Näyteikkuna

Tuomas Pelttari

Tuomas Pelttari

Musiikki kuuluu kaikille on blogi, jossa julkaistaan musiikkikirjastoihin läheisesti liittyviä kirjoituksia, haastatteluita, henkilökuvia ja yleisiä kuulumisia. Foorumi on tarkoitettu erityisesti musiikkikirjastoammattilaisen vapaaksi keskusteluareenaksi, jossa voidaan julkaista hieman pidempiäkin tekstejä. Mitä asiakaslähtöisempi aihe, sitä parempi. Olet tervetullut kirjoittamaan ja keskustelemaan. Voit kommentoida artikkelia klikkaamalla otsikon viereistä puhekuplaa.

Kirjoituksia tuodaan esiin Musiikkikirjastot.fi:n kautta. Voit löytää blogiin esimerkiksi Musiikin ytimestä, Facebookin Musiikkikirjastolaisista tai Twitteristä @Musakirjastot.

IAML Leipzig 2018

Kansainvälinen musiikkikirjastojen kongressi IAML Leipzig 2018

The 2018 annual IAML Congress is being held 22–27 July in Leipzig, Germany. For more information please see the Congress website.

The Congress Schedule
The final version of the congress schedule is now online. Also available: The mobile version. Keep in touch also on Facebook and Twitter 👉 #IAML2018

Wigwam remastered & revisited – lisää klassikoita kirjastoon

50 vuotta Wigwamin perustamisesta

Suomalaisen progen suurnimi Wigwam on pysynyt viime vuosina ajankohtaisena. Laadukkaat uusintajulkaisut Wigwam-levyistä ja keikkakokoonpano Wigwam Revisited nivoutuvat yhteen jälleen 2018, kun yhtyeen perustamisesta on kulunut 50 vuotta. Syys-lokakuussa legendaarisen bändin henkeä ylläpitää juhlavuotta varten kiertävä Wigwam Experience, jossa on Revisited-tyyliin mukana muusikoita Wigwamista.

Svart Recordsin kotisivu:
”Wigwam Experience -juhlakonserttien kokoonpano koostuu Wigwamin entisistä jäsenistä – mukana ovat Jukka Gustavson, Rekku Rechardt, Esa Kotilainen, Pave Maijanen ja Jan Noponen. Syys–lokakuussa järjestettävällä juhlakiertueella esiintyy myös vierailevia Wigwam-taustaisia huippumuusikoita, kuten Pedro Hietanen ja Mikko Rintanen.”

Wigwam-kokoelma 'Compete Love Records Singles 1969–1975' julkaistiin alkuvuodesta 2018. Kuuden singlen boksi sisältää 40-sivuisen liitevihkon ja julisteen.

Wigwam-kokoelma ’Compete Love Records Singles 1969–1975’ julkaistiin alkuvuodesta 2018. Kuuden singlen boksi sisältää 40-sivuisen liitevihkon ja julisteen.

Revisited on tehnyt keikkoja suht säännöllisesti. Odottavaan vireeseen on tuonut lisää voltteja Svart Recordsin uusi kierros remastereita. Turkulainen levy-yhtiö on jatkanut Wigwam-levytysten uusintajulkaisusarjaa 7″-boksilla Complete Love Records Singles 1969–1975. Turun kesän Svart Picniciin 17. kesäkuuta ehti myös Dark Albumin 2LP-remaster. Wigwam Revisited ei ollut mukana piknikillä, mutta kauniin Rautatienpuiston ja Lippakioskin ääreen tuotua musiikkikaartia ihaillessa oli hienoa tutkia myös Wigujen Svart-julkaisuja.

Vaikka Jim Pembroke saattaa olla osallistumatta syksyn Revisited-keikkoihin, häntä ei ole unohdettu. Svart julkaisi alkuvuodesta uudet painokset myös Pembroken soolouran ensimmäisistä levyistä – mukavasti Pekka Pohjolan ja Jukka Gustavsonin remastereiden seuraksi. Myöhemmin kesällä sarja Wigwam 50th Anniversary Series jatkuu. Vuoroon tulevat 2LP- ja 2CD-painokset klassikoista Nuclear Nightclub ja Lucky Golden Stripes And Starpose, syksymmällä paluulevyt Light Ages ja Titans Wheel – unohtamatta viimeiseksi jäänyttä levytystä Some Several Moons. Ympyrä sulkeutuu.

Wigwam: Nuclear Nightclub, deep popin klassikko vuodelta 1975.

Wigwam: Nuclear Nightclub, deep popin klassikko vuodelta 1975.

Entä tämän kaiken kirjastoaspekti? Klassikkolevyjen pariin on ollut usein vaikea päästä. Erityisesti 60- ja 70-lukujen merkkiteoksista monet ovat painamatta CD-formaattiin, ja alkuperäiset LP-levyjen painokset ovat monille tavoittamattoman arvokkaita keräilyharvinaisuuksia. Svart Recordsin vuonna 2009 alkanut työ mitä erilaisimpien albumien uudelleenjulkaisijana on vertaansa vailla. Äänitteiden saatavuus on parantunut merkittävästi, ja Svart on auttanut kirjastoja uuteen mahdollisuuteen: laajentaa musiikkitarjontaa uudestaan muodikkaaksi koetun LP-formaatin avulla.

Wigwam-klassikko Being sai uuden LP-painoksen vuonna 2014. Svart Recordsin 2LP-julkaisussa on mukana Jukka Gustavsonin haastattelu ja alkuperäistä mukaileva liitevihko.

Wigwam-klassikko Being sai uuden LP-painoksen vuonna 2014. Svart Recordsin 2LP-julkaisussa on mukana Jukka Gustavsonin haastattelu ja alkuperäistä mukaileva liitevihko.

Pelkkä nostalginen formaatti ei tietenkään riitä kirjastoasiakkaille. Kaikkien iloksi Svartin julkaisuissa panostetaan paljon kansitaiteen ja uuden liiteaineiston toimittamiseen. Kun Wigwam-julkaisujen uusi aalto alkoi vuonna 2014, positiivisen ihmettelyn aiheena olivat Tombstone Valentine, Fairyport, Being ja hieman myöhemmin Hard N’ Horny. Miten juhlavaa palata näihin levytyksiin entistä parempina laitoksina, joissa suomalaiseen rockhistoriaan on tuotu lisäarvoa. Haastattelut, artistikommentit, tekstiliitteiden jäljennökset, valokuvat ja julisteet sitovat menneen ajan tälle vuosikymmenelle, nykyhetkeen.

Wigwam-singleboksin kuvitusta. Alkuperäiset kuvat: Risto Vuorimies.

Wigwam-singleboksin kuvitusta. Alkuperäiset kuvat: Risto Vuorimies.

MKK:n toimitus tuntee julkaisusarjan alla iloa ja pientä, mutta mukavaa tuskaa. Miten paljon kiinnostavaa musiikkia johon syventyä. Kesä -18 voi olla lyhyt aika syventymiseen, mutta onneksi Wigwam saa ajan pysähtymään – oli vuosi tai vuodenaika mikä tahansa. Ja ehkä Wigwam Revisited ja Svart Picnic nähdään joskus kirjastoissakin!

Tuomas Pelttari

Hae Wigwam-levytyksiä kirjastosta! Pääset kuvasta esitäytettyyn Monihakuun. Kohdekirjastoja voi vaihtaa.

Hae Wigwam-levytyksiä kirjastosta! Pääset kuvasta esitäytettyyn Monihakuun. Kohdekirjastoja voi vaihtaa.

Hae Wigwamin musiikkia kirjastosta. Esitäytetty Monihaku kohdistuu aluekirjastoihin, ja kohdekirjaston voi vaihtaa.

Wigwam Nuclear Netclub
Svart Records

Levyhyllyt
Wigwamin studioalbumit
Hard N’ Horny (Love Records, 1969)
Tombstone Valentine (1970)
Fairyport (1971)
Being (1974)
Nuclear Nightclub (1975)
Lucky Golden Stripes And Starpose (1976)
Dark Album (1977)
Light Ages (Polarvox, 1993)
Titans Wheel (EMI, 2002)
Some Several Moons (Wolfgang Records, 2005)

Wigwamin livealbumit
Live Music From The Twilight Zone (Love Records, 1975)
Wigwam Plays Wigwam – Live (EMI, 2002)
Pop Liisa 3 – Wigwam 1973 (Svart Records, 2016)

Lue lisää
Love Proge – Love Recordsin proge-klassikot 1968–1979. 2CD ja liitevihko. (Siboney, 1996).
Love Proge 2
. 2CD ja 12-sivuinen liitevihko. (Siboney, 1998).
Love Records – Kaikki singlet 1. 6CD ja 16-sivuinen liitevihko. (Universal Music, 2016).
Love Records – Kaikki singlet 2. 6CD ja 20-sivuinen liitevihko. (Universal Music, 2016).
Love Records – Kaikki singlet 3
. 6CD ja 24-sivuinen liitevihko. (Universal Music, 2016).
Love Records – Kaikki singlet 4. 6CD ja 20-sivuinen liitevihko. (Universal Music, 2016).
Love Records – Kaikki singlet 5. 6CD ja 24-sivuinen liitevihko. (Universal Music, 2016).
Meriläinen
, Mikko: Wigwam, 504 sivua. (Nemo, 2006).
Rantanen, Miska: Love Records 1966–1979 – tarina, taiteilijat, tuotanto, 303 sivua. (Schildts & Söderströms, 2005, tarkistettu laitos 2014).
Wigwam: Complete Love Records Singles 1969–1975 6 x 7″-singleä + 40-sivuinen tekstiliite. (Svart Records, 2018)
Wigwam: Hard N’ Horny, LP + 8-sivuinen tekstiilite (Svart Records, 2015). Debyyttialbumin kaunis uusintapainos sisältää Jukka Gustavsonin haastattelun, toim. Aku-Tuomas Mattila.
Wigwam
: Fresh Garbage – Rarities 1969–1977, 2CD. (Siboney, 2000). Kokoelmalevyn 20-sivuisen liitevihkon Wigwam-essee on olennaista luettavaa. Mikko Meriläinen ja Suonna Kononen kirjoittavat bändin vaiheista eloisasti.

