Levyjen tarjontaa ja kysyntää riittää, mutta ”kriisiä” vaan pukkaa

Monesti olen tänäkin vuonna kuullut puhuttavan, että musiikkia ei enää myydä levyinä. Äänitteet ovat ”katoamassa”, se CD ”ei kiinnosta ketään” ja LP on ”liian marginaalia”. Puhe tuntuu oudolta. Voisiko olla niin, että puhujat eivät seuraa tämän ajan kauppaa ja tarjontaa?

Suomalainen Levykauppa Äx toimii usealla paikkakunnalla Suomessa. Äxän verkkosivut ovat nautittava käyttöliittymä ties minkälaisten vinkkien ja musiikin (ostamisen) ääreen. Etusivulla oli tiistaina 24. syyskuuta 2019 joukko hittilevytyksiä. 12 kuvakantta CD-levyjä Ellinoorasta Tooliin, Maustetytöistä Mayhemiin.

Levykauppa Äxän verkkokaupan etusivu tarjosi 24. syyskuuta 2019 monenlaista hittilevyä Suomesta ja ulkomailta.

Peräti yhdeksää näistä on saatavana myös vinyylinä, ja jossain vaiheessa ilmestynee lopulta se Fear Inoculumin tuplavinyylikin. LP:t ja vinyylit ovat tietysti tarkasteltavissa myös omalta alasivulta. Kaupan etusivulta voi myös nähdä, että yli puolet kymmenestä myydyimmästä artikkelista on Suomesta. Peukku ylöspäin!

Äxän rinnalla muutkin levykaupat ovat liikkeessä. Käytettyjen levyjen myynti ja hankkiminen on merkittävä osa musiikkifanien sielunelämää. Ällistyttävän runsas uusintajulkaisujen määrä luo jatkuvaa kysyntää erilaisiin klassikoihin. Svart Recordsin syysuutuuksissa liekehtivät Xysman ja Santa Lucian vinyyliboksit, joista jälkimmäisen ykköspainos on jo myyty loppuun. Syyskuun lopulla 2019 julkaistaan jo kolmas ”albumiboksi” The Beatlesilta kun Abbey Road saa uudet kuosit, liitekirjassaan jälleen ne aiemmin julkaisemattomat taustatarinat. Bob Dylanin hieno Bootleg Series on yltämässä viidenteentoista (!) osaansa kun Travelin’ Thrun eri formaatit tulevat ulos ensi marraskuussa.

Edellä olevat esimerkit ovat pintaraapaisu tämän hetken musiikkijulkaisuista. Kuka tahansa kiinnostunut voi ottaa tilanteen haltuun esimerkiksi selaamalla (tai klikkaamalla) rocklehti Soundia tai käväisemällä levykaupan kotisivun genrevalikoissa tai tekemällä haun kotikirjaston verkkosivulla. Helppoa.

Kirjastosta päin kuuluu kuitenkin ikään kuin vastaviestiä. Maanantaina 23. syyskuuta sain kuulla Espoon kaupunginkirjaston johtoryhmän linjauksesta luopua äänitteiden uutuushankinnasta. Päätös olisi voimassa vuoden 2021 alusta, asiasta blogissa Kirjava Satama, 17.9.2019. Perusteina todetaan äänitelainauksen vähentyminen ja muiden palveluiden lisääntyminen. Toisaalta ei todeta, mikä olisi uutuushankinnan jatkamiseen vaadittava äänitelainauksen taso.

Musiikkisisältöjen verkkopalveluiden suunnittelijana ja musiikkikirjastoammattilaisena olen huolestunut sisältöjen ja löytämisen ilon puolesta. Miten taata kunnan asiakkaille se, mitä nykyinen Laki yleisistä kirjastoista edellyttää? Lain kuudennen pykälän mukaan

Yleisen kirjaston tehtävänä on:

1) tarjota pääsy aineistoihin, tietoon ja kulttuurisisältöihin;

2) ylläpitää monipuolista ja uudistuvaa kokoelmaa;

3) edistää lukemista ja kirjallisuutta;

4) tarjota tietopalvelua, ohjausta ja tukea tiedon hankintaan ja käyttöön sekä monipuoliseen lukutaitoon;

5) tarjota tiloja oppimiseen, harrastamiseen, työskentelyyn ja kansalaistoimintaan;

6) edistää yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua.

