Tapahtumatuotantoa pandemian aikaan – haastateltavana Hanna Kaikko • Intervalli 1/2021

Kirjastonhoitaja Hanna Kaikon haastattelu julkaistiin alun perin keväällä 2021

Kysymykset ja valokuvat • Tuomas Pelttari
Vastaukset ja juliste • Hanna Kaikko
Intervalli 1/2021 (pdf)
www.intervalli.fi

Kun kirjastot suljettiin pandemian vuoksi maaliskuussa 2020, niin asiakasvirrat tyrehtyivät. Jotain uutta piti tehdä. Mietittiin, miten kirjastojen tapahtumat saataisiin esiin – ilman liveyleisöä. Hanna Kaikko toimii Turun musiikkikirjaston tapahtumavastaavan sijaisena. Kesään 2021 saakka jatkuva sijaisuus on ollut muutoksen aikaa. Kaikko on luonut kirjastotapahtumiin uutta tarttumapintaa ja visuaalisuutta. Kirjastonhoitajan kädenjälki näkyy erityisesti sosiaalisen median kautta.

Mitä kaikkea työhösi kuuluu?

Olen tällä hetkellä kirjastonhoitajana ja tapahtumavastaavana musiikkiosastolla, toukokuun loppuun 2021 asti esikoiskirjansa julkaisseen Ann-Christin Antellin sijaisena. Syksystä 2018 asti olen ollut erilaisissa työtehtävissä osastolla ja jo kerran aikaisemmin tapahtumavastaavan sijaisuudessa.

Vastaan tällä hetkellä vieraskielisestä kirjallisuudesta osastolla ja toimin tont- tuna nuoteista ja partituureista vastaavalle Terhi Nummelinille, joka työskentelee informaatikkona kokoelmapalveluissa. Tapahtumien suunnittelun, somettelun, hankinnan ja evaluoinnin lisäksi katselen asiakkaita kaipaillein ulos ikkunoista tyhjissä saleissa. Ainakin joskus. Nyt kun kokoelmat ovat olleet kiinni asiakkailta, olen yksin ilta- ja viikonloppuvuoroissa luukuttanut Aimee Mannia, John Cagea ja tanssinut villasukkasin Blurin tahtiin.

Turun kaupunginkirjaston tilat ovat olleet kiinni pitkään. Asiakkaat pääsevät aulaan hakemaan varauksia, palauttamaan lainoja ja käymään pikaisesti verkkopäätteellä. Musiikkiosastolle ei kuitenkaan ole pääsyä. Miten tämä on vaikuttanut tapahtumien järjestämiseen?

Kyllähän nämä välillä autioilta ovat tuntuneet nämä Musiikkiosaston nuotti- ja äänitesalit. Syksyllä 2020 pystyimme vielä järjestämään tapahtumia hybridimuotoisina. Niissä oli siis läsnä yleisöä, mutta ne myös striimattiin Facebook-livenä Turun kaupunginkirjaston tilillä.

Hanna Kaikko, Turun musiikkikirjasto. Kuva: Tuomas Pelttari
Hanna Kaikko, Turun musiikkikirjasto. Kuva: Tuomas Pelttari

Tapahtumatyö on prosessiluontoisuutensa takia jo lähtökohdiltaan jatkuviin muutoksiin valmistautumista, mutta kieltämättä tämän kuluneen vuoden aikana ovat stressipisteet olleet korkealla. Olemme koko koronavuoden ajan suunnitelleet tapahtumia seuraavalle kaudelle aina siitä lähtökohdasta, että ne toteutetaan. Tietoisina siitä, että niitä ei todennäköisesti voida toteuttaa suunnitellun kaltaisina.

Olosuhteiden muuttuessa olemme yhteistyötahojen kanssa punninneet tilanteita hetki kerrallaan ja monia kiinnostavia tapahtumia onkin jouduttu siirtämään. Musiikkiin liittyvät tapahtumat ovat luonteeltaan yhteisöllisiä – vaikka ne olisivat luentojakin. Monet vieraamme ovat kaivanneet yleisön läsnäoloa eivätkä siksi ole lähteneet striimaamaan luentojaan. Toisaalta myös muusikot ovat vierastaneet striimausta, sillä äänellisesti laadukasta striimiä on haastavaa toteuttaa näin ”amatööriolosuhteissa”. Onneksi kokonaan peruuntuneita ei ole kuin muutama, ja ne siirtyneet tapahtumat odottavat parempia aikoja.

Miltä tapahtumakevät näyttää tällä hetkellä?

