Sarjassa Oma levyhylly avataan kirjaston ystävien fanituksen kohteita

Heini Strand
Oma levyhylly • Osa 10

Heini Strand on FM, toimittaja, kirjailija ja kirjastotyöntekijä. Strandin toimittama Hyvä verse (Into 2019) oli ensimmäinen suomalaisia naispuolisia räppäreitä käsittelevä kirja. Strand on toimittanut myös teoksen Kuka kuuluu? – kirjoituksia hiphopista ja feminismistä (Kosmos 2021) yhdessä Inka Rantakallion kanssa.

Nykyään Strand työskentelee keskustakirjasto Oodissa kirjastonhoitajana.

Heini Strand. Kuva: Nadia Mannaa

Heini Strand, millainen merkitys kirjastolla on ollut sinulle vuosien varrella?

Kirjasto on ollut minulle tärkeä aina. Kasarilla syntyneenä kaikki musa ja luettava ei ollut taskussa tai edes kotikoneella saatavilla, vaan niitä piti hakea kirjastosta. Ja ei, en ole sitä sorttia, joka olisi lukenut kaikki lähikirjaston kirjat lapsena. Enemmänkin olen hakeutunut kirjastoihin pienestä pitäen. Ne ovat olleet kiinnekohtia, missä ikinä olenkaan ollut. Ja lopulta päädyin onnekseni niihin töihinkin.

Työpaikkana kirjasto on varmasti yksi parhaimmista, mitä voi olla. Siellä ei tarvi myydä mitään kellekään. Sen sijaan saa suositella ihmisille kaikenlaista kamaa, jota he voivat viedä kotiin – ihan ilmaiseksi.

Instituutiona kirjasto on myötätunnon, yhdenvertaisen kohtelun ja sivistyksen tyyssija. Eli harvoja todellisesti kaikille tarkoitettuja paikkoja, joissa ihminen saa vapaasti olla, kunhan käyttäytyy kunnioittavasti muita kohtaan.

Kirjasi Hyvä verse – suomiräpin naiset (Into, 2019) avasi ensimmäistä kertaa laajasti suomalaisen räpin naisnäkökulmaa. Millaisesta henkilökohtaisesta tarpeesta tekemäsi kirja syntyi?

Sukupuoli ja tekijyys sekä niihin liittyvät valta-asetelmat olivat toki näin naispuolisena kuulijana nousseet esiin miltei heti, kun suomiräpistä itse innostuin. Vaikka uuden kiinnostuksenkohteen rakenteet ottaa usein annettuina, alkoi suomiräpin sukupuolten epätasapaino sekä häiritä että kiinnostaa mitä enemmän ao. musaa kuunteli.

Idea kirjaan tuli itse asiassa eräältä kustannustoimittajalta. Olin toisen lapseni kanssa viimeistä päivää vanhempainvapaalla, kun sähköpostiini tipahti pyyntö kirjoittaa kirja suomiräpin naistekijöistä. Vaikka ajatus aluksi hirvitti ja huijarisyndrooma sykki vahvana, vastasin oitis myöntävästi.

Yhdessä Inka Rantakallion kanssa toimittamasi kirja Kuka kuuluu? Kirjoituksia hiphopista ja feminismistä (Kosmos 2021) jatkoi aiheesta. Miten se täydentää Hyvää verseä?

Nämä teokset ovat toisistaan erillisiä, mutta käsittelevät toki osin samoja aiheita – feminismiä, yhdenvertaisuutta ja tekijyyttä hiphopissa. Kuka kuuluu käsittelee laajemmin sitä, kuka tai ketkä pääsevät ääneen ja tekijöinä esiin suomalaisen hiphop-kentän kontekstissa.

Saimme kirjaan aivan loistavia tekijöitä suomalaiselta kulttuurikentältä Maryan Abdulkarimista Koko Hubaraan ja SOFA-duosta Mika Lemiseen aka. MC Cepariin, nykyiseen MC Cepaan. Osa tekijöistä kirjoitti teokseen esseen tietystä aiheesta ja osaa haastattelimme valitsemastamme näkökulmasta.

Miten nämä uutta avaavat teokset on otettu vastaan?

Teokset ovat selvästi olleet tarpeen ja kaivattuja avauksia suomalaisen räpin ja hiphopin saralla. Olen saanut lähes pelkästään hyvää palautetta molemmista kirjoista. Ilahduttavaa on ollut kuulla kirjojen löytyneen yläkoulujen ja lukioiden kirjalistoilta.

