Musiikkikirjastoista ja levykaupoista

Marraskuun lopulla 2015 julkaistu kirja 12 tuumaa – tarinoita suomalaisista levykaupoista tekee vaikutuksen. Koskaan ennen ei ole voitu lukea yksissä kansissa näin monen levykauppiaan tuntoja. Anssi Monosen toimittaman teoksen kerronta on hyvin valaisevaa. Puheeksi tulee työn motiivit, tarkoitusperät ja realiteetit. Myyntitiskin takaa välittyy lämmin suhde musiikkiin ja osaan kulttuurivaikuttamisessa. Musiikin välittäminen ja sillä inspiroiminen ovat kantavia voimia alan ihmisten arjessa.

Levykauppojen bisnes  jos sitä voi bisnekseksi kutsua  on jälleen murroksessa. Tilaa tehdään sekä uusille että käytetyille LP-levyille. CD kelpaa vielä, mutta suuri buumi on vinyylissä. Formaattikilvan lisäksi jälleenmyynnin rakenne muuttuu. Suuret tavaratalotoimijat vähentävät rajusti musiikkiäänitteiden myyntiä tai ovat lopettaneet sen kokonaan.

Mitä tekee pienyrittäjälevykauppias? Hän innostuu. Omasta levykaupasta voi saada toimeentulon voi ilman hittilevyjen massamyyntiäkin. Pitää vain edetä musiikki edellä, reagoida asiakastarpeisiin ja säilyttää vire. Suomessa säilyy ällistyttävän vireä levykauppakulttuuri, joka sekä uudistuu että retroutuu.

Lukujen tuijottamisesta kohti uutta toimintaa

Tampereen pääkirjasto Metson musiikkiosasto palkittiin Vuoden kirjastokehittäjänä 2015. Metsolaisten tunnelmiin vie Kirjastokaistan toimittama haastattelu. Tästä videosta jäi mieleeni paljon. Yksi asia on se, jota ei sanota. Metsolaiset eivät puhu lainausluvuista tai tilastoista. He puhuvat sisällöistä ja niiden avaamisesta.

Kokoelmien ja sisältöjen avaaminen on aina ollut osa musiikkikirjastotyötä. Kuten kirjastoissa, levykaupoissakin on kyse musiikinkuluttamisen mahdollistamisesta ja kokemusten rikastamisesta. Metsossa uutta on sisältöjen linkittäminen artistivieraiden musiikinteon kokemukseen ja fanitukseen.

Vuosittain kasvavat musiikkiäänitteiden lainausluvut (nuottien lainaushan on tasaista vuosikymmenestä toiseen) ovat muistuma, josta voi olla vaikea päästää irti. Vuosituhannen vaihteen tienoilla ja sen jälkeen oli Turussakin helppoa kiihdyttää kirjaston CD-hankintaa. Kysyntä oli niin kova.

Levyjä saatetaan hankkia kymmennen vuoden takaiseen verrattuna vähemmän, mutta kokoelmien ylläpito ja syventäminen jatkuvat. Samalla kun lainauksessa palataan 90-luvun alkupuolen lukuihin, on musiikkikirjastotoiminnan perusteita mietitty osin uudestaan. Sisältöjä ja tapahtumia tuodaan esiin aiempaa pontevammin.

Nousevat myyntiluvut ja ennätykselliset lainausluvut lämmittävät vain hetkellisesti. Kestävämpää lämmön tunnetta tuottaa ulospäin suutautuva yhteistyö. Monien yhteistyökumppanien tapaan kirjastot toimivat yhdessä myös levykauppiaiden kanssa.

Kirjastoissa tilaa on saanut LP-levyn uusi tuleminen. Raision kirjaston vuosittaiset Vinyyli-iltamat järjestetään helmikuussa 2016 neljättä kertaa. Rovaniemen kirjastossa järjestettiin hiljattain vinyylilevykirppis, samoin Espoon Sellossa. Tampereen Metson musiikkiosasto järjestää Vinyylin paluu -tapahtumia. Retro on noussut esiin asiakkaille, kirjastoille ja kauppialle ihan uudella tasolla.

