Kysymykset Heikki Poroila • Vastaukset Päivi Savinainen • Kuva Ulla Ritvanen

Intervalli • 1/2022 • Intervalli • 2/2022
www.intervalli.fi

Yleisten kirjastojen musiikkipalveluiden määrällinen huipentuma osui 2000-luvun alkupuolelle. Sen jälkeen ovat erityisesti äänitteiden lainausluvut pienentyneet suoratoistopalveluiden tarjoaman vaihtoehdon takia. Miten itse arvioit muutoksen laatua, onko siinä kyse radikaalista palveluiden tarpeen vähenemisestä vai enemmän painotusten muuttumisesta? Esimerkiksi nuottejahan ei verkon kautta saa vielä ollenkaan.

Arvioisin, että kyseessä on sekä palveluiden tarpeen väheneminen joltakin osin että painotuksen muuttuminen. Selvää on, että musiikin äänitteiden lainaus on vähentynyt ja kysyntä kohdistuu nyt enemmän kirjoihin ja nuotteihin. Musiikki ei kuitenkaan ole maailmasta kadonnut ja sitä kautta musiikkikirjastotyön tarve ei ole kadonnut. Yhä on tarpeen järjestää aineistoja asiakkaille (toki mentävä senkin mukaan, mitä aineistoja tarvitaan), on tarpeen luetteloida ja järjestää aineistot, avata niiden sisältöjä ja tukea musiikin harrastamista sekä tehdä lukemisen edistämisen työtä aineistojen avulla. Monelle lukutaito avautuu juuri musiikin ja lyriikoiden kautta helpoiten. Ja toisaalta musiikin lukutaito on oma lukutaitonsa, jota on myös edistettävä. 

Olet Yleisten kirjastojen neuvoston uusi vetäjä. Pystytkö vielä arvioimaan, mikä YKN:n rooli voisi olla musiikkikirjastopalvelun kaltaisen yhden sektorin kohdalla? Käydäänkö kirjastojen johtajien kesken ylipäätään keskustelua – alueellisesti tai valtakunnallisesti – musiikkipalveluihin liittyvistä kysymyksistä? 

Musiikkikirjastotyö on osa kirjastotyötä ja siten miltei kaikki YKN:ssä käsiteltävät aiheet koskevat myös sitä. YKN:n syyskokouksessa marraskuussa 2022 käytettiin esimerkiksi yksi päivä siihen, että keskusteltiin kirjastoalan koulutusosaamisesta ja kirjastotyöstä eri näkökulmista. Mukana oli tutkimus nuorista kirjastoammattilaisista sekä koulutuksen järjestäjien puheenvuorot ja keskustelua. Näissä myös musiikkikirjastotyön osaaminen nousi esille. Toki musiikkikirjastotyötä aika ajoin nostetaan esille muissakin puheenvuoroissa. Olen ollut kuutisen vuotta kirjastotoimenjohtajana. Tänä aikana esimerkiksi musiikin varastointi on noussut keskusteluun sekä johtajien kesken että YKN:ssä. 

Kuopio on Savon kulttuurinen sydän ja itäisen Suomen suurin kirjastoyksikkö. Kuopiossa sijaitsee myös koko valtakuntaa palveleva Varastokirjasto, jossa on nykyään yksi suurimmista musiikkikokoelmista. Tuntuuko koskaan, että sinulla kirjastotoimenjohtajana on musiikin osalta erityinen rooli tai vastuu?

Kuopion kaupunginkirjastolla on samanlainen rooli suhteessa OKM:n alaiseen Varastokirjastoon kuin muillakin yleisillä kirjastoilla Suomessa. Tosin olin muutaman vuoden Varastokirjaston johtokunnassa ja se teki roolistani sillä hetkellä erilaisen. Roolia näen itselläni olevan siinä, että Kuopio on tärkeä musiikkikaupunki itäisessä Suomessa. Mielestäni on tärkeää kehittää musiikkikirjastotyötä siten, että se palvelee musiikkialaa laajasti ja ottaa paikkansa musiikkialan verkostossa. Kuopiossa on tehty paljon verkostoitumista paikallisten musiikkialan oppilaitosten ja toimijoiden kanssa. Tätä entisestään kehitetään ja olemme juuri hakemassa tähän AVI:n hankerahoitusta.

