Kysymykset ja kuva Tiina Tolonen
Vastaukset Tommi Harju
Intervalli 1/2023 • 2/2022
www.intervalli.fi
Sekä Intervalli-lehden toimituskunnassa että Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen hallituksessa on ollut keskustelua siitä, että olisi mukava esitellä Intervallissa henkilöitä, jotka vaikuttavat musiikkikirjastoalalla ja jotka ovat monelle meistä jollakin tavalla vielä tuntemattomia. Tutustuin Tommi Harjuun IAMLin kongressissa Riiassa kesällä 2017, ja kun maaliskuussa 2023 pääsin osallistumaan yliopistokirjastojen väliseen henkilökuntavierailuun, tuli mahdolliseksi haastatella Tommia hänen työpaikallaan Helsingissä. Tämän juttusarjan ensimmäinen vieras on siis Tommi Harju.
Taideyliopiston kirjastonjohtaja Tommi Harju
Olet nyt ollut reilut 6 vuotta johtajana Taideyliopiston kirjastossa. Minkälaisia vuosia nämä ovat olleet?
Vauhdikkaita vuosia kaiken kaikkiaan. Tulin tähän tehtävään joulukuussa 2016, Sibelius-Akatemiassahan olin ollut jo 10 vuotta ennen sitä. Tulin tilanteeseen, jossa kirjasto yhdistyi eli luotiin Taideyliopiston kirjasto, Taideyliopistohan oli ollut jo vuodesta 2013 olemassa ja sitten vasta 2017 yhdistettiin kirjastot. Olimme toki tehneet paljon yhteistyötä itsenäisinä kirjastoina ennen sitä kun tiedettiin, että yhdistyminen tulee. Sitten siinä tulivat YT-neuvottelut heti kärkeen, ja oppimisen käyrä sellaisessa tilanteessa on valtava. Tämä aiheutti myös turbulenssia täällä kirjaston organisaatiossa, kun oli juuri aloitettu yhtenä kirjastona. Tavallaan vetäistään matto alta heti kättelyssä ja joutuu rakentamaan täysin uudelleen sitten sen koko organisaation.
Sen jälkeen tilanteet ovat tasaantuneet, on ollut kaikenlaista mm. palvelualustan vaihto, siirryttiin Voyagerista Almaan ja sitten tuli tämä korona, mikä toi omat juttunsa. Taideyliopistokin toki tässä kehittyy aina rinnalla, on ollut monessa vaiheessa yliopiston sisäistä organisoitumista ja erilaisia asioita kehitettävänä. Vauhdikkaat vuodet on olleet!
Voin kyllä kuvitella ja tuohan tietenkin oli aika kova homma kun tuli Alma-muutos ja sitten korona yhtä aikaa. Ne vaikuttivat monella tavalla teidänkin toimintaanne.
Mehän olimme mukana Alman toisessa aallossa. Korona iski päälle juuri kun toinen aalto oli rakentumassa, mutta toisaalta se vapautti meidän henkilöstön tekemään sellaista tietokannan siivoustyötä mitä Almaan siirtyminen edellytti. Ilman koronaa ei välttämättä siihen olisi ollut mahdollisuutta, että jos nyt haluaa näitä positiivisia hakea. Tavallaan myös henkilöstön kouluttautumiseen, vaikka se tehtiin etänä, oli paljon enemmän mahdollisuuksia. Olen jälkeenpäin miettinyt sitä, että mitä siitä kaikesta olisi tullut jos meillä olisi pyörinyt normaali arki tässä. Olisi varmaan selvitty, mutta lopputulos olisi ollut hyvin toisenlainen.
Mainitsit tässä aiemmin, että olit jo ollut talossa 10 vuotta ennen kirjastonjohtajan pestiä. Olit siis aikaisemmin Kuopiossa.
