Levyjen tarjontaa ja kysyntää riittää, mutta ”kriisiä” vaan pukkaa

Monesti olen tänäkin vuonna kuullut puhuttavan, että musiikkia ei enää myydä levyinä. Äänitteet ovat ”katoamassa”, se CD ”ei kiinnosta ketään” ja LP on ”liian marginaalia”. Puhe tuntuu oudolta. Voisiko olla niin, että puhujat eivät seuraa tämän ajan kauppaa ja tarjontaa?

Suomalainen Levykauppa Äx toimii usealla paikkakunnalla Suomessa. Äxän verkkosivut ovat nautittava käyttöliittymä ties minkälaisten vinkkien ja musiikin (ostamisen) ääreen. Etusivulla oli tiistaina 24. syyskuuta 2019 joukko hittilevytyksiä. 12 kuvakantta CD-levyjä Ellinoorasta Tooliin, Maustetytöistä Mayhemiin.

Levykauppa Äxän verkkokaupan etusivu tarjosi 24. syyskuuta 2019 monenlaista hittilevyä Suomesta ja ulkomailta.

Peräti yhdeksää näistä on saatavana myös vinyylinä, ja jossain vaiheessa ilmestynee lopulta se Fear Inoculumin tuplavinyylikin. LP:t ja vinyylit ovat tietysti tarkasteltavissa myös omalta alasivulta. Kaupan etusivulta voi myös nähdä, että yli puolet kymmenestä myydyimmästä artikkelista on Suomesta. Peukku ylöspäin!

Äxän rinnalla muutkin levykaupat ovat liikkeessä. Käytettyjen levyjen myynti ja hankkiminen on merkittävä osa musiikkifanien sielunelämää. Ällistyttävän runsas uusintajulkaisujen määrä luo jatkuvaa kysyntää erilaisiin klassikoihin. Svart Recordsin syysuutuuksissa liekehtivät Xysman ja Santa Lucian vinyyliboksit, joista jälkimmäisen ykköspainos on jo myyty loppuun. Syyskuun lopulla 2019 julkaistaan jo kolmas ”albumiboksi” The Beatlesilta kun Abbey Road saa uudet kuosit, liitekirjassaan jälleen ne aiemmin julkaisemattomat taustatarinat. Bob Dylanin hieno Bootleg Series on yltämässä viidenteentoista (!) osaansa kun Travelin’ Thrun eri formaatit tulevat ulos ensi marraskuussa.

Edellä olevat esimerkit ovat pintaraapaisu tämän hetken musiikkijulkaisuista. Kuka tahansa kiinnostunut voi ottaa tilanteen haltuun esimerkiksi selaamalla (tai klikkaamalla) rocklehti Soundia tai käväisemällä levykaupan kotisivun genrevalikoissa tai tekemällä haun kotikirjaston verkkosivulla. Helppoa.

Kirjastosta päin kuuluu kuitenkin ikään kuin vastaviestiä. Maanantaina 23. syyskuuta sain kuulla Espoon kaupunginkirjaston johtoryhmän linjauksesta luopua äänitteiden uutuushankinnasta. Päätös olisi voimassa vuoden 2021 alusta, asiasta blogissa Kirjava Satama, 17.9.2019. Perusteina todetaan äänitelainauksen vähentyminen ja muiden palveluiden lisääntyminen. Toisaalta ei todeta, mikä olisi uutuushankinnan jatkamiseen vaadittava äänitelainauksen taso.

Musiikkisisältöjen verkkopalveluiden suunnittelijana ja musiikkikirjastoammattilaisena olen huolestunut sisältöjen ja löytämisen ilon puolesta. Miten taata kunnan asiakkaille se, mitä nykyinen Laki yleisistä kirjastoista edellyttää? Lain kuudennen pykälän mukaan

Yleisen kirjaston tehtävänä on:

1) tarjota pääsy aineistoihin, tietoon ja kulttuurisisältöihin;

2) ylläpitää monipuolista ja uudistuvaa kokoelmaa;

3) edistää lukemista ja kirjallisuutta;

4) tarjota tietopalvelua, ohjausta ja tukea tiedon hankintaan ja käyttöön sekä monipuoliseen lukutaitoon;

5) tarjota tiloja oppimiseen, harrastamiseen, työskentelyyn ja kansalaistoimintaan;

6) edistää yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua.

Erityisesti huolta minulle tuottaa mahdollinen tulkinta kohdista 1 ja 2. Monet isonkin kirjaston musiikkiosastot hankkivat vain yhden kappaleen kutakin uutuusaineistoa. Entä jos sitä yhtäkään ei hankita? Seutukirjasto ja kuntarajat ylittävä kellutus voivat helpottaa pitenevän varausjonon kanssa, mutta Helmet-kirjastokuntia on vain neljä. Jos suuri pääkaupunkiseudun kirjasto lopettaa uutuushankinnan kokonaan, niin miten käy varausjonojen? Ne pitenevät entisestään.

