Populaarimusiikkia Argentiinasta • Harharetkiä YouTubessa 16

Pekka Gronow
Harharetkiä YouTubessa
Argentiina • Osa 16

Argentiina karttapallo 18.1.2022. Kuva: Tuomas Pelttari

Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Gronowin kuudennentoista artikkelin aiheena on Argentiina.

YouTuben rinnalla Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetään Finna.fi-palveluun.

Lisää Harharetkiä YouTubessa
Dagestan
Espanja
Euroviisut
Georgia
Havaiji
Komorit
Lauluja koronaa vastaan
Luxemburg
Myanmar
Norja
Papua-Uusi-Guinea
Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat
Québec
Ranska
Ruotsi
Saksa
Suriname
Tšekki
Venäjä

M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow.
M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow

Pekka Gronow
Argentiina

Jokainen suomalainen tietää Argentiinasta ainakin sen, että se on tangon kotimaa. Tämä käy ilmi myös Telle Virtasen mainiosta kirjasta Tangon tarina Buenos Airesista Seinäjoelle, jossa on hyvä katsaus tangon historiaan ja merkittävimpiin edustajiin Argentiinassa. Tango on hienoa musiikkia, mutta asian voi nähdä toisinkin päin. Tango on myös Argentiinan kirous. Suomalaiset eivät tunne argentiinalaisesta musiikista muuta kuin tangon, vaikka Argentiinassa on valtavan rikas musiikkielämä.

Näin hiljattain tuoreen tutkimuksen, jonka mukaan tango oli vuonna 2017 Argentiinassa vasta kymmenenneksi suosituin musiikin laji. Ensimmäisellä sijalla oli kotimainen rock, sitten cumbia. Tango oli suositumpi kuin jazz, jolla myös on Argentiinassa vahvat perinteet. Billboard-lehden mukaan Argentiinan suosituin artisti marraskuussa 2021 oli räppäri Kaleb Di Masi, jonka video ’Turraka’ on kerännyt YouTubessa yli 66 miljoonaa katsojaa.

Tutustumisen argentiinalaiseen populaarimusiikkiin voi kuitenkin huoletta aloittaa tangosta, sillä siitä on helpointa löytää aineistoa suomeksi. Telle Virtasen kirja on yleiskatsaus tangon kulttuurihistoriaan, teksteihin ja keskeisiin esittäjiin. Ruotsiksi löytyy Carl-Gunnar Åhlénin Det mesta om tango, jossa on enemmän tietoa yksittäisistä artisteista. Kun Åhlénin teos ilmestyi vuonna 1984, pohjoismaista oli vaikea löytää argentiinalaisia levyjä. Kirjan liitteenä oli C-kasetteja, joilla oli edustava kokoelma musiikkinäytteitä. Kirja löytyy kirjastoista, mutta en tiedä kuinka monella on toimiva kasettisoitin. Ei haittaa, sillä nykyisin tangon historia 1900-luvun alusta lähtien on kuunneltavissa verkossa, kun vain tietää mitä hakee. YouTubesta löytyy vaikkapa legendaarisen bandoneonin soittajan Juan Maglion tango ’Emancipation’ vuodelta 1912. 

Kustantajat luottavat yhä niin paljon tangoon, että myös vuonna 1935 kuolleen tangokuningas Carlos Gardelin elämäkerta on hiljattain julkaistu suomeksi, eikä syyttä. Carlos Gardel on tangon historian suurin nimi, ja Buenos Airesissa on hänelle omistettu museo. Gardelin äänilevyura alkoi 1915, mutta se oli huipussaan äänielokuvan alkuaikoina. Tämän ansiosta hänen keskeisistä lauluistaan löytyy myös ”musiikkivideot”. ’El día que me quieras’ (Päivä, jolloin rakastit) on mainittu monilla listoilla ”kaikkien aikojen tärkeimpänä argentiinalaisena lauluna”. YouTubessa on Argentiinan elokuva-arkiston restauroima ”virallinen” versio vuodelta 1935.

Carlos Gardel: El Día que me Quieras. 

Tämä riittää tangosta. Päätin selvittää, mitä muuta populaarimusiikkia Argentiinassa on, ja löysin kokonaisen uuden maailman, joka on jäänyt tangon taakse piiloon. Minulla ei ole pitkään aikaan ollut niin hauskaa kun nyt, kun harhailin YouTubessa cuarteton, cumbia villeran, cachenguen ja chanamén parissa. Oppaani oli englanninkielisen wikipedian artikkeli Music of Argentina, josta poikkesin välillä vastaaviin espanjankielisiin artikkeleihin. Vaikka en juuri osaa espanjaa, wikipedian artikkeli Cuarteto (género musical) sisälsi hyödyllisen luettelon tyylin edustajista. Useimmista taiteilijoista löytyi omat henkilökohtaiset artikkelinsa, mutta vasta kun siirryin YouTuben puolelle, tajusin löytäneeni jotakin ainutlaatuista. Ensimmäiseksi eteen osui Rodrigo Bueno, joka tunnettiin myös taiteilijanimellä El Potro (Varsa). Laulussa ’Soy Cordobés’ hän ylistää kotikaupunkiaan Córdobaa. Tällaisia artisteja ei ole muualla. 