Vielä maaliskuussa sitten olin varma, että osastomme kaikki kevään tapahtumat tulevat järjestymään striimeinä. Tällä hetkellä en ole enää niin varma. Musiikkia ja liikkuvaa kuvaa sisältävien luentojen striimaaminen etäyhteyksien päästä eivät tällä hetkellä onnistu. Ehkäpä ensi syksyllä! Romanien kansallispäivän kunniaksi järjestettävä pienimuotoinen konsertti toteutui. Muutoin keskityn tuottamaan sisältöä oman osaston ja koko kaupunginkirjaston somekanavissa.

Olet luonut Turun musiikkikirjastolle uutta näkyvyyttä. Mikä inspiroi sinua?

Turun musiikkikirjaston esiintuomisessa minua inspiroi itse osaston lisäksi vuorovaikutus asiakkaiden kanssa. Kommunikaatio on oleellinen osa musiikkia ja tätä kirjastotyötä. Tällä hetkellä minua taitaakin itseasiassa inspiroida enemmänkin tuon vuorovaikutuksen puute; asiakkaat ovat ”tuolla jossain” ja minusta tuntuu tärkeältä kurkottaa ulkomaailmaan täältä suljettujen ovien takaa. Esitellessäni itsenä, kerron aina, että olen ensimmäiseltä ammatiltani musiikintutkija ja tarinankertoja, mutta huomaan yhä enemmän olevani sitä myös kirjastolaisena. Yritän kertoa tarinoita musiikista, tämän osaston aineistosta ja arjesta.

Pari vuotta sitten lähdin mukaan Turun kaupunginkirjaston somerinkiin, missä tuotamme viestinnän apuna sisältöä kirjaston ensisijaiselle kanavalle. Musiikkiosaston puolesta olen vasta tämän vuoden alussa alkanut tuottaa sinne sisältöä. Sisällöntuottamisessa työtäni jouduttaa tieto siitä, että osastomme ja sen sijainti on monelle turkulaisellekin yllätys. Haluan tuoda somekanavissa esiin sen mukavan fiiliksen ja valtavan tieto/taidon määrän, joka meidän tiimillämme on.

Viestintätyylini on riippuvainen kulloisestakin kanavasta. Yritin aikaisemmin olla tiukan asiallinen ja rauhallinen, mutta ei se tyyli sopinut minulle akateemisessa maailmassakaan! Nyt olen antanut innostuksen näkyä, sillä innostus ei ole asiatiedon vastakohta. Ideoiden pohjalla on yleensä jokin kollegan tai asiakkaan kanssa käymäni keskustelu. Olen myös esteetikko, ja tänä raskaana aikana haen usein myös kepeyttä visuaalisen ilmeen kautta.

Jokapäiväinen inspiraation lähde on tämä kerrassaan upea kirjastorakennus. Mukava kokemus tänä keväänä oli se, kun olin yksin viikonloppuvuorossa osastolla, kuuntelin musaa, vastailin puhelimeen ja tassuttelin ihan kaikessa autuaassa yksinäisyydessäni.

Kerro vähän lisää eri tapahtumatoteutuksista

Uusien tapahtumatoteutusten pohjatyö on samankaltaista kuin kaikki tapahtumatyö. Aikataulutuksen, budjetoinnin ja tiedottamisen lisäksi on sisällöntuotanto noussut vahvemmin esiin. Sisällöntuotanto vie aikaa, sillä siihen on keskityttävä etukäteen, sitä on suunniteltava tapahtumahetkelle ja sen jälkeen viimeisteltävä. Tämän lisäksi mukaan ovat striimien ja nauhoitteiden mukana tulleet digituotannon haasteet.

Facebook-live

Facebook-live on kirjastossamme otettu haltuun oikeastaan viime syksyn aikana ja se tapahtuu Turun kaupunginkirjaston Facebook-sivujen kautta. Keväällä aloittelimme hissuksiin tapahtumien siirtämistä striimeihin ja tuolloin sisältöä tehtiin kirjaston YouTube-kanavan kautta.

Syksyllä toteutimme osastolla näitä livejä kännykän ja langattoman mikkiparin avulla. Nyt talvella olemme saaneet lisää tekniikkaa ja voimme toteuttaa näitä OBS-ohjelman kanssa kannettavalla tietokoneella, kameralla ja langattomalla mikillä. Tässä uusimmassa tavassa toteuttaa FB-live on hyvää se, että voimme näyttää esim. luennoijan diat suoraan katsojalle. Tämä onnistui aikaisemmin vain Studiossa. Tavoitteemme on musiikkiosastolla järjestää mahdollisimman pitkälle oman osaston tiloissa tapahtumat.

