Pekka Gronow katsoo Haitiin, Martiniquelle ja Guadeloupeen
Harharetkiä YouTubessa • Osa 34
Trinidad ja Tobago, Jamaika ja Barbados • Kuuba, Puerto Rico ja Dominikaaninen tasavalta • Ranska
Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Gronow valitsee musiikkiympäristöjä ympäri maailmaa – Euroopasta ja kauempaa. Gronowin 34. artikkelin aiheena on ranskankielisen Karibian populaarimusiikki. Sarjan kaikki osat ovat selattavissa kuvitetulla koontisivulla.
Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetty Finna.fi-palveluun.
Jos YouTuben linkit eivät heti näy, niin klikkaa sivun reunassa löytyvää evästeasetusten painiketta ja valitse salli kaikki evästeet.
M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow
Pekka Gronow
Ranskankielinen Karibia
Karibian saaristo, Antillit, muodostaa kaksi tuhatta kilometriä pitkän saarijonon Yhdysvaltain Floridasta Etelä-Amerikan Venezuelaan. Sen jälkeen kun Kolumbus ensi kerran astui saarille 1492 ja alkuperäiset asukkaat tuhottiin, melkein kaikki Euroopan valtiot ovat yrittäneet saada täältä jalansijaa. Jotkut saaret ovat vaihtaneet omistajaa 16 kertaa, ja kaikki valloittajat ovat jättäneet tänne jälkensä. Huomattava osa nykyistä väestöä on Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisiä.
Vaikka saaristossa on vain 40 miljoonaa asukasta, Karibialla on 13 itsenäistä valtiota, satoja eri kokoisia saaria ja neljä virallista kieltä – englanti, espanja, ranska ja hollanti. Suurin itsenäinen valtio on 11 miljoonan asukkaan Kuuba ja pienin St Kittsin ja Nevisin liittovaltio, jossa on vain 50 000 asukasta. Taloudeltaan saaret poikkeavat suuresti toisistaan. Barbados on rikastunut pankeilla, Trinidad tuottaa öljyä. Osa on niin köhiä, että niistä on ollut jatkuva siirtolaisvirta Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Sitä kiihdyttivät Mont Peléen tulivuoren purkaus Martiniquella 1902 ja Haitin maanjäristys 2010, jossa puolitoista miljoonaa ihmistä menetti kotinsa.
Tärkeimmät ranskankieliset saaret ovat Haiti, Martinique ja Guadeloupe. Haiti itsenäistyi orjakapinan tuloksena vuonna 1804 ja siitä tuli Yhdysvaltain jälkeen läntisen pallonpuoliskon ensimmäinen riippumaton valtio. Tämä ei kuitenkaan ollut tie menestykseen. Tuloksena oli kaksi vuosisataa diktatuuria ja sekasortoa. Nykyisin Haiti on maapallon köyhimpiin kuuluva romahtanut valtio. Martinique ja Guadeloupe säilyivät Ranskan siirtomaina, joissa orjat vapautettiin 1848. Ne ovat nykyisin Ranskan maakuntia, joilla on emämaan sosiaaliedut ja tasavertainen edustus hallinnossa. Ranskalainen vaikutus tuntuu myös Dominicassa ja Saint Luciassa. Vaikka ne ovatkin brittiläisen kansanyhteisön jäseniä, niissä puhutaan yleisesti ranskaan pohjautuvaa kreolia. Seuraava yhtye on maalaiskylästä Saint Luciasta.
Mr. Ives and Friends: Dèjè mòn
Ranskankielinen Karibia säilyi tiiviissä yhteydessä emämaa Ranskaan, olihan Napoleonin toinen puolisokin syntynyt Martiniquella. Ranskalainen yläluokka toi saarille ranskalaiset tavat, ja ranskalaista hovitanssia katrillia tanssitaan yhä Guadeloupella, vaikka täkäläinen versio kuulostaakin erilaiselta kuin Kaustisella tanssittu.
