Sarjassa Oma levyhylly avataan kirjaston ystävien fanituksen kohteita
Vesa Iitti Oma levyhylly • Osa 8
Vesa Iitti, FM, uskonnon ja filosofian opettaja, kirjailija ja kääntäjä tunnetaan monista kytköksistä erilaisiin alakulttuureihin. Jo nuorena musiikista ja kirjallisuudesta innostunut Iitti ammensi paljon kirjastosta, teki omakustannelehteä ja soitti vuoteen 1991 asti bassoa metallibändissä Xysma.
Vesa Iitti 📷 Kuva: Rikhard Larvanto
Kulttuurivaikuttaja Perttu Häkkisen kanssa kirjoitettu teos Valonkantajat, välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä julkaistiin 2015, ja Iitin tekemä käännös Lightbringers of the North – Secrets of the Occult Tradition of Finland ilmestyi 2022. Seuraavana vuonna julkaistiin muistokirja Perttu Häkkinen – Valonkantaja. Sen toimittivat Iitin kanssa Aki Cederberg, Jussi K. Niemelä ja Boris Brander.
– Naantalin Lietsalan sivukirjasto laajensi alle kouluikäisenä taaperona maailmaa valtavasti. Käsillä oli koko maailma ja maailmankaikkeus eri ulottuvuuksineen. Kokemus oli uskomattoman upea ja minusta tuli välittömästi kirjaston säännöllinen käyttäjä. Ahmin kaunokirjallisuutta, tietokirjoja, ja erityisesti uskonnon ja rajatiedon hylly tuli luettua tarkkaan. Musiikkia sai lainattua tuolloin C-kaseteilla, ja niitäkin tuli lainattua paljon.
Upeiden rikkikääpien kanssa Ruissalossa 2023. 📷 Kuva: Lubena Nova
– Viimeistään ylä-asteelle mennessäni 80-luvulla tuli myös Naantalin pääkirjasto tutuksi. Nyt aloin ahmia myös filosofiaa ja psykologiaa. Kirjaston vinyylikokoelma oli vaikuttava ja antoi oivan mahdollisuuden tutustua erilaisiin musiikkityyleihin klassisen musiikin ja jazzin kautta rock-musiikin klassikoihin. Erityisen hyvin muistan kun rumpalimme Teppo Pulli kerran vinkkasi, että Frank Zappa voisi kiinnostaa minua. Lainasin Zappan levyt Hot Rats ja The Grand Wazoo, mitkä tekivät suuren vaikutuksen. Harvat teinivuosien suosikkiartistit ovat kestäneet ajan hampaissa, mutta Zappa on. Hänen tuotantoaan on tullut kuunneltua aina noista päivistä asti.
Rotten ja Xysma
– Teini-ikäisenä minua kiinnosti musiikillisesti erityisesti heavy metal ja punk kaikissa muodoissaan, mutta kaikenlaista muutakin musiikkia tuli tosiaan kuunneltua. Heavy metallin ja punkin kautta näiden musiikkityylien alakulttuurit tulivat tutuksi ja otin niihin itsekin osaa tape-trading -kulttuurin, pienlehtien ja Turussa Auran panimolla järjestettyihin konsertteihin osallistuen. Tein pari numeroa Rotten-zineä, joista Abraxas Publishing teki 2024 uusintapainoksen yksissä kansissa.
Vesa Iitti vuonna 1989 Uutis-Valjakossa. 📷 Kuva: Pirkko Junnila
– Ystävien kanssa oli myös bändivirityksiä. Soitin Xysmassa bassoa 1988–1991. Musiikkityyli kehittyi bändissä olovuosinani grindcoresta death metalliin. Keikkoja tehtiin Suomessa ja Ruotsissa ja alkuun bändi levytti turkulaiselle ComeBack Recordsille, mutta yksi seiskatuumainen äänitettiin amerikkalaiselle Seraphic Decay Recordsille. Xysman ensimmäinen täyspitkä Yeah, jolla vielä soitin, äänitettiin ja miksattiin Tukholmassa sijainneessa Sunlight Studiossa, joka oli tuohon aikaan pohjoismaisen death metal -skenen kenties legendaarisin studio.
Xysman varhaista tuotantoa 1990–1991. Fata Morgana EP ja debyyttialbumi Yeah.
