Minä, huijari? • Intervalli 2/2021

Pääkirjoitus

Intervalli • 2/2021
www.intervalli.fi

Työpöydälläni on jo hetken aikaa pyöriskellyt lappunen, jossa lukee: Muista kehua kaveria. No kaveria pitäisi muistaa kehua ihan ilman erillistä muistuttamista, miksi siis olen nuo sanat lapulle kirjoittanut?

Kirjoitin muistilappusen itselleni Intervallin toimituskunnan kokouksessa, jossa jostakin syystä keskustelun aiheeksi nousi huijarisyndrooma. Yksi jos toinenkin siitä tunnusti kärsivänsä. No miten kehuminen sitten liittyy huijarisyndroomaan? Se liittyy sillä tavalla, että huijarisyndroomainen ei pysty kehujakaan vastaanottamaan vaan ajattelee saaneensa ne aiheetta. 

Me huijarisyndroomaiset teemme elämästämme itsellemme kovin raskasta. Vaatimustaso on korkealla ja aina pitäisi syntyä pelkkää priimaa. No miksi? Tämä johtuu siitä, että kyky vastaanottaa kritiikkiä on myös huono ja se on aina tapana ottaa henkilökohtaisesti. Yksikin kritiikki, vaikkei edes mitenkään ankara, kumoaa mielessä kaiken hyvän ja erityisesti saadut kehut.

Kun minua reilut puoli vuotta sitten pyydettiin Intervallin päätoimittajan tehtävään, oli spontaani ensireaktioni kieltäytyminen. Miten minä ikinä pystyisin tuohon tehtävään? Muistaakseni taisin esittää myös omasta mielestäni tosi hyviä perusteluja, että kaikki varmasti uskoisivat minun varmasti olevan huono ja väärä valinta. Olisin taatusti epäpätevä tähän tehtävään, kuka tahansa olisi minua parempi.

En pysty vielä sanomaan että olisin onnistunut, mutta voin sanoa, että yrittäminen on ollut mukavaa. Intervallin toimituskuntatyöskentely on ollut mielenkiintoista ja tuonut hyvän mielen. Puhumattakaan mahdollisuudesta oppia uusia asioita sekä verkostoitua. Olen saanut paljon ajattelemisen aihetta.

Itsekriittisyys on tässä kohtaa osoittautunut täysin tarpeettomaksi. Siksi haluan kannustaa kaikkia musiikkikirjastoihmisiä tai sellaiseksi itsensä tuntevia tulemaan mukaan lehden tekemiseen. Juttuideat ovat aina tervetulleita, ja vielä parempi jos kirjoitat jutun itse. Toimituskunta on valmiina avustamaan! Olisi mukavaa jos jakaisitte myös muille jos teillä on ollut kirjastossanne jokin mukava musiikkiaiheinen tapahtuma tai jos olette keksineet/kehittäneet jotakin sellaista, josta on iloa myös muille. Tästä on hyvä esimerkki Jaska Järvilehdon huikea ajatus, joka jalostui musiikinluettelointi.fi -sivustoksi. Intervallille on kunnia olla lanseeraamassa tätä!

Seuraava Intervalli ilmestyy keväällä 2022. Nyt tässä on pitkä kaamosaika edessä ja meillä aikaa kirjoittaa vaikka Douglas Adamsin tyyliin viisiosainen trilogia. Ja tietysti myös aikaa lukea Intervallia. Viestejänne voitte laittaa osoitteeseen intervallilehti@gmail.com. Kuulumisiin!

Tiina Tolonen
Intervallin päätoimittaja

Intervalli 2/2021.

Theseus on Suomen suurin avoin julkaisuarkisto • Intervalli 1/2021

Tiina Tolosen artikkeli julkaistiin alun perin keväällä 2021

Teksti • Tiina Tolonen
Intervalli 1/2021 (pdf)
www.intervalli.fi

Suomen ammattikorkeakouluilla, toisin kuin yliopistoilla, on yhteinen julkaisuarkisto, jonne tallennetaan niissä valmistuneet opinnäytetyöt. Palvelu on olemassaolonsa aikana osoittautunut hyvin menestyksekkääksi ja sitä kehitetään koko ajan yhteistyössä sen teknisestä ylläpidosta vastaavan Kansalliskirjaston kanssa.