Muska-työryhmän ensimmäiset Skype-kahvit 14.5.2018

Musiikkikirjastoyhdistyksen työryhmä Muska eli ’Musiikkikirjastoammattilaiset opetuksen tukena’ aloitti Skype-kahvit

Muskan ensimmäisillä Skype-kahveilla 14.5.2018 oli viisi osallistujaa. Pari kävi lisäksi pyörähtämässä, mutta putosi linjoilta teknisten ongelmien vuoksi. Tunnin mittaisen rennon jutusteluhetken aikana sivuttiin useita aiheita.

Muskan perustaminen on noteerattu jo kansallisella tasolla. Oulun AMK:n Tiina Tolonen on kutsuttu ammattikorkeakoulujen kirjastojen AMKIT-konsortion johtoryhmän kokoukseen kertomaan Muskasta.

Keskusteltiin mitkä olisivat AMKIT-konsortion lisäksi sellaisia tahoja, joiden suuntaan Muskan sanomaa tulisi levittää. Ehdotettiin, että Facebook-ryhmään voitaisiin kerätä sopivia lobbauksen kohteita.

Musiikin alan e-aineistot puhuttivat myös. Murehdittiin sitä, että musiikin alan e-aineistojen yhteishankinta ei ole ollut mahdollista FinELib-konsortion puitteissa. Olisiko mahdollista kehitellä sen rinnalle muita yhteistyökuvioita?

Keskusteltiin myös Libguides-tiedonhakuoppaiden yhteiskäytön mahdollisuudesta. Voisiko Muskalla olla oma MuskaGuide tai MuskaPedia?

* * * * * *

Muska (Musiikkikirjastoammattilaiset opetuksen tukena) on Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen työryhmä, jonka toimintaan ovat tervetulleita mukaan kaikki musiikin alan oppilaitosten kirjastotehtävien parissa työskentelystä kiinnostuneet Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen jäsenet.

Työryhmän yhteyshenkilönä toimii Helsingin Konservatorion kirjastonhoitaja Jaska Järvilehto, jaska.jarvilehto@konservatorio.fi.

Muska Facebook
Suomen musiikkikirjastoyhdistys kotisivu ja Facebook

Musiikkikirjastolaisten kevätseminaarin 2018 esitykset

Musiikkikirjastot 2018 – #muki2018

Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen kevätseminaari pidettiin Tampereen pääkirjasto Metsossa 6.4.2018. Perjantain ohjelmaa seuraamaan kerääntyi noin 50 osallistujaa. Ilmoittautuneista suurin osa oli mukana Lehmus-salissa, pienempi seurasi ohjelmaa etästriimin avulla.

Musiikkikirjastoyhdistyksen perinteinen kevatseminaari pidettiin totutusti Tampereen Metsossa.

Musiikkikirjastoyhdistyksen perinteinen kevatseminaari pidettiin totutusti Tampereen pääkirjasto Metsossa. Seminaariväki kokoontui 6. huhtikuuta 2018 upeaan Lehmus-saliin toiseen peräkkäiseen kevätseminaariin.

Seminaariohjelman aloitti yhdistyksen puheenjohtaja Tuomas Pelttari. Puheessa painoa saivat yhdistyksen toiminta, musiikin varastointi ja musiikkikirjastojen tulevaisuus. Ennen seminaarivieraiden puheenvuorojen esittelyä Pelttari kertoi, että kuluva kausi jää viimeiseksi puheenjohtajana.

Rebekka Pilppula
Turun kaupunginkirjaston kirjastopalvelujohtajaja Rebekka Pilppula avasi vierailijaohjelman klo 9.50 puheenvuorolla Musiikin tilasta ja varastoinnista. Pilppulan slidet löydät täältä.

Ilona Heinonen
2018 alussa aktivoitunut Muusa eli musiikin metatiedon asiantuntijaryhmä oli esillä tuoreeltaan Metson Lehmus-salissa. MusaMelindan ja Luumu-ryhmän korvanneesta Muusasta kertoi Ilona Heinonen Tampereen kaupunginkirjastosta. Heinosen esitykseen täältä.

Päivi Litmanen-Peitsala
Kirjastot.fi:n tiedotusvastaava Päivi Litmanen-Peitsalan aiheena oli Musiikki, verkkokirjastot ja some. Monipuolisesti verkkomaailmaa valaisevan esityksen runko löytyy täältä.

Katri Riiheläinen
BTJ Finland ja Katri Riiheläinen toivat esiin luettelointiasiaa otsikolla Ajankohtaista musiikin luetteloinnista. Riiheläisen puheenvuoron jälkeen nautittiin BTJ Finlandin tarjoamat kahvit kahvilassa, lähellä Metson musiikkiosastoa. Riiheläisen esitykseen pääset täältä.

Maaria Harviainen | Jaska Järvilehto | Tiina Tolonen
Musiikkikirjastolaiset oppilaitosten tukena
Musiikkikirjastoyhdistyksen uusi työryhmä Muska eli Musiikkikirjastolaiset oppilaitosten tukena oli paikalla Harviaisen, Järvilehdon ja Tolosen voimin. Perustamiskokouksessa keskusteltiin toiveista työryhmän tekemisen ja kirjastoammattilaisten keskinäisen kommunikoinnin suhteen. Järvilehdon esitykseen pääset täältä., Harviaisen esitykseen täältä.

Muska-työryhmän 6.4. perustetulle Facebook-sivulle pääset täältä.

 

Helvi Leiviskän piirissä – Heikki Poroilan kirja-arvio ja teoslistaus

Tarasti, Eila
Nouse, ole kirkas! : Helvi Leiviskän elämä ja teokset. – Helsinki : Kulttuuriperintöjen akatemia ry; Suomen Semiotiikan Seura ry, 2017. – ISBN 978-952-68821-0-9

Keväällä 1998 Eila Tarastin pro gradu -työ Tutkielmia Helvi Leiviskän elämästä ja tuotannosta julkaistiin Helsingin yliopiston Musiikkitieteen laitoksella. Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen julkaisusarjan toimittajana olin kuullut tutkielmasta ja olin utelias näkemään, voisiko sen ehkä julkaista, sisälsihän se myös ensimmäisen kerran listauksen Helvi Leiviskän tuolloinkin kovin huonosti tunnetusta sävellystuotannosta. Kävin Eila Tarastin kanssa kirjeenvaihtoa tästä näkökulmasta ja sain kesäkuussa levykkeellä itse työn ja erillisen alustavan teosluettelolistauksen. 18.6.1998 päiväämässäni kirjeessä totesin työn julkaisemisen arvoiseksi, mutta vasta merkittävien lyhennysten ja yleistajuisuutta parantavien muutosten jälkeen. Palautin levykkeen kirjeen mukana ja jäin odottamaan Eila Tarastin vastauksia ja jatkoneuvotteluja.

Eila Tarastin teos "Nouse, ole kirkas" – Helvi Leiviskän elämä ja teokset julkaistiin vuonna 2017.

Eila Tarastin teos ”Nouse, ole kirkas” – Helvi Leiviskän elämä ja teokset julkaistiin vuonna 2017.

Jatkoa ei koskaan seurannut ja hanke unohtui, mutta kun kirja ”Nouse, ole kirkas” – Helvi Leiviskän elämä ja teokset noin kaksi vuosikymmentä myöhemmin ilmestyi, saatoin todeta Tarastin kyllä jatkaneen aiheen kimpussa. Tuloksena on kauttaaltaan neliväripainettu järkäle, joka on paisunut vuoden 1998 gradusta erityisesti Leiviskän sukuhistorian suuntaan. Selityksenä on laaja alkuperäisaineisto, jonka Tarasti on saanut suvulta ilmeisesti yksinoikeudella käyttöönsä. Juuri tämä sukuarkisto sisältää olennaisen kaikesta siitä uudesta, jonka musiikkitieteellinen gradututkimus on saanut rinnalleen.

Olen pitkään pohdiskellut, kommentoinko julkisesti tätä työtä ja jos kommentoin, mitä siitä sanoisin. Syynä on se, että Tarasti on epäilemättä tehnyt valtavasti töitä aineistonsa kanssa, mutta tulos on silti pahasti keskeneräinen. Manailen yleensä ammattitaitoisen kustannustoimittajan puutetta tietokirjan kuin tietokirjan yhteydessä. Tässä tapauksessa en pelkästään manaile, vaan harmittelen ääneen, että lopputulos ei ole lähelläkään sitä mitä se olisi voinut olla ulkopuolisella ammattiavulla, jota tekijä olisi myös kuunnellut. Kun erityisesti gradusta peräisin olevat osiot olivat ja ovat edelleen kunnossa, sukuhistoriallisen osan keskeneräisyys on silmiinpistävää.

