Vuoden 2018 parhaat uusintajulkaisut – osa 1

Musiikkikirjastot.fi käy läpi vuoden 2018 parhaita uusintajulkaisuja. Pääset albumiotsikoista valmiiseen hakuun Finna.fi:ssä. Kysy levyjä kotikirjastostasi. 

The Beatles: The Beatles And Esher Demos

Legendaarinen Valkoinen Tupla ilmestyi Esher-demoilla laajennettuna versiona syksyllä 2018 – jatkoksi Sgt. Peppersin viimevuotisille remastereille. 50-vuotisjuhlistukseen tehdyt 3CD, 4LP ja Blu-rayn sisältävä boksiversio laajentavat hienosti The Beatlesin rikasta runsaudensarvea, josta löytyy ammennettavaa ikuisesti. Giles Martin teki uuden miksaustyön isänsä George Martinin alkuperäistä tuotantojälkeä kunnioittaen. Esher-demot ovat kiinnostava lisäulottuvuus Lennonin, McCartneyn, Harrisonin ja Starkeyn maailmaan vuonna 1968.

Kate Bush: Box Set I

Laulaja-lauluntekijä Kate Bushin uudet albumiremasterit ovat vihdoin saapuneet. Ensimmäiseen boksiin tuodut levytykset The Kick Inside, Lionheart, Never For Ever, The Dreaming, Hounds Of Love, The Sensual World ja The Red Shoes ovat brittiläisen popmusiikin DNA:ta, korvaamaton osa musiikkihistoriaa ajalta 1978–1993. Levytykset näyttävät Bushin (s. 1958) poikkeuksellista artistista menestystä, lauluntekijyyttä ja tuotantotyön nopeaa jalostumista.

Metallica: …And Justice For All

Ällistyttävän kirpeän thrashmetallin ja luovan melodisuuden yhdistänyt …And Justice For All kasvoi Metallica-fanien kesken tärkeäksi sukupolvikokemukseksi vuodesta 1988 lähtien. Muhkea Master Of Puppets -soundi oli vaihtunut kireän kuivaan kuminaan, mikä korosti rumpusoundeja ja kitaroita yli bassoraitojen. Legendaarinen biisimateriaali ei kuitenkaan kärsinyt tuotantoratkaisuista. Päin vastoin: Justice on mitä rakkain albumi ehkä dynaamisinta Metallicaa. Helsingin-keikan muistot säilyvät. Eikä Jason Newstedin basso kuulu biiseissä vieläkään.

Jo vuonna 2017 julkaistua:

Bruford: Seems Like A Lifetime Ago | 1977–1980

Yesistä ja King Crimsonista kenties lähimmin tunnettu rumpali ja säveltäjä Bill Bruford (s. 1949) teki 1970-luvun lopulla jännittävää musiikkia. Instrumentaaliprogen kulttibändiksi noussut Bruford oli tasokasta sävellystyötä ja intohimoista toteutusta täyteläisimmillään. Fuusiota ja progea täynnä oleva Seems Like A Lifetime Ago tuo Bruford-albumit Feels Good To Me, One Of A Kind, Gradually Going Tornado ja The Bruford Tapes uusien miksauksien avulla uuteen huippuun. Toimitus suosittelee lämpimästi myös aiemmin julkaisemattomia nelosalbumin sessioita.

Tuomas Pelttari

Kielletyt levyt

Suomalaisen musiikin esitysrajoituksista

Pekka Gronow avaa esseessään Kielletty musiikki Yleisradion esityskäytäntöjä 1950-luvulta lähtien. Vuonna 1990 julkaistussa tekstissä Gronow mainitsee Ylen harjoittaman levyjen karsinnan jatkuneen “ainakin parin vuosikymmenen ajan”.

Kielletyt levyt on otsikkona harhaanjohtava, sillä 1950-luvulta lähtien Yleisradion harjoittama tiettyjen äänitteiden soittamattomuudessa oli kyse pikemminkin esitysrajoituksesta, ei varsinaisesta kieltämisestä. Sotien jälkeisenä vuosikymmenenä musiikkia kuultiin radiossa varsin rajallisesti, eikä radio-ohjelmiakaan voinut kuunnella kuin joitakin tunteja päivässä. Musiikkitaltiointien karsintaa kuitenkin tehtiin. Jotkut sodan aikana syntyneet provosoiviksi koetut laulut eivät päässeet radioon.

