Ann-Christin Antell, musiikki ja tunteet • Oma levyhylly

Sarjassa Oma levyhylly avataan kirjaston ystävien fanituksen kohteita

Osa 3 • Riitta Taarasti ja erään viikonlopun soundtrack
Osa 4 • Seppo Puttonen, musiikki ja kirjallisuus

Ann-Christin Antell on turkulainen kirjailija, joka on kirjoittanut suositun Turkuun sijoittuvan  historiallisen Puuvillatehdas-trilogian. Sarjan käännösoikeudet on myyty jo viiteen maahan. Uutta tuotantoa on tulossa keväällä 2025, jolloin alkaa uusi trilogia. Sen ensimmäinen osa sijoittuu 1900-luvun alun Naantaliin ja kertoo kolmesta sisaresta. Koulutukseltaan Antell on arkeologi ja kirjastonhoitaja. Hän työskenteli 20 vuotta kirjastonhoitajana, ennen kuin ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi.

Ann-Christin Antell • Kuva: Tomi Haapanen

Ann-Christin Antell • Kuva: Tomi Haapanen

Ann-Christin Antell
Oma levyhylly • Osa 5

– Olen koko ikäni harrastanut musiikkia. Musikaalisuuteni olen perinyt äitini suvulta, jotka ovat kaikki itseoppineita laulajia tai haitarinsoittajia. Lapsena kävin Turussa musiikkileikkikoulua ja soitin pianoa musiikkioppilaitoksessa. Teini-ikäisenä liityin hevibändiin ja sen jälkeen olen laulanut erilaisissa kokoonpanoissa, mm. bändeissä Viis meistä ja tällä hetkellä Kerkko Rastaassa. Osaan soittaa monia soittimia vähän, mutta en mitään kunnolla. 

– Muistan, että noin 8-vuotiaana fanitin Matchboxia, joka on rockabillyä. Alakerrassa asuva Marko kuunteli Stray Catsia ja kovasti kiistelimme siitä, kumpi on parempi. Kuuntelin myös Elvistä ja Abbaa.

– Elämäni ensimmäinen kokemani live-keikka oli Dingon esiintyminen Turun VPK-talolla 1980-luvulla. Olin noin 12-vuotias. Olihan se aikamoinen elämys niiden kirkuvien ja sifonkihuiveja huiskuttavien hysteeristen tyttöjen keskellä. Kiipesin pylvääseen, jotta olisin nähnyt paremmin, mutta järjestysmies kiskoi minut jalasta alas.

– Samoihin aikoihin fanitin Kissiä ja Iron Maideniä yhdessä luokan poikien kanssa. Ylä-asteella olin kunnon hevari. Pitkä tukka oli värjätty mustaksi ja krepattu, oli mustat pillifarkut ja varsilenkkarit. Kuuntelin ihan kaikkea sen ajan hevibändejä: Metallica, Helloween, Warlock, Dio, Yngwie Malmsteen, Stone, Peer Günt jne. Kavereiden kanssa käytiin keikoilla. Ruisrockissa tuli nähtyä mm. Nirvana, Midnight Oil, Bryan Adams ja Red Hot Chili Peppers. Joka kesä käytiin myös jokirannassa Down by the Laituri -festareilla, joista on jäänyt erityisesti mieleen Alivaltiosihteerin esitys, kun miehet teippasivat tuorekurkut reisiinsä ja Veeti and the Velvetsin hieno neliäänisesti laulava kvartetti, jossa lauloivat mm. Aki Sirkesalo ja Veeti Kallio. 

Opiskellessani Turun yliopistossa 1990-luvulla liityin Viis meistä -bändiin ja keikkailimme Turun baareissa, kuten Tinatuoppi, Whisky Bar, Three Beers ja Downtown. Yliopiston osakunnissa TVO:lla ja S-osiksellakin tuli keikkailtua, joissa esiintyi monia mielenkiintoisia opiskelijabändejä. Silloin kaikki musiikki oli vielä LP-levy tai CD-muodossa. Bändien uusi albumeja odotettiin ja niitä kerättiin. Turussa levyt ostettiin Kanelta tai legendaarisesta Anttilasta, josta teki hyviä löytöjä.

Musiikkikirjastonhoitajana

– Syksyllä 2008 päädyin aivan sattumalta töihin Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastolle, missä työskentelin 14 vuotta kirjastonhoitajana. Siellä minulle aukeni oikea musiikin taivas. Luin jostain, että ihmisen musiikkimaku on vastaanottavainen noin 30-vuotiaaksi asti, sen jälkeen hän kuuntelee mieluiten jo ennestään tuttua nuoruutensa musiikkia. Kiitos musiikkikirjaston, minulle ei käynyt niin. Musiikkikirjastonhoitajana sain perehtyä useisiin tyylilajeihin luetteloidessani ja vinkatessani musiikkia asiakkaille.