Theseus-tunnus.

Suomen ammattikorkeakoulukirjastot ryhtyivät suunnittelemaan yhteistä opinnäytteiden julkaisuarkistoa jo lähes parikymmentä vuotta sitten. Hanke palvelun rakentamiseksi käynnistyi vuonna 2006 ja Theseus-nimen saanut julkaisuarkisto otettiin virallisesti käyttöön vuoden 2009 alussa. Palvelussa ovat mukana kaikki Suomen ammattikorkeakoulut, viimeisenä tuli mukaan Högskolan på Åland vuoden 2016 alusta.

Theseukseen tallennetaan opinnäytetöiden lisäksi ammattikorkeakoulujen julkaisuja. Tällä hetkellä tallennusten kokonaismäärä on lähes 200 000 ja se kasvaa vuosittain noin 20 000 tallennuksella. Alla olevassa kartassa esitetään Theseuksen latauslukujen kokonaismäärä vuonna 2020 (47 082 022) sekä sinisellä värillä merkittynä kaikki maailman valtiot, joissa Theseuksen sisältöä on ladattu. Suomi näkyy kartassa tummana, koska käyttöä on siellä ollut eniten. Kartan ainoat valkoiset kohdat ovat Pohjois-Korea sekä Päiväntasaajan Guinea.

Kartassa Theseuksen latauslukujen kokonaismäärä vuonna 2020 (47 082 022) sekä sinisellä värillä merkittynä kaikki maailman valtiot, joissa Theseuksen sisältöä on ladattu.
Kartassa Theseuksen latauslukujen kokonaismäärä vuonna 2020 (47 082 022) sekä sinisellä värillä merkittynä kaikki maailman valtiot, joissa Theseuksen sisältöä on ladattu.

Suomen ammattikorkeakouluissa on musiikin tutkinto-ohjelmia seuraavissa ammattikorkeakouluissa: Centria-ammattikorkeakoulu, Jyväskylän amk, Metropolia, Oulun amk, Savonia, Tampereen amk ja Turun amk. Suuri osa näissä ammattikorkeakouluissa tehdyistä musiikin eri tutkinto-ohjelmien sekä amk- että yamk- opinnäytetöistä löytyy avoimesti Theseuksesta luettavaksi. Osa töistä on tekijänoikeudellisista tai muista esimerkiksi työn toimeksiantajaan liittyvistä syistä julkaistu ainoastaan joko painettuina tai kyseisen ammattikorkeakoulun sisäisessä verkossa. Theseuksessa on myös striimausmahdollisuus, eli sinne voi tallentaa esimerkiksi opinnäytetyökonserttinsa ääni- tai videotallenteen kirjallisen työnsä liitteenä. Tässä esimerkkinä Oulun ammattikorkeakoulussa vuonna 2019 valmistunut opinnäytetyö, jossa on liitteenä kaksi videotallennetta.

Theseuksen opinnäytetyökategoriat on jaoteltu kansainvälisen ISCED-koulutusluokituksen mukaisesti. Musiikkialan opinnäytetyöt löytyvät koulutusalajaottelussa kohdasta Esittävä taide ja musiikki. Jokaisella ammattikorkeakoululla on omat kokoelmansa, joihin pääsee Theseuksen etusivulta kyseisen ammattikorkeakoulun nimeä klikkaamalla. Tässä vielä esimerkinomaisesti muutamia tuoreita opinnäytetöitä eri ammattikorkeakouluista:

Sara Larikka Veden vivahteet: johdatus vesiaiheen käsittelytapoihin pianomusiikissa (2021) – Sara Larikan yamk-opinnäytetyö käsittelee vesiaihetta pianomusiikissa ja pianopedagogiassa. Tässä työssä lähdeaineistona ovat olleet Heikki Poroilan kokoamat säveltäjien yhtenäistetyt teosluettelot ja siinä on hyödynnetty myös Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Muhi-verkkosivun sisältöjä ja erilaisia nettiartikkeleita musiikin historiaan ja vesiaiheiseen musiikkiin liittyen.

