Populaarimusiikkia Israelista • Harharetkiä YouTubessa 45

Pekka Gronow katsoo Israeliin
Harharetkiä YouTubessa • Osa 45
EuroviisutTšerkessia

Pekka Gronow katsoo Israeliin

Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Gronow valitsee aiheekseen musiikkiympäristöjä ympäri maailmaa – Euroopasta ja kauempaa. Gronowin 45. artikkelin aiheena on Israelin populaarimusiikki. Sarjan kaikki osat ovat selattavissa kuvitetulla koontisivulla.

Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetty Finna.fi-palveluun.

Jos YouTuben linkit eivät heti näy, niin klikkaa sivun reunassa löytyvää evästeasetusten painiketta ja valitse salli kaikki evästeet.

M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow

M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow

Pekka Gronow
Israel

Lavie Tidhar: Maror (Bloomsbury 2022).

Oletteko huomanneet, miten usein nykyromaaneissa on viitteitä musiikkiin? Romaanien henkilöt käyvät konserteissa tai klubeissa, niin kuin elokuvissa ennen, tai sitten he vain muistelevat mielessään tuttuja sävelmiä. Musiikki on kaikkialla, radiossa ja netissä, omaa musiikkiaan voi kuunnella koska tahansa.
The Guardian ja The Economist valitsivat israelilaisen kirjailijan Lavie Tidharin (s. 1976) romaanin Maror vuoden kirjaksi heti sen ilmestyttyä vuonna 2022, ja saksankielinen käännös valittiin viime vuonna vuoden dekkariksi.

Kirjan nimi, Maror, viittaa katkeriin yrtteihin, jotka kuuluvat juutalaiseen pääsiäispöytään yhtä erottamattomasti kuin pääsiäismunat suomalaiseen, mutta kirjan nimeksi olisi myös voitu valita varhaisia sionisteja innoittaneen runoilijan Nathan Altmanin haave maasta, jossa sekä roistot että poliisit olisivat juutalaisia. Maror on kertomus Israelin historian pimeästä puolesta, ja taustalla soi kunkin ajankohdan musiikki.

Kirjan Phil Marlowe on ylitarkastaja Cohen, joka päätti ryhtyä poliisiksi sen jälkeen, kun seksuaalirikolliset murhasivat hänen serkkunsa. Cohen ratkaisee uransa aikana monia vakavia rikoksia, mutta ei myöskään epäröi auttaa naapurikibbutsissa kasvaneita rikollisliigan jäseniä, kun tarvitaan velkojen perijää tai siistiä palkkamurhaa.

Alussa eletään pioneeriaikaa. Kirjan groteskeimmassa kohtauksessa murtovarkaat tunkeutuvat timanttikauppiaan taloon. Nukkumassa olleet pienet lapset heräävät yllättäen, ja murtomiehet ryhtyvät hädissään laulamaan Hatikvaa, maan kansallislaulua, kun eivät keksi muutakaan. Lapset tuuditetaan uneen ja ryöstäjät pääsevät jatkamaan työtään. Israelia hallitsivat ammattiliitot ja työväenpuolue, ja ennen kuuden päivän sotaa maassa vieraili myös kuuluisia arabimuusikoita kuten Layla Mourad ja Umm Kulthūm. 1900-luvun alussa monet arabimaiden muusikot olivat juutalaisia; egyptiläinen Mourad oli tunnetun kanttorin tytär, joka kääntyi 1950-luvulla islamin uskoon edistääkseen uraansa arabimaissa.

Layla Mourad

Holokaustin jälkeen maahan muuttanut sukupolvi halusi unohtaa eurooppalaisen musiikin ja luoda uutta; heidän äänekseen syntyi uusi israelilainen rock. Taustamusiikkina monin paikoin kirjassa soivat Arik Einsteinin (1939–2013) laulut, jotka aikanaan olivat valtavan suosittuja.

Arik Einstein: Kafeh turki

Ofra Haza: Shaday (Sire 1988).

Vuosi 1995 oli käännekohta Israelin historiassa. Pääministeri Rabin oli saanut Nobelin rauhanpalkinnon käynnistettyään rauhanneuvottelut arabien kanssa, mutta äärijuutalainen kiihkoilija ampui hänet. Vaaleissa valtaan nousivat oikeistolainen Likud-puolue ja Benjamin Netanjahu. Rauhanneuvottelut unohdettiin. Tidharin kirjassa vieraillaan Likudin voitonjuhlassa, jossa esiintyy uusi laulajatähti Ofra Haza (1957–2000). Hän oli taustaltaan mizrahi, Jemenistä muuttaneiden ”mustien” juutalaisten lapsi ja toi paradoksaalisesti israelilaiseen musiikkiin takaisin arabimusiikin sävyt. Hazasta oli tulossa maailmantähti, mutta hän kuoli 42-vuotiaana aidsiin.