Erityisesti huolta minulle tuottaa mahdollinen tulkinta kohdista 1 ja 2. Monet isonkin kirjaston musiikkiosastot hankkivat vain yhden kappaleen kutakin uutuusaineistoa. Entä jos sitä yhtäkään ei hankita? Seutukirjasto ja kuntarajat ylittävä kellutus voivat helpottaa pitenevän varausjonon kanssa, mutta Helmet-kirjastokuntia on vain neljä. Jos suuri pääkaupunkiseudun kirjasto lopettaa uutuushankinnan kokonaan, niin miten käy varausjonojen? Ne pitenevät entisestään.

Ajatukset vakavoituvat lisää kun katson Kirjastokaistan videota, missä muusikko Jukka Nousiainen kertoo kirjastonkäytöstään. Sarjan Löytöretki musiikkiosastolla kolmososassa Nousiainen kulkee Tampereen Metson musiikin uutuushyllylle, löytää bokseja, kiinnostavan kasetin, bulgarialaisia musiikkiaarteita, inspiroivaa vinyyliä ja luettavaa jne. Hän pohtii CD-bokseja varten tehtyä toimitustyötä ja uutta informaatiota.

Metson virikkeellinen uutuushankinta ja sen esillepano tuottaa kävijälle löytöjä. Kirjaston kulttuurinvälittäjän rooli näkyy ja tulee läpi rytisten. Tuota rytinää kuulen mielelläni itsekin – esimerkiksi aina kun saan lainaan maksuttoman varauksen. Sitä vähemmän kivaa lainausdataa ja ”lainauksen kriisiä” pukkaa myös kuuluville, mutta minun korvassani musiikki on voitolla.

Tuomas Pelttari
Suomen Musiikkikirjastoyhdistys

Musiikin uusi näyteikkuna

Levykauppojen konkursseja, CD:n ylivoimaa ja LP-levyn marginaalisuutta, verkkomusiikin läpimurron odottelua, Stockmannin ja Anttilan ahdinkoa… Kaupan alalta löytyy pinkeitä tilanteita, varsinkin tänä vuonna. Miten voi myllerryksen keskellä kirjastojen musiikkitarjonta? Tietysti erinomaisesti, mutta kirjastoissakin musiikkia voidaan viedä eteenpäin paremmin. Yksi tie reagoida kuohuntaan on luoda uutta tarjontaa ja viestintää. Uusi näyteikkuna voi olla lähempänä kuin aavistatkaan.

Muistan hyvin ajan, joloin uutuushyllyn sijainti ei ollut osastomme sisustuksen polttavin asia. Turun musiikkikirjastossa on pärjätty ajoittain jopa ilman. Tähän ei ole paluuta. Nyt asiakkaamme tutkivat uutuuksia ja täydennyshankintoja entistä tiiviimmin. Tässä on huuto, johon vastaamme mielellämme.

Viime vuonna toimintaamme haluttiin jotain uutta. Sellaista, joka näkyy ja tuntuu. Turun musiikkikirjastoammattilaisille ja esimiehille järjestettiin kehittämispäivä, jossa rakentavan pohdinnan ja vuorovaikutuksen tuloksena syntyi ymmärrystä ja uusia ideoita. Ehdotin, että otamme musiikkiaineistoissa käyttöön jokerilainat. Malli olisi sama, jota jo käytettiin Raisiossa ja muissa Vaski-kunnissa. Taustalla vaikuttivat innostavat esimerkit vastaavista käytännöistä Jyväskylässä ja Tampereella.

