Haastateltavana Kari Nylander
Teksti Marko Niemelä
Intervalli 1/2025 • Artikkelit
Intervalli.fi
Puhelimeen vastaa hyväntuulinen basisti.
– Kiitos hyvää kuuluu! Pääsiäislauantaina punkkibändimme Tappajatomaatit lämmittelee legendaarista japanilaisbändiä Shonen Knifea Tampereen Tavara-asemalla yhdessä Aino & Hajonneet -kokoonpanon kanssa. Lisäksi toinen bändini Paha Tapani on parhaillaan studiossa demottelemassa. Myös surfia, tv- ja elokuvasävelmiä sekä omia kappaleita esittävä instrumentaalibändi The Cruel Seals on ollut viime aikoina aktiivinen. Kake Randelin cover-bändi The Randelins puolestaan pysyy aktiivisena naftaliinissa.
Lukuisista yhtyeistään Kari Nylander (s. 1971 Suomussalmi) tunnetaan parhaiten Zen Café -yhtyeestä, joka nousi 2000-luvun alussa Suomessa valtavaan suosioon. Vuonna 1992 Turussa perustettu bändi julkaisi urallaan seitsemän studioalbumia. Mutta harva tietää, että raahelaistaustainen rock-tähti on ollut suuri lukemisen ja kirjojen ystävä jo lapsuudesta saakka.
– Enpä muista kenenkään aikaisemmin edes kysyneen asiasta, hän nauraa.
Kari Nylander. Kuva: Lumi Lounaskorpi
Nylander oppi lukemaan jo ennen koulikää. Ensimmäinen kotikirjasto oli Raahessa Ollinsaaren kirjasto. Oman kirjastokortin myötä koko maailma alkoi aueta aivan uudella tavalla.
– Suuren vaikutuksen teki Mark Twainin Tom Sawyerin seikkailut ja myöhemmin vielä enemmän kolahti Huckleberry Finnin seikkailut. Sarjakuvat tulivat mukaan kuvioihin myös, ja ovat edelleen kovassa luvussa.
Karista tuli utelias himolukija, eivätkä pelkät lasten ja nuorten kirjat enää riittäneet. Niinpä hänen äitinsä päätti kirjoittaa pojan pahvisen kirjastokortin taakse, että Karilla on lupa lainata myös aikuisten kirjoja. Äiti huolehtii poikansa lukuharrastuksesta edelleen.
– Joka joulu saan lahjaksi Finlandia-palkinnon voittaneen teoksen, tuoreimpana tietenkin Pajtim Statovcin Lehmä synnyttää yöllä. Kotoa löytyykin jo varsin hyvä kokoelma Finlandia-voittajia.
Eniten hän lukee ”aivan hirveän paljon” romaaneja, mutta toki tietokirjatkin kelpaavat. Kehuja saa esimerkiksi viime vuonna ilmestynyt Janne Flinkkilän Pedro Hietanen -elämäkerta.
– Myös viihteellisestä kaunokirjallisuudesta saa tietoa, mikäli lukee paljon ja ottaa samalla selville, vaikka kartoista missä liikutaan. Samalla oppii hiljalleen tietämään mikä on tietoa. Tykkään tosi paljon Virpi Hämeen-Anttilan 1920-luvun Helsinkiin sijoittuvista salapoliisikirjoista, jotka on aina laadukkaasti taustoitettu. Teosten vanhahtava kieli on äärimmäisen viehättävää. Nuorena ahmitut scifi-kirjat saivat parhaimmillaan aivot solmuun, kun ne tuntuivat tarjoavan loputtomasti erilaisia skenaarioita ja vaihtoehtoja todellisuudelle.
Lukulistalla on totta kai ollut Samuli Putron Elämäni miehet, jonka sivuilla Nylander itsekin vilahtelee. Kirjan luettuaan hän oli mielissään siitä, että kirja on niin hyvä.
– Samuli on aina ollut taitava ja huolellinen kirjoittaja. Ilahduttavasti ja nätisti kirjoitettu kirja, hän kehuu bändikaveriaan ja ystäväänsä.
Formaateista Nylander luottaa eniten perinteiseen, fyysiseen paperikirjaan. Äänikirjoja hän ei ole koskaan oikein oppinut sanojensa mukaan käyttämään. Matkoille sopivat kuitenkin myös e-kirjat. Viikon junamatkalla Helsingistä Pekingiin hän latasi puhelimensa täyteen kirjoja.
– Perillä latasin tietenkin kiinalaisia dekkareita. Ihan mahtava oli nobelisti Mo Yanin Viinamaa, jonka metaforiset tasot olivat ihan huikeita. Suosittelen lämpimästi tätä kannibalismia ja viinanjuontia yhdistelevää maagisen realismin mestariteosta.
Päivätöikseen Kari Nylander opettaa ravintolatyötä kehitysvammaisille kalliolaisen Lyhty ry:n palkkaamana. Ihmisläheinen ja yhteiskunnallisesti merkittävä työ on hänelle erittäin mieluisaa. Työhuoneen ikkunasta on näköala Kallion kirjastoon, jossa hän käy vähintään kerran viikossa fiilistelemässä ja lainaamassa kirjoja. Joskus hän käy kirjastossa myös oppilaidensa kanssa.
– Kirjastot ovat minulle äärimmäisen rakkaita paikkoja. Nuoruuteni tärkeimpiä paikkoja oli Raahen kaupunginkirjasto. Se oli silloin uusi ja kokoelma mahtava. Erityisesti musapuolelta minulla on paljon hyviä muistoja, eikä ainoastaan kirjallisuuteen liittyviä. Kirjastoon mentiin nimenomaan hengailemaan ja kuluttelemaan kavereiden kanssa aikaa. Sinne kertyi kaltaisiani nuoria, joille maistui urheilun sijaan enemmän Soundi-lehti ja rock-levyt.
Nykyisin Nylander kuuntelee kotona Kalliossa lähinnä klassista orkesterimusiikkia.
– Se toimii hyvin lukemisen taustalla, kun sitä ei rockin ja popin tavoin tule analysoitua kiinnittämällä huomiota vaikka bassolinjoihin. Myös radio on usein päällä. Nykymusiikkia kuuntelen kyllä liiankin vähän.
Vaikka Nylander ei enää rock-musiikkia kuuntele, soittaminen on vuosikymmenten jälkeen edelleen hauskaa.
Kolme bändiä pitää rokkarin sopivan touhukkaana. Treenikämpällä hän käy peräti neljästi viikossa. Mutta arki-iltojen kiireettömät lukuhetket ovat kirjojen ystävän todellinen tähtihetki.
Kirjoja, jotka Kari Nylander on lukenut vähintään kaksi kertaa
Adams, Douglas: Linnunradan käsikirja liftareille
Bulkakov, Mihail: Saatana saapuu Moskovaan
Fleming, Ian: Casino Royale
Kivi, Aleksis: Seitsemän veljestä
Pirsig, Robert M.: Zen ja moottoripyörän kunnossapito
Pratt, Hugo: Corto Maltese (koko tuotanto)
Puzo, Mario: Kummisetä
Tolkien, J.R.R.: Taru sormusten herrasta
Twain, Mark: Huckleberry Finnin seikkailut
Yoshikawa, Eiji: Mushasi
Kirjalinkit vievät Finna.fi -sivustolle. Finna.fi on hakupalvelujen kokonaisuus, josta löydät kaikkien Finnassa mukana olevien toimijoiden aineistot yhdestä paikasta.
Intervalli 1/2025. Kuva: Lumi Lounaskorpi
