Populaarimusiikkia Euroviisuista • Harharetkiä YouTubessa 19

Pekka Gronow
Harharetkiä YouTubessa
Eurovision laulukilpailu • Osa 19

Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. 

Gronow kirjoittaa sarjaan yhdeksän osaa vuoden 2022 aikana. Gronowin yhdeksännentoista artikkelin aiheena on Eurovision laulukilpailu eli Euroviisut.

YouTuben rinnalla Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetään Finna.fi-palveluun.

Lisää Harharetkiä YouTubessa
Argentiina
Dagestan
Espanja
Georgia
Havaiji
Komorit
Lauluja koronaa vastaan
Luxemburg
Myanmar
Norja
Papua-Uusi-Guinea
Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat
Québec
Ranska
Ruotsi
Saksa
Suriname
Tšekki
Venäjä

M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow.
M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow

Pekka Gronow
Euroviisut

Kuten kaikki Euroviisufanit tietävät, ensimmäiset Eurovision laulukilpailut järjestettiin Luganossa toukokuussa 1956. Voittajaksi selvisi isäntämaata edustanut Lys Assia ranskankielisellä laululla ’Refrain’. Suomi ei vielä ollut mukana, mutta esityksen voi katsoa YouTubessa, josta löytyy on myös valtava määrä muuta laulukilpailuun liittyvää aineistoa. Koko esitys on hyvä näyte alkuvuosien laulukilpailuista. Taiteilijat ovat pukeutuneet iltapukuihin ja säestyksestä vastaa kapellimestarin johtama suuri orkesteri. Ajan henkeä kuvastaa myös polvihousuihin puettu poika, joka tuo voittajalle kukat.

Lys Assia: Refrain

Ennen kuin jatketaan, esitän tietokilpailukysymyksen: Miksi Suomi ei osallistunut Eurovision laulukilpailuun vuonna 1956? Vastaus lopussa.

Eurovision laulukilpailusta on tullut vakiintunut osa television ohjelmistoa, samaan tapaan kuin Itsenäisyyspäivän vastaanotto tai Olympialaiset. Vuonna 2021 ohjelmalla oli Suomessa 1,4 miljoonaa katsojaa, maailmanlaajuisesti yli 200 miljoonaa. Monille ”Eurovisio” ja ”laulukilpailut” ovat muodostuneet synonyymeiksi. Laulukilpailut ovat kuitenkin vain pieni osa Eurovisiota. Kun Euroopan yleisradioliitto EBU perustettiin vuonna 1950 järjestämään eurooppalaisten yleisradioyhtiöiden sodassa vaurioituneita suhteita, pääpaino oli vielä radiolla. Kun televisio alkoi kasvaa, kansallisten televisioyhtiöiden oli sovittava, miten uutisia ja urheilua välitetään yli rajojen. Näin syntyi Eurovisio. Vähitellen mukaan tulivat konsertit, ja vuonna 1956 keksittiin laulukilpailut. Esikuvana olivat San Remossa vuodesta 1951 lähtien järjestetyt festivaalit, joista monet italialaiset laulajat olivat jo ponnahtaneet Euroopan iskelmätaivaalle.

Eurovision laulukilpailut olivat nerokas keksintö. Maailmansodan päättymisestä oli vasta kymmenen vuotta. Ei ollut sattuma, että ensimmäiset kisat järjestettiin puolueettomassa Sveitsissä, jossa EBU:n päämaja vieläkin sijaitsee. Entisten vihollismaiden kansalaiset kuuntelivat nyt toistensa lauluja. Vaatimattomasta alusta kasvoi vuosien mittaan maailmanlaajuinen ilmiö. Eurovision laulukilpailuista löytyy valtava määrä kirjallisuutta väitöskirjoja myöten, ja lähes kaikki kisoissa kilpailleet kappaleet ovat kuultavissa netissä. Todelliset fanit tuntevat ne kaikki, mutta olin helpottunut, kun YouTubesta löytyi kooste, jossa voittajat vuosilta 1956–2021 ovat katsottavissa pikakelauksena.

All the winners of the Eurovision song contest

Jo pikainen läpikäynti tuo esiin selviä trendejä. Ensimmäiset kaksikymmentä vuotta elettiin perinteisessä iskelmämaailmassa. Maat ja laulut vaihtuvat, mutta perusilme on sama: suuria orkestereita, korvaan tarttuvia melodioita, esiintyjillä juhla-asut. Levyteollisuus oli innolla mukana, ja lähes kaikki voittajasävelmät levytettiin välittömästi myös suomeksi. Samaan aikaan musiikkimaailma muuttui nopeasti, mutta euroviisuista sitä ei huomaa. Vasta vuonna 1974 Abba vei kisat suoraan disko-aikakaudelle. Englannista tuli euroviisujen vallitseva kieli. Seuraavina vuosina yhtyeet korvasivat solistit, esiintyjien asuihin tuli kimalletta ja väriä, kapellimestarit häipyivät kuvasta. Nyt voittajat olivat ABBA-klooneja: Teach-In, Brotherhood of Man, Bucks Fizz, Milk And Honey. Kuka vielä muistaa näitä?

Vanha iskelmä teki vielä Irlannin johdolla näyttävän paluun Euroviisuihin, ja Kanadasta vahvistukseksi hankittu Celine Dion puolusti urheasti ranskan kielen asemaa. Vuosituhannen vaihteessa tapahtui uusi käänne. Euroopan yleisradioliitto oli Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen laajentunut itään ja uudet jäsenet pyrkivät innolla mukaan euroviisuihin. Tämä näkyi myös voittajamaiden luettelossa: Viro, Latvia, Turkki, Ukraina, Venäjä, Serbia, Azerbaidzhan. Se oli vanhan Euroopan kädenojennus uusille jäsenille, mutta samalla osoitus uusien äänestäjien voimasta. Tässä aallossa Suomikin sai vuonna 2007 toistaiseksi ainoan euroviisuvoittonsa. 

