Kysymykset Marko Niemelä
Intervalli 2/2024 • Artikkelit
Intervalli.fi
Heikki Poroila vie lukijan syvälle Leevi Madetojan musiikin maailmaan uudessa, laajassa teosluettelossaan. Sibeliuksen varjossa toiminut Madetoja on suomalaisen musiikin keskeisiä hahmoja, jonka sävellystyötä Poroila syventää ennen julkaisemattomien materiaalien valossa.
Teosluettelon myötä aiemmin suppeasta Madetoja-tiedosta on muodostunut tarkempi ja vivahteikkaampi kuva. Poroila toivoo teoksensa avaavan Madetojan musiikin maailmaa uudesta näkökulmasta ja tarjoavan uutta tietoa niin tutkijoille kuin musiikin ystäville.
Mikä sai sinut valitsemaan juuri Leevi Madetojan teoksesi aiheeksi?
HP: Ajattelin, että Leevi Madetoja oli ja on Sibeliuksen varjossa toimineen ”kakkoskaartin” keskeisiä säveltäjiä, josta vuonna 1987 julkaistu teosluettelo auttaa perustarpeisiin, mutta josta halusin saada tarkemman kuvan. Tämän jälkeen tuosta kaartista on käsittelemättä vain Toivo Kuula, jonka tilanne on vähän samanlainen kuin Madetojan kohdalla. Teosluettelo on, mutta ei kovin tarkka ja syvältä tutkittu.
Mitä erityistä Madetojassa on säveltäjänä, joka herätti kiinnostuksesi?
HP: Olen kuunnellut Madetojan orkesteri- ja pianomusiikkia aika paljon eli hänen musiikkiinsa minulla on ollut myös henkilökohtainen suhde. 1970-luvun lopulla Tampereella opiskellessani kuulin ilmaiskonsertissa – muunlaisiin ei ollut varaa – Madetojan sinfonian nro 3, op. 55 Paavo Raution johtamana versiona. Se oli valtava elämys, joka teki Madetojasta minulle läheisen säveltäjän.
Millaisia haasteita kohtasit projektin aikana, ja miten ne ratkaisit?
HP: Erkki Salmenhaaran ja Seija Lappalaisen vuonna 1987 julkaisemassa teosluettelossa on opusnumeroiduista teoksista tarjolla riittävä perustieto, mutta halusin selvittää tarkemmin, mitä niiden lisäksi ehti syntyä. Yleisenä haasteena oli selvittää, kuinka tarkan kuvan 1980-luvun tietämys Madetojasta säveltäjänä antoi. Viimeistään siinä vaiheessa, kun sain eteeni Kansalliskirjaston erikoislukusaliin mapin ”Sekalaista”, ymmärsin käsitteleväni aineistoa, jota esimerkiksi Salmenhaara ei näytä tunteneen. Ilman kapellimestari Sasha Mäkilän apua en olisi usein ilman tunnistetietoja olevien käsikirjoitusfragmenttien kanssa päässyt kovinkaan pitkälle. Onnekseni Mäkilä on ollut itsekin Madetojan kimpussa ja toimi auliisti tunnistusapuna ja ennen muuta sävellysten syntyajankohtien arvioijana.
Vielä suuremman haasteen synnyttivät Madetojan vuonna 1939 Heikki Klemetin kanssa tekemät virsisovitukset, joita on erittäin paljon ja joiden autenttisuus (Madetojan vai Klemetin tekemä) on ollut hyvin epäselvää. Täytyy myöntää, että monelta osin se jäi edelleen epäselväksi. Tunnetusti myös virsitekstien ja sävelmien alkuperä on yrityksistä huolimatta edelleen suurelta osin arvailua.
Mitä uusia tai yllättäviä löydöksiä teit Madetojan teosten tutkimisen aikana?