Veikkaan, että lähivuosina musiikkiliikkeiden ja kirjastojen yhteistyö syvenee. Asiakaspalvelu, verkottuminen, virikkeiden tuottaminen, sisältöjen jakaminen, erikoistuminen, vinyylin paluu, riippumattomuus ja toiminta suurimman bulkkimyynnin ulkopuolella ovat yhteneviä intressejä. Erityisen ilahduttavaa on pienimuotoisten keikkojen järjestäminen. Artisti- ja kirjailijavieraat ovat arkea yhä useammassa musiikkikirjastossa ja levykaupassa.

* * *

Musiikkikirjastot tarvitsevat yhteistyötä ja jalkautumista. Tilastokilvan jäädessä taaemmas voi tapahtua uutta fokusoitumista: samalla kun kaupan on luontevaa lähestyä sisällöillään kirjastoa, kirjastoammattilaiset suuntaavat resursseja myös kohti kaupallisia toimijoita.

Ja jos kosketus kirjaston musiikkisisältöihin uhkaa väliaikaisesti ohentua, niin 12 tuumaa voi olla avuksi. Vannoutuneen levykauppiaan asenne paikallisena musiikkilähettiläänä on jotain maagista. Musiikkikirjastonhoitajan rooli asiakaspalvelijana ei poikkea tästä kovin paljon. Levykauppiaat muistuttavat meitä tarinoillaan olennaisesta. Siitä mikä asiakaspalvelun ja musiikkikirjastotyön eetokseen kuuluu lähtemättömästi. Tuloksenteon ja lainaustilastojen sijaan se on Itse Musiikki.

Aleksi Pahkala, Stupido Shop: ”Meidän missio oli kuiteski aina jakaa musiikin iloa.” Tähän on musiikkikirjastolaisen aina helppo yhtyä. Missio on sama.

Tuomas Pelttari

 

Metson musiikkiosaston palkinto kannustaa eteenpäin

Tampereen kaupunginkirjasto Metso vastaanotti tiistaina 24. marraskuuta merkittävän tunnustuksen. Opetus- ja kulttuuriministeriö palkitsi Metson musiikkiosaston Vuoden kirjastokehittäjänä 2015. Palkintoperusteissaan OKM:n ylijohtaja Riitta Kaivosoja kertoi Metson musiikkiosaston työstä ja kirjastotilassa tapahtuvasta toiminnasta.

– On syntynyt Metso LIVE, livemusiikin ja kirjaston sisällöt yhdistävä uusi toimintakonsepti. Musiikkiaineistojen avaaminen monikanavaisesti ja yhteistyö musiikintekijöiden sekä erilaisten yleisöjen kanssa on Metson musiikkiosaston menestyksen ydin.

Selvää on, että toiminnan uudenlainen konseptointi toimii. Metso LIVE on juuri sitä työtä, jossa musiikkikirjastojen osaaminen ja into yhdistyvät sisältöihin ja verkottumiseen kirjaston ulkopuolelle.

Kirjastonhoitaja Juhani Koivisto (vas.), palvelupäällikkö Jarkko Rikkilä ja kirjastopalvelujohtaja Pirkko Lindberg vastaanottivat Metson musiikkiosastolle myönnetyn Vuoden kirjastokehittäjä 2015 -palkinnon. Metsolaiset saivat Opetus- ja kulttuuriministeriön tunnustuksen Kirjastopäivillä marraskuussa.

Kirjastonhoitaja Juhani Koivisto (vas.), palvelupäällikkö Jarkko Rikkilä ja kirjastopalvelujohtaja Pirkko Lindberg vastaanottivat Metson musiikkiosastolle myönnetyn Vuoden kirjastokehittäjä 2015 -palkinnon. Metsolaiset saivat Opetus- ja kulttuuriministeriön tunnustuksen Kirjastopäivillä marraskuussa.

Kirjastonhoitaja Juhani Koivisto tuo Metso LIVEen lämpöä hohkaavaa keskustelukulttuuria. Ennen konsertteja tehdyissä keskustelutuokioissa voi kulttuurirajoja ylittyä aivan huomaamatta vaikkapa musiikin, kirjallisuuden, kuvataiteen ja elokuvan suuntaan. Isännän luoma tunnelma ja tapahtumien kotoisuus toimii. Metso LIVEssä asiakkaat todella näkevät ja kokevat musiikkisisältöjen ja kirjastotarjonnan merkityksen osana artistivieraiden musiikkimaailmaa.

