Populaarimusiikkia Komoreilta • Harharetkiä YouTubessa 12

Pekka Gronow
Harharetkiä YouTubessa
Osa 12 • Komorit

Komorit.

Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Gronowin kahdennentoista artikkelin kohteena on Komorit.

YouTuben rinnalla Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetään Finna.fi-palveluun.

Tulossa seuraavaksi
Venäjä

Lisää Harharetkiä YouTubessa
Dagestan
Espanja
Havaiji
Luxemburg
Myanmar
Norja
Papua-Uusi-Guinea
Québec
Ranska
Saksa
Suriname
Tšekki
Venäjä

M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow.
M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow

Pekka Gronow
Komorit

Jos pyörittäisi karttapalloa ja työntäisi siihen silmät kiinni sormensa, voisi hyvinkin osua Komorien liittovaltioon. Muuten sinne on harvoin asiaa. Saariryhmä ei ole turistiparatiisi kuten Mauritius tai veroparatiisi niin kuin Seychellit. Liittovaltio koostuu kolmesta saaresta Intian valtameressä Afrikan mantereen ja Madagaskarin välissä. Komoreilla on oma kieli ja lähes miljoona asukasta. Saarten pääkaupunki on Moroni ja tärkein vientituote on vanilja. 

Voiko näin pienessä maassa olla tutustumisen arvoista, omaleimaista musiikkia? Mieleen ei tule yhtään tunnettua komorilaista taiteilijaa. Jos lähtee kirjastosta hakemaan tietoa Komoreista, tulos on niukka. Tavallisimmin Komorit nousevat esiin veneilyyn liittyvissä yhteyksissä. Haaviin osuu muutama matkaopas ja jokunen vanha levykin, mutta muuten musiikista on tuskin mitään. Täytyy siirtyä nettiiin.

YouTubessakin esiin tulee aluksi vain matkailumainoksia, kunnes tajuan, että Komorien musiikkiteollisuuden kieli on ranska. Maa oli Ranskan alusmaa vuoteen 1975 ja ranskaa käytetään yhä yleisesti. Hakusanat ”comores” + ”musique” nostavat esiin pitkän listan musiikkivideoita, ensimmäisenä La patrie, isänmaa:

Videolla komorilaiset artistit Soprano, Rohff, Alonzo, Says’z, Elams, Cheikh Mc, Goulam, Vincenzo, Fahar, Starce ja Samra kannustavat oman maansa jalkapallojoukkuetta Afrikan mestaruuskisoissa. Video on tekstitetty, laulussa on sekaisin ranskaa ja komoria. Sillä on kaikesta päätelleen maailmanlaajuinen yleisö, sillä katsojakommenteissa joku lähettää terveisiä ”Marseillessa asuville komorilaisille veljille”.

Googlaan saman tien ”Musique comorienne” ja päädyn comores online – nimiselle sivustolle, josta löytyy musiikkiin liittyvä osasto. Aakkosellisessa artistihakemistossa on lueteltu satakunta komorilaista artistia. Ensimmäisenä on Ayéléwa Abega ja viimeisenä Zainaba. Kun siirryn YouTubeen, selviää hyvin pian, että Zainaba on komorilaisen musiikin ”kultainen ääni”, tunnustettu tähti, jolla on takanaan laaja tuotanto.

Yritän vielä löytää kattavampaa tietoa komorilaisen populaarimusiikin tyylilajeista ja historiasta. Tavallisesti niin hyödyllinen wikipedia ei auta. Sieltä löytyy vain muutaman rivin pituinen artikkeli, jossa kerrotaan, että Komorien musiikissa on itäafrikkalaisia ja madagaskarilaisia vaikutteita. Zanzibarilla 1920-luvulla syntynyt taarab, joka on suosittua kaikkialla Itä-Afrikassa, tunnetaan Komoreilla nimellä twarab. Päädyn lopulta selaamaan Jeune Afrique -lehden verkkopainosta ja löydän artikkelin, jossa Salim Ali Amir -niminen muusikko esittelee pääkaupunki Moronin nähtävyyksiä. Niiden joukossa on Studio 1, saarten merkittävin levystudio, jossa tuotettiin vuosina 1999–2016 kaikki tärkeimmät komorilaiset levyt.