Kyllä, olin Kuopiossa siellä Sibelius-Akatemian silloisessa Kuopion kirjastossa. Kirjastouran ohella tein väitöskirjan ja myös opetin, vedin siellä kandiseminaaria monta vuotta sivutoimisesti. Minulla on kokemusta siis myös opetuksesta ja tutkimuksesta, mikä tähän nykyiseen tehtävään on ollut ihan omiansa, että tietää sen arjen mitä tutkimuksen ja opetuksen puolella todella tapahtuu ja minkä tyyppisiä aineistoja opiskelijat käyttää. Varsinkin tällaisessa yliopistossa, jossa tutkimus on jollain tavoin taiteellisesta painottunutta, ei puhuta ihan puhtaasti tieteellisestä tutkimuksesta, vaan siellä voi olla taiteellisia elementtejä mukana ja myös se näkökulma on sitten vähän toisenlainen kun humanistisen tiedekunnan musiikkitieteessä tai vastaavassa.
Tuosta on apua varmasti myös kirjastoaineistojen puolesta?
Kyllä, tietää jo valmiiksi että mitä tarvitaan ja mikä on se näkökulma mistä henkilökunta, opettajat ja opiskelijat tulee tähän yliopistoon.
Miten sinä yleensä olet päätynyt kirjastoalalle, oliko se toiveammattisi lapsena?
Ei ollut. Se oikeastaan kirkastui vasta musiikkitieteen opintojen myötä. Musiikkitieteen opintojen ohella olin Jyväskylän yliopistolla sinfoniaorkesterin intendenttinä neljä vuotta ja tein melkein enemmän intendentin hommaa kuin sitten opiskelin. Välillä se vei mukanaan, mutta siinä myös tuli sellainen jotenkin “kirkastus” että työkseen voisi tehdä jotain muuta. Meillä oli todella hyvä musiikin laitoksen kirjasto siellä Jyväskylässä ja erittäin hyvä ja taitava kirjastonhoitaja Hannele Saari. Tätä kautta sitten kun tein valtionhallinnon harjoittelun myös siellä Musica-kirjastossa, lähti oikeastaan kiinnostus kaikkeen tähän.
Sinusta olisi siis voinut ihan hyvin tulla jotakin muutakin!
Olisi kyllä, musiikkitiedehän avaa mahdollisuuden vaikka mihin. Se on koulutusala, joka ei valmista sinänsä mihinkään ammattiin. Tämä oli myös sitten kun tajusin, että kirjastoala voisi olla sellainen, niin halusin kumminkin itselleni jonkun niin sanotun ammattipätevyyden ja opiskelin sitten nämä kirjastoalan opinnot siinä ohessa. Pystyy sitten tekemään jotakin muuta, jos tilanne tulee sellaiseksi.
Onko sinulla jossakin vaiheessa ollut mielessä jatkaa vielä opintoja?
Opintoja ei niinkään, mutta elättelen haaveita, että jossain vaiheessa pystyisin jatkamaan tutkimusta.
Jäikö Waltherista1 vielä joku kivi kääntämättä?
Jäi aika montakin kiveä. Englanninkielinen versio, muokattu versio, kaupallinen versio väitöskirjasta, tiedän että sille olisi kysyntää ihan takuulla ja tätä myös minun vastaväittäjäni painottivat lausunnossaan, että olisi tärkeää, että tästä jatkettaisiin. Sitten tuli uusi työ ja kaikki tämä edellä kuvattu. Muutama vuosi sitten ennätin vielä kirjoittaa pari artikkelia, mutta nyt se on kyllä aika lailla pysähdyksissä ollut. Edelleenkin Kuopiossa käyn tuntiopettajuutta tekemässä, muutamia luentokertoja on ja joitain ohjattavia on edelleenkin, että pysyy vähän kosketus siihen akateemiseen maailmaan. Se on kiva.
Voi tosiaan kuvitella, että työsi vie aika paljon kaistaa.
Kyllä se vie, että sitten pitäisi hakea apurahaa ja ihan jättäytyä taas virkavapaalle tai toimivapaalle vähäksi aikaa.
Nyt tässä on vähän seikkailtu keskustelussa Kuopiossa ja Jyväskylässä, ja tiedän, että teillä on Kuopiossa yhteistyötä Savonia-ammattikorkeakoulun suuntaan eli sinulla on siis kosketusta amk-maailmaan. Erityisesti jos mietitään musiikin koulutusta, musiikkitiedettä, musiikkikasvatusta ja musiikkipedagogikoulutusta, niin millä tavalla amk-kirjastojen ja yliopistokirjastojen yhteistyötä voitaisiin kehittää? Meitä musiikkikirjastolaisia Suomessa on tosi vähän, ja me olemme maantieteellisesti osittain aika kaukana toisistamme. Olisiko tällaista yli organisaatiorajojen menevää yhteistyötä mahdollista kehittää, voisiko esimerkiksi FUNin ja AMKIT- konsortion välillä olla jotakin sellaista?
Minähän toimin tosiaan myös nyt FUNin eli Suomen yliopistokirjastojen verkoston puheenjohtajana seuraavat kaksi vuotta. Tässä on tosiaan yhteys Kuopioon, kun AMKIT-konsortion puheenjohtajana on Mira Juppi Savonia-ammattikorkeakoulusta, ja tunnen hänet jo monen vuoden ajalta ennestään. Siltä pohjalta on helppo tehdä yhteistyötä, kun meillä on säännöllisiä tapaamisia AMKITin ja FUNin työvaliokunnan ja joryn välillä, niin tätä kautta meillä on tällaista organisaatioiden tai tavallaan eri sektorien yhteistä toimintaa ja näen sen hyvin tärkeänä. Sitten jos mennään ihan musiikkikirjastotyöhön, niin se on toki osa sitten vaan sitä kirjastojen työtä, meille toki täällä Taideyliopistossa tosi olennainen ja keskeinen, mutta muualla ei välttämättä niinkään. Siihen täytyisi varmaan miettiä jotain yhteistyön muotoja. Yksi on ainakin FUNin sisällä tämä henkilökuntavierailu missä sinä olet parhaillaan, että sitä kautta pääsee tutustumaan kyllä.
Sinä olet aika jännittävässä paikassa nyt kun tammikuussa tulit valituksi pienestä erikoisesta yliopistosta FUNin puheenjohtajan tehtävään. Koetko, että pystyt nyt jotenkin enemmän vaikuttamaan siihen, että nyt pienellä on tavallaan isompi ääni?
En tiedä onko isompi ääni, mutta on ainakin painoarvoa enemmän. Ja kyllä se toisaalta tekee myös näkyväksi, että missä tahansa yhteistyössä sen pienenkin merkitys on yhtäläinen kuin isomman. FUNissahan on ollut perinne, että yleensä puheenjohtaja tulee isommasta organisaatiosta, mutta nyt me muutimme myös sitä mallia, jolloin mahdollistui, että pienemmästä organisaatiosta voi tulla puheenjohtaja. Mietittiin innovatiivisesti uusi ratkaisu tähän ja tämä näyttää toimivan hyvin. Ettei kauheasti jäykistytä siihen, että jos pitäisi aina mennä vuosikaudet samalla meiningillä vaan kehitettävä ja norjistettava vähän tätä kaikkea tekemistä.
Tuntuu erikoiselta, että yhteistyö voi jäädä vain muutamien kirjastoihmisten väliseksi, kun tunnemme toisemme pitkältä ajalta. Meillähän toimi amk-kirjastojen musiikki-ihmisten keskuudessa pitkään Ammus-ryhmä. Keskusteltiin, käsiteltiin yhteisiä asioita, kun ei sitä musiikkikollegaa välttämättä ollut kovin lähellä. Ammus-ryhmässä huomattiin, että on hirveän tärkeää päästä puhumaan semmoisen ihmisen kanssa, joka tietää mistä puhutaan, mutta eihän se saisi jäädä vapaaehtoisuuden varaan. Kun on kysymys pienestä maasta, pienestä kielialueesta ja tämmöisestä harvinaisemmasta aiheesta, niin ne voimavarat pitäisi yhdistää jotenkin järkevästi.
Ei todellakaan saisi jäädä.
Olin itse asiassa kokonaan unohtanut tämän Ammus-ryhmän. Ehdottomasti siis kyllä olen yhteistyön kannalla ja tämä itse asiassa näkyy meidän yliopistokirjastojen verkoston toimintasuunnitelmassa mikä on nyt laadittu kahdelle vuodelle. Siinä korostuu yhteistyö eri sektoreiden välillä. Se on toki sellaista vähän ylemmän tason, mutta koen itse kauhean tärkeäksi yhteistyön, ja Suomi on kuten totesit, todella pieni maana. Korkeakoulukenttä on pieni, kun verrataan mihin tahansa muuhun isompaan maahan, niin yhteistyötä saa tehdä.
