Janne Juurinen ja suomifutu • Oma levyhylly

Sarjassa Oma Levyhylly avataan kirjaston ystävien fanituksen kohteita

Organ: Nekrofiilis (1982).Musiikkifani Janne Juurinen innostui konemusiikista 1980-luvun alkupuolella. Erityisesti brittimuusikoiden esimerkistä alettiin Suomessakin tehdä antaumuksellista synapoppia, genren kenties tunnetuimpana airueena lyhytikäinen yhtye Organ.

Futubändi lähti alun perin liikkeelle Seppo Parkkisen ja Pekka Tolosen koneduosta Argon. Organ oli valmis kun mukaan tulivat Tapani Lahtinen ja aiemmin rockbändissä Eppu Normaali mukana ollut Mikko Saarela. Nelihenkisen yhtyeen omintakeista fiilistä ja biisintekoa avataan koko Organ-tuotannon sisältävällä CD-uusintajulkaisulla vuodelta 2001.

Suomifutun vaikutus

Tyylikkäästi syntetisaattorien avulla toteutettu suomifutu jätti Juuriseen syvän jäljen. Kirjastovirkailijana työskentelevä Janne Juurinen tekee myös omaa syntikkamusiikkia nimellä Telekoniks.

Janne Juurinen ja Gary Numanin klassikkoalbumi Telekon. Kuva: Janne Juurinen
Gary Numanin klassikkoalbumi Telekon Janne Juurisen käsissä.

Janne Juurinen
Oma levyhylly • Osa 1

Mistä kiinnostuksesi futupoppiin alkoi?

– Ensikosketus konemusiikkiin tapahtui vuonna 1978, kun näin ja kuulin levyraadissa Kraftwerkin kappaleen ’The Robots’. Se vaikutti mielenkiintoiselta, mutta en noteerannut sitä vielä sen kummemmin. Kiinnostus konemusiikkiin syntyi vasta 1983–1984, kun kuulin ystäväni kokoamalta kasetilta Gary Numania. Tätä ennen luulin olevani pesunkestävä rokkari. Toisin kävi. Siitä alkoi sitten syntikkamusan metsästäminen.

Miten päädyit kirjastoalalle?

– Sattumalta. Aloitin työllistettynä Herttoniemen kirjastossa vuonna 1999. Puolen vuoden pestin jälkeen tein keikkaa työvoimapalvelun leivissä, silloinkin pääosin Herttoniemessä. Pian sainkin sijaisuuden, jonka jälkeen minut vakinaistettiin.

– Olin alusta asti kiinnostunut musiikkikokoelmasta, mutta kokoelmasta vastasi tuolloin muut henkilöt. Meni joitakin vuosia, ennen kuin pääsin itse vaikuttamaan hankintoihin. Siitä se paletti sitten laajeni aina ”musavastaavan” rooliin. Olen ollut musiikkivastaavana Herttoniemen kirjastossa toistakymmentä vuotta. Tein levyvalintoja ja hoidin kokoelmaa.

Miten futu on säilyttänyt otteensa sinussa?

– Kyllähän tuo Organin Nekrofiilis pyörähtää soittimessa ainakin kerran kuussa, Argonin Kone Kertoo hieman harvemmin. Ja nykybändeistä, jos ei nyt varsinaista futua, mutta syntsameininkiä, niin pari nimeä mainitakseni Sin Cos Tan ja Hälinen, Larjosto & Liinamaa soivat myös. Tosin nämä viimeksi mainitut nykyaikaisemmassa formaatissa eli CD-levyiltä.

– Ulkomaisilta artisteilta löytyy hienoja uusintapainoksia 1980-luvun tekeleistä yhdysvaltalaiselta levy-yhtiöltä Minimal Wave. Hieman samanhenkistä matskua löytyy myös Dark Entries Recordsilta.

Miten futua on artistialiaksesi Telekoniks?

Artistinimestä Telekoniks voi päätellä (Gary Numanin albumi Telekon), että liikutaan mitä suurimmilta osin 80-luvun futun soundimaailmoissa. Suurimpina vaikuttajina on ollut Numanin lisäksi John Foxx (ex-Ultravox). Hänen tuotannostaan kiinnostavimmat soundit ovat albumilla Metamatic.

Telekoniks: Uni.

Janne Juurisen suomifutu 1–5
Argon / Organ

1.
Organ: Itäväylä.

Tätä tuli soitettua paljon, kun asuin idässä, Vartiokylässä noin 20 vuotta sitten. Hienoa syntetisointia ja lyriikat.

