Taideyliopiston uusi julkaisuarkisto Taju • Intervalli 1/2021

Erkki Nurmen artikkeli julkaistiin alun perin keväällä 2021

Teksti • Erkki Nurmi
Intervalli 1/2021 (pdf)
www.intervalli.fi

Taideyliopisto otti helmikuussa 2021 käyttöön uuden julkaisuarkiston Tajun. Tajusta löytyvät Taideyliopiston sähköiset julkaisut kuten opinnäytteet, julkaisusarjat ja esimerkiksi tieteellisten artikkelien rinnakkaistallennukset. Tämä on hyvin saman tyyppistä aineistoa kuin kaikkien muidenkin yliopistojen julkaisuarkistoissa, mutta Tajussa on näiden lisäksi merkittävä määrä Sibelius-Akatemian kirjaston digitoituja musiikkiaineistoja. Näiden digitoinnista olen kirjoittanut Intervallissa 1/2009.

Taustaa

Taideyliopiston tie omaan julkaisuarkistoon on ollut pitkä. Sibelius-Akatemian kirjasto oli liittynyt Kansalliskirjaston ylläpitämään yhteiseen julkaisuarkisto Doriaan jo 2007 ja tallentanut sinne digitoituja aineistojaan. Teatterikorkeakoulun kirjasto oli taas liittynyt Helsingin yliopiston Helda-julkaisuarkistoon vuonna 2011, juuri ennen Taideyliopiston syntymistä vuonna 2013. Heldan käyttöä laajennettiin vuonna 2015 niin, että muutkin Taideyliopiston akatemiakirjastot eli Kuvataideakatemian ja Sibelius-Akatemian kirjastot alkoivat tallentaa sinne PDF-muotoisia uusia julkaisuja. Sibelius-Akatemialla oli vielä lisäksi käytössä oma itse rakennettu opinnäytetietokanta, joka oli otettu käyttöön jo 2000-luvun alkuvuosina.

Erkki Melartinin sävellys Melodie, EM158.
Erkki Melartinin sävellys Melodie, EM158

Tässä oli siis paljon päällekkäisyyksiä purettavaksi. Sibelius-Akatemia luopui omasta opinnäytetietokannastaan vuonna 2018, ja aineisto siirrettiin Heldaan muiden Taideyliopiston opinnäytteiden yhteyteen. Heldan ja Dorian päällekkäisyydestä oli puhuttu jo Taideyliopistoa muodostettaessa, mutta silloin aika ei ollut vielä kypsä radikaaleihin muutoksiin. Vaikka molemmat järjestelmät perustuivat samaan avoimen lähdekoodin DSpace-ohjelmistoon, eroja oli melko paljon. Esimerkiksi luettelointikäytännöissä oli suuria eroja, sillä toisin kuin MARC21, julkaisuarkistojen käyttämä Dublin Core -formaatti on hyvin väljä eikä siinä määritellä kenttien käyttötapaa mitenkään tarkasti. Tämä johtaa väistämättä siihen, että jokainen luetteloiva organisaatio keksii tahollaan pyörää uudelleen ja muodostaa omat luettelointisääntönsä. Kansalliskirjaston muutama vuosi sitten julkaisema metadatasuositus julkaisuarkistojen tekstiaineistoille on helpottanut tätä tilannetta merkittävästi.

Kohti omaa julkaisuarkistoa

Tehtyämme jo muutaman päällekkäisten järjestelmien yhdistämisprojektin ja koettuamme omakohtaisesti niistä saadut hyödyt rohkaistuimme tarttumaan tässä asiassa härkää sarvista. Meille oli myös kertynyt tarpeita, joita emme saaneet täytettyä Heldan ja Dorian kautta. Monesti vastaan tulivat tällaiseen monen organisaation jakamaan järjestelmään liittyvät rajoitukset: monia asioita ei voida räätälöidä organisaatiokohtaisesti, vaan muutokset vaikuttaisivat koko järjestelmän laajuisesti, joten tulos on aina jonkinlainen kompromissi. Vaihtoehtoja punnittuamme (pöydällä oli mm. kaiken aineiston yhdistäminen Doriassa olevaan kokoelmaan) päädyimme syksyllä 2019 siihen, että hankimme oman uuden julkaisuarkiston, joka tulee Kansalliskirjaston julkaisuarkistopalvelujen ylläpitoon, ja siirrämme tänne kaiken aineistomme Heldasta ja Doriasta.

Projekti sai kuitenkin odottaa kirjastojärjestelmänvaihdoksen yli. Taideyliopisto vaihtoi Ex Libriksen Voyagerin saman yhtiön Almaan, joka tuli käyttöön heinäkuussa 2020. Syksyllä aloimme työstää uutta julkaisuarkistoa Kansalliskirjaston kanssa melko suurella projektiryhmällä, johon kuului toistakymmentä jäsentä kirjastostamme ja Kansalliskirjaston julkaisuarkistopalveluista. Julkaisuarkistopalveluiden porukka on erittäin ammattitaitoista. Useamman kerran kävi niin, että he korjasivat havaitsemamme bugin tai puutteen suoraan avoimen lähdekoodin DSpace-ohjelmistoon, jolloin se hyödyttää kaikkia DSpace-käyttäjäorganisaatioita. Projekti käsitti puolisen vuotta loppua kohti tiivistyvää työskentelyä.