Lordi: Hard Rock Hallelujah

Oli sentään yksi jäsenmaa, joka ei vielä koskaan ole ollut mukana. Tämä on toinen tietokilpailukysymykseni. Mikä EBU:n perustajajäseniin kuuluva maa ei ole koskaan osallistunut Eurovision laulukilpailuihin?

Uusien maiden myötä politiikka hiipi euroviisuihin. Aikaisemmin ainoa viittaus politiikkaan oli ollut saksalaisen Nicolen herttainen rauhanlaulu ’Ein bisschen Frieden’ vuodelta 1982. Sekin oli 1960-luvun protestilauluihin verrattuna aika kesy. Vuoden 2008 sodan jälkeen Georgia yritti tuoda kilpailuihin laulun ’We Don’t Wanna Put In’, mutta se diskattiin, koska sitä pidettiin  ”liian kantaaottavana”. Krimin valtauksen jälkeen tuuli kääntyi ja voittajaksi nousi Ukrainan Jamalan laulu Krimin tataarien kansanmurhasta. Toisen maailmansodan loppuvaiheissa vuonna 1944 koko Krimin tataariväestö pakkosiirrettiin Keski-Aasiaan. Puolet tataareista menehtyi matkalla. Tilalle tuotiin venäläisiä. 

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Krimin niemimaa kuului Ukrainalle, mutta maaliskuussa 2014 Venäjä valtasi sen. Seuraavana vuonna Jamalan laulu ’1944’ voitti Eurovision laulukilpailun. Voittanut esitys löytyy netistä, mutta laitan tähän tekstitetyn version, jossa tekstiä on helpompi seurata.

Jamala: 1944, tekstitettynä

Kun kirjoitan tätä maaliskuussa 2022, tämän vuoden voittajaa ei vielä tiedetä, mutta poliittinen kannanotto oli jo sekin, että pitkään mukana ollut Venäjä suljettiin kilpailusta kokonaan pois. Tämä oli tässä tilanteessa välttämätöntä, mutta tavallaan sääli, sillä laulukilpailuissa on aikaisemmin päässyt ääneen ”toinen Venäjä”. Sitä edustivat vaikkapa Buranovon mummot Udmurtiasta ja karatšai-tšerkessialainen Dima Bilan, vuoden 2006 voittaja. Vuonna 2003 Venäjää edusti t.A.T.u. kappaleella ’Ne ver, ne boisia, i ne prosi’ (Älä usko, älä pelkää, älä kysy). Nimi on lainattu Aleksandr Solženitsynin kirjasta Vankileirien saaristo. Nykyisellä Venäjällä tämä ei olisi mahdollista. Se kuului siihen maailmaan, jonka Moskovan oikeauskoinen patriarkka Kirill nyt haluaisi pommittaa maan tasalle.

Osanottajien määrän kasvaessa Eurovision laulukilpailut ovat liukuneet yhä kauemmas musiikkimaailman päävirrasta. Vuonna 1974 ABBAn ’Waterloosta’ tuli maailmanhitti, mutta vuonna 2011 Azerbaidzhanin voittajasävelmä ’Running Scared’ oli parhaimmillaan Englannin single-listalla vain sijalla 61. Islannissa se sentään nousi kakkoseksi. Onneksi kilpailut ovat jo löytäneet uuden kohderyhmän: patriarkka Kirillin inhoamat seksuaaliset vähemmistöt. Samaan aikaan kun korostetun maskuliininen metallimusiikki valtasi levymyyntilistat, sateenkaariväki otti värikkäät laulukilpailut omakseen. Vuonna 1998 voittajaksi nousi sukupuolenvaihdoksen läpi käynyt israelilainen Dana International. Vuonna 2014 Itävallan edustaja Conchita Wurst (’Rise Like A Phoenix’) oli vielä korostetummin androgyyninen. 

American Song Contest Liet International

Eurovision laulukilpailut ovat vakiinnuttaneet asemansa niin vahvasti, että ne ovat saaneet lukuisia jäljittelijöitä. Kilpailun amerikkalainen spin-off American Song Contest käynnistyi maaliskuussa 2022, mutta monet ovat epäilleet, voiko Yhdysvaltain osavaltioiden kilpailuun syntyä samanlaista jännitettä kuin Euroopan maiden välille. Turkvision laulukilpailut on järjestetty Turkin sukuisissa maissa jo useiden vuosien ajan vuosia. Liet International, Euroopan vähemmistökansojen laulukilpailu on mielenkiintoisempi. Kilpailu järjestettiin ensi kerran vuonna 2002 Hollannin friisinkielinen television aloitteesta. Saamelaiset ovat osallistuneet kilpailuun uskollisesti, ja vuosien mittaan voittajiksi ovat nousseet mm. Niko Valkeapää ja SomBy Suomesta sekä Transjoijk ja Ella Marie Hætta Isaksen Norjasta. Suomalaisissa medioissa ei näitä voittoja ole valitettavasti juuri hehkutettu.

Liet International (Liet Ynternasjonaal)-kilpailun ympärille ei ole vielä syntynyt samanlaista vakiintunutta organisaatiota kuin Euroviisuille. Friisit ovat olleet säännöllisesti mukana, mutta muuten osanottajien joukko on vaihdellut vuosien mittaan. Täällä on laulettu baskiksi, friuliksi, meänkielellä, mordvaksi, gaeliksi, latgalliksi ja monella muulla kielellä. Mukana on ollut jopa Cornwallissa aikaisemmin puhuttu kornin kieli, joka sammui jo 1700-luvulla. Kilpailu tarjoaa virkistävän vaihtoehdon kaikelle sille kimallukselle ja huuhaalle, joka on jo pitkään leimannut Eurovision laulukilpailuja. Liet Internationalessa vain lauletaan. Näytteeksi sopii vaikkapa Friisinmaan mahtavaääninen Janna Eijer, joka voitti kilpailun vuonna 2011 laulullaan ’Ien klap’.