Kirjan kielellis-teknillisistä ongelmista voisi kirjoittaa sivutolkulla, mutta tyydyn nostamaan esiin muutaman lukijan kannalta hankalimman asian. Eila Tarasti on eläytynyt Leiviskä-suvun historiaan niin syvälle, ettei kykene enää hahmottamaan esimerkiksi pelkkien etunimien käyttämisen outoutta. Lukija joutuu tuon tuostakin tarkistamaan, kuka kymmenistä pelkällä etunimellä esiintyvistä oikein on kyseessä. Tärkeimmät toki tulevat kirjan mittaan tutuiksi, mutta ainakin minulla oli koko ajan epämukava tunne siitä, että olen sotkeutunut vieraitten ihmisten yksityisasioihin. Asioitten hahmottamista ei edistä sekään, että Tarasti käyttää samoista ihmisistä eri nimiä. Setä Iivari Leiviskä on välillä Iivar-setä, välillä Iivari-setä ja välillä pelkkä Iivar tai Iivari. Äiti Elina Leiviskä on yleensä Elli, mutta ei aina. Moni henkilöhahmo vilahtaa sivuilla vain etu- tai sukunimellä, ja mikä pahinta, asiaa ei ole hakemistossa millään tavalla selvennetty vaan se on pullollaan hakusanoja, joista ei paljon iloa ole. Esimerkiksi Gallspachin parantolan (kirjoitettu kirjassa kolmella eri tavalla väärin) johtaja, professori Valentin Zeileis on hakemistossa vain ”Zeileis (prof.)”. Hakemiston toimittaminen ja taustatietojen kerääminen on selvästikin jäänyt tekemättä.

Eila Tarasti on myös jäänyt pahasti sukuarkiston tarjoaman lähdeaineiston vangiksi. Suurin osa kirjasta on sinänsä kohtalaisen mielenkiintoista kirjeenvaihdon avaamista, joka ei kuitenkaan kiinnity suvun ulkopuolisiin tapahtumiin kuten voisi toivoa. Erityisen rapsodiseksi jää kahden Leiviskän uran kannalta tärkeän mieshahmon, säveltäjä Erkki Melartinin ja Ruusu-Ristin johtajan Pekka Ervastin rooli. Molemmat esiintyvät toki siellä sun täällä ja jotkin viehättävät ilmaisut (”syötävän herttainen”) Melartiniin syvästi ihastuneen Helvi Leiviskän muistiinpanoista avaavat terävän näkymän nuoren Leiviskän elämään. Mutta esimerkiksi kummankaan vaikuttajan kuolemaa – joiden on täytynyt olla Leiviskän elämässä isoja asioita – ei ole käsitelty käytännössä ollenkaan, molemmat vaan katoavat yhtäkkiä kuvioista ja Leiviskän elämästä. Syynä lienee yksinkertaisesti se, ettei heistä ole aineistoa sukuarkistossa, vaan ne asiat olisi pitänyt tutkia arkistosta riippumatta.

Aivan erityisen merkittävänä puutteena pidän kirjan etäistä suhtautumista Ruusu-Ristiin, joka kuitenkin oli Helvi Leiviskän elämässä ja ajattelussa pitkään hyvin keskeinen tekijä. Tarasti ei ole halunnut tuoda esiin omaa suhdettaan järjestöön ja käsittelee sen sisäistä toimintaa hyvin suppeasti ja ylimalkaisin kuvauksin. Valitettavasti on samalla lähes käsittelemättä jäänyt se tosiasia, että kun Erkki Melartin toistaiseksi selvittämättömistä syistä erkani Ruusu-Rististä 1920-luvun lopulta lähtien, Helvi Leiviskä käytännössä peri Melartinin paikan järjestön muusikkona (ennen Melartinia tämä rooli oli ollut säveltäjä Oskar Merikannolla). Saattaa olla, ettei hän toisin kuin Melartin säveltänyt mitään järjestölle, mutta muita tehtäviä taatusti riitti. Niistä emme voi lukea juuri mitään yksityiskohtaisempaa. Saattaa olla, että Helvi Leiviskä itsekään ei tätä elämänsä puolta halunnut ulkopuolisille avata, mutta sitä tärkeämpää olisi sen avaaminen tutkimuksen keinoin ollut. Esimerkiksi Erkki Melartinin toimintaa järjestössä voidaan jossain määrin rekonstruoida Ruusu-Ristin lehdissä olleista raporteista, joten ehkä niin olisi voinut tehdä myös Leiviskän kohdalla.

Kirjassa on runsas ja visuaalisesti hieno kuvitus, mutta valitettavasti kuvien sijoittelua ei ole mitenkään synkronoitu tekstin kanssa eikä luontevaa vuoropuhelua synny. Kuvat täytyy selata täysin itsenäisenä prosessina, koska ne eivät valaise ympärillä olevaa tekstiä eikä teksti kuvia. Samaa lukijan mukavuudesta piittaamattomuutta ilmentää tekstissä usein ilman mitään ilmeistä syytä vaihteleva preesensin ja imperfektin käyttö. Sehän on taiten käytettynä tehokas keino luoda intiimi tunnelma ja taas irrota siitä, mutta nyt jää lukija lähinnä hämmentyneeksi. Vielä hankalampaa on, että Tarastin tapa käyttää sitaatteja ei pysy täysin kurissa. Usein on lukijan mahdoton varmuudella tietää, lukeeko suoraa sitaattia vai sitaatin pohjalta koottua tekijän tiivistelmää. Kysymys ei ole niinkään historiallisen totuuden hämärtymisestä, koska kyse on pääosin sukukirjeistä. Kokonaisvaikutelmaa ne kuitenkin hämmentävät aivan tarpeettomasti, kun vakiintuneet sitaattikäytännöt kuitenkin ovat kaikkien ulottuvilla.

On Tarastin kirjassa hyvätkin puolensa ja ne liittyvät Helvi Leiviskän sävellystuotannon esittelyyn ja analyysiin. Pohdin teosluetteloa hiukan myöhemmin, mutta lyhyesti voi todeta, että sävellysanalyyseissä Eila Tarasti on vahvimmillaan. Ne kertovat huolellisesta perehtymisestä Leiviskän saatavilla olleeseen käsikirjoitusaineistoon ja suhteellisen harvoihin julkaisuihin. Teksti on ajoittain turhankin perusteellista yleistajuiseen elämäkertateokseen, mutta parempi ehdottomasti näin kuin että kirjaa olisi lyhennetty juuri vahvimmilta osiltaan. Helvi Leiviskän tuotantohan ei ollut erityisen laaja eikä ulottunut esimerkiksi näyttämömusiikin suuntaan yhtä elokuvamusiikkia lukuun ottamatta. Tarastin analyysit ja arviot ovat kuitenkin niin perusteellisia, että tuskin niihin on vähään aikaan kenelläkään lisättävää.

Jotenkin puolitiehen jää sen sijaan kirjassa silloin tällöin esiin singahtava gender-pohjainen pohdinta Helvi Leiviskän sukupuolen vaikutuksesta hänen sävellystuotantoonsa ja rooliinsa säveltäjänä. Jää sellainen tunne, että Eila Tarasti on tuntenut suurta vetoa tämän näkökulman käsittelemiseen, mutta on sitten kuitenkin todennut sen liian isoksi työksi ja tyytynyt muutamaan sivuhuomautukseen. Kirjassa onkin vain kolme erillistä kirjoitelmaa, joiden aiheina ovat Leiviskän musiikkifilosofiset näkemykset (aloitettu jo gradussa) sekä hänen suhteensa Wagneriin ja Sibeliukseen. Suoraan sanoen tällaisia erilliskirjoituksia olisi itse lukenut lisää mieluummin kuin kymmeniä sivuja Helvi Leiviskän sukulaisten historiikkeja, joiden käsittelemisen houkutusta arkistoaineiston lumoama Tarasti ei ole kyennyt vastustamaan, vaikka olisi ehkä pitänyt.

Merkittävän osan kirjasta vie Helvi Leiviskän sävellysten esittely ja sitä kautta syntyvä alustava teosluettelo. Tämä oli gradussa ydinasia, joten ei ihme, että se on siirtynyt myös tähän elämäkertateokseen. On heti kärkeen todettava, ettei Tarasti valitettavasti tarjoa lukijalle sellaista selkeää ja tiivistä luetteloa, jollaisen kuvittelisi tällaisen kirjan liitteenä ilman muuta olevan. Tiedot Leiviskän useimmista sävellyksistä kyllä ovat mukana, mutta sillä lailla ryhmiteltynä ja analyyseihin ja vastaanottohistorioihin upotettuna, että laiskempaa saattaa hirvittää. Tästä syystä olen koonnut tähän loppuun tiivistietoisen listauksen siitä, mitä tällä hetkellä Helvi Leiviskän sävellystuotannosta tiedetään. Listauksen tiedot ovat pääosin Tarastin kirjasta, mutta jonkin verran pikkuteoksia koskevia tietoja olen kerännyt itse julkaisuista ja musiikkiarkistoistamme. Korostan, ettei kysymys puoleltani ole perustutkimuksesta vaan pelkästään olemassa jo olevan tiedon järjestämisestä.