Ajatukset vakavoituvat lisää kun katson Kirjastokaistan videota, missä muusikko Jukka Nousiainen kertoo kirjastonkäytöstään. Sarjan Löytöretki musiikkiosastolla kolmososassa Nousiainen kulkee Tampereen Metson musiikin uutuushyllylle, löytää bokseja, kiinnostavan kasetin, bulgarialaisia musiikkiaarteita, inspiroivaa vinyyliä ja luettavaa jne. Hän pohtii CD-bokseja varten tehtyä toimitustyötä ja uutta informaatiota.

Metson virikkeellinen uutuushankinta ja sen esillepano tuottaa kävijälle löytöjä. Kirjaston kulttuurinvälittäjän rooli näkyy ja tulee läpi rytisten. Tuota rytinää kuulen mielelläni itsekin – esimerkiksi aina kun saan lainaan maksuttoman varauksen. Sitä vähemmän kivaa lainausdataa ja ”lainauksen kriisiä” pukkaa myös kuuluville, mutta minun korvassani musiikki on voitolla.

Tuomas Pelttari
Suomen Musiikkikirjastoyhdistys

4 vastausta artikkeliin ”Levyjen tarjontaa ja kysyntää riittää, mutta ”kriisiä” vaan pukkaa

  1. Musiikkipalveluiden alasajo yleisissä kirjastoissamme on koko 2010-luvun ajan ollut trendi, jota ei ole koskaan perusteltu muulla kuin CD-levyjen lainausmäärien laskulla. Sehän on ollut luonnollinen seuraus suoratoistopalveluista, mutta jostain syystä vain musiikin kohdalla laskeva tendenssi tulkitaan luvaksi lopettaa koko tarjonta.

    Kun monitoimitalo Oodi avasi ovensa jouluna 2018 ilman lainattavaa CD-kokoelmaa, kyseessä oli kirjastopäättäjien näköalattomuuden ja ymmärtämättömyyden avoin julistus. Kuulimmehan perusteluiden joukossa mm. kuolemattoman muistutuksen vieressä olevan Sibelius-Akatemian kirjaston isosta äänitekokoelmasta. Sitä ei vaan kirjaston johdossa satuttu tietämään, että tuosta kokoelmasta ei lainata, se on opiskelijoiden referenssikokoelma.

    Espoon tuore päätös ei perustu järkeen, tietoon tai ymmärrykseen, vaan poliittiseen päätökseen päästä eroon kustannuksia synnyttävästä palvelun haarasta. Levyjen itsensä lisäksi kun myös niiden luetteloinnista pitäisi jotain maksaa, eikä sellaiseen ole Espoon kaltaisella köyhällä kunnalla tietenkään enää varaa 2010-luvulla puhumattakaan 2020-luvusta, jolloin luultavasti paljon muutakin heitetään yli laidan.

    Minua hävettää olla pääkaupunkiseudun kirjastojärjestelmän käyttäjä. Miksi käyttämäni järjestelmän päättäjät ovat näin musiikkivihamielisiä? Miksi he eivät ymmärrä, että musiikin merkitys yhteiskunnassa ei ole vähenemässä, vaan lisääntymässä? Mistä heidän tuhoava arroganssinsa oikein kumpuaa?

  2. Vantaalla Tikkurilan musiikkiosaston lainaus on noussut tänä vuonna tammi-elokuussa 6,3%

    Tikkurilan kellarissa sijaitsevan seudullisen musavaraston lainaus nousi viime vuonna 15,2%. Hirmuiseen viime vuoteen verrattuna vauhti on tänä vuonna vain kiihtynyt, tammi-elokuussa kasvua 26,3%

  3. Heikki Poroila: Sibelius-akatemian CD-levyistä voi kyllä nykyään lainata suurinta osaa, myös muut kuin opiskelijat ja henkilökunta. Se ei tietenkään poista Helsingin johtajien ymmärtämättömyyttä (esim. kokoelmien erilaisista luonteista) ja käsittämätöntä ”menkää jonkun muun asiakkaaksi” -asennetta.

    Urpo Hartikainen: kai sen musavaraston lainaus nousee huimaa vauhtia jos äänitekokoelmia dumpataan sinne huimaa vauhtia eikä niitä levyjä voi kohta mistään muualtakaan lainata?

    • Musavaraston kokoelma ei tietääkseni ole syntynyt hätäisesti dumppaamalla, vaan n. 15 vuoden aikana normaalin kokoelmatyön tuloksena.

      Tämän vuoden tilastoilla yritin vain sanoa, että CD ei ole kuollut. Ja että samaan aikaan kun Espoo on päättänyt lopettaa CD-levyjen hankinnan, naapurikaupungissa lainaus on yllättäen kääntynyt nousuun myös salin puolella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.