Tämä haastattelusarja käynnistyi väitteestä, jonka mukaan musiikkikirjastot toimivat – jos ylipäätään toimivat – omassa kuplassaan, jonka sisään kirjastojen johtajat eivät näe eivätkä yleensä välitäkään nähdä. Miltä väite korvissasi kuulostaa, onko siinä perää? Onko musiikilla tänä päivänä puolestapuhujia kirjastoja johtavien joukossa?

Minun kokemukseni kirjastojen johtajista on se, että he ovat hyvin välittäviä ja asiakas- sekä kirjastotyöorientoituneita. Kaikki, mikä kirjastotyöhön liittyy, on tärkeää ja kehittämisen arvoista. Toki johtajana en itse ainakaan pysty ylläpitämään kirjastotyöstä sitä samaa osaamista ja asiakasrajapinnastakin nousevaa tietotaitoa, mitä on kirjaston työntekijöillä. Näin ollen voitaisiin sanoa, että aikuisten kirjastotyö, lasten- ja nuorten kirjastotyö ja musiikkikirjastotyö olisivat kaikki kuplia, joita aika ajoin kävisin ihmettelemässä. Haluan kuitenkin pitää mielikuvan positiivisempana ja ajatella sen niin, että erilaista kirjastotyötä tekevät ovat oman alansa asiantuntijoita, joiden kanssa yhdessä tekemällä edistetään kaikkea kirjastotyötä, mm. musiikkikirjastotyötä. 

Monissa eteläisen Suomen kirjastoissa on liu’uttu perinteisestä ”kokoelmakirjastosta” kohti tapahtumien ja aktiviteettien tarjoamista tilojen lisäksi. Ajatteletko itse, että verkon kautta on jo nyt saatavana niin paljon maksuttomia sisältöjä, että kirjastolaitos voi vähentää merkittävästi omaa tarjontaansa ja siirtää resurssien painopistettä jonnekin muualla?

Kirjastolaissa kokoelmat korostuvat kovastikin. Jopa sitä 6§:n viimeistä tehtävää, yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua, tehdään lain esitöiden mukaan myös kokoelmallisesti. Kokoelmat ovat kirjastojen ydin. Aineiston välittäminen ja kokoelmien ylläpitäminen on tehtävä, jotka kukaan muu ei kunnassa tee. Olen sitä mieltä, että kokoelmia myös kannattaa avata tapahtumien avulla.

Millaista osaa musiikki henkilökohtaisessa elämässäsi näyttelee?

Minulla on CD-soitin työhuoneessani ja lainaan siihen kirjaston CD-kokoelmasta kuhunkin tunnelmaan sopivaa musiikkia. Välillä kuuntelen etukäteen musiikkikeskuksen tulevien konserttien ohjelmistoa, joka on meillä kirjastossa monta kertaa hyvin esillä aineistonäyttelyssä. Saatan sillä tavalla tehdä lipun ostamiseen liittyvän päätöksen. Joulun alla kuuntelen mahdollisimman tunnelmallista joulumusiikkia. Olen siis käyttäjä – en tekijä –, koska en osaa tehdä musiikkia. Tykkäisin kyllä laulaa. Ukulelea olen lainannut kirjastosta ja opetellut jonkin verran soittamaan. Jos ostettujen lippujen perusteella katsotaan, niin tällä hetkellä minulla on ostettu liput Kuopion Musiikkikeskuksella toteutuvaan Joutsenlampi-balettiin ja Helsingin Kansallisoopperan Taikahuiluun. 

Haluaisitko haastaa jonkun tuntemasi kirjastonjohtajan mukaan keskusteluun? 

Haastan mukaan Jouni Pääkkölän Oulusta.