Aiemmin tutkimusblogissa Kirjaston ääni – yleisten kirjastojen muuttuva äänimaisema julkaistut artikkelit on siirretty kirjastoblogiin Musiikki kuuluu kaikille. Kirjaston ääneen kirjoittivat vuonna 2016 Meri Kytö ja Minna Santaholma.
Kirjaston ääni | Facebook
Kirjaston ääni | SoundCloud
Kirjastot.fi | Yleisten kirjastojen muuttuva äänimaisema 2014–2018
Meri Kytö • 18.7.2016
Äänimaisematutkija on kiinnostunut äänistä, joita kuulemme ympärillämme. Niiden kuunteleminen ja tuottaminen ovat osa kulttuurista ympäristöämme. Tavat tulkita äänellistä ympäristöä muuttuvat ajasta ja paikasta toiseen. Käsitys siitä, miltä esimerkiksi kirjastossa, kirkossa, koululuokassa, konserttisalissa ja kaupassa yleensä kuulostaa tai miltä sieltä tulisi kuulostaa riippuu kyseisen tilan käyttäytymissäännöistä, sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ja kulttuurisista normeista. Yhteiskunnan muuttuessa ääniympäristö muuttuu. Mikä vielä kiinnostavampaa: sitä muutetaan ja suunnitellaan tietoisesti. Ihmisen rakentamissa elinympäristöissä suurin osa äänistä on ihmisen aiheuttamaa, suoraan tai välillisesti.
Ääniympäristöä voidaan tarkkailla kommunikaationa, jolloin yksittäisiä ääniä tulkitaan viesteinä toiminnasta. Ääni syntyy liikkeestä, oli kyseessä sitten lusikan kilahdus kahvikuppia vasten, tietokoneen tuulettimen hurina tai naurunpyrähdys kirjaston palvelutiskillä. Pelkistetysti voidaan sanoa, jos missään ei mikään liiku, ei kuulu ääntäkään. Ääni syntyy tahallisesta ja tahattomasta toiminnasta.
Ääniympäristöä voidaan tarkkailla myös esteettisenä kokonaisuutena. Tasapainoista ääniympäristöä, jossa mikään ääni ei kokonaan peitä toista ja jossa on ennakoitavuutta ja muuntuvuutta sopivassa suhteessa, pidetään usein esteettisesti kauniina ja miellyttävänä ääniympäristönä. Tällainen ympäristö tuntuu toimivan orgaanisesti omalla voimallaan ilman, että sitä pitäisi suitsia. Tosin tulee muistaa, että usein tämä suitsiminen on sisäsyntyistä, käytännössä opittua eikä näy helpolla päällepäin. Tasapainoinen ääniympäristö mahdollistaa yksilölle äänellisten viestien vapaan ja vaivattoman tuottamisen ja vastaanoton. Käsitys on kieltämättä hieman yleistävä, mutta nostaa esille tärkeän seikan. Ääniympäristön miellyttävyys ei rakennu yksittäisistä miellyttävistä äänistä, vaan äänien suhteesta, tunnistettavuudesta ja vuorovaikutuksesta.
Äänen toiminnallisesta ja esteettisestä ominaisuuksista syntyy kiinnostava ja joskus ristiriitainen kokonaisuus. Jos ääntä aiheuttava toiminta tuntuu hyväksyttävältä, niin silloin äänikin on usein hyväksyttyä. Jos ääni koetaan rumaksi tai häiritseväksi niin silloin usein kyseenalaistetaan sen aiheuttama toimintakin. Oli tilanne kummin päin tahansa, ääniympäristö aiheuttaa tällöin päänvaivaa. Monessa arkisessa tilanteessa hyvä ääniympäristö on sellainen johon ei kiinnitä jatkuvaa huomiota.
Kirjastojen äänimaisema on kiintoisa tutkittava, sillä kirjastoissa ei yleisen käsityksen mukaan pitäisi olla mitään kuunneltavaa. Kirjat ei puhu – ainakaan ääneen– ja äänenlukemisestakin on lukukäytäntönä luovuttu muutama sata vuotta sitten. Satutuokiot ovat toki miellyttävä poikkeus tästä.
Oma osani Yleisten kirjastojen muuttava äänimaisema -hankkeessa on tuoda äänimaisematutkimuksellisia näkökulmia ja menetelmiä tutkimuksen avuksi. Oma aiempi tutkimukseni on liittynyt kaupunkitilojen äänelliseen sääntelyyn sekä julkaisten ja yksityisten äänimaisemien rajoihin. Jotta kirjastojen äänimaiseman muutosta voidaan tutkia, piti aluksi kartoittaa kirjastojen ääniympäristöjen nykytila. Kävin kuuntelemassa viittä kirjastoa apunani tarkkaavaisen kuuntelun menetelmä. Se on äänimaisematutkimuksellinen havainnointimenetelmä, jossa käytetään hyväksi huomiotason muutosta, äänitysvälineitä ja tilassa liikkumista. Seuraavissa blogikirjoituksissani käyn läpi muistiinpanoja viidestä kuuntelemastani kirjastosta. Valikoima äänitiedostoja kuunnelluista kirjastoista jo on kuunneltavissa Soundcloud-sivuilla .
Tarkkaavainen kuunteleminen aiheuttaa äänimaisematutkijan ammattitaudin oireita: pienetkin äänet alkavat kiinnittää huomiota ja sitten niitä ei osaa enää olla kuulematta. Tilanteesta riippuen tämä voi olla onni tai sitten onnettomuus. Tutkimuksen kehyksessä kyseessä on ollut suuri onni. Olen ollut iloisesti yllättynyt kirjastojen monipuolisista ja hienovaraisista äänimaisemista. Kun seuraavan kerran menet kirjastoon vietä vartti tarkkaillen ääniympäristön eri tasoja, äänilähteitä, tilan rytmiä ja resonanssia. Voit löytää kirjastostasi uuden ulottuvuuden.
* * *
Meri Kytö toimii musiikintutkimuksen tutkijatohtorina Tampereen yliopistossa ja on erikoistunut kaupunkiäänimaisemien tutkimukseen.