Sitten toisaalta musiikkikirjastotyön yhtenä tärkeänä instanssina näen Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen, vaikka siinä on laajemminkin sekä yleiset kirjastot että korkeakoulukirjastot mukana, se on kumminkin musiikkikirjastotyön kannalta äärimmäisen tärkeä kokonaisuus.
Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen puolella on herännyt vähän huolta musiikkikirjastolaisten tulevaisuudesta. Kun koulutusta ajetaan alas koko ajan ja kirjastoalan koulutusta hyvinkin paljon, että mistä niitä uusia musiikkikirjastolaisia sitten tulee?
Tämäpä tämä. Olen nyt yli 15 vuotta ollut alalla työelämässä. Silloin kun itse valmistuin ja olin siirtymässä työelämään, niin tilanne oli ihan toinen. Tämän muutoksen on tässä kyllä huomannut kaikkinensa. Onko meillä tulevaisuudessa tällaisia koska nyt nähdään tämä humanismin alasajo joka paikassa.
Ymmärrän todella hyvin tiukat taloudelliset tilanteet missä yliopistot tällä hetkellä on, mutta että onko se humanismi aina se ensimmäinen missä kannattaisi leikata, että voisiko tätä miettiä jotenkin myös muuten? Tiedän että on humanistit ei ole välttämättä niitä ahkerimpia artikkelien kirjoittajia tai rahoitusten hakijoita, mutta siitä huolimatta kannan tätä humanismin soihtua kyllä korkealla edelleen.
Musiikkikirjastotyössä tarvitaan nyt paljon sellaisia taitoja, jotka eivät olleet ollenkaan välttämättömiä joskus 20 vuotta sitten, mutta se ei katoa mihinkään, että sinulla täytyy olla jonkunlainen kompetenssi musiikkiaineistosta. Kaikkeahan voi oppia pintapuolisesti, mutta se monesti ei riitä.
Kyllähän se työ tekijänsä neuvoo tiettyyn asti, mutta täytyy siihen olla myös jonkinlainen kiinnostus siihen tekemiseen ja varmaan aika moni on myös musiikin harrastaja jollakin lailla. Jos joskus tulee mahdollisuus rekrytoida joku, niin tietyt musiikin opinnot on eduksi. Ne ei välttämättä ei ole ratkaiseva tekijä varsinkaan muuttuvassa työympäristössä ja vaatimuksissa, mutta totta kai se auttaa niin kun sisäistämään sitä, että mihin tulee. Ja mikä on se perinne tavallaan siinä kirjaston taustalla, isompi kulttuuriperinne, niin ilman muuta sillä on merkitystä.
Ajatellaan esimerkiksi sävellajiasiaa, kyllä meiltäkin tullaan kysymään ihan tuolla asiakaspalvelussa että onko teillä tätä laulua tässä sävellajissa ja nyt jos ihminen ei hallitse tai edes tiedä mikä sävellaji on, niin siinä ollaan aika ulapalla. Kyllä jotkut tällaiset alaan liittyvät perustaidot täytyy olla hanskassa. Saman voisin kuvitella itsekin jos menisin jonnekin tekniikan alan kirjastoon, olisin aika kuutamolla siellä kyllä.
Alussa kuvasit aika paljon näitä haasteita mitä työssäsi on ollut. Mikä on sinun mielestäsi ollut parasta tässä työssä?
Tässä on paljon hyviä piirteitä. Tykkään tästä yliopistosta, tämän monitaiteisesta ilmapiiristä. Tykkään paitsi musiikista, myös kuvataiteet ja teatteri ovat tosi tärkeitä. Tämä muodostaa hyvän yhdistelmän ja taideyliopisto menee koko ajan eteenpäin mitä on ilo katsoa. Me täytetään nyt 10 vuotta, että kuten kuka tahansa yhdistyvä organisaatio tietää, että pieniä töyssyjä matkalla on, mutta kyllä tässä mennään hyvään suuntaan. Työ tuottaa minulle iloa ja pääsen tekemään uusia asioita. Kun tietää tutkimuksen tarpeita omasta näkökulmastaan, mitä se on laajemmin ja opetuksen tarpeet myös, siinä näkee, että menneestä on hyötyä kun ratkoo näitä uusia haasteita. Olen sillä tavalla kyllä hyvin tyytyväinen tähän kaikkeen.