Instagram-live

Ennen viime kevättä emme olleet juurikaan striimanneet tapahtumiamme. Kun ovet sitten suljettiin ja tapahtumat peruttiin, kirjaston tapahtumaihmiset ja somerinki kehittivät uusia konsepteja. Näistä elämään on koko koronavuodeksi jäänyt viikoittainen Kirjaston aamukahvit. Musiikkiosaston puolesta olen tänä keväänä nauttinut näitä torstaisia aamukahveja musiikin eri osa-alueilta tulevien vieraiden kanssa. Itse striimaaminen toteutetaan kännykän ja jalustan avulla. Instagramin jaettu ruututoiminto mahdollistaa sen, että vieraiden kanssa voi jutustella etänä.

Turun musiikkikirjaston Minuutin musavinkkaus. Juliste: Hanna Kaikko

Minuutin musavinkkaus

Aloitin helmikuussa Minuutin musavinkkaus -sarjan tuottamisen Turun kaupunginkirjaston Instagram-tilille. Niin kuin monet hyvät ideat, myös tämä sai alkusysäyksensä keskustelusta kollegojen kanssa. Aina välillä on noussut esiin ajatus vinkkausten tekemisestä verkossa, mutta tällä hetkellä osaston resurssit eivät ole riittäneet sen toteuttamiseen. Minuutin musavinkkaus syntyi vastaamaan siis kahteen tarpeeseen: tekemään osastoa näkyväksi kirjaston pääkanavalla ja mahdollistamaan musiikkiaineiston vinkkauksen vähäisin resurssein. Ideana esitellä kirjas- ton musiikkiaineistoa helposti lähestyttävällä ja rennolla otteella.

Konseptia muotoillessani olen pyrkinyt ottamaan huomioon sen, että sen voi tarvittaessa toteuttaa meistä kuka vain. Sijaisena ja keikkalaisena on tärkeää, ettei tule innovoineeksi jotain sellaista, joka on vain oman itsen takana. Kuvaamiseen käytänkin vain tapahtumavastaavan kännykkää sekä jalustaa. Editoinnin ja tekstittämisen olen tehnyt InShot-sovelluksella. Minuutin musavinkkaus ei myöskään sido aikatauluihin. Sen julkaisuaikataulu on säännöllisen epäsäännöllinen, noin kaksi vinkkausta kuukaudessa. Tällä hetkellä kuvaamme näitä kesäkauden varalle ja innokkaita vinkkaajia on löytynyt yli osastorajojen! Lähtökohtana on, että kukin vinkkaa omasta kiinnostuksestaan käsin, kunhan aineisto on saatavilla Vaskissa ja vinkkaus kestää enimmillään 60 sekuntia.

Hyvän mielen kärry

Hyvän mielen kärry on hyvä esimerkki siitä, miten jokin idea voi olla yhtä aikaa yllättävä ja jotenkin ilmiselvä. Pääkirjaston aulavahtivuorossa ollessani eräs asiakas harmitteli sitä, miten paljon kuolemaa ja tuskaa löytyy kirjallisuuden kärrystä. Hän kaipasi hyvän mielen kirjallisuutta. ”Ihan mitä vain. Sen ei tarvitse olla romantiikkaa. Vaikka niitä James Herriotin kirjoja!”, hän parahti. ”Kuules. Minäpä selvitän, voisimmeko me laittaa tänne sellaisen Hyvän mielen kärryn”, vastasin ja aloin hommiin.

Kysyin kirjastonväeltä ja he innostuivat asiasta. Kun olimme Mimmi-Stina Jäntin kanssa laittaneet ensimmäisen satsin kirjoja, elokuvia ja musiikkia aulaan, niin sain tuta asian merkityksellisyyden. Monet muutkin olivat Hyvän mielen kärryn tarpeessa, ja tavallaan siitä tuli sellainen lämmin halaus niille kirjaston asiakkaille, jotka sellaista kaipasivat. Asiakkaat toivoivat sitten Vaskiin suosikkilistausta ja vinkkauksia somessa. Kutsuin kaikki vinkkailemaan listaan hyvän mielen aineistoa, ja sinne kertyikin nopeasti suositteluja. Nyt teen muutaman viikon ajan perjantaisin Hyvän mielen kärryn vinkkauksia somessa ja pyrin siellä nostamaan esiin myös e-aineistoa. Tämän alkuperäisestä ideasta suuremmaksi levinneen tempauksen onnistumiseen on liittynyt olennaisesti Teams. Se on mielestäni tässä kiperässä tilanteessa osoittautunut hyväksi keskustelukanavaksi ja ideoiden yhdessä kehittelyn foorumiksi koko Turun kaupunginkirjaston laajuudessa.

Mikä tapahtumien verkkototeutuksessa on haastavaa/helppoa?