Helvi Leiviskä, joka toimi pitkään Sibelius-Akatemian kirjastonhoitajana ja laati mm. opettajansa ja esimiehensä Erkki Melartinin sävellysten luetteloita, joita on säilynyt meidän päiviimme, kokosi itse ainakin kaksi jälkipolville säilynyttä luetteloa, jotka Eila Tarasti on kuvannut kirjansa liitekuvien joukkoon. Molemmat sisältävät vain opusnumeroituja teoksia, joita on 34. Käsin kirjoitettu luettelo on suomenkielinen, koneella tehty saksankielinen. Myös Melartinin teosluetteloista jotkut ovat korostuneesti saksankielisiä. Oman tulkintani mukaan molemmat on kirjoitettu 1970-luvulla, saksankielisessä on tuoreimpana vuosilukuna 1976. Vaikuttaa siltä, että Tarastin puolelta luettelointityö oli suhteellisen valmis jo vuonna 1998, eikä hän ole tätä elämäkertaa varten tehnyt ainakaan merkittävästi lisää arkistotyötä.

Helvi Leiviskän sävellykset – alustava listaus

Helvi Leiviskä. Kuva: Music Finland.

Helvi Leiviskä. Kuva: Music Finland.

Seuraava yhteenveto Helvi Leiviskän sävellyksistä ja sovituksista ei perustu omiin tutkimuksiin vaan lähinnä pintapuoliseen arkistotietojen ja Tarastin teoksessa olevan tiedon vertailuun. Luettelo tullee muuttumaan yksityiskohdissaan, vaikka pääteokset epäilemättä mukana jo ovatkin. Lyhenne MF viittaa Music Finlandin (entinen Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus) tietokantaan ja sen koodeihin. Nämä koodit ovat mukana, koska eräät Leiviskän teokset ovat käsikirjoituksina tutkijoiden ulottuvilla vain Music Finlandissa olevina kopioina. Tältä osin tilanne epäilemättä tulevaisuudessa helpottuu ja pääosa käsikirjoituksista löytynee Kansalliskirjaston arkistokokoelmasta.

1. Opusnumerolla varustetut sävellykset

Pianokvartetto, op. 1, A-duuri
Sävelletty 1926, uudistettu 1935. Käsikirjoitus (partituuri ja äänet) pitäisi olla Kansalliskirjastossa, kopio MF206. Teos on levytetty vuonna 2016. Kesto on noin 25 minuuttia.

Muunnelmia ja Finaali, op. 2
Sävelletty 1928. Orkesteri. Käsikirjoitus Eila Tarastilla, kopiot (sekä partituuri että pianosovitus) MF13706.

Suite antique, op. 3
Sarja vanhaan tyyliin
Osat: 1. Prélude, 2. Gavotte – Musette, 3. Sarabande, 4. Gigue.
Sävelletty 1928. Piano. Käsikirjoitus Kansalliskirjasto Ms. Mus. 163 (Fazer). Julkaistu 1948 (Fazerin musiikkikauppa FM2900, FM2901, FM2902, FM2903).

Kansantanssisarja, op. 4
Volkstanzsuite für Orchester
Sävelletty 1929, uudistettu 1954, 1970 ja 1973. Orkesteri. Kesto noin 15 minuuttia.

Pieniä pianokappaleita lapsille, op. 5
Osat: 1. Aamukaste ruohikossa, 2. Ulpukka, 3. Talkootanssit, 4. Västäräkki, 5. Metsäpolkua hämärissä, 6. Hyvää yötä
Sävelletty 1929? Piano. Koko opus on julkaistu 1929 (Musiikkikeskus) ja lisäksi osa Hyvää yötä on julkaistu kokoelmassa Koskettimet kertovat (Fazerin musiikkikauppa 1992).

Neljä orkesterilaulua, op. 6
Sävelletty 1932, uudistettu 1946. Mezzosopraano ja orkesteri.
1. Metsäruusu (Ei nuoku vielä viljan tähkäpäät).
Teksti Otto Manninen.
2. Aallon laulua (Kuin jäädä virran aalto vois)
Teksti Juhani Siljo. – Laulun orkesteriversio on kadoksissa, versio lauluäänelle ja pianolle on julkaistu kokoelmassa 20 laulua (WSOY 1935). Yksinlauluversion ruotsinkielinen käännös Böljans sång on Joel Rundtin käsialaa.
3. Vangittu kotka (Se liikkumatta istuu paikallans’)
Teksti Lauri Pohjanpää .
4. Tähtien laulu (On täällä aurinkoista, avaraa)
Teksti Lauri Pohjanpää.

Pianokonsertto, op. 7, d-molli
Sävelletty 1935. Piano ja orkesteri. Ensiesitys 23.11.1935, Ernst Linko, Toivo Haapanen ja Helsingin kaupunginorkesteri. Pianopartituurin käsikirjoitus KK COLL.808.39. Orkesteripartituurin olinpaikka ei ole tiedossa, kopio MF977 on tehty jo vuonna 1972.

Orkesterisarja I, op. 8
Sävelletty 1934. Kamariorkesteri.
Sarjan osan Meditatio sovitus pianotriolle, käsikirjoitus KK COLL.808.39 (ollut Suomen Säveltäjäin arkistossa, josta saatu 1971).

Psalmi aamusta, op. 9
Sävelletty 1935 tai aikaisemmin. Lauluääni ja piano. Teksti Uuno Kailas. Alkusanat ”Ja Jumala avasi minun uneni oven”. Laulu on julkaistu kokoelmassa 20 laulua (WSOY 1935). Käännöksen Psalm om morgonen (Den evige öppnade för mig ) on tehnyt Joel Rundt. Käsikirjoituksesta tunnetaan ainakin kopio (MF1857).

Kolmoisfuuga, op. 10
Sävelletty 1935. Orkesteri.

Orkesterisarja II, op. 11
Osat: 1. Kevään tulo, 2. Humoreski, 3. Kehtolaulu, [4.] Epilogi
Sävelletty 1936. Sarja on peräisin ainakin pääosin elokuvan Juha musiikista.
Käsikirjoitus Kansalliskirjasto Coll. 790.68 (102-sivuinen orkesteripartituuri). Käsikirjoitus on aiemmin ollut Ylen nuotistossa.

Lapsifantasioja, op. 12
Osat: 1. Mäenlaskua, 2. Sanat, 3. Tyhmät ja viisaat
Sävelletty 1936. Sopraano ja orkesteri tai piano (1937). Teksti Uuno Kailas.
Käsikirjoitus Eila Tarasti, kopio MF13705 (sekä orkesteripartituuri että yksinlauluversio). Äänilehtien sijainti on varmistamatta.

Sydän I, op. 13, nro 1
Sävellysaikaa ei tiedetä. Sopraano ja piano. Teksti V. A. Koskenniemi, alkusanat ”Miss’ olet ollut sydämein”, jotka ovat Teoston tietokannassa myös sävellyksen nimenä (teosnumero 28308186).

Sydän II, op. 13, nro 2
Sävellysaikaa ei tiedetä. Sopraano ja piano. Teksti V. A. Koskenniemi, alkusanat ” Nuku taistosta kuumeisesta, ole hiljaa sydämein”.

Pianosonatiini, op. 14, F-duuri
Sävelletty 1939. Piano. Käsikirjoitus Kansalliskirjasto Ms. Mus. 163 (Fazer). Sonatiini on julkaistu seuraavissa kokoelmissa: Finlandia V (Fazer 1945), Sonaatteja ja sonatiineja pianolle (WSOY 2005) ja Suomalaista toiveohjelmistoa pianolle 2 (Fennica Gehrman 2016).

Pimeän peikko, op. 15
Sävelletty 1942. Sekakuoro ja orkesteri. Teksti Eino Leino. Käsikirjoitus Eila Tarastilla, kopio MF32458.

Kaksi intermezzoa, op16
Sävellysaikaa ei tiedetä. Kamariorkesteri. Intermezzon nro 1 käsikirjoitus on Kansalliskirjastossa Coll. 790.68 (orkesteripartituuri). Intermezzon nro 2 käsikirjoitus on Eila Tarastilla, kopio MF13704.

Jalanjälki jok’ ainoa, op. 17, nro 1
Sävellysaikaa ei tiedetä, mutta laulu lienee Leiviskän ensimmäisiä sävellyksiä ja opusnumero on keinotekoisen suuri. Lauluääni ja piano. Teksti Juhani Siljo. Laulusta on ilmeisesti tehty kaksi eri kuoroversiota, joista toinen vuonna 1925 Erkki Melartinin 50-vuotispäiville. Myös sovitus lauluäänelle ja uruille on tiettävästi olemassa. Sovitusten yksityiskohdat ovat tarkemmin tutkimatta.

Nouse, ole kirkas!, op. 17, nro 2
1936? Lauluääni ja piano. Teksti on Raamatusta (Jes. 60: 1-2;20). Laulu on levytetty vuonna 1956 (Maiju Kuusoja ja Taneli Kuusisto) ja julkaistu nuottina 1958 (Fazerin Musiikkikauppa, FM3660).

Kaipaus, op. 18, nro 1
Sävellysaikaa ei tiedetä. Lauluääni ja piano. Teksti Lauri Pohjanpää. Julkaistu kokoelmassa Kokoelma yksinlauluja IV (Westerlund/Fazer
REW2564, W12564-1, kokoelman varhaisinta julkaisuvuotta ei tiedetä, mutta viimeistään 1967). Kokoelmassa on tekstistä myös ruotsinkielinen
käännös Längtan (Joel Rundt).

