Yleisradion nuotisto perustetaan – ”Nymanin orkesterista” Radio-orkesteriksi • Intervalli 2/2021

Teksti Jaska Järvilehto

Intervalli • 2/2021
www.intervalli.fi

Yleisradio. 1920-luvun alkuvuosina pyrkivät lukuisat aktiivisten radioharrastajien yhteenliittymät kukin tahoillaan aloittamaan säännölliset yleisradiolähetykset Suomessa. Yrittäjien joukkoon kuuluivat mm. puolustusvoimien radiopataljoona ja 1923 perustettu Suomen radioyhdistys.

1925 tapahtui merkittävä voimien yhdistäminen, kun radiopataljoona alkoi lähettää Suomen radioyhdistyksen tuottamaa ohjelmaa. Lähetyksissä kuultiin äänilevyjen lisäksi elävää musiikkia. Orkesterimusiikkia lähetettiin Suomalaisen oopperan ja Helsingin kaupunginorkesterin konserteista. Kevyempää musiikkia esittivät mm. Kaivohuoneen ja Kämpin ravintolaorkesterit, toisinaan myös studiosta käsin.

1926 perustettiin Oy Suomen yleisradio, joka otti hoitaakseen Suomen radioyhdistyksen aloittaman ohjelmatoiminnan. Ensimmäisen toimintavuoden aikana Yleisradion ohjelmissa esiintyi studio-orkesterina harrastelijamuusikoista koottu “Nymanin orkesteri”, jonka käyttöön yhtiö hankki nuotteja ja niille nuottikaapin.

1927 Yleisradion musiikkiohjelmien tarpeita varten perustettiin ammattimainen Radio-orkesteri, kapellimestarina Erkki Linko. Orkesterin käyttöön saatiin Lingon laaja nuottikokoelma, minkä lisäksi orkesterin nuottihankintoja varten varattiin tietty kuukausierä. Linko toimi orkesterin nuotistonhoitajana vuoteen 1952, ensin kapellimestarin tehtävien ohella ja vuodesta 1944 lähtien päätoimisesti.

Kirjallisuutta
Finna.fi

Radion sinfoniaorkesteri 1927–2002 Antero Karttunen | Helsinki, Yleisradio 2002
Radion sinfoniaorkesterin viisi vuosikymmentä 1927–1977 Kai Maasalo | Helsinki, Yleisradio 1980

Intervalli 2/2021.
Intervalli 2/2021

39 vuotta musiikin palveluksessa – henkilökuvassa arkistotoimittaja Kristiina Hako Yle Arkistosta • Intervalli 2/2021

Teksti • Jaska Järvilehto
Kuva • Kristiina Hakon kotialbumi

Intervalli • 2/2021
www.intervalli.fi

Lokakuun 11. päivänä vuonna 1982 astui Kristiina Hako ensi kertaa töihin Yleisradion nuotistoon, joka sijaitsi tuolloin Helsingin Perämiehenkadulla.

“Aloitin osapäiväisenä toimistovirkailijana ja seuraavana vuonna siirryin kokopäiväiseksi”, Kristiina muistelee.

Perämiehenkadulla luetteloinnin työvälineinä olivat mekaaniset kirjoituskoneet. 1980-luvun loppupuolella nuotistoon saatiin sähkökirjoituskone, jota nuotiston työntekijät käyttivät vuorotellen vuoropäivinä.

Kristiina Hako. Kuva: Kristiina Hakon kotialbumi

Aineistoa oli vuosikymmenten mittaan luetteloitu useisiin eri kortistoihin. 1990-luvulla nuotistossa siirryttiin tietokonepohjaiseen luettelointiin. Aluksi käytössä oli nuotistolle räätälöity Note-järjestelmä. Note oli luettelointiin kohtalaisen hyvä, mutta tiedonhakuun kömpelö.

Noten jälkeen järjestelmäksi vaihtui ATP Origo. Valitettavasti konversio ei sujunut mallikkaasti ja sen jäljiltä tietueissa on edelleen paikoin kaikenlaista kryptistä. Nyt käytössä on Axiell Aurora. Tietokantakonversioiden jälkien siivoaminen työllistää edelleen, vaikka keskeiset virheet onkin saatu korjatuksi.

Ennen vuotta 1990 karttuneesta aineistosta suuri osa on edelleen luetteloituna vain kortistossa. Taannehtivaa luettelointia on vielä paljon tehtävänä.

