Populaarimusiikkia Saksasta • Harharetkiä YouTubessa 11

Pekka Gronow
Harharetkiä YouTubessa
Osa 11 • Saksa

Saksa.

Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Gronowin yhdennentoista artikkelin aiheena on Saksa.

YouTuben rinnalla Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetään Finna.fi-palveluun.

Lisää Harharetkiä YouTubessa
Dagestan
Espanja
Havaiji
Komorit
Lauluja koronaa vastaan
Luxemburg
Myanmar
Norja
Papua-Uusi-Guinea
Québec
Ranska
Suriname
Tšekki
Venäjä

M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow.
M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow

Pekka Gronow
Saksa

Ennen toista maailmansotaa kaikki Suomen ylioppilaat kirjoittivat pitkän saksan. Latinan osuus oli yksi prosentti, englantia ei kirjoittanut kukaan. Saksa oli sivistyneiden suomalaisten kieli, sieltä haettiin jatko-opintoja ja vaikutteita. Saksalaiset elokuvat kilpailivat tasaväkisesti Hollywoodin kanssa, ja saksalaisia iskelmiä, schlagereita, suomennettiin ahkerasti. Sota muutti kaiken. Saksan tilalle tuli englanti ja saksan arvostus romahti.

Jonkin aikaa schlager piti vielä pintansa. Kriminal-tango, Egon ja muut 1950-luvun iskelmät kääntyivät vielä suomeksi, mutta rockin tultua angloamerikkalainen musiikki on saanut niin vahvan ylivallan, että kaikki muu jää varjoon. Juuri äsken kuulin tv-juontajan kommentoivat ironisesti suomalaisen bändin menestystä Saksassa – eiväthän saksalaiset tajua populaarimusiikista mitään. 

Ei pitäisi olla ylimielinen. Saksassa on maailman kolmanneksi suurimmat musiikkimarkkinat ja rikas musiikkikulttuuri. Sukelletaan nykyisen Saksan ytimeen ja katsotaan Rammsteinin ’Deutschland’. 

Rammstein on berliiniläinen, kansainvälisesti menestynyt metallimusiikki-yhtye, jonka tyyli tunnetaan nimellä Neue Deutsche Härte, uusi kova Saksa. Kaksitoista minuuttia kestävä video alkaa muinaisista germaaneista ja etenee avaruusaikaan, välissä paljon liekkejä ja aseita. Sillä on YouTubessa jo lähes 200 miljoonaa katsojaa, ja se herätti ilmestyessään kohun. Lastensuojelusta vastaava viranomainen, Bundesprüfstelle für jugendgefährdende Medien halusi kieltää videon alaikäisiltä, mutta oikeus kumosi kiellon. 

Rammstein ei kuitenkaan ole koko Saksa. On myös maakuntien Saksa, jossa pukeudutaan nahkahousuihin, puhutaan murretta ja katsotaan iltaisin televisiosta paikallisia tähtiä. Vuonna 1988 television suuren laulukilpailun Grand Prix der Volksmusikin voitti Regensburgista kotoisin oleva Original Naabtal Duo. Heidän voittajasävelmäänsä ’Patrona Bavariae’ myytiin yli miljoona kappaletta. Laulussa kiitetään neitsyt Mariaa, Baijerin suojeluspyhimystä.

Original Naabtal Duo: Patrona Bavariae.

Grand Prix der Volksmusik oli vuosina 1986–2010 Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä ja Etelä-Tirolissa valtavan suosittu ohjelma. Se oli alppimaiden Eurovision laulukilpailu, jossa kaikki kappaleet esitettiin saksaksi, tai sitten baijeriksi, kuten tässä. Katsojien ei tarvinnut pelätä, että he joutuisivat kuuntelemaan vieraita kieliä.

Naabtal Duo edusti kuitenkin väistyvää Saksaa. Grand Prix der Volksmusik lopetettiin vuonna 2010 katsojamäärien hiipuessa. Saksan levytuottajien virallisella myyntilistalla on pitkään ollut tasaväkisesti kotimaisia ja kansainvälisiä artisteja. Kaikkien aikojen suosituin levy Saksassa on Herbert Grönemeyerin albumi Mensch (Ihminen, 2003). Sitä on myyty yli kolme miljoonaa kappaletta, ja siihen liittyvä video voitti MTV Music Video -palkinnon.

Herbert Grönemeyer: Mensch.