Verkkolehdestä löytyy myös arvostelu Ranskassa asuvan komorilaisen muusikon Msaidie Cheblin vuonna 2017 ilmestyneestä teoksesta Sur le chemin du Taarab. Kirjassa käsitellään yhtä Komorien musiikkielämän keskeisistä instituutioista, ”suuria häitä”, ”grand mariage”. Komoreilla on tapana, että parit menevät elämänsä aikana kaksi kertaa naimisiin. Ensin on ”pienet häät”, joihin ei liity suuria juhlallisuuksia. Kun pariskunta on vaurastunut, järjestetään ”suuret häät”. Ne maksavat tavallisen komorilaisen vuoden palkan ja järjestetään usein vasta, kun pariskunnan aikuiset lapset pystyvät osallistumaan kustannuksiin. Vasta ”suurten häiden” jälkeen mies voi astua pääovesta moskeijaan. Kaikilla komorilaisilla ei ole tähän koskaan varaa, ja perinne jakaa yhteiskunnan kahteen kerrokseen. Muusikoille suuret häät ovat tietysti kulta-aikaa, soittajia tarvitaan monen päivän ajan.

Kalidansen ja Achatan häät

Komorien saariryhmään kuuluu neljä saarta, Grande Comore, Anjouan, Moheli ja Mayotte. Kun Komorit vuonna 1975 itsenäistyivät, mayottelaiset päättivät jäädä Ranskaan. Komorien liittovaltio ei ole koskaan tätä hyväksynyt, ja asiaa on puitu YK:n turvallisuusneuvostoa myöten, mutta tulokseksi jäi, että Mayottesta tuli Ranskan tasavallan osa. Ilmeisesti saarelaiset ottavat komentonsa (ja sosiaaliturvansa) mieluummin Pariisista kuin kahdeksan tunnin laivamatkan päässä sijaitsevasta Moronista. 

Jälkeen päin ajatellen tämä saattoi olla viisas valinta. Komorien liittovaltiossa on itsenäistymisen jälkeen ollut toistakymmentä vallankaappausta, ja yhdessä vaiheessa Anjouan ja Mohelikin halusivat erota pääsaaresta takaisin Ranskan alaisuuteen. Ranska ei tätä enää voinut hyväksyä, mutta Mayotte on Ranskan tasavallan departementti, jolla on oma edustajansa kansalliskokouksessa. Kun Ranskassa järjestetään ensi vuonna presidentin vaalit, mayottelaiset äänestävät Emmanuel Macronin seuraajasta siinä missä pariisilaisetkin.

Mayottella on vain neljännesmiljoona asukasta. Tilastojen mukaan se on Ranskan köyhin departementti, mutta saarella on rikas musiikkielämä. Kesti jonkin aikaa ennen kuin opin navigoimaan mayottelaisessa YouTubessa, mutta avaintermiksi osoittautui ranskan kieliopin mukaan taivutettu ”musique mahoraise”. Mayotten suosituin laulaja näyttää olevan Zily, joka esiintyy myös seuraavalla videolla:

Komoreilla ja Mayottessa tuotetaan runsaasti omaa musiikkia, mutta saarilla kuunnellaan tietysti muutakin. Paikallisten räppäreiden videoista näkee, että amerikkalaisten veljien elkeitä on seurattu täälläkin.

Wawa Salegy: 400 Volt.

YouTubea selaamalla tulee myös esiin, että täällä kuunnellaan naapurimaassa Madagaskarilla tuotettua musiikkia. Netissä tulee vastaan Wawa Salegy -niminen madagaskarilainen taiteilija, jonka minimalistinen video ’400 Volt’ tuo mieleen Pine Top Smithin ja muut amerikkalaiset boogie woogie -pianistit 1920-luvulta.

Pekka Gronow

Lue lisää komorilaisesta musiikista

Comores online | La Musique Comorienne
Helpoin tapa tutustua komorilaisiin taiteilijoihin.

Verkkolehti | Jeune Afrique
Ajoittain mukana artikkeleita Komoreista ja paikallisista muusikoista.

Lue lisää taarabista | Amazon.com

Sur le chemin du Taarab Chébli Masaïdie, 285 sivua | Michel Lafon 2017
Chébli Masaïdien kirja taarabista ja häämusiikista.

CD • LP | Finna.fi

Les Comores Ensemble Gabusi des Iles • LP | Arion 1984
Yelela Maalesh • CD | Marabi Productions 2008

Toimitukselta

Artikkelin YouTube-linkit tarkistettu 26.10.2021. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kiitokset karttapallon lainaamisesta, Mikko Luukko.

Tuomas Pelttari

Pekka Gronow ja Komorit. Kuva: Tuomas Pelttari.
Musiikkikirjastot.fi