Hatara sydän, op. 18, nro 2
Sävellysaikaa ei tiedetä. Lauluääni ja piano. Teksti Eino Leino. Laulu on kadoksissa.

Kevätmyrsky, op. 18, nro 3
Sävellysaikaa ei tiedetä. Lauluääni ja piano. Tekstin lähdettä ei tiedetä. Laulu on kadoksissa.

Kaksi fantasiaa pianolle, op. 19
Kevät 1944 (Helsinki, Lauttasaari). Piano. Nro 1, d-molli ja nro 2, C-duuri. Nro 1 tunnetaan vain luonnosmaisena versiona.

Litania, op. 20
Sävellysaikaa ei tiedetä. Naiskuoro ja urut (tai piano). Teksti Aino Silfstén (1903-1989) Raamatun (Matt. 5:21-48) mukaan. Käsikirjoitus Kansalliskirjasto COLL.808.39.

Sonaatti viululle ja pianolle, op. 21 g-molli
Sävelletty 1945. Viulu ja piano. Käsikirjoitus KK COLL.808.39. Sävellys on levytetty vuonna 1975 (Liisa Pohjola ja Paavo Pohjola) ja julkaistu vuonna 2012 (Finlandia Classics FINCLA1).

Auringon maja, op. 22, nro 1
Sävellysaikaa ei tiedetä. Lauluääni ja piano. Teksti Väinö Siikaniemi.

Luomisen henki, op. 22, nro 2
Sävellysaikaa ei tiedetä. Lauluääni ja piano. Teksti Aino Kallas.

Psalmi 40, op. 22, nro 3
Sävellysaikaa ei tiedetä. Lauluääni ja piano. Teksti Raamatusta. Alkusanat ”Hartaasti minä odotin Herraa”.

Sinfonia I, op. 23, B-duuri
Sävelletty 1947. Ensiesitys 1948. Käsikirjoitus Helsingin kaupunginarkisto, kopio MF12615.

Impromptu energico, op. 24
Sävellysaikaa ei tiedetä. Orkesteri. Käsikirjoitus Kansalliskirjasto Coll. 790.68 (partituuri).

Capriccio, op. 25, nro 1
Sävelletty 1963. Piano.

Canto intima, op. 25, nro 2
Sävelletty 1963. Piano. Leiviskän omakätisessä suomenkielisessä teosluettelossa opusnumerona on 29. Käsikirjoitus Kansalliskirjasto Coll. 805.1, siirretty 1972 Suomen Säveltäjäin arkistosta Suomalaisen musiikin tiedotuskeskukseen ja sieltä Kansalliskirjastoon. Kansilehdellä omistuskirjoitus ”Margherita Tandefeltille musiikkitoveruudessa Helvi Leiviskä 25.1.1978” ja leima: Esbobygdens ungdomsförbund rf. Samassa kokonaisuudessa on myös Con fuoco, op. 25, nro 3.

Con fuoco, op. 25, nro 3
Sävelletty 1963. Piano. Leiviskän omakätisessä suomenkielisessä teosluettelossa opusnumerona on 29. Käsikirjoitus Kansalliskirjasto Coll. 805.1 (ks. myös Canto intima, op. 25, nro 2).

Sanaton laulu, op. 26
Sävellysaikaa ei tiedetä. Kamariorkesteri. Teos on sävelletty Helsingin naisorkesterille, mahdollisesti sen 20-vuotisjuhlille vuonna 1958 tai 30-vuotisjuhlille 1968.

Sinfonia II, op. 27, d-molli
Sävelletty 1954. Orkesteri. Käsikirjoitus Kansalliskirjasto Coll. 790.68 (130-sivuinen orkesteripartituuri). Käsikirjoitus on ollut aiemmin Yleisradion nuotistossa.

Mennyt manner, op. 28
Sävelletty 1957. Kantaatti solisteille, kuorolle ja orkesterille. Teksti Eino Leino (Helkavirsiä 2, 1916). Käsikirjoitus Eila Tarastilla, kopio MF32459.

Angelus Domini, op. 29
Sävelletty 1950. Kaksi lauluääntä ja piano (tai kuoro). Teksti Helvi Juvonen. Nelisivuisen partituurin on mahdollisesti Kansan Raamattuseura julkaissut ilman tarkempia tietoja vuonna 1950. Teos puuttuu Leiviskän omasta suomenkielisestä teosluettelosta, jossa opuksena 29 ovat kaksi opuksen 25 pianokappaletta. Sävellys on mahdollisesti tehty Ruusu-Ristin käyttöön.

Sinfonia brevis, op. 30
Sävelletty 1962. Orkesteri. Käsikirjoitus Kansalliskirjasto Coll. 790.68 (orkesteripartituuri). Käsikirjoitus on ollut aiemmin Yleisradion nuotistossa.

Sinfonia III, op. 31
Osat: 1. Allegretto scherzando, 2. Fuga pastoralis, 3. Allegro.
Aloitettu 1964, valmistunut 30.12.1970-71. Käsikirjoitus Kansalliskirjasto Coll. 790.68 (149-sivuinen orkesteripartituuri). Teos on äänitetty Yleisradiossa 1974 (Jussi Jalas ja Radion sinfoniaorkesteri) ja julkaistu vuonna 2012 (Finlandia Classics FINCLA1).

Kouluvuodet, op. 32
Osat: 1. Tytöt portaissa, 2. Kello, 3. Pöllö
Sävelletty 1970. Pienoiskantaatti Helsingin Tyttönormaalilyseon 100 -vuotisjuhlaan 11.4.1970. Teksti Aale Tynni. Käsikirjoitus on mahdollisesti Eino Roihan perikunnan hallussa, kopio MF18651.

Katu, op. 33, nro 1
Sävelletty 1971. Lauluääni ja piano. Teksti Lea Pohjanpalo. Huom! Laulua op. 33, nro 2 ei tunneta, se on joko kadoksissa tai ei ole koskaan valmistunutkaan.

Runolintuni, op. 34, nro 1
Sävelletty 1971? Lauluääni ja piano. Teksti Raili Kahilainen. Laulu on julkaistu 1972 (Fazer FM5202).

Liekki, op. 34, nro 2
Sävelletty 1971? Lauluääni ja piano. Teksti Saimi Puusniekka. Käsikirjoitus Kansalliskirjasto, Ville Sirviön kokoelma. Laulu on julkaistu 1972 (Fazer FM5201). Leiviskän omassa suomenkielisessä teosluettelossa tekstin tekijäksi on merkitty virheellisesti Helvi Juvonen.

2. Helvi Leiviskän sävellykset ja sovitukset ilman opusnumeroa

Teokset ovat nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Varsinkaan sovituksia ei ole kunnolla tutkittu.

Aallon laulua
Sävelletty 1921. Lauluääni ja piano. Teksti Juhani Siljo. Sovitus opuksen 6 numerosta 2.

Aamuun yöstä
Sävelletty Wienissä syksyllä 1928. Lauluääni ja piano. Teksti Akseli Tolvanen. Tekstin tekijä on kuulunut Ruusu-Ristiin.

Ajan virralla
Sävelletty ehkä 1936. Runoelma lausuntakuorolle ja pianolle. Teksti Otto Manninen. Ajoitusarvio perustuu tietoon, että tämä melodraama on esitetty Riihimäen Kansalaisopiston 10-vuotisjuhlassa. Opisto on perustettu 1926.

Allegro ma non troppo
Sävellysaikaa ei tiedetä. Piano.

Autio saari
Sävellysaikaa ei tiedetä. Mieskuoro. Tekstin lähdettä ei tiedetä.

Cantabile
Sävellysaikaa ei tiedetä. Sello ja piano. Teos on omistettu professori Ossian Fohströmille. Fohström toimi sellonsoiton professorina vuosina 1941-1943. Käsikirjoitus Kansalliskirjasto Coll. 790.68 (partituuri ja sellon äänilehti).

Excelsior!
Sävellysaikaa ei tiedetä. Unisonokuoro? Teksti Uuno Kailas. Kyseessä on Nuoren Voiman Liiton lippulaulu. Leiviskä mainitsee laulun jostain syystä opusluetteloissaan, mutta ilman opusnumeroa.

Fuuga
Sävelletty 1926. Piano.

Hyökyaalto
Sävelletty syksyllä 1921. Lauluääni ja piano. Teksti V. A. Koskenniemi. Alkusanat ” Sinä hyöky hurja ja vaahtopää”.

Hän, Mestari, noussut on
Sävelletty 1936 tai aikaisemmin. Unisonokuoro. Teksti Immi Hellén. Alkusanat ”Käy henkäys hautojen yllä”. Julkaisu kokoelmassa Koulun kuorolauluja (WSOY 1936).

Ikuisuutta kohti
Tällainen teos on mainittu Teoston tietokannassa (teosnumero 27914653). Tarkempia tietoja ei toistaiseksi ole löytynyt.

Impromptu
Sävelletty 27.12.1928. Viulu ja piano. Omistettu Pekka Ervastille tämän syntymäpäivänä (Ervast syntyi 26.12.1875).

Isänmaan lipulle
Sävellysaikaa ei tiedetä. Kuoro. Teksti Uuno Kailas. Sävelletty ilmeisesti salanimellä ”Vartia”.

Joulu
Sävelletty 1932 tai aikaisemmin. Unisonokuoro. Teksti Antti Rytkönen. Alkusanat ”Talvipäivä paistaa, vedät metsään kelkkaa”. Julkaistu kokoelmassa Lauluiloa nuorisolle I-III (Otava, 1932).