Rodrigo Bueno: Soy Cordobés.

Córdobassa on puolitoista miljoonaa asukasta ja se on Argentiinan toiseksi suurin kaupunki. Siellä on kehitetty omia musiikin muotoja vastapainona pääkaupungin snobeille. Cuarteto-musiikin isänä pidetään Cuarteto Leo -nimistä yhtyettä, joka tuli tunnetuksi paikallisella radioasemalla 1940-luvulla. Yhtyeen keskeinen soitin oli harmonikka, ja se näkyi myös Rodrigon taustalla, vaikka etualalle ovatkin vuosien mittaan nousseet lyömäsoittimet. Rodrigo oli cuarteto-musiikin suuri uudistaja, hänen ansiostaan maakunnan musiikki tuli valtakunnallisesti tunnetuksi. Rodrigo Bueno kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 2000, vasta 27-vuotiaana. Hänen työnsä jatkajaksi tuli pikkuveli Ulises. YouTubesta löytyy harvinainen video tämän uran alkuajoilta. Mieleen tulee Rauli Badding Somerjoki. Vaikka kuva on rakeinen, siitä näkyy, että laulajan käsivarteen on tatuoitu ihaillun ison veljen nimi. Taustalla on välttämätön harmonikansoittaja. 

Ulises Bueno: Figurate Tú.

Nykyisin Ulises on menestyvä keski-ikäinen artisti, joka näyttää hieman Tuure Kilpeläiseltä. Hänen viimeisintä videotaan on katsottu YouTubessa yli sata miljoonaa kertaa. Cuarteto-musiikin muita suuria nimiä ovat La Mona Jiménez, Tru-la-lá, Los Auténticos Decadentes, Banda XXI ja Rey Pelusa. El Día de Cuarteto eli cuarteton päivä on Córdobassa kesäkuun neljäntenä. Cuarteto-musiikista ei näytä olevan kirjallisuutta millään kielellä, mutta tietoa löytyy espanjankielisestä netistä. 

Sen sijaan cumbia on keskeisellä sijalla Routledge-kustantamon erinomaisessa artikkelikokoelmassa Made In Latin America – Studies In Popular Music. Cumbia onkin rockin jälkeen toiseksi suosituin musiikin muoto Argentiinassa. Cumbia on alun perin syntynyt Colombiassa ja siinä kuuluu vahva afroamerikkalainen vaikutus. Se levisi Argentiinaan puoli vuosisataa sitten ja juurtui niin syvästi maahan, että siitä on jo kehittynyt lukemattomia alalajeja. Amar Azul ja Ráfaga olivat suosittuja perus-cumbiaa soittavia bändejä. Gladys ”La Bomba” Tucumana, Ricky Maravilla ja La Nueva Luna edustavat cumbiaa sen kaupallisimmassa muodossa, televisiota varten viritettyä viihdettä, jossa säihkyvillä asuilla ja tanssitytöillä on tärkeä osuus. Cumbia Santafesina on Santa Fen provinssissa suosittu tyyli. Yerba Brava haluaa viedä cumbian takaisin vuoristokyliin, kun taas El Judas en La Liga soittaa sähköistä tekno-cumbiaa, jossa on säilytetty tyylin tunnusominainen soitin, raastinrautaa muistuttava guiro.

Amar Azul: Yo tomo licor.

Yksi cumbian kiinnostavimmista haaroista on 1990-luvun taloudellisen kriisin aikana Buenos Airesin pohjoisissa esikaupungeissa kehittynyt cumbia villera. ”laitakaupungin cumbia”. Cumbia villera on eräänlaista punk-cumbiaa. Bändit käyttävät halpoja soittimia, ja laulut joutuivat radioasemilla esityskieltoon sopimattomien tekstien vuoksi. Tyyli löysi oman yleisönsä, ja tunnetuimmat villera -yhtyeet kuten Damas Gratis, Flor de Piedra, Pibes Chorros, Meta Guacha ja Mala Fama tavoittivat ulkoilmakonserteissa valtavan yleisön. Videot korostavat musiikin kapinallista luonnetta. Flor de Piedran videolla ’Sos botón’ koko joukko päätyy kaltereiden taakse, loppukohtauksessa tosin poliisi grillaa katuvierellä lihaa sulassa sovussa bändin kanssa.

