Susirajarock – Pophistoriaa Koillis-Lapista | Plastbok 2026
Haastateltavana Ari Väntänen
Kysymykset ja toimitus Tuomas Pelttari
Lahtelainen kirjailija, kääntäjä ja musiikkitoimittaja Ari Väntänen [s. 1974, Kemijärvi] tunnetaan lukuisista elämäkerroista ja bändihistoriikeista, ja Väntäsen tarttuvaa ja sujuvaa tekstiä luetaan verkossakin mielellään. Kuluvana vuonna Väntäseltä on julkaistu kaksi kirjaa: Petri Räisäsen kanssa tehty historiikki mystikko Ior Bockista sekä Susirajarock – 1960-luvulta 2020-luvulle ulottuva teos Väntäsen nuoruuden kotiseudun populaarikulttuurista.
Ari Väntäsen Susirajarock on otettu hyvin vastaan. Kirjan toinen painos tehtiin lokakuussa 2026. Kuva: Tuomas Pelttari
Millainen tausta teoksella Susirajarock on? Mistä kaikki alkoi?
Siihen vaikutti pari asiaa. Muutama vuosi sitten aloin taas soittaa teinivuosieni bändissä, ja niissä puuhissa juteltiin paljon menneistä tapahtumista. Omat ja lähipiirin kokemukset saivat miettimään, mitä kaikkea muuta pohjoisen musakuvioissa on tapahtunut, millaista musiikkia siellä on tehty ja millainen elävän musiikin kulttuuri siellä on ollut. Itse lähdin maailmalle sen verran nuorena, että oma kosketuspinta seudun rokkihommiin jäi lyhyeksi.
Toinen tärkeä juttu oli, että Lahteen muutettuani aloin käydä silloin tällöin lounastamassa toisen lahtelaistuneen pohjoisen pojan, Jukka Vierimaan kanssa. Hän on ollut aktiivinen Kemijärven elävän musiikin yhdistyksessä Sessiossa ja kertoi, että tällaisen kirjan tekemistä on mietitty pitkään. Kun tiesin Session täyttävän 40 vuotta vuonna 2026, päätin kirjoittaa Susirajarockin sen kunniaksi. Kirja on kunnianosoitus sikäläiselle musiikille, sen tekijöille, tapahtumien järjestäjille ja niin edelleen.
Ari Väntänen. Kuva: Toni Härkönen
Mitä sinun kirjasi susiraja ja susirajarock tarkoittavat?
Kirjan nimi tulee Kemijärvellä 1980-luvun alkupuolella järjestetystä tapahtumasta, jonka järjestäjiin kuului nykyisin Yle Jyväskylässä työskentelevä Arvo Vuorela. Kirjassa ”susirajan takana” ollaan silloin, kun ollaan syrjäseuduilla, kaukana suurista keskuksista, verkostoitumista ajatellen ”keskellä ei mitään”. Susirajarock ei ole tyylisuunta vaan sellaisessa paikassa tehtyä musiikkia. Tyylien suhteen jätin kirjasta pois vain vanhan tanssimusiikin, koska se olisi laajuudeltaan oman kirjansa aihe. Pitäydyin rockin ja popin eri alalajeissa.
Olet kotoisin Kemijärveltä. Miten sinä kiinnityt kotiseutuusi ja Koillis-Lappiin?
En ole luonteeltani paikkoja ikävöivää sorttia ja olen aina viihtynyt kaupungeissa, mutta käyn pohjoisessa mielelläni. Eniten kiinnityn sinne perheen kautta. Siellä on sukulaisia, ja myös oma perheeni viettää siellä mielellään loma-aikaa. Muuttoliike on ollut vuosikymmeniä sen suuntainen, että vanhoja kavereita asuu seudulla enää vähän. Siellä vietetyt vuodet ovat vaikuttaneet siihen, millainen minusta on tullut. Puhuin tästä taannoin Pelle Miljoonan kanssa, kun haastattelin häntä Soundiin. ”Sitä, missä asuu lapsuutensa ja nuoruutensa, kantaa aina mukanaan. Jollain tavalla ne kokemukset ovat läsnä läpi elämän”, hän sanoi.
Millainen merkitys paikalliskulttuurilla ja sen dokumentoimisella on sinulle?
Henkilökohtaisella tasolla se taitaa olla tunnepohjainen ja omaan elämään liittyvä asia. Huomasin kirjoittaessani, etten halua näiden juttujen unohtuvan kokonaan, olivatpa ne merkittäviä tai eivät. Kun asiat kirjoittaa kirjaksi, ne eivät katoa ajan tuuliin. Yleisellä tasolla arvostan suuresti kaikkia, jotka luovat ja tallentavat paikalliskulttuuria. Siinä on polttoaineena jokin paljon parempi kuin raha.
Oliko sinulla kitaristina esikuvia tai paikallisia ihailun kohteita kun olit nuori?
Isojen poikien osaaminen herätti kyllä ihailua. Mainittakoon vaikka Rushin ja Marillionin kaltaisista yhtyeistä inspiroitunut sallalainen Nova Scotia, jonka soittotaito ja esiintyminen tekivät suuren vaikutuksen, vaikka en kummoinen progemies ollut silloinkaan. Nova Scotia julkaisi pari singleä (mikä oli ihmeellistä) ja esiintyi Heli Nevakaren juontamassa Rockstop-ohjelmassa (mikä oli vielä ihmeellisempää).