Quadrille Guadeloupéen: Orchestre Bienveillance Abymiènne
Niistä ajoista, kun katrillia tanssittiin yleisesti, on kuitenkin kauan. Guadeloupella katrillia harrastetaan nykyisin vain ”vanhojen tanssina”. Ranskalaisten Antillien nykyisen populaarimusiikin suuri nimi on vuonna 1979 perustettu Kassav’, joka teki tunnetuksi musiikkityylin nimeltä nimellä zouk. Yhtye modernisoi karnevaalien perinteistä tanssimusiikkia rock-musiikin syntetisaattoreilla ja sähkökitaroilla sekä salsan puhaltimilla. Zouk tuli pian suosituksi myös emämaa Ranskassa, jossa on suuri karibialainen yhdyskunta, ja sitä kuunneltiin ranskankielisessä Länsi-Afrikassakin. Yhtyeen suurin menestys oli ’Zouk la sé sel médikaman no uni’ (Zouk on ainoa lääke jota tarvitsemme, 1984). Zoukista tuli ikään kuin reggaen ranskalais-karibialainen vastike.
Kassav’: Zouk la sé sel médikaman no uni • albumilta Yélélé
1984
Katrillista ei tietenkään siirrytty suoraan zoukiin. Yksi tärkeä välietappi oli Martiniquella syntynyt klarinetisti Alexandre Stellio (1885–1939), joka vaikutti Pariisissa 1930-luvulla. Stellion musiikki oli karibialainen versio amerikkalaisesta jazzista. Hän teki Pariisissa tunnetuksi karibialaisen tanssin, beguinen tai biguinen. Alun perin Stellion yhtye esiintyi vain bistrojen perähuoneissa karibialaisille maahanmuuttajille, mutta hänen maineensa alkoi levitä, kun pariisilaiset boheemitaiteilijat löysivät yhtyeen. Stellion levyjä voi kuunnella YouTubessa ja Spotifyssa, ja niistä tehtyjä CD-painoksia löytyy kirjastoistakin. Stellion tulkitsema beguine löydettiin Amerikassa 1930-luvulla, kun Artie Shaw’n orkesteri levytti Cole Porterin sävellyksen ’Begin The Beguine’. Beguine-rytmi kuului 1950-luvulla myös suomalaisten iskelmäsäveltäjien työkalupakkiin.
1950-luvulla ranskalaisella Karibialla syntyi myös oma musiikkiteollisuus, jonka suosittuja tuotteita olivat cadence ja compas. Cadencen kehityksestä saa hyvän kuvan seuraamalla Henri Debsin (1932–2013) Guadeloupella vuonna 1959 perustaman samannimisen yhtiön tuotantoa. Monien muiden Karibialla vaikuttaneiden kauppamiesten tavoin Debsin suku oli lähtöisin Libanonista, mutta saarilla varttuneena hän tunsi hyvin paikalliset muusikot ja soitti itsekin saksofonia ja kitaraa. Disques Debsin diskografia on kuin ranskalaisen Karibian musiikin kuka on kukin. Yksi Debsin löydöistä oli Les Aiglons de Guadeloupe.
Les Aiglons de Guadeloupe: Pa fan diw
Muita yhtiölle levyttäneitä artisteja olivat mm. Les Vikings de la Guadeloupe, Robert Mavounzy, Malavoi, Guy Conquette ja Experence 7. Exile One oli peräisin naapurisaarelta Dominicasta. Pasunisti Al Lirvat kehitti musiikkityylin, jota hän kutsui nimellä ”wabap” (beguine + bebop). Debsin katalogista löytyy myös artisteja ranskankielisestä Afrikasta. Kun zouk sitten 1980-luvulla syrjäytti cadencen, yhtiö osui kultakaivokseen, kun sen artisteihin kuuluneen Zouk Machinen albumia Maldon myytiin ranskalaisella kielialueella yli puoli miljoonaa kappaletta. Zoukia ovat sittemmin jo seuranneet boyon ja karibialainen hip-hop, ja tarina jatkuu…
Haitin rooli populaarimusiikissa on ollut marginaalisempi. Maa julistautui itsenäiseksi vuonna 1804; siitä tuli toinen itsenäinen valtio uudella mantereella. Maan talous oli kuitenkin raunioina, sillä entiset siirtomaaisännät vaativat korvauksia menettämistään orjista. (Entisten orjien piti siis maksaa itsensä vapaiksi.) Ongelmat ovat jatkuneet nykypäiviin, Haiti on yhä yksi maailman köyhimpiä valtioita, ja vuoden 2010 maanjäristyksessä menehtyi taas neljännesmiljoona haitilaista.