HP: Erkki Salmenhaara on elämäkerrassa antanut ymmärtää, ettei Madetoja jättänyt jälkeensä juuri lainkaan luonnoksia. Tämä osoittautui harmilliseksi väärinkäsitykseksi, jonka seurauksena kokonaiskuva ei muuttunut, mutta tarkentui merkittävästi sitä kautta, että tiedämme nyt lukuisten sävellyshankkeiden ja -aikomusten vaiheista. Ehkä merkittävin löytö, jossa Sasha Mäkilä oli keskeisesti mukana, oli havainto, että Madetoja suunnitteli vuonna 1911 kahden orkesteriteoksen opusta 11, mutta lopulta vain suunnitelman teos numero 2 eli tuntemamme Tanssinäky toteutui. Opuksen ensimmäisestä osasta löytyi kuitenkin luonnoksia, joiden perusteella työn alla oli myös teos Yksin, op. 11, nro 1.
Miten varmistit teosluettelon kattavuuden ja tarkkuuden?
HP: Kuten aina, oli pengottava läpi kaikki mieleen tulevat paikat, joissa voisi piileskellä huonosti tunnettuja tai jopa tunnistamattomia käsikirjoitusdokumentteja. Madetojan kohdalla Kansalliskirjastoon on onneksi keskittynyt suurin osa säilyneistä aineistoista, vaikka myös Fennica Gehrmanin arkistosta eli entisen Fazer-konsernin historiallisista aarteista löytyi tarkemmalla tutkinnalla paljon käsikirjoituksia, joiden järkevin sijoituspaikka on Kansalliskirjastossa. Vuoden 1987 luettelossa suhteellisen niukalle huomiolle jäänyt sävellysten julkinen vastaanotto oli nyt mahdollista dokumentoida varsin tarkasti sen ansiosta, että Kansalliskirjasto on digitoinut varsin kattavasti Madetojan elinkaaren aikaiset sanoma- ja aikakauslehdet. Ainoita lehtiä, joita jouduin lukemaan alkuperäisessä asussaan oli Jaana-lehden vuosikerta 1974, jossa ilmestyi moniosainen elokuvaohjaaja Teuvo Tulion muistelmasarja – itse asiassa ainoa suomenkielinen Tulio-biografia! Tulion muistelmat selvensivät suuresti, vaikka eivät yksityiskohtaisesti kadonneen elokuvamusiikin Taistelu Heikkilän talosta ja Madetojan yhteyttä. Ei ole liioittelua todeta, että ilman Kansalliskirjaston hienosti hoidettua musiikkikäsikirjoitusten kokoelmaa (kiitokset Petri Tuoviselle ja hänen tiimilleen!) ja tutkijan aarreaittaa eli digitoitujen lehtien kokoelmaa teosluettelosta ei olisi tullut yhtä kattavaa ja tarkkaa kuin nyt. Mistä ei seuraa, etteikö paljon tutkittavaa olisi jäljellä, mutta tästä on helpompi edetä uusiin suuntiin.
Miten toivot teosluettelon hyödyttävän tutkijoita, muusikoita ja musiikin ystäviä?
HP: Tiedän jo pitkäaikaisesta kokemuksesta, että säveltäjien teosluetteloiden tärkeimpiä käyttäjiä ovat kirjastojen luetteloijien ohella musiikkitoimittajat, ohjelmistoa suunnittelevat muusikot ja yhteisöt sekä tietenkin ne harvat tutkijat, jotka nykypäivänä pitävät yllä jo kuolleiden säveltäjien musiikkiin kohdistuvaa tutkimusperinnettä. Ehkä yhtä vähän on niitä musiikin harrastajia, joiden intohimo kohdistuu yksittäisten säveltäjien tuotantoon myös tuttujen teosten takana.
Miten laajempi yleisö voisi hyödyntää tätä työtä?
HP: Itse ajattelen, että vaikka tällaiset teosluettelot ovat marginaalista perustutkimusta, suurempi yleisö hyötyy niistä välillisesti sen kautta, että musiikkialan toimijat voivat kertoa teosten taustoista aiempaa enemmän, ohjelmistoon voidaan ottaa nykypäivän kuulijoille täysin uusia teoksia ja hienoimmissa tapauksissa saataville tulee yhden säveltäjän koko tietylle esityskokoonpanolle sävelletty tuotanto. Esimerkki tästä on Jouni Someron jo osaan 8 ehtinyt Selim Palmgrenin pianoteosten kokonaislevytys. Se ei olisi ollut tiedollisesti mahdollinen ennen vuonna 2014 julkaistua luetteloani ja käynnistyi aivan sattumalta, kun lomailin Someron Säyneisissä sijaitsevan kodin lähellä ja ehdotin lukuisia complete-projekteja jo toteuttaneelle Jounille kotimaista hanketta ”nyt, kun se alkaa olla mahdollinen”. Kokonaisuuteen tulee 11 levyä ja se on kotimaisessa katsannossa ainutlaatuinen kulttuuriteko ilman varakkaita mesenaatteja.
