Tanskassa kehitettiin 1990-luvulla kirjastojen välistä musiikin striimipalvelua Juke Box. Se ei edennyt tuotantoon, mutta digitalisaatio sai muita muotoja.

Olin vuosina 1994–1995 mukana Tanskan kansalliskirjaston käynnistämässä Juke Box -projektissa. Digitalisaatio oli vasta alullaan, ja tarkoituksenamme oli selvittää, voisiko tietoverkkojen avulla välittää musiikkia kirjastosta toiseen. Kokeilua varten hankittiin tietysti luvat kaikilta relevanteilta tekijänoikeusjärjestöiltä, asiallahan oli kansalliskirjasto. Kokosimme tuhat kappaletta käsittävän monipuolisen valikoiman musiikkia, kehitimme tarvittavat luettelointisäännöt ja suunnittelimme käyttöliittymän, jonka avulla yleisissä kirjastoissa voitaisiin kuunnella (striimata, ei ladata) musiikkia. Ideana oli, että kaikkien kirjastojen ei tarvitsisi hankkia samoja levyjä, vaan rakennettaisiin eräänlainen virtuaalinen kaukolainaussysteemi.

Kaikki toimi teknisesti niin kuin piti, ja minulla on vielä tallella lehtileike, jossa Herlevin kirjaston johtaja kuuntelee tyytyväisen näköisenä Roomassa Discoteca di Statossa soivaa levyä. Sitten hanke pysähtyi kuin seinään. Tekijänoikeusjärjestöt eivät halunneet sopia jatkokäytöstä, ei mihinkään hintaan. Ei ainakaan yli rajojen, vaikka oltiin EU:n sisämarkkinoilla. Ei saatu minkäänlaista hintatarjousta. Piste ja stop, unohtakaa koko digitalisoituminen.

Digitalisoituminen jatkoi kuitenkin marssiaan. Vuonna 1995 tuhannen levyn digitoiminen ja jakelu verkossa oli vielä haaste. Vuonna 2003 ruotsalaiset Fredrik Neij, Peter Sunde ja Gottfrid Svartholm varastivat meidän ideamme ja latasivat pimeään verkkoon useita miljoonia musiikkikappaleita. Sivuston nimi oli Pirate Bay, ja sillä oli enimmillään 22 miljoonaa käyttäjää. Fredrik ja kumppanit saivat aikanaan palkinnoksi yritteliäisyydestään vankeustuomiot ja oikeus määräsi sivuston suljettavaksi, mutta sillä oli outo kyky reinkarnoitua siellä täällä, mm veroparatiisi Seychelleillä. Sivuston kohtalo synnytti myös anarkistishenkisiä (”omaisuus on rikos”) ja tekijänoikeuden vastaisia liikkeitä eri puolilla maailmaa, Suomessakin taisi jonkin aikaa olla piraattipuolue.

Sitten ruotsalaiset keksivät, että äänitteiden verkkojakelu voidaan hoitaa myös laillisesti ja kannattavasti. Vuonna 2006 Daniel Ek ja Martin Lorenzon perustivat yhtiön, joka sai nimen Spotify. Tällä kertaa levy-yhtiöt lähtivät bisnekseen mukaan, koska ne tajusivat, että muuten tietokoneiden käyttöön tottuneet musiikin ystävät olisivat hankkineet saman musiikin ilmaiseksi pimeästä verkosta. Pienen notkahduksen jälkeen yhtiöiden voitot kääntyivät kasvuun, koska levyjä ei enää tarvinnut prässätä eikä kivijalkakaupoille tarvinnut maksaa provisiota. Vuosi 2025 oli musiikkibisnekselle paras vuosi ikinä, kärsijöinä olivat artistit, joille kävi samalla tavoin kuin Bolt- ja Volt-kuskeille. Artisteilla oli huonommat neuvottelijat. Isoimmat tähdet pärjäävät oikein hyvin, pienille riittää vain murusia. Vähän aikaa sitten Spotify suunnitteli, ettei alle tuhat klikkausta saaneille artisteille tarvitsisi maksaa mitään, kun siitä on niin paljon vaivaa, mutta tämä hanke on ilmeisesti kuopattu toistaiseksi.