Jouluyö
Sävelletty 1932 tai aikaisemmin. Unisonokuoro. Teksti Immi Hellén. Alkusanat ”On maassa hanget puhtahat”. Julkaistu kokoelmassa Lauluiloa nuorisolle I-III (Otava, 1932).

Juha
Sävelletty 1935. Musiikkia Nyrki Tapiovaaran elokuvaan, jonka ensi-ilta oli 21.1.1936. Katso tarkemmin Orkesterisarja II, op. 11. Leiviskä käytti elokuvassa myös musiikkia Orkesterisarjasta I, op. 8

Kalliolle, kukkulalle
Teoston tietokannassa on Helvi Leiviskän nimissä täsmentämätön sovitustieto tästä kansanlaulusta.

Kehtolaulu (Kehto keinuu hiljaa)
Sävelletty 1932 tai aikaisemmin. Kaksiääninen kuoro. Teksti Antti Rytkönen. Julkaistu mm. kokoelmissa Lauluiloa nuorisolle I-III (Otava, 1932) ja Koulun laulukirja (Lauri Parviainen, 1934).

Kesäilta (Metsän puita tuuli tuudittaa)
Sovitusaikaa ei tiedetä. Suomalaisen kansanlaulun sovitus ilmeisesti pianolle. Käsikirjoitus Kansalliskirjasto Ms. Mus. 163 (Fazer).

Kohtalon laulu
Sävelletty 1921. Lauluääni ja piano. Teksti Werneri Lindgren. Alkusanat ”Ei harteilta voi pudota tämä tuskien taakka”.

Koiviston polska
Teoston tietokannassa on maininta tällaisesta sävellyksestä tai kansansävelmän sovituksesta (teosnumero 28031787).

Kuin juhlaa on retki hiihtäjän
Sävelletty 1936 tai aikaisemmin. Unisonokuoro. Teksti Immi Hellén. Alkusanat ”Tunnetko riemua hiihtäjän”. Julkaistu kokoelmassa Koulun kuorolauluja (WSOY 1936).

Melartin, Erkki
Kylväjät, EM125
Sävelletty 1925, julkaistu 1939. Kyseessä on Erkki Melartinin kantaatti sekakuorolle ja orkesterille, jossa orkesterin osuus on Helvi Leiviskän sovittama. Käsikirjoitus Kansalliskirjasto Coll.824.1 (Kansallis-Kuoro).

Laineet
Sävelletty 1936 tai aikaisemmin. Unisonokuoro. Teksti Lauri Pohjanpää. Alkusanat ”Ei kukaan kysy, kukaan muista meitä”. Julkaistu kokoelmassa Koulun kuorolauluja (WSOY 1936).

Maatalousnaisen laulu
Sävelletty 1947 tai aikaisemmin. Naiskuoro (lauluääni) ja piano. Teksti Oke Peltonen (joissain lähteissä Åke). Alkusanat ”Sun lahjas, elämä, suuri on”. Julkaistu kokoelmassa Kansanopiston laulukirja : Nuottipainos (Otava 1947).

Me suojaamme sua!
Sävelletty 1936 tai aikaisemmin. Unisonokuoro. Teksti Immi Hellén. Alkusanat ”Pieni siivekäs ystävä”. Julkaistu kokoelmassa Koulun kuorolauluja (WSOY 1936).

Meren laulua
Sävelletty kesällä 1918. Piano. Uudistettuna nimellä Meren rannalta I kokonaisuudessa Viisi impromptua.

Meren pisar
Sävelletty 1921. Lauluääni ja piano. Teksti Juhani Siljo. Alkusanat ”Yöstä unten lempeäin”. Esitetty ilmeisesti Helsingin musiikkiopiston kevätnäytteissä, laulajana Martta Uramo.

Pepen merimatka
Sävelletty 1936 tai aikaisemmin. Unisonokuoro. Teksti Arvily (Arvid Lydecken). Alkusanat ”Pepe oli musta kuin musta on musta”. Julkaistu kokoelmassa Koulun kuorolauluja (WSOY 1936).

Pianotrio
Sävelletty 1925. Piano, viulu ja sello. Ensiesitys oppilasnäytteissä 25.5.1925, esittäjinä Leo Funtek, Eino Raitio ja Ossian Fohström. Käsikirjoitus Eila Tarastilla, kopio MF9478. Sävellys on levytetty ja julkaistu 2017 (Annemarie Åström: Finnish Violin Music, Alba Records ABCD410).

Pianovariaatiot
Sävelletty 1928-1929 Wienissä. Piano.

Preludi ja fuuga
Sävelletty 1927. Piano.

Sinfonia (1922-1923)
Sävelletty 1922-1923. Neliosainen oppilastyö. Käsikirjoitus Eila Tarastilla, kopio MF13707.

Soikohon Laulumme!
Sävellysaikaa ei tiedetä. Naiskuoro. Teksti Adele Rajakoski (1895 – 1975). Teos on sävelletty Marttaliitolle.

Sonatiini, f-molli
Sävelletty 1920. Piano. Kantaesitys 1922, Leo Funtek Musiikkiopiston oppilasnäytteissä.

Suvivirsi-muunnelmat
Sävellysaikaa ei tiedetä. Piano.

Syksy
Kolme preludia pianolle. Osat: 1. Sortuva, 2. Meren kehtolaulu, 3. Halla (Pettymys)
Sävelletty kesällä ja syksyllä 1923. Piano. Kyseessä lienee sama sarja, joka esitettiin musiikkiopiston matineassa keväällä 1924 nimellä ”Pianosarja Syksy”.

Syksy
Sävelletty 1932 tai aikaisemmin. Unisonokuoro. Teksti L. Onerva. Alkusanat ”Syyskultiin kellastuu”. Julkaistu kokoelmassa Lauluiloa nuorisolle I-III (Otava, 1932).

Sytytä tähdet!
Sävelletty 1921. Lauluääni ja piano. Teksti Lauri Pohjanpää.

Terve, kuu, kumottamasta!
Sävellysaikaa ei tiedetä. Sekakuoro. Teksti Kalevalasta. Kopio MF20334, alkuperäisen käsikirjoituksen sijainti ei ole tiedossa. Teos puuttuu Eila Tarastin luetteloista.

Ukko Noa -muunnelmat
Sävellysaikaa ei tiedetä. Orkesteri. Eila Tarasti mainitsee tällaisen teoksen sivumennen sivulla 418.

Valse
Sävelletty 19.–25.4.1918. Piano. Uudistettuna osa Kevätiloa kokonaisuudessa Viisi impromptua.

Viisi impromptua
Osat: 1. Kevätiloa (1918), 2. Impromptu (1919), 3. Joululaulu (1920), 4. Meren rannalta I (1920), 5. Meren rannalta II (1920)
Sävelletty 1918-1920. Piano.

Heikki Poroila

Musiikkikirjastot.fi: ulkomaisten kirjastojen tietokannat haltuun helposti

Musiikkikirjastot.fi toimittaa tiedonhaun avuksi listausta ulkomaisten kirjastojen tietokannoista. Linkkilista löytyy Mukin etusuvn alasvetovalikosta ’Tiedonhaun avuksi’. Täydennysvinkkejä otetaan vastaan.

Tammikuussa 2018 linkeistä löytyy

Alan Lomax: The Sound Recordings catalog (Association for Cultural Equity)

Yli 17 000 Alan Lomaxin tekemää kenttä-äänitystä vuodesta 1946 aina 1990-luvulle.

Bibliotek.DK

Tanskan kirjastojen hakuportaali, josta voi hakea suoraan myös musiikkiaineistoa.

British Library | Yleishaku

Iso-Britannian kansalliskirjaston tiedonhakusivu.

British Library: National Sound Archive

Iso-Britannian kansalliskirjaston äänitearkiston tiedonhaun etusivu.

British Library Sounds

Iso-Britannian kansalliskirjaston kuuntelupalvelu sisältää yli 90 000 äänitettä, joista suuri osa on saatavana maailmanlaajuisesti.

Deutsche Nationalbibliothek Musikarchiv

Saksan kansalliskirjaston musiikkiarkisto.

DISMARC

Eurooppalaisten ääniarkistojen yhteinen tietokanta (Discovering Music Archives).

ERB

Viron kansallisbibliografia, joka sisältää myös äänitteet ja nuotit.

ESTER

Viron suurimpien kirjastojen yhteinen tietokanta.

Gegnir | Leitir

Islannin kirjastojen hakuportaali. Käyttöliittymä islanniksi ja englanniksi.
Searching in the Union Catalog of Icelandic Libraries – Gegnir for books, journals, articles, music and visual materials. You can find your library’s materials, place requests and renew your loans.

IMSLP Petrucci Music Library

Erittäin laaja tekijänoikeudellisesti vapaan (taide)musiikin nuottien välityssivusto. Vuonna 2016 käyttäjille tulossa noin 22 dollarin vuosimaksu, joskin IMSLP (International Music Score Library Project) olisi käytettävissä tietyin rajoituksin myös maksutta. Keskustelua aiheesta IMSLP kotisivulla.

Kopkatalog Latvia

Perushaku ja tarkennettu haku Latvian kirjastojen yhteistietokannasta: 12 valsts nozīmes bibliotēku elektroniskais kopkatalogs. Mukana olevien kirjastojen linkit myös erikseen listattuna.

