Populaarimusiikkia Québecistä • Harharetkiä YouTubessa 10

Pekka Gronow katsoo Québeciin
Harharetkiä YouTubessa • Osa 10
Pohjois-Amerikan alkuperäiskansatSaamelaiset

Gronow katsoo Québeciin. Kollaasi: Tuomas Pelttari

Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Gronowin kymmenennen artikkelin aiheena on Québec. Löydät linkit sarjan muihin osiin tekstin lopusta.

YouTuben rinnalla Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetään Finna.fi-palveluun.

M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow

M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow.
Québec

Québec
Pekka Gronow

Vuonna 1967 Ranskan presidentti Charles de Gaulle oli valtiovierailulla Kanadassa. Puhuessaan Montrealin kaupungintalon parvekkeelta 24. kesäkuuta hän innostui lausumaan väkijoukolle Vive le Québec libre! [Eläköön vapaa Québec!]. Yleisö aplodeerasi villisti, mutta valtiovierailu päättyi tähän, ja kenraali kiikutettiin kohteliaasti takaisin Pariisiin. Isännät kokivat lausuman provokaationa, sillä provinssissa oli juuri näihin aikoihin syntymässä aktiivinen itsenäisyysliike.

Québec ei ole vieläkään itsenäinen, vaikka kokonsa puolesta voisikin olla. Se on ranskalainen alue keskellä Pohjois-Amerikkaa. Pinta-alaltaan provinssi on viisi kertaa Suomen kokoinen, ja asukkaita on kahdeksan miljoonaa. Québeciä pidettiin kuitenkin kauan takamaana, jota katolinen papisto hallitsi. Siellä elivät vanhat ranskalaiset kansanlaulut, jotka emämaasta olivat jo kadonneet, ja paikalliset pelimannit soittivat katrilleja, valsseja ja marsseja.

Kanadalainen tutkija Gabriel Labbé julkaisi vuonna 1977 teoksen Les Pionniers du disque folklorique québécois 1920–1950, joka kartoitti vanhojen viulupelimannien tuotantoa. Sekä kirja että levyt ovat keräilyharvinaisuuksia, mutta verkosta voi kuunnella monia pelimanneja kuten Joseph Allard, Joe Bouchard, J. O.  LaMadeleine ja Isidore Soucy. Joku asianharrastaja on syöttänyt heidän vanhoja savikiekkojaan YouTubeen. 

Québecin äänilevyteollisuuden ensimmäinen tähti oli kuitenkin tukkikämpillä keittäjänä oppinsa saanut laulaja nimeltä Mary Bolduc (1894–1941). Kun kuuntelee La Bolducin rallatuksia, ymmärtää että Pariisiin on monta tuhatta kilometriä. Tästä lauluista tulee  mieleen pikemminkin Hiski Salomaa kuin Édith Piaf: ”Jos makkarat osaisivat puhua”. 

Madame Bolduc: Si les saucisses pouvaient parler

Aikanaan väheksytty laulaja on nykyisin nostettu yhdeksi Kanadan kansallisaarteista, hänestä on tehty kokoillan elokuvat sekä ranskaksi että englanniksi, molemmat ovat YouTubessa.

Kun de Gaullen piti kuuluisan puheensa vuonna 1967, Québecissa oli jo käynnissä hiljainen vallankumous, jonka taustalla oli talouden kasvu ja quebeciaisten kasvanut itsetietoisuus. Jälkeenjäänyt koululaitos erotettiin kirkosta. Québecin teattereissa ryhdyttiin Pariisin ranskan sijasta käyttämään paikallista ääntämystä, jota oli pidetty ”hevosmiesten murteena”, ja  lauluntekijät ryhtyivät kirjoittamaan kansallistuntoa nostattavia chansoneita.

Yksi heistä oli Félix Lecrerc (1914–1988), kirjailija ja lauluntekijä, joka oli ehtinyt saavuttaa tunnustusta myös Ranskassa. Siellä québeciläiset nähtiin vielä ”metsien miehinä”. Tämä voisi olla vaikkapa pätkä Suomi-filmistä, tukkijätkiähän tässä on liikkeellä tervahöyryllä. Moi, mes souliers on ylistyslaulu mutaisille kengille.

Félix Lecrerc: Moi, mes souliers

Félix Lecrercista tuli modernin kanadanranskalaisen chansonin suuri esikuva. Hänen mukaansa on nimetty myös Québecin musiikkiteollisuuden vuotuinen palkinto Prix Félix. Esa Tölkki on kirjoittanut mainion kirjan Kanadan ranskankielisestä  laulusta, joka ilmesty jo vuonna 1986. Siitä löytyy lisää tietoa myös Leclercin elämästä ja tuotannosta. Kirjan rinnalla Félix-palkinnon saajien luettelo on hyvä johdatus Kanadan ranskankieliseen musiikkiin.

Kansainvälisesti tunnetuin palkinnonsaaja on varmasti montrealilainen Céline Dion (s. 1968), joka on saanut sen useita kertoja. Kerran hän tosin kieltäyi vastaanottamasta sitä, koska hänet oli palkittu ”vieraskielisten laulajien” sarjassa. Dionin englanninkielisiä levyjä on myyty yli sata miljoonaa kappaletta, mutta sydämeltään hän vakuuttaa olevansa ranskalainen. Sen voi uskoa, kun kuuntelee hänen tulkintansa toisen quebecilaisen laulajasuuruuden Robert Charleboisin laulusta ’Ordinaire’. Kyyneleet eivät johdu vain laulusta, sillä Céline oli hiljattain menettänyt aviomiehensä.