– Sain niin bändistä kuin koko undergound-skenestä ja kaikesta siihen liittyvästä kuitenkin tarpeeksi ja lähdin bändistä 1991. Kirjoitin Xysma-vuosistani 2021 muistelmateoksen Four-String Magic – The Xysma Years, jonka julkaisin itse Rotten-zinejen DIY-hengessä.
– Mitä UG-musiikkiin tulee, niin myöhemmin vielä tutustuin myös voimaelektroniikkaan, meluun, yms. ja touhusin senkin skenen parissa jonkun aikaa, soittaen mm. erään ystäväni eräässä kokoonpanossa, jolla äänitettiin muistaakseni yksi levy ja keikkoja tehtiin Suomessa ja yksi festivaalikeikka Lontoossa.
– 2010 aikoihin laadin Tornion kaupungille kieli poskessa vetoomuksen, että teinivuosien eräälle suosikkiyhtyeelleni, Terveille Käsille, nostettaisiin kaupunkiin patsas. Vetoomuksen Facebook-ryhmällä oli valtava määrä seuraajia. Hullu idea tuotti yllätyksekseni hedelmää 2014 ja nyt Tornionjoen vieressä pönöttää valtava obeliski joka on omistettu sekä Terveille Käsille että paikalliselle legendalle Kalkkimaan papille.
– Terveet Kädet -kytkös nousi esiin myös myöhemmin, kun kerran Veli-Matti Äijälän kanssa Turussa puhuessani heitin, että hänhän voisi joskus ehkä tehdä yhteistyötä vaimoni Lubenan kanssa. Lubenalla on klassinen musiikkikoulutus, hän työskenteli aikoinaan Suomen kansallisoopperassa ja on sittemmin tehnyt musiikkia mm. fuusiojazz-yhtyeensä Fig Fabelin kanssa. Yhteistyö Veli-Matin kanssa on tähän mennessä poikinut kolme levyä: Häxan (Svart Records / Farfalla Records 2020), Forest (Farfalla Records 2022) ja Dark Side (Nekala Underground Productions 2025). Olen saanut osallistua näihin projekteihin levyjen kansien suunnittelijana ja piirtäjänä sekä infotekstien kirjoittajana.
Vesa Iitti ja Perttu Häkkinen Helsingin kirjamessuilla 2015. 📷 Kuva: Matti Rautaniemi
– Kirjoitin yhdessä edesmenneen Perttu Häkkisen kanssa teoksen Valonkantajat – välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä (Like 2015), ja Inner Traditions julkaisi käännökseni kansainvälisille markkinoille. Lightbringers of the North – Secrets of the Occult Tradition of Finland tuli ulos vuonna 2022.
– Olin myös yksi Pertun muistokirjan Perttu Häkkinen – Valonkantaja toimittajakunnasta (muut toimittajat olivat Aki Cederberg, Jussi K. Niemelä ja Boris Brander), jonka Salakirjat julkaisi 2023. Viime vuonna ilmestyneeseen Liken julkaisemaan Salatieteiden Suomi. Esoteerinen ja Okkultti Turku -teokseen (toim. Boris Brander, Atte Huhtala ja Janne Bäckström) kirjoitin kappaleen ”Itsensä muistaminen – henkinen työ Turun Gurdjieff-ryhmissä”. Käännöstöistä mainittakoon erityisesti Jeanne de Salzmannin Olemisen todellisuus (Basam Books 2013).
Valonkantajasta
– Törmäsin Perttuun ensimmäisen kerran kasvotusten Helsingin kirjamessuilla 2013, missä olin puhumassa kääntämästäni Jeanne de Salzmannin kirjasta Olemisen todellisuus (Basam Books, 2013). Tapaamisen aikana Perttu esitteli minulle ideansa kirjasta, jonka pohjalta sitten myöhemmin syntyi Valonkantajat. Tähän aikaan Perttu oli esoterian suhteen vielä vilpittömän kiinnostunut aiheen ”ulkopuolinen tarkkailija”, mutta kirjoitusprosessin aikana hän muuttui askel kerrallaan omakohtaiseksi asian kokijaksi ja harjoittajaksi.
– Kirjoitusprosessi, joka jakautui luontevasti sivumäärältään tasan puoliksi, ja johon meni noin vuosi, oli intensiivinen, hauska ja levoton. Ystävystyimme nopeasti ja jatkoimme yhteydenpitoa Valonkantajien julkaisun jälkeenkin, keskustellen niin kirjamme aihepiiristä kuin kaikesta muustakin. Kirjamme englanniksi saaminen oli Pertulle suuri toive ja hän koetti ylipuhua minua moneen kertaan alkamaan käännöstyöhön. Minulla oli kuitenkin muita projekteja tuolloin ja käännöstyö lykkääntyi.