Bernhard Henrik Crusellin Ingeborgs klagan.
Bernhard Henrik Crusellin Ingeborgs klagan

Musiikkiaineistot Tajussa

Tajussa on Sibelius-Akatemian kirjastossa digitoituja sävellyskäsikirjoituksia, painettuja nuotteja ja musiikkiäänitteitä. Suunnilleen puolet aineistoista on sellaista, jonka tekijänoikeudet ovat rauenneet. Nämä aineistot ovat vapaasti ladattavissa. Sävellyskäsikirjoituksista suurimman kokonaisuuden muodostavat Erkki Melartinin käsikirjoitukset, jotka aivan liian varhain menehtynyt kollegamme Mikko Ikkala (1957–2016) digitoi työskennellessään Sibelius-Akatemian kirjastossa 2007–2010. Näitä on Tajussa yli 20 000 sivua. Tällä hetkellä käsikirjoituksia digitoidaan tarpeen mukaan, eli silloin kun jotakin käsikirjoitusta tarvitaan. Tälläkin saralla on tapahtunut kehitystä, kun siviilipalvelusmiehenä kirjastossa palvellut Eemeli Solehmainen täydensi käsikirjoitusluettelon siten, että nyt koko käsikirjoitusarkiston sisältö on jollakin tasolla luettelossa.

Äänitepuolella tekijänoikeusvapaat aineistot on digitoitu erästä EU-projektia varten 1950-luvulla julkaistuilta vinyylilevyiltä. Digitoinnin yhteydessä on tarkistettu, että myös teosten tekijänoikeudet ovat rauenneet, joten nämä edustavat vähän vanhempaa taidemusiikkia.

Äänitteissä tärkeimmän kokonaisuuden muodostavat kirjaston digitoidut kelanauhat. Näistä vanhimmat ovat vuodelta 1955 ja uusimmat 1980-luvun lopulta. Näiden tekijänoikeudet ovat vielä voimassa, joten äänitteiden kuuntelu onnistuu tällä hetkellä vain Sibelius-Akatemian kirjastossa yhdellä tietokoneella. Syksyllä avattavaan uuteen Sörnäisten kampuskirjastoon, johon yhdistyvät Teatterikorkeakoulun ja Kuvataideakatemian kirjastot, tulee toinen kuuntelupääte. Näiltä päätteiltä voi tutkia myös tekijänoikeuksien alaisia sävellyskäsikirjoituksia.

Konserttitallenteet

Joitakin vuosia sitten meille tuli mahdolliseksi jakaa Taideyliopiston omia konserttitallenteita yliopiston sisällä. Siihen tarvittavaa tekniikkaa meillä ei kuitenkaan ole ollut. Nyt Tajussa tämä tuli mahdolliseksi, sillä järjestelmään voi kirjautua Taideyliopiston tunnuksilla. Pystymme rajaamaan myös tiettyjen aineistojen käytön vain kirjautuville käyttäjille. Jatkossa pystymme siis tarjoamaan omia konserttitallenteitamme omille opiskelijoille myös kotoa kuunneltavaksi. Valitettavasti tämä ei muuta asioita mitenkään valtaosalle Intervallin lukijakunnasta, mutta nämäkin aineistot ovat kirjaston Taju-päätteellä myös ulkopuolisten kuunneltavissa. Meillä tämä tarkoittaa, että nämä saadaan paljon aiempaa laajempaan käyttöön, joten materiaalin Tajuun viemiseen kannattaa uhrata enemmän resursseja. Tajuun on tarkoitus tallentaa myös tohtorintutkintokonserttien tallenteita, joita ei ole tällä hetkellä julkisesti saatavilla mistään. Tämä puoli on vielä testausvaiheessa.

Aineistojen löydettävyys

Kaikki Tajun aineistot ovat haettavissa oman käyttöliittymän lisäksi myös Taideyliopiston Finna-näkymän Arscan kautta. Aineisto tulee haettavaksi myös kansalliseen Finna.fi-näkymään, mutta koetamme saada ensin aineistojen käyttöehdot siellä selvemmin esiin. Projektin yhteydessä implementoimme kansallisen metadatasuosituksen niin pitkälle kuin mahdollista, mikä on parantanut metadatan indeksoitumista Finnan päässä. Yksinkertaistimme myös kokoelmarakennetta niin, että Tajussa on kaiken kaikkiaan vain 9 kokoelmaa yhdessä tasossa. Heldassa näitä oli kokoelmassamme yli 60.