Janna Eijer: Ien klap

Lopuksi vastaukset tietokilpailukysymyksiin. Suomi ei osallistunut Eurovision laulukilpailuun vuonna 1956, koska silloin Suomessa ei vielä ollut televisiolähetyksiä. Säännölliset televisiolähetykset alkoivat vasta kaksi vuonna myöhemmin, ja vuonna 1961 Suomi oli ensi kertaa mukana. Vatikaanivaltio on ollut EBU:ssa mukana järjestön perustamisesta lähtien, mutta se ei ole koskaan osallistunut laulukilpailuun. Vatikaanin panosta Eurovisioon voi seurata jouluaattoisin suorassa lähetyksessä Pietarinkirkosta.

Pekka Gronow

Euroviisut | Yle Areena
Eurovision Song Contest | kotisivu
Liet International | kotisivu
American Song Contest 2022 | Yle Areena

Lue lisää
Wikipedia

Liet International -kilpailun osanottajien luettelo
Seksuaalisten vähemmistöjen roolista Eurovision laulukilpailussa

Lue lisää Euroviisuista
Finna.fi

Euroviisut – kisastudion käsikirja Anna Muurinen, 189 sivua | Nemo 2007
Euroviisut – virallinen historia John Kennedy O’Connor & kääntäjä Maria Lyytinen, 224 sivua | Ajatus 2007
Euroviisutriviaa vuosi vuodelta Ismo Loivamaa & Juha Seitajärvi, 139 sivua | Helmi 2007

Erot järjestykseen! – Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria [Väitöskirja] Mari Pajala, 506 sivua | Jyväskylän yliopisto 2006
Eurovision laulukilpailu yhteiskunnallisena indikaattorina [Pro gradu] Tapani Moisio, 103 sivua | Tampereen yliopisto 2003
Eurovision Song Contest Helsinki 2007 – laulukilpailut yleisön, yritysten ja yhteistyökumppanien näkökulmasta Seppo Laakso & Päivi Kilpeläinen, 86 sivua | Helsingin kaupungin tietokeskus 2008

Läs mera om Melodifestivalen
Finna.fi

Melodifestivalen – från frack till folkfest Hanna Fahl, 207 sidor | Bokförlaget Max Ström 2018

Read more about The Eurovision Song Contest
Finna.fi

Eurovision! – A History of Modern Europe Through The World’s Greatest Song Contest Chris West, 340 pages | Melville House UK 2017
Postwar Europe And The Eurovision Song Contest Dean Vuletic, 272 pages | Bloomsbury Academic 2018
A Song For Europe – Popular Music And Politics In The Eurovision Song Contest Ivan Raykoff & Robert Deam Tobin, 190 pages | Ashgate 2007
The Eurovision Song Contest – The Official Celebration [60th anniversary] John Kennedy O’Connor, 128 pages | Carlton Books 2015
The Good, The Bad And The Wurst – The 100 Craziest Moments From The Eurovision Song Contest Geoff Tibballs, 206 pages | Robinson 2016
The Little Book of Eurovision – The Glitz, The Hits, And The Russian Grannies Alexandra Parsons, 144 pages | Dog ’n’ Bone 2022

CD
Euroviisujen kokoelmalevyjä
Finna.fi

Very Best Of Eurovision Song Contest • 60th Anniversary • 60th Eurovision Song Contest2CD | Universal Music 2015
Euroviisut • 30 suosikkia2CD | Warner Music Finland 2011
Congratulations • 50 Years Of The Eurovision Song Contest • All The Winners + Favourites • 1956–19802CD | CMC Entertainment 2005
Congratulations • 50 Years Of The Eurovision Song Contest • All The Winners + Favourites • 1981–20052CD | CMC Entertainment 2005
Eurovision Song Contest 1956–19992CD | Universal Music 2000

CD
Suomen Euroviisuedustajat ja vuosittaiset kisakokoelmat
Finna.fi

2022 • Torino • Italia
Suomi 🇫🇮 The Rasmus: Jezebel [21.]

Eurovision Song Contest 2022 • Turin • All 40 Songs From Europe’s Favourite TV Show2CD | Universal Music Denmark 2022

2021 • Rotterdam • Alankomaat
Suomi 🇫🇮 Blind Channel: Dark Side [6.]

2020 • Kisoja ei järjestetty
Suomi 🇫🇮 Aksel: Looking Back

Eurovision Song Contest 2021 • Rotterdam • Open Up • All 39 Songs From Europe’s Favourite TV Show2CD | Universal Music Denmark 2021

2019 • Tel Aviv • Israel
Suomi 🇫🇮 Darude ft. Sebastian Rejman: Look Away [39.]

Eurovision Song Contest 2019 • Tel Aviv • Dare To Dream • All 41 Songs From Europe’s Favourite TV Show2CD | Universal Music (Denmark) A/S 2019

2018 • Lissabon • Portugali
Suomi 🇫🇮 Saara Aalto: Monsters [25.]

Eurovision Song Contest 2018 • Lissabon • All Aboard! • All 43 Songs From Europe’s Favourite TV Show2CD | Universal Music (Denmark) 2018

2017 • Kiova • Ukraina
Suomi 🇫🇮 Norma John: Blackbird [30.]

Eurovision Song Contest 2017 • Kyiv • Celebrate Diversity • All 43 Songs From Europe’s Favourite TV Show2CD | Universal Music (Denmark) 2017

2016 • Tukholma • Ruotsi
Suomi 🇫🇮 Sandhja: Sing It Away [35.]

Eurovision Song Contest 2016 • Stockholm • Come Together • All 43 Songs From Europe’s Favourite TV Show2CD | Universal Music 2016

2015 • Wien • Itävalta
Suomi 🇫🇮 Pertti Kurikan Nimipäivät: Aina mun pitää [38.]

Eurovision Song Contest 2015 • Vienna • Building Bridges • All 40 Songs From The 60th Edition Of Europe’s Favourite TV Show2CD | Universal Music 2015

2014 • Kööpenhamina • Tanska
Suomi 🇫🇮 Softengine: Something Better [11.]