Momentan ist richtig
Momentan ist gut
Nichts ist wirklich wichtig
Nach der Ebbe kommt die Flut

Video ei ehkä heti avaudu katsojalle, joka ei osaa saksaa. Mitä rannalla vaeltava jääkarhu oikein haluaa? Laulussa pohditaan romanttisten runoilijoiden perinteen mukaisesti elämän peruskysymyksiä, ihmisenä olemista ja hetkessä elämistä. Rakennetaan hiekkalinnoja, vaikka tiedetäänkin, etteivät ne pysy pitkään koossa. ”Nyt on hyvä. Mikään ei ole todella tärkeää, laskuvedettä seuraa aina nousuvesi”. Grönemeyerin taikavoimasta saa vielä paremman kuvan, jos katsoo kiertueella tehdyn konserttitaltioinnin. Yleisö on täysin hurmiossa.  

Herbert Grönemeyer (live)

Saksalaisilla menee niin hyvin, etteivät he hirveästi välitä, vaikka maailma ei arvostaisikaan heidän populaarimusiikkiaan. Goetheen ja Wagneriin luottava virallinen Saksa ei itsekään ole arvostanut sitä kovin korkealle.  Fanikirjallisuuden ylittäviä hyviä yleisesityksiä saksalaisesta populaarimusiikista ei tahdo löytyä millään kielellä. Täytyy taas turvautua englantilaisen kustantajan Routledgen sarjaan Global Popular Music. Seibtin, Ringsmutin ja Wickströmin kirja Made in Germany: Studies in Popular Music on erinomainen johdatus aiheeseen. Omat lukunsa saavat iskelmä, Krautrock, Neue deutsche Welle, Eurodisco, saksalainen metallimusiikki, turkkilainen musiikki Saksassa ja äärioikeistolainen RechtsRock.

Jos ei halua syventyä aiheeseen ihan näin perusteellisesti, netti auttaa. Saksankielisessä wikipediassa on erinomainen artikkeli hakusanalla ”Schlager”. Vaikka ei osaisi saksaa, on helppo poimia jutusta keskeiset nimet 1900-luvun alusta viime vuosiin saakka. YouTubesta löytyy näytteitä. Jos Otto Reutter, Comedian Harmonists, Marlene Dietrich, Zarah Leander, Fritzi Massary, Lizzi Waldmüller, Freddy, Dalida ja Gitte tuntuvat vanhanaikaisilta, on parasta valita Helene Fischer, Saksan Jenni Vartiainen, jonka laulua ’Atemlos durch die Nacht’ (Henki salpautuneena läpi yön) on katsottu netissä 86 miljoonaa kertaa. Sävelmä on kokoelmasta Farbenspiel, jota on myyty 2,4 miljoonaa kappaletta.

Helene Fischer: Atemlos durch die Nacht.

Helene Fischer on syntynyt Krasnojarskissa, entisessä Neuvostoliitossa vuonna 1984. Hän kuuluu siihen sukupolveen ulkosaksalaisia, joka pääsi kotimaahansa Neuvostoliiton romahdettua. Häntä pidetään nykyisin Saksan ”iskelmäprinsessana”. Kuningatar on edelleen Andrea Berg, edellisen sukupolven Katri Helena, jonka levyjä on myyty yli 15 miljoonaa.

Rammstein, Helene Fischer ja Herbert Grönemeyer edustavat Saksan musiikkimarkkinoiden kaupallista kärkeä, mutta alalla toimii lukematon määrä muitakin artisteja. Yksi suosikeistani on punk-yhtye nimeltä Feine Sahne Fischfilet (sananmukaisesti ”hieno kalafilee kermakastikkeessa”), johon voi törmätä vahingossa internetin ruuanlaittosivuilla.

Grachmusikoff: Oiner isch emmer dr Arsch.

Maakuntien Saksakin on yhä voimissaan, vaikka se ei välttämättä käytä enää perinneasuja. YouTubessa tuli vastaan Bad Schussenriedistä kotoisin oleva yhtye nimeltä Grachmusikoff, joka laulaa svaabiksi. Yhtyeen nimi juontuu kirjasaksan sanasta ”krach”, ”ryske”, joten se voisi olla suomeksi ”mölykööri”. Svaabin kielen taidossani on aukkoja, mutta arvelisin että ’Oiner isch emmer dr Arsch’ tarkoittaa ”Yksi jää aina viimeiseksi”. Ihastuin erityisesti bändin kymmenvuotiaaseen nokkahuilusolistiin, joka soittaa kuin kokenut ammattilainen. Mitähän hänestä vielä tulee?