Timo Kajamies Työelämälähtöisyys musiikin hahmottamisen opetuksessa: uuden opetusmallin suuntaviivat Turun konservatorion ammatillisessa pop & jazz-koulutuksessa (2020) – Timo Kajamiehen yamk-opinnäytetyössä tarkastellaan työelämälähtöistä musiikin hahmottamisen opetusta. Opinnäytetyössä muotoillaan työelämälähtöisen opetuksen malli Turun konservatorion ammatilliseen koulutukseen.

Juha Mäkilä Kolme tarinallista kappaletta pianolle (2020) – Juha Mäkilä tarkastelee amk-opinnäytetyössään tarinallisuuden vaikutusta säveltämiensä pianokappaleiden tulkintaan ja soittamiseen. Kappaleet on sävelletty vuoden 2018 aikana ja niiden vaikeustaso on sovitettu pianonsoiton D- tai C-kurssitasolle. Mäkilän sävellykset ovat opinnäytetyön liitteinä.

”Musiikkikirjasto on posketon aarreaitta” – tarinoita kirjaston merkityksestä musiikkilukiolaisille • Intervalli 1/2021

Tiina Tolosen artikkeli julkaistiin alun perin keväällä 2021

Teksti ja kuvat • Tiina Tolonen
Intervalli 1/2021 (pdf)
www.intervalli.fi

Vuoden 2021 Euroviisukarsintojen yhteydessä otsikoihin nousi voittajayhtye Blind Channelin lisäksi Madetojan musiikkilukio Oulusta. Se sijaitsee Pohjankartanoksi nimetyssä rakennuskompleksissa, josta lukion lisäksi löytyy yläkoulu ja sen musiikkiluokat, Oulu-opisto, Oulun Konservatorio sekä Karjasillan kirjasto musiikkiosastoineen. Kivenheiton päässä on myös Madetojan sali, joka on Oulu Sinfonian kotipesä. Ympäristö on siis suhteellisen kultturellia, ja siellä on oikeastaan mahdottomuus olla törmäämättä musiikkiin jossakin muodossa. Soitettuna, laulettuna tai kirjastossa.

Pohjankartano, massiivinen betonikompleksi ja Madetojan musiikkilukion koti. Kuva: Tiina Tolonen
Pohjankartano, massiivinen betonikompleksi ja Madetojan musiikkilukion koti.

Madetojan musiikkilukiosta on lähes huomaamatta vuosien myötä muotoutunut sanomalehti Kalevaa lainatakseni tähtiartisteja sekä muita musiikin huippuosaajia tuottava timanttitehdas. Blind Channelin lisäksi tunnettuja madetojalaisia ovat esimerkiksi Helena Juntunen, Johanna Iivanainen, Virpi Räisänen, Johanna Kurkela, Saara Aalto, Suvi Teräsniska sekä Ellinoora. Lukio on osa musiikkikasvatuksellista polkua, joka lähtee alakoulun musiikkiluokilta ja päätyy parhaassa tapauksessa korkeakouluopintoihin.

Mutta kuinka suuri vaikutus koulun välittömässä yhteydessä sijainneella kirjastolla on ollut Madetojassa oppinsa saaneisiin? Olen itsekin lähtöjäni madetojalainen, joten päätin selvittää asiaa yksinkertaisesti kysymällä heiltä. Muotoilin muutaman kysymyksen Facebookissa entisistä madetojalaisista koostuvaan nostalgiaryhmään. Vastaukset osoittivat minulle, että kirjastolla on todella ollut merkitystä heille ja että vaikutukset ulottuvat kauas, jopa vuosikymmenien päähän! Ja jottei juttu pelkästään nostalgiatripiksi mene, kyselin lisäksi lyhyesti Blind Channelin kitaristi Joonas Porkolta kirjastomuistoja nuoremman polven edustajana.