Eurovision Song Contest 2014 • Copenhagen • #JoinUs • All 37 Songs From Europe’s Favourite TV Show2CD | Universal Music 2014

2013 • Malmö • Ruotsi
Suomi 🇫🇮 Krista Siegfrids: Marry Me [24.]

Eurovision Song Contest 2013 • Malmö • We Are One • All 39 Songs From Europe’s Favourite TV Show2CD | CMC Entertainment/Universal Music 2013

2012 • Baku • Azerbaidžan
Suomi 🇫🇮 Pernilla: När jag blundar [30.]

Eurovision Song Contest 2012 Baku Light Your Fire! All 42 Songs From Europe’s Favourite TV Show • The Official Album2CD | CMC Entertainment/Universal Music Group 2012

2011 • Düsseldorf • Saksa
Suomi 🇫🇮 Paradise Oscar: Da Da Dam [21.]

Eurovision Song Contest 2011 • Düsseldorf • Feel Your Heart Beat! • All 43 Songs From Europe’s Favourite TV Show • The Official Album2CD | CMC Entertainment/Ratas Music Group 2011

2010 • Oslo • Norja
Suomi 🇫🇮 Kuunkuiskaajat: Työlki ellää [24.]

Eurovision Song Contest 2010 • Oslo • Share The Moment • All The Songs From The Show • The Official Album2CD | CMC Entertainment 2010

2009 • Moskova • Venäjä
Suomi 🇫🇮 Waldo’s People: Lose Control [25.]

Eurovision Song Contest 2009 • Moscow • All The Songs From The Show2CD | CMC Entertainment 2009

2008 • Belgrad • Serbia
Suomi 🇫🇮 Teräsbetoni: Missä miehet ratsastaa [22.]

Eurovision Song Contest 2008 • Belgrade • All The Songs From The Show2CD | CMC Entertainment 2008

2007 • Helsinki • Suomi
Suomi 🇫🇮 Hanna Pakarinen: Leave Me Alone [17.]

Eurovision Song Contest 2007 • Helsinki • All The Songs From The Show2CD | CMC Entertainment 2007

2006 • Ateena • Kreikka
Suomi 🇫🇮 Lordi: Hard Rock Hallelujah [1.]

Eurovision Song Contest 2006 • Athens • All The Songs From The Show2CD | CMC Entertainment 2006

2005 • Kiova • Ukraina
Suomi 🇫🇮 Geir Rönning: Why [32.]

Eurovision Song Contest 2005 • Kiev • All The Songs From The Show2CD | CMC Entertainment 2005

2004 • Istanbul • Turkki
Suomi 🇫🇮 Jari Sillanpää: Takes 2 To Tango [28.]

Eurovision Song Contest 2004 • Istanbul2CD | CMC/EMI 2004

2003 • Riika • Latvia
Suomi 🇫🇮 ei mukana kisassa

Eurovision Song Contest 2003 • Riga • The Official Album Of The Eurovision Song Contest 2003 Including All Participating CountriesCD | CMC/EMI 2003

2002 • Tallinna • Viro
Suomi 🇫🇮 Laura: Addicted To You [20.]

Eurovision Song Contest 2002 • Estonia • The Official Album Of The Eurovision Song Contest 2002 Including All Participating CountriesCD | BMG Ariola Media 2002

2001 • Kööpenhamina • Tanska
Suomi 🇫🇮 ei mukana kisassa

Eurovision Song Contest 2001 • Copenhagen • The Official Album Of The Eurovision Song Contest 2001 Including All The Songs From All Participating CountriesCD | BMG Ariola Media 2001

2000 • Tukholma • Ruotsi
Suomi 🇫🇮 Nina Åström: A Little Bit [18.]

Eurovision Song Contest 2000 • Stockholm • The Official Album Of The Eurovision Song Contest 2000 Including All The Songs From All Participating CountriesCD | BMG Ariola Media 2000

1999 • Jerusalem • Israel
Suomi 🇫🇮 ei mukana kisassa

1998 • Birmingham • Iso-Britannia
Suomi 🇫🇮 Edea: Aava [15.]

1997 • Dublin • Irlanti
Suomi 🇫🇮 ei mukana kisassa

1996 • Oslo • Norja
Suomi 🇫🇮 Jasmine: Niin kaunis on taivas [23.]

1995 • Dublin • Irlanti
Suomi 🇫🇮 ei mukana kisassa

1994 • Dublin • Irlanti
Suomi 🇫🇮 CatCat: Bye Bye Baby [22.]

1993 • Millstreet • Irlanti
Suomi 🇫🇮 Katri-Helena: Tule luo [17.]

1992 • Malmö • Ruotsi
Suomi 🇫🇮 Pave: Yamma Yamma [23.]

1991 • Rooma • Italia
Suomi 🇫🇮 Kaija: Hullu yö [20.]

1990 • Zagreb • Jugoslavia
Suomi 🇫🇮 Beat: Fri? [21.]

1989 • Lausanne • Sveitsi
Suomi 🇫🇮 Anneli Saaristo: La Dolce Vita [7.]

1988 • Dublin • Irlanti
Suomi 🇫🇮 Boulevard: Nauravat silmät muistetaan [21.]

1987 • Bryssel • Belgia
Suomi 🇫🇮 Vicky Rosti: Sata salamaa [15.]

1986 • Bergen • Norja
Suomi 🇫🇮 Kari Kuivalainen: Päivä kahden ihmisen [15.]

1985 • Göteborg • Ruotsi
Suomi 🇫🇮 Sonja Lumme: Eläköön elämä [9.]

1984 • Luxemburg • Luxemburg
Suomi 🇫🇮 Kirka: Hengaillaan [9.]

1983 • München • Saksa
Suomi 🇫🇮 Ami Aspelund: Fantasiaa [11.]

1982 • Harrogate • Iso-Britannia
Suomi 🇫🇮 Kojo: Nuku pommiin [18.]

1981 • Dublin • Irlanti
Suomi 🇫🇮 Riki Sorsa: Reggae O.K. [16.]