Nykyisin cumbian ohi ajaa rock nacional. Rock tuli Argentiinaan suunnilleen samoihin aikoihin kuin Suomeenkin. Aluksi kaupunkien keskiluokkainen nuoriso kuunteli Cliff Richardia, Rollareita ja Beatleseja. Eurooppa on kuitenkin kaukana, ja pian bändit alkoivat laulaa espanjaksi argentiinalaisella aksentilla. Los Gatos -yhtyeen La Balsa (1967) oli monien mielestä ensimmäinen merkittävä argentiinalainen rocklevy. Ensimmäinen konseptialbumi oli Vox Dein La Biblia (1971). Sen aiheena oli Raamattu.

1970-luvulla Argentiinasta tuli latinalaisamerikkalaisen rockin keskus. Sieltä löytyvät kaikki suunnat reggaesta funkiin ja metallista rappiin. Gustavo Ceratin Soda Stereo oli latinalaIsen Amerikan suosituin rockyhtye. Se tuli tunnetuksi kautta mantereen, ja yhtyeen jäähyväiskonserttia YouTubessa on katsottu yli 250 miljoonaa kertaa. Netistä löytyy täydellisenä Soda Stereon konsertti Perusta, Limasta vuodelta 1986. Amauta-stadionilla kuvattu konsertti antaa hyvän kuvan yhtyeen rajusta energiasta, vaikka ”virallisissa” videoissa onkin parempi ääni.

Toinen argentiinalaisen rockin keskeinen nimi on Charly Garcia, jonka bändit Sui Generis, Serú GiránLa Máquina de Hacer Pájaros ja PorSuiGieco ovat saavuttaneet omassa maassaan kulttistatuksen. On sääli, ettei niiden levyjä markkinoitu ilmestymisaikana Euroopassa, ne olisivat aikanaan tuoneet tuoreen näkökulman rockin kehitykseen. Seminare on yksi avainkappaleista Serú Giránin ensimmäiseltä albumilta vuodelta 1978. Laulusolistina on David Lebón.

Serú Girán: Seminare (1978).

Tämä on vielä hillittyä progea. Garcialla on flyygelin päällä uunituore Minimoog ja pari muutakin syntetisaattoria. Ajan myötä albumin lauluista on tullut argentiinalaisen rockin klassikoita. Kun Garcia esitti saman kappaleen uudelleen Quilmesin rockfestivaaleilla 2004, yleisö osasi laulusta joka sanan ulkoa, ja Garcia sai riehua vapaasti lavalla kuin Jim Morrison parhaina päivinään. Jumalasta, moottoripyöristä ja rakkaudesta tässä lauletaan.

Charly Garcia: Seminare (2004) Quilmes.

Kaikkiaan argentiinalaisen rock nacionalin varteenottavia edustajia on satoja. Perustiedot aiheesta löytyvät englannin kielellä netistä, mutta syvempää tietoa täytyy etsiä espanjankielisestä kirjallisuudesta. Argentiinalainen kustantaja Gourmet Musical on julkaissut pitkän sarjan espanjankielisiä kirjoja muusikoista ja yhtyeistä. Vaikka hinnoissa on dollarin merkki, se tarkoittaa pesoja, joten pari nollaa voi jättää pois. En ole kokeillut, miten tilaaminen postitse Buenos Airesista toimisi käytännössä.

Lue lisää tangosta
Finna.fi

Tangon tarina – Buenos Airesista Seinäjoelle Telle Virtanen, 96 sivua | Johnny Kniga 2019

Lue lisää Carlos Gardelista ja tangosta
Finna.fi

Maailman tangokuningas Carlos Gardel Julián Barsky & Osvaldo Barsky & kääntäjä Anna-Leea Häkli, 387 sivua | Aviador 2020

Kun haluat laajemman hakemiston tangon keskeistä nimistä
Finna.fi

Det mesta om tango Carl-Gunnar Åhlén, 228 sidor | Svenska Dagbladet 1984

Uusia näkökulmia tangon leviämisestä Eurooppaan
Finna.fi

Tangon i Europa – en pyrrusseger? – studier kring mottagandet av tangon i Europa och genrens musikaliska omställningsprocess Carl-Gunnar Åhlén, 187 sidor | Proprius 1987

Laajemmin Latinalaisen Amerikan musiikista
Finna.fi

Made In Latin America – Studies In Popular Music Toimittajat Julio Mendívil & Christian Spencer Espinosa, 182 pages | Routledge/Taylor & Francis Group 2016

Lue lisää
Wikipedia

Music of Argentina
Argentine cumbia 
Argentine rock
Cuarteto

Lue lisää tangosta

Tango Argentino de Tejas
History-of-tango.com
Tangologo101
Gourmet Musical -kustantamo

Toimitukselta

Artikkelin YouTube-linkit tarkistettu 18.1.2022. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kiitokset karttapallon lainaamisesta, Mikko Luukko.

Tuomas Pelttari

Pekka Gronow katsoo Argentiinaan. Kuvakollaasi: Tuomas Pelttari
Pekka Gronow katsoo Argentiinaan.
Musiikkikirjastot.fi