Tapahtumien verkkototeutuksessa haastavaa on tekniikka, tekniikka ja tekniikka. Mehän emme ole saaneet koulutusta digituotantoon ja ammatilliset digitaitomme liittyvät paljolti tiedonhankintaan ja hallintaan. Uudet digitaidot vaativat erityisosaamista, johon tulevaisuudessa toivottavasti panostetaan. Perusstriimauksen tekeminen kaikkein yksinkertaisimmillaan joko tietokoneen tai älypuhelimen kautta on mahdollista ottaa haltuun nopeasti. Heti kun siihen tulee mukaan lisää liikkuvia osia, ollaan kaltevalla pinnalla. Esimerkiksi ääntä ja liikkuvaa kuvaa sisältävien striimien toteuttaminen luennoijan ollessa etäyhteyden takana, on tämän hetken käytännön resursseilla äärimmäisen haastavaa. Onneksi ohjelmat kehittyvät juuri nyt nopeaan tahtiin ja ehkä jo syksyllä on tilanne toinen. Helppoa on ollut ideoiminen ja ihmisten innostaminen mukaan, sekä yleisön tavoittaminen.

Hanna Kaikko. Kuva: Tuomas Pelttari

Miten em. verkkotapahtumat on otettu vastaan?

Palaute verkkotapahtumista on ollut positiivista. Sisällöntuottaminen sosiaalisessa mediassa vie työaikaa. Sen onnistuminen myös vaatii tekijältään edes jonkinasteista kiinnostusta ja innostusta toimiakseen kunnolla, sillä vuorovaikutus niillä alustoilla on nopeaa. Itse olen ollut vähän arka aloittamaan varsinaisia keskusteluja ja puhuttelemaan kysymyksin tilien seuraajia, sillä kirjastotyössä on kuitenkin vaikea sitoutua kommunikoimaan nopeasti. Koronavuonna sisällöntuottaminen on ollut mukava lisä, ja toivoisin, että esimerkiksi Minuutin musavinkkauksia jatkettaisiin minun pestini päätyttyä.

Miten muusikot suhtautuvat livestriimeihin?

Muusikoiden suhtautuminen livestriimeihin on vaihdellut. Jotkut ovat kieltäytyneet mahdollisuudesta ja toisille se tuntuu olevan mukava tapa tavoittaa ihmisiä. Toisille striimien laatu on ollut se ongelma – se, että äänen tai kuvan laatu ei ole tarpeeksi hyvä. Striimeistä on tullut positiivista palautetta. Onhan se mukava, että voi matkustamatta kaupungista toiseen seurata vaikkapa musiikintutkijoiden keskustelua suomalaisesta populaarikulttuurista.

Olet tehnyt aineiston vinkkaamiseen nostonäyttelyitä, joissa on hyvin toimivia julisteita. Miten saat visuaaliset ideat nostoihin?

Työssä ei ole valtavasti aikaa käyttää visuaalisen ilmeen kehittämiseen. Aluksi minun oli mahdollista käyttää vain Publisher-ohjelmaa, mutta nykyään saan leikkiä mielin määrin Canvan ilmaisversiolla. Visuaaliset ideat lähtevät aineistosta, esittelytilasta tai väreistä ja muodoista.

Miten näet tapahtumien tulevaisuuden? Tulivatko livestriimit jäädäkseen?

Tällä hetkellä kirjastoissa ympäri Suomen striimaillaan ja tuotetaan erilaisia somesisältöjä ahkerasti. Näen, että ne ovat tulleet jäädäkseen. Ainakin täällä Turun kaupunginkirjastossa, jossa tekniikkaan on jo nyt panostettu aika tavalla. Niillä myös tavoitetaan enemmän ihmisiä kuin perinteisillä tapahtumilla. Tapahtumien siirtyminen striimattavaksi on tuonut lisää uusia työtehtäviä tapahtumissa työskenteleville kirjastolaisille ja vuoden mittaan pienistä lisäyksistä onkin tullut kattava lisä kaiken vanhan ja tutun lisäksi. Samaan aikaan tuli voimaan saavutettavuuslaki, ja se pisti paletin omalta osaltaan uusiksi.

Koska me monet tapahtuma-alan ihmiset olemme uuden edessä, on tukea löytynyt myös muualta kulttuurin osa-alueilta. Eräänä viikonloppuna talvisessa Kuralassa kävellessäni keskustelin erään museoalalla työskentelevän ystäväni kanssa ja tajusin, että näille uusille asioille, joita me teemme, on kirjastomaailman ulkopuolella ihan oma ammattikuntansa.