Vuosina 1915–1934 Yhdysvaltain laivasto miehitti levottoman Haitin; alun perin tarkoituksena oli estää Saksaa tekemästä samoin. Miehityksen tuloksena paikalliset muusikot tutustuivat jazziin ja kaikenlaista tanssimusiikkia alettiin kutsua jazziksi (niin kuin Suomessakin). Kun rock sitten yleistyi, pienestä rock-yhtyeestä tuli mini-jazz. Tyypillisessä mini-jazz yhtyeessä on kaksi sähkökitaraa, sähköbasso, lyömäsoittimet ja saksofoni, usein muitakin puhaltimia. Tunnettuja mini-jazz -yhtyeitä olivat mm. Shleu-Shleu ja Tabou Combo.
Tabou Combo: Maboya
Kaikki haitilaiset muusikot eivät lähteneet mukaan tähän suuntaukseen. Beaubrunin sisarusten vuonna 1978 perustama Boukman Eksperyans sai nimensä Haitin vallankumousta johtaneen voodoo-papin mukaan; se rakensi siltoja haitilaisen perinnemusiikin ja Jimi Hendrixin välille. Haitilla ei kuitenkaan juuri ole omaa musiikkiteollisuutta, vaan muusikot ovat hakeutuneet Ranskaan, Yhdysvaltoihin ja ranskankieliseen Kanadaan, mutta ura on usein katkennut työlupien puutteeseen tai vastaaviin ongelmiin. Kun laulujen sanat ovat yleensä Haitin kreoliksi, niiden on ollut vaikea löytää laajempaa yleisöä.
Boukman Eksperyans: Ke’m pa sote
Ranskalaisen Karibian musiikissa riittäisi selvittämistä pitkään. Erilaisia musiikkityylejä on paljon, mutta niiden erot eivät helposti aukene ulkopuoliselle. Kirjastoista löytyy kunnioitettava määrä levyjä ja kirjoja aiheesta. Ranskankielisessä wikipediassa hakusanalla Disques Debs löytyy kymmeniä paikallisia artisteja.
Pekka Gronow
Kassav’ | kotisivu
Kokoelmalevyjä
Finna.fi
French Caribbean Eri esittäjiä | Putumayo World Music 2003
Kassav’
Finna.fi
Love And Ka Dance | F.M. Productions/Freddy Marshall Production 1979 & 1983
Grands succès – Volume 1 | Productions Georges Debs/GD Productions 1987
Zouk Is The Only Medicine We Have | Greensleeves Records 1988
Difé | Columbia/Sony Music Entertainment 1995
Nou la | Columbia/Sony Music Entertainment (France) 2000
Wapa Sakitanou
Finna.fi
Music Of The French Caribbean – Martinique | Arc 2005
📚
Lue lisää Karibian musiikista ja kulttuurista • Read more about The Caribbean music and culture
Finna.fi
Awakening Spaces – French Caribbean Popular Song, Music, And Culture Brenda F. Berrian, 287 pages | University Of Chicago Press 2000
Creolizing Contradance In The Caribbean Peter Manuel, 281 pages | Temple University Press 2009
After The Dance, The Drum Is Heavy – Carnival, Politics, And Musical Engagement In Haiti Rebecca Dirksen, 441 pages | Oxford University Press 2019
Vodou Nation – Haitian Art Music And Cultural Nationalism Michael D. Largey, 283 pages | University Of Chicago Press 2006
A Day For The Hunter, A Day For The Prey – Popular Music And Power In Haiti Gage Averill, pages | University Of Chicago Press 1997
Rara! – Vodou, Power, And Performance In Haiti And Its Diaspora Elizabeth A.
McAlister, 259 pages | University Of California Press 2002
📱📚
Diskografia 1929–1959
WorldCat • IASA Journal
78-kierroksen levyjen aikakaudella Pariisissa tehdyistä levytyksistä on hyvä englannin ja ranskankielinen diskografia, mutta sitä ei näytä löytyvän Suomesta.
La musique Antillaise en France – Discographie 1929–1959 • French-Caribbean Music In France – A Discography 1929–1959 Alain Boulanger & John Cowley & Marc Monneraye, 137 pages | LAMÉCA/Conseil général de la Guadeloupe 2008
+ kirja-arvioon, IASA Journal 36, January 2011 [Pekka Gronow]
Lisätietoja Guadeloupen katrilli-festivaaleista
RCI | Le premier festival international de Quadrille de Guadeloupe
Lue lisää Karibian alueesta ja Antilleista
Wikipedia
Toimitukselta
Artikkelin YouTube-linkit tarkistettu 31.1.2024. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kiitokset karttapallon lainaamisesta, Mikko Luukko.
Tuomas Pelttari