Madetojasta päivää!

Omista lukioajoistani on kulunut jo suhteellisen kauan, ja maailma oli tuohon aikaan kovin erinäköinen. Ylen Rockradio oli aloittanut toimintansa muutamaa vuotta aiemmin, ja rock-musiikkia kuultiin kolmena päivänä viikossa kahden tunnin ajan. Tuntuu aika hurjalta, kun vertaa tähän päivään. Musiikkimaailman uusista virtauksista saatiin tietoa kirjastoon tulevien lehtien kautta, muistan vajavaisella englannin kielen taidollani lukeneeni New Musical Express (NME) -lehteä, ja joskus oikein mielenkiintoisen jutun tullessa kohdalle repäisseeni sen varovasti mukaani lehdestä toivoen, ettei kukaan kuullut mitään. Rikos lienee jo vanhentunut… Kirjastourani alkuaikoina olin myös jonkin aikaa töissä Karjasillan kirjastossa eli palasin rikospaikalle.

Maailman erilaisuutta kuvaa varmasti myös se, että eräs muistelija kertoo joutuneensa aluksi kuuntelemaan levyjä kirjaston isossa salissa, kirjastonhoitajien valvovan katseen alla. Tuolloin levypuoliskon loppuessa täytyi käydä erikseen pyytämässä, että henkilökunta käänsi levystä toisen puolen. Lopulta kuitenkin tämän musiikinkuuntelijan ilmeinen harrastuneisuus kävi heille selväksi, ja hän pääsi kuuntelemaan musiikkia ns. aikuisten puolelle. Itse muistan kokeneeni saman kohtalon. Omaa siirtymistäni todennäköisesti nopeutti Yes-yhtyeen albumin Going for the one kansi, jota uhmakkaasti pidettiin aina kohti henkilökuntaa.

Aarreaitta ja tärkeä tiedonlähde

Saamissani vastauksissa nousi selkeästi esille kirjaston rooli musiikillisen sivistyksen tarjoajana. Vastaajat kertoivat löytäneensä kirjaston kautta äänilevyjä, partituureja ja muita nuotteja sekä musiikkikirjoja, jopa musiikkiopiston tenttikirjoja. Jo tuolloin ja todennäköisesti vielä nykyäänkin kirjaston rooli on ollut myös musiikin harrastamisen mahdollistaminen tai mikseipä määrätietoisempi opiskelu, taloudellisesta tilanteesta huolimatta.

Madetojan musiikkilukioon tuli opiskelijoita pieniltä paikkakunnilta, joiden kirjastoista ei välttämättä löytynyt kaikkea sitä, mitä Karjasillan kirjaston musiikkiosasto pystyi tarjoamaan. Vastauksissa mainittiin se, kuinka vähävaraisella oli mahdollisuus saada käyttöönsä runsaasti aineistoa kirjaston kautta. Eräs vastaajista totesi, että tuntuu kauhealta ajatella sitä, jos sellaista paikkaa ei olisi ollutkaan olemassa mistä niitä kaikkia materiaaleja sai lainattua.

Näitä portaita pitkin on noussut useampi tämän päivän tähtiartisti. Kuva: Tiina Tolonen
Näitä portaita pitkin on noussut useampi tämän päivän tähtiartisti.

Rentoutusta ja hyvää mieltä

Musiikkikirjaston tunnelmaa ei voita mikään, kirjoittaa eräs vastaajista. Hänelle kirjasto oli ollut tärkeä paikka musiikin kuuntelua varten ja osa tästä musiikista on kulkenut hänen mukaansa mahdollisesti ”laittomina kopioina” vuosien myötä peräti Atlantin toiselle puolelle. Kasetteja oli kuunneltu, kunnes nauhat olivat venyneet käyttökelvottomiksi. Hän kertoo myös itse työskennelleensä opiskeluaikoinaan musiikkikirjastossa ja nyt opettavansa kamarimusiikkia yliopistossa Yhdysvalloissa.