Tullessani taloon olin tottunut puhumaan ”tehdään tapahtumia” -kieltä, josta helposti saa sen käsityksen, että niitä vain silleen tehdään työn ohessa. Kaksi vuotta sitten kirjastossa perustettiin viestinnän tueksi ja avuksi somerinki, jonka tehtävä on tuottaa sisältöä Instagramiin ja Facebookiin. Ja niin me aloimme ”somettamaan”, mikä sekin on sellainen harrastelutermi.

Vuosi sitten puheessa alkoi vilahdella kolmas harrastelutermi, kun aloimme ”striimata”. Tuona talvisena sunnuntaina Kuralan metsässä tajusin, että sen mistä tapahtumatyö kirjastossamme tällä hetkellä koostuu, ovat tapahtumatuotanto, sisällöntuotanto ja digituotanto. Luetteloon voisi lisätä vielä tekstittäjän, jos pyrkisimme täyttämään saavutettavuusperiaatteet niin, että esim. striimit voisivat jäädä asiakkaiden katsottavaksi vaikkapa vuoden ajaksi.

Olemme kollegani Erika Woodardin kanssa lähteneet esittämään näiden termien käyttöönottoa kirjastotyössä ja miettimään työtehtävien jakoa. Ehkäpä joukossamme on joku, joka ei halua olla kameran edessä, mutta olisi kuitenkin kiinnostunut olemaan sen takana. Toiveenamme on, että työt jakautuisivat niin, ettei yhden ihmisen tarvitsisi yrittää samaan aikaan esim. vetää keskustelua kameran edessä, hallinnoida liven kommenttikentässä käytävää keskustelua, sumplia älykännykän tai tietokoneen kanssa samalla kun murehtii äänen kuuluvuudesta ja yrittää muistaa mitä piti kysyä ja mitä ihmettä haastateltava oikein vastasi. Uskomme, että näiden haasteiden pohtiminen ja ratkominen vaikuttaa suoraan striimien laatuun ja työn kuormittavuuteen.

Viimeisen kuukauden aikana olen alkanut haaveilla siitä, että me musiikkiosasto verkottuisimme paremmin jakamaan sisältöjä asiakkaillemme. Aloitin pienen Digireissu-sarjan Musasto-blogissa, missä tarkoitukseni on tuoda esiin muiden kirjastojen kiinnostavia musiikkiaiheisia konsepteja. Olen itse seurannut esim. Rovaniemen musiikkikirjaston PopuLappi-tuubin tuotoksia ja ensimmäinen Digireissu veikin sinne. PopuLappi-tuubin nauhoitukset ovat selkeä, ja yksinkertaisuudessaan loistava tapa esitellä myös kirjaston tiloja.

Samalla muistuttelen Musaston seuraajia pilke silmäkulmassa siitä, että on ihan luvallista seurata muitakin musiikkikirjastoja kuin vain varsinais-suomalaisia. Meillä on Minuutin musavinkkaus, Rovaniemellä PopuLappi-tuubi ja Tampereella Metso-LIVE. Yksikään ei ole pois toiselta vaan pelaa suoraan kirjaston asiakkaiden pussiin. Toivoisin, että musiikkiosastot ja esimerkiksi lähikirjastot käyttäisivät tätä valtavaa osaamis- ja tuotospoolia ja levittäisivät näitä linkkejä yli maakuntarajojen. Jos omat resurssit eivät tiettynä hetkenä riitä sisällöntuottamiseen somessa, voisi tyhjän tilin sijaan täyttää hiljaisuutta vinkkailemalla muiden ponnistuksista.



Musiikkikirjaston tarjonta kiinnostaa, mutta Spotifyn ei – haastateltavana Aki Pyykkö • Intervalli 1/2021

Informaatikko Aki Pyykön haastattelu julkaistu alun perin keväällä 2021

Kysymykset ja kuvat Tuomas Pelttari
Vastaukset Aki Pyykkö
Intervalli 1/2021 (pdf)
www.intervalli.fi

Aki Pyykkö käy mielellään Turun musiikkikirjastossa. Kuva: Tuomas Pelttari
Aki Pyykkö käy mielellään Turun musiikkikirjastossa.

Ilahduksen virta kulkee läpi ajatusten, kun Intervalli näkee Aki Pyykön iPod-nanon. Keskustelu siirtyy nopeasti eteenpäin laitteen retroviehätyksestä. Miksi turkulaisen informaatikon valinta on iPod Nano? Mikä on musiikkikirjaston ja striimipalveluiden merkitys Pyykölle?

Aki Pyykkö, miten Turun musiikkikirjasto palvelee musiikintarvettasi?Enimmäkseen erinomaisesti. Kiinnostavaa uutta musiikkia hankitaan monipuolisesti, ja vanhemman kaman suhteen kokoelmissa on ihan uskomattoman paljon syvyyttä ja historiallista perspektiiviä.

