Teksti ja kuva Jaakko Lind

Intervalli 1/2025 • Artikkelit
Intervalli.fi

Keväällä 2025 ilmestyi omakustannekirjani Siihen loppui satumaa. Kirja on artikkelikokoelma.

Kyseessä on vanhojen artikkeleiden kierrättäminen eli vanhaa viiniä uudessa leilissä. Sitä en tarkalleen muista, milloin syntyi ajatus artikkelikokoelman tekemisestä. Kirjojen tekeminen on minulle harrastus. Olen Suomen Tietokirjailijoiden jäsen. Muistaakseni kahdeksankymmentä prosenttia jäsenistä, minä mukaan lukien, saa elantonsa jostain muusta kuin kirjoittamisesta. Musiikista kirjoittavat jäsenet taitavat olla tietokirjoittajissa vähemmistönä. Aikarajaustensa puolesta artikkeleissa näkökulma on populaarimusiikin ja tanssilavakulttuurin historiassa.

Ensimmäinen artikkeleista Sointu ja Sonora: Kansallisten levymerkkien yhteistyötä 1930-luvulta 1950-luvulle on julkaistu vuonna 2005 ilmestyneessä Leena Rossin toimittamassa artikkelikokoelmassa Saanko luvan? Iskelmä-Suomen ilmiöitä 1900-luvulla. Tämän kokoelman kustantaja oli Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineen yhteydessä toiminut tieto- ja tiedekirjallisuuteen keskittynyt kustantamo k&h. Artikkelini perustuu pitkälti kulttuurihistorian oppiaineeseen vuonna 2002 tekemääni pro gradu -tutkielmaani Kautta suuren Suomenmaan Sointu soi kun tanssitaan. Kiinnostuin vanhoista äänilevyistä, kun pääsin käymään parin keräilijän kotona. He soittivat minulle vanhoilla gramofoneilla 78 kierrosta minuutissa pyörineitä sellakkalevyjä, joita kansan suussa myös savikiekoiksi kutsutaan.

Toinen artikkeleista Muusikon muotokuva on myös kierrätettyä uudelleen julkaistua materiaalia. Se on julkaistu Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen julkaisusarjassa keväällä 2023 verkkojulkaisuna. Kirjoituksessa käyttämäni lähdeaineisto koostuu pääosin Musiikkiarkiston kokoelmiin kuuluvasta Yrjö Mannersalon aineistosta, johon kuuluu valokuvien ja konserttien käsiohjelmien lisäksi Mannersalon itsensä kirjoittamat julkaisemattomat muistelut. Hänen elämänvaiheistaan kiinnostuin, kun Musiikkiarkiston Maaret Storgård vinkkasi kerran, että he olivat saaneet kokoelmiinsa lahjoituksena nämä Mannersalon materiaalit. Yrjö Mannersalo toimi muusikon työn ohella myös kotikaupungissani Salossa toimineen panimon johtajana 1950-luvun alussa. Kiinnostus kotikaupungin historiaan sai minut perehtymään tämän monipuolisen miehen tarinaan. Oma osansa oli varmasti silläkin, että Mannersalo soitti viulun lisäksi saksofonia ja klarinettia. Minulla ei ole ollut mahdollisuutta kuulla tallenteina niitä orkestereita, joissa Yrjö Mannersalo soitti. Valokuvista päätellen niissä on ollut samanlaista tyylikkyyttä kuin esimerkiksi saksalaisen Max Raaben orkesterissa. Mannersalon orkesterien muusikot olivat tyylikkäitä ja hyvin pukeutuneita. Tämä oli tärkeää, jotta orkestereita kuuntelemaan tulleet ja niiden soittaman musiikin tahdissa soittaneet ihmiset pääsivät rentoutumaan arjen vastapainoksi.