– Pertun kuoleman jälkeen koin kunnian kysymykseksi täyttää hyvän ystävän toive; kääntää Valonkantajat ja viedä loppuun sopimusneuvottelut, joista Perttu oli kirjasta alustavasti keskustellut Inner Traditionsin kanssa. Koska mitään ei ollut kuitenkaan vielä sovittu varmaksi, oli projekti monella tapaa melkoinen savotta, mutta sain sen loppuun, ja kirja ilmestyi suurelle maailmalle 2022. Englanninkielinen laitos on hieman laajennettu, paikoin korjailtu ja täydennelty, ja kirjoitin siihen alkuperäistä täydentävän esipuheen sekä loppuun pienen kunnianosoituksen Pertun työlle ja muistolle. Kirjassa on myös huomattavasti suomenkielistä laitosta enemmän kuvia.
– Pertun ennenaikainen poismeno oli tragedia ei vain hänen perheelleen, ystävilleen ja seuraajilleen, vaan myös maamme journalismille. Perttu oli vilpittömän kiinnostunut erilaisista ihmisistä, heidän kokemuksistaan ja ajatuksistaan. Rautainen yleissivistys ja filosofinen koulutus yhdistettynä huumorintajuun ja lähestyttävyyteen teki hänestä hyvästä syystä laajasti pidetyn ja arvostetun. Perttu oli parhaassa mahdollisessa mielessä todellinen kansanmies ja aito sillanrakentaja. Tällaisille ihmisille on nykyään enemmän tarvetta kuin ehkä koskaan.
– Idea Pertun muistokirjasta syntyi varsin pian hänen kuolemansa jälkeen, mutta sen haudutteluun meni aikaa. Alun perin puhuin Abraxas Publishingin Boris Branderin kanssa, että hän olisi kustantanut kirjan ja että olisimme toimittaneet sen yhdessä. Konsepti oli jo tuolloin sama, kuin mikä sitten lopulta näki myöhemmin päivänvalon; moniääninen teos, jossa Perttua, hänen elämäänsä, musiikkiaan, työtään ja kiinnostustaan esoteriaan ristivalotetaan monien ihmisten muistojen ja näkökulmien kautta. Lopulta eri käänteiden kautta kustannusvastuu siirtyi Salakirjoille ja toimittajakuntaan tuli minun ja Branderin lisäksi myös Aki Cederberg ja Jussi K. Niemelä. Lisäksi saimme tiimiin hovikuvaajaksi Rikhard Larvannon. Oli hyvä, että kirjaan tuli lisää toimittajia, sillä työtä kirjan monien lankojen kanssa riitti.
** **
Vesa Iitin oma levyhylly 1–5
Viime vuosina enemmän tai vähemmän säännöllisesti kuunneltuja levyjä ja artisteja ovat olleet esimerkiksi Frank Zappa, Steve Vai, Chick Corea, Michel Petrucciani, Pat Metheny, Steve Roach ja Keith Jarrett.
Zappan koko tuotanto on monipuolisuudessaan mielenkiintoinen ja kiehtova. Ensimmäinen kuulemani Zappan kappale oli Hot Rats -levyn avausraita Peaches en Regalia. Vuosi oli todennäköisesti 1985 tai ’86 ja olin siis 13–14 -vuotiaana kiikuttanut tuon vinyylilevyn Naantalin pääkirjastosta kotiin. Laskin vanhempieni levysoittimen neulan levylle, istuin olohuoneessamme olleelle itämaiselle matolle ja jo ensimmäisistä tahdeista tunsin, että tässä on jotain ainutlaatuista.
Peaches en Regalia • albumilta Hot Rats 1969
One Size Fits All ei ole kokonaisuutena Zappan suosikkilevyjeni joukossa, mutta levyltä löytyvä Inca Roads on eräs kaikkien aikojen Zappa-suosikeistani. Kappale alkaa sanoilla
Did a vehicle come from somewhere out there / Just to land in the Andes? / Was it round / And did it have / A motor / Or was it / Something / Different?