Toinen vastaaja taas muistelee kirjaston rauhallista tilaa, jossa saattoi viettää aikaa musiikkia kuunnellen hyppytunneilla tai iltaisin odotellessa soittotunnin alkamista musiikkiopistossa. Tuohon aikaan joukkoliikenne kulki huomattavasti harvemmin kuin nykyisin ja pitkien vuorovälien takia oli viisaampi jäädä kirjastoon odottelemaan kuin lähteä käymään välillä kiireesti kotona. Hän mainitsee myös, että kirjastossa oli mukavaa, kun sai kuunnella muuta musiikkia kuin sitä mitä itse soitti omalla instrumentillaan. Levylautasella oli ollut ainakin Sade, Phil Collins, Michael Jackson ja Tina Turner. Pitkät päivät aiheuttivat usein sen, että musiikkia kuunnellessa saattoi nukahtaa ja kuten vastaaja kirjoittaa, ”musiikki soljui mukavasti kehoa ja mieltä rentouttaen”.

Oppiminen ja kehittyminen uralla on tärkeää

Blind Channelia on karsintavoiton jälkeen viety lähes kuin pässiä narussa, joten olin hyvin iloinen kuin sain mahdollisuuden jututtaa Joonas Porkoa ja kysellä hänen musiikkikirjastokokemuksistaan. Joonas kertoi, että yläasteikäisenä hänelle saattoi viikon kohokohta isän kanssa käynti Oulun kaupunginkirjastossa. Siellä Joonas sanoi syöksyneensä suoraa musiikkikirjaston syövereihin ja lainanneensa kaikenlaista musiikkia mukaan. Niiden avulla sitten kotona ryhdyttiin tapailemaan ensimmäisiä säveliä sähkökitarasta.

Joonaksen mukaan hän ei nuorena ollut mikään aktiivinen kirjojen lukija, mutta viime vuosina on innostunut enemmän niistä ja lainaa erityisesti musiikin kirjoittamiseen liittyvää kirjallisuutta. Erityisesti Joonasta kiinnostaa lukea sellaisista asioista, joista voi rehellisesti oppia ja kehittyä. Uusi aluevaltaus ovat myös äänikirjat, joista hän kertoo kuunnelleensa sekä Samu Haberin että Alexi Laihon tarinat. Kiireisen elämän vuoksi Joonaksesta tuntuu, että nyt ei ole aikaa lukea ikään kuin huvikseen vaan valitsee luettavakseen kirjoja, joista voi samalla oppia ja kehittyä omalla urallaan peilaamalla kokemuksiaan niihin.

Blind Channel -yhtyeen sekä alussa mainittujen artistien lisäksi myös monesta muusta madetojalaisesta on tullut muusikkoja, madetojalaisväriä löytyy myös teatterin ja tanssin maailmasta.

Onko musiikkikirjasto itsestäänselvyys?

Tässä artikkelissa siteeratut henkilöt ovat myös suurelta osalta musiikin ammattilaisia, mutta joukossa on myös henkilöitä, jotka ovat päätyneet aivan erilaiselle uralle. Musiikki on kuitenkin säilynyt jonkinlaisena osana heidän elämissään, vaikkei siitä ammattia tullutkaan. Monet heistä, kuten minä, harrastavat musiikkia omaksi ilokseen. Meistä on saattanut myös tulla uusien musiikinharrastajien tai -opiskelijoiden vanhempia, jotka kuskaamme lapsiamme soittotunneille pitkin ja poikin kaupunkia.