Musiikkia myös lajiteltiin tiettyin laatukriteerein. 1950-luvulla epäpuhtaat laulusuoritukset karsittiin ns. C-kategoriaan. Näitä levytyksiä odotti varsin rajallinen radiosoitto. Kategorioista A ja B oli helpompi päästä radio-aalloille.

Kielletyt, 263 s. Kai Ekholm, toim. (Things To Come, 1990).

Kielletyt, 263 s. Kai Ekholm, toim. (Things To Come, 1990).

1960-luvulla Yleisradio reagoi popmusiikin uuteen aaltoon. Vuosikymmenen puolivälissä esimerkiksi Juha “Watt” Vainion ja Irwin Goodmanin jotkut sanoitukset koettiin epäsopiviksi radioon. Esikarsintaa tehtiin laulusuorituksen puhtauden määritelyn sijaan tekstien perusteella. Kuuluisin radion esityskieltoon joutunut kappale lienee Irwin Goodmanin 1966 ilmestynyt kappale Ei tippa tapa.

Soittorajoituksista luovuttiin 70-luvun alkupuolella. Gronowin mukaan 1960-luvulla esitysrajoituksen tai “kiellon” kohteena oli joitakin uskaliaaksi koettuja levytyksiä, kuten

Juha Vainio: Regina rento ; Paavo Paavo
M. A. Numminen: Laki epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemisestä
Irwin Goodman: Ei tippa tapa ; Homma käy ; Poliisi on pop ; Uusi Paavo
Kalle Holmberg: Onnittelut Jeesukselle
Lasse Mårtenson: Matti murhamies
Aulikki Oksanen: Katastrofilauluja naisille
Hootenanny Trio: Hannu Salama
Hector & Oscar: Savu

Spotify-soittolistaan on kerätty suomalaisia musiikkikappaleita, joiden esittämistä on rajoitettu.

Artikkeleita ja kirjallisuutta

M. A. Numminen kommentoi uransa vaiheita Satu Krautsukin Ylen verkkosivulla julkaistussa artikkelissa. Krautsuk toteaa, että kiellettyjen laulujen kokonaismäärä ei ole tiedossa, mutta yksittäisiä kappaleita kiellettiin useilta artisteilta.

Jukka Lindforsin artikkeli Ylessä avaa kuohuntaa Tuomari Nurmion uran alkuvaiheilta. Kappaleen Kurja matkamies maan radiosoitto vuonna 1979 aiheutti runsaasti mielipahaa.

Yhtyeessä Sleepy Sleepers vaikuttanut muusikko ja vokalisti Mato Valtonen avaa suomalaisen rockkulttuurin solmukohtia tekeillä olevassa kirjassaan Kun Suomi-rock puri ja löi (Bazaar, 2015). Sleepy Sleepers julkaisi 70-luvun puolivälin jälkeen kohahduttavia albumeita, joista tunnetuin lienee Takaisin Karjalaan (1977). Levy-yhtiö EMI ei suostunut julkaisemaan levyä nimellä Karjala takaisin, joten nimeä vaihdettiin.

Lähteet
Gronow, Pekka & Bruun, Seppo: Popmusiikin vuosisata, 143 s. (Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1968).

Gronow, Pekka: Kielletyt levyt. Teoksessa Kielletyt, s. 233-244. Kai Ekholm, toim. (Things To Come, 1990).

Yleisradio Wikipedia

Krautsuk, Satu: Radion soittokiellossa olleilla lauluilla hurjat seuraukset 60-luvulla – M.A. Numminen: ”Jotkut vietiin sairaalaan”. Yle 23.9.2015

Lindfors, Jukka: Mielipahaa ohjelmaneuvostossa. Yle 22.1.2010

Tuomas Pelttari, toim.