Onko sinulla suunnitelmissa uusia teosluetteloita tai muita projekteja lähitulevaisuudessa?
HP: Edellä jo vihjailin Toivo Kuulasta, mutta suoraan sanoen se on täysin avoin asia, en ole vakavasti harkinnut asiaa, vaikka siitä on vihjailtu kuulteni. Sen sijaan Armas Järnefelt on sikäli jo työpöydällä, että olen lupautunut apuriksi Järnefeltin tyttärenpoika Mikko Sajarin teosluettelohankkeeseen. Se pitänee minut kiireisenä vuoden 2025, jolloin vietetään myös Erkki Melartinin syntymän 150-vuotisjuhlia, joihin olen Melartin-seuran sihteerinä kovastikin sekaantunut. Tiedossa on Tuire Ranta-Meyerin kirjoittama Melartin-elämäkerta, jonka sivuja olen koko syksyn oikolukenut sekä toimittamani kirjanen, jossa on Melartinin vuonna 1934 Uuteen Suomeen kirjoittama matkakirjoitussarja risteilyltä Intiaan ja Afrikkaan. Ja jotta ei syntyisi ainakaan itselle houkutusta laiskotteluun, olen lupautunut kokoamaan kummienoni, graafikko Erik Bruunin lukemattomien töiden luettelon kevääksi 2026, jolloin maestro täyttää 100 vuotta. Tekemistä siis riittää.
Vaikka toimittaja ei rohjennut pyytää minulta Madetoja-suosikin nimeämistä, teen sen oma-aloitteisesti. Olen kuunnellut teosluetteloa tehdessäni kymmeniä kertoja osaa Heinäväen polska orkesterisarjasta Maalaiskuvia, op. 77. Tästä valloittavan hienosta ja eloisasta tunnelmakuvasta on olemassa vain yksi levytys, jonka Arvo Volmer teki Oulun kaupunginorkesterin kanssa vuonna 2000 Alba Recordsille. Kuuntele se pari-kolme kertaa ja lupaan, että jäät koukkuun.
Lopuksi hurskas ja epäilemättä aika turha toive äänitteiden tuottajille sekä konserttien suunnittelijoille: Madetoja sävelsi useita musiikillisesti merkittäviä kantaatteja ja näyttämömusiikkeja, joita kukaan nykyisistä kuulijoista ei ole voinut kuulla, koska levytyksiä ja esityksiä ei ole. Tuokaa julkisesti ulottuville myös huonosti tunnettuja Madetojan sävellyksiä. Tehkää myös lopultakin Madetojan pianotriosta op. 1 moderni levytys ja CD-julkaisu! Kiitos.
** **
Lähteet
Poroila, Heikki 2024. Pohjalainen rapsodia. Leevi Madetojan temaattis-bibliografinen teosluettelo. Helsinki, Honkakirja. 712 sivua: kuvitettu, nuotteja. Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen julkaisusarja; ISSN 0784-0322; 196. ISBN 978-952-69775-5-3, ISBN 978-952-5363-94-4 (Suomen musiikkikirjastoyhdistys)
📚
Varaa Madetoja-teosluettelo kirjastosta
Finna.fi
Pohjalainen rapsodia. Leevi Madetojan temaattis-bibliografinen teosluettelo Heikki Poroila, 712 sivua | Honkakirja / Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen julkaisusarja 2024
Intervalli 2/2024 • Kansikuvassa Rovaniemen kaupunginkirjaston musiikkikirjaston kokoelmaa • Kuva 📷 Marko Niemelä
