Papua-Uusi-Guinea • Harharetkiä YouTubessa 2

Pekka Gronow
Harharetkiä YouTubessa • Osa 2

Papua-Uusi-Guinea, vanha karttapallo. Kuva: Tuomas Pelttari.

Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Toukokuussa 2021 alkaneessa sarjassa julkaistaan uusi teksti joka toinen viikko.

YouTuben rinnalla Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen ja kustantajien hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetty Finna.fi-palveluun.

Katso myös
Espanja
Tšekki

M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow.
M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow.

Papua-Uusi-Guinea
Pekka Gronow

Papua-Uusi-Guinea on vuonna 1975 itsenäistynyt valtio päiväntasaajalla, Australian pohjoispuolella. Pinta-alaltaan ja asukasluvultaan se on vain hieman Suomea suurempi, mutta maassa puhutaan useita satoja kieliä. Suurin osa on vaikeasti kuljettavaa sademetsää ja vuoristoa, ja valtaosa asukkaista elää luontaistaloudessa, mutta uusi aika on saapunut tännekin, ja monilla on älypuhelin. Paikallinen musiikki on kiehtova sekoitus perinteitä ja uutta.

Mistä löytää paikallista musiikkia? Tavalliset lähteet eivät auta paljoakaan. Papua-Uusi-Guinea ei ole synnyttänyt yhtään kansainvälisesti tunnettua artistia, jonka kautta pääsisi jäljille. Jos etsii YouTubesta hakusanoilla ”Papua Uusi Guinea” tai ”Papua New Guinea”, tuloksena on lähinnä matkailufilmejä. On hyvä muistaa, että paikalliset asukkaan käyttävät maan hankalan kolmiosaisen nimen sijasta lyhennettä PNG.

Apuna haussa on, että PNG:ssä käytetään yleisesti englantia. Vaikka laulun sanat olisivat tok pisiniksi, motuksi tai muulla paikallisella kielellä, musiikkipalvelun papualaiset käyttäjät ovat tottuneet kansainväliseen sanastoon.

Kun kokeilee YouTubessa hakusanaa ”PNG hits”, tuloksia alkaa sataa. Näytölle ilmestyvät muun muassa videot, joiden otsikkoina on ”PNG’s top 20” ja ”Shutdown Band of Rabaul”. Jälkimmäisellä on 178 000 katselukertaa ja se osoittautuukin katsomisen arvoiseksi.

Shutdown Band Of Rabaul & Kanai Pineri: Avotong.

Kun katselee muutaman PNG hits-aiheisen videon, YouTube alkaa tarjota lisää saman tyyppistä musiikkia. Hakua voi täsmentää lisäämällä vuosiluvun, esimerkiksi ”PNG hits 2020”. Jos haluaa tarkentaa vielä hakua, kannattaa kokeilla muitakin hakutermejä. Uusiguinealaiset ovat nurkkapatriootteja, joten voi käyttää hakuja ”Papua hits”, ”Rabaul hits” tai ”Tolai rock”.

Jos haluaa historiallista perspektiiviä, hakusanan ”hits” voi korvata termillä ”oldies”. Kun on jonkun aikaa seikkaillut papualaisen musiikin parissa, joutuu myös maan suurimman äänitetuottajan sivuille. CHM Supersound syntyi 1980-luvulla, jolloin paikallista musiikkia myytiin vielä kasetteina. CMH:n tuotantoon kuuluu mm. yhtye nimeltä Escort Band.

Escort Band: Daddy.

CHM-yhtiöllä on omat nettisivut, joilta löytää kätevästi tietoja maan populaarimusiikin historiasta ja tunnetuimmista artisteista.

CMH Supersound | kotisivu

Sivustolta käy ilmi, että yhtiön menestyksen salaisuus on papualaisen popmusiikin isähahmo Black Brothers -yhtye, joka aloitti jo 1980-luvulla. Yhtye tunnetaan myös Uuden Guinen länsiosassa, Irian Jayassa, joka kuuluu Indonesiaan. Yhtyeen ikoniset levytykset on tehty ennen musiikkivideoitten aikaa, joten näytteitä alkuvuosilta ei kannata hakea, mutta se toimii edelleen, kuten hiljan tehdyltä videolta ilmenee.