Eräs vastaajista kirjoitti, että musiikkikirjastoilla on taatusti ollut vaikutusta hänen uravalintaansa ja arvelee, että tuolloin niitä tuli todennäköisesti pidettyä itsestäänselvyytenä. Tämä lienee varmasti totta, muistan etten itse koskaan kyseenalaistanut sitä, etteikö siinä lähes kotitaloni kulman takana olisi ollut musiikkikirjastoa, josta aina löysin uusia musiikkielämyksiä. Nythän tämä ei ollenkaan ole näin. Toivotaan, että myös tulevat polvet saavat kokea musiikkikirjaston ihmeen!

Pohjankartanon opastekyltti. Kuva: Tiina Tolonen

”Olipa erikoinen uni!” • Intervalli 1/2021

Tiina Tolosen haastattelu julkaistiin alun perin keväällä 2021

Kysymykset • Heikki Poroila
Vastaukset • Tiina Tolonen
Intervalli 1/2021 (pdf)
www.intervalli.fi

Tiina Tolonen. Kuva: Sanna Kallio
Kuva: Sanna Kallio

Olisitko vielä vuosi sitten voinut kuvitella, että sinusta tehdään haastattelua kuolleeseen ja kuopattuun Intervalli-lehteen, jonka päätoimittajaksi olet päätynyt?
Todennäköisesti vuosi sitten olisin ajatellut, että olipa erikoinen uni! Päätoimittajaksi päätyminen lienee yksi sellaisista asioista, joita ei olisi pystynyt omalle kohdalleen kuvittelemaan tapahtuvaksi.

Kun Intervalli verkossakin lopetettiin 10 vuotta sitten, pääsyynä oli halukkaiden tekijöiden puute. Mikä on muuttunut, että Intervalli juuri nyt nousee tuhkistaan?
Intervallin merkitys ammattikunnallemme on avautunut minulle varsinaisesti vasta viime vuosina, kun olen Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan aluetoimittajan pestiä hoitanut ammattikorkeakoulukirjastojen yhteisessä Kreodi-lehdessä. Siitä on muodostunut tärkeä tiedonvälittäjä ammattikorkeakoulukirjastolaisten keskuudessa. Intervalli ei ollut pelkästään lehti, vaan myös osa musiikkikirjastolaisen identiteettiä. Missä muualla kirjoitettiin enimmäkseen vain musiikkikirjastoihin liittyvistä asioista? Minulla oli siis oikeastaan hyvä syykin hommaan ryhtyä.

Sanoisin että koko kirjastokentällä on tapahtunut lyhyen ajan sisällä niin paljon muutoksia, että se tavallaan ajoi Intervallin syntymään uudestaan. Itse tietysti edustan tässä korkeakoulukirjastoja, joissa musiikki saattaa olla kirjaston kokonaisuudessa enemmän tai vähemmän marginaalissa. Sellaiset henkilöt, jotka aiemmin työskentelivät vain musiikkiin liittyvien asioiden kanssa, ovat nykyään ”kolmen konstin timpermanneja”, joiden tehtävänkuviin kuuluu paljon muuta kuin musiikki tai sitten ei enää ollenkaan. Samaan aikaan aikaisemmin vallinnut yhteisöllisyys on alkanut murentua, kun on siirrytty eri leireihin. Aikaisemmin meillä oli yhteisiä ”vihollisia”, kuten kirjastojärjestelmä, nyt tämmöistä liimaa ei enää ole. Yhteisöllisyyttä ja kollegiaalista tukea on lähdettävä hakemaan ja rakentamaan muiden asioiden kautta. Suurten muutosten keskellä on hyvä olla yhteinen turvasatama nimeltään Intervalli.