Pekka Gronow

Lue lisää saksalaisesta iskelmästä | Klaus Kuhnke Archiv

Klaus Kuhnke -arkisto Bremenissä on vähän tunnettu tietolähde saksalaisesta populaarimusiikista. Edesmenneen keräilijän valtavan arkiston internet-sivuilla on hakemisto, josta voi etsiä kirjallisuusviitteitä ja lehtiartikkeleita artisteista. Englanninkielinen versio ei toimi, saksalainenkin on kömpelö, mutta missään muualla ei taida olla vastaavaa hakemistoa, josta löytäisi viitteet vaikkapa kaikista Kraftwerkistä kirjoitetuista artikkeleista.

Kuhnke-arkiston valikkoriviltä Zeitschriftenindex pääset eteenpäin: – Hier finden Sie Nachweise zu Artikeln über einzelne Künstler oder Ensembles.

Lue lisää saksalaisesta iskelmästä | Wikipedia

Schlager | Wikipedia
Grand Prix der Volkmusik | Wikipedia

Saksan levytilastot

BVMI Bundesverband Musikindustrie | Gold-/Platin-Datenbank
List of Best-Selling Albums in Germany | Wikipedia

Palkitut musiikkivideot

MTV Europe Music Award for Best German Act | Wikipedia
Berlin Music Video Awards | BMVA Archive

Lue lisää Rammsteinista | Finna.fi

Rammstein – koko tarina  Ulf Lüdeke & kääntäjä Juho Nurmi, 224 sivua | Minerva Kustannus Oy 2016

Lue lisää saksalaisesta populaarimusiikista | Finna.fi

Das Lexikon des deutschen Schlagers – Geschichte, Titel, Interpreten, Komponisten, Texter [Serie Musik Piper-Schott] Matthias Bardong, 464 sivua | Schott 1993
Future Days – Krautrock And The Building of Modern Germany  David Stubbs, 495 pages | Faber & Faber 2014 & 2018
Future Days – Krautrock And The Birth of a Revolutionary New Music  David Stubbs, 495 pages | Melville House 2015
Krautrocksampler – One Head’s Guide To The Great Kosmische Musik – 1968 Onwards Julian Cope, 136 pages | Head Heritage 1996
Made In Germany – Studies In Popular Music Editors Oliver Seibt & Martin Ringsmut & David-Emil Wickström, 248 pages | 9780815391784 | Routledge 2020
Schlager – Das grosse Schlager-Buch – Deutscher Schlager 1800–Heute Monika Sperr, 349 sivua | Rogner & Bernhard 1978

CD • LP | Finna

Mensch Herbert Grönemeyer • CD | EMI Electrola 2002
Pop 2000 – 50 Jahre Popmusik und Jugendkultur in Deutschland • 8CD | Grönland 1999
Rammstein Rammstein • 2LP • CD | Rammstein GbR 2019
Schlager 2005 – die Hits des Jahres • 2CD | EMI Music Germany 2005
Tonwellen 1970–1990 – Two Decades of German Progressive Music • CD | Tonwellen Ausfart 1990

Toimitukselta

Artikkelin YouTube-linkit tarkistettu 14.10.2021. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kiitokset karttapallon lainaamisesta, Mikko Luukko.

Tuomas Pelttari

Pekka Gronow ja Saksa.
Musiikkikirjastot.fi

Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa – Heikki Poroilan arviossa uutuuskirja Sydämeni sävel

Kärki Kärjestä

Sydämeni sävel : Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa / Kalervo Kärki. – S.l. : Mediapinta, 2015. – 1014 s. : kuv., nuott. – ISBN 978-952-235-888-2. – 49 €

Sydämeni sävel on hämmentävä julkaisu. Se on tavattoman antoisa tietopaketti melkein mistä tahansa Toivo Kärjen (1915–1992) uraan ja elämään liittyvästä. Yli tuhannelle sivulle Kalervo Kärki on koonnut isänsä elämäntyötä kunnioittavan ja arvostavan kokonaisuuden, joka perustuu alkuperäisaineiston syvälliseen tuntemukseen ja läpikäyntiin. Kalervo Kärjellä on ollut mahdollisuus katsoa asioita hyvin läheltä ja analysoida aineistoa, joka ei välttämättä olisi ulkopuolisen tutkijan ulottuville koskaan tullutkaan.