Entä kullanvärinen iPod? Onko sillä tarina?
Vuosikaudet olen käyttänyt iPod Classicia, eli sarjan isointa mallia, johon mahtuu koko vajaan sadan gigan musakirjastoni. Hiljattain laitteista viimeisin – Coffy, rauha hänen muistolleen – irtisanoi työsopimuksensa, eikä uutta ole löytynyt. Tai löytyisihän niitä, mutta hinnat ovat aika kovia, kun laitetta ei ole valmistettu enää moneen vuoteen.

Historiallisista syistä musakirjastoni on organisoitu iTunesilla, joten helpoin ratkaisu oli edes joku iPod taas hankkia, ja tämmöinen kultainen Nano-malli sitten löytyi Huuto.netistä halvalla. Turhan pienihän se on, mutta pärjää sillä joten kuten. Jostain syystä nämä pitää aina nimetä 1970-luvun eksploitaatioelokuvien mukaan, joten tämä on nyt sitten Bruce Lee, koska Game of Death ja keltainen haalaripuku.

Onko ns. laiteretroilulla sinulle erityinen merkitys?
Mullehan tämä ei näyttäydy mitenkään retroiluna, vaan viihde-elektroniikan pragmaattisena hyödyntämisenä. Pudotus maanpinnalle tuli tosin jo vuosia sitten grillikioskin jonossa, jossa joukko nuoria miehiä kommentoi soitintani ilahtuneesti: “Mitä hittoa, onko tuommoisiakin vielä!” Grillijono-gatessa muuten konkretisoituu aika hyvin, miten hurja teknologisen kehityksen vauhti on. Vielä yläasteella Walkman oli aika lailla upeinta mitä kannettavan elektroniikan saralla saattoi edes kuvitella. Nyt meillä jokaisella on taskussa HD-näytöllä varustettu supertietokone ja hyvin lyhyessä ajassa on omaksuttu itsestäänselvyytenä se, että valtava määrä kulttuurituotteita on välittömästi saatavilla. Tällä epäilemättä on syvällisiä vaikutuksia siihen miten musiikkia tai taidetta ylipäätään arvotetaan ja merkityksellistetään. Walter Benjamin aikoinaan kirjoitti siitä miten mekaanisen jäljentämisen aikakaudella taideteoksen ”aura” katoaa – mitähän olisi Walter-setä tuuminut digitaalisesta jäljentämisestä!

Mitä ajattelet maksullisista striimipalveluista kuten Spotify ja Apple Music?
En itse harrasta, koska tämmöisenä keski-ikäisenä setämiehenä tarvitsen bittivirran lisäksi jotain, joka tuo kontekstia musiikille, eli käytännössä levynkannet. Tai musiikkivideon, YouTubea käytän kyllä – sitäkin harvemmin kännykällä, koska sisälläni asuva elokuvapuristi on sitä mieltä, että viiden tuuman näyttö on toisten taiteellisen työn halveksuntaa. Mutta kysymykseen varsinaisesti vastatakseni: totta kai on mahtavaa – ainakin kuluttajan kannalta – että on tällaisia palveluita, jotka tarjoavat helpon pääsyn valtavaan valikoimaan musiikkia. Ja vaikkei striimipalveluista kaikkea maailman musiikkia löydykään, niin on myös paljon artisteja, joille netti on tärkein, ellei jopa ainoa julkaisukanava – mikä tämmöisen vinyylinhiplaajankin on vain hyväksyttävä.

Mistä saat uusia vinkkejä?
En seuraa mitään musiikkimediaa, joten sieltä sun täältä – kavereilta, radiosta, YouTuben suosittelualgoritmeilta. Tärkeimmät löytöjen lähteet taitavat kuitenkin olla verkkokirjaston uutuusseuranta sekä leffojen ja tv-sarjojen soundtrackit. Nyt viimeksi juuri bongasin Seurapeli-elokuvasta mahtavan kuuloisen biisin, jonka esittäjäksi selvisi Cornelis Vreeswijk – nimenä tuttu entuudestaan, mutta enpä ole koskaan tutustunut. Sanomattakin tietysti selvää, että biisin sisältävä levy sitten löytyi oman kirjaston mahtavista kokoelmista.

Aki Pyykkö nauttii musiikista Turun kirjastopihassa. Kuva: Tuomas Pelttari
Aki Pyykkö nauttii musiikista Turun kirjastopihassa.

