Intian klassinen musiikki • Harharetkiä YouTubessa 24

Pekka Gronow
Klassista musiikkia Intiasta
Harharetkiä YouTubessa • Osa 24
BelgiaKoreaPuola

Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään Gronowin valitsemia musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Gronowin 24. artikkelin aiheena on Intian klassinen musiikki. Sarjan aiemmat osat 1–23 löytyvät linkkeinä artikkelin lopusta.

Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetään Finna.fi-palveluun.

M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow

M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow.

Intia
Pekka Gronow

Intialainen klassinen musiikki nousi 1960-luvulla länsimaisen yleisön tietoisuuteen. Suuri ansio tässä oli Ravi Shankarilla, jonka mestarillinen sitarin soitto inspiroi yhtä lailla Yehudi Menuhinia kuin George Harrisonia. Shankar teki 1960-luvulla laajoja konserttikiertueita Euroopassa ja Amerikassa ja kävi myös Jyväskylän kesässä 1966. Seuraavana vuonna hän vieraili Montereyn pop-festivaaleilla Jimi Hendrixin, Otis Reddingin ja Grateful Deadin rinnalla. Siellä tehty äänitys nousi Yhdysvaltain levymyyntilistoille. Intialainen klassinen musiikki oli yhtäkkiä muotia, ja Shankarin vanavedessä monet Intiassa tunnetut muusikot löysivät kansainvälisen yleisön.

Ravi Shankar Montereyssä

Intian klassisen musiikin juuret löytyvät ennen ajanlaskumme alkua kirjoitetusta sanskritinkielisestä teoksesta Bharata Natya Shastra. Yksi ensimmäisistä länsimaisista intialaisen musiikin tuntijoista oli englantilainen orientalisti A. H. Fox Strangways (1859–1948), joka julkaisi vuonna 1914 teoksen The Music of Hindostan. Alkuperäinen teos löytyy Kansalliskirjastosta, mutta en ole löytänyt viitteitä siitä, että suomalaiset musiikkitieteilijät olisi sitä lukeneet julkaisuaikana. Toinen uranuurtaja oli ranskalainen Alain Daniélou (1907–1994), joka opiskeli Intiassa filosofiaa, laulua ja tanssia. Hän julkaisi vuonna 1952 ensimmäisen intialaisen musiikin diskografian. Äänilevyjä on tehty Intiassa vuodesta 1899 lähtien, mutta niiden hankkiminen Euroopasta käsin oli jokseenkin mahdotonta.

Intian valtava elokuvatuotanto tarjosi myös musiikkia, mutta sitäkään ei juuri nähty Euroopassa. Satyajit Rayn elokuvassa Musiikkihuone (1958) on välähdys aikakaudelta, jolloin klassinen musiikki kuului palatseihin ja temppeleihin. Laulaja on kuuluisa Ustad Salamat Ali Khan (1934–2001). Video on katsottavissa YouTubessa.

Arto Koskinen: Fuga indiana (Amanita 2005).1960-luvulla intialaisen musiikin tuntemus maailmalla räjähti. Levymarkkinoiden laajentuessa oli helppo hankkia intialaisia levyjä. George Harrison jätti sitarin opinnot kesken, mutta monet muut ryhtyivät tosimielessä opiskelemaan. Suomesta mm. Arto Koskinen opiskeli pitkään Intiassa. Hänen levynsä Fuga indiana (2005) on unohdettu mestariteos. Maailmanlaajuisesti pisimmälle pääsi amerikkalainen Jon Higgins (1939–1984), jonka intialaiset muusikotkin hyväksyivät vertaisekseen. Hänen uransa katkesi auto-onnettomuuteen, mutta YouTubesta löytyy joitakin näytteitä.

Jon Higgins

Nykyisin intialaisesta musiikista on saatavissa valtavasti tietoa. Haku Finna-tietokannasta termeillä INTIA + MUSIIKKI kertoo, että Suomen kirjastoista löytyy aiheesta 440 kirjaa ja 2100 äänitettä. Suuri osa Daniéloun luetteloimista levyistäkin löytyy nykyisin netistä. Intiassa on 1300 miljoonaa asukasta, 28 osavaltiota ja kymmeniä suuria kieliä ja kirjoitusjärjestelmiä. Kielten moninaisuudesta on se etu, että nettisivustoilla käytetään yleisesti englantia – ei ole pakko opetella tamilin tai gujaratin kirjaimistoa, vaikka se voisikin avata netissä uusia ovia. Intialaisessa musiikissa on kymmeniä kerrostumia Assamin kansanmusiikista tamililaiseen elokuvamusiikkiin. Klassinen musiikki on vain yksi genre, eikä se edes yhdistä koko Intiaa, sillä pohjoisessa ja dravidalaisia kieliä puhuvassa etelässä on erilaiset perinteet.

Pohjois-Intian klassinen musiikki perustuu virtuoosimaiseen improvisointiin. YouTubessa sitä musiikkia voi etsiä vaikkapa hakusanoilla Hindustani music tai North Indian music. Etelässä tukeudutaan 1700-luvun suurten säveltäjien Thyagarajan, Syama Shastrin ja Dikshitarin perintöön. Hakusanalla Carnatic music löytyy eteläintialaista klassista musiikkia. Tiruppugazh viittaa 1400-luvulla eläneen tamililaisen runoilijan Arunagirinadarin 250-osaiseen laulusarjaan, jonka tekstit ovat saatavissa sekä tamiliksi ja englanniksi.