1980 • Haag • Alankomaat
Suomi 🇫🇮 Vesa-Matti Loiri: Huilumies [19.]

1979 • Jerusalem • Israel
Suomi 🇫🇮 Katri Helena: Katson sineen taivaan [14.]

1978 • Pariisi • Ranska
Suomi 🇫🇮 Seija Simola: Anna rakkaudelle tilaisuus [18.]

1977 • Lontoo • Iso-Britannia
Suomi 🇫🇮 Monica Aspelund: Lapponia [10.]

1976 • Haag • Alankomaat
Suomi 🇫🇮 Fredi And The Friends: Pump-Pump [11.]

1975 • Tukholma • Ruotsi
Suomi 🇫🇮 Pihasoittajat: Old Man Fiddle [7.]

1974 • Brighton • Iso-Britannia
Suomi 🇫🇮 Carita: Keep Me Warm [13.]

1973 • Luxemburg • Luxemburg
Suomi 🇫🇮 Marion Rung: Tom Tom Tom [6.]

1972 • Edinburgh • Iso-Britannia
Suomi 🇫🇮 Päivi Paunu ja Kim Floor: Muistathan [12.]

1971 • Dublin • Irlanti
Suomi 🇫🇮 Markku Aro & Koivisto Sisters: Tie uuteen päivään [8.]

1970 • Amsterdam • Alankomaat
Suomi 🇫🇮 ei mukana kisassa

1969 • Madrid • Espanja
Suomi 🇫🇮 Jarkko & Laura: Kuin silloin ennen [12.]

1968 • Lontoo • Iso-Britannia
Suomi 🇫🇮 Kristina Hautala: Kun kello käy [16.]

1967 • Wien • Itävalta
Suomi 🇫🇮 Fredi: Varjoon – suojaan [12.]

1966 • Luxemburg • Luxemburg
Suomi 🇫🇮 Ann-Christine Nyström: Playboy [10.]

1965 • Napoli • Italia
Suomi 🇫🇮 Viktor Klimenko: Aurinko laskee länteen [15.]

1964 • Kööpenhamina • Tanska
Suomi 🇫🇮 Lasse Mårtenson: Laiskotellen [7.]

1963 • Lontoo • Iso-Britannia
Suomi 🇫🇮 Laila Halme: Muistojeni laulu [13.]

1962 • Luxemburg • Luxemburg
Suomi 🇫🇮 Marion Rung: Tipi-tii [7.]

1961 • Cannes • Ranska
Suomi 🇫🇮 Laila Kinnunen: Valoa ikkunassa [10.]

1960 • Lontoo • Iso-Britannia
Suomi 🇫🇮 ei mukana kisassa

1959 • Cannes • Ranska
Suomi 🇫🇮 ei mukana kisassa

1958 • Hilversum • Alankomaat
Suomi 🇫🇮 ei mukana kisassa

1957 • Frankfurt • Saksa
Suomi 🇫🇮 ei mukana kisassa

1956 • Lugano • Sveitsi
Suomi 🇫🇮 ei mukana kisassa

** **

Toimitukselta

Artikkelin YouTube-linkit tarkistettu 28.4.2022. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kiitokset karttapallon lainaamisesta, Mikko Luukko.

Tuomas Pelttari

Pekka Gronow katsoo Välimeren Eurooppaan. Banneri: Tuomas Pelttari
Pekka Gronow katsoo Välimerelle.
Musiikkikirjastot.fi

Populaarimusiikkia Venäjältä • Harharetkiä YouTubessa 13

Pekka Gronow
Harharetkiä YouTubessa
Osa 13 • Venäjä

Venäjä karttapallo

Tervetuloa Pekka Gronowin kirjoitussarjan Harharetkiä YouTubessa pariin. Blogissa Musiikki kuuluu kaikille käsitellään musiikkiaiheita ympäri maailmaa, vuorotellen Euroopasta ja kauempaa. Gronowin kolmannentoista artikkelin aiheena on Venäjä.

YouTuben rinnalla Gronow käyttää musiikin tiedonhakuun kirjastojen, kustantajien ja erilaisten verkkomusiikkitoimijoiden hakukoneita. Aiheeseen liittyviä lähteitä ja täsmälöytöjä on listattu artikkelin loppuun. Suomalaisten kirjastojen valikoimia on linkitetään Finna.fi-palveluun.

Lisää Harharetkiä YouTubessa
Argentiina
Dagestan
Espanja
Euroviisut
Georgia
Havaiji
Komorit
Lauluja koronaa vastaan
Luxemburg
Myanmar
Norja
Papua-Uusi-Guinea
Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat
Québec
Ranska
Ruotsi
Saksa
Suriname
Tšekki

M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow.
M.A. Numminen (vas.), Unto Mononen ja Pekka Gronow vuonna 1968. Kuva: Pekka Gronow

Pekka Gronow
Venäjä

’Mantshurian kummut’, ’Valkoakaasiat’, ’Mustat silmät’, ’Katjusha’, ’Kasakkapartio’, ’Rakastan sinua elämä’, ’Gabrielle’, ’Lokki’, ’Ystävän laulu’, ’Laivat’, ’Miljoona ruusua’… luetteloa suomeksi käännetyistä venäläisistä lauluista voisi jatkaa loppumattomiin. Tähän verrattuna venäläistä populaarimusiikkia koskeva suomenkielinen kirjallisuus on yllättävän niukkaa. Kirjastosta ei löydy juuri muuta kuin Artemi Troitskin Terveisiä Tšaikovskille.

Troitskin kirja on sisäpiiriläisen kirjoittama kronikka venäläisen rockin kuumeisista syntyvuosista ennen Neuvostoliiton hajoamista. Rock saapui Neuvostoliittoon lähes yhtä varhain kuin Suomeenkin, mutta virallinen musiikkielämä vierasti sitä. Rockyhtyeet saivat esiintyä esikaupunkien nuorisotaloilla ja opiskelijaklubeilla, mutta radioon tai äänilevyille niillä ei ollut asiaa. Näin ollen tiedot neuvostorockin alkuvaiheista ovat pitkälti legendaa, soivia dokumentteja on säilynyt vain kotinauhoituksilla.