Sanoitukseen oltiin selvästi saatu innoitusta sveitsiläiseltä Erich von Dänikeniltä, jonka pseudotieteelliset ja erittäin lennokkaat kirjat UFOista ja ihmiskunnan historiasta olivat noihin aikoihin olleet jo muutaman vuoden kansainvälisiä myyntimenestyksiä. Musiikillisesti huikea kappale yhdistettynä teemaan Maan ulkopuolisesta älyllisestä elämästä teki välittömän vaikutuksen.
Pieni asiaan liittyvä Xysma-anekdootti: olin lukenut Dänikenin viihdyttäviä mutta ei-niin-vakavasti-otettavia kirjoja jo ala-asteella, mutta jostain syystä päädyin lukemaan hänen In Search of the Ancient Gods -kirjaansa myös silloin, kun äänitimme Yeah-levyä Tukholmassa. Kuten Xysma-muistelmissani Four-String Magic kerroin, sain eräästä tuon Dänikenin kirjan kuvasta ajatuksen tämän tulevan levymme kanteen. Idea sai muilta bändin jäseniltä hyväksynnän ja niinpä eräs kirjan Pääsiaissaaren kivipatsas -kuvista päätyi levyn kanteen. Muistan kuunnelleeni Inca Roadsia myös noihin aikoihin ja myhäilleeni sille, että nyt myös Xysmalla oli kytkös Dänikenin maailmaan.
Tutustuin Steve Vain levyihin vasta joitain vuosia sitten. Olin aiemmin ajatellut, että Vai napsahtaa sellaiseen kitarasankari-kategoriaan, joka ei itseä sen enempää puhuttele. Vai oli tuttu nimi tietysti Zappan kautta, sillä hän oli soittanut aiemmin tämän bändissä. Nähtyäni pari videota, joissa Vai kertoo vuosistaan Zappan bändissä sekä henkisistä näkemyksistään, sain hänestä henkilönä hyvän vaikutelman ja ajattelin, että kuunnellaanpa nyt kuitenkin, minkälaista musiikkia hän on tehnyt.
Teeth Of The Hydra • albumilta Inviolate 2022
Kaikki hänen levynsä ovat huikean taitavasti soitettuja, mutta ainoastaan The Ultra Zoneen olen aika ajoin palannut uudestaan, ja yllätyksekseni tätä levyä onkin tullut kuunneltua aika paljon. Levy on enimmäkseen instrumentaalinen (sisältäen mm. hienon tribuuttikappaleen Zappalle, nimeltään Frank), mutta levyltä löytyy myös lyriikkaa, joissa Vain henkinen puoli tulee kauniisti esiin.
Inviolate -levyyn olen palannut lähes ainoastaan sen avausraidan Teeth of the Hydran vuoksi, jossa on jylhää voimaa. Kappaleen musiikkivideo on myös asia erikseen, esitellen Vain taitoja kolmikaulaisen Hydra -kitaransa kanssa. Vaihtoehtoisena nostona Teeth of Hydran sijaan voisi ottaa Vain vanhemman, eeppisen kappaleen For the Love of God.
– Kun muutin yliopisto-opintojeni vuoksi Turkuun 90-luvun lopulla (pääaineeni oli uskontotiede, sivuaineina filosofia ja sosiologia. Suoritin myös pedagogiset opinnot opettajalinjalta, eli valmistuin opettajaksi, aineinani uskonto ja filosofia. Graduni tein eräästä paikallisesta Gurdjieff-ryhmien nyt jo edesmenneestä veteraanista, Tapani Mäntylästä), vaihtui Naantalin kirjasto Turun kaupunginkirjastoon. Suuremmassa kaupungissa oli tietysti myös suuremmat kirjastot. Ja sehän oli upeaa.
– Näihin aikoihin löysin Chick Corean hänen The Leprechaun -levyn kautta, jonka kirjastosta toin kotiin ja jonka energiasta pidin kovasti. Levyn Night Sprite -kappaleeseen liittyy hauska kesäinen muisto, jossa ulkona nurmikolla hyppi ja pyöri villisti elämäniloa täynnä oleva musta ranskanbulldoggi. Ajattelin, että koiran touhuista olisi tullut hyvä musiikkivideo kyseiselle kappaleelle.
Night Sprite • albumilta The Leprechaun 1976
Chick Corean tuotanto on kauttaaltaan upea, ja hän on epäilemättä eräs kotonamme säännöllisimmin ja useimmin kuunneltuja artisteja. Yksittäinen suosikkelevyni häneltä on epäilemättä Return to Forever.