Uudessa uljaassa digitaalisessa maailmassa mikään ei kuitenkaan pysy paikallaan. Hiljattain Anna’s Archive -niminen palvelu ilmoitti kopioineensa Spotifyn koko sisällön, yli sata miljoonaa äänitettä, ja ladanneensa ne takaisin pimeään verkkoon kaikkien kuultaviksi. Pian joukko levy-yhtiötä ilmoitti vaativansa Annalta triljoona dollaria korvausta, mutta haastetta ei ole voitu toimittaa perille, koska Anna on koditon. Hänen domaininsa vaihtaa säännöllisin väliajoin osoitetta, viimeksi se oli rekisteröity pohjoisnavalle. Käytännössä on tuskin koskaan mahdollista valvoa aukottomasti verkkoa, ellei siirrytä Kiinan tai Venäjän kaltaiseen diktatuuriin, eikä se sielläkään aina onnistu. Piraattipalveluiden uhka tasapainottaa virallisten toimijoiden suunnitelmia, jos ne menevät liian pitkälle. Viimeksi lehdistössä kerrottiin, että 70 % Australian nuorisosta on jo onnistunut kiertämään maassa käyttöön otetun ikärajojen valvontajärjestelmän.

En ole kokeillut Annan arkistoa. Minulle riittävät Spotifyn ja YouTuben lailliset ilmaispalvelut. Olisi tosin hienoa, jos Anna kehittäisi Spotifyhin nykyistä paremman hakujärjestelmän. Hän näyttää olevan aika näppärä. Olen kuitenkin todennut tyydytyksellä, että myös Juke Box on herätetty henkiin. Sen uusi ylläpitäjä on Donald Trumpin suojeluksessa toimiva Yhdysvaltain kongressin kirjasto. Amerikkalaisia ei voi syyttää plagioinnista, koska koko ilmaisu on siellä keksitty. ”Juke box” tarkoittaa samaa kuin ”mölytoosa”, ja sana on peräisin gullahista, karanneiden orjien kielestä, mutta älkää kertoko tätä Donaldille. National Jukebox on palvelu, jonka tavoitteena on digitoida, luetteloida ja tarjota koko maailman kuultavaksi kaikki yli sata vuotta vanhat amerikkalaiset levyt. Tällä hetkellä siinä on jo yli kymmenen tuhatta vapaata äänitettä, ja joka vuosi lisätään uusi vuosikerta.

National Jukebox, Spotify ja Anna’s Archive edustavat digitalisoitumisen koko spektriä. National Jukebox on kuratoitu, hyvin suunniteltu palvelu, joka avaa historian ääniteaarteet laillisesti ja hyvässä järjestyksessä kaikkien ulottuville. Euroopassa ei valitettavasti ole pystytty tähän. Spotify tarjoaa mainostulojen avulla pääasiassa uusia äänitteitä ilman dokumentointia ja pelkät euron kuvan silmissään. National Jukeboxin ja Spotifyn välillä ei ole kilpailua, koska Spotifyssa ei ole sanottavasti historiallisia äänitteitä. Pirate Bay ja Anna’s Archive ovat digitalisoitumisen pimeää puolta, eivät kuitenkaan varasta kansalaisten pankkitunnuksia vaan tasapainottavat ylilyöntejä.

Ilman Pirate Bayn liikkeelle panemaa luovaa tuhoa meillä tuskin olisi tänään Spotifyta, National Jukeboxia tai muita digitaalisia musiikkipalveluita. Surullista asiassa on, että tanskalaisten alkuperäinen idea äänitteiden virtuaalisesta kaukolainauksesta ei toimi vieläkään, vaikka osoitimme jo vuonna 1995, että se olisi teknisesti helppo toteuttaa. Jos haluan kuunnella Discoteca di Staton levyjä, minun on matkustettava Roomaan tai odotettava, kunnes levy tulee Spotifyhin (tai Annan arkistoon). Aito roomalainen doppio espresso toki maistuu aina.

Ihmetteleekö joku tämän jälkeen vielä, miksi tekoälyä ei keksitty Euroopassa vaan Yhdysvalloissa ja Kiinassa? Euroopan leipälajina on pikemminkin tekoälyttömyys.

Pekka Gronow

Linkkejä eteenpäin

• Kongressin kirjasto | National Jukebox
• Anna’s Archive | Wikipedia
• Fenno | suomalaiset äänitteet 1901–1999
• Viola | Suomen kansallisdiskografia
• DAHR | Discography of American Historical Recordings

📚
Lue lisää striimipalveluista
Finna.fi

Spotify Teardown – Inside The Black Box of Streaming Music Maria Eriksson & Rasmus Fleischer & Anna Johansson & Pelle Snickars & Patrick Vonderau, 276 sivua | MIT Press 2019
You Have Not Yet Heard Your Favourite Song – How Streaming Changes Music Glenn McDonald, 287 sivua | Canbury Press Ltd 2024
Piraterna – den sanna historien om Pirate Bay Anders Rydell & Sam Sundberg, 286 sivua | Ordfront 2024
Mood Machine – The Rise of Spotify And The Costs of the Perfect Playlist Liz Pelly & interior design by Kyle Kabel, 275 sivua | One Signal Publishers / Atria / Hodder & Stoughton 2025