Musiikki on modernin yhteiskunnan keskeinen toimeliaisuuden, luovuuden ja viihteen elementti. Miksi se näkyy huonosti kirjastolaitoksessa? Miksi jotkut kirjastot ovat pikemminkin purkamassa kuin kehittämässä musiikkipalveluitaan?
Tässä on tapahtunut suuri muutos, jossa ehkä musiikki sinänsä ei ole ollut se liikkeelle paneva voima, vaan se on jäänyt teknologisen kehityksen uhriksi, sekä hyvässä että huonossa mielessä. Itse olen 1960-luvulla syntynyt ja kotona musiikillista sivistystä tarjosi ikkunalaudalle viritetyt autostereot, joista usein kaikui joko a) Erkki Junkkarinen tai b) Finnhits. Jos halusin kuulla jotain muuta, sitä varten oli yleensä mentävä kirjastoon. Tuolloin kun kirjaston oven avasi, tuntui kuin olisi astunut sisään maagiseen taikalaatikkoon, jossa musiikkia oli tarjolla laidasta laitaan. Nykyisellään musiikkia tulee joka tuutista ja kirjastojen musiikkipalveluita ei todennäköisesti enää katsota niin merkityksellisiksi kuin aiemmin. Kieltämättä olisi hienoa nähdä kirjastojen lähtevän enemmän sille linjalle, jota esimerkiksi Tampereella toteutetaan Metso Liven kautta, jos vaan mahdollista. Voisiko olla, että kirjastoissa katsotaan muunlaisten tapahtumien olevan merkityksellisempiä tai tarpeellisempia? Vai onko takana ainoastaan raha ja sen puuttuminen?

Oletko ollut tyytyväinen viranomaispäätöksiin kirjastojen ja arkistojen palveluista koronapandemian aikana?
Täytyy todeta, että aika järkyttynein mielin otin vastaan viime kevään täyssulun. Erityisesti oppilaitosmaailmassa tuli heti suuri huoli opiskelijoista ja heidän pärjää- misestään, kun kirjaston ovet menivät kiinni. En usko, että kukaan voi sanoa olleensa tyytyväinen tehtyihin päätöksiin, erityisesti kulttuuripalvelujen osalta. Ehkä tästä opittiin jotakin seuraavien pandemioiden tms. varalle.

Mikä musiikki on viimeksi tehnyt sinuun järisyttävän vaikutuksen?
Siis todella vaikea nimetä vain jotakin tiettyä, mutta jos ihan viimeisimmistä puhutaan, niin maaliskuussa julkaistu Suistamon Sähkön uusi levy Varokaa! Hengenvaara! on tuonut iloa useaan etätyöpäivään myös tanssin muodossa. Viime päivinä on enemmän tai vähemmän nonstoppina soinut nuoren kotimaisen artistin nimeltään Yuhq tuore single Defcon 1, sillä siinä upeasta kitarasoolosta vastaa kummipoikani Juho Lapinlampi, jota olen saanut musiikillisesti sivistää ihan pienestä saakka. Ylpeänä voin röyhistää rintaani!

Oma kuoroharrastus on nyt sattuneesta syystä ollut tauolla, siksi hyvän kuoromusiikin kuuleminen ilahduttaa aina. Sydämessä läikähti, kun YouTubessa tuli vastaan Oulun Kamarikuoron esitys Ola Gjeillon sävellyksestä Ubi caritas. Olen itse tuota päässyt diskanttikuoroversiona esittämään. Huomaa kyllä, että elävää musiikkia kaipaa jo kovasti! Mutta siis kuoromusiikki on kyllä minulla ihan DNA:ssa ja tekee joka kerta järisyttävän vaikutuksen.

”Merkittävä osa henkistä hyvinvointiani on perheemme 8-vuotias rescuemäyris Kaapo, kuvassa oikealla”. Kuva: Marko Tolonen
”Merkittävä osa henkistä hyvinvointiani on perheemme 8-vuotias rescuemäyris Kaapo, kuvassa oikealla”. Kuva: Marko Tolonen

2021 – ? • Intervalli 1/2021

Päätoimittaja Tiina Tolosen pääkirjoitus julkaistiin alun perin keväällä 2021

Intervalli 1/2021 (pdf)
www.intervalli.fi

Ryhtyessäni kirjoittamaan tätä tekstiä, kävin vilkaisemassa Intervallin viimeiseksi jäänyttä numeroa lähes kymmenen vuoden takaa. Siihen tuolloinen päätoimittaja Heikki Poroila oli koonnut lyhyen historiikin lehdestä, jonka 24 vuosikerran pituinen taival oli päättymässä tekijäresurssien puuttumiseen.