Soittimetkin ovat osittain erilaisia. Pohjoisessa keskeisiä ovat mm. sitar, sarod, shanai ja tabla, etelässä veena (vina), nagaswaram ja mrdangam. Olen koonnut alle joidenkin kuuluisien muusikoiden nimiä. Kun etsii nimien tai soitinten mukaan, löytää tuhansia näytteitä. Netissä myös sivustoja musiikin opiskelijoille. Sarali varisai tarkoittaa asteikkoharjoituksia, joiden avulla opetellaan eteläintialaisen musiikin 72 ragaa. Käytännössä osa asteikoista on toki harvinaisia. Solkattu on rumpukieli, jonka avulla opiskellaan rytmikuvioita tavujen avulla: taka din din na, na dhin ku tham. Yhteistä pohjoiselle ja etelälle ovat ragat ja talat, sävelasteikot ja rytmit, jotka ovat kaiken intialaisen musiikin perusta.

Viimeisten puolen vuosisadan aikana intialainen musiikki on vaikuttanut monin tavoin länsimaiseen musiikkiin: puhutaan ”fuusiosta”. Sama kehitys on ollut nähtävissä toisin päin käännettynä Intiassa, kun länsimaisia soittimia on omaksuttu traditioon. Viulu on ollut Etelä-Intiassa kauan käytössä, koska se sopeutuu intialaisiin asteikkoihin, mutta viime vuosina konserttilavoilla on nähty saksofoneja ja sähkökitaroitakin. Bangalore on Intian piilaakso, modernin Intian keskus. Paikallisten musiikkijuhlien sivuilta löysin mainion näytteen intialaisesta ”fuusiosta”.

Bengaluru Ganesh Utsava

Kestääkö Intian klassinen musiikki nykyaikaistumisen ja länsimaistumisen paineen? Kun selaa tuhansia videoita, joita intialaiset ovat ladanneet YouTubeen, alkaa uskoa tradition kestävyyteen. Joukosta löytyy kymmeniä, jotka on tarkoitettu lasten musiikkikoulutukseen. Tällä videolla on innokas päiväkoti-ikäinen laulaja.

Sweet kid singing Indian classical bandish

Ja lopuksi nuori mestari, joka ei näytä paljoakaan yli kymmenvuotiaalta. Intialaisen musiikin tulevaisuus näyttää olevan turvattu!

Pekka Gronow

Aryya Banik, raag yaman

Tunnettuja muusikoita

Zohra Bai, laulu (1868–1913)
Abdul Karim Khan, laulu (1872–1937) 
Kesarbai Kerkar, laulu (1892–1977)
Roshan Ara Begum, laulu (1917–1982)
Salamat Ali Khan, laulu (1934–2001)
Ravi Shankar, sitar (1930–2012)
Vilayat Khan, sitar (1928–2004) 
Allauddin Khan, sarod (18??–1972)
Ali Akbar Khan, sarod (1922–2009)
Dwaram Venkataswami Naidu, viulu (1893–1964)
Bismillah Khan, shehnai/shanai (1916–2006)
Veena Dhannamal, veena/vina (1867–1938)
T. N. Rajarathnam Pillai, nagaswaram (1898–1956)
Karukurichi Arunachalam, nagaswaram (1921–1964)
Narayana Iyengar, gottuvadhyam (1903–1959)
Ahmed Jan Thirakwa, tabla (1896–1972)
Alla Rakha, tabla (1919–2000)
Zakir Hussain, tabla (s. 1951)
Pazhani Subramania Pillai, mrdangam (1909–1962)
Palghat Mani Iyer, mrdangam (1912–1981)
Ramanathapuram C. S. Murugabhoopathy, mrdangam  (1914–1998)

Musiikkijuhlia

Bengaluru Ganesh Utsava
Darbar Festival

CD
Arto Koskinen
Finna.fi

Fuga Indiana – Seven Piano Compositions Representing A New Synthesis of Asian, European And Afro-American Classical Traditions Arto Koskinen | Amanita 2005

Lisätietoja

Arto Koskisen seitsenosaisesta pianosarjalevytyksestä | Amanita.fi

Historiallista kirjallisuutta
A. H. Fox Strangways Alain Daniélou Michael S. Kinnear
Finna.fi

The Music of Hindostan A. H. Fox Strangways, 364 pages | 1914 & Reprinted Clarendon Press 1965 & 1970

Northern Indian Music Vol. 1 – Theory & Technique Alain Daniélou | 1949
A Catalogue of Recorded Classical And Traditional Indian Music – With An Introduction On Indian Musical Theory And Instruments Alain Daniélou | Unesco 1952

A Discography of Hindustani And Karnatic Music Compiled by Michael S. Kinnear & Foreword by Reis Flora, 594 pages | Greenwood Press 1985

The Gramophone Company’s First Indian Recordings, 1899–1907 – A Complete Numerical Catalogue, By Matrix Serials, of Indian Gramophone Recordings Made By The Gramophone and Typewriter, Ltd., In Indian And London, Between 1899 And 1907 Compiled by Michael Kinnear with the co-operation of EMI Archives, London, and The Gramophone Company of India, Limited, Calcutta, 371 pages | Bajakhana 2016

Toimitukselta

Artikkelin YouTube-linkit tarkistettu 19.12.2022. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kiitokset karttapallon lainaamisesta, Mikko Luukko.

Tuomas Pelttari

Lisää Harharetkiä YouTubessa
Argentiina
Belgia
Dagestan
Espanja
Euroviisut
Georgia
Havaiji
Komorit
Korea
Lauluja koronaa vastaan
Luxemburg
Myanmar
Norja
Papua-Uusi-Guinea
Québec
Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat
Puola
Ranska
Ruotsi
Saksa
Suriname
Tšekki
Venäjä
Yhdistynyt kuningaskunta

Pekka Gronow katsoo Intiaan

Pekka Gronow katsoo Intiaan. Banneri: Tuomas Pelttari