2.
Argon: San Salvador.

Hyvinkin ajalle ominainen synasoundi, mistä itse pidän. Tähän soundimaailmaan pyrin useasti omissa projekteissani.

3.
Mikko Saarela: Kärpästen juhlat.

Kotibileiden klassikko. Sopii taustamusiikiksi bakkanaaleihin, kun on pitopöytään tuhlattu. Usein tulee soitettua Depeche Moden biisin ’Photographic’ perään tai toisinpäin.

4.
Mikko Saarela & Organ: Kundi meikkaa.

Hyvinkin ajankohtainen biisi, oli silloin ja on nyt tänä erilaisuuden aikakautena.

5.
Organ: Organ.

Nekrofiilis-albumin ehkä mieluisin raita juurikin lyriikoiden puolesta:

– En enää tahdo tutkia mä lahnan kutua
tahdon, tahdon soittaa futua.

Levyhyllyt
Argon / Organ
Singlet
Finna.fi

San Salvador//Kummajaislaulu Argon • 7″-single | Discophon 1981
Kärpästen juhlat//Robotti Mikko Saarela • 7″-single | Poko Rekords 1981
Kaavakekauhu//Kundi meikkaa Mikko Saarela & Organ • 7″-single | Poko Rekords 1981
Suajele mua vähän jostakin päin//Neekerisuukkoja Organ • 7″-single | Poko Rekords 1982

Albumit
Finna.fi

[Seppo Parkkinen • Pekka Tolonen]

Kone kertoo Argon • LP • kasetti | QUUL201 Q/Discophon 1981

[Mikko Saarela • Seppo Parkkinen • Tapani Lahtinen • Pekka Tolonen]

Nekrofiilis Organ • LP • kasetti | PÄLP33 Poko Rekords 1982 • CD Poko Rekords 2001, 2006 & 2011 • LP Poko Rekords 2010

Lue lisää
Wikipedia

Argon
Organ

Lue lisää
Discogs

Argon
Organ
John Foxx
Gary Numan

Boksit ja kokoelmat Suomesta ja ulkomailta
Finna.fi

Electrical Language – Independent British Synth Pop 78–84 • 4CD + 43-sivuinen tekstiliite | Cherry Red Records 2019
Dance For Your Life – Rare Finnish Disco & Funk 1976–1986 • 2LP • CD | Svart Records 2018
Musik Music Musique – 1980 The Dawn Of Synth Pop • 3CD | Cherry Red Records 2020
Musik Music Musique 2.0 – The Rise Of Synth Pop • 3CD | Cherry Red Records 2021
Satan In Love – Rare Finnish Synth-Pop & Disco 1979–1992 • 2LP • CD | Svart Records

Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto | Levyhyllyt

Lue lisää futupopista
Finna.fi

Isi, mitä oli futupop? 1980-luvun futupopbändi Organ tekee paluun Avanto-festivaalilla Harri Römpötti | Helsingin Sanomat 16.11.2007
Ääniä toisesta todellisuudesta Sami Nissinen | Soundi 6/2017 • Sivu 16

Lue lisää suomalaisesta syntetisaattorimusiikista
Finna.fi

Synteettinen Suomi – syntetisaattorimusiikin tekijöitä Suomessa 1970- ja 1980-luvuilla Mikko Mattlar, 260 sivua | Svart Records 2019

Lue lisää 1980-luvun populaarikulttuurista Suomessa
Finna.fi

Helsinki 1984 – yön olennot & uusi aalto Pete Europa, 346 sivua | SKS Kirjat 2021

Lue lisää uusromantikoista • Read more about the New Romantics
Finna.fi

New Romantics – The Look Dave Rimmer, 128 pages | Omnibus 2013

Argon: Kone kertoo (1981).
Argon: Kone kertoo (1981)
Organ: Nekrofiilis (1982).
Organ: Nekrofiilis (1982)
Musiikkikirjastot.fi

Kun Pete Seeger kävi Helsingissä vuonna 1981

Kenties maailman legendaarisin protestilaulaja ja folkmuusikko Pete Seeger vieraili ensimmäistä kertaa Suomessa alkutalvesta 1981. Banjo selässään maailmaa kiertänyt Seeger esiintyi 12.11. myös Vanhalla. Toimittaja Juhani Similän muistelu vie lähelle tulisieluisen pasifistin vaatimatonta elämäntapaa ja eetosta. Similä on julkaissut tekstin aiemmin vain Facebook-sivullaan.