– Nykyisin käyn lähes joka kesä Pori Jazzeissa, kuten minulla on ollut tapana jo 1990-luvulta lähtien. Sieltä löytää kaikkea uutta mielenkiintoista pieniltä klubikeikoilta. Turussa käyn Turku Jazzin järjestämillä keikoilla ja Sibelius-museon konserteissa, joissa on monenlaista musiikkia folkista ja kokeellisesta klassiseen. Naantalin Musiikkijuhlien kirkkokonserteissa on myös tullut käytyä monena kesänä ja Turun urkujuhlilla.

Hiljaisuudesta

– Musiikki on minusta ihmeellinen taiteenlaji. Sitä on vaikea sanallisesti kuvailla tai arvioida. Joku musiikki on minusta niin hyvää tai ihanaa, että se saa kaikki ihokarvat nousemaan pystyyn, joskus se saa liikuttumaan niin, että itken, joskus nauran ääneen, enkä osaa tarkemmin määritellä, mikä siinä sen tekee, tai mistä se johtuu. Luin jostain, että läheskään kaikilla musiikki ei saa ihoa nousemaan kananlihalle. Olin hyvin hämmästynyt, luulin, että kaikilla menee.

– Musiikki on minulle monimutkainen ja välillä hankalakin asia, koska se vaikuttaa niin voimakkaasti. Se antaa valtavasti iloa ja energiaa, mutta myös ärsyttää. Monet kirjailijat kuuntelevat kirjoittaessaan musiikkia keskittyäkseen, mutta minä en voi, koska musiikki vie silloin kaiken huomioni. Usein kauppakeskuksissa ja vaatekaupoissa soi niin ärsyttävä musiikki, että minun on paettava. Sama juttu monessa ravintolassa. Niissä soi niin kamala musiikki, että menee ruokahalut. Haluaisin itse valita, mitä musiikkia kuuntelen ja milloin. On sääli, että nykyisin julkiset tilat on täytetty musiikkisaasteella. Hiljaisuudesta ei voi enää nauttia muualla kuin kirjastoissa, kirkoissa ja luonnossa.

– Luin joskus elokuvaohjaaja Luis Buñuelin elämäkerran, jossa hän kertoi nuoruudestaan 1900-luvun alun Espanjassa. Kerran kylään tuli esiintymään torviorkesteri. Nuoret odottivat sitä innolla ja laskivat päiviä, ja kun se oli esiintynyt, he muistelivat konserttia monta kuukautta ja taitavimmat hyräilivät ulkomuistista orkesterin esittämiä kappaleita muiden iloksi. 

– Minusta musiikin suhteen ei voi sanoa niin kuin Yngwie Malmsteen, että ”More is more”, vaan ”Less is more”.

Ann-Christin Antellin musiikki ja tunteet
A–V eli aasta veehen

– Kuuntelen musiikkia harvoin ja valiten. En läheskään joka päivä. Valitsen musiikin tiettyyn tilanteeseen tai tunteeseen.

Autoilu

Judas Priest
Deep Purple
Toto
70–80 -lukujen Finnhitsit
Hullujussi

Highway Star Deep Purple
1972

Goodbye Elenore Toto
1981

Joulu

O helga natt ja Jussi Björling. Ilman tätä ei tule joulu.
The Rat Pack Christmas Album Frank Sinatra, Dean Martin ja Sammy Davis jr.

O Holy Night Jussi Björling

Kokkaus

Bossa nova
Ana Moura ja portugalilainen fado
Lattarimusa, vanhat 50-luvun italialaiset iskelmät. Näistä suosittelen vaikka Renato Carosonen biisiä Caravan petrol, josta tulee aina niin hyvälle tuulelle ja alkaa tehdä mieli spagettia.

Caravan Petrol Renato Carosone

Rauhoittuminen

John Dowland, barokki- ja luuttumusiikki
Hildegard von Bingen, keskiaikainen kirkkolaulu, ortodoksinen kuorolaulu

De Spiritu Sancto Hildegard von Bingen (1098–1179)
St. Stanislav Girls’ Choir of the Diocesan Classical Gymnasium

Riehuminen

Aivan kreisi psychobilly, joka on ”punkin ja rockabillyn lehtolapsi.”
Kaikki hullu balkanilainen torvisoitto, klezmer, intialainen bhangra. Esimerkkinä balkanilaisesta Goran Bregović: Gas gas gas. Alkaa välittömästi tehdä mieli hyppiä ja riehua.

Gas gas gas Goran Bregović

Siivous

Ace of Spades ja kaikki nopea hevi.

Ace Of Spades Motörhead

Takkatuli

Late nigh jazz. Lemppari: In A Sentimental Mood. Tästä kappaleesta ei tarvitse kuulla kuin ensimmäiset tahdit, niin tulee mieleen pimeä syksy, takkatuli ja lasi punaviiniä.