Miten arvioisit Vaski-seutukirjastosi verkkokirjaston käyttöominaisuuksia? Mistä on ollut sinulle iloa ja hyötyä?
Muutamiakin verkkokirjastoratkaisuja käyttäneenä täytyy kyllä todeta, että käytön mukavuudessa Finna on valovuosia edellä kaikkia aiempia. Edellä tulikin jo mainittua uutuusseuranta, jota itse käytän säännöllisesti. Vielä sitäkin ahkerammin käytössä on suosikkilista, jolle kerään kaikkea kiinnostavaa musaa, ja jonka perusteella käyn tasaisin väliajoin hakemassa ison nipun levyjä musiikkiosastoltamme.

Miten pandemia on vaikuttanut kirjastokokemukseesi?
Jos ajatellaan kirjaston tarjoamien kulttuurituotteiden kuluttamisen näkökulmasta, niin eipä juurikaan. Varaaminen toimii kuten ennenkin, ja kirjastotyöntekijänä olen siinä onnekkaassa asemassa, että halutessani pääsen myös hyllyjen väliin tekemään ex tempore -löytöjä. Mieleen kyllä muistuu vuosien takaiset ajat, kun opiskelujen päätyttyä olin työttömänä, ja musiikkikirjastossa tuli rampattua erityisen ahkerasti. Olisi ollut kova isku itselle, jos kirjasto olisi silloin ollut pitkään suljettuna, ja kova isku se varmasti on monelle juuri nyt.

Mitä musiikkia suosittelisit kirjastovalikoimasta juuri nyt?
Hyvä konemusiikki huojentaa korona-ahdistuksen raskauttamaa mieltä. Pohjois-irlantilaiselta Bicepilta on hiljattain tullut toinen albumi, suosittelen lämpimästi molempia levyjä itse kunkin olohuonetanssien äänimaisemaksi.

Kun dokumentti Manfred Eicheristä vei mukanaan

Steve Reichin kuuluisa ECM-levytys vuodelta 1980, tuottajana Manfred Eicher.

Steve Reichin kuuluisa ECM-levytys vuodelta 1980, tuottajana Manfred Eicher.

Ensimmäinen kosketukseni ECM Recordsin tuotantoon sattui kirjastourani alussa, reilut 20 vuotta sitten. Kollega kertoi inspiroitumisestaan taidemusiikin minimalismista, samalla kun taustalla soi Steve Reichin CD Octet/Music For A Large Ensemble/Violin Phase. Jonkin ajan päästä musiikin voima iski. En ollut koskaan kuullut mitään vastaavaa. Musiikin ajattomuus vei lähes hypnoottiseen tilaan. Liki 15 vuotta aiemmin tehty taltiointi kuulosti aivan uudelta, ellei jopa tulevaisuudelta.

* * *

Kaksi vuosikymmentä myöhemmin katson kollegan suosituksesta dokumentin Sounds And Silence. Ensimmäisessä kohtauksessa täysin keskittynyt harmaahiuksinen mies istuu hiljaisuudessa liki tyhjässä huoneistossa. Vuonna 1969 perustettu levy-yhtiö ECM Records henkilöityy saksalaiseen Manfred Eicheriin.

Elokuva kertoo yhtiön karismaattisen perustajan jokapäiväisestä työstä. Eicher matkustaa, tuottaa ja keskittyy olennaiseen kaiken säätämisen keskelläkin. Nykymusiikin guru kulkee ympäri maailmaa eri musiikkikulttuurien ristitulessa, genrerajojen poltteessa. Tunteja lentokoneessa kertyy vuoden mittaan runsaasti. 

Vuonna 2011 julkaistu dokumenttielokuva Manfred Eicheristä on lainattavissa kirjastoista.

Vuonna 2011 julkaistu dokumenttielokuva Manfred Eicheristä on lainattavissa kirjastoista.

Dokumentin ääressä herää oivalluksia. Tuottajana Manfred Eicheriä ajaa eteenpäin tarve tavoittaa sävellyksen ydin ja taltioida maagisin äänittämisen hetki. Se ajan taite, jossa aika tuntuu pysähtyvän. Ehkä Eicherin oma muusikkous auttaa häntä tunnistamaan musiikin vaatiman tilan. Tauko ja hiljaisuus tuntuvat Eicherin käsissä kuin valolta ja vedeltä, joita ilman elämä ei ole mahdollista. Eikö musiikin tekemisen pitäisi olla aina tällaista?

ECM Recordsin (Edition of Contemporary Music) yli tuhannen albumin julkaisusarjassa korostuu akustisen soundin puhtaus, sillä Eicher varjelee tuotantotyössä tiettyä valoisuutta. Kyse on rehellisestä pyrkimyksestä saada aikaan autenttisuutta, aitoa koskettavuutta. Maltilliselta vaikuttava Eicher kertoo tavoitteistaan yllättävän avoimesti.