Kungliga biblioteket – Sveriges nationalbibliotek

Ruotsin kansalliskirjaston musiikkiin liittyvät palvelut.

  • LIBRIS | Nationell bibliotekskatalog
  • Regina | Ruotsin kansalliskirjaston haku painettuun musiikkiin | för tryckt musik
    KB:s samling av musiktryck består till största delen av tryckta noter. Böcker som endast innehåller notexempel ingår inte i samlingen. Operatexter (libretton) hör inte heller hit.
  • SMDB | Ruotsin kansalliskirjaston haku äänitteisiin | för inspelad musik
    Musik på rullar, skivor, kassetter, cd och andra medier från slutet av 1800-talet till i dag hittar du i Svensk mediedatabas.
  • Sondera | Ruotsin kansalliskirjaston yhteishaku
    Tre nationella källor. En översikt.
    Sök samtidigt i NADLIBRIS och SMDB och få en överblick av hur en person eller händelse har dokumenterats i TV, radio, skrift och originalhandlingar.
Latvian musiikkiakatemian (JVLMA) kirjasto

Vuonna 1920 perustetun kirjaston musiikkikokoelmat ovat Latvian laajimpia. Kotisivulla hyvä kuvaus kirjaston palveluista ja sisällöistä. Nuottikokoelmat sijaitsevat musiikkiakatemian rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa, ja äänitteet, kirjallisuus ja lehdet toisessa kerroksessa Jāzeps Vītols Latvian Academy of Music, formerly the Riga Conservatory, is a higher education establishment of music at 1 Barona Street, Riga, Latvia. The junior institute is the Emīls Dārziņš Music School.

Library of Congress – National Jukebox

Yhdysvaltain kansalliskirjaston laaja historiallisten äänitteiden arkisto, joka on vapaasti käytettävissä. – Kongressin kirjastolla on erittäin laaja kansainvälisten kirjastojen luetteloiden palvelu, jonka kautta voi tutustua satojen kirjastojen kokoelmiin.

Women Composers Collection

Michiganin yliopiston musiikkikirjaston (University of Michigan Music Library) kokoelma, jossa yli 3 000 nuottinidettä enimmäkseen 1800-luvun ja 1900-luvun naissäveltäjiltä.

Tuomas Pelttari

Jättiläinen liikkui ilman maksua – liikkuisiko kaukopalvelukin?

Juuri ennen vuodenvaihdetta sain odotetun sähköposti-ilmoituksen. Joulukuun 27. päivä levykauppiaalta tilaamani tuote oli saapunut noudettavaksi. CD saapui Kuopiosta turkulaiseen kivijalkakauppaan kahdessa päivässä. Nopeaa, ystävällistä ja maksutonta palvelua. Liikeketjun keskusvarastosta toimitettu levykin oli hinnoiteltu kohtuulliseksi. Miten hienoa!

Kirjastojen vuoden 2017 tervetullut muutos on varausmaksuista luopuminen. Tällä muutoksella kirjastojen valtakunnallinen palveluprofiili nousi merkittävästi. Tammikuussa voimaan tullut uusi Laki yleisistä kirjastoista edistää tiedon ja kulttuurin jakelua. Ja maksutta olisi saapunut noudettavaksi myös Vaski-kirjastosta lainassa ollut kokoelmalevy. Turunkin seudulla yhden euron varausmaksusta luopuminen tuntuu mukavalta, mutta maksuttomuus on totta vain Vaski-kirjastojen välillä. Seudun ulkopuolelta tehdyt kaukolainat ovat yhä maksullista palvelua.

Turun kaupunginkirjasto veloittaa Linnankadun kirjastokortteliin tilatusta kaukolainasta vähintään neljä euroa. Maksu voi olla suurempi jos myös aineston lähettävä kirjasto perii osansa. Musiikkiaineistojen varaajille on pieneksi eduksi se, että esimerkiksi Varastokirjasto ja Helmet-musiikkivarasto eivät peri antamistaan kaukolainoista maksua. Valitettavasti tämä ei aina heijastu Helmet-alueen ulkopuolella oleville asiakkaalle asti. Turussa tulee maksaa kaukolainan neljän euron ”perusmaksu” myös edellä mainittujen kirjastojen toimittamista aineistoista.

Ristiriita nousee kolkuttamaan kirjastoasiakkaan ja musiikinkuluttajan mieltä kotona levyhyllyillä, kirjastolainojen ja omien levyjen äärellä. Miksi kaukolainattavat varaukset maksavat, mutta paikalliset ovat maksuttomia? Jos kaupallinen toimija haluaa tuottaa maanlaajuista asiakas- ja noutopalvelua maksuttomasti, niin eikö kunnallinen kirjastokin panostaisi samaan?

Kestääkö kaukopalvelun korkea hinta lähempää tarkastelua? Imagollisesti asia on tärkeä. Joulunjälkeiseksi kokemuksekseni jäi se, että levykaupan maksuton kuljetuspalvelu tuotti asiakkaalle vahvaa lisäarvoa. Miten käy jos kirjasto ei toimi samoin ja perii jopa lähellä levyn hankintahintaa olevaa korvausta?

Vaikka kaukopalvelujen maksuista luopuminen voi olla vaikeaa, niin tämän hetken tilanteessa voidaan nähdä jotain positiivista: kun kotikirjastoon saadut normivaraukset ovat free of charge, niin kuntien perimien kaukopalvelumaksujen nostaminen näyttää varsin epätodennäköiseltä. Eikä normivarauksista veloittamiseen ole paluuta, kunhan noudamme aineiston ajoissa.

Zen Café -yhtyeen 2CD-kokoelma 'Jättiläinen' julkaistiin vuonna 2003.

Zen Café -yhtyeen 2CD-kokoelma ’Jättiläinen’ julkaistiin vuonna 2003.

Kiitos tilauksestasi!

Zen Cafe: Jättiläinen -digipak. Levyissä aivan pientä jälkeä, ei vaikuta soittoon- (2-cd – käytetty – 6,00 €)

Toimitusmaksu: 0,00 €
Yhteensä: 6,00 €

Tuomas Pelttari

ECM Records tuli striimipalveluihin

Saksalainen levy-yhtiö ECM Records on tullut mukaan kansainvälisiin striimauspalveluihin. Marraskuun 14. päivä 2017 julkaistu tiedote kertoo, että ECM-katalogi on striimattavissa lähipäivinä useiden kanavien kautta.

Levy-yhtiö ECM tiedotti kataloginsa striimauksen alkamisesta kotisivullaan 14.11.2017.

Levy-yhtiö ECM tiedotti kataloginsa striimauksen alkamisesta kotisivullaan 14.11.2017.

Manfred Eicher perusti ECM Recordsin vuonna 1969. Eicher on keskittynyt erityisesti korkeatasoisen jazziin sekä taide- ja maailmanmusiikin julkaisemiseen.

Lisätietoja ECM Recordsin kotisivulta.

Kirjastosta voit löytää edelleen musiikkia, jota ei voi striimata. Voit hyödyntää kirjastohauissasi listausta Näitä levyä et löydä Spotifysta.

Ilmiö 2017 – festivaali Turun Uittamolla täynnä indien ja taiteen juhlaa

Tervetuloa takaisin, Ilmiö!

Turun indie-festivaali Ilmiö teki paluun Turun Uittamolle heinäkuussa 2017, muutaman vuoden tauon jälkeen. Vuosina 2014–2016 nimellä H2Ö vaihtoehtoelämää Ruissalon telakalla viettänyt musiikki- ja taidejuhla palasi 29. heinäkuuta samoille sijoille mistä Ilmiö alkoi.

Aurinkoista tunnelmaa Uittamon paviljongilta saaristoon päin.

Loppuunmyytyä festaria vietettiin mukavan aurinkoisessa säässä. Uittamon lavan ja paviljongin idyllisessä miljöössä koettiin kymmeniä artisteja peräti seitsemällä eri lavalla.  Kirjastokollegoita oli mukana yleisössä runsaasti.

Ovella Ilmiöön 2017. Vesa Lehtonen (vas.), Tuomas Pelttari ja Petri Kipinä.

Ovella Ilmiöön 2017. Vesa Lehtonen (vas.), Tuomas Pelttari ja Petri Kipinä.

Kaupungista oli helppo laskeutua Uittamon raukeaan tunnelmaan, bussilla kun pääsee aivan sisäänkäynnin läheisyyteen. Lähimmäksi merta päästiin Ranta-lavalla. Pienlähettiläät tarjosivat kuuman hiekan päällä viihtyneelle yleisölle kiihkeän alternatiivisen cover-show’n. Alkuperäisten Suurlähettiläät-biisien tunnistaminen vaati välillä pientä pinnistelyä, mutta keskittyminen palkitsi kuulijan.

Pienlähettiläät esiintyivät Ranta-lavalla. Kiihkeä ja ennakkoluuloton esiintyminen vetosi yleisöön. Biisit olivat lainassa Suurlähettiläiltä.

Pienlähettiläät esiintyivät Ranta-lavalla. Trion kiihkeä ja ennakkoluuloton esiintyminen vetosi yleisöön. Biisit olivat lainassa Suurlähettiläiltä.

Kello 18 alkanut performanssi Kuuma Ankanpoikanen presents: Titanic latasi Lehto-lavalla yleisön eteen täyden spektaakkelin rakkautta ja anarkiaa. James Cameronin elokuva sai tulkinnan, jossa roolit ylsivät hurjaan lentoon. Näytelmän ja nukketeatterin yhdistelmä toimi loistavasti, Jackin ja Rosen onnellista loppua myöden.

