmämusiikkiin, falsettiäänellä laulettu ’Forever And Ever’ soi vuonna 1973 radiossa lähes maanvaivaksi asti. Yhtyeen kosketinsoittaja Evángelos Papathanassiou (1943–2022), joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellä Vangelis, siirtyi säveltämään elektronista musiikkia. Hän teki musiikin mm. elokuviin Blade Runner sekä Oscar-palkittuun Tulivaunuun (1981).

Kreikkaan jääneistä rock-muusikoista tunnetuin oli varmaankin Kostas Tounas. Hän oli 1970-luvulla mukana monissa keskeisissä yhtyeissä, kuten Socrates Drank the Conium, Nostradamos, Hexadactylos ja Poll. Hänen albumiaan Aperanta Chorafia (Loputtomat kentät) pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä kreikkalaisista rock-levyistä. Enemmän esimerkkejä kreikkalaisesta rockista löytää parhaiten kreikankielisellä haulla Ελληνικό ροκ.

Kostas Tournas: Aperanta Chorafia

Suomeksi kreikkalaisesta populaarimusiikista on niukasti kirjallisuutta. Nopein johdatus aiheeseen on englanninkielisen Wikipedian artikkeli Music of Greece. Vastaava suomenkielinen artikkeli on niin suppea, ettei siitä juuri ole iloa. Routledgen Studies in popular music -sarjan jakso Made in Greece on hyvä yhteenveto; tämän artikkelin loppuun on kerätty viitteitä kirjallisuudesta ja verkkolähteistä. Kreikassa ei ole varsinaista valtiollista äänilevyarkistoa, mutta kreikkalainen insinööri Panagiotis Kounadis perusti 1960-luvulla yksityisen arkiston, jonka tavoitteena oli koota mahdollisimman laajalti historiallista levytuotantoa. Näytteitä Kounadis-arkiston kokoelmista on digitoitu ”virtuaaliseen museoon”, jossa on ääninäytteitä kreikkalaisen musiikin moneen suuntaan ulottuneista yhteyksistä 1900-luvun alusta lähtien.

Kreikkalaisesta musiikista kiinnostuneiden kannalta on harmillista, että kreikkalaiset käyttävät sinnikkäästi omaa kirjoimistoaan. Se jäi aikanaan tappiolle Bysantin ja Rooman välisessä kamppailussa, mutta suurin osa Itä-Euroopan maista käyttää yhä siitä kehittyneitä kyrillisiä kirjaimia. Jos ei malta opetella kreikkalaisia kirjaimia, voi turvautua google-translateen tai copypaste-menetelmään. Tulet huomaamaan, että haku Βασίλης Τσιτσάνης  tuottaa YouTubessa paljon enemmän tuloksia kuin Vasilis Tsitsanis.

Kirjallisuuden lisäksi tarjolla on aiheeseen liittyviä tietokantoja, joista osa vaatii pientä perehtymistä kreikkalaiseen kirjaimistoon. 

Lue lisää Mikis Theodorakiksesta ja Kreikasta
Finna.fi

Minun lauluni, minun tieni, minun Kreikkani Mikis Theodorakis & kääntäjät Tuukka Kangasluoma ja Seppo Tuokko, 220 sivua | WSOY 1976

Lue lisää Arja Saijonmaasta ja KreikastaLäs mera om Arja Saijonmaa och Grekland
Finna.fi

Nuori alaston nainen – Mikis ja minä Arja Saijonmaa & kääntäjä Tuula Syvänperä, 447 sivua | Otava 2011
En ung naken kvinna – mötet med Mikis Arja Saijonmaa, 443 sidor | Piratförlaget 2011
En ung naken kvinna – mitt grekiska drama Arja Saijonmaa, 443 sidor | Pocketförlaget 2012

Read more about Greek musicLue lisää kreikkalaisesta musiikista
Finna.fi

Made In Greece – Studies In Popular Music Dafni Trakagi, 265 pages | Routledge 2019
Musical Nationalism, Despotism And Scholarly Interventions in Greek Popular Music Nikos Ordulidēs, 198 pages | Bloomsbury Academic 2021
Songs of The Greek Underworld – The Rebetika Tradition Original text by Elias Petropoulos & translated from the Greek, with introduction and additional text by Ed Emery & illustrations by A. Kanavakis, 165 pages | Saqi Books 2000
The structure and idea of maqam – Historical approaches – Proceeding of the third meeting of the ICTM Maqam Study Group, Tampere – Virrat, 2-5 October 1995 Edited by Jürgen Elsner & Risto Pekka Pennanen, 202 pages | University of Tampere 1997
The Music of Ancient Greece – An Encyclopaedia Solōn Mikhaēlidēs, 365 pages | Faber and Faber/Faber Music 1978
A History of Byzanthine Music And Hymnography Egon Wellesz, 461 pages | Clarendon Press 1980
Bright Balkan Morning – Romani Lives And The Power of Music in Greek Macedonia Text by Charles & Angeliki Vellou Keil & photographs by Dick Blau & soundscapes by Steven Feld, 325 pages + CD | Wesleyan University Press 2002
Discography of Greek Classical Music Alexis D. Zakythinos, 87 pages | Alexis D. Zakythinos 1988
Music and Musicians in Crete – Performance and ethnography in a Mediterranean island society Kevin Dawe, 189 pages | Scarecrow Press 2007

Road To Rembetika – Music of a Greek Sub-Culture Songs of Love, Sorrow And Hashish Gail Holst-Warhaft, 175 pages | Anglo-Hellenic Publishing 1977
Road to Rembetika – Music of a Greek Sub-Culture Songs of Love, Sorrow And Hashish Gail Holst | Denise Harvey 1989, 2006 • Reprinted 2013, 2016

Read more about rebetiko • Lue lisää rebetikosta
Sarjakuvaromaani
Finna.fi

Rebetiko Written and illustrated by David Prudhomme & translated by Nora Mahony, 111 pages | SelfMadeHero 2012
Rébétiko (la mauvaise herbe) David Prudhomme, 101 sivua | Futuropolis 2009

Lue lisää kreikkalaisesta musiikista
Wikipedia

Music of Greece

Lisää verkkolähteitä

Music Library of Greece
Ogdoo Music Group
Greek Television Archive
Hellenic Music Research Lab
Hellenic Folklore Research Centre

Kounadis Archive Virtual Museum
Cosmopolitanism in Greek Historical Discography
Rebetiko Online
Rebetiko Sealabs

Institute for Research on Music and Acoustics IEMA
Greek 78–45 RPM discs 78 & 45 To βινύλιο
Recording Pioneers | Kreikka ja Turkki
TAR Music Online Community

Vangelis on Matti Pajuniemen aiheena kirjastoblogissa Levyhyllyt

Vangelis | Levyhyllyt [5/2023]

Kiitokset

Nikos Ordulides ja Risto Pekka Pennanen

Pekka Gronow

Kostas Tournas: Aperanta Chorafia
Spotify

Toimitukselta

Artikkelin YouTube-linkit tarkistettu 29.11.2023. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kiitokset karttapallon lainaamisesta, Mikko Luukko.

Tuomas Pelttari

Musiikkikirjastot.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *