Kysymykset ja toimitus Ilkka Mikkola
Vastaukset Juha Henriksson
Kuvat Tomi Ahoranta ja Juha Henriksson

Intervalli 2/2024 • Artikkelit
Intervalli.fi

Musiikkiarkisto on valtakunnallinen keskusarkisto, joka tallentaa suomalaiseen musiikkiin liittyvää aineistoa taidemusiikkia ja kansanmusiikkia lukuun ottamatta. Musiikkiarkiston päätehtävänä on alusta asti ollut kerätä, tallentaa ja saattaa käyttöön suomalaista tai Suomeen liittyvää populaarimusiikin aineistoa. Kokoelmat sisältävät esimerkiksi äänitteitä, videoita, valokuvia, haastatteluita, nuotteja, käsikirjoituksia, musiikkilehtiä, sopimuksia ja kirjeitä.

Arkisto perustettiin 1990 nimellä Suomen Jazz-arkisto. Vuodesta 2017 lähtien se on tunnettu Musiikkiarkistona. Musiikkiarkisto palvelee tutkijoita, mutta myös muita suomalaisen populaarimusiikin historiasta kiinnostuneita. Arkiston kokoelmiin voi kuka tahansa tutustua.

Juha Henriksson Unescon Maailman muisti -valintojen julkistamistilaisuudessa Kansallisarkistossa. Kuva: Tomi Ahoranta / Kansallisarkisto

Syyskuussa 2024 julkistettiin tieto, että Musiikkiarkistossa säilytettävä Suomen Äänitearkiston suomalaisten 78-kierroksen levyjen kokoelma on valittu Unescon Maailman muisti -ohjelman kansalliseen rekisteriin. Vuodesta 1965 lähtien kartutettu kokoelma kattaa ajallisesti koko gramofonilevyjen aikakauden (1901–1961) ja se on lähes aukottomana kansallisena äänitekokoelmana maailmankin mittakaavassa ainutlaatuinen. Maailman muisti -ohjelma pyrkii suojelemaan maailman arkisto- ja kirjastoperintöä, parantamaan sen saavutettavuutta sekä lisäämään tietoisuutta tämän perinnön olemassaolosta ja merkityksestä.

Musiikkiarkisto muuttaa uusiin toimisto- ja arkistotiloihin Helsingin Roihupeltoon syksyn 2024 aikana. Arkistonjohtajana vuodesta 1997 alkaen toiminut Juha Henriksson antoi muuttokiireiden lomassa Intervallille haastattelun, jossa hän kertoo Musiikkiarkistosta ja sen kuulumisista.

Olet toiminut pitkään Musiikkiarkiston johtajana, miten päädyit tähän tehtävään?

Edeltäjäni, musiikkineuvos Jukka Haavisto jäi eläkkeelle syksyllä 1997 ja silloiseen Suomen Jazz & Pop Arkistoon haettiin uutta johtajaa. Satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, sillä olin saanut juuri silloin jazzin soinnutusta käsittelevän väitöskirjani kielentarkistusta ja viimeistelyä vaille valmiiksi. Siihen, että valintalautakunta päätyi minuun, saattoi olla vaikutusta myös sillä, ettei minulla ollut pelkkää tutkijantaustaa, vaan olin opiskellut myös tietotekniikan diplomi-insinööriksi. Ehdin myös toimia Siemensillä systeemisuunnittelijana yhteensä kahdeksan vuotta ennen kuin aloitin musiikkitieteen opinnot vuonna 1992. En suoraan sanottuna osannut vuonna 1997 itsekään arvata, kuinka paljon IT-alan taustasta on ollut myöhemmin hyötyä, kun arkisto- ja koko kulttuuriperintöalan digitalisaatio on edennyt kiihtyvää vauhtia.

Olet selvästi viihtynyt tehtävässä, mikä siinä on ollut antoisinta?

Antoisinta on tehtävän monipuolisuus ja joustavuus. Olen päässyt kehittämään Musiikkiarkiston toimintaa sekä osallistumaan kansalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön hyvin monella eri osa-alueella, kuten AV-aineistojen digitointi, digitaalinen pitkäaikaissäilytys, tekijänoikeudet ja muu alan juridiikka, toiminta-arkkitehtuurit sekä julkaisutoiminta. Olen aina ollut kiinnostunut monenlaisista asioista, ja omassa työssäni olen pystynyt soveltamaan sekä humanistista että teknologista osaamistani. Erittäin suuri etu ovat myös olleet joustavat työajat sekä mahdollisuus etätyöhön.

