Monesti olen tänäkin vuonna kuullut puhuttavan, että musiikkia ei enää myydä levyinä. Äänitteet ovat ”katoamassa”, se CD ”ei kiinnosta ketään” ja LP on ”liian marginaalia”. Puhe tuntuu oudolta. Voisiko olla niin, että puhujat eivät seuraa tämän ajan kauppaa ja tarjontaa?
Suomalainen Levykauppa Äx toimii usealla paikkakunnalla Suomessa. Äxän verkkosivut ovat nautittava käyttöliittymä ties minkälaisten vinkkien ja musiikin (ostamisen) ääreen. Etusivulla oli tiistaina 24. syyskuuta 2019 joukko hittilevytyksiä. 12 kuvakantta CD-levyjä Ellinoorasta Tooliin, Maustetytöistä Mayhemiin.
Levykauppa Äxän verkkokaupan etusivu tarjosi 24. syyskuuta 2019 monenlaista hittilevyä Suomesta ja ulkomailta.
Peräti yhdeksää näistä on saatavana myös vinyylinä, ja jossain vaiheessa ilmestynee lopulta se Fear Inoculumin tuplavinyylikin. LP:t ja vinyylit ovat tietysti tarkasteltavissa myös omalta alasivulta. Kaupan etusivulta voi myös nähdä, että yli puolet kymmenestä myydyimmästä artikkelista on Suomesta. Peukku ylöspäin!
Äxän rinnalla muutkin levykaupat ovat liikkeessä. Käytettyjen levyjen myynti ja hankkiminen on merkittävä osa musiikkifanien sielunelämää. Ällistyttävän runsas uusintajulkaisujen määrä luo jatkuvaa kysyntää erilaisiin klassikoihin. Svart Recordsin syysuutuuksissa liekehtivät Xysman ja Santa Lucian vinyyliboksit, joista jälkimmäisen ykköspainos on jo myyty loppuun. Syyskuun lopulla 2019 julkaistaan jo kolmas ”albumiboksi” The Beatlesilta kun Abbey Road saa uudet kuosit, liitekirjassaan jälleen ne aiemmin julkaisemattomat taustatarinat. Bob Dylanin hieno Bootleg Series on yltämässä viidenteentoista (!) osaansa kun Travelin’ Thrun eri formaatit tulevat ulos ensi marraskuussa.
Edellä olevat esimerkit ovat pintaraapaisu tämän hetken musiikkijulkaisuista. Kuka tahansa kiinnostunut voi ottaa tilanteen haltuun esimerkiksi selaamalla (tai klikkaamalla) rocklehti Soundia tai käväisemällä levykaupan kotisivun genrevalikoissa tai tekemällä haun kotikirjaston verkkosivulla. Helppoa.
Kirjastosta päin kuuluu kuitenkin ikään kuin vastaviestiä. Maanantaina 23. syyskuuta sain kuulla Espoon kaupunginkirjaston johtoryhmän linjauksesta luopua äänitteiden uutuushankinnasta. Päätös olisi voimassa vuoden 2021 alusta, asiasta blogissa Kirjava Satama, 17.9.2019. Perusteina todetaan äänitelainauksen vähentyminen ja muiden palveluiden lisääntyminen. Toisaalta ei todeta, mikä olisi uutuushankinnan jatkamiseen vaadittava äänitelainauksen taso.
Musiikkisisältöjen verkkopalveluiden suunnittelijana ja musiikkikirjastoammattilaisena olen huolestunut sisältöjen ja löytämisen ilon puolesta. Miten taata kunnan asiakkaille se, mitä nykyinen Laki yleisistä kirjastoista edellyttää? Lain kuudennen pykälän mukaan
Yleisen kirjaston tehtävänä on:
1) tarjota pääsy aineistoihin, tietoon ja kulttuurisisältöihin;
2) ylläpitää monipuolista ja uudistuvaa kokoelmaa;
3) edistää lukemista ja kirjallisuutta;
4) tarjota tietopalvelua, ohjausta ja tukea tiedon hankintaan ja käyttöön sekä monipuoliseen lukutaitoon;
5) tarjota tiloja oppimiseen, harrastamiseen, työskentelyyn ja kansalaistoimintaan;
6) edistää yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua.
Erityisesti huolta minulle tuottaa mahdollinen tulkinta kohdista 1 ja 2. Monet isonkin kirjaston musiikkiosastot hankkivat vain yhden kappaleen kutakin uutuusaineistoa. Entä jos sitä yhtäkään ei hankita? Seutukirjasto ja kuntarajat ylittävä kellutus voivat helpottaa pitenevän varausjonon kanssa, mutta Helmet-kirjastokuntia on vain neljä. Jos suuri pääkaupunkiseudun kirjasto lopettaa uutuushankinnan kokonaan, niin miten käy varausjonojen? Ne pitenevät entisestään.
Ajatukset vakavoituvat lisää kun katson Kirjastokaistan videota, missä muusikko Jukka Nousiainen kertoo kirjastonkäytöstään. Sarjan Löytöretki musiikkiosastolla kolmososassa Nousiainen kulkee Tampereen Metson musiikin uutuushyllylle, löytää bokseja, kiinnostavan kasetin, bulgarialaisia musiikkiaarteita, inspiroivaa vinyyliä ja luettavaa jne. Hän pohtii CD-bokseja varten tehtyä toimitustyötä ja uutta informaatiota.
Metson virikkeellinen uutuushankinta ja sen esillepano tuottaa kävijälle löytöjä. Kirjaston kulttuurinvälittäjän rooli näkyy ja tulee läpi rytisten. Tuota rytinää kuulen mielelläni itsekin – esimerkiksi aina kun saan lainaan maksuttoman varauksen. Sitä vähemmän kivaa lainausdataa ja ”lainauksen kriisiä” pukkaa myös kuuluville, mutta minun korvassani musiikki on voitolla.
Tuomas Pelttari
Suomen Musiikkikirjastoyhdistys