New Yorkissa 1919 syntynyt Seeger levytti valtavan määrän musiikkia: kymmeniä albumeita 1950-luvulta lähtien. Hän oli mukana myös folk-yhtyeissä The Almanac Singers ja The Weavers. Seeger kuoli tammikuussa kotikaupungissaan 94 vuoden ikäisenä.

Pete Seeger.

Pete Seegerin oppaana Helsingissä marraskuussa 1981

Lentokentällä astuu Suomen kamaralle kookas mies kauhtuneessa sarkatakissaan banjo selässään. Helsingin Laulufestivaali on varannut Petelle majoituksen Hakaniemestä. Pete ei käy kertaakaan aamiaispöydässä, vaan kiertelee aamuisin Hakaniemen torilla. Ruisleipä on hänen herkkuaan. Kävelemme Peten kanssa keskustaan. Kolmessa Mikossa syömme hernekeitot. Pete palaa sinne yksin seuraavina päivinä. Illalla on vuorossa Ilpo Saunion kodissa Peten johtama yhteislauluilta. Tallennan sen kasetille. Ilpon pyynnöstä Seeger laulaa Sixteen tons, kuorossa mm. Vesa Kurkela ja Mikko Perkoila.

Aamulla lehdistötilaisuus. Hesarin Sakari Määttäselle on varattu yksityishaastattelu. Syömme kateenkorvaa Kosmoksessa. Sakkea kiinnostavat erityisesti McCarthyn johtamat 1950-luvun kommunistivainot, joiden kohteeksi myös Pete joutui. ”Laulu ottaa kantaa” -seminaarissa Pete pitää palavahenkisen puheen, joka on rukouksen ja resitatiiviin yhdistelmä . Hän aloittaa laulamalla Seegerin perheen mustan kotiapulaisen Elizabeth Cottenin Freight Train ja lopettaa John Lennonin Give peace a chance -kertosäkeeseen toistamalla sen useita kertoja. Vanhan ylioppilastalon klubi-illassa Pete sanoo yhtäkkiä minulle: ”Haluan laulaa Union Maidin kertosäkeen suomeksi. Hae Mikko Perkoila tänne opettamaan se minulle ja pari muuta henkilöä taustakuoroksi.”

Mikko ja Pete harjoittelevat lavan takana ”teitä pelkää en mä kuulun liittoon, mä kuulun liittoon…”. Vanhalta löydän samasta pöydästä taustakuoron. Arja Saijonmaa ja Otto Donner innostuvat ja liittyvät seuraan. Pete aloittaa John Henryllä, jatkaa nicaragualaisella El Cristo de Palacaguinalla ja kuubalaisella Guantanameralla. Wimoweh kuumentaa salin kiehuvaksi kattilaksi, joka räjähtää kun Pete, Mikko, Arja ja Otto laulavat suomeksi Liiton tytön.*

Kävelen Peten kanssa Helsingin yössä. Hänen silmänsä osuvat keskustan hampurilaisravintolohin. ”Niin, hampurilaiskulttuuri on tullut Suomeenkin”, totean jotain sanoakseni. Pete nauraa innostuen ilmauksesta ”Hamburger Culture”. Puhumme Leadbellysta ja Woody Guthriesta, jonka kanssa Pete kertoo esiintyneensä 1940-luvulla Minnesotan suomalaisille metsämiehille. ”Yleisö ei reagoinut mitenkään. He olivat aivan hiljaa, mutta tulivat esityksen jälkeen kiittämään meitä.”

Kulttuuritalon soundcheckissa toimittaja Mirolybov haastattelee Seegeria iltauutisiin. Pete esittää televisiokameroille kitaralla itseään säestäen sävellyksensä Turn, turn, turn, jonka hän on tehnyt Saarnaajan tekstiin: ”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla, aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa, ja aika rakentaa”.

Helsinki-Vantaan kentällä Liisa Tavi ojentaa Petelle läksiäislahjaksi ruislimpun. Vuotta myöhemmin törmään kadulla Mikko Perkoilaan, joka on käynyt tervehtimässä Seegeria USA:n matkallaan Washingtonissa, Hudson-joen rannalla : ”Pete lähetti sulle terveisiä…”

* Pete Seegerin esittämät kappaleet Vanhalla 12.11.1981:

John Henry – Amazing Grace – Wimoweh – Union Maid – Estadio Chile – Guantanamera – Cristo ya nació – Sailing down my golden river – Sailing up, sailing down – Tarantella – Greensleeves – Where have all the flowers gone.

Juhani Similä

Pete Seeger Ylen Elävässä arkistossa.

Tuomas Pelttari, Heikki Poroila, toim.