Miten Musiikkiarkiston toiminta on kehittynyt sinä aikana, kun olet toiminut johtajana?

Kun aloitin, arkistossa oli vain noin 30 hyllymetriä aineistoja. Jukka Haavisto oli paitsi muusikko ja toimittaja, myös ammattitaitoinen mainosmies. Vuonna 1990 perustetun Suomen Jazz-arkiston, joka muutti nimensä vuonna 1997 Jazz & Pop Arkistoksi, toiminta oli ulospäin näyttävää: järjestettiin konsertteja ja näyttelyitä sekä julkaistiin levyjä. Sen sijaan toiminnan taso arkistoinnin näkökulmasta oli varsin harrastelijamaista.

Itse lähdin kehittämään arkistoa nimenomaan ammattimaisesti hoidettuna kulttuuriperintöorganisaationa, ja aloin heti tehdä aktiivista yhteistyötä muiden alan toimijoiden kanssa. Liityimme esimerkiksi mukaan silloiseen musiikkiaineistojen yhteistietokanta Violaan melkein heti sen jälkeen, kun olin aloittanut. Samoin äänitteiden digitoinnin aloitimme jo heti 2000-luvun alussa yhteistyössä muiden keskeisten suomalaisten äänitearkistojen kanssa. 

Nyt 27 vuotta myöhemmin kaikki näyttääkin aivan toisenlaiselta kuin silloin kun aloitin. Meillä on fyysisiä aineistoja 1200 hyllymetriä, joita säilytetään Kansallisarkiston määräysten mukaisissa olosuhteissa. Digitaalisia aineistoja on noin 70 teratavua, ja ne ovat turvassa kansallisessa Kulttuuriperintö-PAS-palvelussa. Lisäksi digitaalisen aineistonhallintamme prosessimme on saanut kansainvälisen CoreTrustSeal-sertifioinnin, ainoana yksityisarkistona Suomessa.

Musiikkiarkistosta on vuosien varrella kasvanut arvostettu toimija sekä Suomessa että kansainvälisesti. Olemme mukana oikeastaan kaikissa keskeisissä kansallisissa alan verkostoissa. Ja olemme myös kansainvälisesti erittäin aktiivisia, sillä olen esimerkiksi itse aktiivisesti mukana Europeanassa, Time Machinessa sekä ECHOES-hankkeessa.

Harrastelijamaisesta toiminnasta on siis tullut ammattimaista ja kansainvälistä. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman koulutettua ja ammattitaitoista henkilökuntaa – suuri kiitos kuuluu jo reilut 15 vuotta arkistossa toimineille arkistonhoitaja Maaret Storgårdsille sekä järjestelmäasiantuntija Jouni Eerolalle. 

Musiikkiarkistossa on vain kolme työntekijää, mutta ammattitaitoisen henkilökunnan sekä aktiivisen, monipuolisen ja tulevaisuuteen katsovan yhteistyömme ansiosta vaikutuksemme on mielestäni selvästi ”kokoamme suurempi”.

Musiikkiarkisto muuttaa uusiin tiloihin tänä syksynä, mitkä tekijät ovat muuton syynä?

Muuton syy oli yksinkertainen: tarvitsimme uuden arkistotilan aineistoillemme. Me olemme vuokranneet arkistotilan Työväen Arkistolta, mutta nyt he tarvitsevat tilan omille aineistoilleen, jotka karttuvat jatkuvasti. Meillä oli suuri onni löytää Roihupellosta kiinteistö, jossa on aikaisemmin toiminut Säteilyturvakeskus. Olemme vuokranneet sieltä STUK:n entisen noin 210 neliömetrin arkistotilan, jossa on arkistohyllyt ja kosteudensäätö valmiina. Lisäksi meillä on pienehkö noin 100 neliön toimistotila rakennuksen 5. kerroksessa.

Millä aikataululla muutto tapahtuu?

Tätä kirjoitettaessa kaikki 1200 hyllymetriä on jo siirretty Roihupeltoon, samoin osa AV- ja IT-laitteista. Toimiston osalta muutto valmistuu marraskuun 2024 loppuun mennessä.

Miten muutto vaikuttaa arkiston palveluihin?

Meillä on ollut asiakaspalvelu kiinni muuton takia kesästä lähtien. Avamme jälleen tammikuussa, jolloin kaiken pitäisi olla uusissa toimitiloissa paikoillaan. Meillä tulee olemaan entiseen tapaan käyttäjiä varten tutkijahuone, joka tulee varata etukäteen. Lisäksi erityisesti äänilevykokoelman tutkimista varten on käytössä toinenkin huone. Palveluiden taso on sama kuin aikaisemmassakin toimipaikassamme.