Ilmiön vaihtoehtolava Lehto ja Kuuma Ankanpoikanen presents: Titanic.

Vaihtoehtolava Lehto: Kuuma Ankanpoikanen presents – Titanic | Ilmiö 2017.

Parikymmenminuuttinen Titanic livenä Ilmiössä: Merja Pöyhönen (vas.) ja Sirpa Järvenpää.

Parikymmenminuuttinen Titanic livenä Ilmiössä: Merja Pöyhönen (vas.) ja Sirpa Järvenpää.

Turkulainen Wojciech esiintyi Paviljongissa iltaseitsemältä. Runollisen rockin aarreaitan yleisön eteen levittänyt indie rock oli täydellinen menestys. Harrasta tunnelmaa korosti yhtyeen eleetön esiintyminen.

Wojciech, Ilmiö 2017. Täydellinen keikka.

Wojciech, Ilmiö 2017. Täydellinen keikka.

Liiterin tiivis ilmanala oli paikallaan trion Hertell & Rinne & Norvio tuuttaukselle. Harri Hertellein runonlausunnan flow istui hienosti Tapani Rinteen vaskisoundin ja Tuomas Norvion biittien keskelle.

Hertell, Rinne & Norvio | Ilmiö 2017.

Hertell, Rinne & Norvio | Ilmiö 2017.

Pimeästä Liiteristä pääsi kätevästi Rantalavan laskevan auringon valoon. Lasku alamäkeen taittui havumetsän siivilöimän Keuhkot-apokalyptian ”tahtiin”. Hiekkarannalla Burning Heartsin art pop lähti lentoon kuin itsestään. True work of art.

Burning Hearts | Ilmiö 2017.

Burning Hearts | Ilmiö 2017.

Kiitos unohtumattomasta päivästä, Ilmiö ja Uittamo. Nähdään ensi vuonna.

Ensi kertaan, Ilmiö!

Ensi kertaan, Ilmiö!

Tuomas Pelttari

 

Terveisiä Riiasta! Outi Valon matkaraportti IAML-kongressista 2017

Matkustin kesäkuussa 2017 Suomen Musiikkikirjastoyhdistyksen myöntämän apurahan avustamana Riikaan, jossa järjestettiin kansainvälinen musiikkikirjastojen, -arkistojen ja kulttuuri-instituutioiden kongressi. IAML Riga tarjosi hienon näyteikkunan siihen, millaiset asiat kentällä mietityttävät, mitä tutkitaan ja mistä keskustellaan.

Latvian kansalliskirjasto toimi IAML-kongressin keskuksena kesäkuussa 2017.

Latvian kansalliskirjasto toimi IAML-kongressin keskuksena kesäkuussa 2017.

Yksi hauskimmista kongressin oheisohjelmista oli vierailla kolmessa hyvin erilaisessa kirjastossa. Latvian Kansalliskirjasto (National Library of Latvia) toimi konferenssin pääpaikkana. Kirjasto valmistui vuonna 2014 ja rakennuksen pääarkkitehtina toiminut Gunnar Birkets tuotiin hienosti esiin monessa eri yhteydessä: mm. Lukunurkkauksessa ja ylimmän näköalakerroksen arkkitehdin työtilassa. Vaikutuksen teki myös Aulan kirjaseinä, johon halukkaat saivat lahjoittaa omia kirjojaan. Toisella puolella aulaa valkokankaalla näkyi myös tärkeä osa talon historiaa: kirjat kulkivat ihmisketjussa kädestä käteen kohti uutta kirjastorakennusta.

Latvian musiikkiakatemiassa (The Latvian Academy of Music) vierailimme omatoimisesti pienemmällä porukalla ja Latvian yliopiston kirjaston (University of Latvia Library) vierailu oli yksi kongressin tarjoamista kierroksista. Kauniit rakennukset ja vanha miljöö tekivät vaikutuksen!

Latvian Musiikkiakatemian kirjaston nuottikokoelmat ovat massiiviset.

Latvian Musiikkiakatemian kirjaston nuottikokoelmat ovat massiiviset.

Latvian yliopiston kirjaston arvokasta tunnelmaa.

Latvian yliopiston kirjaston arvokasta tunnelmaa.

Kirjastoissa oli valtava määrä erilaisia työskentelypisteitä ja tietokoneita, joiden käyttö ainakin kesäaikaan näytti melko vähäiseltä. Niinpä tässä olisi hyvä vinkki monelle työmatkalaiselle! Samalla pohdin, että onko painotus tilojen osalta järkevää keskittää tulevaisuudessa jo asiakkaiden omien koneiden käytön tukemiseen? Joko kirjastot ja arkistot lainaavat softia? Kirjastojen tiloissa oli myös kymmeniä näyttelyjä. Parhaat niistä oli tehty yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.

Kun itse työskentelen tällä hetkellä arkiston, tietokantojen ja tutkimuksen parissa, jäin kongressissa ehkä eniten kaipaamaan tekoälyyn ja sen mahdollisuuksiin liittyvää keskustelua. Mitä mahdollisuuksia alalla olisi audiomateriaalin tietokonepohjaiseen luokittelemiseen? yhdysvaltalaisen Alan Lomaxin keräämien musiikkiäänitteiden osalta on jo käytetty tietokonetta tunnistamaan erilaisia luokkia. Ohjelma tosin pystyi lajittelemaan laulua vain kolmeen luokkaan: laulu, puhe, ja eri instrumenteilla esitetty musiikki. (Tanya Clement 2015, Machinic Ballads: Alan Lomax’s Global Jukebox and the Categorization of Sound Culture).

Mutta miten tätä kehitystä voisi olla mukana tekemässä ja tukemassa niin, että se hyödyttäisi myös kirjastoja tai arkistoja arkipäivän töissä? Omassa tutkimuksessani käsittelen tuhansia arkistoon tallennettuja musiikkikappaleita, joille on jo määritelty kerääjän toimesta erilaisia luokkia mm. soittimeen ja genreen liittyen. Voisiko tätä aineistoa käyttää opetusmateriaalina tekoälylle, jolloin se oppisi tunnistamaan samat luokat myös muista musiikkikappaleista?

Toinen kantava teema oli keskelut omista ja yhteisistä tietokannoista, sekä portaaleista. Suomessahan tilanne on Finnan ansiosta hyvä, mutta kansainvälisessä seminaarissa esiin tulivat monenlaiset omat tietokantaratkaisut ja erilaiset portaalit, jotka kokoavat yhteen vaikkapa vapaasti käytettäviä elektronisia nuottijulkaisuja. Ehkä Suomessa tämä keskustelu koskee enemmänkin arkistoalaa, jossa käytetään lukuisia erilaisia lähdetietokantoja. Ongelmana lienee se, että julkaistujen aineistojen osalta esimerkiksi sama kirja ei tunnu yksilöityvän niin, että siihen voisi lisätä paikkatiedon vain omiin kokoelmiinsa. Niinpä sama kirja saattaa näkyä yhteisissäkin tietokannoissa moneen otteeseen, vaikka oikeasti hakutuloksiin riittäisi yksi osuma yhdestä kirjasta ja sille useampia eri saatavuustietoa. Julkaisemattoman materiaalin osalta luetteloinnit taas poikkeavat toisistaan monin eri tavoin. Jotkut luetteloivat objekteja, toiset aineetonta kulttuuriperintöä.

Oma esitelmäni koski työn alla olevaa väitöskirjaani, jossa keskityn kansanmusiikin kerääjään Erkki Ala-Könniin. Esitelmässäni Finnish folk music collector Erkki Ala-Könni – Digital collection catalogues as a research material keskityin lähinnä tilastopohjaisiin tutkimusmahdollisuuksiiin ja esittelin prosessia, jossa sain muutettua digitaaliset keruuluettelot tilasto-ohjelmaan sopivaan muotoon. Itselläni tilastopohjainen tutkimus mahdollisti suuren aineiston, johon pystyin lisäämään myös uusia, itseäni kiinnostavia muuttujia (tässä tapauksessa esiintyjän sukupuoli ja kerääjän itsensä käyttämät aineiston luokitukset). Niinpä tulosten avulla pystyin myös tarkastelemaan sitä, mitä aineistosta voidaan tilastopohjaisesti sanoa, mitä aineisto kertoo kerääjän itsensä tärkeinä pitämistä näkemyksistä tai vaikkapa naisten musiikkiharrastuksesta maaseudulla? Ja mitä tietokannoilta yleensä vaaditaan vastaavan tutkimuksen toteuttamiseksi.

Matkalla sain myös omalle tutkimukselleni kansainvälisiä vertailukohtia, sillä mm. Samassa sessiossa puhunut toinen tutkija oli käyttänyt kirjastomateriaalin osalta hyvin samankaltaisia karttapohjaisia esitystapoja, kuin mitä itse olen käyttänyt arkistokokoelmien tutkimuksessa. Samalla sain myös uusia ideoita siihen, miten tutkimustuloksia voisi esitellä arkiston verkkosivuilla tai vaikkapa osana museonäyttelyä!

Outi Valo
Musiikintutkimuksen tohtoriopiskelija, Tampereen yliopisto
Kansanmusiikki-instituutin vastaava arkistonhoitaja (tutkimusvapaalla kesään 2018 saakka)

Teksti ja kuvat: Outi Valo.
Toimitus: Tuomas Pelttari.