Olemme pyrkineet siirtämään kaikki aiemmin kokoelmarakenteessa tehdyt jaottelut metadataan, sillä kokoelmatieto ei kuulu tietueen metadataan eikä siten haravoidu esim. Finnaan. Tämän vuoksi aiemmin on saattanut olla, että jokin tieto esim. julkaisusarjasta tai opinnäytteen koulutusohjelmasta on ollut Finnassa täysin pimennossa, sillä tieto on ollut vain kokoelmarakenteessa. Nyt esimerkiksi opinnäytteen tyyppejä tai aineistotyyppejä voi rajata faseteilla sekä Tajussa että Arscassa. Annan mielellään lisätietoja aiheesta! erkki.nurmi@uniarts.fi 040 7104 222.

Poissa on ystävä kallehin – Mikko Ikkala in memoriam

Ystävämme ja kollegamme Mikko Ikkala kuoli 29.12.2016 Keravalla. Mikko syntyi 4.2.1957 Saarijärvellä.

Mikko oli pitkä linjan musiikkikirjastolainen. Aloitettuaan tammikuussa 1991 Pasilan kirjaston vahtimestarina ja siirryttyään saman vuoden kesällä musiikkiosastolle, alkoi tie, joka jatkui joulukuussa tapahtuneeseen poismenoon. Lukuun ottamatta kahta vuotta Sibelius-Akatemiassa ja lyhyttä opintojaksoa Helsingin yliopiston taiteiden tutkimuksen laitoksella, hän työskenteli kaikki vuodet Helsingin kaupunginkirjaston musiikkiosastoilla. Pääkirjastosta tie vei Pasilan musiikkiaseman kautta Kirjasto 10:een, jonka avaamisessa Mikko oli mukana 2005.

Mikko oli henkeen ja vereen musiikkikirjastolainen ja intohimoinen musiikkimies. Mikon mielestä ihmisiä sai ja piti sivistää. Hän jakoikin mielellään tietämystään musiikin tietopalvelussa sekä kirjaston musiikkivalmentajana. Aivan ainutlaatuinen oli Mikon kirjaston verkkosivuille laatima taidemusiikin Musiikkikoulu-sarja, joka jäi valitettavasti kesken ennen Mikolle läheisintä aihetta: nykymusiikkia.

Mikolle tärkeintä musiikkia oli länsimainen 1900-luvun taidemusiikki, ns. modernismi: dodekafonian edustajista Olivier Messiaen ja Pierre Boulez, atonaalisista Arnold Schönberg (jonka kuva komeili Mikon työliivin selkämyksessä) ja Anton Webern. Mikko rakasti kaikkea hyvin tehtyä musiikkia ja keskusteli mielellään esim. The Beatlesin tuotannosta. Ikuinen suosikki oli brasilialainen bossa novan mestari Antonio Carlos Jobim. Mikko olikin läheisen ystävänsä Tiia von Hellensin mukaan ikionnellinen löydettyään internetistä alkuperäisen Ipaneman tytön, ”Garota de Ipanema” Heloísa Pinheiron kuvan, joka oli inspiroinut Jobimia.

Mikon syvä asiantuntemus oli kuitenkin taidemusiikissa. Musiikkitieteen laitokselle 2006 tehdyn pro gradu -tutkielman aiheena oli Olivier Messiaenin väriharmoniat. Välillä tuntui, että Mikon asiantuntemusta ei osattu täysin hyödyntää yleisten kirjastojen musiikkikentällä, jossa kevyen musiikin eri suuntaukset nousivat populariteettinsä vuoksi suurempaan painoarvoon. Mikko pystyikin loppuvuosinaan käyttämään asiantuntemustaan musiikin ja erityisesti nuottiaineston sisällönkuvaajana ja luetteloijana kaupunginkirjaston hankinta- ja luettelointitoimistossa.

Mikko oli ihmisenä syventyvä ja viisas pohdiskelija, ystävilleen aina uskollinen ja luotettava. Mikko saattoi ajoittain vaikuttaa hieman jäyhältä ja sulkeutuneelta, mutta kun vähän raapaisi pintaa, alta paljastui lämmin humanisti, jolla oli hyvin omanlaisensa sarkasmia ja itseironiaa pulppuava huumorinsa.

Mikko oli 60-luvun lapsi. Humaani pasifisti. Ei luopunut ihanteistaan.

Ote Mikon nuoruudessaan kirjoittamasta laulusta:

”Älä kuolemaa itke, älä elämääkään,
sen voi muuttaa kun vain yrittää.
Älä tulevaa kaipaa, älä mennyttäkään,
muista ahnaasti vain hengittää.

Älä sotimaan lähde, älä itseäs myy,
älä usko niiden valheeseen.
Kun tiedät mikä on pahuuden syy,
voit luottaa ihmiseen.”

Mikko Ikkala.

Mikko Ikkala.

Kirjasto 10:n henkilökunta