Pat Metheny
• UpojeniePat Metheny & Anna Maria Jopek | Warner Music Poland / Nonesuch 2002
Pat Metheny & Anna Maria Jopek: Letter From Home • albumilta Upojenie 2002
Michel Petrucciani
• Michel Plays Petrucciani | 1988 • Music | Blue Note / Capitol Records 1989 • Both Worlds | Dreyfus Jazz / Disques Dreyfus 1997 • Trio In TokyoMichel Petrucciani & Steve Gadd & Anthony Jackson | Disques Dreyfus 1999
Chick Corean lisäksi myös Michel Petrucciani on ollut viime vuosina säännöllisessä kuuntelussa. Hänen Music -levynsä avauskappale Looking Up on loistava musiikkivalinta alkavaan päivään.
– Löysin ambient-musiikin erityisesti Turun kaupunginkirjaston kautta joskus 90-luvulla. Steve Roach oli ensimmäisiä tämän genren nimiä, joihin törmäsin. Hänen musiikkiaan on myös tullut kuunneltua siitä saakka varsin säännöllisesti. Erinomaista varsinkin iltaisin kuunneltavaksi.
Gurdjieffin ja hänen oppilaansa Thomas de Hartmannin Ranskassa enimmäkseen 1925–27 säveltämää musiikkia on sittemmin äänitetty ja esitetty ympäri maailmaa useiden pianistien ja ryhmien toimesta, nämä mainitsemani äänitteet ovat niistä vain pari esimerkkiä. En yritä kuvailla millaisesta pianomusiikista on kyse, on paras, jos yksinkertaisesti kuuntelee tätä musiikkia rauhassa, sille ja sen herättämille vaikutelmille avautuen.
Keith Jarrett: Reading of Sacred Books • albumilta G.I. Gurdjieff – Sacred Hymns 1980
– Kuuntelemme kotona paljon klassista musiikkia, sekä tietysti vaimoni Lubena Novan yhtyeen Fig Fable ja Nova/Riitala -projektin kaikki eri suoratoistopalveluista löytyvät julkaisut ovat usein itselläni kuuntelussa.
• Frank ZappaBarry Miles & kääntäjä Jorma Veikko Sappinen | 2007
Koska Zappa tuli aiemmin mainituksi, niin tässä on eräs hyvä kirja, josta Zappan elämään ja musiikkiin voi tutustua.
• Making It SoPatrick Stewart | Gallery Books UK 2023
Olen aina pitänyt elämäkerroista ja tässä oli eräs tuore sellainen, mitä en voinut ohittaa. En ole koskaan välittänyt liiemmin televisiosarjoista tai televisiosta ylipäätään, mutta Star Trek the Next Generation -televisiosarja (1987–1994) kuuluu tässä harvinaisiin poikkeuksiin. Hienoja teemoja, mainioita eettisiä pulmia, ja kaiken kaikkiaan fantastista scifiä. Olen myöhemmin katsonut sarjan kaikki tuotantokaudet pariin kertaan vaimoni kanssa läpi, ja aiomme katsoa ne vielä johonkin sopivaan väliin varmasti vielä uudestaan. Patrick Stewart esittää sarjassa Enterprise-aluksen kapteenia, Jean-Luc Picardia. Stewartin ura ei ole pitänyt sisällään vain Star Trekiä, vaan paljon muutakin. Hieno mies, niin mainitsemassani TV-sarjassa kuin sen ulkopuolella, kuten tästä elämäkerrastakin selviää. Inspiroiva elämäkerta.
Pynchonin klassikkoa on pidetty vaikeana luettavana, mutta ei se ole sen vaikeampaa kuin sana, virke, lause ja sivu kerrallaan eteenpäin lukeminen. Ehkä vaikeinta Pynchonin klassikon kanssa on se, että kirja ei aivan istu siihen sapluunaan, mitä romaaneilta on tottunut odottamaan. Mutta jos tätä jättiläistä lukee kiirehtimättä, avoimena sille, millaisia vaikutelmia ja ajatuksia siitä saa, miten lukemaansa reagoi, niin lukukokemus voi olla positiivisella tavalla huima ”laatikon ulkopuolelle” hyppy. Moniulotteisen hieno teos.
Huxleyn klassikko teki minuun lukioikäisenä suuren vaikutuksen ja laittoi miettimään, kuinka paljon maailmamme viime kädessä eroaa Huxleyn esittämästä dystopiasta. Olin jo tuolloin sitä mieltä, että Huxleyn teos on nykymaailmalle hieman parempi peili kuin Orwellin 1984, joka sekin on tietysti puhutteleva klassikko. Edelleen ajankohtainen peili.