Tilaisuudet vakuuttavat myös teknisesti. Tilaisuuksia dokumentoivat videotaltioinnit on tehty huolella, jopa neljällä kameralla. Metso LIVEn äänentoistokin on kunnossa, samoin valokuvaus. Tulosta syntyy, kun hyvät resurssit vapauttavat energiaa luovaan työhön.

* * *

OKM toimi rohkeasti palkitessaan Metson musiikkiosaston, sillä kirjastokehittäjäpalkinto puolustaa musiikkikirjastojen tarvetta ja olemassaoloa. Tunnustus tekee turhaksi harhaiset käsitykset, joissa musiikkiosastot ovat kirjastojen jalkapuolia  juuri ja juuri eteenpäin linkuttavia palveluyksiköitä.

Palkinto kertoo Metsossa tehtävän yhteistyön tasosta. Sitä voi pohtia esimerkiksi akselilla työntekijä  kirjaston johto. Dynaamisen työkulttuurin ytimessä oleva palvelupäällikkö Jarkko Rikkilä on koonnut Metson musiikkiosastolle toimivan tiimin. Työntekijöiden vahvuuksien ja erilaisten signaalien vastaanotto, käsittely ja kanavointi kohti uutta voi tuottaa vaikka mitä. Yhteistyö tiimiläisten ja kirjastopalvelujohtaja Pirkko Lindbergin kanssa on vaatinut varmasti valtavan määrän työtunteja. On hienoa, että tämä aika on Metsossa löytynyt ja hyödynnetty.

Metso on tuonut isojen kirjastojen palveluperinteeseen uutta myös viestinnässä. Tapahtumatiedotus ja julisteet leviävät laajalti kirjastojen kotifoorumeilla, myös Facebookissa ja Twitterissä. Somessa tehty kanssakäyminen on jo luonnollinen osa kirjastotyötä, samoin paikallisen median kanssa toimiminen.

Metsolaisten palkinnonvastaanottajien yhteenkäyvä ajatuksenjuoksu kuvastuu hienosti Riitta Taarastin toimittamassa Kirjastokaistan haastattelussa. Lindberg, Koivisto ja Rikkilä tuovat Metson musiikkiosaston toimintaa esiin oivallisesti toisiaan täydentäen. Yhteinen kirjastotyön näkemys välittyy. Se on luontevaa flow’ta.

* * *

Tiedämme, että yhteistyön ylläpito ja tapahtumien kanssa säätäminen on antoisaa, mutta toisinaan raskasta. Metson musiikkiosaston saama palkinto osoittaa, että musiikkikirjastokentän työn tulokset tunnustetaan. Metso on alan ihmisille voimaannuttava esimerkki keskustelevasta yhteistyöstä, jossa kaikilla on mahdollisuus luoda jotain uutta. Onhan palkinnon tarkoitus myös kannustaa meitä eteenpäin, kohti uusia haasteita.

Tuomas Pelttari

 

Oletko Musiikin ytimessä?

Tiedotusta esiin

Kirjaston musiikkitapahtumien järjestäminen on työlästä. Varsinaisen tapahtumasuunnittelun ja keikkajärjestelyiden lisäksi pitäisi tehdä edustava tapahtumajuliste, joka leviää sujuvasti myös verkossa. Kotisivujen ja somekanavien tulisi olla ajan tasalla. Pitäisi muistaa käyttää hashtageja ja linkittää mukaan yhteistyökumppanit. Kirjaston blogiinkin olisi kiva tehdä ennakkojuttu. Aktiivinen tiedottaminen on antoisaa työtä, mutta vie kaikkine säätöineen paljon aikaa.

Entä verkkoviestinnän tulokset? Säätäminen ei mene hukkaan, sillä kirjaston näkyvyyttä voi lisätä valtakunnallisen foorumin avulla. Kirjastot.fi pitää yllä tiedotusfoorumia Musiikin ytimessä sekä asiakkaita että kirjastotiedotusta ajatellen. Musiikin ytimessä on Musiikkikirjastot.fi:n toimittama kuvakaruselli ja blogialusta, joka kokoaa edustavasti yhteen musiikkiin liittyvää tiedotusta.

Upoke Musiikin ytimessä sisältää noin 10 kuvan karusellin. Vaihtuvista ja selattavista kuvista pääsee suoraan tiedotussisältöihin. Upokkeen voi tuoda kirjaston verkkosivuille (https-sivuille alkuvuodesta 2016).