Kalervo Kärjen suurtyö Toivo Kärjen elämästä ja musiikista julkaistiin loppukesästä 2015.

Kalervo Kärjen suurtyö Toivo Kärjen elämästä ja musiikista julkaistiin loppukesästä 2015.

Samaan aikaan Sydämeni sävel on ajoittain arkisen kiukuttelun tasolle sortuva subjektiivinen puolustuspuhe, joka on inhimillisesti ymmärrettävä ja perusteltu, mutta melko raskasta luettavaa. Kalervo Kärjen valitsema suorasukaisen henkilökohtainen tyylilaji voi viehättää monia lukijoita, mutta itse koin pitkiin sitaatteihin lisätyt toistuvat kommentit tyyliin ”Ei se nyt ihan noinkaan ollut!” kiusallisina. Ulkopuolinen toimittaja olisi voinut nähdä ja toimittaa näkymättömiin pienet tekijän kokemattomuudesta johtuvat ”omakustannemaisuudet”. Ne eivät vähennä julkaisun tiedollista antia, mutta raskauttavat kirjan käyttäjän tehtävää.

Kirjan tietomäärä on valtava ja sen voi sanoa kattavan kaiken Toivo Kärjen jossain muodossa julkaistun tai julkistetun luovan työn. Kalervo Kärki tuntee niin levytykset kuin toteutumattomatkin hankkeet, elokuviin ja konsertteihin sisältyvät esitykset ja käsikirjoitukset. Vaikka julkistamatonta aineistoa on vaikka kuinka paljon ja sitä edelleen tuodaan esiin, Toivo Kärjen luovan työn tulokset ovat epäilemättä pääosin tässä kirjassa esiteltyjä. Täysin poikkeuksellisesti kirja tarjoaa kaikista käsitellyistä Kärjen sävellyksistä myös tekijän subjektiivisen arvion asteikolla 1–5 tähteä. Tällaisen arvion yleistä merkitystä on vaikea arvioida, mutta Kalervo Kärjen huoleton varmuus isänsä sävellysten rankkauksessa on ainakin sosiologisesti kiinnostava ilmiö, vaikka yhden ja kahden tähden sävelmät tekijä ohittaa kommenteitta.

Erittäin suuren lisäarvon kirjaan tuo Toivo Kärjen sanoittajien, sovittajien ja tulkitsijoiden huolellinen esittely. Monet suurelle yleisölle pelkällä salanimellä yleensä tutut sanoittajat saavat taustoituksen, jonka he todella ansaitsevat. Ainakin itse koin tämän osaston erittäin antoisana, koska tieto Kärjen yhteistyökumppaneista on ollut tähän asti kovin sirpaleista. Kalervo Kärki on koonnut tarjolla olevan informaation hyvin yhteen.

Kalervo Kärki käyttää runsaasti sitaatteja ja aivan poikkeuksellisen runsaasti erittäin pitkiä lainauksia kirjoituksista, joissa haukutaan tai kehutaan Toivo Kärkeä. Ratkaisu synnyttää ristiriitaisia tuntemuksia. On selvää, että näin tekemällä Kalervo Kärki on tehnyt arvokasta työtä hyvin hajallaan olevan aineiston keskittämisessä. Monet sitaatit ovat sitä paitsi aiemmin julkistamattomista lähteistä, joihin ulkopuolisilla ei ole ollut pääsyä. Sitaateissa on myös paljon kiinnostavaa sisältöä, joka valaisee huomattavasti sekä yksityiskohtia että ajankuvaa.

Toisaalta on selvää, että tällainen massiivinen lainaaminen muista lähteistä vaikeuttaa kirjan ytimenä olevan sävellys- ja levytysluettelon hahmottamista. Karkean arvioni mukaan kirja olisi 200–300 sivua suppeampi ilman näitä lainauksia. Kyse ei ole sinänsä itse lainauksista, jotka myös elävöittävät ajoittain melko puuduttavaksi muodostuvaa keskinkertaisesti onnistuneiden levytysten luettelemista. Ongelma syntyy siitä, että pääosa sitaateista ei liity varsinaisesti käsiteltyyn asiaan eli Kärjen sävellyksiin ja levytyksiin, vaan siihen polemiikkiin, jota Kalervo Kärki koko teoksen mitan käy Toivo Kärkeä ymmärtämätöntä ulkomaailmaa vastaan. Lyhyesti sanoen kokonaisuudelle olisi ollut eduksi, jos tämä polemiikki olisi koottu vaikka omaksi luvukseen.