Nämä molemmat kirjat käsittelevät G.I. Gurdjieffin ajatuksia ja ideoita siitä, millä tavalla olemme tietynlaisessa puolitietoisessa mekaanisessa unessa, ja mitä asian suhteen voisi tehdä. Miten voisin olla aidommin ja syvemmin läsnä, olemassa, elämässä?
• Teokset I-VIIPlaton
Platonin teokset ovat länsimaisen filosofian klassikkoja, joiden dialogimuoto tekee niistä myös helposti lähestyttäviä ja nautinnollisia lukea.
Jos teoskokoelmaa ei halua kokonaan kahlata läpi, voi poimia pelkästään vaikka osan III, josta löytyvät dialogit Faidon, Pidot ja Faidros, joista Platon yleisesti parhaiten tunnetaan. Faidon käsittelee sielun kuolemattomuutta ja Pidoissa ylistetään rakkautta. Ajattomia teemoja.
Varsin tuore ja suosittu populaaritietokirja sienistä, niiden hämmentävästä ja kiehtovasta biologiasta, historiasta, sekä suhteestamme sieniin, että sienien tarjoamista erilaisista mahdollisuuksista, yms. Tämä on hyvä lukea vaikka ennen tämän vuoden sienestyskautta – kirjan jälkeen eivät ainoastaan sienet ja metsä, vaan myös maailma yleensä, näyttää hieman toiselta.
Kolme hyvää ja helposti lähestyttävää perusteosta buddhalaisesta lähestymistavasta elämään ja olemassaoloon yleensä.
** **
Ja tapahtui joskus 1990-luvun alussa
– Menimme ystäväni Markku Savolaisen kanssa M.A. Nummisen ja Pedro Hietasen lastenkeikalle. Muistaakseni keikka Turun puhelinlaitoksella oli yksityistilaisuus, joten sinne ei myyty lippuja. Piti siis keksiä muu keino päästä sisään. Odottelimme keikkapaikan pihalla, kunnes maestrojen auto kaartoi pihaan, jolloin viittilöin auton pysähtymään. Pedro avasi ikkunan, minkä jälkeen ilmoitin, että olemme äärimmäisiä faneja ja haluamme heidän roudareikseen keikalle. Numminen venyttäytyi Pedron olkapään yli, naamallaan leveä hymy, ja totesi nummismaisella äänellään:
Äärimmäisiä faneja. Erinomaista!
M.A. Nummisen, Markku Savolaisen ja Pedro Hietasen kanssa Turun juna-asemalla. Tuntematon kuvaaja
– Roudasimme kamat edestakaisin, Gommin ja Pommin keikka oli hieno ja yleisö hurmoksessa. Keikan paluumatkalla kävimme mielenkiintoisia keskusteluja Suomen Talvisota LP:n sanoituksien synnystä. Fanipoikana halusin tarjota Nummiselle Turun rautatieasemalla jotain juotavaa, mutta vähävaraisena opiskelijana minulla ei ollut tarjota Pedrolle mitään. Näin jälkeenpäin ajatellen älyttömän nolo tilanne, mutta niin se meni. Numminen halusi tuopillisen Aurinko-Jaffaa. Pedro osti itselleen tuopin olutta omaan laskuun. Rauha hänen muistolleen. Harmi, etten myöhemmin koskaan saanut tilaisuutta tarjota hänelle juotavaa.
– Aika pian tuon lastenkeikan jälkeen lähetin Nummiselle Xysman ensimmäisen täyspitkän Yeah. Hän soitti siltä yhden biisin radio -ohjelmassa Yömyöhä, jossa hän oli mukana. Tämä oli ilmeisesti ensimmäinen kerta, kun Yeahia soitettiin radiossa. Numminen lähetti myös kirjeen, jossa kehui kappaletta, mutta sanoi, että bändin kannattaisi vaihtaa laulukieli englannista suomeen, ruotsiin, tai saksaan, koska englantia käytetään liikaa. Bändi pitäytyi kuitenkin englanninkielessä.
HäxanÄijälä & Nova | Svart Records / Farfalla Records 2020 ForestÄijälä / Nova / Kandelin | Farfalla Records 2022 Dark Side | Nekala Underground Productions 2025