Céline Dion ja Robert Charlebois: Ordinaire

Québec ei tietenkään ole immuuni kansainvälisille virtauksille, ja uudet musiikkityylit ovat saaneet myös kanadanranskalaisen asunsa. Félix-palkinnon saajien listalta kannattaa poimia esimerkiksi rockyhtye Noir Silence, poliittista folkia tekevä Les Cowboys Fringants ja hip-hop -ryhmä Loco Locass. Myös chanson on uudistunut. Perinteen pelastajaksi nousi 2010-luvulla Béatrice Martin, punk-piireissä kasvanut nuori pianisti-laulaja, joka käyttää taiteilijanimeä Cœur de pirate [Merirosvon sydän]. Hänen lauluissaan paistaa läpi melko kyyninen näkemys miehistä, mikä ei ole juuri vähentänyt hänen suosiotaan.

Cœur de piraten tunnettuja kappaleita ovat ’Adieu’, ’Comme des enfants’, ’Place de republique’, ’Mistral gagnant’ ja ’Ensemble’. Jos joku on kiinnostunut, laulujen tekstit löytyvät internetistä myös englanninkielisinä käännöksinä. Onpa joku ihailija jopa kääntänyt pari laulua suomeksi – ne löytyvät Lyricstranslate – sivustolta. Niiden suosioon ovat varmasti vaikuttaneet erinomaiset musiikkivideot, joilla on YouTubessa miljoonia katsojia. Videoista ’Adieu’ on ehkä paras tapa tutustua artistin mieskuvaan, mutta henkilökohtaisesti ihastuin kappaleeseen ’Ensemble’, jossa kaikki näkyy kahtena. Nokkela video kannatta katsoa, vaikka ei välittäisi musiikista.

Cœur de pirate: Ensemble

Mainitsin alussa, että Québecin populaarimusiikin juuret eivät niinkään ole Pariisissa kuin Kanadan metsissä. Siinä on yhtymäkohtia myös Yhdysvaltain country-musiikkiin. Québecista löytyy laulajia, jotka suoraan jäljittelevät Nashvillen musiikkia ranskaksi. Parhaimmillaan québecilaisella country-musiikilla on kuitenkin oma kanadanranskalainen äänensä. Paul Daraîchen ’Rosalie’ lienee jonkinlainen ihannekuva elämästä Kanadan maaseudulla. Laulaja kiittää Rosalieta elinikäisestä kumppanuudesta ja rukoilee, ettei tämä vielä lähtisi pois. Videon alussa Rosalie makaakin sängyssä varsin voipuneena, mutta laulun edetessä mummo virkistyy niin, että lähtee lopuksi pojan komealla avoautolla kuuntelemaan country-musiikkia paikallisessa baarissa.

Paul Daraîche: Rosalie

Paul Daraîche on yksi Québecin country-musiikin suurista nimistä. Jos haluaa todella syventyä aiheeseen, kannattaa etsiä YouTubesta ohjelma nimeltä Aller-retour country. Se on paikallistelevisio-ohjelma, joka lähetetään viikoittain Saguenay-Lac-St-Jeanin paikallistelevisiossa. Saguenay on syvällä Québecin maaseudulla, ja kun on katsonut läpi parikymmentä osaa sarjasta, voi todella sanoa perehtyneensä kanadanranskalaiseen country-musiikkiin. Jos tavoitteena on laajempi kuva Québecin musiikista, voi jatkaa Félix-palkinnon saajien kuuntelua.

Pekka Gronow

Lue lisää Québecin populaarimusiikista
Finna.fi

Kanadan ranskankielinen laulu Esa Tölkki, 96 sivua | Esa Tölkki 1986
Esa Tölkin teokseen sisältyy laaja kirjallisuusluettelo. 

Lue lisää
Wikipedia

Chanson québécoise Wikipediassa
Félix-palkinnon saajat Wikipediassa
Lisää québeciläistä kantria
Luettelo québeciläisistä perinnemuusikoista Wikipediassa
Musique du Québec Wikipediassa
Rock québécoise Wikipediassa

Lue lisää
québeciläisten historiallisista levytyksistä ja perinnemusiikin esittäjistä

Finna.fi

Les pionniers du disque folklorique québécois, 1920–1950 Gabriel Labbé | Montreal 1977
Musiciens traditionnels du Québec 1920–1993 Gabriel Labbé | Vlb éditeur 1995

** **

Toimitukselta

Artikkelin YouTube-linkit tarkistettu 30.9.2021. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta.

Tuomas Pelttari

Lisää Harharetkiä YouTubessa
Argentiina
Belgia
Brasilia
Dagestan
Entinen Jugoslavia
Espanja
Euroviisut
Georgia
Havaiji
Intian klassinen musiikki
Italia
Itävalta
Komorit
Korea
Kreikka
Lauluja koronaa vastaan
Luxemburg
Meksiko
Myanmar
Norja
Papua-Uusi-Guinea
Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat
Puola
Ranska
Ruotsi
Saamelaisten musiikkia
Saksa
Somalia
Suriname
Tšekki
Venäjä
Yhdistynyt kuningaskunta

Musiikkikirjastot.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *