Teksti Arja Niemimaa, emerita musiikkikirjastoduunari

Intervalli 1/2023 • 2/2022
www.intervalli.fi

Olen pitkänlinjan tieto- ja informaatioalan ammattilainen, joka on työskennellyt julkishallinnon yhteispalveluissa, kehittämisprojekteissa ja viestintätehtävissä. Yli puolet työurasta on vierähtänyt yleisten kirjastojen musiikki- ja mediaosastolla erikoiskirjastovirkailijana (Kuopio, Tikkurila, Kirjasto 10, Pasila). Kirjastopalvelujen arki on tarkoittanut minulle asiakastilanteista reflektointia ja jatkuvaa oppimista.

Esittelen raakileen asteella olevan idean paikallisesta Musiikkikirjastoallianssista. Fyysisen allianssin muodostaisivat ne neljä kaikille avoinna olevaa helsinkiläistä musiikkikirjastoa*, joista saa musiikkiin liittyvää asiantuntevaa kasvokkaista tietopalvelua ja neuvontaa. Yhteisesti allianssikirjastoilla on valtava kokoelma, jossa on kattavat aineistot, formaatit ja avokokoelmia sekä samaa asiakaskuntaa. Lisäksi niillä on hyvät aukioloajat sekä ammatillisesti pätevä henkilökunta asiakaspalvelussa ja taustatöissä. Läsnäpalvelujen lisäksi nelikko alkaisi tarjota tiettyjä yhteispalveluja verkossa.

Viidentenä toimijana allianssissa olisi mukana asiantuntijapanostaan antava valtakunnallinen keskusarkisto eli Musiikkiarkisto, joka tallentaa suomalaiseen populaarimusiikkiin liittyvää aineistoa. Kirjastojen tavoin arkistosta saa tietopalvelua ja neuvontaa. Aineistoja voi käyttää vain arkistotiloissa.

Selkeyden vuoksi käytän yhteenliittymästä nimeä Musiikkikirjastoallianssi läpi koko kirjoitelmani. Tarkastelukulma on kirjastolähtöinen ja puhun musiikkikirjastoista, vaikka kyseessä ovat kaikki viisi osallista.

*Kansalliskirjaston musiikkikirjasto, Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kirjasto, Maailman musiikin keskuksen kirjasto ja arkisto, Helsingin kaupungin kirjastojen Musiikkiverkosto.

Kehyksiä ja kehityskulkua

Olen ollut huolestunut musiikkikirjastojen tuntemattomasta tulevaisuudesta.  

Huolestuin lisää silmäiltyäni uuden vuoden alkajaisiksi Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaiseman ensimmäisen Sivistyskatsauksen. Siinä kuvataan ministeriön hallintosektoreiden kehitystä viime vuosikymmenien ajalta nykyhetkeen. Katsauksen esipuheen muutama rivi pysähdytti karuudellaan:

“1990-luvulta alkanutta viimeisintä vaihetta leimaavia piirteitä ovat oppimistulosten heikkeneminen, suomalaisten koulutustason nousun pysähtyminen sekä toisaalta julkisten sivistyspanostusten hidas lasku.”

Ministeriön toimialaa on myös meitä Intervallin lukijoita kiinnostava hallinnollinen osio Tieteelliset ja yleiset kirjastot ja kirjastopolitiikka. Yleisistä kirjastoista Sivistyskatsaus mainitsee muun muassa, että kirjastojen asiakasmäärissä on käynyt katoa 15 viime vuoden aikana, lainaajien osuus väestöstä on laskenut puolesta kolmannekseen samalla kun kirjakokoelmat ovat supistuneet.Muidenkin aineistolajien kuin painettujen kirjojen määrärahojen niukkenemiseen viitataan. Tilannekatsauksen mukaan kirjastohenkilöstön määrä on sekin Suomessa kääntynyt laskuun viidensadan ihmisen verran viimeisen kymmenen vuoden ajalta – oletettavasti tappavan tasaiseen tahtiin.  

Alan ammatillinen status puolestaan vertautuu paljolti asiakaspalvelutyöhön eikä asiantuntijatehtäviin, vaikka OKM kauniisti asettelee kirjastohenkilöstön kuulumaan sivistyskentän ammattilaisten joukkoon. Ennustettiin, että kirjastojen käyttö laskee todennäköisesti tulevaisuudessa lisää, ja koko laaja kirjastolaitos jäisi Suomessa historialliseksi välivaiheeksi. 1960-luvulla rakennettu kirjastolaitos jatkaisi taruaan näivettyneenä jonkin aikaa ja olisi viimeistään parinkymmenen vuoden päästä pahasti tärveltynyt. Olin äkkiseltään huomaavinani, että Sivistyskatsauksen kirjastoja käsittelevissä kohdissa ei juuri tieteellisistä kirjastoista puhuta. (Miksihän, lasketaanko kirjastobudjetit henkilöstömenoineen emo-organisaatioiden könttään?) Sanaa musiikkikirjasto ei mainittu kertaakaan. Toivon, että olisin lukenut raportin huolimattomasti ja alamme olisikin nousukiidossa.

Musiikkikirjastoallianssi tarjoaa läsnä- ja verkkopalveluja

Synkistely sikseen! Heikkenevään kehitykseen madonlukuineen tulisi mielestäni nopeasti reagoida kääntämällä tiukka katse resurssien vähyydestä synergiaan: yhteistyön mahdollisuuksiin ja uudenlaiseen palvelumuotoiluun. Esimerkkini on Musiikkikirjastoallianssi Helsingissä.  Sen ideana on avoin pääsy musiikkitietouteen verkossa ja fyysisissä palvelupaikoissa. 

Voidaan todeta, että tiedon määrä kasvaa koko ajan valtavasti. Tieto on aina paitsi globaalia, myös paikkasidonnaista. Tavallisen ihmisen on melko hankala hyödyntää raakamateriaalia, dataa sellaisenaan, oman täsmätiedontarpeensa, oppimisen tai vaikka harrastuksensa tueksi.  

Viime aikoina julkishallinnon organisaatioissa ja palveluissa on ollut hyvänä käytäntönä enenevästi jakaa tietoa verkkoon kaikkien halukkaiden maksuttomaan käyttöön (open access) yksityisyyden ja tietosuojan mahdollistamisissa rajoissa. On muun muassa rakennettu portaaleja eri toimialojen tietolähteille tai palveluihin ja otettu some käyttöön. Ajalle tyypillinen yleinen kysymys kuitenkin kuuluu: ”Miten saatavilla olevaa dataa pystytään jalostamaan resurssipulan vallitessa?” 

Mitä musiikille kuuluu? On selvää, ettei musiikki, sen harrastaminen, kuunteleminen, tekeminen ja esittäminen eikä tallentaminen katoa minnekään. Fyysisen musiikkiaineiston lainaaminen kirjastoista sekä sen ostaminen ovat vähentyneet musiikkitarjonnan siirryttyä paljolti verkkoon. Tarjonta on kuitenkin samalla monipuolistunut ja tuonut uusia kuluttajakäyttäytymisen mahdollisuuksia. Samaan hengenvetoon on todettava, että nykyisellään musiikin verkkotarjonta suoratoistopalveluissa vaikuttaa hajalaatuiselta ja pirstaloituneelta, ja hakuominaisuudet niin sisällöllisesti kuin teknisestikin ovat kirjavia. Puhumattakaan sisällönkuvailusta. 

Entä musiikkiin liittyvä tietous? Mistä musiikkia kannattaa etsiä, mistä siitä ylipäätään saa tietoa ja miten musiikkia ja musiikista voi oppia? Musiikkikirjastoista ja verkosta! Verkkodokumentaatiota on tarjolla megalomaaniset määrät. Verkkoalusta louhitulle lokaalitiedolle, jonka erikoisalana on musiikki, kuitenkin puuttuu.

Ehdotus: Musiikkikirjastoallianssi toimisi sekä verkossa että fyysisesti neljässä Helsingin erikoiskirjastopisteessä maantieteellisesti lähellä toisiaan. Uutta olisi kirjastojen liittoutuminen tuottamaan yleistajuista asiakas- ja tietopalvelua yhteisen verkkojulkaisukokonaisuuden avulla.

Allianssikirjastojen asiantuntijat voisivat koota ja linkittää musiikkitietoutta sopiviin kanaviin yksittäisten kansalaisten helppoon käyttöön. Ja huomio: pitäisi keskittyä nimenomaan helppouteen ja asettua käyttäjän asemaan, olla ihmislähtöinen. Digitaalisen musiikkikirjastoallianssin tulisi olla helppo kenen tahansa löytää ja käyttää; sen sisältö olisi helppoa (vrt. tieteen yleistajuistaminen); sen sisällön pitäisi olla helposti tuotettavaa ja ylläpidettävää. Kaikki instrumentit esimerkiksi portaalin tuotteistamiselle ja tekniselle osaamiselle ovat jo pitkään olleet olemassa ja verkkoalustatkin luotu kauan sitten. 

Fyysisten musiikkikirjastopalvelujen ja -aineistojen tarjonta toimisi Helsingissä kuten ennenkin. Samoin entiseen tapaan Finna.fi-tiedonhakupalvelusta voitaisiin hakea allianssikirjastojen aineistojen paikannustiedot.

Uudeksi osaseksi muodostettaisiin solmukohta niille verkkoresursseille, joita paikalliset musiikkikirjastojen ammattilaiset pitävät hyödyllisinä ja käyttökelpoisina, ja jotka pohjautuvat asiakastilanteista saatuihin kokemuksiin. Myöhempänä päämääränä voisi siintää digitaalinen vastavuoroinen “yhteisöllinen somesovellus” yleisöjen ja Musiikkikirjastoallianssin eli palveluntuottajien kohtaamispaikaksi. Asiakasosallistava yhteissuunnittelu heti alusta lähtien ja valikoitujen tiedonlouhintamenetelmien käyttö ja allokointi sekä palvelutarpeen tutkiminen ja analysointi on tämänkaltaisen uuden digipalvelutuotteen alkusuunnittelun ehdoton edellytys. Pikkuhiljaa siis syntyisi ja varttuisi kohdennettu Digitaalinen musiikkikirjastoallianssi.

Eräs luontevalta tuntuva verkkoalusta olisi kenties Kansalliskirjaston ylläpitämä Finna.fi–tiedonhakupalvelu, joka yleisesti tarjoaa vapaan pääsyn satojen suomalaisten arkistojen, kirjastojen ja museoiden digitaalisiin aineistoihin ja kokoelmaluetteloihin. Se on tutkitun tiedon, kulttuurin ja oppimisen digikoti. STT Infon tiedotteen mukaan Finna.fin alustapalvelulle rakennettiin ja otettiin käyttöön viime vuonna 33 kuntaan niin sanottu verkkokirjasto, suurin Tampereelle.

Mutta tietenkin uutta verkkopalvelua suunniteltaessa olisi hyvin tärkeää pohtia ja tehdä käytettävyystutkimusta sekä vertailua siitä, olisiko Finna kaikin puolin alustana tarpeeksi helppo.  Muotoutuvan Digimusiikkikirjastoallianssin sijaintipaikaksi Finnassa sopisi kyllä hyvin Muut Finna-hakupalvelut – Seudulliset näkymät. Se keskittyy tiettyjen aineistontarjoajien tiettyihin aineistoihin. Toistaiseksi tuossa Seudulliset näkymät -osiossa on vain Jyväskylän alueen kirjastokimppa, johon kuuluvat seudun kaikki tieteelliset ja yleiset kirjastoyksiköt. Sille soisi lisää seuralaisia.

Musiikkikirjastoallianssin osalliset

Helsinkiläiset musiikkikirjastot on organisoitu eri hallinnonaloille ja niiden rahoitus tulee useasta, pääosin julkishallinnon lähteestä. Vaikka ne ovat osa korkeakoulukirjastoja, lukeutuvat erikoiskirjastojen joukkoon tai kuuluvat kaupunginkirjaston yksiköihin, on niiden fokus selkeän yhteinen: musiikki. Musiikkikirjastoilla on tärkeä paikallinen kulttuurinvälittäjän rooli ja toiminnassaan ne usein tietoisesti törmäyttävät musiikkia muuhun kulttuuritarjontaan ja kirjallisuuteen. Kirjastonkäyttäjät tai ainakin ns. hevijuuserit liikkuvat suvereenisti näissä eri palvelupaikoissa kulloisenkin tarpeen mukaan piittaamatta vähääkään sektorirajoista.

Fyysisen musiikkikirjastoallianssin muodostaisivat ne helsinkiläiset musiikkiin keskittyvät erikoiskirjastot, jotka ovat avoinna kaikille ja joista saa musiikkiin liittyvää asiantuntevaa kasvokkaista tietopalvelua ja neuvontaa. Yhteisesti allianssikirjastoilla on valtava ja syvä kokoelma, jossa on kattavat aineistot ja formaatit musiikin genreiltä ja avokokoelmia. 

Lisäksi niillä on hyvät aukioloajat ja ammatillisesti pätevä henkilökunta asiakaspalveluissa ja taustatöissä. 

Musiikkikirjastojen toiminnan lähtökohta on sisällöissä ja niiden dokumentoinnissa, aineiston saatavuudessa, etsimisessä, löytämisessä. Ytimenä on yhä enemmän ja enemmän ollut aktivoiva toiminta, musiikkiharrastuksen ja ammatillisen musiikin tekemisen tukeminen, kohtaamiset ja pian kenties jotkin täysin vielä tuntemattomat tavat kirjastojen käytössä ja palvelutarjonnassa.

Mitä hyötyä stadilaisen musakirjastoallianssin perustamisesta sitten muka olisi? Paljonkin! Syntyisi kumppanuuksia, synergiaa ja yhteispalveluja. Saattaa kuitenkin vielä olla, että joidenkin kirjastotyöntekijöiden monikanavaisen asiakaslähtöisen kirjasto-osaamisen ja -viestinnän saroilla tai kenties jopa someosaamisessa olisi parantamisen varaa. Musiikkikirjastoala on kaiken aikaa muuttumassa samanaikaisen rivakan mediamyllerryksen kanssa. Allianssi olisi silta erillisissä saarekkeissa olevien saman alan toimijoiden välillä, jolloin myös työtaidot ja ammatillinen kasvu sujuisi luonnostaan toinen toiseltaan oppimalla, vastavuoroiseen tyyliin. Hybridityötä tehtäessä pitäisi olla nykyistä enemmän aikaa eläville kohtaamisille eikä uuden oppiminen saisi tapahtua pelkästään verkon välityksellä. 

Pitäisi tietysti tarkastella, että kaavailemani lähitulevaisuuden verkkotuote ei olisi suoraan päällekkäinen minkään muun portaalin kanssa. Ensimmäisenä tulee mieleen ansiokas Musiikkikirjastot.fi. Toki sen lähtökohta on eri kuin digikirjastoallianssilla olisi. Musiikkikirjastot.fin laaja valtakunnallinen palvelusisältö on suunnattu yhtä lailla asiakkaille kuin kirjasto- ja informaatioalan ammattilaisille.  Osittain se voisi toimia yhtenä “oman” paikallisen asiakaslähtöisen sovelluksen mallina. Surffaillessani huomasin myös erään erittäin hyvän portaalirakenteen. Se on Agricola – Suomen humanistiverkko (jonka sisältökin sivumennen sanottuna on huippua).

Hallinnollisesti allianssin synnyttämiseen ei tarvitsisi rakentaa mitään uutta himmeliä. On päivänselvää, että mainitsemissani neljässä musiikkikirjastossa on tehty työtä tietoverkoissa ja -verkkoihin pitkään, muttei vielä miltei mitään yhteispalvelun näkökulmasta. Nelikolla on yhteistä asiakaskuntaa ja niiden lähiympäristö on vetovoimainen: Helsingin keskustaan on pakkautunut kuluttajia varten runsas kattaus kulttuuri- ja musiikkielämää perinteisistä taidelaitoksista avantgardistisiin klubeihin. 

Digipallo on nyt heitetty, ota se kiinni ja heitä eteenpäin!

Allianssin osalliset (5)

Kansalliskirjastossa on maan laajimmat musiikin käsikirjastokokoelmat. Niihin kuuluu nuottijulkaisuja, musiikkikirjallisuutta, kausijulkaisuja, äänitteitä, musiikkikäsikirjoituksia ja pienpainatteita. Kokoelmat karttuvat vapaakappalein, ostoin ja lahjoituksin. Erillisessä tilassa sijaitsevassa, kaikille avoimessa Musiikkikirjastossa, on laaja erikielinen musiikkikirjojen avokokoelma kotilainattavaa. Musiikkikirjastopalveluihin kuuluu myös Kansallinen äänitearkisto, johon on koottu suurin osa suomalaisista äänitteistä (vuodesta 1901 alkaen). Äänitteistä voi saada kopioita kirjastokäyttöön.