Tosiaan on viimeiset 10 vuotta ollut kaikenlaisia muutoksia, ei pelkästään se, että tässä on syntynyt Taideyliopisto. Tänä aikana myös avoin tiede ja tutkimus sekä niiden merkitys on tullut hirveän tärkeäksi.
Vedän Taideyliopistossa avoimen tieteen ja tutkimuksen työryhmää nyt vuoteen 2024 asti. Se on ihan olennainen osa nyt kirjaston uutta vakiintunutta toimintaa. Myös meidän kirjastossa on minun aikana pystytetty nyt kaikki meidän tarjoamat tutkimuksen palvelut. On aineistonhallintaa, julkaisuneuvontaa ja kaikkea, niitä ei ollut silloin kun aloitettiin. Se on ollut minulle iso satsaus ja toisaalta myös resurssien siirtoa sitten kun resurssi ei kasva. Se täytyy jostain löytää ja se vaikuttaa sitten kokonaistekemiseen, mutta kumminkin nämä on sellaisia tulevaisuuden ja uusia tekemisiä mitkä ei tule vähenemään missään tapauksessa. Parhaassa tapauksessa tuo sellaisen lisän tähän meidän kaikkeen tekemiseen ja tavallaan vahvistaa meidän perinteisempää tekemistä myös.
Avoimen tieteen seuranta, joka toteutettiin menneenä vuonna osoittaa, että meillä Taideyliopistossakin kasvua on ollut, ja sijoitumme tasolle 2. Tämä avoimen tieteen kehittäminen kuitenkin vaatii tekijöitä ja sitten jos organisaatio on pieni niin kehittyminen on hitaampaa.
Taidepuolen osalta avoimessa tieteessä on aina omat kysymyksensä. Ne on ihan omat erityiskysymyksenä, vaikka itse toisaalta yritän välttää korostamasta sitä, että taideala olisi aina poikkeus. Ei siihen voi aina vedota, mutta kyllähän se on ihan selkeää, että kun ajatellaan käsitepareja avoin tiede ja tekijänoikeudet, avoimet lisenssit ja tekijänoikeuslisenssit, jo tässä tulee sellainen törmäys että se avoimen tieteen realismi on myös tuotava tässä esille, ainakin meidän yliopiston kontekstissa. Tekijänoikeus menee kumminkin aina avoimuuden edelle, taiteilijan on saatava omistaa se, mitä hän on itse luonut. Sitä ei voi avata täysin että vaikka toisaalta taide on avointa ja yleisölle asioita tarjoavaa. Siinä on hyvin toisenlaiset säännöt millä se etenee. Käy hyvin mielenkiintoiseksi hyvin nopeasti, kun alkaa pohtimaan niitä avoimen tieteen vaatimuksia, joita kansallisesti asetetaan.
Näin haastattelun lopuksi vielä. Minä seuraan sinua monessakin mediassa ja tiedän että sinä maalaat uskomattoman hienoja ikoneita ja sinulla on myös viherpeukalo. Missä näet itsesi 10 vuoden kuluttua, puutarhatöissä, ikoneita maalaamassa vai tutkimusta tekemässä?
Luulen varmaan että näitä kaikkia, ne tasapainottavat hyvin toinen toistaan. Työelämä ja oma elämä on hyvä pitää erillään, sen olen tässä oppinut ja vapaa-ajalla on hyvä tehdä niitä asioita mistä itse tykkää. Minulle niitä on ikonien maalaaminen ja soittaminen ja kesäisin puutarhanhoito.
Siinä harrastaessaan, soitti tai maalasi tai kitki puutarhassa, niin jännästi se alitajunta kumminkin askartelee eri asioiden parissa, vaikkei ne ole siinä nyt koko ajan mielessä. Voi jopa tehdä jonkun ratkaisun siellä. Kuntoliikunta on myös tässä erittäin hyvä väline, se on sellainen keino millä pääsee miettimään ja puhdistamaan ajatuksia ja siinä saa myös jaksamisen välineitä hyvin mukaan.