Sekä äänitys ja jälkituotanto voivat olla hyvin intensiivistä Eicherin ohjauksessa. Jazzyhtye Nik Bärtsch’s Ronin tekee loisteliasta jälkeä, mutta korviahivelevä lopputulos pohjautuu lopulta Eicherin näkemykseen ja kykyyn kuulla. ECM:lle vuosikymmenet levyttänyt säveltäjä Arvo Pärt korostaa yhteistyön merkitystä. Kun kapellimestari, muusikot ja äänittäjä ovat yhtä, syntyy jotain erityistä. 

Katsojalle välittyy avoin kuva ECM:n sielusta. Eicherillä tuntuu olevan kyky ympäröidä itsensä poikkeuksellisen vahvalla musiikilla. Tällaista musiikillista vaistoa on mahdotonta määritellä. Se vain on olemassa – tai sitten ei. Yhteistyökumppaneiden hyvin tunnistama Eicherin vaisto tuntuu vain voimistuvan. Kun Pärt on tyytyväinen orkesteriin hän laittaa tanssiksi Eicherin kanssa kesken levytyksen! 

Dokumentissa avataan hieman myös levyjen kansikuvien valintaa. Visuaalisuus ja graafinen toteutus ovat selvästi tärkeitä Eicherille. ECM:n tavaramerkkiä vaalitaan monin eri tavoin. 

Levyjä kirjastosta, vaan ei ilmaista striimausta

ECM-tuotantoon pääsee mukavasti käsiksi yleisten kirjastojen tarjonnan kautta. Myös iTunes Store on vaihtoehto, mutta siellä musiikki maksaa. Entä miksi Spotify, Deezer tai Naxos Music Library eivät tarjoa lainkaan ECM-levytyksiä? Ehkä Eicher haluaa välittää musiikkia mahdollisimman korkealla äänenlaadulla. Ehkä hän kokee albumimitan, taideteoksen kokonaisuuden, hajoavan verkkolevityksessä. Voi olla yksinkertaisesti niin, ettei striimausjakelu tuo ECM Recordsille merkittävää lisäarvoa. ECM taitaa pärjätä hienosti ilmankin.

Kirjastoa käyttäville asiakkaille tilanne on optimaalinen: laaja katalogi tuo korvaamattoman lisäarvon kotikirjaston musiikkitarjontaan. Tällä hetkellä Turun seudun Vaski-kirjastojen verkkohaun tulos ECM-levytyksistä on 754 äänitettä, pääkaupunkiseudun HelMet-kirjastoista 898. Helsingin seudulla pääsee ECM:n ääreen varsin pienellä vaivalla, asiakkailta kun ei peritä enää varausmaksuja!

* * *

Sounds And Silence
Travels with Manfred Eicher (ECM Records, 2011)

Ohjaus: Peter Guyever ja Norbert Widemer

Mukana mm.

Arvo Pärt
Eleni Karaindrou
Dino Saluzzi & Anja Lechner
Gianluigi Trovesi
Anouar Brahem
Marilyn Mazur
Trio Trovesi Petrin Maras
Gianluigi Trovesi & Gianni Coscia
Jan Garbarek, Kim Kashkashian

ECM kotisivu
Steve Lake (ECM), haastattelu blogissa Aesthetica

Tuomas Pelttari

Spotifysta puuttuvat levyt

Näitä levyjä et löydä Spotifysta –

Albums you can’t find on Spotify

Kysytyn listan tarkoituksena on jakaa eteenpäin tietoa, vinkkejä ja vaihtoehtoja Spotify-striimauksen ulkopuolelta. Spotifysta puuttuvien albumien suuntaa-antavaa aakkostettua listausta ylläpitävät Antti Erkkilä, Tuomas Pelttari ja Ilari Reuhkala. Musiikkihaut tehdään Spotify Premium-liittymällä.

Kerro, kun huomaat listassa puutteita. Voit kirjoittaa vastausviestin tähän blogikirjoitukseen (Vastaa-linkki löytyy otsikon alta) ja osallistua keskusteluun musiikin ammattifoorumilla. Täydennyksiä ja korjauksia otetaan mieluusti vastaan myös Facebook-sivuilla Musiikkikirjastot.fi, FB-ryhmässä Musiikkikirjastolaiset, Twitterissä @Musakirjastot.

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostitse:
pelttari@gmail.com,
antti.erkkila@forssa.fi tai
ilari.reuhkala@gmail.com.

Pyydä julisteen sopivaa tiedostomuotoa Erkkilältä: antti.erkkila@forssa.fi.

Kiitän asiakkaita ja kollegoita mielenkiinnosta. Kiitos esimerkistä ja aloitteellisuudesta Antti Erkkilälle, innostamisesta Heikki Poroilalle.

Tuomas Pelttari, toim.