Upoke Musiikin ytimessä sisältää noin 10 kuvan karusellin. Vaihtuvista ja selattavista kuvista pääsee suoraan tiedotussisältöihin. Upokkeen voi tuoda kirjaston verkkosivuille (https-sivuille alkuvuodesta 2016).

Uutisoinnissa keskitytään sisältöjen välittämiseen ja tiedon keruuseen. Kirjaston omien linkkien lisäksi Musiikin ytimen nostoissa tuodaan esiin eri toimijoiden yhteystiedot ja tapahtumaan liittyvät verkkofoorumit. Kirjastossa konsertoivan esiintyvän artistin kotisivu, Facebook, Twitter ja SoundCloud mahtuvat helposti mukaan, samoin tapahtumajuliste ja linkki paikallisen verkkolehden uutisjuttuun. Musiikin ytimen vuorovaikutuksessa voit ylittää uutiskynnyksen.

Lisää näkyvyyttä upokkeella

Musiikkikirjastot.fi:n blogeihin löytää helposti. Sisältöihin pääsee etusivulta sekä yläpalkin alasvetovalikoista että karusellin monisivuisesta kuvituksesta. Yläpalkin otsikko Blogit antaa alasvetovalikosta esiin muutakin. Musiikki- ja kirjavinkkifoorumi Levyhyllyt ja ammattiblogi Musiikki kuuluu kaikille toimivat aktiivisesti Musiikin ytimen rinnalla. Eri teitä pitkin nämä blogit täydentävät toisiaan.

Musiikin ytimestä on helppo jakaa juttuja Facebookiin ja Twitteriin, mutta MY toimii uudella tasolla myös somen ulkopuolella. Kirjastot.fi on ottanut askeleen kohti kirjastojen kotifoorumeita, sillä kuvakaruselli on käytettävissä upokkeena myös kirjaston omilla verkkosivuilla. Karuselli löytyy jo esimerkiksi Riihimäen kirjaston ja Lahden konservatorion kirjaston sivuilta. Ensimmäinen https-sivun karuselli tuodaan Vaski-Finnan musiikkisivulle alkuvuodesta 2016. Saat upokkeen koodin Materiaalipankista.

Kirjaston tapahtumaikkuna voi siis jo olla osa valtakunnallista tiedotuskarusellia, jota voi ”monistaa” omallekin sivulle. Toimintaideoita välittyy saumattomasti yli seutukuntarajojen, samalla kun asiakastiedotus kohenee ja kirjastot saavat lisää näkyvyyttä. Esilläolo Musiikin ytimessä on myös osa pitkäjänteistä informaation keruuta, koska uutisnostot jäävät talteen. Juttujen koontisivun hakuruutu löytyy sivun ylälaidasta.

Musiikin ytimessä kaikki voivat olla aktiivisia, sillä juttuja voi myös kommentoida. Nostoihin on mahdollista avata keskustelua ja tuoda esiin omia kirjastokokemuksia. Voit lähettää toimitukselle palautetta ja vinkkejä myös sähköpostitse: pelttari@gmail.com tai someen: Musiikkikirjastolaiset ja @musakirjastot.

Tuomas Pelttari

Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa – Heikki Poroilan arviossa uutuuskirja Sydämeni sävel

Kärki Kärjestä

Sydämeni sävel : Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa / Kalervo Kärki. – S.l. : Mediapinta, 2015. – 1014 s. : kuv., nuott. – ISBN 978-952-235-888-2. – 49 €

Sydämeni sävel on hämmentävä julkaisu. Se on tavattoman antoisa tietopaketti melkein mistä tahansa Toivo Kärjen (1915–1992) uraan ja elämään liittyvästä. Yli tuhannelle sivulle Kalervo Kärki on koonnut isänsä elämäntyötä kunnioittavan ja arvostavan kokonaisuuden, joka perustuu alkuperäisaineiston syvälliseen tuntemukseen ja läpikäyntiin. Kalervo Kärjellä on ollut mahdollisuus katsoa asioita hyvin läheltä ja analysoida aineistoa, joka ei välttämättä olisi ulkopuolisen tutkijan ulottuville koskaan tullutkaan.

Kalervo Kärjen suurtyö Toivo Kärjen elämästä ja musiikista julkaistiin loppukesästä 2015.

Kalervo Kärjen suurtyö Toivo Kärjen elämästä ja musiikista julkaistiin loppukesästä 2015.

Samaan aikaan Sydämeni sävel on ajoittain arkisen kiukuttelun tasolle sortuva subjektiivinen puolustuspuhe, joka on inhimillisesti ymmärrettävä ja perusteltu, mutta melko raskasta luettavaa. Kalervo Kärjen valitsema suorasukaisen henkilökohtainen tyylilaji voi viehättää monia lukijoita, mutta itse koin pitkiin sitaatteihin lisätyt toistuvat kommentit tyyliin ”Ei se nyt ihan noinkaan ollut!” kiusallisina. Ulkopuolinen toimittaja olisi voinut nähdä ja toimittaa näkymättömiin pienet tekijän kokemattomuudesta johtuvat ”omakustannemaisuudet”. Ne eivät vähennä julkaisun tiedollista antia, mutta raskauttavat kirjan käyttäjän tehtävää.

Kirjan tietomäärä on valtava ja sen voi sanoa kattavan kaiken Toivo Kärjen jossain muodossa julkaistun tai julkistetun luovan työn. Kalervo Kärki tuntee niin levytykset kuin toteutumattomatkin hankkeet, elokuviin ja konsertteihin sisältyvät esitykset ja käsikirjoitukset. Vaikka julkistamatonta aineistoa on vaikka kuinka paljon ja sitä edelleen tuodaan esiin, Toivo Kärjen luovan työn tulokset ovat epäilemättä pääosin tässä kirjassa esiteltyjä. Täysin poikkeuksellisesti kirja tarjoaa kaikista käsitellyistä Kärjen sävellyksistä myös tekijän subjektiivisen arvion asteikolla 1–5 tähteä. Tällaisen arvion yleistä merkitystä on vaikea arvioida, mutta Kalervo Kärjen huoleton varmuus isänsä sävellysten rankkauksessa on ainakin sosiologisesti kiinnostava ilmiö, vaikka yhden ja kahden tähden sävelmät tekijä ohittaa kommenteitta.

Erittäin suuren lisäarvon kirjaan tuo Toivo Kärjen sanoittajien, sovittajien ja tulkitsijoiden huolellinen esittely. Monet suurelle yleisölle pelkällä salanimellä yleensä tutut sanoittajat saavat taustoituksen, jonka he todella ansaitsevat. Ainakin itse koin tämän osaston erittäin antoisana, koska tieto Kärjen yhteistyökumppaneista on ollut tähän asti kovin sirpaleista. Kalervo Kärki on koonnut tarjolla olevan informaation hyvin yhteen.

Kalervo Kärki käyttää runsaasti sitaatteja ja aivan poikkeuksellisen runsaasti erittäin pitkiä lainauksia kirjoituksista, joissa haukutaan tai kehutaan Toivo Kärkeä. Ratkaisu synnyttää ristiriitaisia tuntemuksia. On selvää, että näin tekemällä Kalervo Kärki on tehnyt arvokasta työtä hyvin hajallaan olevan aineiston keskittämisessä. Monet sitaatit ovat sitä paitsi aiemmin julkistamattomista lähteistä, joihin ulkopuolisilla ei ole ollut pääsyä. Sitaateissa on myös paljon kiinnostavaa sisältöä, joka valaisee huomattavasti sekä yksityiskohtia että ajankuvaa.

Toisaalta on selvää, että tällainen massiivinen lainaaminen muista lähteistä vaikeuttaa kirjan ytimenä olevan sävellys- ja levytysluettelon hahmottamista. Karkean arvioni mukaan kirja olisi 200–300 sivua suppeampi ilman näitä lainauksia. Kyse ei ole sinänsä itse lainauksista, jotka myös elävöittävät ajoittain melko puuduttavaksi muodostuvaa keskinkertaisesti onnistuneiden levytysten luettelemista. Ongelma syntyy siitä, että pääosa sitaateista ei liity varsinaisesti käsiteltyyn asiaan eli Kärjen sävellyksiin ja levytyksiin, vaan siihen polemiikkiin, jota Kalervo Kärki koko teoksen mitan käy Toivo Kärkeä ymmärtämätöntä ulkomaailmaa vastaan. Lyhyesti sanoen kokonaisuudelle olisi ollut eduksi, jos tämä polemiikki olisi koottu vaikka omaksi luvukseen.