Kirjan elämäkerrallinen ja henkilöhistoriallinen anti on monipuolinen, mutta hajanainen. Tämän Kalervo Kärki on ymmärtänyt ja ratkaisun hyvin perusteleekin. Lukijan kannalta olisi silti ehkä ollut antoisampaa, jos tekijä olisi päätynyt kirjoittamaan kaksi eri kirjaa. Tällaista ratkaisua olisi puoltanut myös se, että Toivo Kärjessä olisi ainesta sekä perusteelliseen elämäkertaan että sävellystuotannon esittelyyn. Erityisesti Kärjen rooli tuottajana ja sovittajana jää vähän yksipuolisesti valotetuksi, kun pääosassa on jatkuva jeremiaadi siitä, miten Kärkeä ei ymmärretty vaan koko ajan vain haukuttiin.

On inhimillisesti ymmärrettävää, että isästään on vaikea kirjoittaa objektiivisesti. Kalervo Kärki on mielestäni enimmäkseen onnistunut tarkastelemaan asioita neutraalisti tosiasiat hyväksyen, olivat ne miellyttäviä tai ei. Esimerkiksi Toivo Kärjen koko elämän jatkuneet turhat yritykset lyödä läpi kansainvälisesti tekijä on kirjannut rehellisesti ja kaunistelematta. Sen sijaan sitä Kalervo Kärki ei jaksa edelleenkään sulattaa, että osa suomalaisista muusikoista, kollegoista ja toimittajista on suhtautunut Toivo Kärkeen avoimesti tai huonosti peitellen väheksyen tai pilkallisesti. Katkeruus tästä on täysin ymmärrettävää ja siihen on asiaperustein helppo samastua. Täysin ulkopuolisen lukijan kannalta selkeämpi etäisyyden otto olisi silti ollut parempi ratkaisu. Nyt tulee monin paikoin kiusaantunut olo, varsinkin kun asioista on jo aikaa ja useimmat asianosaiset ovat turvallisesti maan povessa.

Kirjastoammatillisesta näkökulmasta on oltava iloinen siitä, että vaikka Sydämeni sävel on rakenteellisesti elämäkerran, diskografian ja teosluettelon hybridi, siinä on kunnolliset henkilö- ja sävellyshakemistot. Kalervo Kärki avaa myös hyvin isänsä salanimet ja on koonnut paljon havainnollisia listauksia. Valitettavasti yleensä vain sivumaininnan varaan ovat jääneet ne lukuisat tapaukset, joissa samasta sävellyksestä tunnetaan paitsi käännösversioita, myös kokonaan uusia sanoituksia tai pelkän nimityksen muutoksia. Tätä tietoa on, mutta se on hajallaan pitkin kirjan sivuja. Kronologinen teoslistaus sanoittaja-, variantti- ja levytystietoineen olisi ollut mahtava lisä, vaikka se tietenkin olisi lisännyt teoksen paksuutta entisestään sadalla sivulla.

Itse olisin kaivannut myös toteutunutta johdonmukaisempaa sävellysten nimien kursivointia kautta kirjan. Monin paikoin leipätekstin tyyliin ladottuja sävellysten nimiä on todella vaikea hahmottaa muusta tekstistä. Yhteistyökumppaneiden nimet on ensimmäisen esiintymän kohdalla kirjoitettu kapiteelein, mikä on hyvä asia. Kirjan luonne olisi kuitenkin perustellut monen muunkin typografisen hahmotusavun käytön.

Edellä olevaa kritiikkiä ei toivottavasti ymmärretä väärin. Arvostan Kalervo Kärjen tekemän työn erittäin korkealle ja uskon, että kukaan muu ei tätä työtä olisi pystynyt tekemäänkään. Olen silti vakuuttunut siitä, että kokeneen kustannustoimittajan tai tietokirjoittajan kanssa työskentelemällä kirjasta olisi saatu vielä parempi. Kalervo Kärki on kiistämättä maailman paras Toivo Kärki -asiantuntija. Mutta hyvässä tietokirjassa tarvitaan muutakin asiantuntemusta.

Heikki Poroila

Tuomas Pelttari, toim.