Blackbrothers Rehearsals 1. Diro Diro Nina.

Yleisesti ottaen YouTuben musiikkitarjonnan ongelmana on, että se painottuu ajankohtaisiin suosikkeihin ja uusiin kykyihin. Perinnemusiikin taitajilla ei välttämättä ole välineitä, joilla voisi saada esityksensä nettiin – eivätkä kaikki sitä haluakaan.

Avuksi tulee Mount Hagenin musiikkifestivaalit, paikallinen tapahtuma, joka esittelee sekä uutta että perinteistä musiikkia maan eri osista. Hakusana ”Mount Hagen Festival” antaa tulokseksi kumpaakin. Väkeä ja tunnelmaa on paikalla kuin Woodstockissa aikanaan.

Ragga Siai – Humble Huli Live.

Perinnettä puolestaan edustaa näyte Mt. Hagen Sing Sing, josta sambakarnevaalien järjestäjätkin voisivat ottaa opiksi.

Tässä vaiheessa YouTuben algoritmit alkavat jo olettaa, että olet Suomeen muuttanut papualainen ekspatti, ja tarjoaa heti lisää PNG-videoita, kun avaat koneesi. Jokainen valittu kappale tuo lisää jatkoehdotuksia. Musiikkia on yllin kyllin, mutta taustatietojen laita on niin ja näin. YouTuben käyttäjän on usein mahdotonta selvittää, missä ja milloin videot on tehty, mutta kiitos tästäkin…

Pekka Gronow

Hakusanoja YouTubeen
PNG Music
Tolai rock
PNG hits
Papua hits
Rabaul hits
Painim wok
Mount Hagen Festival

Lue lisää Papua-Uudesta-Guineasta | Finna.fi

Kadonnut heimo – matka Papua-Uuden-Guinean pimeyden sydämeen Edward Marriott & kääntäjä Tuomas Tiusanen, 286 sivua | Pequod 2004

Lue lisää oseanialaisesta maailmanmusiikista • Read more about world music from Oceania | Finna.fi

The Garland Encyclopedia Of World Music Volume 9 – Australia And The Pacific Islands Editors Adrianne L. Kaeppler & J. W. Love, 1088 pages | Garland 1998

Musiikkia Papua-Uudesta-Guineasta | Finna.fi

Bosavi – Rainforest Music From Papua New Guinea • 3CD + 80 sivuinen liitekirja | Smithsonian Folkways Recordings 2001

Smithsonian Folkways Recordings | Papua New Guinea

Smithsonian Folkways -kotisivulta voi tarkastella Papua-Uuden-Guinean musiikkia.

** **

Toimitukselta

Artikkelin YouTube-linkit tarkistettu 31.5.2021. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kiitokset karttapallon lainaamisesta, Mikko Luukko.

Tuomas Pelttari

Papua-Uusi-Guinea, vanha karttapallo. Kuva: Tuomas Pelttari.
Musiikkikirjastot.fi

Populaarimusiikkia Espanjasta • Pekka Gronowin artikkelisarja alkaa 18.5.

Musiikin ystävä ja tutkija Pekka Gronow aloittaa kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille on luvassa musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Gronowin sarjaa julkaistaan joka toinen viikko toukokuusta 2021 alkaen.

YouTuben rinnalla Gronow on käyttänyt musiikin tiedonhaun välineinä kirjastojen ja kustantajien hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitettyn Finna.fi-palveluun.

Katso myös
Papua-Uusi-Guinea
Tšekki

M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Wikipedia.
M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow.

