Suomessa on oltu jo vuosikaudet huolissaan yleisen musiikkikirjaston tulevaisuudesta. Perusteeton huoli jätetään usein perustelematta, toisinaan vedotaan verkkomusiikin yleistymiseen tai vaikkapa lainauslukujen kasvun taittumiseen. Miksi musiikkikirjastoilla kuitenkin menee hyvin?

Siksi, että asiakkaat tuntevat musiikkikirjastot hyvästä palvelusta ja rautaisesta ammattitaidosta. Vanhanaikaisuuden sijaan olemme aktiivisia ja uudistuvia. Musiikkikirjastot ovat myös paikallisia perinteitä vaalivia musiikin kehtoja, joita leimaa tietty varmuus ja pysyvyys. Tällaisista arvoista kannattaa kaikkien pitää kiinni. Hyvin menee myös siksi, että asiakkaita on edelleen paljon – eivätkä he kysele lainaustilastojen perään.

Senkin vuoksi menee hyvin, että pystymme reagoimaan muuttuvaan (musiikki)maailmaan. Perinteinen vuorovaikutus voidaan tuoda asiakkaan lähelle uusia kanavia pitkin. Työssä voi tapahtua nopeita ja perusteellisiakin muutoksia. Esimerkiksi neljän kunnan kesken ylläpidettävä Turun seudun blogi Musasto täyttää pian neljä vuotta. Musasto on muuttanut paikallisten musiikkikirjastojen asiakaspalvelua pysyvästi.

Tulevaisuuden toiminnassa voi edelleen nähdä vaiheittaista muuntautumista, eivätkä uudetkaan roolit perustu lainaustilastojen tuijottamiseen. Yhä enemmän merkitsee se, miten musiikkikirjaston ydin saadaan selkeästi julki ja perille. Aktiivisuutta uteliaisuutta tarvitaan aina. Musiikkikirjastotyössä kun riittää haastetta ja mielekästä kehittämistä loputtomiin.

Lisää näkyvyyttä

Syvät kokoelmat ovat musiikkikirjastoille kunnia-asia – se elintärkeä substanssi, josta asiakas voi ammentaa mihin suuntaan tahansa. Musiikkikirjastot ovat aina kunnostautuneet myös toimeliaina sosiaalisina ympäristöinä. Sellaisina, jotka verkottuvat ja ovat aktiivisia eri kulttuuritoimijoiden kanssa. Nykyään verkottuminen näkyy ja tuntuu myös sosiaalisessa mediassa.

Blogit ja Facebook-sivut yleistyvät, mutta emme vielä ota kaikkea hyötyä irti verkkoviestinnän mahdollisuuksista. Kirjaston kokoelmia ja toimintaa heijastavien blogijuttujen, haastattelujen, julisteiden tai erilaisten keikkatunnelmien tuottaminen ja esillepano voi olla vain pienen askeleen päässä. Pitää vain uskaltaa ja suunnata resursseja hieman toisin.

Kirjastoissa tapahtuu entistä enemmän. Erilaisten tilaisuuksien sisällöllinen spektri on valtava. Lämminhenkisiä tapahtumia tuntuu olevan helppo lähestyä. Musiikkikirjastolaisten aktiivisuus kannattaa, sillä pienetkin konsertit ja luennot ovat asiakkaille usein korvaamattomia. Olen toisinaan mukana tapahtumajärjestelyissä, ja voin kertoa kokemuksesta että yhdessä toteutetut elämykset tuottavat mittaamatonta lisäarvoa henkilökunnalle.

Verkkomusiikin sisällä ja ulkopuolella

Toisin kun monet väittävät, “kaikki musiikki” ei ole verkossa. Mistä apu kun Spotifysta ei löydy The Beatlesin Valkoista tuplaa tai Van Morrisonin koko laajaa tuotantoa? No tietysti musiikkikirjastosta. Turussa pitkään esillä ollut näyttely Näitä levyjä et löydä Spotifysta kiinnostaa asiakkaita jatkuvasti. Luulen että uteliaisuus johtuu mielenkiintoisten albumeiden lisäksi Spotifyn piilossa pidetyistä rajoitteista. Minustakin striimauspalvelun puutteet ovat kiinnostavia. Erityisesti ne, joista minulle ei kerrota.

Kirjastot ovat aktiivisia myös verkkomusiikin suhteen. Suomessa jo varsin yleinen Naxos Music Libraryn striimauspalvelu tuli Vaski-kirjastoihinkin jo vuosia sitten. Kirjastokortilla voi kirjautua kuuntelemaan massiivista valikoimaa taidemusiikkia maksutta ja ilman mainoksia. Naxos laajensi tarjontaa myös videotaltiointeihin ja jazziin. Käyttö on helppoa, ja striimaus toimii moitteettomasti myös mobiililaitteilla. Eikä sitä Spotifytakaan ole unohdettu. Musiikkibasaarin Kirjastojukeboksi esittelee kirjaston uutuuksia nimenomaan Spotifyn avulla.

***

Viisi vuotta sitten en mitenkään osannut arvata musiikkikirjastojen suuntaavan kohti uutta tällaisella vauhdilla. Osasitko sinä?

Tuomas Pelttari