Näyteikkunan ylläpitoa

Turun musiikkijokerit aloitettiin loppukeväästä, kun kiertoon tuli J. Karjalaisen albumi Et ole yksin. Toimimme niin, että uutuustarjonnan lisähankinnat tulevat tilanteen mukaan sekä jokerilainoiksi että normaalikiertoon. Jokereilla reagoidaan silloin, kun kirjan tai levyn kysyntä yltyy ja/tai varausjono on kasvanut tuntuvasti. Jokeriniteitä ei voi uusia, eivätkä ne pura kuntien yhteistä varausjonoa.

Kysynnän piikkeihin on ollut mielekästä vastata. Pepe Willbergin toukokuussa 2014 julkaistu menestysalbumi Pepe & Saimaa loi uutta valoa myös artistin aiempaan musiikkiin. Esimerkiksi Love Recordsin 1972 julkaisema Pepe & Paradisen klassikko Niin vähän on aikaa kiinnostaa meitä nyt aivan uudella tavalla, samoin Willbergin kokoelmalevyt. Tämän jutun julkaisun aikaan CD-levystä Pepe & Saimaa on 14 varausta. Vaski-kunnissa kiertää 11 CD-levyä, joista pääkirjastossa yksi jokeri ja viisi normaalilainaa. Myös LP-painos kiertää hyvin.

Kun aineiston saatavuudesta on huolehdittu, on hyvä keskittyä hetkeksi myös sen mainostamiseen. Mielikuva aktiivisuudesta voi jäädä monelta huomaamatta, jos tiedotusta ei ole. Yksi valokuva lisäniteiden pinosta Facebookiin tai Instagramiin nasevan kommentin kanssa voi jo auttaa paljon. Esimerkiksi Viljami Puustisen kirjoittama Petri Wallin saaga kiertää Turun pääkirjaston yhdeksän niteen voimalla erinomaisesti edelleen, pitkän varausjonon jälkeenkin.

Onnistumisia

Jokerikäytäntö toi yhä uteliaampaa kirjastonkäyttöä. Tarjonta ajankohtaistui merkittävästi, mutta vaikutus ulottuu syvälle, kokoelmien juuriin. Samaan aikaan musiikin varastointi on saanut uuden vaihteen, ja varastohakuja on enemmän. Tarjonnan uudistamisen myötä myös poistokärryn ääressä on vilkasta.

Jokerikirjoja ja -levyjä voi tutkia musiikkikirjastossa parhaalla paikalla. Lisätarjonnan johdannaisena saamme mieluisia asiakaskontakteja. Uudistuneen näyteikkunan ääressä syntyy enemmän keskustelua. Ilahtunut lainaaja voi löytää uutta kiertotien kautta, ehkä jopa tietämättä suuresta kysynnästä.

Tällä hetkellä työn tuloksena on lähes 100 jokeria. Lisää saatavuutta, parempaa palvelua, hyvää mieltä. Erityisesti kysynnän ja tarjonnan tunnustelu tuntuu palkitsevalta, puhumattakaan kiittävästä asiakaspalautteesta. Isohkoa muutosta on vaikea kuvata tyhjentävästi, mutta musiikin profiilin nosto tuntuu erityisellä tavalla.

Kirjastoammattilaisen näkökulmasta asiakaspalveluun sisältyy paljon onnistumisen iloa. Kokoelmatyö sai varmasti lisää dynaamisuutta, koska pitkiä varausjonoja ei enää vain päivitellä. Niitä hyödynnetään. Yhdessä kun tehdään, niin parhaat löydetyt toimintamallit sisäistyvät ja hioutuvat vielä paremmiksi. Toiminta elävöityy, syntyy uutta henkeä. Musiikkikirjasto on tullut lähemmäksi asiakasta. Virkistävää – sekä asiakkaille että ammattilaisille.

Tuomas Pelttari

Aiheesta käydään keskustelua myös Facebookissa foorumilla Musiikkikirjastolaiset.

 Tuomas Pelttari