Kolmas teksteistä Kisakallio on vuodelta 2024. Se on ilmestynyt alun perin blogitekstinä. Suunnittelin ensin ottavani kokoelmaan mukaan erään toisen tekstin, joka on vielä aloittamista vaille valmis. Tuon tekstin kirjoittaminen lykkääntyi johonkin tulevaisuuteen Musiikkiarkiston muuton takia. En ehtinyt pyytää haluamaani aineistoa ajoissa, mutta ei siitä sen enempää. Kisakallio oli entisen Perniön kunnan alueella sijainnut 1950-luvulla rakennettu tanssilava, joka oli toiminnassa 1980-luvun puoliväliin asti. Aikanaan se oli Salon seudulla hyvin suosittu vapaa-ajanviettopaikka. Kisakallion toiminnan loppumisen voi nähdä johtuneen muun muassa television vaikutuksesta ihmisten vapaa-ajanviettotapoihin. Tanssilava purettiin 1990-luvun alussa. Ehdin käydä valokuvaamassa lavan tilanteessa, jossa sen purkaminen oli jo aloitettu.

Mikäli näille kolmelle tekstille pitäisi löytää jokin yhteinen nimittäjä, niin ehkä yksi sellainen voisi olla jo hyvin nuorena saamani kiinnostuksen kipinä vanhaa tanssimusiikkia kohtaan. Sain isältäni kuunneltavaksi vanhoja Eugen Malmsténin ja Rytmi-Poikien levytyksiä. Ehkä tästä johtui hieman huvittava väärinkäsitys, sillä luulin nuorempana Eikan pumpun tarkoittaneen jotain Eugen Malmsténin orkesteria, mutta eipä poiketa tässä asiassa sen enempää sivupoluille. Vanhaa tanssimusiikkia kuunnellessani huomasin, kuinka valtavan hyviä muusikoita 1930- ja 50-lukujen aikana toimineissa orkestereissa soitti. Monet näistä muusikoista hallitsivat useamman instrumentin soittamisen. Tämä mahdollisti hyvin monipuolisen ohjelmiston tarjoamisen erilaisille yleisöille. Todennäköisesti suurin osa näistä monitaitoisista muusikoista oli saanut oppinsa taidemusiikkiin keskittyneistä oppilaitoksista.

Oma henkilöhistoriani ja kiinnostuksen kohteeni ovat varmasti vaikuttaneet siihen, millaisia kokoelman artikkeleista tuli. Olen opiskellut historiaa ja musiikkitiedettä. Lisäksi soitan klarinettia, saksofoneja ja kitaraa. Pyrin kuuntelemaan mahdollisimman monipuolisesti erilaisia musiikkityylejä. Mitään selkeää inhokkia minulla ei ole. Tämän puolen esitteleminen vaatisi jo pitemmän perkaamisen, joten jätän sen toiseen kertaan.

Artikkelikokoelman on taittanut 18-vuotias Somerniemellä asuva lukiolainen Koobe Serlippens, joka on osoittanut hallitsevansa kirjantaittamisen Indesignilla. Hänen osaamisestaan sain vinkin hänen äidiltään Keanne van de Kreekeltä, joka vastaa Salon kirjastoauton graafisesta ilmeestä. Toki valmiiseen kokonaisuuteen on jäänyt joitakin painovirhepaholaisia, mutta ne eivät johdu taittajasta vaan minusta, joka monesta oikolukukerrasta huolimatta en huomannut kaikkia juttuja. Niin sitä herkästi sokeutuu omalle tekstilleen.

Artikkelikokoelma on julkaistu saksalaisen Books on Demandin palveluiden kautta. Voittopuolisesti yhteistyö Books on Demandin kanssa sujui hyvin. Asiakkaan on mahdollista tilata omaa kirjaansa verkkokauppaa edullisempaan hintaan tarvitsemansa määrä, joten mitään hyllyn täytteitä ei tarvitse tilata. Artikkelikokoelman tekijänä olen iloinen siitä, että varsin mukavasti kirjastot ympäri maata ovat sitä kokoelmiinsa tilanneet. Jos tämän jutun lukijana haluat tutustua kirjaani, käy tarkistamassa sen saatavuus omasta lähikirjastostasi.

Jaakko Lind

Kirjoittaja on kirjastopalvelupäällikkö Salon kaupungin kirjastopalveluissa, Musiikkikirjastoyhdistyksen sihteeri, kansanpelimanni ja perinteen kerääjä.

📚
Siihen loppui satumaa
Finna.fi

Siihen loppui satumaa Jaakko Lind, 138 sivua | BoD – Books on Demand 2025

Intervalli 1/2025 Kuva: Lumi Lounaskorpi