Liekö Heikillä kuitenkin tekstiä kirjoittaessaan ollut pöytänsä kulmalla kristallipallo, kun hän toteaa, ettei tehty ratkaisu kuitenkaan ole peruuttamaton. Jos intoa ja halukkuutta löytyy, on lehti pienellä vaivalla herätettävissä uudelleen henkiin. Niin paljon rohkeutta tai ennustamiskykyä hänellä ei kuitenkaan ollut, että uuden tulemisen ajankohta olisi myös ylös kirjoitettu. Vai olisiko tuossa kohtaa iskenyt vain peruspessimismi?

Intervalli 1 2021 kansi

Kevät on yleensä suomalaiselle ihmiselle nousujohteista aikaa. Kaamosajan päätyttyä katseet suunnataan kohti jääkiekon MM-kisoja ja Euroviisuja, jotka lehtiotsikkojen perusteella ovat usein valmiiksi suomalaisille pedattuja. Toinen on tuonut meille enemmän menestystä, toinen vähemmän, mutta siitä huolimatta emme koskaan ole menettäneet uskoamme siihen, että varmasti seuraavana vuonna voitetaan. Tänä koronavuonna panoksia lienee enemmän pistetty Euroviisujen suuntaan, jossa Suomea hienosti edustaa oululainen Blind Channel. Tästä saammekin oikein mukavan aasinsillan uuteen Intervalliin, joka nousee tuhkasta kuin Fenix-lintu Euroviisuissa (Rise like a Phoenix, Itävalta 2014) ja jonka uusi päätoimittaja tulee Oulusta, kuten euroviisuedustajamme. Toivotaan kuitenkin, ettei päätoimittaja ole vain yhden numeron tähti…

Olen samaa mieltä kuin Heikki, että me musiikkikirjastolaiset tarvitsemme oman lehden. Intervallin uusi tuleminen käynnistyi tietämättämme kesällä 2017 Riiassa, jonne IAMLin kongressiin oli saapunut ennätysmäärä suomalaisia. Vaikka vanha sananlasku väittää, että joukossa tyhmyys tiivistyy niin tällä kertaa uskon käyneen juuri päinvastoin. Kun kerrankin oltiin koolla isommalla porukalla samassa paikassa, pystyttiin jakamaan huolia ja murheita sekä heittämään ilmoille mitä hulluimpia ideoita. Tältä pohjalta käynnistyi musiikkioppilaitoskirjastolaisina tai lyhyemmin Muskana tunnetun ryhmän toiminta. He ovat olleet voimakkaasti vaikuttamassa myös siihen, että Intervalli herää nyt Ruususen unestaan.

Mutta mihin lehteä sitten tarvitaan? Musiikkikirjastomaailmassa tapahtuu paljon koko ajan ja tuntuu että yhteisiä jaettavia asioita olisi, ollaanpa sitten oppilaitoskirjastossa tai pienessä kunnankirjastossa. Kun innokkaita ihmisiä toimituskuntaan löytyi ja päätoimittajakin pienen suostuttelun jälkeen, niin totesimme Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen hallituksessa, että miksipä ei? Ajatus näin ensi alkuun on, että lehti tulee ilmestymään PDF-muotoisena kaksi kertaa vuodessa. Lehdestä tulee löytymään sekä kevyempiä juttuja että tieteellisempää, mutta populaarilla otteella. Vakiopalstaksi on ajateltu Riitasointu -nimistä osiota, jonne voi nimettömänä avautua omaa vannettaan kiristävistä asioista. Toivon että jokainen lukijamme löytää lehdestä jotain itselleen sopivaa ja jos ei, niin viestiä voi laittaa osoitteeseen: intervallilehti@gmail.com. Kaikki palaute lehden kehittämiseksi otetaan ilolla vastaan.

Tiina Tolonen
Intervallin päätoimittaja