Muuttiko Susirajarock suhtautumistasi kotiseutusi kulttuuriin?
Ehkä se meni niin päin, että kun suhtautumiseni kotiseutuni kulttuuriin on vähitellen muuttunut, se johti Susirajarockin kirjoittamiseen. Nuorena halusin päästä mahdollisimman kauas kotiseudulta. Vimma nähdä, kokea ja seikkailla oli hirmuinen. Sellaisessa mielentilassa ei susirajarock juuri kiinnostellut. Etäisyys ja aika kuitenkin antoivat perspektiiviä ja saivat arvostamaan paikallista tekemistä uudella tavalla. Ja kun seutu on muuttunut ja väki vähentynyt, on helppo huomata, että kaikki on katoavaista ja siksi syytä tallentaa.
Tietokirjasi on liki 500-sivuinen. Tiesitkö olennaista aineistoa kertyvän näin runsaasti?
Koska tällainen kirja hyvin luultavasti kirjoitetaan vain kerran, halusin tehdä kirjasta mahdollisimman kattavan, joten arvelin kyllä matskua kertyvän. Kemijärven kirjastossa on erinomainen paikallislehtiarkisto, joten pystyin tutkimaan asioita 1960-luvulta 2020-luvulle. Kirja on jaettu vuosikymmeniin, ja vuosikymmenien sisällä on vuosikatsauksia sekä artikkeleita bändeistä ja artisteista. Moni asia ja tekijä tuli tutuksi vasta kirjaa tehdessä.
Sinut tunnetaan sujuvasta tekstistä ja mukaansa tempaavasta flow’sta. Millaista kerrontaa tavoittelit?
En mieti tekstejäni etukäteen muuten kuin ihan perusasioiden, kuten kertojan ja aikamuodon osalta. Omien tekemistensä suhteen on vaikea olla objektiivinen, joten luotan siihen, että jos teksti tuntuu hyvältä ja kulkevalta, se toimii. Olen aina halunnut kirjoittaa tarkkaa ja totuudenmukaista tekstiä, jonka parissa voi viihtyä. Susirajarockissa en halunnut luokitella tekijöitä merkittävyytensä tai oman musiikkimakuni mukaan. Kirjoitin demobändeistä ja alueellisista suuruuksista ihan samoilla otteilla kuin olen kirjoittanut kansallisesti ja maailmanlaajuisesti tunnetuista tekijöistä. Pidän Susirajarockia kulttuurihistoriallisena dokumenttina.
Millaista kuvituksen kerääminen oli?
Haastateltavilta tuli jonkin verran kuvia, samoin muilta kirjahankkeesta kuulleilta. Tärkein oli kemijärveläinen valokuvaaja Vesa ”Tassu” Särkelä, joka on kuvannut paikallisia bändejä ja tapahtumia 1980-luvun alusta lähtien, ellei kauemminkin. Hän antoi avokätisesti otoksiaan käyttööni, mistä olen ikuisessa kiitollisuudenvelassa. Hän on myös loistava luontokuvaaja – kannattaa googlettaa.
Tuliko eteesi purettua kulttuuri-infraa, kuten esimerkiksi jo kadonneita keikkapaikkoja tms?
Pari sellaista paikkaa, joissa itse olen ollut keikalla, on purettu. Jotkin entiset esiintymistilat seisovat tyhjillään. Olisi joskus hauska mennä katsomaan, millaisia kirjoituksia löytyy Isokylän nuorisoseuran talon seinistä. ”Lärvä” ei ole ollut käytössä vuosikymmeniin, mutta aikoinaan siellä esiintyivät kaikki Dannystä Maukka Perusjätkään ja Sliippareista Teddy & The Tigersiin. Iskelmälaulajista puhumattakaan.
Tunnet suomalaista populaarimusiikkia varsin kattavasti. Kohtasitko Susirajarockin kanssa odottamattomia kytköksiä tai jotain yllättävää?
Olihan sitä sellaistakin. En esimerkiksi tiennyt, että surrealisti, räppäri ja sanataiteilija Dxxxa D on kotoisin Kemijärveltä. Itse asiassa kävi ilmi, että hän oli puolisoni luokalla lukiossa. Tai että Pelle Miljoona Unabomberin ensimmäinen basisti Shadou aloitti punkmuusikonuransa kemijärveläisessä PLO:ssa.
Saitko kansien sisään sen mitä halusit? Jäikö jotain seuraavaan kirjaan?
Täydellisyys on tylsää, mutta onneksi sitä ei voi koskaan saavuttaakaan. Halusin selvittää, millaista musiikkia seudulla on tehty ja esitetty. Noiden asioiden suhteen kirjasta tuli sellainen kuin pitikin. Mutta aina myös jää tarinoita kertomatta, joten kukapa tietää…
📚
Susirajarock on varattavissa kirjastoista
Finna.fi
Susirajarock – Pophistoriaa Koillis-Lapista Ari Väntänen, 493 sivua | Plastbok 2026
📱
Lisätietoja kirjasta Susirajarock
Ari Väntänen Susirajarock
Holvi • Plastic Passion Susirajarock