Ensimmäiset ”viralliset” rockfestivaalit ja levytykset olivat 1980-luvun alussa. Troitskin kirja ilmestyi 1988, kun neuvostorock oli Gorbatshovin ja perestroikan myötä jo nousukiidossa. Kirill Serebrennikovin hiljattain Suomessakin nähty elokuva Kesä (Leto, лето) oli mainio fiktiivinen kuvaus Leningradin rockskenestä 1980-luvun alkuvuosina. Sen voi hyvällä tuurilla löytää YouTubesta.

Elokuvan sankari on nuori Viktor Tsoi (1962–1990), venäläisten oma Jim Morrison, jonka haudalla on aina tuoreita kukkia. Tsoin Kino-yhtye on yksi venäläisen rockin suurista legendoista. Yhtyeen levytys ’Gruppa krovi’ (Veriryhmä, 1988) otti kantaa päättymässä olevaan Afganistanin sotaan tavalla, joka vielä pari vuotta aikaisemmin olisi johtanut pikaisiin sensuuritoimiin:

– Hihaan on kirjoitettu veriryhmäni
Hihaan on kirjoitettu henkilönumeroni
toivota minulle onnea taistelussa…

Laulusta on tehty Venäjällä musiikkivideo, jossa sota on käännetty tavalliseksi katutappeluksi. Kun Metallica vuonna 2019 vieraili Moskovassa, maailmankuulu yhtye esitti tribuutin Viktor Tsoille. Ohjelmassa oli ylimääräisenä numerona ’Gruppa krovi’. En osaa arvioida, kuinka hyvin James Hetfield äänsi venäjää, sillä lauluosuudesta vastasi stadionin 80 000 hengen yleisö, joka osasi sanat ulkoa. Esityksestä löytyy YouTubessa useita tallenteita.

Metallica: Gruppa krovi.

Terveisiä Tšaikovskille käy eloisalla tavalla läpi neuvostorockin syntyvaiheet ja tärkeimmät artistit. Tsoinin rinnalla kannattaa tutustua ainakin Boris Grebenštšikoviin. Akvarium-yhtyeen keulahahmo ja Venäjän Bob Dylan on yhä legenda Venäjän rockpiireissä. Niin kauan kun rock edusti venäjällä oppositiota, se huomioitiin lännen medioissa, ja rajuimmissa arvioissa rockin väitettiin jopa saaneen aikaan Neuvostoliiton kaatumisen. Nyt kun se on kaatunut, kukaan ei enää kirjoita siitä. ”BG” esiintyi pari vuotta sitten Suomessakin, mutta lehdistö vaikeni. Yleisö taisi olla lähinnä Suomessa asuvia venäläisiä.

1970-luvun venäläiset rokkarit eivät protestoineet ainoastaan neuvostojärjestelmää kohtaan. He olivat oppositiossa myös sen aikaista neuvostoviihdettä vastaan. Venäjän kielellä populaarimusiikin yleinen nimitys on estrada (эстрада). Se merkitsee suunnilleen samaa kuin englannin kielen ”variety”. Neuvostoliitto tuotti valtavat määrät ”estradaa”, se soi radiossa, televisiossa, elokuvissa, äänilevyillä ja jopa uimarannoilla. Iskelmäsäveltäjät kuuluivat maan parhaiten ansaitsevaan eliittiin.

Neuvostoliiton musiikkiteollisuudessa oli itse asiassa yllättävän paljon samoja piirteitä kuin Hollywoodin unelmatehtaassa. Pari vuotta sitten Suomen televisiossa esitettiin Valeri Todorovskin ohjaama mainio nykyvenäläinen sarja Suojasää (Ottepel). Tapahtumat sijoittuvat moskovalaiselle elokuvastudiolle vuonna 1961. Tekeillä on musiikkielokuva, mutta sarjassa juonta joudutaan muuttamaan, kun ministerin rouva pitää sitä liian uskallettuna. En ole löytänyt sarjasta DVD-versiota, mutta se löytyy kokonaisuudessaan YouTubesta, kun hakee alkuperäisellä nimellä latinalaisin tai kyrillisin kirjaimin (оттепель). Suojasään loppukohtaus.

Suuri osa estradasta oli tusinatavaraa, siinä missä läntiset iskelmätkin, mutta joukossa oli helmiä. Sen huomasivat suomalaiset levytuottajatkin, jotka vuolivat kultaa Raimonds Paulsin laululla ’Miljoona ruusua’. Vera Teleniuksen kultalevyn jälkeen laulun venäjänkielinen tulkitsija Alla Pugatšova kutsuttiin konsertoimaan Suomeen, ja myös hänen levynsä menestyivät hyvin.

Neuvostoliittolaiset eivät kuitenkaan osanneet myydä omaa populaarikulttuuriaan länteen silloin, kun sillä olisi ollut kysyntää. Estrada-taiteilijat esiintyivät Suomessa pönäköissä ystävyystilaisuuksissa, eikä heidän todellisia ansioitaan oikein ymmärretty. Onneksi amerikkalainen slaavilaisen kirjallisuuden professori David MacFadyen on kirjoittanut venäläisen populaarimusiikin kehityksestä erinomaisen tutkielman. Sarjan keskeinen osa Red Stars löytyy myös suomalaisista kirjastoista.