Perhesiteitä

Yleisradio ei ole ollut Kristiinalle aivan vieras valinta työnantajaksi. Kristiinan isosetä R. R. Ryynänen oli toiminut Yleisradion kamreerina ja radio-orkesterin intendenttinä, ukki Albanus Sonninen pakinoitsi radiossa ja eno Ahti Sonninen toimi radiossa useissa rooleissa vuosikymmenien aikana sävellystyönsä ohessa, mm. sodan aikana Aunuksen Radion musiikkipäällikkönä. Hän oli arvostettu musiikkipedagogi ja folkloristi ja esiintyi niissäkin rooleissa usein. Sonnisen säveltämää radio-oopperaa Merenkuninkaan tytär (1949) Leo Apon tekstiin pidetään Yleisradion ensimmäisenä varsinaisena tilaussävellyksenä. Ahti Sonninen sävelsi myös kuunnelma- ja kuulokuvamusiikkia ja johti lapsilaulajia 1950-luvulla. Kristiinan puoliso Pekka Hako oli myös radion musiikkiohjelmien ahkera avustaja.

“Tein muutaman vuoden ajan vanhojen radio-ohjelmien metadatan taannehtivaa tarkistusta ja täydennystä, mm. Nuorten sävelikkuna– ja Laulun ja soiton maa -ohjelmien sisältötietojen täydennystä. Työn ohessa täydensin ohjelmien metatietoja myös heidän osaltaan”, Kristiina mainitsee.

Palveleva nuotisto

Kristiinan arki koostuu pääasiassa Radion sinfoniaorkesterin käyttöön tarvittavien nuottien luetteloinnista, käsittelystä ja arkistoinnista. Lähetti hoitaa nuottiliikenteen Musiikkitalon ja Pasilan välillä.

Klassisen musiikin perusohjelmistosta, kuten yleisimmin esitetyistä sinfonioista, hankitaan orkesterin käyttöön aina tuorein saatavilla oleva editio. Vanhoja editioita ei hävitetä, vaan ne säilytetään kokoelmissa.

“Nuotiston kokoelmassa näkyy paitsi editioiden, myös kapellimestaripolvien historia”, Kristiina hahmottelee.

Työssä tarvitaankin musiikintuntemuksen, yleissivistyksen ja kielitaidon lisäksi myös kykyä ymmärtää, mikä aineiston massassa on erityistä. “Repaleinen” ja “lainaamaton” nuotti voi olla arvokas kulttuurihistoriallisesti. Partituuriin tehdyt “sottaukset” saattavat olla jonkin kapellimestarin ainutkertaisia merkintöjä.

Kokoelman joukosta on vuosikymmenten mittaan löytynyt paljon harvinaista aineistoa. Erityisen mielenkiintoisia löytöjä Kristiinan mukaan ovat olleet Toivo Kuulan omistuksessa olleet nuotit, joita nuotistosta on löytynyt lukuisia. “Debussy, Wagner, Liszt”, Kristiina luettelee säveltäjiä, joiden teoksia Kuulan nuotistoon on sisältynyt.

RSO:n lisäksi nuotiston asiakkaisiin lukeutuvat mm. tutkijat, säveltäjät ja muusikot. Yleisradion lisäksi nuotiston palveluita käyttävät muutkin organisaatiot, kuten Music Finland ja kustantajat. Talon ulkopuoliset asiakkaat ovat pääasiassa tietopalveluasiakkaita.

Kansallinen nuottiaarre

Yleisradion toiminnan alkuvuosina ei Radio-orkesterin kokoonpanosta johtuen esitetty suurimuotoisia orkesteriteoksia, kuten sinfonioita. Radioidun musiikin suosio innosti suomalaisia säveltäjiä tekemään Radio-orkesterin kokoonpanolle sopivia sovituksia omista teoksistaan. Löytyneet nuottikäsikirjoitukset on pääosin toimitettu Kansalliskirjastoon.

“Nuotistossa on näkyvillä Yleisradion musiikkituotannon ja -tarjonnan koko kuva tuolta ajalta”, Kristiina summaa.

Yli sadalta suomalaiselta säveltäjältä tilatut teokset ovat Yleisradion suurteko Suomen kulttuurin hyväksi. Nämä tilaussävellykset ovat juuri se, miksi Yleisradion nuotisto on niin erityinen.