Taideyliopiston Töölön kampuksella Musiikkitalolla sijaitseva Sibelius-Akatemian kirjasto on yliopistokirjasto. Vaikka Taideyliopiston kirjaston kaikki kolme kampuskirjastoa, Töölön lisäksi Sörnäisissä ja Kuopiossa, ovat erikoistuneet yliopisto-opetuksen ja tutkimuksen taiteenaloille, ne ovat kaikille avoimia. Sibelius-Akatemian kirjastolla on Pohjoismaiden mittavin nuottikokoelma, runsaasti taidemusiikkiääniteitä (yli 36 000), korkealaatuinen musiikin alan kirjakokoelma, suomalaisten säveltäjien käsikirjoitusarkisto, oma TAJU-julkaisuarkisto. Käytettävissä on lähes sata tietokantaa ja kattavat LibGuides aihealueoppaat. Työskentelyä varten kirjaston tiloissa on kolme hifi-tason kuunteluhuonetta, joissa on myös videoiden kuuntelumahdollisuus sekä avoimissa tiloissa useita av-laittein varustettuja työpisteitä. Henkilökunta opastaa tiedonhankinnassa ja kirjaston käytössä.    

Maailman musiikin keskus / Global Music Centre on yksi Suomen musiikki-instituuteista. Sen keskeinen tehtävä on koota, tallentaa ja jakaa tietoa maailman musiikkikulttuureista. Osa sen laajasta ja kansainvälisestä toiminnasta on tuottaa äänitteitä ja muita julkaisuja. Se myös esim. osallistuu alansa tutkimustoimintaan. Keskuksella on oma kirjasto ja arkisto, jotka ovat kaikille avoimia. Maailman musiikin keskuksen aineisto koostuu sen kirjaston ja äänitearkiston kokoelmista. On kirjoja, nuotteja, äänitteitä, filmejä sekä soittimia eri musiikkikulttuureista. Äänitearkistossa on MMK:n kenttämatkoilla tehtyjä äänityksiä sekä Global Mobile Studion musiikkiäänityksiä sekä haastatteluja. Lisäksi MMK:n Finna-osiossa on nähtävillä oman aineiston lisäksi Kulttuuriosuuskunta Uulun sekä Kanteleliiton ja Suomen Kansanmusiikkiliiton kirjasto- ja arkistoaineistoja. 

Helsingin kaupungin musiikkikirjastot. Helsingin kaupunginkirjasto on yleisten kirjastojen keskuskirjasto. Se on myös osa pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastojen verkostoa. Helmet-kirjastoissa on muutaman vuoden ajan valtavasti karsittu äänitteiden hankintaa. Helsingin kaupunginkirjastossa lainattavat äänitteet on koottu kattavasti kahdeksaan alueelliseen kirjastoon, joilla on musiikkikirjastoperinteitä ja -osaamista. Keskittämällä äänitteet asiantuntijakirjastoihin, asiakkaille taataan monipuolinen ja ajantasainen kokoelma sekä tietopalvelu, eivätkä äänitteet kellu holtittomasti eri kirjastoihin. Muissa Helsingin kirjastoissa musiikkiäänitteitä on tarjolla vaihtuvina teemallisina kokonaisuuksina. Vaikka äänitteet on keskitetty musiikkikirjastoihin, kaikissa (37) kirjastoissa on saatavilla lainaan muuta musiikkiaineistoa, kuten musiikkiaiheisia kirjoja ja lehtiä, nuotteja ja opetusmateriaalia. Parissa yksikössä on musiikin paikallisaineistoa tai jokin tietty valikoima.

Musiikkiarkisto kerää, säilyttää ja tarjoaa suomalaiseen populaarimusiikkiin (taidemusiikkia ja kansanmusiikkia lukuun ottamatta) liittyvää tietoa ja aineistoa, johon tutkijat ja muut aihepiiristä kiinnostuneet voivat vapaasti tutustua arkiston tiloissa.  Runkona ovat musiikkialan toimijoilta ja musiikinharrastajilta saadut lahjoitukset kuten äänilevyt, ääninauhat, videot, valokuvat, haastattelut, nuotit, käsikirjoitukset, musiikkilehdet, musiikkikirjat, sopimukset ja kirjeet. Kokoelma kattaa merkittävän osan suomalaista musiikki- ja kulttuuriperintöä. Joukossa on paljon julkaisematonta aineistoa. Musiikkiarkisto on tieteellinen äänitearkisto, jonka aineistoja käytetään tutkimuksessa ja opetuksessa. Musiikkiarkistotarjoaa neuvonta- ja tiedonhakupalveluja sekä julkaisee populaarimusiikin historiaan liittyviä tutkimuksia sekä muuta aineistoa, kuten äänilevyjä. Arkiston kotisivuilta aukeaa runsas open access -verkkomateriaali.

Arja Niemimaa