MacFadyenin käy kirjassa läpi estradan keskeisiä hahmoja. Heihin kuuluvat Klavdia Shulzhenko, Iosif Kobzon, Edita Pieha, Sofia Rotaru, Valeri Leontjev ja Alla Pugatšova. Jokaisella oli oma persoonallinen ohjelmistonsa. Oman osansa saavat myös laulujen sanoittajat, jotka usein olivat tunnustettuja runoilijoita. Venäjänkieliset sanat Miljoonaan ruusuun (миллион алых роз) oli kirjoittanut Andrei Voznesenski, Venäjän Pentti Saarikoski. Laululla on mielenkiintoinen kulttuurihistoriallinen tausta. Se kertoo georgialaisesta taidemaalarista Niko Pirosmanista, joka halusi lahjoittaa ihailemalleen näyttelijättärelle miljoona ruusua. Pirosmani kuoli nälkään vuonna 1918, mutta hänestä on tullut kansallissankari: hänen kuvansa koristaa uusia georgialaisia seteleitä. Laulun suomentaja ei kuitenkaan tuntenut sen enempää venäjän kieltä kuin Pirosmanin tarinaa, ja laulusta tuli lattea iskelmä.

MacFadyen näkee Pugatšovassa populaarimusiikin suurten hahmojen, kuten Judy Garlandin tai Frank Sinatran veroisen artistin. Hänen esimerkkinään ei ole ’Miljoona ruusua’, vaan Raimonds Paulsin ja Ilja Reznikin ’Maestro’, jonka Pugatšova levytti vuonna 1981. Laulu kertoo nuoresta taiteilijasta, joka näkee, kuinka hänen mentorinsa on saapunut konserttiin kuuntelemaan häntä. YouTubessa on konserttitulkinta, jossa Pugatšova innostuu improvisoimaan pianon ääressä kilpaa laulun säveltäjän kanssa.

Alla Pugatšova: Maestro.

Teossarjan ensimmäinen osa, hieman epäonnistuneesti nimetty Music for fat people käsittelee estradan syntyvaiheita tsaarin ajoista Stalinin kuolemaan. Teosta ei löydy suomalaisista kirjastoista, joten ostin sen nettikirjakaupasta. Otsikko viittaa kommunismin alkuaikoina käytyyn keskusteluun siitä, mikä oli sosialismiin sopivaa viihdettä (lopputuloksena oli, että melkein kaikki, kunhan se oli venäläisten tekemää). Kirjan keskeinen hahmo on odessalaissyntyinen orkesterinjohtaja Leonid Utjosov (1895–1982), neuvosto-jazzin isä. Utjosov sai ensimmäisenä viihdetaiteilijana arvostetun Neuvostoliiton kansaintaiteilijan tittelin, ei vain iskelmistään vaan myös rintamalla sodan aikana pitämistään sadoista konserteista. 

Utjosovin laulut kuuluvat venäläiseen kollektiiviseen muistiin samalla tavalla kuin Säkkijärven polkka suomalaiseen. Monia Utjosovin ohjelmistoon kuuluneita lauluja on käännetty suomeksikin, kuten ’Tumma yö’ (Тёмная ночь), jonka ovat levyttäneet Henry Theel, Georg Malmsten, Pasi Kaunisto, Taneli Mäkelä ja rautalankayhtye Esquires. ’Odessit Mishka’ (мишка одессит ) on kuuluisa laulu nuoresta pojasta, joka kaatui Odessan saarron aikana, mutta ei koskaan pelännyt, koska oli odessalainen (Utjosovin syntymäkaupunki !).

Otan näytteeksi kevyemmän mutta yhtä legendaarisen laulun, ’S Odesskovo kitsmana’ (С одесского кичмана). Se kertoo kahdesta konnasta, jotka karkaavat Odessan putkasta. Toinen haavoittuu pakoyrityksessä kuolettavasti ja vannottaa toveriaan: kerrothan äidille, että kaaduin urheasti sodassa. Laulusta kerrotaan vielä tänä päivänäkin Venäjällä monia tarinoita, joiden mukaan se oli aikanaan kielletty, kunnes kävi ilmi, että se kuului Stalinin suosikkeihin. YouTubesta löytyy myös uudesta venäläisestä tv-sarjasta pätkä, jossa fiktiivinen Utjosov esittää sen Kremlissä yhdessä fiktiivisen Stalinin kanssa. Kaksikymmenluvulla levytetty alkuperäisversio on kerännyt YouTubessa kaksi miljoonaa katsojaa ja yli tuhat kommenttia.

Utjosov: S Odesskovo kitshmana.

Jos haluaa perehtyä perusteellisemmin estradan alkuvuosiin, kannattaa siirtyä tietokantaan Russian Records. Se on venäläisten levykeräilijöiden voimannäyte, johon on dokumentoitu kymmeniä tuhansia 78 kierroksen levyjä. Useimmat ovat myös kuultavissa. Aineistoa voi hakea joko venäjäksi tai englanniksi. Tietokannasta löytyy lisäksi vanhoja levyluetteloita ja musiikkilehtiä digitoituina. 

Mennään kuitenkin ajassa eteenpäin. Millaista on venäläinen populaarimusiikki tänään, kolmekymmentä vuotta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen? Ellei oteta huomioon venäläisten artistien vierailuja Eurovision laulukilpailuissa, siitä ei meillä tiedetä juuri mitään.

MacFadyenin trilogian kolmas osa, Estrada, on omistettu genren murrokselle Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Kirjoittaja osoittaa, miten vanhan järjestelmän sortuminen johti myös viihteessä ideologiseen murrokseen. Neuvostoliitossa estrada oli konservatoriossa koulutettujen säveltäjien ja artistien yksinoikeus, ulkopuolisilla ei ollut pääsyä suurille lavoille tai radioaalloille. Perestroika toi amatöörit esiin, jokainen syntikan ja rumpukoneen omistaja saattoi lähteä rundille, esiin nousivat Laskovyi main kaltaiset teinibändit.

Teos on ilmestynyt vuonna 2002, joten sekin on kohta kaksikymmentä vuotta vanha. Se jälkeisestä kehityksestä ei löydy kirjallisuutta suomeksi eikä juuri englanniksikaan, mutta voimme mennä suoraan alkulähteelle. Venäjälläkin musiikkibisnes on siirtynyt lähes kokonaisuudessaan internetiin, ja netin musiikkisivustoilta on helppo seurata, mikä Venäjällä on nykyisin suosittua. Aluksi voi googlata vaikkapa ”most popular songs in Russia”. 