Kristiina nostaa ainutlaatuisista aineistoista esille myös Euroviisukappaleiden orkesterinuotit. Nuotistossa on Suomen edustuskappaleiden lisäksi myös kolmisensataa kaikkiaan noin tuhannesta Yleisradiolle nimettöminä lähetetystä ehdokaskappaleesta, joista on tiedossa vain säveltäjien nimimerkit. Nimet sisältävät kuoret ovat kadonneet.

Kokoelmaa olisi mahdollista hyödyntää paljon nykyistä enemmän Radion sinfoniaorkesterin toiminnassa ja Yleisradion ohjelmatyössä. Nuotiston aineiston pohjalta voisi Kristiinan mukaan esimerkiksi toteuttaa eri aikakausien tai teemojen ympärille rakentuvia konserttikokonaisuuksia.

Erkki Melartinin Piccola Gavotta op. 94, nro 3 Eero Koskimiehen sekstettosovituksena (Yleisradion nuotisto YN9614).
Erkki Melartinin Piccola Gavotta op. 94, nro 3 Eero Koskimiehen sekstettosovituksena (Yleisradion nuotisto YN9614)

Johdon suunnalta on aika ajoin esitetty vaatimuksia toistaiseksi vähemmällä käytöllä olevien nuottien karsimiseksi. On jäänyt tunne, että organisaatio- ja tilamuutosten yhteydessä nuotiston kohtalosta on tehty ehdotelmia tai päätöksiä ilman, että on täysin ymmärretty niiden merkitystä Yleisradiolle, saati laajemmin suomalaiselle kulttuurille, vaikka Yleisradio on yksi tärkeimmistä suomalaisista muistiorganisaatioista.

“Toivon, että Yleisradion nuotiston kokoelma säilyy jatkossakin yhtenä kokonaisuutena. Me emme voi tietää, mikä nousee tärkeäksi vuosikymmenien kuluttua. Siksi säilyttäminen on ehdottoman tärkeää”, Kristiina alleviivaa.

Omanlainen työnkuva

Kristiinan aloittaessa nuotistossa työskenteli viisi työntekijää. Viimeiset kymmenen vuotta hän on ollut yksin vastuussa nuotiston kokoelmista. Vertailun vuoksi, BBC:ssä työskentelee nuottien parissa 18 henkilöä.

Vaikka ympärillä onkin muissa tehtävissä työskenteleviä työtovereita, kokee Kristiina silti työskentelevänsä tavallaan erakkona, koska nuotistonhoitajan työ poikkeaa niin paljon Yleisradion arkiston muista työtehtävistä. Työ näin merkittävän aineston parissa on kaiken kaikkiaan Kristiinasta mielenkiintoista, antoisaa ja inspiroivaa.

“Tämä on aivotyötä johon liittyy paljon käsityötä”, Kristiina kuvailee.

Koska Suomessa ei ole samalla alalla työskenteleviä kollegoita, ovat IAMLin kansainväliset kongressit olleet Kristiinalle tärkeitä ideoiden ja kokemusten jakamisen kannalta. Erityisen antoisia ovat lisäksi olleet kaikki luennot, joissa on esitelty milloin minkäkin kirjaston, arkiston tai museon aineistoja.

“Miten monenlaisia nuottikokoelmia maailmassa onkaan”, hämmästelee Kristiina.

Intervallissa 1/2022

Wanda Landowska.Intervallin seuraavassa numerossa (1/2022) Kristiina Hako kertoo, miten hän osallistui cembalisti Wanda Landowskan (1879–1959) arkiston järjestämiseen Yhdysvalloissa Library of Congressissa.

“Koen, että tämä on merkittävin yksittäinen teko, jonka olen pystynyt musiikkimaailman hyväksi tekemään.”

Intervalli 2/2021.
Intervalli 2/2021.

Kielletyt levyt

Suomalaisen musiikin esitysrajoituksista

Pekka Gronow avaa esseessään Kielletty musiikki Yleisradion esityskäytäntöjä 1950-luvulta lähtien. Vuonna 1990 julkaistussa tekstissä Gronow mainitsee Ylen harjoittaman levyjen karsinnan jatkuneen “ainakin parin vuosikymmenen ajan”.