Ofra Haza: Im nin’alu

Vuonna 1995 tapahtui myös pienempi katastrofi, kun Mashina-yhtyeen jäähyväiskonsertissa kolme katsojaa tallattiin kuoliaiksi, kun yleisön keskuudessa syntyi paniikki. Mashina oli 1990-luvun israelilaisen rockin suuri uudistaja.

Mashina: Rakevet

Kirjan lopussa Cohen saa lopultakin kiinni nuoria tyttöjä surmanneen seksirikollisen, jota hän on etsinyt vuosikymmenen ajan. Tällä välillä rikoksista on jo tuomittu kehitysvammainen mies, jolta poliisi on pamputtanut tunnustuksen, mutta rikokset ovat vain jatkuneet. On liian myöhäistä viedä oikea syyllinen oikeuteen: Cohen hautaa hänet dyynien hiekkaan samaan paikkaan, josta viimeisin uhri löytyi. Taustalla soi psychotrance-yhtye Infected Mushroom.

Infected Mushroom: Becoming Insane

Maror on fiktiota, mutta se perustuu osittain todellisiin historiallisiin tapahtumiin. Vuosina 1982–85 Israelin armeija valtasi Etelä-Libanonin. Auttoiko armeija todella israelilaisia rikollisliigoja tuomaan Bekaan laaksosta rekkalasteittain hasista, josta osa sitten salakuljetettiin edelleen Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan? Ja myytiinkö sotasaalina saatuja neuvostoliittolaisia aseita edelleen Nicaraguan contra-sisseille amerikkalaisten myötävaikutuksella? Ja kauppasivatko kenraalit kiinteistösijoittajille pimeästi tonttimaata miehitetyltä Länsirannalta, vaikka se oli Israelin silloisten lakien mukaan kiellettyä? Jos näin on, Gazassa onkin ehkä nyt käynnissä nerokkain kiinteistöhuijaus sitten Kolumbuksen päivien.

Vain ylitarkastaja Cohen tietää, mikä kirjassa on faktaa ja mikä fiktiota. Mutta Arik Einstein, Aviv Geffen, Yossi Banai, Soshana Damari, Ofra Haza, Layla Mourad, Mashina, The Tractor’s Revenge ja Infected Mushroom kertovat Israelin historiasta kaikki oman totuutensa, jonka voi kuulla YouTubesta.

Lokakuussa 2025 ei Lavie Tidharin Maroria näytä löytyvän mistään suomalaisesta kirjastosta, mutta sen voi helposti tilata pokkarina verkosta. Tidharin muita teoksia kyllä löytyy. Israelin musiikkia koskeva aineisto näyttää myös olevan niukkaa, hakutermi ”Israel + musiikki” viittaa tavallisesti joko Siionin virsiin tai juutalaiseen musiikkiin yleensä. Paras lähde Israelin musiikista löytyy taas englanninkielisestä wikipediasta hakusanalla Music of Israel.

Pekka Gronow

Lavie Tidhar | kotisivu

Lue lisää
Wikipedia

Music of Israel
Music of Palestine

📚
Lue lisää Lavie TidhariaRead more Lavie Tidhar
Finna.fi

Osama | Rebellion 2012
The Violent Century | 2013
A Man Lies Dreaming | Hodder 2015 • Melville House Publishing 2016
Central Station | Tachyon 2016
Candy | Scholastic 2018
The Hood | Head of Zeus 2021
Maror | Bloomsbury 2022
The Circumference Of The World | Tachyon 2023
Golgotha | 2025

📚
Lue lisää
Finna.fi

Nili Belkind: Music In Conflict – Palestine, Israel And The Politics of Aesthetic Production (Routledge 2020).

Music In Conflict – Palestine, Israel And The Politics of Aesthetic Production Nili Belkind, 282 sivua | Routledge 2021

On Jewish Music – Past And Present Joachim Braun, 433 sivua | Lang 2006

The Cambridge Companion to Jewish Music Joshua S. Walden, 293 sivua | Cambridge University Press 2015

Passport to Jewish Music – Its History, Traditions, And Culture Irene Heskes, 353 sivua | Tara Publications 1995

Contemporary Israeli Music – Its Sources And Stylistic Development Zvi Keren, 296 sivua | Bar Ilan University 1980

💿
Ofra Haza
Finna.fi

Yemenite Songs | Hed-Arzi 1985
Shaday | Teldec 1988
Desert Wind | Teldec 1989

Arik Einstein אריק איינשטיין
Spotify

Yemenite Songs
Spotify

Aviv Geffen אביב גפן
Spotify

Toimitukselta

Artikkelin YouTube- ja Finna.fi -linkit tarkistettu 9.10.2025. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kerro mieluusti päivitystarpeista toimitukseen [tuomas.pelttari@hel.fi].

Tuomas Pelttari

Musiikkikirjastot.fi