Perinteinen estrada elää tänään Venäjällä, ja YouTubessa on valtava määrä neuvostonostalgiaa. Nuorison keskuudessa rap on kuitenkin ylivoimainen, ei niinkään länsimaisessa kuin venäläisessä muodossaan. Itse asiassa voitaisiin puhua venäläisen populaarimusiikin itämaistumisesta pikemmin kuin länsimaistumisesta. Kun katsoo Venäjän suosituimpien äänitteiden listoja, joka toinen artisti on kaukaisesta idästä. Edelleen suosittu Dima Bilan, Venäjän Euroviisuehdokas 2008, on kotoisin Karatšai-Tšerkessiasta. HammAli ja Navai, joilla on ollut useita suuri hittejä viime vuosina, ovat azerbaidzanilaisia. Nuori naisräppäri Instasamka, syksyn 2021 ykkösartisti, on syntynyt Tobolskissa, Siperiassa.

Kaukasialaisilla ja keskiaasialaisilla artisteilla alkaa olla Venäjällä sama rooli kuin latinoilla ja afroamerikkalaisilla Yhdysvalloissa: he tuovat uutta verta populaarimusiikkiin. Esimerkiksi sopii Islam Itljashevin tuore hitti ’Salam aleikum bratiam’, jossa lähetetään (venäjäksi) terveisiä kaikille Pohjois-Kaukasian veljille ingusseista tserkesseihin. Videolla esiintyvät tanssijat kantavat selässään näiden kansojen lippuja. Tämä posse ei ole New Yorkissa vaan vuoristotiellä Kaukasiassa. Itljashevin YouTube-kanavalla on jo lähes miljoona tilaaja ja videolla 68 miljoonaa katsojaa, pian ehkä sata miljoonaa, Inshallah!

Islam Itljashev: Salam aleikum bratiam.

Lue lisää venäläisestä populaarimusiikista

Russian Records | kotisivu 

Lue lisää venäläisestä musiikista | Finna

Terveisiä Tšaikovskille Artemi Troitski, 195 sivua | Vastavoima 1988

Red Stars – Personality and the Soviet popular song 1955–1991 David MacFadyen, 319 pages | McGill-Queen’s University Press 2001

Estrada – Grand Narratives and the Philosophy of the Russian Popular Song since Perestroika David MacFadyen, 254 pages | McGill-Queen’s University Press 2002

Lue lisää Vladimir Vysotskista | Finna.fi

Ystävän laulu – Vladimir Vysotski • venäläisen näyttelijän, runoilijan ja laulajan elämästä ja tuotannosta  Koonnut ja suomentanut Antti Torvinen, 312 sivua | Antti Torvinen 2015

Kirjastoísta löytyy myös venäjänkielistä populaarimusiikkia koskevaa kirjallisuutta ja venäläisiä CD- ja DVD-levyjä. Pääkaupunkiseudun kirjastoissa on useita Pugatšova-aiheisia kirjoja.

VIA | ВИА, Вокально-инструментальный ансамбль 

VIA oli 1970- ja 80-luvun yleisnimitys laulu- ja soitinyhtyeille, joita monet pitivät Neuvostoliiton virallisena vaihtoehtona rockille. Tunnettuja VIA-yhtyeitä olivat mm.

Pesniary (Песняры) ja
Pojuschie Gitary (Поющие гитары) 

Venäjänkielinen wikipedia-artikkeli sisältää luettelon tunnetuista VIA-yhtyeistä.

VIA-harrastajien oma internet-sivusto luetteloi toista sataa tunnettua yhtyettä, joilla on yhä omat faninsa.

Bardit

Bardit eli laulavat runoilijat olivat kiistelty genre, jonka tunnettuja edustajia olivat mm. Vladimir Vysotski (Владимир Высоцкий) ja Bulat Okudzava (Булат Окуджава). Venäjäksi genre on авторские песни. Venäjänkielinen wikipedia-artikkeli sisältää pitkän listan keskeisistä tekijöistä.

Apua kyrillisten kirjainten käyttöön

Niille, joilta venäjän kielen taito puuttuu, voi suositella kyrillisen kirjaimiston pikakurssia. Käyttämällä kyrillisiä (venäläisiä) kirjaimia, YouTubesta löytyy valtavasti enemmän venäläistä aineistoa kuin meidän kirjaimillamme. Kun pendelöi wikipediassa suomen, englannin ja venäjänkielisen version välillä, ei tarvitse syvällisiä kieliopintoja. Kun ensin löytää nimen venäjänkielisessä muodossa, copypaste-menetelmällä voi hakea YouTubesta venäjäksi. Google-kääntäjä toimii yllättävän venäjästä englanniksi tai suomeksi, wikipedian venäjänkielisistä artikkeleista saa paljon irti ilman kieliopintoja.

Seuraavaan on joitakin keskeisiä nimiä ja termejä, jotka auttavat aineiston löytämisessä. 

Akvarium  (Аквариум)
Alla Pugatšova (Алла Пугачёва)
Boris Grebenštšikov (Бори́с Гребенщико́в)
Edita Pieha (Эди́та Пье́ха)
Iosif Kobzon (Ио́сиф Кобзо́н)
Juri Antonov (Юрий Антонов)
Kino (Кино)
Klavdia Shulzhenko (Кла́вдия Шульже́нко)
Leonid Utjosov (Леонид Утёсов)
Mashina Vremeni (Машина времени)   
Suojasää (Оттепель)
Sofia Rotaru (Софи́я Рота́ру)
Valeri Leontiev (Валерий Леонтьев)
Viktor Tsoi (Ви́ктор Цой) 

Pekka Gronow

Toimitukselta

Artikkelin YouTube-linkit tarkistettu 15.11.2021. Linkkien internet-osoitteet saattavat muuttua ja kadota ilman varoitusta. Kiitokset karttapallon lainaamisesta, Mikko Luukko.

Tuomas Pelttari

Pekka Gronow katsoo Venäjälle. Kollaasi: Tuomas Pelttari
Musiikkikirjastot.fi