Musiikkiarkisto muuttaa uusiin tiloihin syksyn 2024 aikana. Kuva: Juha Henriksson

Musiikkiarkistossa säilytettävä Suomen Äänitearkiston suomalaisten 78-kierroksen levyjen kokoelma on valittu Unescon Maailman muisti -ohjelman kansalliseen rekisteriin. Miten tähän päädyttiin?

Ehdotuksen kokoelman liittämisestä rekisteriin teki Musiikkiarkisto, joka on vuodesta 2017 lähtien omistanut kokoelman ja vastannut sen säilyttämisestä. Tätä kokoelmaa on kartutettu Äänitearkiston vapaaehtoisten toimesta jo lähes 60 vuotta, ja se on maailmankin mittakaavassa harvinaisen täydellinen. Voidaan jopa todeta, että sellaisia ääniraitoja, jotka kokoelmasta vielä puuttuvat, ei kukaan ole vielä löytänyt. 

Meillä on erinomaisesti toimiva yhteistyö Äänitearkiston kanssa – he käyttävät kokoelmaa omaan tutkimus- ja diskografiseen työhönsä sekä täydentävät edelleen kokoelmaa, mikäli löytävät siitä vielä puuttuvia levyjä. Olemme erittäin iloisia siitä, että kokoelma pääsi Maailman muistin kansalliseen rekisteriin, sillä se on osoitus kokoelman kulttuurihistoriallisesta arvosta, mutta myös tunnustus Äänitearkiston jäsenten vuosikymmenten mittaisesta työstä.

Musiikkiarkisto tekee näyttelyiden muodossa yhteistyötä kirjastojen kanssa, kertoisitko tästä.

Vaikka olemme nimenomaan arkisto, meille on kertynyt jonkin verran musiikkiin liittyvää esineistöä, vaikka otammekin vastaan esineitä vain erityistapauksissa. Meillä on myös paljon muuta sellaista aineistoa, joka soveltuu näyttelytoimintaan kuten valokuvia, julisteita, nuotteja ja äänilevyjä. Omat resurssimme eivät riitä näyttelytoimintaan, mutta olemme vuosien varrella tehneet yhteistyötä kirjastojen kanssa. Mikäli kirjasto haluaa rakentaa omiin tiloihinsa musiikkiaiheisen näyttelyn, niin olemme lainanneet aineistoja ja auttaneet näyttelyn suunnittelussa.

Miltä Musiikkiarkiston ja koko arkistoalan tulevaisuus mielestäsi näyttää?

Arkistoalan tulevaisuus näyttää tällä hetkellä tietysti huolestuttavalta, kun kulttuuriperintöalojen rahoitusta leikataan. Esimerkiksi Museovirastossa on parhaillaan käynnissä koko henkilöstöä koskevat yhteistoimintaneuvottelut.

Kulttuuriperintöalan digitalisointi tuo mukanaan haasteita, mutta toisaalta se tarjoaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia esimerkiksi aineistojen saatavuuden tai käyttökokemuksen parantamiseksi. Musiikkiarkiston resurssit pienenä organisaationa ovat tietysti rajalliset, mutta olemme silti yrittäneet kehittää jo 2000-luvun alusta lähtien toimintaamme proaktiivisesti, jotta pystyisimme vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Tässä on ollut avainasemassa kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö. 

Jatkossa kansainvälisen yhteistyön merkitys korostuu entisestään, sillä EU näyttää kehityksen suunnan. Itse näen, että on tärkeää olla mukana erilaisissa kansainvälisissä työryhmissä ja verkostoissa, jotta pääsee itsekin vaikuttamaan siihen, minne ollaan menossa. Ja verkostojen kautta pääsee mahdollisesti myös mukaan kansainvälisiin hankkeisiin, jotka lisäävät resursseja sekä mahdollisuuksia kehittää toimintaa. 

Tulevaisuudessa on siis haasteensa, mutta itse näen että täytyy olla rohkea ja katsoa eteenpäin. Mikäli keskittyy puolustamaan saavutettuja etuja, toiminta näivettyy tai jopa loppuu kokonaan ennen pitkää, kun toimintaympäristö muuttuu yhä kasvavin loikkauksin. Aktiivisuus ja yhteistyö ovat korvaamattoman tärkeitä!

Intervalli 2/2024
Kansikuvassa Rovaniemen kaupunginkirjaston musiikkikirjaston kokoelmaa • Kuva 📷 Marko Niemelä