Kielletyt levyt on otsikkona harhaanjohtava, sillä 1950-luvulta lähtien Yleisradion harjoittama tiettyjen äänitteiden soittamattomuudessa oli kyse pikemminkin esitysrajoituksesta, ei varsinaisesta kieltämisestä. Sotien jälkeisenä vuosikymmenenä musiikkia kuultiin radiossa varsin rajallisesti, eikä radio-ohjelmiakaan voinut kuunnella kuin joitakin tunteja päivässä. Musiikkitaltiointien karsintaa kuitenkin tehtiin. Jotkut sodan aikana syntyneet provosoiviksi koetut laulut eivät päässeet radioon.

Musiikkia myös lajiteltiin tiettyin laatukriteerein. 1950-luvulla epäpuhtaat laulusuoritukset karsittiin ns. C-kategoriaan. Näitä levytyksiä odotti varsin rajallinen radiosoitto. Kategorioista A ja B oli helpompi päästä radio-aalloille.

Kielletyt, 263 s. Kai Ekholm, toim. (Things To Come, 1990).

Kielletyt, 263 s. Kai Ekholm, toim. (Things To Come, 1990).

1960-luvulla Yleisradio reagoi popmusiikin uuteen aaltoon. Vuosikymmenen puolivälissä esimerkiksi Juha “Watt” Vainion ja Irwin Goodmanin jotkut sanoitukset koettiin epäsopiviksi radioon. Esikarsintaa tehtiin laulusuorituksen puhtauden määritelyn sijaan tekstien perusteella. Kuuluisin radion esityskieltoon joutunut kappale lienee Irwin Goodmanin 1966 ilmestynyt kappale Ei tippa tapa.

Soittorajoituksista luovuttiin 70-luvun alkupuolella. Gronowin mukaan 1960-luvulla esitysrajoituksen tai “kiellon” kohteena oli joitakin uskaliaaksi koettuja levytyksiä, kuten

Juha Vainio: Regina rento ; Paavo Paavo
M. A. Numminen: Laki epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemisestä
Irwin Goodman: Ei tippa tapa ; Homma käy ; Poliisi on pop ; Uusi Paavo
Kalle Holmberg: Onnittelut Jeesukselle
Lasse Mårtenson: Matti murhamies
Aulikki Oksanen: Katastrofilauluja naisille
Hootenanny Trio: Hannu Salama
Hector & Oscar: Savu

Spotify-soittolistaan on kerätty suomalaisia musiikkikappaleita, joiden esittämistä on rajoitettu.

Artikkeleita ja kirjallisuutta

M. A. Numminen kommentoi uransa vaiheita Satu Krautsukin Ylen verkkosivulla julkaistussa artikkelissa. Krautsuk toteaa, että kiellettyjen laulujen kokonaismäärä ei ole tiedossa, mutta yksittäisiä kappaleita kiellettiin useilta artisteilta.

Jukka Lindforsin artikkeli Ylessä avaa kuohuntaa Tuomari Nurmion uran alkuvaiheilta. Kappaleen Kurja matkamies maan radiosoitto vuonna 1979 aiheutti runsaasti mielipahaa.

Yhtyeessä Sleepy Sleepers vaikuttanut muusikko ja vokalisti Mato Valtonen avaa suomalaisen rockkulttuurin solmukohtia tekeillä olevassa kirjassaan Kun Suomi-rock puri ja löi (Bazaar, 2015). Sleepy Sleepers julkaisi 70-luvun puolivälin jälkeen kohahduttavia albumeita, joista tunnetuin lienee Takaisin Karjalaan (1977). Levy-yhtiö EMI ei suostunut julkaisemaan levyä nimellä Karjala takaisin, joten nimeä vaihdettiin.

Lähteet
Gronow, Pekka & Bruun, Seppo: Popmusiikin vuosisata, 143 s. (Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1968).

Gronow, Pekka: Kielletyt levyt. Teoksessa Kielletyt, s. 233-244. Kai Ekholm, toim. (Things To Come, 1990).

Yleisradio Wikipedia

Krautsuk, Satu: Radion soittokiellossa olleilla lauluilla hurjat seuraukset 60-luvulla – M.A. Numminen: ”Jotkut vietiin sairaalaan”. Yle 23.9.2015

Lindfors, Jukka: Mielipahaa ohjelmaneuvostossa. Yle 22.1.2010

Tuomas Pelttari, toim.