Harharetkiä YouTubessa • Osa 1 | Espanja
Pekka Gronow

Huomasin eräänä päivänä, että tietoni Espanjan populaarimusiikista ovat kovin rajallisia. Ensi istumalta mieleen tulivat vain flamenco ja Julio Iglesias. Olisiko internetistä apua? Suomen- ja englanninkielisen Wikipedian tiedot aiheesta olivat kovin suppeat. Espanjankielinen saattaisi olla hyödyllisempi, mutta siellä pitäisi jo tuntea termejä ja käyttää espanjankielisiä hakusanoja.

Entä YouTube? Hakusana ”spanish songs” antaa heti tulokseksi ”Top 100 most popular spanish songs of all time”. Tuntuu lupaavalta, mutta pian selviää, että ”kaikkien aikojen” tarkoittaa muutaman vuoden aikaperspektiiviä, ja lähes kaikki laulut ovat latinalaisesta Amerikasta. ”Maailman paras espanjalainen laulu” on YouTuben mukaan puertoricolaisen Luis Fonsin ”Despacito”. Se on muuten käännetty myös udmurtin kielelle, sekin löytyy YouTubesta.

Seuraavaksi käännyn pääkaupunkiseudun kirjastojen puoleen, mutta HelMet-tietokannassa haku Espanja + musiikki tuottaa tuloksena on vain 15 teosta. Flamencon historia ja espanjalaisen klassisen musiikin käsikirja osuvat kohdalleen, mutta vuonna 1987 ilmestynyt kirja uudesta espanjankielisestä laulusta painottuu latinalaiseen Amerikkaan eikä ole enää ihan uusi. Kirjaston tietokannasta haaviin osuu myös espanjankielinen käännös Mikael Niemen menestysromaanista Populaarimusiikkia Vittulasta ja muuta sälää. Paljon iloa ei näistä siis ole. Onneksi kansalliskirjaston musiikkiosaston hyllyistä löytyy Routledgen sarja Global Popular Music. Toukokuussa 2021 se kattaa jo kaksikymmentä maata (mukaan lukien Suomi ja Korea) ja on osoittautunut erinomaiseksi käsikirjaksi. Hankkisin koko sarjan omaan hyllyyni, ellei se olisi sikamaisen kallis.

Made In Spain – Studies In Popular Music (2013).Kiitos Kansalliskirjaston, sarjaan kuuluva Sílvia Martínezin ja Héctor Foucen Made in Spain – Studies in Popular Music (2013) tarjoaa kattavan ja vivahteikkaan kuvan Espanjan populaarimusiikista ja sen historiasta. Ensimmäinen luku on flamencon historia ja kattaa tämän musiikin lajin satavuotisen historian Antonio Chacónista laulaja Camarón de la Islaan.

Flamenco espanjalaisen musiikin edustajana ei ole yllätys, mutta kolme seuraavaa lukua ovat. Niiden aiheina on Katalonian, Baskimaan ja Galician populaarimusiikki. Galicialainen säkkipillinsoittaja José Angel Hevia ei edusta marginaalimusiikkia, hänen albumiaan Hierra de Nadie on myyty yli miljoona kappaletta, ja se on yhtä tyypillistä espanjalaista musiikkia kuin flamenco konsanaan. Nyt YouTube pääsee oikeuksiinsa. Naputan hakuun ”José Angel Hevia”, ja sieltä löytyy koko albumi. Hienoa musiikkia. Galiciaa edustavat myös Milladoiro, Emilio Cao ja Carlos Nunez.

Toinen yllätys minulle oli baskinkielisen rockin historia. Luvussa esitellään sekä baskirockin suuret nimet Kortatu ja Hertzainak että baskimusiikin uusia virtauksia, kuten Euskadi tropikala -tyyli. Kaikki löytyvät YouTubesta, jossa Kortatulla on yli miljoona kuulijaa. Jotakin kielen asemasta kuitenkin kertoo, että fanit kommentoivat baskinkielisiä lauluja espanjaksi. Sen sijaan katalonian kieli on elävää myös YouTuben käyttäjien keskuudessa.