Kirjan elämäkerrallinen ja henkilöhistoriallinen anti on monipuolinen, mutta hajanainen. Tämän Kalervo Kärki on ymmärtänyt ja ratkaisun hyvin perusteleekin. Lukijan kannalta olisi silti ehkä ollut antoisampaa, jos tekijä olisi päätynyt kirjoittamaan kaksi eri kirjaa. Tällaista ratkaisua olisi puoltanut myös se, että Toivo Kärjessä olisi ainesta sekä perusteelliseen elämäkertaan että sävellystuotannon esittelyyn. Erityisesti Kärjen rooli tuottajana ja sovittajana jää vähän yksipuolisesti valotetuksi, kun pääosassa on jatkuva jeremiaadi siitä, miten Kärkeä ei ymmärretty vaan koko ajan vain haukuttiin.

On inhimillisesti ymmärrettävää, että isästään on vaikea kirjoittaa objektiivisesti. Kalervo Kärki on mielestäni enimmäkseen onnistunut tarkastelemaan asioita neutraalisti tosiasiat hyväksyen, olivat ne miellyttäviä tai ei. Esimerkiksi Toivo Kärjen koko elämän jatkuneet turhat yritykset lyödä läpi kansainvälisesti tekijä on kirjannut rehellisesti ja kaunistelematta. Sen sijaan sitä Kalervo Kärki ei jaksa edelleenkään sulattaa, että osa suomalaisista muusikoista, kollegoista ja toimittajista on suhtautunut Toivo Kärkeen avoimesti tai huonosti peitellen väheksyen tai pilkallisesti. Katkeruus tästä on täysin ymmärrettävää ja siihen on asiaperustein helppo samastua. Täysin ulkopuolisen lukijan kannalta selkeämpi etäisyyden otto olisi silti ollut parempi ratkaisu. Nyt tulee monin paikoin kiusaantunut olo, varsinkin kun asioista on jo aikaa ja useimmat asianosaiset ovat turvallisesti maan povessa.

Kirjastoammatillisesta näkökulmasta on oltava iloinen siitä, että vaikka Sydämeni sävel on rakenteellisesti elämäkerran, diskografian ja teosluettelon hybridi, siinä on kunnolliset henkilö- ja sävellyshakemistot. Kalervo Kärki avaa myös hyvin isänsä salanimet ja on koonnut paljon havainnollisia listauksia. Valitettavasti yleensä vain sivumaininnan varaan ovat jääneet ne lukuisat tapaukset, joissa samasta sävellyksestä tunnetaan paitsi käännösversioita, myös kokonaan uusia sanoituksia tai pelkän nimityksen muutoksia. Tätä tietoa on, mutta se on hajallaan pitkin kirjan sivuja. Kronologinen teoslistaus sanoittaja-, variantti- ja levytystietoineen olisi ollut mahtava lisä, vaikka se tietenkin olisi lisännyt teoksen paksuutta entisestään sadalla sivulla.

Itse olisin kaivannut myös toteutunutta johdonmukaisempaa sävellysten nimien kursivointia kautta kirjan. Monin paikoin leipätekstin tyyliin ladottuja sävellysten nimiä on todella vaikea hahmottaa muusta tekstistä. Yhteistyökumppaneiden nimet on ensimmäisen esiintymän kohdalla kirjoitettu kapiteelein, mikä on hyvä asia. Kirjan luonne olisi kuitenkin perustellut monen muunkin typografisen hahmotusavun käytön.

Edellä olevaa kritiikkiä ei toivottavasti ymmärretä väärin. Arvostan Kalervo Kärjen tekemän työn erittäin korkealle ja uskon, että kukaan muu ei tätä työtä olisi pystynyt tekemäänkään. Olen silti vakuuttunut siitä, että kokeneen kustannustoimittajan tai tietokirjoittajan kanssa työskentelemällä kirjasta olisi saatu vielä parempi. Kalervo Kärki on kiistämättä maailman paras Toivo Kärki -asiantuntija. Mutta hyvässä tietokirjassa tarvitaan muutakin asiantuntemusta.

Heikki Poroila

Tuomas Pelttari, toim.