Onko hiphopin kenttä tasa-arvoistunut 2020-luvun Suomessa? Miten skene on viime vuosina muuttunut?

Kyllä on. Toki itse puhun kuulijan ja sivustaseuraajan näkökulmasta, en varsinaisena tekijänä. Selkeästi muutkin kuin miespuoliset ja valkoiset tekijät ovat päässeet ääneen ja esille, ja usein myös ilman tarpeettomia etuliitteitä.

Esimerkiksi naispuolisia tekijöitä on ollut suomiräpissä aina laajalti, mutta heidän etenemisensä on usein ollut kovemman työn takana kuin miespuolisilla artisteilla, ja usein se on jopa kokonaan estetty. Naisvihaa ja seksismiä on räpin saralla kuultavissa edelleen, mutta nyt syrjivään puheeseen puututaan herkemmin kuin ennen, jolloin se oli pitkälti kyseenalaistamaton normi.

Suomalainen hiphop on mielestäni myös sisällöllisesti laventunut ja sisältää enemmän sävyjä kuin vaikka vuosituhannen alun suomiräp. Sinne mahtuu vivahteita folkista, popista, punkista ja raskaammista musagenreistä. Monimuotoisuus on lisääntynyt sekä tekijöiden että sisällön suhteen, mikä on mielestäni pelkästään plussaa.

Oletko jatkamassa hiphopin parissa? Mistä muusta haluaisit kirjoittaa?

Jatkan hiphopin parissa kuten tähänkin asti: aktiivisena kuuntelijana ja keikoilla kävijänä. Ammatillisesti haluaisin seuraavaksi suunnata katsetta faniuteen ja ruotia sitä, myös hiphopin saralla.

Heini Strandin
Oma levyhylly 1–5

Take That … Rage Against The Machine … Tulenkantajat … PMMP … Sir Liselot

– Listauksen alkuun on pakko sanoa, että levyhyllyn julkinen koostaminen ja itselle tärkeiden levyjen esittely muille sisältää mielestäni väistämättä jonkinlaista poseeraamista. Ainakin omalla kohdallani se, mitä kerron muille, voi määrittyä sen mukaan, keiden oletan kuuntelevan. Tämä tiedostaen yritän alla olevassa listauksessani välttää niitä vaihtoehtoja, jotka olisivat uskottavimpia tai validoiduimpia. Jokaisessa kohdassa vaihtoehtoja on nimittäin lukuisia.

– Siitä johtuen ao. lista näyttää tänään tältä, mutta toisena päivänä se sisältäisi todennäköisesti jotain muuta. Ja jos minulta kysytään vuoden päästä, mitä tälle listalle valitsin, en luultavasti tarkkaan muista.

Take That

• Everything Changes | BMG 1993

Musiikki oli minulle tärkeää jo lapsena ja se oli minun oma paikkani. Kuuntelin musiikkia yleensä yksin: kuulokkeilla, omasta mankastani, sormi rec-nappulalla radiota kuunnellessa. Ikiomat äänitteeni olivat pitkään kirjaston CD-levyiltä C-kaseteille nauhoitettuja tai radiosta bongattujen biisien kokoelmia.

Suhteeni musiikkiin on aina ollut hyvin henkilökohtainen. En ole ikinä tykännyt musiikista, joka ei kosketa minua millään tavalla tai johon minulla ei ole jotain sidettä. Ehkä siksi olen edelleen kova tyttö fanittamaan ja ihailen helposti artisteja, joiden musiikkia rakastan.

Take That on minun weapon of choice mitä tulee poikabändeihin. Isoveljeni muassa olin kyllä tykkäillyt New Kids On The Blockista ennen Take Thatia, mutta TT oli ensimmäinen poikabändi, johon ihastuin itse päätä pahkaa. Katselimme serkkujeni kanssa keikkavideoita ja haaveilimme pääsystä heidän keikalleen. Everything Changes oli Take Thatin toinen albumi ja omistin sen C-kasetilla. Luin puhki lyriikat kansiliepeestä ja rakastin laulaa biisien mukana, vaikken niitä täysin ymmärtänytkään.

Listani aloittaja olisi voinut hyvin olla myös ensimmäinen omistamani CD-levy Milana Misicin Milana (1991) tai Alanis Morissetten Jagged Little Pill (1995), jonka kautta löysin raivon musiikissa, tai vaikka Spice Girlsin Spice (1996), koska Spaissarit oli ensimmäinen ison luokan bändi, jonka keikalle itse halusin ja pääsinkin.

Alanis Morissette: You Oughta Know • albumilta Jagged Little Pill
1995

Rage Against The Machine

• Evil Empire | Epic 1996

Rage Against The Machine oli ensimmäinen yhtye, joka tutustutti minut yhteiskunnalliseen ja kantaaottavaan musiikkiin. Lisäksi yhtyeen musiikissa oli paljon vapauttavaa raivokkuutta, johon pystyin helposti samaistumaan. Yhtyeen keulahahmo Zack de la Rocha oli ja on kaikessa voimakkuudessaan, niin kannanottojensa kuin ulosantinsa suhteen, erittäin vaikuttava artisti.

Evil Empire on yhtyeen toinen levy, joka kenties oli myös heidän läpimurtonsa laajemman yleisön kuuluville. Yhtyeen musiikissa yhdistyy moni ominaisuus, jotka ovat sittemminkin minuun vedonneet: hiphop, punk, funk ja ennen kaikkea hc-asenne.

Rage Against The Machine: Bulls On Parade • albumilta Evil Empire
1996

Tulenkantajat

• Tulenkantajat | Poko Rekords 2001

Tulenkantajien debyytti oli minun väyläni suomiräppiin. En ollut löytänyt genrestä tarttumakohtia ennen Tulenkantajia, mutta TK:n Rovaniemen murteella väännetyt lyriikat saivat sydämeni läikähtämään ja sopivat ihanasti myös minun suuhuni. Tulenkantajat oli myös ihan sikakova keikkabändi, koska hehän olivat kunnon yhtye soittimineen ja taitavine soittajineen kaikkineen.

Kaucasin Saastaa suusta (2003) oli myös yksi suomiräp-lempparini vuosituhannen alussa. Lappeenrantalaiskokoonpanokin käytti biiseissä omaa murrettaan, joka poikkesi valtavirrasta. Miltei kaikki räppihän on jollain murteella tehtyä, mutta vain pk-seudun ulkopuolista räppiä kutsuttiin jossain vaiheessa murreräpiksi. Joka tapauksessa pk-seudun murteista poikkeava riimittely teki räpistä ainakin itselle helpommin lähestyttävää. Olenhan itsekin vahvalta murrealueelta, Oulusta, kotoisin.

Tulenkantajat sai minut kiinnostumaan räpin paikallisuuteen ja sukupuoleen liittyvistä ulottuvuuksista niin paljon, että tein lopulta Suomen kirjallisuuden gradunikin Tulenkantajien lyriikoista.

Tulenkantajat: Rollofunk • albumilta Tulenkantajat
2001

PMMP

• Leskiäidin tyttäret | RCA / Sony BMG Music Entertainment 2006

Tähänastisen aikuisikäni tärkein yhtye on PMMP. Leskiäidin tyttäret oli levy, joka johdatti minut heidän maailmaansa enkä ole sittemmin sieltä pois päässyt saati halunnut.

Kuuntelin lapsena paljon serkkujeni kanssa Leevi And The Leavingsia, jonka melankolia ja melodiantaju on varmasti vaikuttanut myöhemminkin fanittamaani musiikkiin. Se kuuluu myös Pemuissa.

PMMP:ssä yhdistyy monta minulle musiikissa tärkeää asiaa: upeita melodioita, mukanalaulettavia kertsejä, punk-vivahteita ja läpeensä nerokkaita lyriikoita. Lisäksi PMMP on yksi kaikkien aikojen parhaista liveakteista. Heidän keikkansa olivat sellaisia, joihin saattoi hyvällä tavalla hukkua ja jotka tarjosivat väylän omien monien tunteiden käsittelyyn.

Kovat keikat yhdistävät monia fanittamiani artisteja ja useat suosikkini olen löytänyt nimenomaan keikkojen kautta. Näihin kuuluvat esimerkiksi Joose Keskitalo & Kolmas maailmanpalo, Yona ja Liikkuvat pilvet sekä Asa Jätkäjätkineen. Viimeisin keikka-crushini on Good Boys, jonka keikoilla saa olla alusta loppuun hymy naamalla. Suosittelen kaikille!