Katalonialaisen populaarimusiikin suuria nimiä ovat Raimon ja Lluís Llach. Viimeksi mainitun ”L’estaca” ilmestyi jo Francon aikana ja nousi Katalonian kansallisen liikkeen tunnukseksi. YouTubesta löytyy mm Llachin tulkinta vuodelta 1976 Barcelonassa tuhatpäisen yleisön edessä. Hieno esitys, mutta kannattaa lukea myös käyttäjien kommentit. YouTubesta selviää, että laulusta on tullut viime aikoina suuri menestys myös Valkovenäjällä, ymmärrettävistä syistä.

Lluis Llach: L’estaca.

Tässä vaiheessa on ilmeistä, että YouTube on mainio tietolähde espanjalaisesta musiikista, kunhan käytettävissä on ensin asianmukaista lähdeaineistoa ja tietää mitä hakee. Tällä kertaa tieteelliset kirjastot päihittivät tietolähteenä yleiset kirjastot. Jos ei pääse kirjastoon, Routledgen sivuilta löytyy teossarjan osien kaikkien sisällysluettelot ja kuunteluvinkkejä.

Niille, jotka eivät jaksa penkoa espanjalaista populaarimusiikkia niin perusteellisesti, poimin vielä joitakin tärppejä kirjassa Made in Spain – Studies in Popular Music mainituista artisteista – siitä vaan YouTubeen seikkailemaan.

Perinteinen iskelmä
Conchita Piquer, Lola Flores, Celia Gamez, Isabel Pantoja, Miguel Poveda. Martirio, La Schica

Uusi iskelmä ja rock
Los LLopis, Los Pekenikes, Los Brincos, Los Mustang, Los Salvajes, Los Bravos, Paco Ibanez, Conchita Velasco, Rafael, Julio Iglesias

Elektroninen tanssimusiikki
DJ Alfredo, Richie Hawtin, Chimo Bayo, Maquina Total, Sandy Marton

Kunhan nämäkin kuuntelee läpi, saa jo aika hyvän kuvan espanjalaisesta populaarimusiikista. Pelkkä kuunteleminen ei tosin riitä: ilman taustatietoja ei voisi esimerkiksi ymmärtää, miten Celia Gamez liittyy Francon aikakauteen ja Luis Llach taas sen päättymiseen. Tästä huomatta olen innostunut YouTubesta ja nimenomaan sen visuaalisesta puolesta. Pelkkä teksti ja ääni ilman kuvaa ei riitä kertomaan kaikkea ajan hengestä, vaikkapa Espanjan omasta ”jee-jee-tytöstä” Conchita Velascosta.

Conchita Velasco: Chica ye ye

Lue lisää Espanjan populaarimusiikista Read more about Spanish popular music | Finna.fi

Made in Spain – Studies In Popular Music Editors Sílvia Martínez & Héctor Fouce, 219 pages | Routledge 2013

The Garland Encyclopedia Of World Music Volume 8 – Europe Timothy Rice & James Porter & Chris Goertzen, 1144 pages | Garland 2000
MusicHound World – The Essential Album Guide Adam McGovern & Jack Vartoogian & Linda Vartoogian & Angelique Kidjo & David Byrne, 1096 pages | Visible Ink 2000

Lue lisää flamencosta | Finna.fi

Flamenco Katja Lindroos & Matti Helariutta & Outi Böök & Markku Huotari & Anna Niinimäki, 191 sivua | Like 1999
– Ensimmäinen suomenkielinen flamencoa esittelevä kirja, joka käsittelee sekä ilmiön historiaa että sen eri lajeja. Mukana on myös runsaasti suomennettuja flamenco-tekstejä.

Routledgen julkaiseman kirjasarjan kotisivu

Global Popular Music – Routledge Global Popular Music

DVD

Sound Tracker – Explore The World In Music Spain Sami Yaffa & ohjaaja Otso Tiainen • DVD | Arthaus Musik 2016

** **

Toimitukselta

Artikkelin YouTube-linkit tarkistettu 17.5.2021. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kiitokset karttapallon lainaamisesta, Mikko Luukko.

Tuomas Pelttari

Espanja.
Musiikkikirjastot.fi