In A Sentimental Mood Duke Ellington & John Coltrane

Tanssiminen/biletys

1970-luvun disco:
Tower Of Power
Earth, Wind & Fire
The Trammps

1980-luvun brittiläinen synapop:
Ultravox
New Order
Depeche Mode

True Faith New Order
1987

Vitutus

Suomenkielinen punk
Tohtori Koira
Vessaisä
Aivolävistys
Pelle Miljoonan biisissä Olen työtön on niin riemukasta  anarkiaa, että pistää oikein naurattamaan.

Raskas hevi:
Stam1na
Disturbed

Olen työtön Pelle Miljoona N.U.S.
1978

Uutta musiikkia, joka innostaa nyt

Olen löytänyt uutta kuunneltavaa lähinnä keikoilta, YouTubesta ja oman perheen kautta, jotka ovat soittaneet autossa uutta musiikkia puhelimestaan. Näistä mainittakoon: 

Ursus Factory
Voimakas energia huokuu näistä kahdesta.

Oot pomo • Ursus Factory

Arppa
Hienot melodiat, sanoitukset, rytmit ja tunnelma.
Aino Venna
Ihana ääni.
Steven Wilson: Drive Home
Tämä biisi on lähes täydellinen. Melodinen A-osa johtaa tarttuvaan kertosäkeeseen, biisi kasvaa koko ajan ja päättyy vaikuttavaan Steven Wilsonin kitarasooloon. Tämä kuulostaa vaan niin ihanalta.

Drive Home • Steven Wilson

Louis Cole
Löysin hänet Pori jazzeilta 2019. Mies esiintyi Cheetos-sipsipyjamassa yhdessä bändin kanssa, joilla oli luurankopuvut. Tämä multi-instrumentalisti on aivan hullun taitava ja tekee kaiken aivan omalla luovalla tavallaan. Tätä kuunnellessa nauran ääneen monessa kohtaa. 

F It Up • Louis Cole

Dimash Qudaibergen
Tämä kazakstanilainen nuori mies ei ole ihminen. Hänellä on kuuden oktaavin ääniala. En ole koskaan kenenkään kuullut laulavan näin. Tästä, jos mistä, menee iho kananlihalle.

S.O.S. • Dimash Qudaibergen

Paras livenä
Amerikkalainen funk-bändi Vulfpeck. Soittajat ovat löytäneet toisensa Michiganin yliopiston musiikkikoulusta. Voi, kun saisi nähdä nämä joskus. Ihan mielettömän taitavia ja niin hyvää musaa.

Live At Madison Square Garden • Vulfpeck

Ann-Christin Antell
Toim. Tuomas Pelttari

Ann-Christin Antell | Kirjasampo
Kerkko Rastas | Soundcloud

Musiikkikirjastot.fi

📚
Ann-Christin Antellin Puuvillatehdas-trilogia varattavissa kirjastoista
Finna.fi

Puuvillatehtaan varjossa | Gummerus 2021
Puuvillatehtaan perijä | Gummerus 2022
Puuvillatehtaan kilpailija | Gummerus 2023

💿📚
Ann-Christin Antellin musiikkivalintoja [A–U] kirjastoblogissa Levyhyllyt

Arppa: Kinovalon alla [2021] – ei mikään indieartisti
Deep Purple: Whoosh! [2020] – loppu ei tullutkaan
Depeche Mode: Construction Time Again [1983] – kun syntikkabändi löysi äänensä
Dingo: Kerjäläisten valtakunta [1985] – porilaiset manian kourissa
Dio: Holy Diver [1983] – suuri ääni itsenäistyy
Iron Maiden: Powerslave [1984] – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Kiss: Lick It Up [1983] – kadonneen kitaristin kunniajuoksu
Metallica: Metallica • Black Album [1991] – kun uusi musta oli uusi musta
Motörhead: Clean Your Clock [2016] – lopunajan dokumentti
New Order: Movement [1981] – vaiston varassa eteenpäin
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar [1999] – ihmisyys yhdistää
Stam1na: Viimeinen Atlantis [2010 • 2020] – maailma valomerkin jälkeen
Steven Wilson: Hand. Cannot. Erase. [2015] – koskettava tarina ulkopuolisuudesta
Stone: Free [1992] – hyvästit vallankumoukselle
Ursus Factory: ”Pelastajanhommat eivät kiinnosta!” [2017]

📚
Lue elokuvaohjaaja Luis Buñuelin elämäkerta
Finna.fi

Viimeinen henkäykseni Luis Buñuel & kääntäjä Sulamit Hirvas & runojen kääntäjä Pentti Saaritsa | Otava 1983 & 1993

Musiikkikirjastot.fi