2010-luvun taitteen levy olisi voinut olla myös Yonan Vaikka tekee kipeää, ei haittaa (2012), Veronica Maggion Satan i gatan (2011), Jaakko & Jayn War Is Noise (2009) tai vaikka Goatin World Music (2012). Asuin tuolloin Oulussa ja kävin paljon Oulun Levykauppa Äxässä, jossa minulla oli myös eräänlainen henkkoht levydiileri. Häneltä sain runsaasti levysuosituksia, joista monet ovat soitossa edelleen. Terkut Villelle!

PMMP:stä vielä sen verran, että heidän Matkalaulu-levynsä (2013), joka sisältää erilaisia versioita heidän vanhoista biiseistään, on yksi turvalevyistäni. Se on sävyiltään melankolinen ja harras sekä äärimmäisen kaunis. Aina vähän itkettää, kun kuuntelen sitä.

Veronica Maggio: Jag kommer • albumilta Satan i gatan
2011

Sir Liselot

• Maniduros | 2020

Viimeistä 10 vuottani ovat säestäneet monet upeat räppärit, joita olen päässyt haastattelemaankin kirjoihini. Rakastan nykytekijöistä mm. F:ää, jo kuopattua SOFAa, Adikiaa, Matriarkaattia, Bämää ja Yeboyahia. Kaikki, mitä nämä artistit ja kokoonpanot tekevät, otan ilolla vastaan.

Yksittäisiä lempparilevyjäkin viime vuosilta löytyy. Sir Liselotin eli Liisa Tanin Maniduros on estetiikaltaan ihanasti korvia kutittava. Levyn lyriikat ja soundit ovat myös mahtavan ennalta-arvaamattomia. Sir Liselotin soolotuotannon lisäksi suosittelen tarkastamaan Ghost Worldin, joka on Tanin emobändi.

Maniduroksen ohella viime vuosien kiinnekohdiksi ovat muodostuneet The Hearingin Demian (2019) – rakastan kaikkea, mitä Ringa Manner tekee – Rosalían Motomami (2022), Vulvaruton Raivosaatana (2023), Eevil Stöön 6lack (2020) ja Leikeli47:n Shape Up (2022). Näihin levyihin palaan, kun en keksi uutta kuunneltavaa.

F: Taas mennään • albumilta Self-helpless
2024

📚
Heini Strand
Finna.fi

Rollon kollit – Maskuliininen ja paikallinen identiteetti Tulenkantajien sanoituksissa [Pro gradu] Heini Strand, 82 sivua | Tampereen yliopisto 2008
Hyvä verse – suomiräpin naiset  Heini Strand, 200 sivua | Into 2019
Kuka kuuluu? – Kirjoituksia hiphopista ja feminismistä Toimittajat Inka Rantakallio & Heini Strand, 286 sivua | Kosmos 2021

Hyvä verse – suomiräpin naiset Heini Strand • Into 2019 • Kansi: Bifu / biffen.com

Kuka kuuluu? Kirjoituksia hiphopista ja feminismistä Toimittajat Inka Rantakallio & Heini Strand • Kosmos 2021

📱🎶📚
Heinin musiikkivalinnoista kirjastoblogissa Levyhyllyt

• Alanis Morissette • Jagged Little Pill [1995] on ajaton ajankuva
• Asa – Roihuvuoresta Roihuvuoreen, Rähinästä rentouteen Vuodet 2000–2011
• Asa – jatkojen jatkoilta perustekemisen pariin • Vuodet 2011–2022
• Eevil Stöö – kuinka hiisaavasta hiihtopipomiehestä tuli legit • Vuodet 2002–2022
• Joose Keskitalo – elämän kauneus kuoleman varjossa • En lähde surussa [2019]
• Leevi And The Leavings – tutunkuuloinen joutsenlaulu • Hopeahääpäivä [2003]
• PMMP • Massasuosio, substanssi, sukupolvikokemus • Vuodet 2003–2013 ja 2024
• Ruusut – inhimillisyyttä ajankuvan alla • Kevätuhri [2020]
• SOFA haluaa heilauttaa
• Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon • Tulenkantajat [2001]
• Veronica Maggio – kyynelkaasua ja glitteriä • Och som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 [2021]
• Yona – pelastus ilon kautta • Uni johon herään [2022]